Tupla-Tex on kesän länkkärikuningas!

Kesän Tex-suuralbumi on totuttuun tapaan värikäs kaveri, mutta nyt ylimääräisen ässänä hihassa toimii Gianluigi Bonellin ja Aurelio Galleppinin Tuhoajat, ainutlaatuinen värillinen Tex-seikkailu vuodelta 1971. Uusinta uutta ei myöskään unohdeta, sillä Mauro Bosellin ja Stefano Andreuccin Kostaja on tuoreinta mahdollista Tex-viihdettä.Tuhoajat todellakin on ainutlaatuinen tapaus. Tarina tehtiin aikoinaan ranskalaisen albumimallin mukaiseksi itsenäiseksi seikkailuksi, eli suurempi koko, parempi paperi ja kirkkaat värit olivat päivän epistola. Luotto italialaisen sarjakuvayleisön arvostaa tuoretta formaattia loppui kuitenkin kesken, ja tarina pakattiin lopulta perus-Texin jatkumoon joulukuussa 1971. Ja nyt tämä herkku siis lopultakin tarjoillaan alkuperäisen vision mukaan toteutettuna.Perinteiseen tapaan värit tulevat nikotuttamaan myös Suomessa ja vuonna 2018, mutta ainakin toimittajan mielestä Oscar Celestini on saanut väripaletistaan sangen maagisia tehoja irti. Liekit, veri ja auringonlaskut hohtavat todella komeasti. Kannattaa myös kiinnittää huomiota Galleppinin sivusommitelmiin ja kerronnallisiin ratkaisuihin. Paljon perusmeiningistä poikkeavia jippoja käytössä. Silmä lepää ja aivo saa liikuntaa niitä ihmetellessä.Tarina on mallia lyhyt ja ytimekäs. Kiero intiaaniagentti usuttaa metsästäjäryhmän ute-intiaanien maille biisoneja teurastamaan. Intiaaniagentin ja tämän kätyrien pahaksi onneksi ute-reservaatti sijaitsee navajojen vastaavan naapurissa, joten pian Yön Kotka tovereineen iskee rikkansa rokkaan ja konnalauma kokee kovia. Klassikkoseikkailu kautta linjan siis.Edellinen suuralbumi Loistava lainsuojaton pönöttää vankasti allekirjoittaneen ja monen muunkin viime vuoden kolmen kärjessä, mitä Texin seikkailuihin tulee. Nyt sama tiimi jatkaa samalla teemalla, mutta maustekulhosta on kaivettu mukaan Matteo Vattanin värit. Ja niissähän piisaa syvyyttä ja nyansseja!

Spagettilänkkäritunnelmissa à la Sergio Leone aloitellaan. Ukkonen ärjyy ja pian aseetkin laulavat. Tunnelmasta toiseen liu’utaan sulavasti kuin öljytty lumikko. Kapakkakahakassa herää henkiin saluunan lämpimän kutsuva tunnelma, eli kyllähän siellä mieluusti istuskelisi ellei ilma olisi sakeana lyijystä.Preerialla tarjotaan paahtavan auringon lisäksi myös hämyisempiä tunnelmia.Jos Loistava lainsuojaton iski, niin tämä on pakkorasti. Jos Texin historia kiinnostaa hahmon tarinakaaressa tai ylipäätään sarjakuvana, niin tämä on pakkorasti. Graziano Fredianin laaja artikkeli Galleppinista pitää siitä huolen siitä, että peruslukijan Tex-tietämys lisääntyy takuulla. Mielenkiintoista tarinointia myös kokeneemmille Tex-jäärille. Suosittelemme tätä suuralbumia siis ihan kaikille Texin menneisyydestä ja nykyisyydestä kiinnostuneille. Parasta mahdollista lännensarjakuvaa taas tarjolla!

Tuhoajat/Kostaja Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 23.5.2018! Albumin voi tilata esimerkiksi täältä!

Ken ja Teddy Parker – italowesternin perilliset

Italialaisessa hanavedessä lienee jotain lännenviihdettä aiheuttavaa ja sille altistavaa. Pakostikin. Mikään muu ei selitä siltä suunnalta ponnistavaa laadukkaan western-meiningin määrää. Intohimoisten harrastajien määrä näkyy osaamisen tasossa. Sergio Leonen elokuvat ja Tex Willer lienevät suomalaiselle suurellekin yleisölle tutuimmat alan edustajat. Jättiläisten varjosta on ponnistanut tiheä aluskasvillisuus. Elokuvien puolella tuoretta satoa tosin ei ole enää tarjolla, mutta sarjakuvarintamalla kyllä. Näistä Suomessa näkyvimpänä kulttisuosikki Ken Parker.

KP0216

 

Ken Parker on hahmona kiehtova väliinputoaja. Hän ei ole spagettiwesterneille tyypillinen vähintään puoliksi lainsuojaton ja moraaliltaan häilyvä antisankari, eikä Tex Willerin kaltainen voittamaton oikeuden puolustaja. Ken on vankasti hyvien puolella, mutta jatkuvasti siipeensä saaden. Ken on myös toiminnalliseksi sankariksi harvinaisen pasifistinen. Tätä alleviivataan asevalinnalla: uskollinen metsästyskivääri ei vaihdu tulivoimaisempaan arsenaaliin, vaikka vaihtoehtoja on tarjolla. Nyrkit puhuvat tarvittaessa kovaäänisesti, mutta eivät laisinkaan ylivoimaisesti. Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo ovat luomuksessaan yhdistäneet realismin ja romanttisen haihattelun äärimmäisen tehokkaasti. Älykäs ja omaa aikaansa hieman viistosti tarkkaileva ja luonnosta nauttiva lännenmieskirjailija, joka ei selviydy kaikista seikkailuistaan voittajana.

KP0216_5

Juuri nyt lehtipisteistä löytyvä Ken Parker 2/2016 on double feature, eli tarjolla on kaksi tarinaa. Ensimmäinen tarina Aikaan Pony Expressin tarjoaa lukijoilla välähdyksen Ken Parkerin nuoruudesta. Humoristisena vinjettinä käynnistyvä tarina yltyy loppua kohden huiman toiminnalliseksi takaa-ajoksi. Aikuistumisriitit käydään lävitse lukijalle silmää iskien. On toveruutta, olutta, naisen kanssa vehtaamista ja vastuun kantamista. Milazzo herkuttelee tilannekuvilla. Räiskyvää toimintaa kaipaavat tosin saattavat pettyä, sillä mestari tunnelmoi mangalta tuoksahtavasti ajoittain sivutolkulla ”epäolennaisten” asioiden parissa. Osaavaa toimintaa arvostavat tosin nauttivat jokaisesta hetkestä. Kun piirtäjämies herkuttelee hevosen kesyttämisellä sivutolkulla, niin siinä silmä lepää dynaamisesti rakennettua toimintaa seuratessaan.

KP0216_4

Beradin ja Milazzon luomukselle pitää antaa myös roppakaupalla ylimääräisiä bonuspisteitä siitä tosiasiasta, että Ken Parkerin seikkailuiden taustalla näemme Pohjois-Amerikan maantieteen koko kirjon, emmekä vain Nevadan aavikkomaisemia. Navajojen päällikkönä ja Texasin rangerina Tex Willerillä on järkisyynsä jumittaa aavikkomaisemissa, mutta Ken Parkerin vaeltajan luonne vie päähenkilöä ympäri Pohjois-Amerikkaa. Etelän suistomaisematkin tulevat tutuksi, tosin siellä sankarimme viruu kahleissa. Ivo Milazzoa parempaa maiseman ja villin luonnon kuvaajaa saa hakea. Ja kun rima on sitä myöten korkealla, niin eivät muutkaan kuvittajat uskalla ammuskella sinne päin.

KP0216_7

Tuhdin pokkarin toisessa tarinassa Teddy Parkerin seikkailut Milazzon rento viiva vaihtuu Giorgio Trevisanin huolitellumpaan ilmaisuun. Liikaa yhdenlaista parhautta olisikin saattanut aiheuttaa visuaalisen ähkyn. Molemmat tarina alkavat metsän keskeltä ja saalista väijyen. Hauska rinnastus. Temaattisestikin astellaan rinnakkain, sillä Teddy Parkerin seikkailut on myös nuoren miehen aikuistumiseen keskittyvä ajojahti. Isänsä poika, selkeästi.

KP0216_8

Useammastakin western-klassikosta ammentava tarina edustaa erittäin hyvällä tavalla elokuvallista sarjakuvaa. Kerronnassa sekä valojen ja varjon leikissä on paljon Leonea, puhumattakaan konnajoukon ilmeikkyydestä. Leone ymmärsi persoonallisten ja elämään nähneiden kasvojen arvon, ja niin tekee Trevisankin. Näitä herroja on mukava vihata.

KP0216_9

Tarinan edetessä konnagalleria myös kasvaa ihastuttavaa tahtia, eikä naiskauneuttakaan unohdeta sillä saralla. Eeppinen lännenseikkailu ei tästä juuri parane, vaikka päähenkilöllä onkin polvihousut ja lippalakki stetsonin ja Coltin sijaan. Ja sivuhenkilöiden katraalle todellakin kunniamaininta ja kasa papukaijamerkkejä.

KPo216_10

Loppukaneetiksi suosittelemme Giorgio Trevisanin blogia silmänruokamielessä.

Ken Parker 2/2016 juuri nyt lehtipisteissä kautta maan!