Vinkeä vankikuljetus – Saattue Uuteen Meksikoon

Sarjakuvatoimittaja uhkaa herkistyä aina kun lapsuuden suosikkeja uusitaan, eikä tämä kerta ole poikkeus. Lucky Luke -klassikko Saattue Uuteen Meksikoon oli ala-asteikäisen allekirjoittaneen mielestä parasta parhautta huumorisarjakuvan rintamalla, eikä sen hauskuus ole vuosien varrella päässyt rispaantumaan. Tämä mestariteos ei siis ole vanhentunut alkuperäisen ilmestymisvuotensa 1966 jälkeen sekuntiakaan, joten helppoa hehkuteltavaa tarjolla!René Goscinny oli huumorisarjakuvan käsikirjoittamisen suurvisiiri, paavi, imperaattori ja ylikeisari. Tämä albumi on siitä jälleen yksi todiste. Herran yhteistyö Albert Uderzon takasi Asterixin maagisen toimivuuden, ja maindi uhkaakin boglata, kun ajattelee Goscinnyn tahkonneen siinä monen muunkin työn ohessa myös myös äärimmäisen kovatasoista Lucky Lukea Maurice ”Morris” de Beveren kanssa. Ideamoottori on taipunut moneen laadun kärsimättä.Yritän tässä kirjoittaessani samalla pika-analysoida syitä Goscinnyn huumorin toimivuuteen, ja yksi sellainen tuli kuin tarjottimella tämän albumin alkusivuja selatessa, kun Daltonit käväisevät varastamassa huomion muutaman ruudun ajaksi. Kun hahmojen kuulumisia päivitetään säännöllisesti, niin heistä muodostuu kuin varkain vanhoja tuttuja, joiden edesottamuksia haluaa nähdä tulevaisuudessakin. Juuri näin rakennetaan kaikkien rakastamia ja tuntemia hahmoja. Goscinnyn ja Morrisin tulkinta Billy the Kidistä on myös aikasemmasta albumista tuttu vintiö, joten kaikupohjaa toverilliselle lukukokemukselle riittää myös päähenkilön suhteen.Huumorin rytmitys on sekin esimerkillisen kunnianhimoista ja onnistunutta. Visuaalisia ja sanallisia sutkautuksia tarjoillaan vähintään neljä per sivu isompaa petaamista vaativien vitsien vyöryessä lukijan päälle pauttiarallaa aukeamittain. Vitsien vaativuustaso myös elää koko ajan, eli yksinkertaisen muksimisen lomassa tarjoillaan tarkkaivaisuuttakin vaativaa venkoilua. Kun kaikki tämä tehdään lukijaa aliarvioimatta, niin lopputulemana on ehta huumoriklassikko, jonka parhaat heitot muistaa vuosikymmenien ajan.Saattue Uuteen Meksikoon tarjoaa siis mallisuorituksen sanallisen ja kuvallisen huumorin yhteispelistä mestaritekijöiden toteuttamana. Goscinnyn ja Morrisin tyylinäytteiden hellässä huomassa oli allekirjoittaneen hyvä opetella sarjakuvan ja kertomataiteen arvostamista 80-luvun alkumetreillä. Samalla syntyi myös syvä ja kestävä rakkkaus lännenviihteeseen. Luennoin Lucky Lukesta ala-asteella luokkatovereillenikin, joten toivottavasti tämä uusinta löytää tälle albumiklassikolle uusia nuoria intohimoisia arvostajia!Saattue Uuteen Meksikoon juuri nyt Lehtipisteissä, sarjakuvakaupoissa ja kirjastoissa! Voit ostaa sen omaan hyllyysi vaikkapa täältä!

Suuri kilpajuoksu – täyttä laukkaa Tucsonista San Franciscoon!

Maxi-Tex taitaa jo kuulua kevään merkkeihin. Ja jälleen kerran vuoden ensimmäinen Maxi on tuore seikkailu. Tällä kertaa tarjolla on yksi Italian juhlavuoden pitkistä seikkailuista, todellisen sarjakuvaveteraanin taiteilema Suuri kilpajuoksu viime vuodelta. Syksyllä on jälleen klassikkouusinnan vuoro.Tässä Pasquale Rujun juonimassa tarinassa Tex kohtaa nuoren Kevin Caldwellin, joka on osallistumassa hevoskilpailuun Tucsonista San Franciscoon. Huippulahjakkaan hevosensa ansiosta nuorukainen on varma voitostaan. Palkintorahoillekin olisi käyttöä, sillä kotitilaa uhkaa päätyminen kieron Ozzie Duken haltuun. Samainen herra Duke halajaa myös Kevinin hevosta itselleen, eikä hän halua vedonlyönnin harrastajana myöskään ottaa sitä riskiä, että kilpailun voittaisi joku muu kuin hänen itsensä valitsemansa taho…Niinpä hänen kätyrinsä kolhivat nuoren Kevinin sairaalakuosiin jo ennen starttia ja Tex saa kunnian nousta pojan puolesta West Windin satulaan. Kisakumppaneikseen hän saa sangen värikkään ja kyvykkäänkin sekalaisen seurakunnan rehellisiä ja vähemmän rehellisiä ratsumiehiä- ja naisia. Mainittakoon heistä vaikkapa kerivi Sergej Gurjev……ja sisukas Alma Taylor.Vastaansa killpailijat saavat muun muassa kapinallisia apasseja, jotka puolestaan haluavat kilvoitella hevosvarkauksien ja skalpeerauksen jaloissa taidoissa.Osalle kilpailijoista yritetään junailla voitto kuin tarjottimella……ja osa pyritään päästämään päiviltä mahdollisimman mutkattomasti.Ylimääräisenä pisteenä iin päällä yksi kisailijoista tai kisan epävirallisista tarkkailijoista on bowie-veistä taitavasti heilutteleva sarjamurhaaja, joka jättää omaa veristä polkuaan kisareitin varrelle.Ainekset sakeaan soppaan ovat siis kasassa. Kikkailun ystävät joutuvat kuitenkin pettymään, sillä Suuri kilpajuoksu on hyvinkin konstailematonta ja perinnetietoista lännenviihdettä vanhanaikaiseen makuun. Osansa tässä lienee taiteesta vastaavan Roberto Dison vankassa kokemuksessa, sillä vuonna 1932 syntynyt piitäjämaestro on piirtänyt tämän tarinan reippaasti yli kasikymppisenä. Käsikirjoituksesta vastaava Pasquale Ruju edustaa vuosikertaa 1962, mutta onpahan hänkin Texin tekijänä jo todella kokenut kehäkettu. Loppukaneetiksi siteeraamme Kit Carsonia Texin ystävällisellä avustuksella…Maxi-Tex Suuri kilpajuoksu Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 25.4.2019! Voit ostaa sen myös täältä!

Kuukauden karmaisevin western!

Halloween rantautuu meikäläisillekin rannoille kovaa vauhtia. Allekirjoittaneen mielestä hulvaton kauhukuvastolla ilottelu sopii synkkään syksyyn kuin Eppu Normaalin aivo Frankensteinin hirviöön, vaikka liika americanan apinoiminen kuuluukin lähtökohtaisesti pöljäilysektoriin. Osallistumme juhlaan uusimalla Lucky Luke -klassikon Kummitustalo juuri pyhäinpäivän kynnyksellä. Tämän neljän tarinan kokoelman taiteesta vastaavat Michel Janvier ja Morris ja se on alunperin vuodelta 1986. Kasarikauhua ja -toimintaa siis luvassa!Lännentarinakimaran korkkaa albumin nimitarina Kummitustalo, jonka on tekstinikkaroinut kokoon Claude Guylouïs. Kauhutunnelmiakin sisältävässä minijännärissä rouva Bluemarket etsii uutta kotia itselleen ja lemmikkibiisoneilleen, Whitneyn kaupunkipahanen kun on muuttunut asuinkelvottomaksi maasta esiin tunkevan öljyn ansiosta. Tutkaimeen osuu Batesin Ranch, jolla tuntuu oleva seutukunnalla pelottava maine. Itse asiassa paikallisten reaktio on niin väkevä, että Lucky Luke päättää saatella vanhan rouvan uusille tiluksilleen. Ja niinhän siinä käy, että tilan paha maine ei ole aivan tuulesta temmattu…Jolly Jumperille ja Lukelle riittää siis kauhistuttavia tunnelmia ihmeteltäväksi. Julkimoviittauksiakin on tarjolla, sillä tämä tarina sisältää kovastikin Christopher Leen ja Groucho Marxin näköiset hahmot…Yliluonnollisia tunnelmia sivutaan myös albumin toisessa tarinassa Ennustus. Xavier Fauche ja Jean Léturgie hoitavat tällä kertaa tarinoinnin. Vaeltava cowboymme päätyy Villin lännen pikkukaupunkiin, jonka asukkaat tuntuvat olevan kiertävän ennustajattaren lumoissa pankkiiria ja sheriffiä myöten.Madame Irma pelaa korttinsa niin hyvin, että pian Luke on tyrmässä pankkiryöstöstä syytettynä. Lukija saattaa arvata konnien juonen hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mutta tässä edetäänkin huumori edellä, eikä ennalta arvaamaton katu-uskottava jännitys ole millään muotoa homma juju…Mount Rushmore on työn alla albumin kolmannessa tarinassa Patsas. Claude Guylouïs kantaa käsikirjoitusvastuun. Nykyisin Rushmore tunnetaan presidenttien muotokuvista, mutta alkuperäinen visio oli toinen…Taiteilija Michelangelo Juniorin suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi, kun lusikkansa soppaan tunkevat luonnevikainen pohatta Mac Allister, tämän kätyri Sadiquito ja kätyrin kätyreinä toimivat Daltonit. Luonnollisesti projekti menee hulvattomalla tavalla pieleen.Albumin viimeinen tarina Kouru kertoo uittorännin keksijästä, ja se on Jean Léturgien käsialaa. Tukkeja vinhaa vauhtia kuljettavan kourun keksineellä nokkelaniilolla on vähemmän rehellisen ääripään massimies kimpussaan, joten Lucky Luke pääsee taas mielipuuhaansa eli altavastaajaa puolustamaan.Luoteja ja tukkeja singahtelee sakeana tässä lyhärissä ennen kuin kouru on testattu toimivaksi ja patenttipaperit oikeassa osoitteessa. Buster Keatonin ja Charlie Chaplinin lyhyet mykkäkomediat tulevat mieleen enemmän kuin kerran tämän kourukaahailukohelluksen aikana. Koomisen sarjakuvakerronnan mestarit kunnioittavat koomisen elokuvakerronnan mestareita siis.Kummitustalo sisältää siis neljän tarinan kattauksen koko perheelle sopivaa kauhusarjakuvaa ja Villin lännen juonittelua. Juuri nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla. Voit ostaa Kummitustalon sarjakuvahyllysi kauhuosastoa koristamaan vaikkapa täältä.

Verioopperaa Villissä lännessä

Ainakin allekirjoittaneelle uusi Tex-suuralbumi on aina Tapaus. Jos peruspokkareita vertaisi vaikkapa televisiosarjaan, niin nämä suuralbumit ovat samaa tarinajatkumoa jatkavia ja laajentavia ison budjetin elokuvia. Yleensä albumeissa pääsevät loistamaan myös perus-Texin tyylistä poikkeavat visualistit tarinapuolen pysyessä vankasti Tex-konkarien otteessa. Tämä peruskuvio pätee tälläkin kertaa, kun Finneganin rangerien kuvittajan roolin nappaa paremmin kauhusarjakuvista tuttu Mario ”Majo” Rossi vanhan konkarin Mauro Bosellin pistellessä parastaan tarinapuolella.Dampyrin tekijänä yö ja varjot ovat tuttua kauraa Majolle, eli tämä 1963 syntynyt sarjakuvantekijä taitaa valolla ja varjoilla leikkimisen. Tosin herra näyttäisi olevan kotonaan myös avaralla preerialla ja aurinkoisissa aavikkomaisemissa.Mutta yöllisissä tunnelmissa hän todella loistaa…Loistamaan pääsee myös Mauro Boselli, sillä useampia satoja Tex-tarinoita kahlannutkin saa tällä(kin) kertaa oikein mainiot kyydit. Tarinan alussa comanchet pyytävät Yön Kotkaa apuun, sillä heidän kimppuunsa hyökkäilee salaperäinen murhaajajoukkio, joka ei säästä naisia tai lapsiakaan. Comanchet syyttävät surmatöistä kapteeni Finneganin johtamia Teksasin rangereita, mutta entisten verivihollistensa kertomusta epäilevä Tex tovereineen lähtee rosvopäällikkö Robledon johtamien comancherojen jäljille.Tästä eteenpäin tarinan kuvaileminen käykin hankalaksi, sillä tästä tarinasta ei Tri Tuomio todellakaan halua liikoja paljastella. Sanotaanko nyt näin, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa erittäin kimurantisti paketoituna. Eritoten Kit Willer johdatetaan kohtalokkaiden päätösten äärelle, sillä Finneganin ja tämän johtamien rangereiden kovaotteisuus tuntuu viehättävän nuorta Kitiä.Bosellin taidoista kertoo osaltaan se, että tässä teoksessa ei juuri tyhjäkäyntiä esiinny. Kuvitusnäytteitä on vaikea valita jo edellä mainituista syistä, sillä juonesta uhkaa aina paljastua liikaa. Toimintaa kuitenkin piisaa, sillä comancherojen ja rangerien lisäksi lusikkaansa keitokseen iskevät myös yaquit.Alleviivataanpa siis vain vielä lopuksi sitä tosiasiaa, että Maho todellakin loistaa uhkaavissa tilanteissa ja hahmoissa. Pisteet myös hahmojen ilmeikkyydestä. Lännenviihteen ystäville on jälleen tuttuja piirteitä bongattavana, sillä muutama hahmo on hyvinkin elokuvista tai televisiosarjoista tutun oloinen.Finneganin rangerit nyt Lehtipisteissä ja pätevän sarjakuvaosaston omaavissa Kirjakaupoissa! Voit ostaa albumin myös täältä.

Hehkutetaanpa vielä lopuksi parasta mahdollista joululahjaa Tex Willerin ystävälle, eli vuoden 2019 Suuralbumit, Kronikat ja Maxit voi tilata kotiin kuljetettuina tammikuun 2019 loppuun saakka! Erikoisjulkaisupaketin hinta on vain 85 euroa ja tilauksen voit tehdä näppärästi TÄÄLLÄ!

 

Kultasola – kamulänkkäri vaativaan makuun!

Vuoden toinen Maxi-Tex tarjoillaan totuttuun tapaan klassikko-osastolta. Tällä kertaa uusintavuorossa on Guido Nolittan juonima ja Giovanni Ticcin kuvittama Kultasola vuodelta 2000. Alkuperäisenä julkaisuvuonna syntyneet ovat siis kypsyneet aikuisuuden kynnykselle. Itse teos ei ole ikääntynyt päivääkään, eli ajaton klassikko siis kyseessä!Tämän Tex-seikkailun tekijöillä on taustallaan kymmenien vuosien kokemus lännensarjakuvien ja Tex Willerin tekemisestä, eikä kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta piilotella vakan alla. Salanimen Guido Nolitta turvin operoinut Sergio Bonelli uskaltaa kertoa kiirehtimättä ja Giovanni Ticci briljeeraa sivusommitelmilla ja kuvakulmilla. Hiukan perinteestä poiketen tämän hehkutuksen kuvituksena käytetäänkin vain kokonaisia sivuja muutaman ruudun näytteiden sijaan. Ticcin osaaminen avautuu näin selkeämmin.Koska herroilla ja hidalgoilla on käytettävissään reilut 370 sivua tämän tarinakokonaisuuden paketoimiseen, niin itse asiaan edetään kiireettä mehustellen. Päätarinan kannalta suhteellisen merkityksetön alkukahakointi vie 20 sivua, joka on ihan passeli sivumäärä eeppiselle lopputaistelullekin. Tämän jälkeen esitellään tapahtumapaikkoja. Esimerkiksi Deadwoodin ystävät tuntevat itsensä heti kotoisiksi Georgetownissa, jonka lähistöllä sijaitseva vielä rähjäisempi Nameless on tämän Maxin päänäyttämö.Matkalla Georgetownista Namelessiin Tex ja Kit alkavat kerätä taustavoimia, vaikka tulevista voimankoetuksista on vasta aavistus. Mukaan remmiin lyöttäytyy muun muassa vanha tuttu Pat MacRyan!Patin jälkeen joukon jatkeeksi päätyy kapakkalaulajatar Judy, jonka myötä saamme ensikosketuksen tämän jännitysnäytelmän varsinaiseen konnakatraaseen, Behanin vuoristolaisveljeksiin. Tärkeämpää on kuitenkin Texin puolella toimivan hahmojoukon kartuttaminen, sillä tämä Tex on malliesimerkki hengailulänkkäristä. Siis mistä? Antakaahan kun kerron…Hengailu-westernien merkkipaaluna voidaan pitää Rio Bravoa, mutta avataanpa tätä hengailu-termiä hieman laajemminkin. Hengailuelokuvia (toiselta nimeltään kamuelokuvia) ovat elokuvat, joiden päähenkilöiden seurassa on mukava viettää aikaa. Heistä tulee katsojalle hyviä ystäviä jo ensimmäisellä katselukerralla, ja tämä ystävyys ikään kuin syvenee toistuvien katselukertojen myötä. Hahmojen keskinäinen ystävyys ja henkilökemia tarttuu siis katsojaankin. Muista genreistä mallisuorituksiksi hengailun jalolla saralla voidaan napata vaikkapa romanttinen zombikomedia Shaun of the Dead ja pössyttelutoimintapläjäys Pineapple Express – Pilvinen pakomatka. Kaikki kolme nauttivat ansaittu kulttimainetta, ja uskaltaisin väittää, että suosion syynä on juurikin halu palata näiden tyyppien seuraan vähintään kerran vuodessa.Mielekäs hahmojen seurassa hengailu on myös yksi Tex Willerin kestävän suosion syistä. Tai ehkäpä kiitos tässä kohtaa kuuluukin Kit Carsonille, jonka sanailu ja toveruus nostavat Texin yksiulotteisesta kostajasta ja lainvalvojasta kaverihahmoksi, jonka kanssa on mukava istua nuotiolla ja matkata aavan preerian halki. Tekijöillä tämä lukijoille rakkaiden hahmojen tärkeys on hyvin tiedossa, joten tämänkin Maxi-Texin sivuilla useammastakin sivuhenkilöstä kasvatetaan kuin varkain luottoystäviä sekä sarjakuvan päähenkilöille että lukijalle. Kun hahmoista välittää, niin sitte katalan konnalauman kolttoset ryömivät ihon alle ja heille alkaa toivoa oikein kunnon selkäsaunaa.Ja ikävyyksiä todellakin on luvassa, kun Behanin veljekset ja paikallisen mahtimiehen kätyrit ryhtyvät merkkaamaan reviirejään ja puolustamaan etujaan. Ja koskapa käytössä on eeppinen sivumäärä, niin juonittelujen kudos on sekä laaja että uskottava. Jännitysviihde ei tästä juuri parane. Ennalta-arvattavuudet kuuluvat genreen, mutta yllätyksiäkin on luvassa. Niistä tosin vaikenemme kuin muuri.Tuhti paketti parasta mahdollista lännenviihdettä Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 26.9.2018! Voit ostaa Kultasolan myös täältä. Älkääkä unohtako kevään Maxia! Nueces Valley on helposti vuoden parhaiden Tex-julkaisujen kolmen kärjessä!

Tupla-Tex on kesän länkkärikuningas!

Kesän Tex-suuralbumi on totuttuun tapaan värikäs kaveri, mutta nyt ylimääräisen ässänä hihassa toimii Gianluigi Bonellin ja Aurelio Galleppinin Tuhoajat, ainutlaatuinen värillinen Tex-seikkailu vuodelta 1971. Uusinta uutta ei myöskään unohdeta, sillä Mauro Bosellin ja Stefano Andreuccin Kostaja on tuoreinta mahdollista Tex-viihdettä.Tuhoajat todellakin on ainutlaatuinen tapaus. Tarina tehtiin aikoinaan ranskalaisen albumimallin mukaiseksi itsenäiseksi seikkailuksi, eli suurempi koko, parempi paperi ja kirkkaat värit olivat päivän epistola. Luotto italialaisen sarjakuvayleisön arvostaa tuoretta formaattia loppui kuitenkin kesken, ja tarina pakattiin lopulta perus-Texin jatkumoon joulukuussa 1971. Ja nyt tämä herkku siis lopultakin tarjoillaan alkuperäisen vision mukaan toteutettuna.Perinteiseen tapaan värit tulevat nikotuttamaan myös Suomessa ja vuonna 2018, mutta ainakin toimittajan mielestä Oscar Celestini on saanut väripaletistaan sangen maagisia tehoja irti. Liekit, veri ja auringonlaskut hohtavat todella komeasti. Kannattaa myös kiinnittää huomiota Galleppinin sivusommitelmiin ja kerronnallisiin ratkaisuihin. Paljon perusmeiningistä poikkeavia jippoja käytössä. Silmä lepää ja aivo saa liikuntaa niitä ihmetellessä.Tarina on mallia lyhyt ja ytimekäs. Kiero intiaaniagentti usuttaa metsästäjäryhmän ute-intiaanien maille biisoneja teurastamaan. Intiaaniagentin ja tämän kätyrien pahaksi onneksi ute-reservaatti sijaitsee navajojen vastaavan naapurissa, joten pian Yön Kotka tovereineen iskee rikkansa rokkaan ja konnalauma kokee kovia. Klassikkoseikkailu kautta linjan siis.Edellinen suuralbumi Loistava lainsuojaton pönöttää vankasti allekirjoittaneen ja monen muunkin viime vuoden kolmen kärjessä, mitä Texin seikkailuihin tulee. Nyt sama tiimi jatkaa samalla teemalla, mutta maustekulhosta on kaivettu mukaan Matteo Vattanin värit. Ja niissähän piisaa syvyyttä ja nyansseja!

Spagettilänkkäritunnelmissa à la Sergio Leone aloitellaan. Ukkonen ärjyy ja pian aseetkin laulavat. Tunnelmasta toiseen liu’utaan sulavasti kuin öljytty lumikko. Kapakkakahakassa herää henkiin saluunan lämpimän kutsuva tunnelma, eli kyllähän siellä mieluusti istuskelisi ellei ilma olisi sakeana lyijystä.Preerialla tarjotaan paahtavan auringon lisäksi myös hämyisempiä tunnelmia.Jos Loistava lainsuojaton iski, niin tämä on pakkorasti. Jos Texin historia kiinnostaa hahmon tarinakaaressa tai ylipäätään sarjakuvana, niin tämä on pakkorasti. Graziano Fredianin laaja artikkeli Galleppinista pitää siitä huolen siitä, että peruslukijan Tex-tietämys lisääntyy takuulla. Mielenkiintoista tarinointia myös kokeneemmille Tex-jäärille. Suosittelemme tätä suuralbumia siis ihan kaikille Texin menneisyydestä ja nykyisyydestä kiinnostuneille. Parasta mahdollista lännensarjakuvaa taas tarjolla!

Tuhoajat/Kostaja Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 23.5.2018! Albumin voi tilata esimerkiksi täältä!