Osaavasti opettavainen Bamse

Pyöreitä juhlivat sarjakuvasankarit ovat olleen alkuvuoden teemana näillä sivuilla. Maailman Vahvimmalla Nallella 50 vuotta kilahti mittariin jo 2016, joten nyt hehkuttelemme tätä lastensarjakuvan klassikkoa ihan hehkuttamisen riemusta.

Bamse tuli noin 40 vuotta sitten tilattuna myös allekirjoittaneen kotiin. Postilaatikosta tulviva hieman kenties tavanomaista runsaampi sarjakuvatarjonta saattoi tosin johtua tulevan sarjakuvatoimittajan äiskän toimesta perhepäivähoitajana, mutta pieni Tri Tuomio ei tästä juuri valitellut, vaan istui kiltisti kuuntelemassa kun samoja sarjakuvia luettiin yhä uudelleen ääneen. Ja heti lukemaan opittuaan ahmi niitä itse aina kun ääneenlukupalvelua ei ollut tarjolla. (Kuukauden kasvatusvinkki: jos haluatte lapsistanne kirjallisesti lahjakkaita, niin lukekaa heille ääneen vaikka he osaisivatkin jo lukea.)

Nämä muistelot sijoittuvat 80-luvun alkuun, joten on erityisen ilahduttavaa, että maailman vahvin Nalle viihdyttää muksuja edelleen. Nimi tosin on kannessa kansainvälisemmällä mallilla, mutta sepä ei Nallea pahenna.

Bamsen kestosuosioon on monta syytä. Peruslaadukas pohjoismaisia arvoja korostava lastensarjakuva on tervetullutta luettavaa moneen kotiin. Nalle kun ei ole ainoastaan maailman vahvin nalle, vaan myös maailman kiltein nalle. Ja lapsilleen hyvä isä, eli kaiken kaikkiaan paljon parempi roolimalli kuin esimerkiksi Asterixin ja Obelixin kaltaiset huithapelit.

Bamse onkin aina ollut hyvän käytöksen ja suvaitsevaisuuden airut. Bamsen varmistaa, että kaikki pääsevät pelaamaan. Vaikeitakaan asioita ei väistellä, vaan muun muassa aspergerin oireyhtymä on osa Bamsenkin arkea lapsen sairauden myötä.

Opettavaisuutta ei kuitenkaan vedetä överiksi, eli Bamsen luojan Rune Andréassonnin velmu huumorintaju elää ja hengittää sarjan sivuilla edelleen. Opetukset ovat myös hyvin kiinni ajassa. Vuosi sitten ilmestyneessä numerossa käsiteltiin lähdekritiikkiä ja valeuutisia. Juuri nyt lehtipisteistä löytyvässä numerossa 2/2018 päätarinan aiheena on yrittäminen ja eritoten yrittäjän vastuu tekemisistään, eli tuoteturvallisuus. Ja mutkan kautta myös lehdistön ja tiedonvälittämisen tärkeys.

Kroisos Myyrä ei ole tyytyväinen voittoa tulitikkutehtaansa voittomarginaaliin, vaan on valmis turvautumaan epärehellisiin keinoihin saadakseen lisää pätäkkää. Seurauksena on valmistuskuluiltaan edullisempia itsestään syttyviä tulitikkuja ja muutamia onnettomuuksia. Lehdistö paljastaa ketkun metkut, mutta Kroisos luistelee veräjästä ja syyttää muita. Kuulostaako tutulta? Jep. Aina ikävän ajankohtainen aihe. Vastuu ja rehellisyys ovat hyveitä, vaikka joku menestyvä taho muuta väittäisi.

Numerossa 3 siirrymme urheilun maailmaan. Olympialaisissa pääsemme juuri nyt jännittämään urheilijoiden onnistumisten lisäksi myös doping-testaajien onnistumisia. Nalle toki kisailee keskiyön hiihtokisoissa ilman jymyhunajan suomaa etua, joten voittaja onkin yllätys kaikille. Susiserkukset yrittävät voittaa kisan viekkauksilla ja vääryyksillä, mutta koskapa kyseessä on sarjakuva, niin palkintopalleilla he eivät pönötä.

Aikuislukijalle kenties tuskastuttavinta onkin Bamsen maailman pahisten ajoittain umpimielinenkin pyrkimys häijyyteen, mutta toisaalta sekin itse asiassa lienee realismia. Bamsen sivulla opetetaan suhtautumaan ymmärtäväisesti siihenkin ja näyttämään itse hyvää esimerkkiä. Tärkeintä on hauskanpitäminen ja yhdessä tekeminen, ei voitto tai voittojen takominen.

Arvomaailmaan liittyvien opetusten lisäksi Bamse-lehti tarjoaa tekemistä hoksottimillekin, sillä mukana on myös puuhatehtäviä pikkuväen pähkäiltäväksi.

Numeron 2/2018 löydät Lehtipisteistä juuri nyt. Numero 3/2018 ilmestyy 28. helmikuuta.

Tee niin kuin allekirjoittaneen äiti teki, ja TILAA Bamse!

Asterix veronkiertäjän jäljillä

Tänään on 13. päivä ja perjantai. Pistetäänpä sen kunniaksi kasaan pienoinen esittely järjestysnumeroltaan kolmannestatoista Asterix-albumista. Onko epäonnenluku jättänyt jälkensä albumin sisältöön? Ei ole. Asterix ja rahapata on alusta loppuun vankkaa René Goscinnyn ja Albert Uderzon yhteispeliä. Ja luonnollisesti myös Asterixin ja Obelixin yhteispeliä.

Goscinnyn nerous käsikirjoittajana näkyy erityisesti siinä, että hänen kirjoittamansa Asterix-albumit ovat sangen immuuneja ajan hampaalle. Tässä auttavat ikuisesti ajankohtaiset aihevalinnat. Tällä kertaa käsittelyssä ovat verot, niiden maksaminen, raha ja yrittäminen. Caesar korottaa veroja ja naapurikylän viekas päällikkö keksii piilottaa rahansa verottajalta Asterixin kylään, jossa ei roomalaisille juuri veroja maksella. Koskapa päällikkö on todella viekas, keksii hän vielä varastaa omat rahansa ja syyttää niiden katoamisesta Asterixia, jonka kontolle jää kadonneiden rahojen hankkiminen takaisin. Tämähän on tuttu kuvio kaikille tänäänkin uutisia seuraavalle.

Asterix lähtee siis jäljittämään kadonnutta rahapataa uskollisen ystävänsä Obelixin kanssa. Koska rahoja ei löydy, niin ne yritetään myös ansaita villisikoja kauppaamalla, kilpaa ajamalla, näyttelemällä ja gladiaattoritoiminnalla. Kaikessa tässä lystikkäästi epäonnistuen. Kauniiksi lopuksi raha haiskahtaa hieman, pääkonna saa opetuksensa ja kyläläiset juhlansa.

Albumiin mahtuu paljon pientä kivaa bongattavaa. Esimerkiksi merirosvot selviävät tästä albumista historiallisen vähillä vaurioilla. Ajan ja paikan etäisyys vaikeuttavat jo hieman julkimoiden bongausta (esimerkiksi Valéry Giscard d’Estaing alkaa olla suomalaiselle nykylukijalle vaikea tapaus), mutta albumin tekijät löytyvät helposti.

Jos etsit tapahtumarikasta Asterix-albumia, niin tässä sinulla on sellainen. Suosittelemme jokaiseen kotiin ilman ikärajoituksia.

Asterix ja rahapata kirjakaupoissa ja lehtipisteissä 8. helmikuuta 2017!