Lukijat kysyvät, Asterix-kääntäjä vastaa!

Spontaani jutustelu Asterix-albumista Kilpa-ajo halki Italian kääntäjä Mirka Ulannon kanssa Turun Necrocomiconissa johti Facebook-kyselyyn ja lopulta haastatteluun Tampere Kupliissa. Koska mielenkiintoinen aihe ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, niin Mirka askarteli lukijoiden kysymyksistä jutun oman blogiinsa, joka julkaistaan nyt täällä Egmontin omassa blogissakin. Eli nyt Tri Tuomio vaikenee hetkeksi ja päästää Mirkan ja lukijat ääneen. Luvassa on vähän kuvia ja paljon asiaa!

Egmont Kustannus keräsi somekanavillaan lukijoiden kysymyksiä uusimman Asterix-albumin kääntämisestä Tampere Kupliissa pidettyä haastattelua varten. Lupasin vastata kysymyksiin myös blogissani, jotta muutkin kuin paikan päälle päässeet saisivat kysymyksiinsä vastauksen. Kiitos paljon kysymyksistä ja niiden yhteydessä annetusta palautteesta! Olen ryhmitellyt kysymyksiä hieman uudelleen sekä lyhennellyt niitä.

Onko kääntäjä lukenut Asterixinsa lapsena eli on tavallaan fanina oman lisänsä tuoja nauruhermoja herkistellen luonnos-/suunnitteluvaiheessa vai oliko työ pelkkää työtä?

Olen ehdottomasti ollut lapsesta saakka Asterix-fani, ja Asterixin saaminen käännettäväksi tuntui sellaiselta vuorenhuipulta, jota kohti tässä ammatissa kivutaan. Kun Asterix-suomennoksilla on ollut itselle niin suuri merkitys, työn tekeminen tuntui tärkeältä jollakin syvällä, sanattomalla tasolla.

Kyllä minulta pääsi parit röhönaurut, kun sain albumin ensi kertaa luettavakseni. Valitettavasti omat vitsit alkoivat jossain vaiheessa tuntua niin moneen kertaan nähdyiltä, että ne eivät tahdo enää naurattaa. Olin iloisesti yllättynyt uuden albumin laadusta, vaikka tekijät ovat vaihtuneet.

Millaista yhteistyötä alkuperäisen tekstin ja juonenlaatijan kanssa tai hänen edustamiensa tahojen kanssa on käyty pääpiirteittäin, onko valvonta tiukkaa ja sitä laadunvalvontaa suomennoksissa?

Onko sinulla niin sanotusti vapaat kädet kääntämisen suhteen vai annetaanko sinulle ohjeita, että minkä tyylinen käännöksen pitää suunnilleen olla?

Saiko kääntäjä avukseen vinkkilistaa albumin lukuisista, monesti nykyaikaan viittaavista karikatyyreistä ja vitseistä?

Albumin piirtäjään ja käsikirjoittajaan minulla ei ole mitään kontaktia. Sen sijaan ranskalainen oikeuksienomistaja oli hyvin aktiivinen, kun normaalisti olen yhteydessä vain albumin toimittajaan ja suomalaisen kustantamon edustajaan.

Käännettävän tekstin mukana tuli tosiaan vinkkilista, jossa selitettiin sanaleikit ja karikatyyrit. Tällaista ei ole minkään muun sarjan kohdalla annettu, enkä tiedä toimiiko mikään muu sarjakuva tällä tavalla. Se toi paljon mielenrauhaa, kun etenkin hahmojen nimet olivat melkoisia väännöksiä, jos olisi pitänyt lähteä itse niitä purkamaan osiin.

Ranskalainen kustantaja hallinnoi vahvalla kädellä albumin kansainvälistä lanseerausta eli kaikkien kieliversioiden ilmestymistä yhtä aikaa. Sen vuoksi minulle saatettiin lähettää ratkaisuja vaikeisiin kohtiin jo ennen kuin olin itse ehtinyt niitä kysellä, koska jokin toinen maa oli ilmoittanut ongelmasta. Valvonta oli tiukkaa etenkin salassapidon suhteen: kaikki materiaali pidettiin salasanojen takana eikä keskustelua saanut käydä tavallisten talliaisten sähköpostitse, vaan kaikki piti hoitaa salatuin yhteyksin.

Normaalisti toimittaja lukee käännöksen ja sillä selvä. Asterixin tapauksessa suomennokseni lähetettiin riippumattomalle ulkopuoliselle suomen oikolukijalle (eli jonnekin Egmontin ulkopuolelle). Oikolukija laati käännöksestä ranskaksi raportin, johon ranskalainen oikeuksienhaltija pedanttisesti perehtyi. Minun tuli sitten kirjelmöidä vuorostani sille englanninkielinen vastine (jotta myös Suomen edustajat pystyisivät seuraamaan keskustelua) jokaisesta kohdasta, jota en halunnut muuttaa oikolukijan ehdotusten mukaisesti.

Oikolukijaa oli selvästi ohjeistettu lukemaan suomennos nimenomaan siltä kantilta, vastaako suomennos alkutekstin sisältöä, joten minun piti vääntää sitten vastaan jokaisesta sanaleikistä, joka ei vastannut alkutekstiä. Esimerkiksi Amaryllixin kommentilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen merkityssisällön kanssa, koska tilalle piti sulloa mitä tahansa kaloihin liittyvää. Oikolukija teki huolellista työtä, ja teinkin tekstiin osan hänen ehdottamistaan muutoksista. En silti ole vakuuttunut, että tämä prosessi olisi tehokkain tapa kontrolloida käännösten laatua. Olen kuitenkin asiatekstejä kääntäessäni saanut usein kommentoitavakseni moniaita joutavia raportteja, joissa valitetaan, että käännöksessä on eri määrä sanoja kuin alkuperäisessä tai että käännöksen välimerkit eivät vastaa alkuperäisiä, joten niihin verrattuna tämä soutaminen oli sentään järjellisellä pohjalla.

Tekemääni vastaselvitykseen tuli sitten Ranskasta useita lisäkommentteja, joissa pyydettiin selvennystä, esimerkiksi ”eihän Morjès-nimen perustana oleva tervehdys ole liian tuttavallinen”. En vieläkään ymmärrä, miten tervehdys on liian tuttavallinen, etenkään kun sitä ei käytetä tervehdyksenä vaan hahmon nimenä…

Mitkä ovat suurimmat haasteet sarjakuvien käännöstyössä?

Miten paljon suomen pitkät sanat aiheuttavat ongelmia, eli joutuuko alkuperäisestä tekstistä jättämään välillä jotain kokonaan pois, että suomennos mahtuu puhekuplaan ?

Yleensä sarjakuvien kääntämisessä suurimmat haasteet liittyvät vaikeasti ymmärrettäviin tai vaikeasti ratkaistaviin sanaleikkeihin ja viittauksiin sekä nimenomaan käännöksen tiivistämiseen puhekupliin. Asterix oli tässäkin erilainen, kun vaikeasti ymmärrettäviin kohtiin annettiin valmiiksi selitykset ja sanaleikit olivat suurimmaksi osin ratkaistavissa kohtuullisella pähkäilyllä.

Käännös tuntui jostain syystä mahtuvan kupliin poikkeuksellisen kivuttomasti. Alkutekstissä käytettiin usein valtavan paksua huutofonttia, jonka ansiosta kuplissa oli paljon tilaa, jota hyödyntää. (Ehkä taittaja on eri mieltä, minä vedän vain silmämääräisesti…) Lisäksi kuplien muoto oli normaali, ei ollut ranskalaisen ilmauksen ympärille muotoiltuja spesiaalikuplia eikä moneen pikkukuplaan pilkottuja jatkoreploja. Asterixin kuplissa oli varmasti ajateltu kääntämistä jo piirtovaiheessa, niin paljon käännösversioihin panostettiin.

Käänsitkö albumin kokonaan yksin vai saitko apua, esim. hankaliin kohtiin?

Varsinaisen käännöstyön tein yksin. Tein kuitenkin muokkauksia oikolukijalta saamani palautteen perusteella ja lisäksi sain esittää kysymyksiä alkutekstistä Ranskan kustantamolle sekä pyytää mielipiteitä albumin toimittajalta ja Suomen kustantamolta.

Tiukka salassapitovelvollisuus teki vaikeaksi pallotella ongelmakohtia muiden kanssa. Erityisesti minulla oli kaksi murheenkryyniä, joista toiseen tarvittiin lauluviittaus ja toiseen poliittinen sitaatti. Lauluviittaukseen kyselin apua ystäviltäni somessa mahdollisimman epämääräisesti ja erittelemättä, mihin se tulisi. Lopulta siskoni keksi puhelimessa ratkaisun ”Kun päättyy tää, Capri vain jää”. Onneksi musiikin harrastajat innostuvat helposti kaivelemaan aivonystyröitään. Poliittisen viittauksen ”Tämä tuli pyytämättä ja yllättäen” hoksasi eräs ystäväni, kun toin sen harrastusryhmälleni aivoriiheen. Näistä suuri kiitos heille, joille se kuuluu.

Miten helppo on löytää alkuperäiskielisille sanaleikeille suomalaiset vastineet?

Osa sanaleikeistä syntyy helposti, kun taas osa on aivan mahdottomia.

Kielellä ja tyylillä leikittelyt, kuten eri hahmojen tai kansojen puhetyylit, löytyvät usein intuitiivisesti: hahmo vain kuulostaa tältä, kun katsoo sen ilmettä kuvasta. Varsinaiset sanaleikit saa yleensä päkistettyä pienen pohdinnan jälkeen (esimerkiksi torikauppias Gothmann). Toiset ovat väkinäisempiä, toiset luontevampia, mutta kun näkee alkuperäiset sanaleikit auki selitettyinä, on helpotus huomata, että melko ontuvia puujalkoja sitä alkutekstissäkin välillä viljellään. Jos juttu on käännöksessä köykäinen, niin ei se automaattisesti ole ollut alkutekstissäkään mitään ikiajoiksi marmoriin nakutettavan nerokasta. Esimerkiksi puheet ”kimbrien hinnasta” perustuvat siihen, että kimbri kuulostaa samalta kuin timbre, postimerkki. Ei siis mitään elämää suurempaa sanailua vaan ihan peruspuujalkaa.

Kaikkia sanaleikkejä ei voi kääntää. Ranskaksi kuoppa tiessä on nid-de-poule eli kananpesä. Kuvituksessa ajellaan kukkovaunuilla, jotka kapsahtavat tällaiseen kuoppaan, eli visuaalisesti kanalintu kököttää kuvassa pesässään. En voinut heitellä näiden viittausten tilalle mitään satunnaisia kana-/munavitsejä, kun juonen puolesta oli puhuttava nimenomaan niistä kuopista teissä. Mahdottomissa kohdissa yritin viritellä tilalle jotakin aivan omaa sanailuani, jos suomen ilmaukset siihen kannustivat, esimerkiksi ”olla ensimmäistä kertaa druidia kyydissä”. Joskus myös lisäsin tekstiin omia sanailujani, vaikka alkutekstissä ei olisi ollut siinä kohdassa mitään, korvatakseni puuttumaan jääviä juttuja. Näin tein ainakin kohdassa, jossa britannialainen sanoo ”tosi kuin vesi” keskustellessaan keitetyn veden mausta.

Miten käännetään uusien henkilöiden ja paikan nimet?

Varmaan henkilönnimet on haastavia?

Paikannimissä ei Asterixissa taida olla mitään kummallista, historialliset nimet jätetään latinaksi ja niiden selitykset eli vastaavat nykyiset kaupunginnimet suomennetaan normaalisti vakiintuneiden nimien mukaan. Yhdessä kohdassa piti pyytää, saisiko kuvituksesta poistettua selityslaatikon, kun tekstissä luki historiallisena nimenä ”Parma”, joka oli selitetty ruudun alareunassa ranskaksi ”Parme”. Selityslaatikon poistaminen ruudusta hyväksyttiin, mutta samalla tehtiin selväksi, että tällaisen muutoksen salliminen on sitten poikkeuksellista kajoamista pyhään kuvamateriaaliin.

Uusien henkilöiden nimien kääntämisessä riitti tässä albumissa puuhaa. Roomalaisten ja gallien lisäksi paikalla vilisi lusitanialaisia, kreikkalaisia, sarmaatteja, kimbrejä, kusheja ja vaikka ketä – joitakin kansoja ensimmäistä kertaa! Hahmoista huomautettiin vinkkilistassa erikseen, mitä kansaa he edustavat eli mitä päätettä nimissä tulee käyttää, mutta muuten sain pohtia itse tykönäni, miten nimet ratkaisen. Monet nimet jätin sinälleen, ne toimivat yhtä hyvin ranskaksi kuin suomeksikin. Tällaisia olivat esimerkiksi Coronavirus, Bacillus ja Mozzarella.

Huomattava osa nimistä vaati kuitenkin käsittelyä. Minulle ei ole luontaista luoda nimiä siten, että otetaan jokin satunnainen lainasana ja isketään siihen pääte perään (vrt. Amaryllix) vaan yritin etsiä nimiä joko hahmon funktioon jollain tavalla liittyen (hampaankiskoja Xylitolix) tai suomen kielen sanastoa suoraan hyödyntäen eli hakemalla sanoja, joissa olisi suoraan haluttu pääte, kuten Paatos tai Kariès. Roomalaiset olivat tältä kantilta helppoja, tutkailin vain käänteissanakirjastani merkitykseltään sopivia -us-päätteisiä sanoja. Sen sijaan esimerkiksi kushinmaan prinsessat (kuten Venehafer) tuottivat päänvaivaa, sillä ne vaativat eksoottisia -fer-äänteitä, joita suomen kielessä ei luontaisesti esiinny, mikä tekee sanaleikkien punomisesta tukalaa.

Täytyykö käännöstyössä huomioida paljonkin historiallisia faktoja ja paikkoja?

Lukion historianopettaja sanoi, että jos tulee ristiriitaa historian ja Asterixin välillä, Asterix on oikeassa. Huomasitko tätä faktaa kääntäessäsi?

Noudattelin historiallisten kohtien käännöksissä alkutekstiä enkä huomannut albumissa niiltä osin vikaa. Löysin kaikki haluamani termivastineet, garumit, cervisiat ja ombrit, enkä tarkistanut onko albumin sisältö historiallisesti oikein. Toivon, että se työ on tehty jo albumia laadittaessa, ja jos jotakin historiallista ristiriitaa on, niin se on tarkoituksellista ja tulee siirtää käännökseen.

Ainoa ongelmakohtani historian suhteen oli termi housujen esiasteelle, mutta koska kaikki aiemmat Asterix-suomennokset käyttävät sanaa ”pöksyt” niin minäkin menin sitten pöksylinjalla virallisempien tekstiilitermien sijaan. Saattaa olla, että jossakin toisessa albumissa historiaseikat olisivat olleet suurempi ongelma.

Oliko albumin nimen suomennos haastavaa? Oliko sinulla paljon muita vaihtoehtoisia nimiä?

Albumin nimi tulee ratkaista heti ensimmäisenä. Ensimmäisen kerran, kun sitä pyydettiin, itse albumia ei ollut vielä saatavilla vaan pelkkä kansikuva. Ehdotimme sen perusteella mahdollisimman yleisluontoista vaihtoehtoa Asterix Italiassa. Ranskan pää ei pitänyt sen geneerisyydestä, joten saimme albumin tutkittavaksemme. Tekstin näkeminen selvensi, mitä transitalique-sanalla haettiin, joten vääntelin sen pohjalta muutamia vaihtoehtoja. Valituksi tullut Kilpa-ajo halki Italian oli ehdotuksista minun ja albumin toimittaneen Janne Suomisen suosikki, mutta muina vaihtoehtoina heiteltiin sellaisia kuin Asterix ja matka halki Italian sekä Asterix ja Italian suurajot. Pidän albumien nimien keksimistä yleisesti ottaen hankalana, joten onneksi sitä ei tarvitse päättää yksin vaan siihen saa toimittajan ja kustantamon mielipiteen.

Onko ranskan kieli vaikeaa kääntää suomeksi? Käännätkö muita kieliä?

Ranskan kääntämisessä on helpot ja vaikeat puolensa. Ranskan sanaleikit eivät käänny suomeen helposti, koska ranskassa voi pelata paljon sillä, että sanat äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan. Sen sijaan normaali ranskankielinen teksti ei yleensä tuota mitään kummempia ongelmia, joten en pidä sitä sinänsä vaikeana. Kielellä on kuitenkin omat ominaispiirteensä, joiden kanssa saa aina olla tarkkana. Esimerkiksi teitittelyä käytetään paljon laajemmin ranskassa kuin suomessa, joten sitä ei kannata automaattisesti suomentaa samaan muotoon vaan harkita sinuttelua tai passiivirakenteita.

Käännän arjessani pääasiassa asiatekstejä englannista suomeen. Lisäksi olen opiskellut ruotsia ja venäjää, joista teen joskus käännöksiä suomeen. Asiatekstien kääntäminen englannista saattaa välillä tukea yllättävillä tavoilla sarjakuvien suomentamista ranskasta. Samat asiat voivat tulla vastaan niin opetusmateriaaleissa kuin agenttijännäreissäkin.

Kuinka pitkä sarjakuva-albumin käännösprosessi on, ja onko prosessissa joitakin tiettyjä työvaiheita? Jos on, niin onko jokin tietty työvaihe kääntäjälle mieluisin tai vastaavasti haastavin?

Normaalisti työskentelen sarjakuvien kanssa niin, että tulostan ensimmäiseksi alkutekstin ja käyn sen läpi kynän kanssa. Olen suttailija, kirjoitan marginaaleihin ylös mieleen saman tien pulpahtavia hyviä ilmauksia ja merkitsen ylös selvitettävät asiat, esimerkiksi viittaukset toisiin albumeihin. Tämä on ehkä mukavin vaihe, vaikka en itse osaa oikein laskea sitä kääntämisen työvaiheeksi, kun se ei ole työlästä.

Seuraavaksi käyn kirjastossa ja lueskelen saman sarjan albumeja etsien vastauksia bongaamiini ongelmakohtiin: miten joku otus on aiemmin äännellyt tai tunnetaanko tämänniminen hahmo ennestään? Siirrän työpisteeni työhuoneesta olohuoneeseen, jossa luovuus kulkee paremmin, ja aloitan ensimmäisen käännösversion.

Kirjoitan tekstitiedostoon raakakäännöksen, johon merkitsen kauttaviivoin eri vaihtoehtoja, jos en osaa tehdä päätöstä saman tien, sekä korostan punaisella hautumaan jätettäviä ongelmakohtia, jotka eivät ratkea peruskonstein. Seuraan silmä kovana alkutekstiä, ettei mitään jäisi kääntämättä.

Seuraavassa vaiheessa lähden käymään käännöstä läpi uudestaan alusta. Teen tekstistä mahdollisimman sujuvaa eli yritän irrottautua ranskan vaikutuksesta ja katsoa tuotosta itsenäisenä teoksena. Selvitän vaikeimmat ongelmakohdat, yleensä nuijimalla neliskanttisia palikoita väkisin pyöreisiin reikiin. Typistän ilmaukset sopivan mittaisiksi ja tarvittaessa karsin sisältöä. Tämä on raskas ja pikkutarkka vaihe, koska kaikki hauskat ja helpot hommat on jo tehty ja vain työläät ovat jäljellä, mutta koska valmis lopputulos siintää jo silmissä, on helppo löytää motivaatio hioa ja viilata. Lopuksi ajan käännökseen koneellisen oikoluvun ja silmäilen tekstin läpi, ettei siihen ole jäänyt mitään keskeneräisyyksiä.

Pystyn rutistamaan 48 sivun albumin kuuteen työpäivään, mutta se ei ole hyväksi kenellekään. Kymmenen työpäivää on jo hyvä: neljä päivää ensimmäiselle versiolle à 12 sivua päivä, neljä päivää toiselle versiolle ja kaksi päivää aikaa ratkoa ongelmia, sairastaa, plärätä sarjakuvia, tilata kirjaston varastokappaleita ja niin edelleen.

Asterixin kanssa en voinut työskennellä normaalisti. Suureellisen salassapidon vuoksi alkuteksti lähetettiin minulle erillisellä tietokoneella. En siis voinut ottaa albumista printtiä tai siirtää työpistettäni luovempaan huoneeseen, vaan survoin lähetetyn läppärin työpöydän laidalle niin, että pystyin tihrustamaan siitä albumin tekstiä ja sitten tekemään nettihakuja omalla tietokoneellani sen rinnalla. Olisi ollut huomattavasti nopeampaa, jos olisin voinut esimerkiksi kopioida selvittämiäni termejä netistä suoraan käännökseen sen sijaan, että pitää vaihtaa näppäimistöä ja kirjoittaa sana toiselle koneelle.

Asterixin osalta haastavinta olivat siis käännöksen ulkoiset (tietotekniset) puitteet. Suomentamiseen annettiin runsaasti aikaa, joten edes lukuisat palautekierrokset eivät tuottaneet aikatauluongelmia.

Asterixin suomentamisessa parasta oli silloin tällöin pilkahtava tunne, että onnistun kunnioittamaan itselleni tärkeitä hahmoja ja pitämään ne sellaisina kuin lukijat ovat ne jo vuosikymmeniä tunteneet, mutta silti lisäämään tekstiin jotain omaani, omaan suuhun sopivan sanan tai itseä huvittavan vitsin – jättämään palan minua voittamattomien kylän historiaan.

Ja sitten Tri Tuomio kaappaa jälleen viestikapulan. Jos Mirkan mietteet sarjakuvien kääntämisestä kiinnostavat laajemminkin, niin suosittelemme tutustumaan blogiinsa tarkemminkin. Ahkera sanaseppä on valaissut Asterixin lisäksi muun muassa Yoko Tsunon, Lucky Luken ja Piko ja Fantasion kääntämisen kiemuroita!

Puuttuuko Kilpa-ajo halki Italian yhä sarjakuvahyllystäsi? Voit hankkia sen vaikkapa täältä!

Ja vielä kerran kiitokset kysymyksistä Facebook-seuraajille!

Kymmenen plus yksi vinkkiä joulun pelastamiseksi

Joulu lähestyy uhkaavasti ja lahjavinkkejä kaivataan. Kannamme oman kortemme kekoon ja tarjoamme nyt joulukuun kärkeen yhdentoista kirjakaupoista löytyvän sarjakuvakujulkaisun tiukan vinkkipaketin. Lehtipisteistä ja sarjiskaupoista löytyy toki paljon muitakin lahjapaketoinnille alttiita sarjakuvia. Lisää vinkkejä siis luvassa!

Asterix: Kilpa-ajo halki Italian

Euroopan suosituin sarjakuvasankari jälleen vauhdissa. Tämänkin albumin myynti lasketaan jo miljoonissa. Kovaa kyytiä kovissa kansissa. Suositellaan kaikenikäisille laatusarjakuvan ystäville.

Lue esittely!

Tilaa!

 

Asterixin XII urotyötä

Antiikin maailman urotekoja Asterixin malliin. Hieman tavallisesta poikkeava Asterix-seikkailu, koska kuvakirja. Suosittelut kaikille Asterixin ystäville!

Lue esittely!

Tilaa!

 

Asterix ja ennustaja

Asterix-uusinnoista valikoituu mukaan allekirjoittaneen oma Asterix-suosikki. Muksuna ehkä pelottavin Asterix. Näin aikuisena ehkä jopa viisain Asterix. Ja pelottavan ajankohtainen. Kova luu kovissa kansissa siis.

Lue esittely!

Tilaa!

 

Buster: Super-Mac 1977-1978 ja Pulla 1981

Varma lahjavalinta futisniiloille. Urheilusarjakuvan klassikoita kentän koomisemmalta laidalta.

Lue esittely!

Tilaa!

 

Korkeajännityssarja 1953

Klassikkosarjan ensiaskeleet Suomessa. Hillittyä herrasmiestoimintaa aikuiseen makuun. Herkullinen pakkopulla sarjakuvaniiloille ja klassisen jännitysviihteen ystäville.

Lue esittely!

Tilaa!

 

Lucky Luke: Arizona

Sarjakuvaklassikon ensiaskeleet. Morrisin klassinen lännensankari haki yhä lopullista hahmoaan, mutta vinkeä visuaalinen huumori oli jo hallussa. Sarjisniiloille pakko-ostos.

Lue esittely!

Tilaa!

Mustanaamio 1974

Vuosikymmenien hysteerisen hauskaksi hioma tuhti viihdepaketti.

Lue esittely!

Tilaa!

Mustanaamio & Diana: Rubiinihäät

Vuosikymmenien hysteerisen hauskaksi hioma virtaviivainen viihdepaketti.

Tämä on niin lysti tapaus, että ansaitsi kaksi hehkutustakin. Löydät ne täältä ja täältä.

Tilaa!

Pikon ja Fantasion uudet seikkailut: Mustien uhrien herra

Tri Tuomio suosittelee! Äärimmäisen vinkeää viidakkotoimintaa! Huumorissa ei säästellä ja taiteessa silmä lepää kerran jos toisenkin!

Lue esittely!

Tilaa!

Tex Willer: Mestari kylvää kuolemaa

Kolme pitkän tarinan uljas kattaus, eli klassikkoa klassikon perään. Ruudinkäryistä toimintaa Villin lännen riehakkaista kasvukeskuksista avarille preerioille.

Lue esittely!

Tilaa!

Yoko Tsuno: Kuolemattomien temppeli

Jos scifi ja Game of Thrones nappaavat, niin tämä saattaa olla sinulle tarkoitettu teekupillinen!

Lue esittely!

Tilaa!

Tässä kaikki tältä erää. Lisää vinkkejä siis luvassa. Pysykää kanavalla.

Scifiä, gotiikkaa ja fantasiaa kelttimaustein – Yoko Tsuno: Kuolemattomien temppeli

Jos Khanyn salaisuus oli makuusi hieman liiankin viileän lennokasta avaruusseikkailua, niin nyt on luvassa maanläheisempää tunnelmointia. Varsinkin kun suurin osa seikkailusta tapahtuu Maan uumenissa – luvassa on uljasta goottilaista arkkitehtuuria, valtavia lohikäärmeitä ja kelttiläisvaikutteisia fantasiamaisemia. Täysi kattaus silmänruokaa vaativaan makuun.

Tarina alkaa tutuhkoon tapaan avunpyynnöllä – Khany kaipailee Yokoa taustatueksi ja pian matka käy ehjästä linnasta kohti raunioitunutta sellaista, jonka juurelta löytyy reitti Skotlannin alle louhittuun maanalaiseen maailmaan.

Tämän alisen maailman ihmeissä riittääkin sitten Yoko Tsunolla ja lukijalla äimisteltävää. Luvassa on muun muassa jättiläiskilpikonnia ja robottimunkkeja. Ja jälleen kerran kahden järjestelmän välistä kahinointia, jonka ratkomisessa Yokonkin hoksottimet ovat kovilla.

Kallioholvien syövereissä pakana-aikojen kelttitaide ja legendat kohtaavat keskiaikaisen kirkkogotiikan, joka antaa Roger Leloupin kaltaiselle visualistille paljon aineksia revittelyyn. Kuolemattomien temppeli onkin pakko-ostos ligne claire -tyylisuunnan ystäville, eli aikuiseen ja klassikkoja arvostavaan makuun suunnattua retrofuturista eurooppalaista toimintasarjakuvaa. Yoko Tsunoa lukevan herran vasempaan ranteeseen on helppo kuvitella sveitsiläinen pilottikello. Mekaaninen tai automaattinen sellainen.

Keinoauringon hämyssä kohoavia goottilaisia torneja, lohikäärmeellä ratsastavia kaunottaria, salaperäisiä munkkeja… itse asiassa tämä Yoko Tsunohan on aineksiltaan mitä trendikkäintä fantasiaviihdettä. Suosittelemme siis scifistien lisäksi myös fantsun ystäville. Tarinakin toimii ilman aikaisempien albumien tuntemusta. Mysteerin tuntua saattaa tosin olla enempi ilmassa, mutta sehän lienee vain plussaa!

Yoko Tsuno: Kuolemattomien temppeli parhaimmissa kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 30.8.2017!

Ennakkohehkutusta: Yoko Tsuno!

YT1

Pian on tuoretta scifi-herkkua tarjolla, sillä Roger Leloup’n viimeisin Yoko Tsuno -albumi Khanyn salaisuus pamahtaa meikäläisiin kirjakauppoihin kuukauden sisällä alkukielisestä julkaisupäivästään. En tosin ole täysin varma onko tuore oikea sana kuvaamaan tätä kulttisuosikkia, sillä se on ilahduttavan immuuni scifin ja toimintasarjakuvan muoti-ilmiöille ja keskittyy pelaamaan omilla säännöillään ja vinkeän vanhanaikaisella tunnelmoinnilla.

YT2

Retro-scifiksikin Khanyn salaisuutta voisi kenties kutsua sen uutuudesta huolimatta, sillä esimerkiksi sen avaruusalukset eivät näytä tehtailta, vaan sellaisilta avaruusaluksilta, jotka näyttävät avaruusaluksilta ennen vuotta 1980 syntyneille. Tuoreemmille sukupolville ne lienevät ylikasvaneita hävittäjiä, mutta uljaita avaruusaluksia ne ovat silti. Muukalaisrodutkaan eivät tarvitse ylimääräisiä raajoja tai lonkeroita ollakseen muukalaisrotuja, mutta biologisissa eroissa ei silti säästellä.

YT3

Koska albumeita on jo 20, niin henkilökatraskin alkaa olla melkoinen. Onneksi www.yokotsuno.fi auttaa kartalle, jos kärryiltä putoaminen uhkaa. Eräät vanhat viholliset palaavat kuvioihin mukaan ja heillä on erityisen ikäviä suunnitelmia Maan suhteen. Vaara väijyy Marsissa, joten Khany ja Yoko lähtevät selvittämään punaisen planeetan saloja. Salaisuuksia onkin tarjolla siihen malliin, että näiden kahden sankarittaren ystävyyskin uhkaa joutua koetukselle.

YT4

Sarjan ystäville kyseessä on juhlan paikka ja varma viihdekattaus. Kimurantti juoni kestää useita lukukertoja ja pikkutarkasta taiteesta nyt puhumattakaan. Kesäkuun puolivälissä siis kokka kohti kirjakauppaa ja kesän viilein scifi-sarjis plakkariin!

Yoko Tsuno 20: Khanyn salaisuus kirjakaupoissa ja sarjakuvan erikoisliikkeissä 17. 6. 2015!

Kovien mimmien sarjakuvasyksy!

Kuin sattumalta Egmontin syyskuun kovakantisten valikoimaan osuu kolme eurooppalaista albumia, joiden päähenkilöt ovat toimeliaita ja omapäisiä naissankareita. Kaikki kolme sankaritarta joutuvat tavalla tai toisella kohtaamaan menneisyyden näissä hienoissa tarinoissa!

Sillage: Ihmisluonto vie yksinäisen ihmislapsi Navisin viimein kaltaistensa pariin – onko hänen pitkä etsintänsä viimein päättynyt? Natasha: Menneisyyden katse saattaa neuvokkaan lentoemännän historiallisen arvoituksen ja vanhojen vihollisten jäljille. Yoko Tsuno: Ametistin kirous kertoo, miten Yoko ystävineen matkustaa ajassa taaksepäin selvittämään oudon jalokiven salaisuutta…

Kaikki kolme albumia ovat nyt myytävinä hyvin varustetuissa kirja- ja sarjakuvakaupoissa!

033_Yokotsuno19
Yokon ja Emilian vieraaksi saapuu notaari, joka kertoo heille, että Emilian iso-isotäti on testamentannut tälle mökkinsä Skotlannissa… kiitokseksi henkensä pelastamiseksi vuonna 1935! Asiasta kiinnostuneina ystävykset matkustavat ajassa taaksepäin 30-luvulle paljastamaan kauhean salajuonen, joka kieppuu salaperäisen ametistin ympärillä.

ISBN: 978-952-233-732-0

c1-c4natasha15.indd

Natasha lähtee eksoottiseen Egyptiin tutkimaan isoäitiinsä liittyvää arvoitusta. Perillä odottavat menneisyyden mysteerien lisäksi myös vanhat tutut, joihin Natasha ei enää toivonut törmäävänsä.

Walthéryn laatima Natashan 40-vuotisseikkailu on täynnä yllätyksiä, huumoria ja vauhdikkaita käänteitä!

ISBN: 978-952-233-733-7

027_Sillage08

Masentunut Navis on päättänyt lähteä etsimään ihmisiä, jotka robotti Snivel uskoo paikantaneensa. Ihmisten signaali johtaa jonnekin mustan aukon perukoille – alueelle, joka on kaukana ja vaarallinen. Navis ei ole ennenkään pelännyt vaaroja, ja niin hän matkaa urheasti kohti suurta tuntematonta. Pääseekö hän viimein näkemään silmästä silmään, millainen ihmisluonto todellisuudessa on?

ISBN: 978-952-233-685-9

 

Yoko Tsuno: Paholaisen palvelijatar

Yoko Tsuno ja ystävänsä Emilia menevät Skotlantiin tapaamaan Ceciliaa, jonka perintötilalta on paljastunut mysteeri: eräästä kellarista on löytynyt ikivanha arkku. Arkussa lepää hahmo, jota 1200-luvun munkit kutsuivat ”Paholaisen palvelijattareksi”.

Onko kyseessä vain muinainen taikausko, vaiko jotakin todellisempaa… ja vaarallisempaa? Yoko ystävineen uskaltautuu matkalle Maan uumeniin ratkaistakseen paholaisen arvoituksen.

Yoko Tsuno 18: Paholaisen palvelijatar ilmestyi kirjakauppoihin 14.9.2011. Suositushinta 16,95 €, 48 sivua.