Lukijat kysyvät, Asterix-kääntäjä vastaa!

Spontaani jutustelu Asterix-albumista Kilpa-ajo halki Italian kääntäjä Mirka Ulannon kanssa Turun Necrocomiconissa johti Facebook-kyselyyn ja lopulta haastatteluun Tampere Kupliissa. Koska mielenkiintoinen aihe ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, niin Mirka askarteli lukijoiden kysymyksistä jutun oman blogiinsa, joka julkaistaan nyt täällä Egmontin omassa blogissakin. Eli nyt Tri Tuomio vaikenee hetkeksi ja päästää Mirkan ja lukijat ääneen. Luvassa on vähän kuvia ja paljon asiaa!

Egmont Kustannus keräsi somekanavillaan lukijoiden kysymyksiä uusimman Asterix-albumin kääntämisestä Tampere Kupliissa pidettyä haastattelua varten. Lupasin vastata kysymyksiin myös blogissani, jotta muutkin kuin paikan päälle päässeet saisivat kysymyksiinsä vastauksen. Kiitos paljon kysymyksistä ja niiden yhteydessä annetusta palautteesta! Olen ryhmitellyt kysymyksiä hieman uudelleen sekä lyhennellyt niitä.

Onko kääntäjä lukenut Asterixinsa lapsena eli on tavallaan fanina oman lisänsä tuoja nauruhermoja herkistellen luonnos-/suunnitteluvaiheessa vai oliko työ pelkkää työtä?

Olen ehdottomasti ollut lapsesta saakka Asterix-fani, ja Asterixin saaminen käännettäväksi tuntui sellaiselta vuorenhuipulta, jota kohti tässä ammatissa kivutaan. Kun Asterix-suomennoksilla on ollut itselle niin suuri merkitys, työn tekeminen tuntui tärkeältä jollakin syvällä, sanattomalla tasolla.

Kyllä minulta pääsi parit röhönaurut, kun sain albumin ensi kertaa luettavakseni. Valitettavasti omat vitsit alkoivat jossain vaiheessa tuntua niin moneen kertaan nähdyiltä, että ne eivät tahdo enää naurattaa. Olin iloisesti yllättynyt uuden albumin laadusta, vaikka tekijät ovat vaihtuneet.

Millaista yhteistyötä alkuperäisen tekstin ja juonenlaatijan kanssa tai hänen edustamiensa tahojen kanssa on käyty pääpiirteittäin, onko valvonta tiukkaa ja sitä laadunvalvontaa suomennoksissa?

Onko sinulla niin sanotusti vapaat kädet kääntämisen suhteen vai annetaanko sinulle ohjeita, että minkä tyylinen käännöksen pitää suunnilleen olla?

Saiko kääntäjä avukseen vinkkilistaa albumin lukuisista, monesti nykyaikaan viittaavista karikatyyreistä ja vitseistä?

Albumin piirtäjään ja käsikirjoittajaan minulla ei ole mitään kontaktia. Sen sijaan ranskalainen oikeuksienomistaja oli hyvin aktiivinen, kun normaalisti olen yhteydessä vain albumin toimittajaan ja suomalaisen kustantamon edustajaan.

Käännettävän tekstin mukana tuli tosiaan vinkkilista, jossa selitettiin sanaleikit ja karikatyyrit. Tällaista ei ole minkään muun sarjan kohdalla annettu, enkä tiedä toimiiko mikään muu sarjakuva tällä tavalla. Se toi paljon mielenrauhaa, kun etenkin hahmojen nimet olivat melkoisia väännöksiä, jos olisi pitänyt lähteä itse niitä purkamaan osiin.

Ranskalainen kustantaja hallinnoi vahvalla kädellä albumin kansainvälistä lanseerausta eli kaikkien kieliversioiden ilmestymistä yhtä aikaa. Sen vuoksi minulle saatettiin lähettää ratkaisuja vaikeisiin kohtiin jo ennen kuin olin itse ehtinyt niitä kysellä, koska jokin toinen maa oli ilmoittanut ongelmasta. Valvonta oli tiukkaa etenkin salassapidon suhteen: kaikki materiaali pidettiin salasanojen takana eikä keskustelua saanut käydä tavallisten talliaisten sähköpostitse, vaan kaikki piti hoitaa salatuin yhteyksin.

Normaalisti toimittaja lukee käännöksen ja sillä selvä. Asterixin tapauksessa suomennokseni lähetettiin riippumattomalle ulkopuoliselle suomen oikolukijalle (eli jonnekin Egmontin ulkopuolelle). Oikolukija laati käännöksestä ranskaksi raportin, johon ranskalainen oikeuksienhaltija pedanttisesti perehtyi. Minun tuli sitten kirjelmöidä vuorostani sille englanninkielinen vastine (jotta myös Suomen edustajat pystyisivät seuraamaan keskustelua) jokaisesta kohdasta, jota en halunnut muuttaa oikolukijan ehdotusten mukaisesti.

Oikolukijaa oli selvästi ohjeistettu lukemaan suomennos nimenomaan siltä kantilta, vastaako suomennos alkutekstin sisältöä, joten minun piti vääntää sitten vastaan jokaisesta sanaleikistä, joka ei vastannut alkutekstiä. Esimerkiksi Amaryllixin kommentilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen merkityssisällön kanssa, koska tilalle piti sulloa mitä tahansa kaloihin liittyvää. Oikolukija teki huolellista työtä, ja teinkin tekstiin osan hänen ehdottamistaan muutoksista. En silti ole vakuuttunut, että tämä prosessi olisi tehokkain tapa kontrolloida käännösten laatua. Olen kuitenkin asiatekstejä kääntäessäni saanut usein kommentoitavakseni moniaita joutavia raportteja, joissa valitetaan, että käännöksessä on eri määrä sanoja kuin alkuperäisessä tai että käännöksen välimerkit eivät vastaa alkuperäisiä, joten niihin verrattuna tämä soutaminen oli sentään järjellisellä pohjalla.

Tekemääni vastaselvitykseen tuli sitten Ranskasta useita lisäkommentteja, joissa pyydettiin selvennystä, esimerkiksi ”eihän Morjès-nimen perustana oleva tervehdys ole liian tuttavallinen”. En vieläkään ymmärrä, miten tervehdys on liian tuttavallinen, etenkään kun sitä ei käytetä tervehdyksenä vaan hahmon nimenä…

Mitkä ovat suurimmat haasteet sarjakuvien käännöstyössä?

Miten paljon suomen pitkät sanat aiheuttavat ongelmia, eli joutuuko alkuperäisestä tekstistä jättämään välillä jotain kokonaan pois, että suomennos mahtuu puhekuplaan ?

Yleensä sarjakuvien kääntämisessä suurimmat haasteet liittyvät vaikeasti ymmärrettäviin tai vaikeasti ratkaistaviin sanaleikkeihin ja viittauksiin sekä nimenomaan käännöksen tiivistämiseen puhekupliin. Asterix oli tässäkin erilainen, kun vaikeasti ymmärrettäviin kohtiin annettiin valmiiksi selitykset ja sanaleikit olivat suurimmaksi osin ratkaistavissa kohtuullisella pähkäilyllä.

Käännös tuntui jostain syystä mahtuvan kupliin poikkeuksellisen kivuttomasti. Alkutekstissä käytettiin usein valtavan paksua huutofonttia, jonka ansiosta kuplissa oli paljon tilaa, jota hyödyntää. (Ehkä taittaja on eri mieltä, minä vedän vain silmämääräisesti…) Lisäksi kuplien muoto oli normaali, ei ollut ranskalaisen ilmauksen ympärille muotoiltuja spesiaalikuplia eikä moneen pikkukuplaan pilkottuja jatkoreploja. Asterixin kuplissa oli varmasti ajateltu kääntämistä jo piirtovaiheessa, niin paljon käännösversioihin panostettiin.

Käänsitkö albumin kokonaan yksin vai saitko apua, esim. hankaliin kohtiin?

Varsinaisen käännöstyön tein yksin. Tein kuitenkin muokkauksia oikolukijalta saamani palautteen perusteella ja lisäksi sain esittää kysymyksiä alkutekstistä Ranskan kustantamolle sekä pyytää mielipiteitä albumin toimittajalta ja Suomen kustantamolta.

Tiukka salassapitovelvollisuus teki vaikeaksi pallotella ongelmakohtia muiden kanssa. Erityisesti minulla oli kaksi murheenkryyniä, joista toiseen tarvittiin lauluviittaus ja toiseen poliittinen sitaatti. Lauluviittaukseen kyselin apua ystäviltäni somessa mahdollisimman epämääräisesti ja erittelemättä, mihin se tulisi. Lopulta siskoni keksi puhelimessa ratkaisun ”Kun päättyy tää, Capri vain jää”. Onneksi musiikin harrastajat innostuvat helposti kaivelemaan aivonystyröitään. Poliittisen viittauksen ”Tämä tuli pyytämättä ja yllättäen” hoksasi eräs ystäväni, kun toin sen harrastusryhmälleni aivoriiheen. Näistä suuri kiitos heille, joille se kuuluu.

Miten helppo on löytää alkuperäiskielisille sanaleikeille suomalaiset vastineet?

Osa sanaleikeistä syntyy helposti, kun taas osa on aivan mahdottomia.

Kielellä ja tyylillä leikittelyt, kuten eri hahmojen tai kansojen puhetyylit, löytyvät usein intuitiivisesti: hahmo vain kuulostaa tältä, kun katsoo sen ilmettä kuvasta. Varsinaiset sanaleikit saa yleensä päkistettyä pienen pohdinnan jälkeen (esimerkiksi torikauppias Gothmann). Toiset ovat väkinäisempiä, toiset luontevampia, mutta kun näkee alkuperäiset sanaleikit auki selitettyinä, on helpotus huomata, että melko ontuvia puujalkoja sitä alkutekstissäkin välillä viljellään. Jos juttu on käännöksessä köykäinen, niin ei se automaattisesti ole ollut alkutekstissäkään mitään ikiajoiksi marmoriin nakutettavan nerokasta. Esimerkiksi puheet ”kimbrien hinnasta” perustuvat siihen, että kimbri kuulostaa samalta kuin timbre, postimerkki. Ei siis mitään elämää suurempaa sanailua vaan ihan peruspuujalkaa.

Kaikkia sanaleikkejä ei voi kääntää. Ranskaksi kuoppa tiessä on nid-de-poule eli kananpesä. Kuvituksessa ajellaan kukkovaunuilla, jotka kapsahtavat tällaiseen kuoppaan, eli visuaalisesti kanalintu kököttää kuvassa pesässään. En voinut heitellä näiden viittausten tilalle mitään satunnaisia kana-/munavitsejä, kun juonen puolesta oli puhuttava nimenomaan niistä kuopista teissä. Mahdottomissa kohdissa yritin viritellä tilalle jotakin aivan omaa sanailuani, jos suomen ilmaukset siihen kannustivat, esimerkiksi ”olla ensimmäistä kertaa druidia kyydissä”. Joskus myös lisäsin tekstiin omia sanailujani, vaikka alkutekstissä ei olisi ollut siinä kohdassa mitään, korvatakseni puuttumaan jääviä juttuja. Näin tein ainakin kohdassa, jossa britannialainen sanoo ”tosi kuin vesi” keskustellessaan keitetyn veden mausta.

Miten käännetään uusien henkilöiden ja paikan nimet?

Varmaan henkilönnimet on haastavia?

Paikannimissä ei Asterixissa taida olla mitään kummallista, historialliset nimet jätetään latinaksi ja niiden selitykset eli vastaavat nykyiset kaupunginnimet suomennetaan normaalisti vakiintuneiden nimien mukaan. Yhdessä kohdassa piti pyytää, saisiko kuvituksesta poistettua selityslaatikon, kun tekstissä luki historiallisena nimenä ”Parma”, joka oli selitetty ruudun alareunassa ranskaksi ”Parme”. Selityslaatikon poistaminen ruudusta hyväksyttiin, mutta samalla tehtiin selväksi, että tällaisen muutoksen salliminen on sitten poikkeuksellista kajoamista pyhään kuvamateriaaliin.

Uusien henkilöiden nimien kääntämisessä riitti tässä albumissa puuhaa. Roomalaisten ja gallien lisäksi paikalla vilisi lusitanialaisia, kreikkalaisia, sarmaatteja, kimbrejä, kusheja ja vaikka ketä – joitakin kansoja ensimmäistä kertaa! Hahmoista huomautettiin vinkkilistassa erikseen, mitä kansaa he edustavat eli mitä päätettä nimissä tulee käyttää, mutta muuten sain pohtia itse tykönäni, miten nimet ratkaisen. Monet nimet jätin sinälleen, ne toimivat yhtä hyvin ranskaksi kuin suomeksikin. Tällaisia olivat esimerkiksi Coronavirus, Bacillus ja Mozzarella.

Huomattava osa nimistä vaati kuitenkin käsittelyä. Minulle ei ole luontaista luoda nimiä siten, että otetaan jokin satunnainen lainasana ja isketään siihen pääte perään (vrt. Amaryllix) vaan yritin etsiä nimiä joko hahmon funktioon jollain tavalla liittyen (hampaankiskoja Xylitolix) tai suomen kielen sanastoa suoraan hyödyntäen eli hakemalla sanoja, joissa olisi suoraan haluttu pääte, kuten Paatos tai Kariès. Roomalaiset olivat tältä kantilta helppoja, tutkailin vain käänteissanakirjastani merkitykseltään sopivia -us-päätteisiä sanoja. Sen sijaan esimerkiksi kushinmaan prinsessat (kuten Venehafer) tuottivat päänvaivaa, sillä ne vaativat eksoottisia -fer-äänteitä, joita suomen kielessä ei luontaisesti esiinny, mikä tekee sanaleikkien punomisesta tukalaa.

Täytyykö käännöstyössä huomioida paljonkin historiallisia faktoja ja paikkoja?

Lukion historianopettaja sanoi, että jos tulee ristiriitaa historian ja Asterixin välillä, Asterix on oikeassa. Huomasitko tätä faktaa kääntäessäsi?

Noudattelin historiallisten kohtien käännöksissä alkutekstiä enkä huomannut albumissa niiltä osin vikaa. Löysin kaikki haluamani termivastineet, garumit, cervisiat ja ombrit, enkä tarkistanut onko albumin sisältö historiallisesti oikein. Toivon, että se työ on tehty jo albumia laadittaessa, ja jos jotakin historiallista ristiriitaa on, niin se on tarkoituksellista ja tulee siirtää käännökseen.

Ainoa ongelmakohtani historian suhteen oli termi housujen esiasteelle, mutta koska kaikki aiemmat Asterix-suomennokset käyttävät sanaa ”pöksyt” niin minäkin menin sitten pöksylinjalla virallisempien tekstiilitermien sijaan. Saattaa olla, että jossakin toisessa albumissa historiaseikat olisivat olleet suurempi ongelma.

Oliko albumin nimen suomennos haastavaa? Oliko sinulla paljon muita vaihtoehtoisia nimiä?

Albumin nimi tulee ratkaista heti ensimmäisenä. Ensimmäisen kerran, kun sitä pyydettiin, itse albumia ei ollut vielä saatavilla vaan pelkkä kansikuva. Ehdotimme sen perusteella mahdollisimman yleisluontoista vaihtoehtoa Asterix Italiassa. Ranskan pää ei pitänyt sen geneerisyydestä, joten saimme albumin tutkittavaksemme. Tekstin näkeminen selvensi, mitä transitalique-sanalla haettiin, joten vääntelin sen pohjalta muutamia vaihtoehtoja. Valituksi tullut Kilpa-ajo halki Italian oli ehdotuksista minun ja albumin toimittaneen Janne Suomisen suosikki, mutta muina vaihtoehtoina heiteltiin sellaisia kuin Asterix ja matka halki Italian sekä Asterix ja Italian suurajot. Pidän albumien nimien keksimistä yleisesti ottaen hankalana, joten onneksi sitä ei tarvitse päättää yksin vaan siihen saa toimittajan ja kustantamon mielipiteen.

Onko ranskan kieli vaikeaa kääntää suomeksi? Käännätkö muita kieliä?

Ranskan kääntämisessä on helpot ja vaikeat puolensa. Ranskan sanaleikit eivät käänny suomeen helposti, koska ranskassa voi pelata paljon sillä, että sanat äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan. Sen sijaan normaali ranskankielinen teksti ei yleensä tuota mitään kummempia ongelmia, joten en pidä sitä sinänsä vaikeana. Kielellä on kuitenkin omat ominaispiirteensä, joiden kanssa saa aina olla tarkkana. Esimerkiksi teitittelyä käytetään paljon laajemmin ranskassa kuin suomessa, joten sitä ei kannata automaattisesti suomentaa samaan muotoon vaan harkita sinuttelua tai passiivirakenteita.

Käännän arjessani pääasiassa asiatekstejä englannista suomeen. Lisäksi olen opiskellut ruotsia ja venäjää, joista teen joskus käännöksiä suomeen. Asiatekstien kääntäminen englannista saattaa välillä tukea yllättävillä tavoilla sarjakuvien suomentamista ranskasta. Samat asiat voivat tulla vastaan niin opetusmateriaaleissa kuin agenttijännäreissäkin.

Kuinka pitkä sarjakuva-albumin käännösprosessi on, ja onko prosessissa joitakin tiettyjä työvaiheita? Jos on, niin onko jokin tietty työvaihe kääntäjälle mieluisin tai vastaavasti haastavin?

Normaalisti työskentelen sarjakuvien kanssa niin, että tulostan ensimmäiseksi alkutekstin ja käyn sen läpi kynän kanssa. Olen suttailija, kirjoitan marginaaleihin ylös mieleen saman tien pulpahtavia hyviä ilmauksia ja merkitsen ylös selvitettävät asiat, esimerkiksi viittaukset toisiin albumeihin. Tämä on ehkä mukavin vaihe, vaikka en itse osaa oikein laskea sitä kääntämisen työvaiheeksi, kun se ei ole työlästä.

Seuraavaksi käyn kirjastossa ja lueskelen saman sarjan albumeja etsien vastauksia bongaamiini ongelmakohtiin: miten joku otus on aiemmin äännellyt tai tunnetaanko tämänniminen hahmo ennestään? Siirrän työpisteeni työhuoneesta olohuoneeseen, jossa luovuus kulkee paremmin, ja aloitan ensimmäisen käännösversion.

Kirjoitan tekstitiedostoon raakakäännöksen, johon merkitsen kauttaviivoin eri vaihtoehtoja, jos en osaa tehdä päätöstä saman tien, sekä korostan punaisella hautumaan jätettäviä ongelmakohtia, jotka eivät ratkea peruskonstein. Seuraan silmä kovana alkutekstiä, ettei mitään jäisi kääntämättä.

Seuraavassa vaiheessa lähden käymään käännöstä läpi uudestaan alusta. Teen tekstistä mahdollisimman sujuvaa eli yritän irrottautua ranskan vaikutuksesta ja katsoa tuotosta itsenäisenä teoksena. Selvitän vaikeimmat ongelmakohdat, yleensä nuijimalla neliskanttisia palikoita väkisin pyöreisiin reikiin. Typistän ilmaukset sopivan mittaisiksi ja tarvittaessa karsin sisältöä. Tämä on raskas ja pikkutarkka vaihe, koska kaikki hauskat ja helpot hommat on jo tehty ja vain työläät ovat jäljellä, mutta koska valmis lopputulos siintää jo silmissä, on helppo löytää motivaatio hioa ja viilata. Lopuksi ajan käännökseen koneellisen oikoluvun ja silmäilen tekstin läpi, ettei siihen ole jäänyt mitään keskeneräisyyksiä.

Pystyn rutistamaan 48 sivun albumin kuuteen työpäivään, mutta se ei ole hyväksi kenellekään. Kymmenen työpäivää on jo hyvä: neljä päivää ensimmäiselle versiolle à 12 sivua päivä, neljä päivää toiselle versiolle ja kaksi päivää aikaa ratkoa ongelmia, sairastaa, plärätä sarjakuvia, tilata kirjaston varastokappaleita ja niin edelleen.

Asterixin kanssa en voinut työskennellä normaalisti. Suureellisen salassapidon vuoksi alkuteksti lähetettiin minulle erillisellä tietokoneella. En siis voinut ottaa albumista printtiä tai siirtää työpistettäni luovempaan huoneeseen, vaan survoin lähetetyn läppärin työpöydän laidalle niin, että pystyin tihrustamaan siitä albumin tekstiä ja sitten tekemään nettihakuja omalla tietokoneellani sen rinnalla. Olisi ollut huomattavasti nopeampaa, jos olisin voinut esimerkiksi kopioida selvittämiäni termejä netistä suoraan käännökseen sen sijaan, että pitää vaihtaa näppäimistöä ja kirjoittaa sana toiselle koneelle.

Asterixin osalta haastavinta olivat siis käännöksen ulkoiset (tietotekniset) puitteet. Suomentamiseen annettiin runsaasti aikaa, joten edes lukuisat palautekierrokset eivät tuottaneet aikatauluongelmia.

Asterixin suomentamisessa parasta oli silloin tällöin pilkahtava tunne, että onnistun kunnioittamaan itselleni tärkeitä hahmoja ja pitämään ne sellaisina kuin lukijat ovat ne jo vuosikymmeniä tunteneet, mutta silti lisäämään tekstiin jotain omaani, omaan suuhun sopivan sanan tai itseä huvittavan vitsin – jättämään palan minua voittamattomien kylän historiaan.

Ja sitten Tri Tuomio kaappaa jälleen viestikapulan. Jos Mirkan mietteet sarjakuvien kääntämisestä kiinnostavat laajemminkin, niin suosittelemme tutustumaan blogiinsa tarkemminkin. Ahkera sanaseppä on valaissut Asterixin lisäksi muun muassa Yoko Tsunon, Lucky Luken ja Piko ja Fantasion kääntämisen kiemuroita!

Puuttuuko Kilpa-ajo halki Italian yhä sarjakuvahyllystäsi? Voit hankkia sen vaikkapa täältä!

Ja vielä kerran kiitokset kysymyksistä Facebook-seuraajille!

Tampere Kuplii taas ja kevään uutuudet kukkivat jo!

Kuplivaa vilinää vuodelta 2016.

Tampere Kuplii jälleen! Varma kevään merkki on se. Tänään perjantaina paljastetaan Sarjakuva-Finlandian voittaja ja keskitytään akateemisen ohjelmaan, mutta varsinainen hulinointi keskittyy lauantaihin ja sunnuntaihin, jolloin sarjisharrastajat valtaavat Tampere-talon. Kannattaa raahautua paikalle kauempaakin, sillä tarjolla on runsaasti pukuilevien tahojen tarjoamaa ilmaista silmäniloa, unohtamatta mahdollisuutta OSTAA kilotolkulla uusia ja vanhoja sarjakuvia. Sorsapuistosalin sarjismarkkinoilla ovat tarjolla meidänkin uutuutemme.

Ja sitten näiden uutuuksien pikaesittely!

Tuore Lucky Luke -albumi Luvattu maa ilmestyi alkukielellä muutama kuukausi sitten, joten sangen tuore kaveri tarjolla. Piirroksesta vastaa Morrisin manttelia harteillaan kunnialla kantava vanha tuttu Tampere Kuplii -vieras Achdé. Kirjoituspuolella debytoi uusi tuttu Jul. Albumissa Luke opastaa maahanmuuttajaperheen halki Villin lännen. Moni ehtikin jo kaivata uutta pitkää Lucky Luke -seikkailua. Tässä se on!

Ei liene suuri salaisuus, että näiden esittelyjen kirjoittaja on todella kova Yannin ja Olivier Schwartzin toteuttaman Pikon ja Fantasion fani. Tätä uutuutta on siis kaipailtu Leopardinaisen viimeisen sivun tavaamisen jälkeen kuin kuuta nousevaa. Pettymystä ei tapahtunut. Huumorissa riittää asteikkoa sysimustasta slapstickiin. Kuvataidepuolella viiletetään suvereenisti vehreästä viidakkotoiminnasta kauhusynkistelyyn pysähtyen välillä ilkamoimaan urbaaneilla katumiljöillä. Noituutta, natseja, kauniita naisia ja villiä luontoa. Tri Tuomio suosittelee Mustien uhrien herraa täysin pidikkeettömästi!

Ja sokerina pohjalla klassikkouusinta Asterix ja ennustaja. Mahtuu monen Asterix-fanin kymmenen kärkeen. Jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka herrat Goscinny ja Uderzo ovat onnistuneet ajattoman sarjakuvaklassikon luomistyössä. Mieleenpainuvia yksittäisiä ruutuja, lohkaisuja ja juonikuviota piisaa. Ja tärkeä opetuskin on tarjolla, jos sen vain haluaa sisäistää. Allekirjoittanut on ihaillut tätä sarjakuva-albumia jo reilut 30 vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Koviin kansiin pakattu aikaa ja lukemista kestävä klassikko!

 

Kupliminen kannattaa aina! Myyntipöytäsali on avoinna lauantaina klo 10–18 ja sunnuntaina 11–17! Tapahtuman ohjelman löydät täältä.

Tampere Kupliin jälkihöyryt

Tampere Kupli jo kymmenettä kertaa. Tapahtumapaikaksi vaihtui Tampere-talo, eli sarjakuvaa juhlittiin aikaisempaa arvokkaammin ja isommin. Ainakin kaksi seuraavaa festiä vietetään saman katon alla, joten ainakaan talonväellä ei palanut käpy sarjakuvahahmojen vyöryn edessä. Ja vyörymistähän todellakin tapahtui, sillä cosplay-kisa ja Traconien yhteydessä mieluisaksi ja hyväksi havaittu tapahtumapaikka houkutteli varsinkin pukuilevaa väestönosaa paikalle runsain mitoin. Elokuvista, animaatioista, peleistä ja sarjakuvista tuttuja hahmoja riitti bongattavaksi sadoittain.

Väenpaljoutta Tampere-talolla.

Suomalainen sarjakuvaosaaminen sai oman osansa juhlahumusta. Sarjakuva-Finlandian pokkasi tällä kertaa Kati Närhi albumillaan Seitsemäs vieras. Agnesin seikkailut ovat mainiota mustaa huumoria laajalla suositteluikähaarukalla. Suosittelen tutustumaan.

Vasemmalla Finlandia-palkittua albumia esittelevä Heli Sutela ja oikealla palkittu Kati Närhi.

Sarjakuvantekijät ry palkitsi vuoden sarjakuvateosta muun muassa sarjoista Villimpi Pohjola, Perkeros ja Puskaradio tutun tamperelaisen tekijämiehen isolla teellä, eli JP Ahosen. Ja tämä sarjakuvateko oli siis Taide teossa -hyväntekeväisyyshanke, joka kartutti Suomen Punaisen Ristin kassaa yli 16 000 eurolla. 50 sarjakuvantekijää ja kuvittajaa möi tempauksessa originaalejaan ja rahat menivät siis kokonaisuudessaan SPR:lle. Sarjakuvantekijät jakoivat myös Pätkä-apurahoja, joiden saajat voit katsastaa täältä. Egmont onnittelee kaikkia apurahaa saaneita ja eritoten JP Ahosta. Hieno mies hyvällä asialla.

Kyllä. Ryysistäkin oli.

Tri Tuomio ehti käydä ihmettelemässä muutamaa aikaisemmin suosittelemaansa ohjelmanuroakin. Petri Hiltunen esitteli Conan-abumissa Kun jumala herää debytoineen Praedor-sarjakuvansa syntyhistoriaa. Tiedonmurusia piisasi. Saimme muun muassa tietää missä fantasiamaailma Jaconia syntyi. Ostoskeskuksen viereisellä kalliolla eväitä voi hyvinkin vahingossa luoda fantasiamaailman, joka kestää aikaa ja inspiroi useampiakin kirjailijoita ja pelintekijöitä.

Tuolla tapahtui luovaa toimintaa!

Pääsimme myös kurkistamaan ajatusprosessiin Praedor-nimen takana. Nimen pakollisin elementti on helppo havaita oheisesta kuvasta…

Vasemman ylänurkan ”iriipat” on tietenkin tapiiri väärin päin. Ei jatkoon.

Mahtavana esiintyjänä tunnettu P. A. Manninen puolestaan on mies Kapteeni Kuolion takana. Maailman hupsuimmista b- ja c-sarjan supersankareista inspiraationsa hakenut hahmo saattaa olla joko kylähullu tai lähes päivittäin maailman tai ainakin Tampereen pelastava supermaagi, mutta ainakin herralla on juuret syvällä supersankarisarjakuvan hulvattomimmassa hetteikössä. Captain Marvel lienee vaikutteita antaneista heeroksista tunnetuin, mutta vaikutuksensa on ollut myös lyhytikäiseksi jääneellä Brain Boylla. Monet todella kahjot supersankarit omalaatuisine tekijöineen tulivat esitystä seuranneille tutuiksi. Aika loppui luonnollisesti kesken.

Captain Marvel rientää pelastustoimiin, mistä seuraa roppakaupalla yleistä älyttömyyttä.

Tampere Kupliissa tärkeintä on kuitenkin yleisö, ja sitä käväisi festaroimassa reilut 12 000 inehmoa. Komea luku, mutta myyjillä tuntui olevan sunnuntaina tylsää myyntipöytäsalissa. Ensi vuona ei sitten jäädä kotiin sunnuntaina, vaan tullaan harrastamaan sarjakuvaa! Ja ostamaan sitä! Eli nähkäämme Tampereella jälleen 15.–19. 3. 2017! Kotiin ei kannata jäädä ujostelemaan. Sarjakuvantekijät ja -lukijat ovat huumorintajuista ja ystävällistä porukkaa, joten näissä tapahtumissa sielu lepää ja nauruhermo rasittuu…

Järjestäneiden tahojen kuvakimaran tapahtumasta löydät täältä!

 

Tampere Kuplii lähestyy!

Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaali lähestyy! Tänä vuonna Tampere Kuplii järjestetään 26. – 30.3. Finlaysonin alueella Tampereella.

Aikaisempien vuosien tapaan Egmont Kustannuskin osallistuu Tampere Kuplii –tapahtumaan. Myyntipöytämme löydät Ravintola Ziperiasta lauantaina 29.3 kello 10 – 17.45 ja sunnuntaina 30.3 kello 11-17.  Tervetuloa tsekkaamaan sarjakuvauutuudet ja täydentämään kirjahyllyä! Nähdään Kupliissa!

Lisätietoa tapahtumasta: http://2014.tamperekuplii.fi

 

UMPAH_PAH  c1-c4hamahakkimies1984.indd BrunoBrazil3kansi  SHOKKI-3-kauhu-sarjakuva-creepy

 

Tampere kuplii 2013!

tamperekupliijuliste2013_a3

Tampere kuplii taas sarjakuvan merkeissä tulevana viikonloppuna 22.-24.3.! Keväiset sarjakuvafestivaalit järjestetään jo seitsemännen kerran, ja tänä vuonna kunniavieraana on Suomen maineikas Aku Ankka -tarinoiden laatija, Kari Korhonen! Myös Egmont Kustannuksen myyntipöytä on auki lauantaina ja sunnuntaina, ja tarjolla on edulliseen hintaan kaikkia kevään uutuusalbumeja, mm. uusi Haikaralaivue, Walking Dead 3 sekä Batman: Pöllöjen hovi. Festareilla on ohjelmaa jokaiseen lähtöön, mm. julkistuksia, kilpailuja sekä näyttelyjä. Pitääpä allekirjoittanutkin siellä esitelmän Batmanista! Ja unohtaa ei toki sovi Sarjakuva-Finlandiaa, jonka voittaja julistetaan perjantaina.

Kuplii järjestetään Tampereen keskustassa, Finlaysonin liiketiloissa, mutta ohjelmaa löytyy myös muualta Tampereelta. Parhaiten ohjelmaan voit tutustua Kupliin sivuilta: http://2013.tamperekuplii.fi/

Tervetuloa paikalle ihmettelemään ja viihtymään!

Kirjailija Matti Rönkä valitsee Sarjakuva-Finlandian voittajan

Suomalainen sarjakuva on voimissaan. Vuonna 2009 julkaistiin noin kuusikymmentä kotimaisin voimin toteutettua sarjakuva-albumia. Albumien taso on, jos mahdollista, vieläkin kovempi kuin aiempina vuosina. Suomalaiset sarjakuvat löytyvät yhä useammin myydyimpien teosten kärkikymmeniköstä ja kansainväliset sarjakuvafestivaalit suitsuttavat suomalaisten sarjakuvantekijöiden taitoja.

Suomalaisen sarjakuvan arvostusta tuodaan jälleen esille Tampere Kuplii ry ja Luova Tampere –ohjelman syksyllä 2007 perustamalla Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnolla.Palkinto myönnetään nyt kolmannen kerran perjantaina 19. maaliskuuta 2010 Tampere Kuplii –sarjakuvafestivaalin tieteellisen sarjakuvaseminaarin Tampere Kuplii Goes Academic’in yhteydessä. Aiempina vuosina Sarjakuva-Finlandia-palkinnon ovat saaneet Milla Paloniemen Kiroileva Siili (2008) ja Risto Isomäen, Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen teos Sarasvatin hiekkaa (2009).

Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tekemästä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkintosumma on 5 000 euroa. Vuoden 2010 palkinnon saajan valitsee kirjailija Matti Rönkä. Ehdokkaaksi asetettiin yhteensä 56 sarjakuva-albumia, joiden tiedot ja kansikuvat löytyvät Sarjakuva-Finlandian kotisivuilta.

Lopulliset kymmenen finalistia julkaistiin viikonloppuna Tampereen Kirjamessuilla:

  • Juba: Minerva 2 – Jääkarhun sydän
  • Kallio, Pauli – Ahonen, Kyky: Maalaispunkin päiväkirja
  • Koskela, Ave: Hemmo Paskiainen 10 – ArmasSpecialSpecial
  • Miettinen Heikki-Pekka: Miihkali
  • Musturi, Tommi: Samuelin matkassa
  • Pitkänen, Jope: Paavo Ruotsalainen – Viimeisimmät kiusaukset
  • Rosse, Stéphane – Sillantaus, Teppo – Gylling, Mikael: Naisen kanssa – Greatest hits
  • Ruusuvuori, Juha – Lukkarinen, Hannu: Kivinen laiva
  • Tikkanen, Petteri: Eero
  • Jupu: Baarien nainen