Kultasola – kamulänkkäri vaativaan makuun!

Vuoden toinen Maxi-Tex tarjoillaan totuttuun tapaan klassikko-osastolta. Tällä kertaa uusintavuorossa on Guido Nolittan juonima ja Giovanni Ticcin kuvittama Kultasola vuodelta 2000. Alkuperäisenä julkaisuvuonna syntyneet ovat siis kypsyneet aikuisuuden kynnykselle. Itse teos ei ole ikääntynyt päivääkään, eli ajaton klassikko siis kyseessä!Tämän Tex-seikkailun tekijöillä on taustallaan kymmenien vuosien kokemus lännensarjakuvien ja Tex Willerin tekemisestä, eikä kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta piilotella vakan alla. Salanimen Guido Nolitta turvin operoinut Sergio Bonelli uskaltaa kertoa kiirehtimättä ja Giovanni Ticci briljeeraa sivusommitelmilla ja kuvakulmilla. Hiukan perinteestä poiketen tämän hehkutuksen kuvituksena käytetäänkin vain kokonaisia sivuja muutaman ruudun näytteiden sijaan. Ticcin osaaminen avautuu näin selkeämmin.Koska herroilla ja hidalgoilla on käytettävissään reilut 370 sivua tämän tarinakokonaisuuden paketoimiseen, niin itse asiaan edetään kiireettä mehustellen. Päätarinan kannalta suhteellisen merkityksetön alkukahakointi vie 20 sivua, joka on ihan passeli sivumäärä eeppiselle lopputaistelullekin. Tämän jälkeen esitellään tapahtumapaikkoja. Esimerkiksi Deadwoodin ystävät tuntevat itsensä heti kotoisiksi Georgetownissa, jonka lähistöllä sijaitseva vielä rähjäisempi Nameless on tämän Maxin päänäyttämö.Matkalla Georgetownista Namelessiin Tex ja Kit alkavat kerätä taustavoimia, vaikka tulevista voimankoetuksista on vasta aavistus. Mukaan remmiin lyöttäytyy muun muassa vanha tuttu Pat MacRyan!Patin jälkeen joukon jatkeeksi päätyy kapakkalaulajatar Judy, jonka myötä saamme ensikosketuksen tämän jännitysnäytelmän varsinaiseen konnakatraaseen, Behanin vuoristolaisveljeksiin. Tärkeämpää on kuitenkin Texin puolella toimivan hahmojoukon kartuttaminen, sillä tämä Tex on malliesimerkki hengailulänkkäristä. Siis mistä? Antakaahan kun kerron…Hengailu-westernien merkkipaaluna voidaan pitää Rio Bravoa, mutta avataanpa tätä hengailu-termiä hieman laajemminkin. Hengailuelokuvia (toiselta nimeltään kamuelokuvia) ovat elokuvat, joiden päähenkilöiden seurassa on mukava viettää aikaa. Heistä tulee katsojalle hyviä ystäviä jo ensimmäisellä katselukerralla, ja tämä ystävyys ikään kuin syvenee toistuvien katselukertojen myötä. Hahmojen keskinäinen ystävyys ja henkilökemia tarttuu siis katsojaankin. Muista genreistä mallisuorituksiksi hengailun jalolla saralla voidaan napata vaikkapa romanttinen zombikomedia Shaun of the Dead ja pössyttelutoimintapläjäys Pineapple Express – Pilvinen pakomatka. Kaikki kolme nauttivat ansaittu kulttimainetta, ja uskaltaisin väittää, että suosion syynä on juurikin halu palata näiden tyyppien seuraan vähintään kerran vuodessa.Mielekäs hahmojen seurassa hengailu on myös yksi Tex Willerin kestävän suosion syistä. Tai ehkäpä kiitos tässä kohtaa kuuluukin Kit Carsonille, jonka sanailu ja toveruus nostavat Texin yksiulotteisesta kostajasta ja lainvalvojasta kaverihahmoksi, jonka kanssa on mukava istua nuotiolla ja matkata aavan preerian halki. Tekijöillä tämä lukijoille rakkaiden hahmojen tärkeys on hyvin tiedossa, joten tämänkin Maxi-Texin sivuilla useammastakin sivuhenkilöstä kasvatetaan kuin varkain luottoystäviä sekä sarjakuvan päähenkilöille että lukijalle. Kun hahmoista välittää, niin sitte katalan konnalauman kolttoset ryömivät ihon alle ja heille alkaa toivoa oikein kunnon selkäsaunaa.Ja ikävyyksiä todellakin on luvassa, kun Behanin veljekset ja paikallisen mahtimiehen kätyrit ryhtyvät merkkaamaan reviirejään ja puolustamaan etujaan. Ja koskapa käytössä on eeppinen sivumäärä, niin juonittelujen kudos on sekä laaja että uskottava. Jännitysviihde ei tästä juuri parane. Ennalta-arvattavuudet kuuluvat genreen, mutta yllätyksiäkin on luvassa. Niistä tosin vaikenemme kuin muuri.Tuhti paketti parasta mahdollista lännenviihdettä Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 26.9.2018! Voit ostaa Kultasolan myös täältä. Älkääkä unohtako kevään Maxia! Nueces Valley on helposti vuoden parhaiden Tex-julkaisujen kolmen kärjessä!

Tex-piirtäjä Pasquale Del Vecchio Helsingissä

Meillä on jälleen vieraileva tähti täällä blogissa. Suomen virallisten Tex-tietäjien kovimpaan kärkeen kuuluva Janne Viitala käväisi Helsingin Kirjamessuilla moikaamassa tuoreen tarrakirjan paikalle tuomaa Tex-piirtäjää, jonka ansiosta useammankin Tex Willerin seikkailujen ystävän kokoelma kasvoi nimmarin ja luonnoksen verran. Tri Tuomio hiljenee nyt ja tästä eteenpäin teksti ja kuvat ovat Janne Viitalan käsialaa.

Helsingin Kirjamessut järjestettiin 26.-29.10.2016 totuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa. Kahtena viimeisenä päivänä vieraaksi oli saatu Egmontin osastolle ansioitunut Tex Willer-kuvittaja Pasquale Del Vecchio, joka on tähän mennessä saanut valmiiksi neljä tarinaa vuonna 2007 alkaneella Tex-urallaan. Del Vecchio oli tilattu paikalle markkinointimielessä, sillä Panini, Texin välitysfirma Euroopan markkinoille, oli joitakin viikkoja aiemmin julkaissut Tex Willerin keräilyalbumin, joihin voi kerätä sekä liimattavia tarroja että keräilykortteja.

delvecchio

Del Vecchio signeeraa keräilyalbumia.

Kiireinen Dell Vecchio ehti suoda signeerausten lomassa myös pienen haastattelun. Hän on vuonna 1965 Manfredonissa syntynyt milanolaistunut piirtäjä, jonka ensimmäiset sarjakuvat julkaistiin sanomalehdessä jo vuonna 1984. Tämän jälkeen hän kuvitti Il Giornalino -sanomalehteen Afrikkaan sijoittuvaa sarjakuvaa. Tuona aikana hän toimi idolinsa Gino D’Antonion, Lännentie-sarjan luojan, alaisuudessa. Pikkuhiljaa kuvittaja alkoi saada sen verran mainetta, että myös itse Sergio Bonelli kiinnostui hänestä. Vuonna 1992 Del Vecchio aloitti Bonelli Editoren julkaiseman Xona X -sarjan parissa. Hänen ensimmäistä tarinaansa ei kuitenkaan, syystä tai toisesta, koskaan julkaistu. Del Vecchio päätyi kuvittamaan Gino D’Antonion kirjoittaman New Yorkiin sijoittuvan Duri a morire -sarjakuvan, joka oli myös Bonelli Editoren julkaisema. Ura Bonellin palveluksessa jatkui Nick Raiderin, Xona X:n sekä hiukan myöhemmin Napoleonen parissa.

Del Vecchion ensimmäinen Tex-tarina ”Likaista rahaa” julkaistiin sekä Italiassa että Suomessa vuonna 2007. Hänen kaksi ensimmäistä tarinaansa olivat Claudio Nizzin kirjoittamia, kolmas Tito Faracin käsialaa ja neljäs, Color Texinä julkaistu seikkailu Roberto Recchionin käsikirjoittama. Del Vecchio kertoi messuilla, että tällä hetkellä hän työstää yli 300 sivuista, Mauro Bosellin kirjoittamaa tarinaa Maxi Texiin. Del Vecchio siis ilmeisesti pitää työskentelystä erilaisten kirjoittajien kanssa. Bosellin käsikirjoitusta Del Vecchio kehui, ja lupasi tarinasta tulevan todella kauniin.

messuema%cc%88nna%cc%88ttex

Egmontin iloiset messutytöt Miia ja Lotta olivat pukeutuneet Tex-henkisesti.

 

 

Verkkaisesta työtahdistaan tunnetulta, vain neljä valmistunutta tarinaa vajaassa vuosikymmenessä, Del Vecchiolta oli ihan pakko kysyä, että oliko hän ottanut töitä mukaan Suomeen. Kysymyksestä selvästi huvittunut piirtäjä totesi, että eipä tullut otettua. Del Vecchio kertoi saavansa valmiiksi yhden sivun yhden työpäivän aikana. Ei hänen työtahtinsa siis loppujen kovin hidas ole. Hänen Maxi Texinsä on tällä hetkellä suunnilleen puolivälissä, joten se valmistuu joskus ensi vuoden puolella. Ehkä se myös julkaistaan tuolloin tai viimeistään vuonna 2018. Del Vecchion kiireitä on lisännyt se, että hän on viime vuosina työskennellyt myös ranskalaiselle Dargaud-kustantamolle piirtämällä toiseen maailmansotaan liittyviä tarinoita. Tämä on tietenkin huono uutinen Tex-faneille, sillä onhan Del Vecchio tämän hetken parhaita ja tunnistettavimpia Tex-kuvittajia. Del Vecchio kuitenkin kertoi, ilmeisesti havaittuaan haastattelijan huolestuneen ilmeen, että pääpaino jatkossakin on Texin seikkailuissa. Texin suosimisessa saattaa olla takana se, että Del Vecchio tunnusti itsekin lapsuudesta lähtien olleensa Tex-fani, vaikka alalla ensirakkaus olikin toinen italialainen lännensarja Zagor.

delvecchio2

Del Vecchio suorastaan hämmästyi, kun häneltä kysyttiin, että käyttääkö hän avustajia kuvitustyössään. Ehdottomasti ei käytä, ei sellainen kannata. Del Vecchio ei tiennyt ketään Italialaista Tex-kuvittajaa, joka käyttäisi avustajaa. Hyvin harvassa nämä tuntuvat olevankin. Argentiinalainen Repetto oli lopulta ainut, jonka tiedettiin avustajia käyttävän. Aiemmin avustajien käyttäminen oli yleisempää, sillä esimerkiksi Giovanni Ticci käytti vakituisesti avustajia aina 1980-luvun puolelle, mutta ei käytä enää. Nykyään piirtäjien niskoille ei ole ilmeisesti ladattu kovia aikataulupaineita.

Seuraavaksi haastattelija ihmetteli ääneen, että mistä mahtaa johtua viimeaikainen uusien piirtäjien tulva Texin pariin. Reilussa kymmenessä vuodessa debyyttinsä on tehnyt yli 30 kuvittajaa. Monet lukijat muistavat, kun 1970- ja 80 -luvuilla piirtämisestä vastasi suunnilleen puolisen tusinaa kuvittajaa, jotka olivat omistautuneet Texille ja tuntuivat jatkavan sarjan parissa ikuisesti. Del Vecchio totesi, että 1970-luvulla piirtäjät olivat nopeampia, joten pienempi kuvittajien määrä riitti. Silloin oli myös vähemmän Tex-julkaisuja. Del Vecchio ei kuitenkaan maininnut syyksi sitä, että nykyään monet piirtäjät hänen tapaansa palvelevat useaa eri työnantajaa. Del Vecchio ei osannut vastata siihen, että oliko kustantaja muuttanut jollain tapaa omaa kustannuspolitiikkansa esimerkiksi kuvittajien palkkaamisen suhteen.

Del Vecchio asuu siis Milanossa, kaupungissa, jossa Texin kustantamo Bonelli Editore sijaitsee. Kysyttäessä, että onko kätevää työskennellä kustantamon läheisyydessä, Del Vecchio vastasi, että hän ei tee työtään kustantamon tiloissa, vaan studiossaan, jossa työskentelee muitakin kuvittajia. Kustantamoon on kuitenkin aina mukava poiketa viemään valmiita sarjakuvasivuja. Siellä tapaa tuttuja ja työtovereita, ja usein mennään yhdessä syömään. Uuden toimitusjohtaja Davide Bonellin alaisuudessa on miellyttävää työskennellä. Yhdistävä tekijä Bonellin ja Del Vecchion välillä on myös saman jalkapallojoukkueen, Inter Milanin, kannattaminen.

Hieman yli 50-vuotias Del Vecchio oli aluksi hieman ihmeissään, kun haastattelija sanoi tämän kuuluvan vielä Texin ns. nuoriso-osastoon. Del Vecchio lähti aluksi innokkaasti kiistämään väittämän, mutta hiukan pohdittuaan hänen oli myönnettävä, että Texin vakiopiirtäjistä vain Alessandro Piccinelli ja Cestaron veljekset ovat häntä selvästi nuorempia ja muutama muu on vain hieman nuorempi tai suunnilleen saman ikäinen hänen kanssaan. Pasquale Del Vecchio edustaa siis Texin tulevaisuutta. Toivottavasti saamme hänen tarinoistaan nauttia vielä usean vuosikymmenen ajan.

Janne Viitala

Goottikauhua villissä lännessä (Syksyn satoa osa 9)

Pasquale Ruju & Corrado Roi: Auringonlaskun paholaiset (Tex Willer Suuralbumi 30)

Eritoten piirtäjät valokeilaan nostava tuhtien Tex-albumien sarja on saavuttanut jo sangen kypsän lukeman ja kolmikymppisille osuukin sopivasti hieman Texin peruslinjasta poikkeava tarina. Peruslänkkäröinnin ohella Auringonlaskun paholaiset tarjoaa yliluonnollisempaakin tunnelmointia, kun kauhusarjakuvan erikoismies Corrado Roi pääsee leikkimään selkäpiitä värisyttelevillä valoilla ja varjoilla.
TWAP
Pasquale Rujun tarina hiihtää melkoisen tuttuja latuja, mutta se ei olekaan tällä kertaa pääroolissa, eli visuaalinen toteutus vie selkeän voiton taistelussa lukijan sielusta. Roin kuvituksen teatraalinen asetelmallisuus korostaa albumin tummanpuhuvaa tunnelmaa. Korostuneen asetelmallisuuden myötä esimerkiksi klaffivirheitä löytyy ilman isompaa hakemista, mutta sehän kuuluu italialaisen esimerkiksi kauhuviihteen tavaramerkkeihin, eli vaikea laskea miinukseksi.

Albumin henkilökaartikin on kuin goottilaisen kauhuromantiikan käsikirjasta: mielipuolinen ja susimainen albiinojättiläinen, salaperäinen aristokraatti, vielä salaperäisempi tumma kaunotar, melko salaperäinen keskiaikainen linna ja viaton vaalea tyttöraasu ripauksella nuorta ja tietenkin kiellettyä rakkautta. Ruumiita syntyy sangen vinhaan tahtiin, joten esimerkiksi irtopäitä vierastaville teosta ei uskalla suositella.

Tuttuun tapaan albumi taustoitetaan tekijähaastattelulla. Corradoi Roin kommentoit alleviivaavat hienosti sitä pieteetttiä, millä Tex Willeriä tehdään, eli kovalla työmoraalilla ja rakkaudesta lajiin. Sergio Bonellin perintö elää voimakkaana, eli riman laskemista on turha pelätä.

Roin hahmojen ilmeettömyys saattaa jakaa mielipiteitä, eli herra tuskin tulee ikinä hätyyttelemään suosituimpien Tex-kuvittajien kymmenen kärkeä, mutta tällaiseen hieman erikoisempaan tarinaan hänen siveltimensä sopii kuin Texin nyrkki konnan leukaperiin. Tarinan kohtalokkain kaunotar on hänkin sangen onnistunut luomus, eikä Willerin miehisessä maailmassa ole koskaan liian runsaati naiskauneutta kontrastia tarjoamassa.

Toivottavasti sekä kauhusarjakuvan että italokauhun ystävät löytävä Auringonlaskun paholaiset. Heille on pieni herkkupala tarjolla. Tai siis suuri herkkupala, kun suuralbumista kuitenkin on kyse.

Auringonlaskun paholaiset nyt kirjakaupoissa!

Mannaa Tex-faneille Helsingin Kirjamessuilla!

Helsingin Kirjamessut käynnistyvät huomenna torstaina ja aivan erityisesti on syytä hehkuttaa ikisuosikki Tex Willeriä koskevaa ohjelmaa. Perjantaina Italian messuosaston lavalla kello 13:00 kohtaa kolmen kovan äijän kopla, eli Sergio Bonellista dokumenttielokuvan tehnyt Giancarlo Soldi, Texiä Egmontilla ansiokkaasti luotsannut Asko Alanen ja Täällähän lentää lyijyä! – Kaikki Tex Willeristä -tietokirjankin kirjoittanut raskaan sarjan Tex-entusiasti Janne Viitala.

Luvassa on siis ainutlaatuisen asiantunteva katsaus italialaisen seikkailusarjakuvan maailmaan. Tex Willerin luoja Giovanni Luigi Bonelli ja tämän poika Sergio Bonelli saavat arvatenkin erityisen paljon huomiota, sillä näiden herrojen luovan panoksen ja kovan työn ansiosta nautimme Texin seikkailuista säännöllisesti myös täällä kylmässä pohjolassa. Toki herrojen historiasta löytyy Texin, Kit Carsonin ja kumppaneiden lisäksi roima kattaus muitakin sarjakuvaheeroksia. Luulenpa huomiota liikenevän muidenkin italialaistekijöiden luomuksille lännenviihteen saralla, kuten vaikkapa Kapteeni Mikille ja Pecos Billille.

Ratsailla Tex Willerin kanssa siis Italian messuosastolla 6H100 perjantaina kello 13:00. Juontajana toimii Johanna Seppälä. Tri Tuomio saattaa hyvinkin löytyä yleisön joukosta sarjakuvallista yleissivistystä absorboimasta.

Tex-tietäjien turinatuokioon on hyvä varautua katsastamalla aikaisemmin perjantaina tuo jo mainittu Soldin dokkari, eli Come Tex nessuno mai (”Kaikki Tex Willeristä”). Se pyöräytetään Kullervo-salissa kello 10:50-12:00. Englanninkielinen tekstitys. Dokumentti keskittyy siis eritoten Sergio Bonelliin, joten sanomattakin pakollista kauraa Tex-fanaatikoille. Perjantai duunista vapaaksi ja Kirjamessuille siis! Ja ohjelman jälkeen läjä Texiä kainaloon Egmontin messuosastolta (6e129)!

13muumio

Tex Willer 60 vuotta Suomessa

Tex Willer ilmaantui viihdyttämään suomalaisia lukijoita seikkailuillaan vuonna 1953. Texin vuosi 2013 tulee olemaan täynnä jännittäviä yllätyksiä ja erikoisjulkaisuja. Numerosta 1/13 alkaen Texin nimikkolehden joka numeron sisäkannelta löytyy kotimaisen sarjakuvataiteilijan tulkinta tästä maineikkaasta rangerista – kerää kaikki 16!

Tex0113kansi

VILLIN POHJOLAN SUURIN LÄNNENSANKARI

Vuonna 1953 alkoi Suomessa ilmestyä kaksi seikkailusarjakuvaa, jotka ovat osoittautuneet lajityypissään kestävimmiksi suosikkilukemistoiksi. Salapoliisisarjoista sotatrillereihin siirtynyt Korkeajännitys kesti jopa ylitse 1960-luvun lopun suuren julkaisukadon vuodet. Viikoittain pieninä liuskalehtinä ilmestynyt Tex Willer jäi muutamaksi vuodeksi preerialle, mutta palasi entistäkin voitokkaampana pokkarimuotoisena lukemistona uuden vuosikymmenen alussa. Kertomukset Villin lännen historiasta, entistä oikeamielisemmät kuvaukset intiaanikahakoista ja levottomien rajaseutujen konnakeisareista sekä scifi-fantasioita hipovat mielikuvitustarinat punoutuivat tiheämmin pikkulehdistä tutun vaeltavan päähahmon ja hänen kumppaniensa ympärille.

Giovanni Luigi Bonellin kirjoittamien varhaisten seikkailujen viehätys oli lyhyistä jatkosarja-elokuvista strippisarjakuviin tiivistynyt tarinan loppumaton jatkumo ja joustava polveilu vaaroista toisiin. Liuskalehdissä seuraavan jakson odotukseen virittävää, jännittävää cliffhanger-kohtausta ei tarvittu joka stripin viimeisessä kuvassa. Kun tarinat alkoivat eheytyä luontevaan pituuteensa, yli 100-sivuiset pokkarit olivat erinomainen formaatti kunnianhimoisemmalle sarjakuvakerronnalle, jota nykyään kutsutaan nimellä graphic novel eli sarjakuvaromaani. Parhaat Tex Willer -tarinat erottuvat nimenomaan itsenäisinä teoksina kahden tai useamman pokkarin mitassa, kokonaisessa suuralbumissa tai Maxi-kirjassa.

Piirtäjä Aurelio Galleppinin valtava urakka Texin piirroshahmon luomisessa ja jalostamisessa oli usein kovan kiireen leimaamaa ja pelkistettyä, mutta hän loihti Bonellin tekstistä ja karkeista piirrosluonnoksista hyvin osuvat ja pysyvät mielikuvat. Galepin perustyön pohjalta Bonelli ja sittemmin poikakin määrittelivät Texin sarjakuvataiteelliset elementit ja kuvituksen suhteen käsikirjoitukseen. Uudet piirtäjät pysyivät silti persoonallisina ja tunnistettavina, minkä huomaa Nicolón, Letterin ja Ticcin myöhemmin nauttimasta suosiosta. Jokainen vuosikymmen on tuonut lisää tarkkaan valikoituja, innokkaita Tex-piirtäjiä. Tex-suuralbumeissa on onnistuneesti suosittu myös muualta tuttujen valioluokan piirtäjien yksittäisiä tarinakuvituksia.

Tex 60 v logo.jpg

Suomessa Tex Willerin suosiolla ja hahmon tuntemuksella on vakaa sijansa niin seikkailuviihteen kuluttajien kuin hartaiden keräilijöidenkin piirissä. Myös sarjakuvataiteilijat, muusikot, kirjailijat ja akateemikot ovat usein tuoneet viehtymyksensä julki. Tämä valtaisan suuri porukka ei tunnu saavan tarpeekseen Tex Willerin edesottamuksista, vaikka viimeisten viidentoista vuoden aikana Suomessa on koottu hyvin runsaasti ja rinnakkain ainakin kolmen lukijapolven elämyksiä. Tuoreimpia seikkailuja sisältävien pokkarien ja albumien ohella pikkulehtien varhaisseikkailut on koettu vahvasti uudestaan klassikkonumeroina, Maxi-koosteina sekä värillisessä Kirjastossa. Alkupään pokkarit 1971-vuodesta lähtien ilmestyvät Kronikka-tuplanumeroina. Suurimpia suosikkitarinoita on pantu jopa koviin kansiin.

Koska uudet Tex-kirjoittajat ja -piirrostaiteilijat ovat jatkuvasti osoittautuneet vankoiksi ja tyylitietoisiksi perinteen jatkajiksi, voi sanoa 60-vuotiaan Suomen Texin olevan mitä parhaimmassa voimiensa tunnossa sekä voittamattomana sankarina että monipuolisena lukemistonakin.

AAcivitelli.jpg

Asko Alanen

Tex-lukija vuodesta 1962

Tex-toimittaja vuodesta 1996

Sergio Bonelli (2.12.1932-26.9.2011)

Sergio Bonelli syntyi 1932 Milanossa ja kuoli Monzassa tänä syksynä. Hänen äitinsä oli Audace-kustantamon johtajatar Tea Bonelli ja isä Tex Willerin luoja G.L. Bonelli. Verenperintö oli siis niin vahva, että ei ollut ihme, kun hänestä kehkeytyi italialaisen sarjakuvan monipuolinen vaikuttaja.

Bonelli juniorin astuminen sarjakuvan tekemisen pariin tapahtui 1955. Tuolloin hän laati kuvatekstejä Roy D’Amyn julkaisemaan Giuffetto Rosso –sarjaan. Vuonna 1957 hän astui äitinsä yhtiön, joka muutti nimensä Edizioni Araldoksi, johtoon vain 24-vuotiaana. Nyttemmin yritys tunnetaan nimellä Sergio Bonelli Editore.

Käsikirjoittajana Sergio Bonellin upeimmat saavutukset ovat lännensarja Zagor sekä Mister No. Näistä ensin mainittua on Suomessakin julkaistu 1970-luvulla. Zagoria ennen Sergio kehitteli sarjan Suuren lännen poika, jota on julkaistu Suomessa ensiksi Preeria-lehdessä 1960-62 ja myöhemmin Lännentiessä 1980-luvulla. Tätä ennen liuska-aikainen Tex-toimittaja Birger Terni oli asioinut päätoimittaja Bonellin kanssa, joten Sergio Bonelli kädenjälki on näkynyt suomalaisissa lehtikioskeissa jo 1950-luvulta lähtien.

Bonelli jr. kirjoitti vuonna 1976 ensimmäisen Tex-seikkailunsa Ihmismetsästystä (TW 5-7/1977), jossa Tex aluksi jahtaa nuorta rikollisenalkua, mutta pian ystävystyy tämän kanssa. Perinteisiä Tex-kaavoja rikkova kirjoitustyyli, mikä on tehnyt hänestä lukijoiden suuren suosikin, jatkui 1990-luvun puolelle saakka.

Jos Sergio Bonellin ura sarjakuvan tekijänä on ollut värikäs, sitä se on ollut myös oman yhtiön johtajana. Etenkin 1980-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin yhtiö lanseerasi useita uusia ja menestyksekkäitä sarjoja. Sergio Bonelli tunnettiin tiukkana johtajana, joka valvoi tarkasti alaistensa käsikirjoituksia ja kuvitusta puuttuen pieniinkin yksityiskohtiin.

Yksi alaisista, Tex-kuvittaja Miguel Angel Repetto, on sanonut, että Bonellin tiukan johtamisen takaa paistoi kuitenkin rakkaus sarjakuvaa ja etenkin Texiä kohtaan. Bonelli oli aina alaisiaan kohtaan ystävällinen ja kannustava. Isoin poikkeus muihin kustantajiin Repetton mielestä oli se, että Bonelli ensimmäisenä ajatteli sarjakuvaa ja vasta sitten rahaa, mikä teki yhteistyön hänen kanssaan nautittavaksi.

Sergio Bonellin rakkaus sarjakuvaan on tehnyt myös niiden lukemisesta suuren nautinnon, minkä vuoksi hän on ansainnut sarjakuvan ystävien kiitollisuuden ja kunnioituksen. Pian saamme nähdä, nouseeko kukaan Bonellin jättämien isojen saappaiden täyttäjäksi. Yksi asia on kuitenkin varma: Italian sarjakuvan lippulaiva, Sergio Bonellin oma suosikki, Tex Willer ratsastaa preerioilla varmasti vielä vuosikymmeniä.

Teksti: Janne Viitala