Syleillään! Komediaklassikko on täällä taas!

Heinäkuun viimeisen perjantain ja kesäilijöitä hemmottelevien helteiden kunniaksi hehkuttelemme nyt vanhaa tuttua sarjakuvaklassikkoa. Koska tämä vanha tuttu saattaa hyvinkin olla maailman hauskin yksittäinen sarjakuva-albumi, niin ainakin llekirjoittaneen mielestä heinäkuu 2019 saa ansaitsemansa jäähyväiset.
Tämä vuonna 1972 ilmestynyt merkkiteos on osoittautunut immuuniksi ajan hampaille. Asterix ja Caesarin laakeriseppele on Albert Uderzon notkeaa viivaa myöten rakennettu niin kestävistä palikoista, että se tuskin romahtaa pelkäksi kuriositeeksi edes satojenkaan vuosien aikahaarukalla. Joten esitelkäämme nyt lyhyesti niitä kestomaukkaita aineksia, joista tämä herkullinen keitos on koostettu. Esimerkiksi gastronominen päteminen ja pröystäily eivät ole ihan heti poistumassa naurattavien asioden listalta…
Humalatila, uhoaminen ja huutaminen ovat myöskin sangen ikuisia huumorin aiheita.
Orjuus onneksi alkaa olla mennyttä aikaa, mutta Asterixin, Obelixin ja orjakauppiaan sananvaihto on ikuista.
Juhliminen väärään aikaan ja muiden ihmisten mielestä täysin väärästä syystä kuuluvat nekin perusinhimillisiin toimintoihin.
Toiminta- ja jännitysviihde ovat aina toimivia ratkaisuja. Tämä albumi tarjoaa luonnollisesti sekä hiiviskelyä että kolhimiskomediaa.
Helppoa viihdettä hinkuvat massat tarjoavat ovat osaaville satiirikoille aina hyvän paikan lyödä kunnareita. Bonuksena lystikkäitä eläimiä ja René Goscinnyn cameo.
Tämä albumi hymyilyttää jokaisella sivullaan ja naurattaa ääneen pelottavan usein. Ei siis välttämättä suositella julkisella paikalla luettavaksi. Ainakaan tässä maassa. Asterix ja Caesarin laakeriseppele juuri nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla kautta maan! Voit ostaa sen myös täältä!

Kavalia ansoja ja viekkaita virityksiä – Mustanaamio 1974

Kun Mustanaamio retroilee, nykylukijakin on aseeton. Tämän vanhan viidakon sananlaskun keksi toimittaja juuri nyt ihan itse. Mutta tottahan tuo tosin on – Mustanaamion näköispainoksen toimitustehtävien aikaa vievin osa on villeimpien käänteiden ja yksittäisten ruutujen aiheuttamista hysteerisistä hehkutuskohtauksista toipuminen.

Toukokuun lopussa ilmestyvässä vuoden 1974 kokoelmassa joudumme luopumaan aivan kaikkien kyseisen vuosikerran Mustanaamio-tarinoiden uusimisesta, eli mukaan on valikoitu parhaat ja mielenkiintoisimmat jutut. Osa alkuperäisen materiaalin painojäljestä on sen verran rujoa, että tämä päätös oli pakko tehdä. Kaksi tuhtia kirjaa puolittain lukukelvotonta sarjakuvaa olisi ollut kenties kovimpien kompletistien mieleen, mutta tarkoituksemme on kuitenkin tarjota viihdettä koko rahalla. Ja sitä todellakin on luvassa!

Aloittakaamme romantiikasta. Tämän kokoelman hahmokaartiin osuu kaksikin kuninkaallista kaunotarta, jotka ovat hyvin persoja Mustanaamion karskille habitukselle. Toinen prinsessoista saa tunteilleen jopa vastakaikua.

Toinen prinsessoista on epätoivoisempaa ja epäonnisempaa mallia. Ja tämä Mustanaamio on jo sitä paitsi Dianan rengastama (tähän aiheeseen palaamme vielä syksyllä).

Naiskauneutta ei muutenkaan säästellä, vaan Mustanaamio joutuu sekä pelastamaan että pakenemaan kaunottaria mukavan säännöllisesti. Voisimme palata näihin kaunottariin vielä kesällä, mutta nyt siirrymme konnagalleriaa kummastelemaan. Kaunottarien ohessa sinne mahtuu monenlaista vipeltäjää, ja tässä on muutama erityisen mieleenpainuva.

Haukkavaltias on kuullut viidakon sananlaskun, jonka mukaan hyvä tarina ei noudata fysiikan lakeja. Mustanaamiolla onkin paljon kummasteltavaa tämän kostajan edesottamuksia seuraillessaan. Onko Haukkavaltias edes konna?

Laakson jätti on oikeastaan konnakaksikko, eikä yksittäinen konna, mutta johdattaapa hänkin lukijansa ja sankarimme moraalisten dilemmojen äärelle. Onneksi Mustanaamio osaa myös rehabilitoida konnia, eli tarjolla on muitakin ratkaisuja kuin pelkkää kallon kuvaa leukaperiin.

Vuosikerran erikoisin vipeltäjä on Gollum. Ruotsalainen käsikirjoittaja kunnioittaa Tolkienia huilua soittavalla karvaisella riiviöllä, joka johdattaa Mustiksen psykedeeliselle matkalle tulivuoren uumeniin. Täysin älytöntä menoa, eli just hyvä.

Romantiikan ja viholaisten jälkeen siirrymme vaarallisiin tilanteisiin, sillä Mustanaamion työnkuvaan tuntuu kuuluvan jatkuva ansoihin lankeaminen.

Ansoja viritelleet konnat eivät tosin yleensä ole varautuneet Mustanaamion rutiinisuorituksiin kuolonloukoista selviytymisen suhteen. Ihan sääliksi käy.

Mustanaamiolle ansoihin joutuminen todellakin ON rutiinia.

Lukijan riemuksi parhaimmat ansojen virittelijät osaavat käyttää luovuuttaankin.

Mustanaamion seikkailut ovat siis villiä ja kahlitsematontakin luovuutta pullollaan, mutta sarjan perusta on valettu sen verran vankasta graniitista, että tahallisen ja tahattomankin ilottelun sekaan mahtuu jyhkeän ikonista toimintasarjakuvataidetta vähintäänkin lääkärin määräämä annostus.

Toukokuun lopussa kannattaa siis olla tarkkana kirjakaupan sarjakuvahyllyllä. Muikeimman mahdollisen mökkilukemiston voi toki myös tilata sarjakuvakauppiailta ennakkoonkin, niin sateen sattuessa on suunnitelma B valmiina odottamassa.

MUSTANAAMIO 1974 kirjakaupoissa ja sarjiskauppiailla 31.5.2017!