Vinkeää viidakkotoimintaa ja notkeaa nostalgiaa – Mustanaamio 1974

Mustanaamion vuosikerta 1974 on sen verran riemastuttava tapaus, että tarjoilemme siitä nyt kesäisenä kevennyksenä vielä ainakin yhden kattauksen lystikästä sarjakuvanostalgiaa. Aloittakaamme romantiikasta ja kaunottarista, joihin lupailimme palaavamme jo edellisen kuvakavalkadin yhteydessä.

Albumin avaava todellinen klassikkotarina Viidakkopartion alku piilottelee toiminnan keskelle sangen vakavaksi osoittautuvaa flirttailua.

Voisi jopa sanoa, että Mustanaamiota niin sanotusti viedään.

Mustanaamio saa vastaansa jopa kokonaisen järjestöllisen kaunottaria…

Mutta viidakon komeimman könsikkään viehätysvoima riittää sumentamaan prinsessojenkin harkinnan, joten eipä rikollisjärjestölläkään ole toivoa.

Vaikka Mustis perso naiskauneudelle onkin, niin yksi on aina ylitse muiden. Jos sankarimme ajatukset on viekkaudella ja vääryydellä saatu suunnattua muualle, niin syyllisyys painaa leveitä harteita välittömästi.

Suoraselkäisestä sankaruudesta on myös etua taistelutilanteissa. Huonommilla elämäntavoilla raskautetut piraatit eivät pärjää yönsä nukkuvalle ja päihteitä välttelevälle Mustanaamiolle.

Mustanaamio ei aina malta olla saarnaamatta kaidalta polulta poikenneille. Maito se on, joka miehen tiellä pitää.

Vaikka romantiikka ja huumoria on annosteltu runsaalla kauhalla, niin sitä kaikkein perinteisintä toimintaakaan ei ole unohdettu. Nyrkit viuhuvat ja aseet puhuvat tiuhaan tahtiin.

Kaikkia vastustajia mustanaamiokaan ei päihitä maitoa juomalla ja pääkallomerkkejä leukaperiin lätkimällä. Hoksottimillekin on käyttöä…

…mutta välillä jopa Vaeltavan aaveen hoksottimet antavat periksi? Mikä saa Mustanaamio näin huolella ulalle? Se selviää, kun lukaiset Mustanaamion vuoden 1974 parhaat seikkailut. Komea kovakantinen viidakkotoimintajärkäle juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjisdiilereillä!

Mies, joka ei kuole koskaan – 80 vuotta Mustanaamiota!

Mustanaamio alkaa olla arvokkaassa iässä. Lee Falkin luomista sarjakuvasankareista tunnetuin kilauttaa nyt mittariin komeat 80 vuotta. Tätä juhlistamme täräyttämällä sarjakuvakauppojen hyllyille komean juhlajulkaisun Mustanaamio – Mies, joka ei kuole koskaan.

mn80

Mustanaamio aloitti seikkailunsa sanomalehtisarjakuvana, joten tämä teos keskittyy arki- ja viikonloppustrippeihin. Mukana on myös aikaisemmin Suomessa julkaisematonta materiaalia. Tarinat loikkivat tiukasta toiminnasta humoristisen kisailun kautta Vaeltavan aaveen perhe-elämän ihmeellisyyksiin. Vanhan ajan seikkailusarjakuvaa ilman turhia nykyajan hömpötyksiä.

mn80_4

Onko Mustanaamio ikääntynyt arvokkaasti? Oikeita vastauksia tähän kysymykseen on monta. Parhaimmillaan Mustanaamio on mennyt vanhaksi juuri oikein, eli hahmolle tapahtuu asioita, jotka loksauttavat nykylukijoiden leuat lattiaan ja suupielet korviin. Realistista ja raadollista toimintaa ja jännitystä kaipaaville suosittelemme vaikkapa Xenogenesistä.

raymoore

Juhla-abumin ensimmäisessä seikkailussa Mustanaamio kurittaa merirosvoja Ray Mooren kuvittamassa seikkailussa, jossa sankarimme yllättää lukijansa muun muassa vaipumalla uneen kesken seikkailun. Harvinaista realismia toimintasarjakuvassa! Noloja tilanteita piisaa muutenkin. Tarina saakin Tri Tuomiolta täydet pisteet viihdyttävyydestä!

mn80_2

Seuraavassa tarinassa pääsemme jälleen ihmettelemään merirosvojen toilailuja, kivalla pienellä tvistillä tosin. Aloitusta huomattavasti pienimuotoisemman välipalan on kuvittanut Wilson McCoy ja otamme pari askelta kohti sitä Mustanaamiota, jonka me kaikki tunnemme. Vanhan koulukunnan seikkailusarjakuvaa yhä tämäkin.

wilsonmccoy

Mustanaamio kuvittajista legendaarisin lienee Sy Barry. Herra onkin kuvittanut peräti kaksi tämän juhlakirjan seikkailuista. Aluksi Barryn osaava kynä tarjoaa meille noir-tunnelmointia huomattavan kovaksi keitetyssä seikkailussa Hydra. Gangstereita piisaa kolhittavaksi ja tappavia ansoja ratkottavaksi.

sybarry

Urbaanista toiminnasta siirrymme sulavasti viidakkoon kisailemaan. Viidakko-olympialaisissa kaikki viidakon heimot osallistuvat suuriin kisoihin, joissa myös naisten sallitaan nyt kilpailla. Luvassa on vauhdin ja vaarallisten tilanteiden lisäksi jopa kantaa ottavaa kommentointia sukupuolien välisen tasa-arvon suhteen. Mustanaamion hälläväliä-asenne itse keksimiensä olympialaisten lajien vaarallisuuden suhteen on komediaa parhaimmillaan. Sy Barryn jälkeä tämäkin.

sybarry2

Urheiluilottelun jälkeen on aika vakavoitua hetkeksi. Tony DePaulin kirjoittaman tarinan kuvittajana loistaa Graham Nolan. Terroristeja Morristownissa on aikaisemmin suomentamatonta herkkua vuodelta 2003 ja varsinaista silmäkarkkia dynaamisen toimintasarjakuvan ystäville. Mustanaamion monet kasvot tulevat kyllä tutuiksi tämän albumikokonaisuuden myötä.

grahamnolan

Albumin viimeinen tarina onkin sitten aivan tuoretta materiaalia. Edellisestä tarinasta tutun DePaulin käsikirjoitus sekoittaa perhedraamaa ja tuimaa toimintaa, kun Kit ja Heloise ottavat askelia kohti aikuisuutta ja Vaeltava aave laittaa rikollisia kuriin taustalla. Paul Ryanin kuvitus luovii notkeasti keveämmän tunnelmoinnin ja yöllisten toimintakohtaisten välillä. Mukana menossa Tri Tuomion mielestä paras yksittäinen Mustanaamio-ruutu. Aina kannattaa olla pekonia mukana.

paulryan

Vuodesta 2001 Mustanaamiota kääntänyt Sirpa Alkunen kirjoitti esipuheen tähän juhla-albumiin. Andreas Erikssonin ansiokas artikkeli 80 vuotta viidakkokulissien takana taustoittaa näitä seikkailuja ja Mustanaamion pitkän iän salaisuutta. Mustanaamio ei kuole koskaan, mutta tekijät kyllä. Tämän teoksen päättävä seikkailu jäi kuvittajansa viimeiseksi kokonaiseksi päivälehtitarinaksi, mutta soihtua kantaa jo uusi piirtäjä. Jos maailma ei lopu, niin Mies, joka ei kuole koskaan saa vieruskaverin kirjahyllyyn 2026.

Mustanaamio – Mies, joka ei kuole koskaan kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 26.10.2016!

Vaeltavan aaveen vanhat kujeet (Syksyn satoa osa 5)

Lee Falk, Sy Barry ja Fratelli Spada: Mustanaamio 1971

Vuoden 1971 Mustanaamioiden näköispainos kantaa paljon puhuvaa alaotsikkoa ”Mustanaamion seikkailut vuoden 1971 Mustanaamio-lehdessä”, joten kakkossarjojen ystävät jäävät tällä kertaa rannalle suremaan. Nyt keskitytään Lee Falkin luomaan sarjakuvaheerokseen ilman kilpailevia sivumakuja. Reilut 300 sivua puhtaan mustavalkoista seikkailusarjakuvaa, jossa sankarit ovat sankareita ja konnat tunnistaa jo kierosta habituksesta.
Mustanaamio1971
Sy Barry, Mustanaamion piirtäjistä kenties legendaarisin, on kuvittanut kahdeksan tämän opuksen tarinoista. Nämä tarinat ovat kaikki Lee Falkin kirjoittamia. Loput kuusi ovat italialaisen Fratelli Spada -kustantamon käsialaa. Kyseinen kustantamo ei kirjannut tekijöitä sarjoihinsa, joten käsikirjoittajat ja kuvittajat ovat sivistyneiden arvailujen varassa.

Kokoelman tarinoista mieleenjäävin lienee ”Gladiaattori”, jossa sekä muinaisesta kirouksesta kärsivä taistelija että Mustanaamio kohtaavat elämänsä vahvimman ja vaarallisimman vastustajan, eli toisensa. Mustanaamiolla on vaikeuksia uskoa gladiaattorin asussa miekkaa heiluttavan järkäleen todellakin vaeltaneen maan päällä 1800 vuotta, eikä sankarimme tahdo uskoa siihen edes vastustajan muututtua eläväksi kiveksi. Yliluonnoliset vastustajat eivät lopu tähän, sillä luvassa on myös noitarummulla wambesi-sotureita hallitseva häijy poppamies.

Maanläheisempää menoa kaipaavien ei kannata säikähtää, sillä pääosin Mustanaamio keskittyy pistämään kapuloita ihan tavallisten konnien rattaisiin, eli pääkallomerkkiä leukaperiin on tarjolla mm. merirosvoille ja Viidakkoliigan jäsenille. Mustis vuosimallia 1971 tarjoilee suoraviivaista toimintaa, eli toimii vinhana vastalääkkeenä nykyisten supersankareiden kimuranttien saippuaoopperasäätöjen aiheuttamiin aivosolmuihin.

Monelle kovallekin Mustis-diggarille rakkaimpia ovat juurikin nämä mustavalkoisen seikkailusarjakuvan ydinmehusta puristetut seikkailut. Riekaleiksi luetut alkuperäiset lehdet voi nyt arkistoida haluamallaan tavalla, kun suosikit löytyvät kovien kansien välistä näyttävämmässä muodossa. Tämän opuksen voi kaivaa pyhäpäivän ratoksi kirjahyllystä, kun nostalgian nälkä yllättää. Suosittelen kuitenkin varovaista maistelua, ettei ähky pääse yllättämään. Arvokas laitos tekee kunniaa arvokkaasti ikääntyneelle sankarille. Uskaltaako jo sanoa, että tämä on aika varma valinta pukinkonttiin, jos on tarkoitus lahjoa 60-luvulla syntynyt ja sarjakuvaa aikoinaan ahminut herrasmies…

Kirjakaupoissa juuri nyt!