Kuhmuja, kolhuja ja Kätketty luostari

Tämä syksy on mallia leppoisa, lempeä ja lämmin, joten annetaanpa sen vaikuttaa perjantaihehkutettavan sarjakuvankin valintaan. Jean-Claude Fournierin Piko & Fantasio -albumi Kätketty luostari huokuu huumoria ja hyvää meininkiä, vaikka on hahmojaan kohtaan hyvinkin kovakourainen. Rymistely ja slapstick ovat päivän sanat, joten konnat saavat kolhuja Yksin kotona -elokuvien murtovarkaiden tai Kelju K. Kojootin malliin.Fournier oli Franquinin itsensä valinta Pikon ja Fantasion ruoriin, kun maestro itse halusi keskittyä Niilo Pieliseen. Globaalin kohellushuumorikiintiön kannalta valinta osoittautui oikeaksi, sillä Fournier osaa taikoa menoa ja meininkiä sekä kuvituksen että käsikirjoituksen saralla.Kohellushuumori ei välttämättä vaadi toimiakseen kovin syväluotaavaa ja vakavaa pohjavirettä, joten elämää suurempia teemoja tai opettavaisia tarinakaaria ei tällä kertaa ole tarjolla. Keskiössä ovat fyysinen venkoilu ja revittely, joten vauhti pysyy yllä ja mutkat vedetään suoriksi mahdollisimman kimurantisti.Juonen peruskuvio on yksinkertainen. Piko, Fantasio ja Itoh Kata viettävät lokoisaa rentoiluhetkeä, jonka keskeyttää Paul Iru, Triangelin uusi ykkönen, joka pelmahtaa paikallle kätyrinsä kanssa ja yrittää värvätä sankarimme rikollisorganisaatioonsa. Piko ja Fantasio suhtautuvat vaatimukseen huumorilla, jolloin konnat päättävät kaapata Itoh Katan painostaakseen sankarikaksikon rikosten teille. Tämä on monellakin tapaa virheliike.Kaappauksen jälkeen pääsemme seuraamaan monellakin tapaa eskaloituvia pelastus- ja panttivankioperaatiota, joiden aikana sekä sankarit että konnat joutuvat kohtaamaan useita hämmentäviä ja terveyden kannalta vaarallisia tilanteita. Spip varsinkin on vauhdissa.Vauhtia ja vinkeitä tilanteita ei siis säästellä, ja sen myötä tämä alun perin vuonna 1972 ilmestynyt albumi onkin kestänyt ajan purukalustoa oikein mainiosti. Kaatuilu ja mekastaminen toimivat aina, kunhan tekijä osaa liioittelun ja rytmittämisen jalot taidot, ja nämä hommat ovat Fournierilla hallussa.Kääntäjä Mirka Ulannon pohdiskelut tämän albumin käännösprosessista löydät Sanahirviön mainiosta blogista.

Itse albumin löydät laadukkaista kirja- ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Tai vaikkapa täältä.

Kestävää sankaruutta – Ikuinen pikkolopoika ja muita tarinoita

Piko on sulostuttanut eurooppalaisen seikkailusarjakuvan kovasti kilpailtua kenttää jo 80 vuotta. Komea pyöreä luku on antanut aihetta juhlaan Belgian suunnalla ja näkyypä merkkipäivä nyt suomalaistenkin sarjakuvakauppojen hyllyillä upean juhlakokoelman muodossa!Pikon loi nimimerkki Rob-Vel Le Journal de Spirou -lehden nimikkohahmoksi huhtikuussa 1938. Sarjakuvakustantamo Dupuis osti oikeudet hahmoon 1943 ja siitä lähtien Pikoa ovat kirjoittaneet ja piirtäneet useat ranskankielisen sarjakuvan osaavimmat nimet. Jijé oli heistä ensimmäinen, ja hän kehitti Fantasion päähahmon aisapariksi. Häntä seurasi Pikon ja Fantasion tekijöistä maineikkain, ylittämätön André Franquin. 2010 hahmojen ruoriin siirtyi Fabien Vehlmannin ja Yoannin tiimi, joka on vastuussa myös tästä juhlakokoelmasta.Kuuden sarjakuvatarinan juhlakattauksen avaa Paluu toimituksen tulevaisuuteen, joka vie Pikon takaisin nimikkolehtensä palkkalistoille. Spiroun juhlajulkaisuun tarvittavista materiaaleista osa on kateissa, joten Piko värvätään etsimään kadonnut kovakantinen teos lehden arkistoista. Vanhoja lehtiä ei ole makuloitu, joten arkistoja todellakin piisaa ja tekijät pääsevät esittelemään taitoja goottilaisen kellarikauhun parissa.Toisena tarinana tarjoillaan Ikuinen pikkolopoika, joka on aikaisemmin juhlistanut Pikon 75-vuotisjuhlaa. Spiroun toimituksella on siis juhlat ja naamiaisteeman mukana pääsemme ihailemaan hupaisia versioita useistakin tutuista sarjakuvahahmoista. Näiden sekaan on livahtanut muutama mielisairaalasta karannut taho, joiden jahtaamisesta tarina saa varsinaisen polttomoottorinsa.Albumin kolmas rymistely päästää tekijäkaksikon irti eksoottisten toimintaympäristöjen suhteen, eli siinä missä edellinen tarina leikitteli hahmoilla, niin nyt on maisemien vuoro saada kyytiä. Ajan-takaa ajo heittelee sankarikaksikkoamme ympäri historiaa, eli luvassa on muun muassa ritareita, sapelihammaskissoja, uusia pyramideja, merirosvoja ja Villiä länttä…Kohtalon sivupoluilla päästää Pikon maailman hullut tiedemiehet irti. Tai ainakin yhden niistä. Sieninevan kreivin faneille on siis herkkua tarjolla.Batguy johdattaa vie Pikon vierailulle rapakon taakse. Kyläilyä isännöin Bruce Waynn, jonka mukana pääsemme jahtaamaan rikollisia amerikkalaiseen malliin. Luvassa on siis isoja tykkejä ja roppakaupalla sarjatulta. Ja sangen kipakkaa kommentointia amerikkalaisen supersankaruuden arvomaailmasta.Pohdinta supersankaruudesta jatkuu myös albumin viimeisessä seikkailussa Superpikkolo pelastaa, jossa Piko ja Spip ryhtyvät naamioituneiksi supersankareiksi. Sankaritekoja tapahtuu, mutta kaikki menee myös sangen hupaisalla tavalla pieleen. Näillä main realismi iskee näpeille jopa huumorisarjakuvissa, jos hybris uhkaa karata hyppysistä.Sarjakuvallisten ilottelujen lisäksi albumi sisältää myös kaksi kuvitettua muutaman sivun novellia. Mukana on ajankohtaan sopivasti myös joulutarina, jonka myötä Ikuinen pikkolopoika ja muita tarinoita on mitä parhain lahjavinkki eurooppalaista sarjakuvaa rakastavan tahon joulupakettiin! Löydät albumin sarjakuvakauppiailta ja hyvän sarjakuvavalikoiman omaavista kirjakaupoista. Voit ostaa sen myös täältä!

Parasta lomaluettavaa osa 3

Schwartz & Yann: Leopardinainen

Pikon ja Fantasion uusien seikkailujen kahdeksas albumi kuuluu tämän sarjakuvatoimittajan tämän kesäkauden ehdottomiin suosikkijulkaisuihin. Herkullista silmä- ja aivokarkkia on tarjolla kahmalokaupalla. Huumoriosasto on myös hyvällä mallilla.

c1-c4pikojafantasio0114_FIN.indd

Vuoden 1946 Brysseli tarjoaa vinkeän humoristiselle seikkailulle synkät kulissit. Osa kaupungista on raunioina ja katoilla lojuu sala-ampujien luurankoja. Albumin ensimmäisillä sivuilla näillä katoilla tallustelee myös kyklooppirobottigorilloja, eli oikealla nuotilla lähdetään liikkeelle. Kun mukaan hiipii vielä muodokas kissanainen, niin intro nousee jo puhtaan parhauden kategoriaan.

Eikä parhaus muuten ihan heti lopu kesken, kun aineksina on robottigorillojen ja kissanaisen lisäksi natseja, upeita autoja, mystisiä patsaita ja vankan parodisella otteella käsiteltyjä ranskalaisia intellektuelleja. Kun tämä kaikki on toteutettu Olivier Schwartzin upealla ligne claire -tyylillä, niin silmä lepää, vaikka toimintaa piisaa.

Leopardinaista on kritisoitukin sen sarjakuvallisia ja historiallisia viittauksia vilisevästä habituksesta, mutta allekirjoittaneen mielestä on vain mukavaa, että Yann ja Schwartz tekevät rehellisen nostalgista sarjakuvaa ihmisille, jotka arvostavat interteksteillä ilkamointia slapstickilla ladatun seikkailukohkaamisen ohessa.

Tämä Pikon ja Fantasion seikkailu ei varmasti avaudun perheen pienimmille, mutta murrosikäisestä eteenpäin tarinan tasoista avautuu ainakin osa. Ei kuitenkaan tarvitse olla jazzia kuunteleva ja Sartrensa ulkoa osaava eurooppalaisen sarjakuva ystävä Leopardinaisesta nauttiakseen. Albumia uskaltaa huoletta suositella esimerkiksi Hellboyn humoristisimpien lyhäreiden ystäville. Aikuiseen makuun sovitettua pulp-henkistä seikkailuparhautta siis!