Arizona – Lucky Luken ensiaskeleet

Lucky Luken ensimmäinen seikkailu Arizona näki päivänvalon joulukuussa 1946. Nyt tarjoamme lännensankarimme juhlavuoden peesissä tämän seikkailun uutena laitoksena. Uuden käännöksen ohella paketin silaa kakkostarina Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam.

Siitäkin on jo muutamahko vuosi, kun tämän artikkelin kirjoittaja väsäsi ala-asteen esitelmän Lucky Lukesta ja sen tekijästä. Toisen omaan muistiin jäljen jättäneen esitelmän aihe oli sioux-intiaanien kulttuuri, joten Villi länsi todellakin oli lähellä pienen Tuomion sydäntä. Sen myötä tuntuukin kunniatehtävältä hehkuttaa tätä lännensarjakuvan merkkipaalua täällä blogissa. Kasvuiässä nautitut Lucky Luket, Tex Willerit ja Kuukauden westernit näkyvät yhä tämän sarjakuvatoimittajan touhuissa pukeutumista myöten.

Morris, eli Maurice de Bevere, loi Lucky Luken hahmon Spirou-lehden sivuja sulostuttamaan, ja siinä määrin suuresta hitistä oli kyse, että herrasta tuli yksi lehden keskeisistä tekijöistä. Herra suhtautui Lucky Luken sen verran vakavasti, että muutti Yhdysvaltoihin kuudeksi vuodeksi imemään vaikutteita. Reissu osoittautui siinä määrin kohtalokkaaksi, että rapakon takana hän kohtasi toisen eurooppalaisen sarjakuvan suurmiehen, eli René Goscinnyn, josta tuli Lucky Luken käsikirjoittaja vuosiksi 1955–1977.

 

Arizona on kuitenkin puhtaasti Morrisin omaa käsialaa. Lucky Luken ensiaskeleet poikkeavat monellakin tapaa hahmon nykyisestä ilmiasusta. Animaatioelokuvan (ja varsinkin Disneyn) vaikutus hahmojen ulkonäössä ja kerronnassa on ilmeinen. Huumorikin on fyysisempää.

Nykylukijalle Arizonan sarjakuvakerronta saattaa olla liiankin elokuvallista. Kuvakäsikirjoitus lienee monelle ensimmäinen asia, joka Morrisin vuoden 1946 tyylistä tulee mieleen. Paljon on kuitenkin virrannut vettä Mississipissä Lucky Luken debyytin jälkeen.

Tätä albumia voikin käyttää esimerkkinä sarjakuvahahmon ulkonäön evoluutiosta ja tekijän kuvakerronnan kehittymisestä, sillä albumin toinen seikkailu Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam on hahmon seitsemäs esiintyminen. Aikajanalla se asettuu vuoteen 1951, jolloin Arizona ensimmäisen kerran ilmestyi albumiformaatissa.

Toiminta on lyhyempää ja ytimekkäämpää, eikä slapstick-huumori enää ole ainoa pääosanäyttelijä. Lucky Lukekin alkaa jo näyttämään Lucky Lukelta. Kaikista yllä mainituista syistä Arizona on pakko-ostos kaikille Lucky Luken ja eurooppalaisen sarjakuvahuumorin ystäville. Tarjolla on 48 sivua alkuvoimaista lännenhubaa ja viileää nostalgiaa. Tekisikin mieli korvata Arizona-tarinan viimeisen ruudun ”loppu” sanalla ”alku”.

Lucky Luke: Arizona lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 30.8.2017!

Maalatulta aavikolta Montanan vuorille – Tex Willerin villin värikäs länsi

Nyt kun Tex Willerin perusjulkaisu on palannut vanhaan tuttuun mustavalkoiseen ilmiasuun, on aika räväyttää värillistä western-viihdettä lehtipisteitä ja kirjakauppojakin sulostuttamaan peruspokkaria huomattavasti kookkaammassa suuralbumiformaatissa. Luvassa on siis reiluin mitoin silmäkarkkia. Teitä on täten varoitettu!

Suuralbumien sarjassakin nämä värilliset seikkailut muodostavat oman kategoriansa. Viime kevään tuplakattauksen aloittanut Sankari ja legenda oli uuden uljaan sarjan lähtölaukaus ja Fronteran vanki ensimmäinen varsinainen tulitaistelu. Nyt vuorossa on seuraava tuplashotti tuli-, valo- ja alkuvoimaista Tex-seikkailuviihdettä, eli Tex Romanzi a Fumetti -sarjan osat 3 ja 4 yksissä kansissa. Viime vuoden satoa molemmat, joten suomalaiset fanit saavat nämä seikkailut eteensä ilahduttavan tuoreina.

Tämän tuplasatsin ensimmäinen tarina Painted Desert sijoittuu nimensä mukaisesti Pohjois-Arizonan maalauksellisen kauniisiin aavikkomaisemiin, jotka todellakin siis ovat kuvitusmateriaalia sanakirjan kohtaan kuvauksellisen maisema. Tarinasta vastaava Mauro Boselli on Tex-käsikirjoittajana ultraraskasta sarjaa, mutta uuden formaatin mukanaan tuoma innostus näkyy konkarinkin otteissa. Konkariosastoa tosin on kuvittajakin. Bonellin sarjakuvatalon tuotteista Dylan Dog on Angelo Stanolle tutuinta sarkaa, mutta vankan herkällä otteella tuntuu sujuvan myös Tex Willerin seikkailujen esillepano.

Stanon pitkä ura kansitaiteilijana näkyy Painted Desertin tunnelmissa. Väreillä kertominen ja niillä herkutteleminen tuntuu sujuvan herralta luonnostaan. Dylan Dogin myötä kauhutunnelmatkin ovat hanskassa ja lopun yliluonnollisillakin elementeillä tunnelmoiva välienselvittely luolastoissa saa esimerkiksi Dario Argenton kaltaisen väreillä pelottelijan fanit kehräämään. Ainakin yksi hahmoista vaikuttaisi kumartavan kunnioittavasti Larry McMurtryn suuntaan, joka saa kaltaiseni Lonesome Dove -saagan fanin kehräämään, joten myös Boselli ansaitsee fanipoikapisteitä.

Väreistä otetaan tehoja irti myös tarinan väkivaltaisten kohtien alleviivaajana, eli punaisena räiskähtelevä veri iskee silmille mustavalkoista ilmaisua tehokkaammin. Sam Peckinpahin fanit kiittävät! Punaisena hehkuva hurme herättää huomiota myös albumin jälkimmäisessä seikkailussa Uhka Montanassa, joka sijoittuu siis Montanan lumisiin maisemiin. Hanget eivät tosin enää albumin lopussa hehku yhtenäisen valkoisina, mikä ei Tex Willerin maailman tunteville tule yllätyksenä. Ruuti ja veri jättävät leimansa Montanan maisemiin.

Käsikirjoittaja on tässäkin tarinassa erittäin kokenutta osastoa. Gianfranco Manfredi on Texin ja Ukkostuulen lukijoille entuudestaan hyvinkin tuttu herra. Piirroksista vastaava Giulio De Vita syntyi samoihin aikoihin kun Angelo Stano jo aloitteli uraansa, eli 70-luvun alussa. Tämä suomalaisille lukijoille hieman oudompi nimi on esitellyt taitojaan muun muassa Thorgalin sivuilla. Väreistä vastaa Matteo Vattani, ja onpahan pakko todeta, että hyvin vastaakin. Alun masentuneen harmaista kansanmurhatunnelmista siirrymme syksyisen metsän vaarojen kautta lumimyrskyn suojissa hiipivään jännitykseen, komeita maisemia unohtamatta.

Erityismaininnan De Vitan ja Manfredin tiimi ansaitsee toimintakohtauksissa mukana olevista ratsuista. Mustangin räjähtävä lähtönopeus on hienosti kuvattu. Lännenratsastuksen faneille kenties siis erityissuositus. Ja kaikille klassisen lännenviihteen ystäville tämä tuhti albumikokonaisuus on luonnollisesti pakkorasti, vaikka perus-Texiä olisikin jo mitta täynnä, sillä näissä tarinoissa on villiä vaaran tuntua, eli aitoa Villin lännen henkeä.

Tex Willer -suuralbumi 35 lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 24.5.2017!

Lucky Luke ja kaikille avoin Amerikka

Viime vuosi oli Lucky Luken juhlavuosi ja pyöreitä juhlistettiin eritoten jo loppuunmyydyllä albumilla Mies joka ampui Lucky Luken. Tämän omia latujaan kulkeneen tulkinnan lisäksi myös ”perus-Luke” sai pienen kasvojenkohotuksen. Tosin ei kosmeettista sellaista, vaan enemmänkin sisällöllisen, sillä Luvatun maan käsikirjoittajana debytoi Jul, eli Julien Berjeaut. Tarvitseeko täsä olla huolissaan? No ei tarvitse. Lucky Luken maailma on yhä oma hersyvä itsensä, ja todistamme sen nyt pienellä kuvakavalkadilla.

Lucky Luke saa tehtäväkseen opastaa juutalaisperheen Saint Louisista Montanaan. Jo kesytetystä lännestä siirrymme siis kohti Villiä länttä ja matkalla siirtolaisia uhkaavat monet vaarat ja kommellukset. Vanha tuttumme Achdé pääseekin pistämään parastaan Pohjois-Amerikan rajaseudun kuvittamisen perinteikkäällä ja jalolla saralla.

Matkanteko Villissä lännessä vaatii luovuutta ja kykyä ottaa riskejä. Majavien pato toimii siltanakin. Majavien patoja nähneet bongaavat kuvasta tosin muutamia isohkoja virheitä.

Perinteiseen tapaan vahvoilla ja hemaisevilla naishahmoilla saattaa olla omia suunnitelmia erään yksinäisen lehmipojan parisuhdestatuksen suhteen.

Kapakkatappelu? No toki! Ja aika hieno sellainen.

Ystävällismielisiä intiaanejakin kohdataan…

Myös desperadot kuuluvat Villiin länteen. Ja luotisateet.

Totuttuun tapaan enemmän tai vähemmän piilossa luuraa lukuisia elokuvista ja historiasta tuttuja kasvoja.

Lucky Luke: Luvattu maa lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 15.3.2017!

 

Ken ja Teddy Parker – italowesternin perilliset

Italialaisessa hanavedessä lienee jotain lännenviihdettä aiheuttavaa ja sille altistavaa. Pakostikin. Mikään muu ei selitä siltä suunnalta ponnistavaa laadukkaan western-meiningin määrää. Intohimoisten harrastajien määrä näkyy osaamisen tasossa. Sergio Leonen elokuvat ja Tex Willer lienevät suomalaiselle suurellekin yleisölle tutuimmat alan edustajat. Jättiläisten varjosta on ponnistanut tiheä aluskasvillisuus. Elokuvien puolella tuoretta satoa tosin ei ole enää tarjolla, mutta sarjakuvarintamalla kyllä. Näistä Suomessa näkyvimpänä kulttisuosikki Ken Parker.

KP0216

 

Ken Parker on hahmona kiehtova väliinputoaja. Hän ei ole spagettiwesterneille tyypillinen vähintään puoliksi lainsuojaton ja moraaliltaan häilyvä antisankari, eikä Tex Willerin kaltainen voittamaton oikeuden puolustaja. Ken on vankasti hyvien puolella, mutta jatkuvasti siipeensä saaden. Ken on myös toiminnalliseksi sankariksi harvinaisen pasifistinen. Tätä alleviivataan asevalinnalla: uskollinen metsästyskivääri ei vaihdu tulivoimaisempaan arsenaaliin, vaikka vaihtoehtoja on tarjolla. Nyrkit puhuvat tarvittaessa kovaäänisesti, mutta eivät laisinkaan ylivoimaisesti. Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo ovat luomuksessaan yhdistäneet realismin ja romanttisen haihattelun äärimmäisen tehokkaasti. Älykäs ja omaa aikaansa hieman viistosti tarkkaileva ja luonnosta nauttiva lännenmieskirjailija, joka ei selviydy kaikista seikkailuistaan voittajana.

KP0216_5

Juuri nyt lehtipisteistä löytyvä Ken Parker 2/2016 on double feature, eli tarjolla on kaksi tarinaa. Ensimmäinen tarina Aikaan Pony Expressin tarjoaa lukijoilla välähdyksen Ken Parkerin nuoruudesta. Humoristisena vinjettinä käynnistyvä tarina yltyy loppua kohden huiman toiminnalliseksi takaa-ajoksi. Aikuistumisriitit käydään lävitse lukijalle silmää iskien. On toveruutta, olutta, naisen kanssa vehtaamista ja vastuun kantamista. Milazzo herkuttelee tilannekuvilla. Räiskyvää toimintaa kaipaavat tosin saattavat pettyä, sillä mestari tunnelmoi mangalta tuoksahtavasti ajoittain sivutolkulla ”epäolennaisten” asioiden parissa. Osaavaa toimintaa arvostavat tosin nauttivat jokaisesta hetkestä. Kun piirtäjämies herkuttelee hevosen kesyttämisellä sivutolkulla, niin siinä silmä lepää dynaamisesti rakennettua toimintaa seuratessaan.

KP0216_4

Beradin ja Milazzon luomukselle pitää antaa myös roppakaupalla ylimääräisiä bonuspisteitä siitä tosiasiasta, että Ken Parkerin seikkailuiden taustalla näemme Pohjois-Amerikan maantieteen koko kirjon, emmekä vain Nevadan aavikkomaisemia. Navajojen päällikkönä ja Texasin rangerina Tex Willerillä on järkisyynsä jumittaa aavikkomaisemissa, mutta Ken Parkerin vaeltajan luonne vie päähenkilöä ympäri Pohjois-Amerikkaa. Etelän suistomaisematkin tulevat tutuksi, tosin siellä sankarimme viruu kahleissa. Ivo Milazzoa parempaa maiseman ja villin luonnon kuvaajaa saa hakea. Ja kun rima on sitä myöten korkealla, niin eivät muutkaan kuvittajat uskalla ammuskella sinne päin.

KP0216_7

Tuhdin pokkarin toisessa tarinassa Teddy Parkerin seikkailut Milazzon rento viiva vaihtuu Giorgio Trevisanin huolitellumpaan ilmaisuun. Liikaa yhdenlaista parhautta olisikin saattanut aiheuttaa visuaalisen ähkyn. Molemmat tarina alkavat metsän keskeltä ja saalista väijyen. Hauska rinnastus. Temaattisestikin astellaan rinnakkain, sillä Teddy Parkerin seikkailut on myös nuoren miehen aikuistumiseen keskittyvä ajojahti. Isänsä poika, selkeästi.

KP0216_8

Useammastakin western-klassikosta ammentava tarina edustaa erittäin hyvällä tavalla elokuvallista sarjakuvaa. Kerronnassa sekä valojen ja varjon leikissä on paljon Leonea, puhumattakaan konnajoukon ilmeikkyydestä. Leone ymmärsi persoonallisten ja elämään nähneiden kasvojen arvon, ja niin tekee Trevisankin. Näitä herroja on mukava vihata.

KP0216_9

Tarinan edetessä konnagalleria myös kasvaa ihastuttavaa tahtia, eikä naiskauneuttakaan unohdeta sillä saralla. Eeppinen lännenseikkailu ei tästä juuri parane, vaikka päähenkilöllä onkin polvihousut ja lippalakki stetsonin ja Coltin sijaan. Ja sivuhenkilöiden katraalle todellakin kunniamaininta ja kasa papukaijamerkkejä.

KPo216_10

Loppukaneetiksi suosittelemme Giorgio Trevisanin blogia silmänruokamielessä.

Ken Parker 2/2016 juuri nyt lehtipisteissä kautta maan!

Pikku-Luke lukee lakia aikuisillekin

Lucky Luken seikkailuille on aina tilausta kauppojen sarjakuvahyllyillä, joten tuore Status Squaw riemastuttaa varmasti runsasta määrää sarjakuvahuumorin ystäviä! Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin tarjolla on jopa kahden Luken metkuja!

LL0116_2

Suomalaisille Lucky Luken ystäville Morrisin soihtua nykyisin kantava ja täten albumin piirtänyt ja käsikirjoittanut Achdé onkin jo tuttu tekijä. Ehtipä herra piipahtaa Tampereellakin sarjakuvafestaamassa vuonna 2007. Tämä albumi ilmestyi alkukielellä vuonna 2015, joten suomalaiset lukijat saavat teoksen tuoreena hyppysiinsä. Status Squaw keskittyy nuoren Lucky Luken seikkailuihin sivun mittaisissa huumoripläjäyksissä. Tuttuun tapaan mukana ovat myös hupaisat tietoiskut villin lännen elämänmenosta. Sarjakuvamuodossa Achde tarjoilee hienon luennon teen valmistuksesta. Tri Tuomio teen ystävänä arvostaa kyseistä strippiä aivan erityisesti.

LLSS_1

Erikoinen piirre nuoressa Lukessa on tämä aikuista lämpimämpi suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen. Mielitiettykin on olemassa, mutta yritykset tehdä Joannieen vaikutus epäonnistuvat yleensä enemmän tai vähemmän katastrofaalisesti. Ehkä senkin takia aikuinen Luke ei jaksa niin yrittää…

LLSS_3

Albumin seikkailut soveltuvat Lucky Luken ystäville vauvasta vaariin. Pikku-Luke kykenee tarpeen vaatiessa toimimaan aivan yhtä esimerkillisesti ja oikeudentuntoisesti kuin aikuinen vastineensakin. Muun muassa intiaanikaverille häijy aikuinen saa tuta sekä sanan säilän että niellä keppostelun karvaan kalkin. Äitiään Luken on tosin syytä totella, sillä muuten paukkuvat pakarat. Ruumiillinen kuritus on osa kasvavan lapsen arkea villissä lännessä. Realismia ei siis unohdeta siltä osin.

Sokerina pohjalla toimii viisisivuinen kerran vuodessa ajankohtainen erikoisempi tarina, jossa aikuinen Lucky Luken tavallaan kohtaa nuoremman versionsa. Mukana menossa myös eräs Korvatunturilla asustava taho.

LLSS_4

Lucky Luken lapsuus villissä lännessä on todellakin yhtä seikkailua. Luvassa on siis kommelluksia, kepposia ja kylmää kyytiä kokevia konnia!

Status Squaw juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla. Lehtipisteistä albumi poistuu 11. kesäkuuta. Lähikaupan tai -kioskin lehtihyllyllä asioivien kannattaa siis kotiuttaa tämä kesälomalukemistokseen viimeistään kesäkuun alussa! Parasta mahdollista riippumatossa luettavaa!

Kirjamessuvinkki: Lucky Luke ja Daltonin sedät!

Hrmh… Allekirjoittanut putosi kärryiltä tämän albumin aikataulun suhteen sen verran pahasti, että ennakkohehkutti tätä jo Helsingin sarjakuvafestivaalien aikaan reilu kuukausi sitten. Tai siis kärryiltä putoamisen lisäksi tuli pingottua useita kilometrejä niiden edelle…

LL1

Lucky Luken uusissa seikkailuissa etenemme nyt siis kahdeksanteen albumiin. Morrisin luomusta kunnioittavina käsikirjoittajina toimivat Laurent Gerra ja Jacques Pessis. Kuvituspuoli on vanhan tutun suomenkävijän harteilla, eli Achdé hoitaa homman sarjan faneja hemmottelevalla viivankäytöllään.

LL21

Daltonin sedät on, kuten nimestäkin voi päätellä, herkkua Daltonin veljessarjan ystäville. Tällä kertaa veljekset saavat hoiviinsa Emmett Juniorin, jonka äiti kiertää Eurooppaa Buffalo Billin sirkuksen mukana. Viisas vankilanjohtaja järjestää Lucky Luken vahtimaan lapsenvahteja, mutta konnuuksilta ja kommelluksilta ei silti täysin vältytä.

LL22

Pipurinen pikku-Dalton on sen verran vahvaluontoinen tapaus, että Ma Daltoniakin tarvitaan. Toki Luke saa apua myös Ran Tan Planilta ja Jolly Jumperilta, eli kaikki fanisuosikit ovat mukana menossa. Tuttuun tapaan Lucky Luken huumori sopii kaikenikäisille, vaikka paukkurautoja heilutellaankin. Pieni opettavainen sivujuonnekin tarinassa on: rikolliseksi ei kannata tuomita ketään vain syntyperän perusteella.

LL23

Lucky Luke – Daltonin sedät lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 14. 10. 2015!

Helsingin Kirjamessuilla albumi on tarjolla messuhintaan!