Kavalia ansoja ja viekkaita virityksiä – Mustanaamio 1974

Kun Mustanaamio retroilee, nykylukijakin on aseeton. Tämän vanhan viidakon sananlaskun keksi toimittaja juuri nyt ihan itse. Mutta tottahan tuo tosin on – Mustanaamion näköispainoksen toimitustehtävien aikaa vievin osa on villeimpien käänteiden ja yksittäisten ruutujen aiheuttamista hysteerisistä hehkutuskohtauksista toipuminen.

Toukokuun lopussa ilmestyvässä vuoden 1974 kokoelmassa joudumme luopumaan aivan kaikkien kyseisen vuosikerran Mustanaamio-tarinoiden uusimisesta, eli mukaan on valikoitu parhaat ja mielenkiintoisimmat jutut. Osa alkuperäisen materiaalin painojäljestä on sen verran rujoa, että tämä päätös oli pakko tehdä. Kaksi tuhtia kirjaa puolittain lukukelvotonta sarjakuvaa olisi ollut kenties kovimpien kompletistien mieleen, mutta tarkoituksemme on kuitenkin tarjota viihdettä koko rahalla. Ja sitä todellakin on luvassa!

Aloittakaamme romantiikasta. Tämän kokoelman hahmokaartiin osuu kaksikin kuninkaallista kaunotarta, jotka ovat hyvin persoja Mustanaamion karskille habitukselle. Toinen prinsessoista saa tunteilleen jopa vastakaikua.

Toinen prinsessoista on epätoivoisempaa ja epäonnisempaa mallia. Ja tämä Mustanaamio on jo sitä paitsi Dianan rengastama (tähän aiheeseen palaamme vielä syksyllä).

Naiskauneutta ei muutenkaan säästellä, vaan Mustanaamio joutuu sekä pelastamaan että pakenemaan kaunottaria mukavan säännöllisesti. Voisimme palata näihin kaunottariin vielä kesällä, mutta nyt siirrymme konnagalleriaa kummastelemaan. Kaunottarien ohessa sinne mahtuu monenlaista vipeltäjää, ja tässä on muutama erityisen mieleenpainuva.

Haukkavaltias on kuullut viidakon sananlaskun, jonka mukaan hyvä tarina ei noudata fysiikan lakeja. Mustanaamiolla onkin paljon kummasteltavaa tämän kostajan edesottamuksia seuraillessaan. Onko Haukkavaltias edes konna?

Laakson jätti on oikeastaan konnakaksikko, eikä yksittäinen konna, mutta johdattaapa hänkin lukijansa ja sankarimme moraalisten dilemmojen äärelle. Onneksi Mustanaamio osaa myös rehabilitoida konnia, eli tarjolla on muitakin ratkaisuja kuin pelkkää kallon kuvaa leukaperiin.

Vuosikerran erikoisin vipeltäjä on Gollum. Ruotsalainen käsikirjoittaja kunnioittaa Tolkienia huilua soittavalla karvaisella riiviöllä, joka johdattaa Mustiksen psykedeeliselle matkalle tulivuoren uumeniin. Täysin älytöntä menoa, eli just hyvä.

Romantiikan ja viholaisten jälkeen siirrymme vaarallisiin tilanteisiin, sillä Mustanaamion työnkuvaan tuntuu kuuluvan jatkuva ansoihin lankeaminen.

Ansoja viritelleet konnat eivät tosin yleensä ole varautuneet Mustanaamion rutiinisuorituksiin kuolonloukoista selviytymisen suhteen. Ihan sääliksi käy.

Mustanaamiolle ansoihin joutuminen todellakin ON rutiinia.

Lukijan riemuksi parhaimmat ansojen virittelijät osaavat käyttää luovuuttaankin.

Mustanaamion seikkailut ovat siis villiä ja kahlitsematontakin luovuutta pullollaan, mutta sarjan perusta on valettu sen verran vankasta graniitista, että tahallisen ja tahattomankin ilottelun sekaan mahtuu jyhkeän ikonista toimintasarjakuvataidetta vähintäänkin lääkärin määräämä annostus.

Toukokuun lopussa kannattaa siis olla tarkkana kirjakaupan sarjakuvahyllyllä. Muikeimman mahdollisen mökkilukemiston voi toki myös tilata sarjakuvakauppiailta ennakkoonkin, niin sateen sattuessa on suunnitelma B valmiina odottamassa.

MUSTANAAMIO 1974 kirjakaupoissa ja sarjiskauppiailla 31.5.2017!

Piko ja Fantasio kohtaavat Marsupilamin raivon!

Suomalaiset Pikon ja Fantasion ystävät ovat nyt sangen erikoislaatuisessa ja asemassa, silä edellinen suomeksi julkaistu albumi Kullantekijät (Le faiseur d’or) vuodelta 1970 oli Jean Claude Fournierin ensimmäinen Pikon ja Fantasion ruorissa ja Marsupilamin viimeinen vierailu sarjassa pitkään aikaan. Vanha maestro André Franquin piirsi Marsupilamin osuuden tähän albumiin, mutta sen jälkeen pilkkuturkki katosi sankarikaksikkomme seikkailuista vuosikymmeniksi ja moni epäili tämän katoamisen olevan ikuista mallia. Marsupilaamin odotettu paluu Pikon ja Fantasion maailmaan tapahtuu kuitenkin nyt uunituoreessa albumissa Marsupilamin raivo, jonka alkuteos Le colére du Marsupilami ilmestyi kuluvan kuun 4. päivä. Vuodesta 1970 on melkoinen hyppy kuluvaan vuoteen, mutta sehän vain tekee näistä albumeista mielenkiintoista vertailtavaa.

PF111PjaF01162_jpg

 

Fournierille on tosin pakko antaa hieman tasoitusta, sillä hän oli ensimmäistä kertaa näiden hahmojen luotsina. Marsupilamin raivosta vastaavat Fabien Vehlmann (teksti) ja Yoann (kuvat) ovat jos useamman albumin veteraaneja, eivätkä he palloa pudota Marsupilamin kohdallakaan. Sisupussi pääsee mellastamaan heti sydämensä kyllyydestä.

PF0116_3

Santafion metkujen ansiosta Piko ja Fantasio ovat allergisia maininnallekin Marsupilamista. Saatuaan arkkivihollisensa katalat konnankoukut selville he suuntaavat Palombian viidakkoihin vanhaa ystäväänsä tapaamaan. Ja nimenomaan nämä viidakot ovat ainakin allekirjoittaneelle tämän albumin parasta antia. Yoann nimittäin hallitsee viidakon mittasuhteet, eli puut ovat asiaan kuuluvan massiivisia ja niin on pororoca-vuorovesiaaltokin. (Jälkimmäinen tosin saattaa olla liioiteltu, mutta hieno se on silti.)

PF0116_5

Eurooppalaista seikkailusarjakuvaa parhaimmillaan siis tarjolla. Vaarallisia alkuasukkaita, mystisiä raunioita ja villipetoja ei säästellä. Päinvastoin. Piko nimittäin saa kimppuunsa kaikki viidakon eläimet papukaijoja myöten. Albumista selviää syy tähän. Ja myöskin se, että jääkö Pikosta mitään jäljelle papukaijojen, käärmeiden ja alligaattorien jälkeen?

PjaF0116_1

MARSUPILAMIN RAIVO kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 16.3.2016!