Hämähäkkiversumi tulee, oletko valmis?

Marvelin universumi saattaa olla hämmentävä paikka. Sankarit tai konnat eivät ihan heti lopu kesken, ja kun pakkaan sekoitetaan vielä rinnakkaisten maailmojen sankarit ja konnat, niin johan riittää tapahtumia ja hahmoja seurattavaksi. Hämähäkkimiehen suhteen olemme juuri nyt seuraavan suuremman tarinakaaren äärellä, jonka kuluessa sankariosastoa karsitaan kovalla kädellä kautta Marvelin maailmojen. Varsinkin hämähäkkivoimia omaavat sankarit ovat helisemässä, sillä heitä huvikseen tai hyödykseen naposteleva Morlun on herännyt kuolleista ja palannut mielipuuhaansa.

Hämiksen numero 4/2017 muuten on sangen näppärä kohta hypätä seittisingon matkaan, vaikka ihan uutena fanina tai aikaisemmin kärryiltä pudonneena vanhana Marvel-jääränä. Sivuilla pyörii koherentti määrä hahmoja ja juonikuviot ovat käynnistelyvaiheessa. Ensialkuun palaamme edellisen numeron päättäneen jänskätyslopetuksen ääreen. Musta Kissa on valmis paljastamaan Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden suorassa lähetyksessä J. Jonah Jamesonin suureksi riemuksi.

Lukijan riemuksi Jamesonin ukko joutuu nielemään tappion karvaan kalkin jälleen kerran. Tosin myös seittisankarimme arvokkuus kärsii useita kolauksia. Kalabaliikki viimeistellään Mustan Kissan ja Silkin… noh, kai sitä on pakko sanoa kissatappeluksi.

Musta Kissa muuten on selkeästi kyllästynyt toimimaan Hämiksen kainalokarkkina ja punoo omia juoniaan kuten kunnon superkonnan kuuluukin. Onko Felicia Hardy siis siirtymässä lopullisesti pahiskategoriaan? Käsikirjoittaja Dan Slott uskaltaa tehdä rohkeitakin vetoja hahmojen suhteen, joten jäämme jännityksellä odottelemaan. Luottokuvittajana jatkaa Humberto Ramos, jonka toimintakohtauksia voimme kuvata vaikkapa sanalla vinkeä.

Vinkeä on myös ratkaisu, joilla lukijat autetaan kärryille vuoden 2099 Hämähäkkimiehen suhteen:

2099 Hämähäkkimiehen osuuden on kirjoittanut Peter David ja taiteesta vastaa vanha konkari Rick Leonardi. Morlun pistää kunnolla tuulemaan ja muun muassa Kostajat saavat herralta kunnolla köniinsä, vaikka ensialkuun ovat osaamisensa suhteen kovinkin luottavaisia.

Hyppää siis kyytiin. Tarjolla on hersyvää huumoria, huimaavaa toimintaa ja hyytävää tragediaa, eli Stan Leen askelmerkkejä seurataan tyylillä ja taidolla. Ja seuraavaa numeroa jää jälleen odottelemaan varpaat jännityksestä kippurassa.

Hämähäkkimies 4/2017 lehtipisteissä 20.4.2017. Tilaajilla myös, jos posteljoonit sen sallivat. Tilaamalla Hämiksen säästät irtonumeroihin verrattuna sievoisen summan rahulia, joten ehkä kannattaa harkita tilailua, joka onnistuu esimerkiksi osoitteessa tilaa.egmont.fi/spider-man.

Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen hyvästit

Hämähäkkimiehen toimittajan, Tri Tuomion ja toivottavasti lukijoidenkin suosikiksi muodostunut viimeisin pitkä Hämähäkkimies-saaga on nyt saatettu kunnialliseen päätökseen. Otto Octavius ei siis enää heilu Hämähäkkimiehenä Peter Parkerin viruessa haudassa, limbossa tai oman syrjäytetyn mielensä sokkeloissa. Sen verran merkittävä käännekohta onkin nyt kyseessä, että se ansaitsee hieman kuvioita avaavan blogijuttunsakin, eiks jeh?

Numerossa 12/2016 kurkistetaan Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen tärkeimmän konnan ja sankarin sielunmaisemaan ennen varsinaisen ryminän alkamista. Suurennuslasin alle joutuu siis Otto Octavius, joka Hämähäkkimiehenä toimiessaan todellakin yrittää parhaansa hyvisten puolella operoidessaan, mutta Norman Orborn Vihreänä Menninkäisenä asettelee parhaansa mukaan kapuloita Mustekalamme rattaisiin jo tässä sekä outrona että intronakin toimivassa tarinassa.

Käsikirjoituksesta vastaava Kevin Shinick tekee siis parhaansa valaistakseen superkonnien sisäistä logiikkaa ja tunteen paloa. Ron Frenzin ja Marco Checchetton vanhan koulukunnan kulmikas kuvitus pysyttelee kärryillä mielipuolisten päähenkilöiden mökötysten ja virnistysten tulvassa. Näillä tyypeillä todellakin vilkkuvat valot vintillä. Ja sivulliset kärsivät. Ja juuri viattoman sivullisen kärsimys on Otto Octaviuksen oljenkorsi, johon takertumalla hän lunastaa itsensä ainakin Peter Parkerin silmissä.

Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen loppusynkistelyjen jälkeen alkaakin sitten kunnon tuuletus. Numerossa 1/2017 Peter Parker on taas oman mielensä ruorissa, mutta sekä arki- että supersankarielämä ovat Tohtori Mustekalan jäljiltä enemmän tai vähemmän sivuraiteilla. Traagisen tarinakolossinsa jälkeen Dan Slott pääseekin pitkästä aikaa keskittymään huumoriin, jota tarjoillaankin sitten kahmalokaupalla. Ja huumorihan nyt kuuluu Hämähäkkimieheen kuin verkko ammattikalastajan työkalupakkiin. (Pahoittelemme tuota vertausta. Se haisee. Kalalle.)

 

Luvassa on muun muassa lystikkäitä ensikertalaisia superkonnia, joista yksi onnistuu voimillaan riisumaan Hämiksen. Kyllä, kirjaimellisesti riisumaan. Luvassa on siis alastonta supersankarointia sekä sivustakatselijoiden että lukijan riemuksi. Peter joutuu myös tekemään runsaasti töitä päästäkseen kärryille työelämässään tapahtuneiden muutosten suhteen. (Pahoittelemme taas. Kovin työlästä on nyt huumori.) Ne tosin ovat pientä rakkauselämän mullistusten rinnalla.

Entiset heilat ovat Octaviuksen jäljiltä vähintäänkin vihaisia, Musta Kissa jopa äärimmäisen kostonhimoinen, mutta kirsikkana kakussa toimii vakava ja hyvinkin intiimi parisuhde ihanan Anna Marian kanssa, jota Peter ei siis laisinkaan tunne. Pete Parkerilla riittää siis luovimista ihmissuhteiden karikoissa. Varsinkin tuo kuvio Anna Marian kanssa on Dan Slottin puolelta niin pirullisen taitavasti juonittua sadismia, että hattu päästä!

 

Jotta touhu ei menisi yleiseksi koheloinniksi ja ihmissuhdeihmettelyksi, niin Hämiksen vanhoista vihollisista Elektro osoittaa vakavan aktivoitumisen merkkejä, joiden seurauksen eräskin Felicia Hardy pääsee luikahtamaan vapaalle jalalle ja vieläpä Peter Parkerin kannalta erittäin ikävissä aikeissa. Ainakin allekirjoittanut odottaa seuraavaa numeroa vesi kieleltä valuen, eikä se siis ole pelkästään Mustan Kissan ansiota.

 

Hämähäkkimies – Spider-Man 1/2017 lehtipisteissä 25.1.2017! Numeron 12/2016 ehtii vielä noukkia lehtipisteestä, jos on nopea!

Gekko Paavilainen ja Hämähäkkimies vuosimallia 2016!

Vuosi sitten syyskuussa värväsimme sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen kommentoimaan Tex Willerin nykykuosia. Herra siis analysoi halki, poikki ja pinoon Tex-lehden siihen mennessä ilmestyneet vuoden 2015 numerot. Kyseisen jutun löydät täältä.

Tällä kertaa huomion keskipisteeseen heilahtaa Hämähäkkimies eli Spider-Man, joka onkin tarjonnut lukijoilleen melkoista kyytiä koko kuluvan vuoden. Kommentoijaksi valikoitui tällä kertaa mediapersoona ja armoitettu sarjisfani Gekko Paavilainen. Päästämme herran pidemmittä esipuheitta ääneen, eli tästä eteenpäin mikrofonin (vai megafonin?) ääressä ei ole vanha tuttu tri Tuomio, vaan kenties uusi tuttu Gekko!

sm0116

Ja tapahtui vuonna 2016…

On se kuulkaas vaan pirskatin mahtavaa, että olemme saaneet täällä pohjolan perukoilla nauttia Hämiksen seikkailusta jo mitä, about 35 vuotta virallisen lehden kera.

Meikäläinen rustaa sarjakuvakritiikkejä nettilehteen, joka löytyy osoitteesta www.manmadelifestyle.com ja nyt päästän hetkeksi sanaisen arkkuni auki siitä, miltä mielestäni tämä armon vuosi 2016 on Hämähäkkimies­-lehden sivuilla on vaikuttanut.

Hämähäkkimiehellä menee tänä vuonna lujaa. On oma tukikohta Hämähäkkisaari valvojineen ja sotilaineen, ja tuhannet pikku hämisbotit tarkkailevat alituisesti New Yorkin tapahtumia. On myös suhde lyhyehköön neiti Marconiin sekä oma firmakin laitetaan pystyyn: Parker Industries.

sm0316

Ongelmahan vain on se, että Hämiksen ulkokuoren sisällä ei todellakaan ole Peter Parker. Viime vuoden numeroissa Peterin ehkä yksi pahimmista vihulaisista, Otto Octavius eli Tohtori Mustekala, kaappasi Peterin mielen, ja hallitsee nyt koko kehoa. Peter Parker kuitenkin koko ajan yrittää keksiä keinoa päästä taas hallitsemaan itseään ja mieltään, mutta se tuskin tulee olemaan helppoa.

spiman0816_2

Vielä kun soppaan heitetään vuoden 2099 Hämähäkkimies Miguel O’Hara, muutamien kivojen aikahyppelyiden seurauksena, alkaa keitos olla kuumaa kamaa. Ja eihän tässä nyt sentään ole vielä läheskään kaikki.

sm0216

Musta Kissa epäilee, ettei kaikki ole kohdallaan, samoin Kostajat ovat perässä epäillen Hämiksen muuttunutta identiteettiä, ja tästäpä syystä Hämis irtautuukin virallisista Kostajien riveistä. Lisäksi toisaallakin tapahtuu irtautumista, nimittäin Venom symbiootti irtautuu hetkeksi Flash Thompsonista ja saa Hämiksen/Octaviuksen valtaansa, ollen näin jonkin aikaa Ylivoimainen Venom, aiheuttaen uskomatonta tuhoa.

sm0516

Lisää pökköä pesää lyövät entiset ja nykyiset Möröt ja Menninkäiset! Menninkäisseerumilla saadaan aikaiseksi myös pari naispuoleista Menninkäistä, eli sisarduo Uhka ja Kauhu.Tällä hetkellä Mörköjä ja Menninkäisiä, alkuperäisiä, jäljittelijöitä ja muita alkaakin olla jo niin paljon, että itsekin jo sekoan. Mutta luvassahan on vasta alkava Menninkäisten sota!

sm0816

Pääasiassa olemme tänä vuonna näemmä keskittyneet The Superior Spider-Man -lehteen, jota pääasiassa on kirjoittanut huimasti pökköä Spiddun elämään lisännyt Dan Slott. Kuvituksesta on vastannut Humberto Ramos, joka mielestäni tekee välillä hyvinkin epätasaista, mutta pääosin mielenkiintoista jälkeä. Myös kyseisen lehden Annual on pilkottu pariin numeroon. Siinä taasen valotetaan hieman taustoja ja kohdataan pitkästä aikaa paha pahempi pahin Black Out. Taiteesta, jonka on loihtinut Javier Rodriguez, voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni Ramosin ”kuvan täydeltä”-taiteen jälkeen se on kivan yksinkertaista ja rauhoittavaa.

spiderman0716_4

Uskomaton ja toiminnantäytteinen vuosi on ollut, enkä yhtään usko, että meno tästä laantuu kun saadaan tuo tuleva sotatila päälle.

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa.

Tsemppiä lehdelle, toimitukselle ja ennen kaikkea kaikille lukijoille!

Pysykää paatissa mukana!

Gekko Paavilainen

Kuusi hyvää syytä hankkia Hämähäkkimies 1985 osa 2!

HM1985kansi

Seuraava Hämähäkkimies-näköispainos sujahtaa painoon näillä minuuteilla. Kirja- ja sarjakuvakauppiailta sen voi käydä lunastamassa itselleen 16.3.2016 alkaen, jos ja kun paino painaa, rahti kulkee ja jakelu pyörii kuten pitääkin.

Tarjoamme nyt kuusi hyvää syytä hankkia kyseinen opus omaan hyllyyn:

1: Elektro! Näyttävä konna hallitsee poseeraamisen jalon taidon. Elektron sähkövoimat ovat laittaneet tekijöiden luovuuden laukkaamaan. Salamoilla ratsastetaan ahkerasti ja teatterien valotauluista otetaan kaikki tehot irti. Muun muassa. Elektro yrittää kukkulan kuninkaaksi ihailtavan sinnikkäästi, mutta superrikollisuuden raskas sarja jää unelmiaksi.

Electro

2: Bumerangi. Jotenkin olettaisi bumerangien kanssa pelaamista yhden hitin ihmeeksi, mutta niin vaan on kilpailevallakin supersankarikustantamolla Kapteeni Bumerangi. Bumerangi on konnaksi aika liikkis. Kovasti yrittää, mutta katajaan yleensä kapsahtaa. Poseeraaminen silti hallussa. Ja onhan bumerangi oikeissa käsissä hirmuinen ase: portaikkokin menee halkipoikki kuin tyhjää vain!

Bumerangi

3: Pöllö! C-luokan konna, mutta kyllä tämänkin herran muistaa mainiosti kultaiselta kasarilta. Wanhahtava habitus tuo mukavaa ristiriitaa modernissa ympäristössä tapahtuvaan superrikollisuuteen. Höpsöllä sedällä eivät ole kaikki käet kellossa… Yhteistyö muiden superkonnien kanssa ei lyö kipinää, mutta ei Pöllö yksinkään pärjää…

PolloMustekala

 

4: Härkäsammakko! Kakkoskaartin konnia tasapainotetaan ovelasti tarjoamalla sankarikaartiinkin a-luokan epäonnistumista. Ö-luokan superrikollisen jälkikasvu päättää kiskaista isänsä vermeet ylleen ja taistella pahiksia vastaan Härkäsammakkona. Komediaa tapahtuu. Loppuviimeksi Eugene on symppis poika ja ehkäpä koko opuksen realistisin hahmo. Tästä hahmosta ei oikein voi olla varma, että haluaako sen unohtaa iäksi vai ei…

Eugene

5: Viitta ja Tikari! Vaalea kaunotar ja synkkä tumma kaapuveikko. Tämä kaksikko on aina tasapainoillut hyviksien ja pahiksien välisellä rajamaalla. Visuuaalisesti hahmot ovat puhdasta kultaa. Viitan varjoihin katoaa konna jos toinenkin. Tikarin valotikarit ovat tehokkaita, mutta vahvimmat neitosen aseista taitavat sittenkin olla sorja runko ja antoisa dekoltee. Hämis ihastui välittömästi ja niin teki myös suurin osa lukijoista allekirjoittanut mukaan lukien.

ViittaTikari

6: Tohtori Doom! Kun Hämis lähinnä keskittyy heittämään hetulaa kärpässarjalaisten kanssa, niin onneksi Ihmeneloset saavat vastaansa Marvelin konnakatraan kolmen kärjesta Victor von Doomin. New Yorkin konnakaartin turpasaunottelu jää kakkoseksi, kun taistelu koskee kokonaisen maan tulevaisuutta. Ihmeneloset joutuvatkin hämmentävään tilanteeseen, kun vanha verivihollinen pitää auttaa takaisin Latverian valtaistuimelle. Klassikkotarina jos mikä! Lääkitsee jopa Fantastic Four -elokuvien aiheuttaman haavat.

Doom

Hämähäkkimies vuosikerta 1985 osa 2 kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 16.3.2016!

 

Viiltävä Wolverine viihdyttää vaikka väkisin!

Paukuissa ei säästelty, kun Marvelin johtoporras ryhtyi kasaamaan Viiltävän Wolverinen tekijäkaartia. Ykköslyöjäksi valikoitui Frank Cho, jonka jälki on suomalaisillekin marvelisteille hyvin tuttua useammastakin sarjasta. Huumorisarjakuvankin ystäviä on hemmoteltu kyseisen herran Turvatarhalla, jota ilmestyi vain kahden albumin verran. Tästä vääryydestä Tri Tuomio ei vieläkään täysin toipunut, mutta täydellinen kokoelma kyseistä sarjaa alkukielellä lohduttaa paljon.

VW1v.pg

Cho on kuuluisa huumorista, kauniista naisista, dinosauruksista ja apinoista, eli tuskin tulee yllätyksenä, että Viiltävän Wolverinen käynnistävä Tapposaari sisältää näitä kaikkia isolla kauhalla annosteltuna. Gorillatkin ovat mallia jätti ja niitä on monta.

VW1

Koska tapahtumat sijoittuvat Kadonneeseen maailmaan, niin sangen kirjava kaarti esihistoriallisia eläimiä pääsee esittelemään raateluvarustuksiaan. Varustuksiaan esittelee myös Shanna Naispaholainen, koska tämä todellakin on Frank Chon taiteilema sarjakuva.

VW2

Wolverinen ja Shannan lisäksi hahmokaartia lihotetaan Hulkilla ja suomalaiselle lukijakunnalle hiemaan vieraammalla Amadeus Cholla, jolla tulee kuitenkin olemaan Marvelin universumissa todella tärkeä rooli. Voisi jopa sanoa hahmon astuvan isoihin saappaisiin. Taiteilija-Cho ei malta olla käyttämättä hyväksi tilaisuutta pieneen alter-egoiluun, joten Amadeus joutuu hyvinkin kuumottaviin tilanteisiin, vaikka onkin pitkälti viileyden ruumiillistuma.

VW3

Summa summarum, Tapposaari tarjoaa mestarillisen sarjakuvantekijän pitämässä hauskaa suosikkiaiheidensa parissa. Suositellaan kaikille dinosaurusten, B-elokuvaestetiikan, jättihirviöiden, Russ Meyerin, slapstick-komedian ja mosasaurusten ystäville.

Koska päätimme laittaa samaan pakettiin myös seuraavan jenkkikokoelman, niin seuraavaksi hyppäämme tunnelmasta toiseen, eli Fran Chon sensuellia viivaa seuraa Joe Madureiran huomattavasti lihaksekkaampi ilmaisu. Zebb Wellsin juonima Kädet kuolleella ruumilla tuntuu kotiinpaluulta, jos Frank Millerin juonimat Elektra Assassin (taide Bill Sienkiewicz) ja Elektra elää (taide Frank Miller ja Lynn Varley) ovat tuttuja.

VW4

Verrokit ovat timanttisia ja yhdistävänä tekijänä toimii luonnollisesti Elektra, jonka avuksi Wolverine singahtaa ninjoja pilkkomaan. Luvassa on myös eläviä kuolleita ja eräänlaisia japanilaisia tuomaridemoneita. Tapposaareen verrattuna vähemmän huumoria ja enemmän veripalttua. Ninjaklaanin valtataistelu on veristä touhua. Hämähäkkimies käy keventämässä tunnelmaa, mutta muuten synkistellään urakalla oikein ihanasti.

VW5

Synkistelystä ei päästä eroon tuhdin paketin päättävässä tarinassakaan, vaikka Wolverine saakin taisteluparikseen pienen pojan. Nuorukaisen rankka menneisyys pitää tästä huolen. Avaruuden kylmiin korpimaihin sekä lukijan että päähenkilöt pudottava nimimerkki Jock lataa vahvaa tunnetta tarinaan ja taiteeseen. Armoton on ehkä oikea sana. Muutama pilkahdus kauneutta viimeistelee paketin.

VW6

Wolverinen historiasta löytyy verrokki tällekin tarinalle. Walter ja Louise Simonsonin juonima ja John J. Muthin ja Kent Williamsin taiteilema Havok & Wolverine – Meltdown on tunnelmaltaan ja ulkonäöltään jos ei aivan sisarteos, niin ainakin serkku. Viattomat kärsivät ja Wolverinella on monta hyvää syytä olla hyvin, hyvin vihainen. Kent Williamsin ja Jockin Wolverine-tulkinnat ovat myös lähellä toisiaan ja jos Tri Tuomiolta kysytään, niin surullinen Wolverine on paras Wolverine, eikä alakuloa nyt pihtailla.

VW7

Jokaiselle on siis tarjolla jotain. Tri Tuomio uskaltaa melkein luvata Viiltävän Wolverinen olevan tämän vuoden supersankariseikkailuista kokonaisvaltaisesti viihdyttävin. Tämän teoksen luettuaan todellakin tuntee saaneensa hyvää kyytiä.

Viiltävä Wolverine juuri nyt sarjakuvakauppiailla ja kirjakaupoissa!