Silmänruokaa ja sitoutumiskammoa ranskalaisittain – Asterix ja Latraviata

Näin isänpäivän alla oli hetki pähkäiltävä sopivaa perjantaisen sarjakuvahehkutuksen kohdetta. Ikuinen pikkolopoika on yhä hehkuttamatta, ja sehän on paras mahdollinen isänpäivälahja eurooppalaisen seikkailusarjakuvan ystävälle. Tex Willer Kirjastot ja ensi vuoden Tex-erikoisjulkaisupaketti ovat myös isänpäivälahjavinkkien aatelisia. Silti pienen pähkäilyn jälkeen yksi tuore albumi nousi ylitse muiden… Asterix ja Latraviata!Asterixin seikkailujen 31. epistola on täydellinen isänpäivälahja kolmesta syystä. Aloittakaamme itsestään selvimmästä ja säästäkäämme sokerit pohjalle. Taitavana sarjakuvanikkarina Albert Uderzo kiskaisee ässän hihastaan ja esittelee tässä albumissa muutamat aikaisemmin salassa pidetyt hahmota, sillä parrasvaloihin pääsevät tässä seikkailussa Asterixin ja Obelixin vanhemmat. Ja näin marssivat kuvioihin Obelodalix ja Astronomix… …ja hoippumiseksihan se pian eskaloituu. Ja vaikeuksiksi roomalaisten kanssa.Asterix ja Latraviata sopii myös äitienpäivälahjaksi, sillä kuvioihin ilmestyvät myös päähenkilöiden äidit, joilla on vakavia aikeita päähenkilöidemme naimattomuuden suhteen. Ja pian Asterix ja Obelix todellakin ovat helisemässä aitimammojensa kera.Koskapa Albert Uderzo ei ole käsikirjoittajana Rene Goscinnyn kaltainen supervelho, niin elämää suurempia teemoja ja syväluotaavia katsauksia ihmisyyteen ei ole luvassa. Ikisinkkujen sitoutumiskauhistelu vaihtuukin salamana yleiseen slapstick-kohkaukseen, kun roomalaiset keksivät hämmentää voittamattoman gallialaiskylän kuvioita lähettämällä agentikseen kuvankauniin Mimosan yhtä kauniin kaksoisolennon.Uderzo käyttää siis kaksin käsin hyväksi päähenkilökaksikon heikkoutta naiskauneudelle. Teinihenkiset tunnekuohut johdattavat kaverukset tukkanuottasille ja pian Obelix kolhiikin Asterixilta tolkun pois.Tästä seurauksena on hyvinkin elokuvallista viilettämistä. Lienee Uderzolla jälleen häämöttänyt elokuvasovitus mielessä Asterixin singahdellessa pitkin poikin ruutusommitelmia. Asterixin pöljääninä riehuminen viihdyttää varmasti myös albumin nuorinta lukijakuntaa, jolla albumin aikuisempi tykkäystematiikka jää vielä tutkan alle.Ja kuten jo varmaan arvasittekin, niin ne sokerit pohjalla ovat Mimosa ja Latraviata. (Kyllä, kirjoittajan logiikassa on nyt puolueellisuutta havaittavissa, sillä päähenkilöiden isät lasketaan yhdeksi syyksi ja nuoret naishahmot saavat tuplasti saman painoarvon.) Uderzo tunnetusti hallitsee viehättävien naishahmojen piirtämisen ja nyt ruututilaa ovat varastamassa fanisuosikki Mimosa kaksoisolentoineen. Isiosastolle on siis tarjolla mukavasti silmänruokaa. Näissä kuvioissa pakollinen kissatappelukin löytyy.Albumi otettiin ilmestymisvuonaan 2001 varsin lämpimästi vastaan, sillä Ranskassa albumeita myytiin reippaasti yli 2 miljoonaa kappaletta. Lämpimiä tunnelmia on luvassa myös Idefixin ystäville – koiruli katoaa reiluksi kymmeneksi sivuksi albumin sivuilta keksiessään roomalaisten kanssa tappelemista hedelmällisempää tekemistä…

Asterix ja Latraviata nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla! Voit ostaa sen vaikkapa täältä!

Mustanaamio – Merirosvojen kauhu!

”Mustanaamion seikkailut ikääntyvät kuin hienoin viini!” Jos tämä ei jo ole vanha viikon sanonta, niin ainakin sen pitäisi olla. Toimintasarjakuvan ikisuosikkisankari karauttaa jälleen kirjakauppoihin upean teema-albumin sivuilla. Vuosi sitten juhlistimme Mustanaamion ja Dianan romanssia, joten tämän syksyn kokoelmassa Mustanaamio – Merirosvojen kauhu on Vaeltavan aaveen rakkaimpien vihollisten vuoro varastaa show, eli tähtäimessä ovat merirosvot.Ilman merirosvoja ei olisi Mustanaamiotakaan. Tämän tekee selväksi jo tämän albumin esipuhe, joka avaa Vaeltavan aaveen ja piraattien vaiheikasta yhteistä historiaa. Aiheeseen palataan toki albumin sarjavalintoja avaavissa artikkeleissa esipuheen jälkeenkin, mutta siirrytäänpä tässä hehkutuksessa pidemmittä puheitta itse sarjakuvasisällön kimppuun. Kattaus avataan ruotsalaisella osaamisella, eli ruoria kääntelee Norman Worker ja purjeiden kimpussa häärää Hans Lindahl. Tämä Mustanaamio-lehdestä 23/1985 tuttu tarina kantaa ytimekästä nimeä Merirosvojen hyökkäys! ja ilahduttaa eritoten taiteellaan. Lindahl peesaa vanhoja mestareita oikein mallikkaasti.Merirosvo Morgan Leachin jälkeläinen lähtee aarrekartan opastamana esi-isänsä kätkemien rikkauksien perään, mutta saa itse peräänsä joukon tämän päivän merirosvoja. Tai ehkä pitäisi sanoa 80-luvun merirosvoja (ks. merirosvojen pukeutuminen). Joka tapauksessa sekä hyväntekeväisyyttä harrastava miljonääri että häntä seuraava rosvokaarti saavat oppia Mustanaamion olevan kova koville ja hyvä hyville lukijan hykerrellessä tyytyväisenä.Seuraavassa tarinassa Astronautti ja merirosvot päästetään irti maestrot Lee Falk ja Sy Barry. Tarjolla on siis osaavinta ja klassisinta mahdollista Mustanaamiota. Nostalgia siivet eivät nyt havise, vaan jylisevät kuin kantoraketit. Tässä vuoden 1962 seikkailussa ihminen kiertää ensimmäistä kertaa Kuun, joten tarina on vankasti oman aikansa hermolla.Aivan putkeen Kuun kiertäminen ei mene, joten pian urhea astronautti on Bengalin merirosvojen armoilla. Avaruusajan tunnelmoinnista ja Edenin ihmettelystä siirrymmekin pikapikaa kylmän sodan tunnelmiin, suurvaltapolitiikan kiemuroiden antaessa omat mausteensa tämän jännitysnäytelmän kiemuroihin. Tämä aikaisemmin Mustanaamio-lehdessä 2/1975 julkaistu tarina on mainiolla tavalla oman aikansa lapsi. Kokoelman sarjavalinnoista vastaaville tahoille siis papukaijamerkki tästä oivasta osumasta.Koskapa herrat Lee Falk ja Sy Barry takaavat laadun, niin sunnuntaisarjan jälkeen on päivälehtisarjan vuoro. Tämä vuoden 1976 seikkailu on julkaistu suomeksi Mustanaamiossa 26/2002. Merirosvolaiva S/S Blitz on sekä tarinan nimi että tarinan konnien liikkuva päämaja.Ovelat konnat keksivät parkkeerata paattinsa Bengalin ja Morristownin poliisivoimien toimivallan ulottumattomiin kansainvälisille vesille. Presidentti Luaga joutuu jälleen soittamaan luottopakkinsa apuun ja pian alkaa pahaa merkkiä sadella leukaperiin. Voiko väkivaltaviihde olla viatonta? Jos voi, niin tämä on sellaista. Lämmin suositus Bud Spencerin ja Terence Hillin ystäville.Kun parhaita tarinoita kerran paketoidaan, niin hieman vähemmän yllättäen neljättäkin tarinaa ovat mestaroimassa herrat Falk ja Barry. Tällä kertaa tarinointivuosi on 1967 ja päivälehtisarja kyseessä. Mustanaamio-lehdistä 14–15/2001 tuttu rymistely kyseessä. Lentorosvot alkaa lempeissä pastoraalitunnelmissa……mutta pian ovelat lentokonerosvot iskevät ja ajavat Mustanaamionkin niinkin epätoivoiseen tekoon, kuin puolipukeisen lentoemännän kaappaamiseen. Onneksi se tilanne päättyy onnellisesti. Lentoemäntä tietenkin ihastuu hieman, joten hänelle tosin on sydänsuruja luvassa. Lievästi todellisuuspohjainen jännäri saattaa olla jopa tämän teoksen vakavin tarina, mutta viihdyttää silti koko rahalla.Albumin loppua kohti panokset vain kovenevat. Herrat ja hidalgot Falk ja Barry ovat jälleen asialla, kun tulirosvot iskevät tarinassa Tulirosvot. (Pahoittelemme väsynyttä huumoria.) Edenin ihmeiden ihmettely vaihtuu jälleen tiukkaan toimintaan, kun kansainväliset huippurikolliset keksivät kiristää tankkilaivoja palopommeilla uhkailemalla.Eikä toiminta jää vain uhkailun asteelle. Tämä tarina sisältää tämän albumin ehdottomasti häijyimmät konnat ja joudunkin perumaan puheeni edellisen tarinan suhteen. Tämä on ehdottomasti tämän kokoelman tuimailmeisin toimintakimara. Niin tuimailmeinen, että tekniset tiedot meinasivat unohtua: päivälehtisarja vuodelta 1972, julkaistu Mustanaamio-lehdissä 24/1981 ja 10/2001.Sokerina pohjana tarjoillaan tämän kattauksen tuorein helmi, Kapteeni Amazon, sunnuntaisarja vuosien 1989 ja -90 vaihteesta, joka julkaistiin tuoreeltaan Mustanaamiossa 22/1990. Vaikka johdannossa uhosin tämän kattauksen keskittyvän merirosvoihin romantiikan sijaan, niin lopussapa sitten kuitenkin on roima latinki merirosvoromantiikkaa. Herrat Falk ja Barry ovat jälleen asialla, kun Mustanaamioiden vaimokuvioita käydään lävitse. Hämmentävän usein merirosvoilla on ollut lusikka Vaeltavan aaveen hääkeitoksissa, ja aivan erityisesti viidennen Mustanaamion kohdalla.Ihana Juliet kun on kohtalon oikuteltua oikein kunnolla päätynyt merirosvokuningattareksi. Merirosvokuningattarella on usean maan merivoimien lisäksi perässään myös lauma ihastuneita merirosvopäällikköjä, joten Mustanaamiolla on muutama este edessä ennen avioliiton satamaan purjehtimista. Onneksi morsiamen ammatinvalinta ei ole yksi niistä esteistä. Tämäkin albumi sinetöidään siis häätunnelmilla viidakossa. Miten käykään ensi vuonna?Mustanaamio – Merirosvojen kauhu kirja- ja sarjakuvakauppiailla 24.10.2018!

Voit ostaa sen myös täältä tai vaikkapa osastoltamme (6f10) Helsingin Kirjamessuilla 25.–28.10.2018!

 

 

Rubiinihäät – Mustanaamio romantiikan viidakossa

Mustanaamion ja Dianan häitä juhlittiin vuonna 1977, mutta pariskunta löysi toisensa jo aivan ensimmäisessä Mustanaamio-tarinassa vuonna 1936. Viidakon superhäitä jouduttiin siis odottelemaan muutamakin hetki. Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoileekin romantiikan kaikki sävyt ja kuviot yhdessä mahtavassa paketissa. Luvassa on kaihoa, kateutta, katkeruutta, kapuloita rattaissa, kohtalokkaita väärinkäsityksiä, urheaa ujostelua, väräjävää vaikeilua ja maailmanluokan jahkailua.

Vaikka alkuaikojen Mustanaamio olikin hanakka mies pussaamaan ja tuntui muutenkin tietävän mitä tahtoo, niin aika pian Vaeltavasta aaveesta kuoriutui omaan ujouteensa tikahtuva viidakon herrasmies.

Mustanaamion ujouden määrän voidaan nähdä korreloivan jossain määrin lukijakunnan ikähaarukan kanssa. Alkuaikojen räväkämpi Mustanaamio todellakin oli jossain määrin aikuisempi herrasmiesseikkailija. Kielipainiminen ainakin sujui.

Toisaalta seikkailijan veri tuntui vetävän sankariamme erikoisiin tilanteisiin. Esimerkkinä vaikkapa tämä omista häistä myöhästyminen, kun konnan kurittaminen meni laivaan ehtimisen edelle.

Mustanaamion ja Dianan suhteen tulisten alkutunnelmien jälkeen alkaakin vuosikymmeniä kestävä kaihoisa vaihe.

Kilpakosijoitahan Mustanaamiolta ei tule puuttuman. Tästä pitävät huolen Dianan sukulaiset, joista naamioitu mies viidakon sydämestä ei ole nuorelle uranaiselle viisain mahdollinen valinta.

Tosin yleensä kosijat ymmärtävät väistyä kohdattuaan sen ainoa oikean.

Kun kaikki mahdolliset esteet on raivattu avio-onnen tieltä, on Mustanaamion itsensä aika keräillä rohkeutta.

Rohkeuden keräily kestää siinä määrin kauan, että jopa Rex pelkää kuolevansa vanhuuteen ja turvautuu kavereineen vippaskonsteihin.

Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoaa siinä määrin kohtuuttoman paljon lystikästä kuvamateriaalia, että lopettelemme hehkutuksen tällä kertaa näihin kuviin, näihin tunnelmiin, vaikka mieli tekisi jatkaa ja jakaa kymmenittäin lisää toinen toistaan lystikkäämpiä lohkaisuja. Niitä nimittäin riittää.

Sirpa Alkusen lakoninen käännös ansaitsee tässä kohtaa erikoismaininnan. Allekirjoittanut on meinannut tuhota näppäimistönsä useaan otteeseen tämän teoksen parissa, sillä kahvit ovat uhanneet pärskähtää sorville sangen säännöllisesti tätä teosta toimitellessa.

Suosittelemme siis romantiikan ja huumorin ystäville. Tiukkaa toimintaakin on tarjolla. Ehkä palaamme konnien kolhimiseen vielä uudestaankin? Ensimmäinen kaksiosainen hehkutus? Ehkäpä… Jäämme siis jahkailemaan…

Mustanaamio & Diana– Rubiinihäät sarjakuvakauppiailla 25. lokakuuta 2017! Tilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Korkeajännityksen ja viidakkoromantiikan lokakuu

Syksy syvenee ja lokakuun loppu lähestyy uhkaavasti. Tai ehkä uhkaavasti on väärä sana, sillä lokakuun lopulle osuvat Helsingin Kirjamessut varmistavat pienen viihtyvyyspiikin myös sarjakuvien ystäville!

Messutohinaa on luvassa siis sarjakuvahyllyillekin, sillä lokakuun viimeiselle neljännekselle osuu mukava kattaus uutta ja vanhaa sarjakuvaa Egmontin tallista. Aloittakaamme niistä kohkaaminen pikaisella vilkaisulla kyseisen kattauksen nostalgisimpaan kaksikkoon, eli Korkeajännityksen ensimmäisen vuosikerran näköispainokseen sekä Mustanaamion ja Dianan rubiinihääjuhlaa kunnioittavaan juhlajulkaisuun.

Mustanaamion ja Diana Palmerin välinen romanssi lienee sarjakuvamaailman tunnetuimia rakkaustarinoita. Ja siitä on todellakin on jo 40 vuotta, kun Vaeltava aave ja Diana sanoivat toisilleen kyllä. Tämä tapahtuma herätti huomiota ympäri maailman, ja nyt juhlistamme merkkivuotta tällä kirjalla, joka seuraa sankaripariskuntaamme sen myötä- ja vastoinkäymisissä. Luonnollisesti tarinakattaus kruunataan satuhäillä viidakon sydämessä!

Ennen satuhäitä on kuitenkin monta mutkaa matkassa. Suoran toiminnan miehenä Mustanaamio ei isommin peitellyt ihastumistaan. Viidakon romanttisin mies teki tahtonsa tiettäväksi jo vuonna 1938.

Dianan mielestä avioliitto viidakossa asustavan naamioidun miehen kanssa oli mitä parhain ajatus, mutta esimerkiksi sukulaiset eivät olleet samaa mieltä.

Ja jahkailuksihan se sittemmin meni, kuten nämä tunnelmat vuodelta 1955 todistavat.

Varsinaiseen juhlahumuun sukellamme luonnollisesti vuoden 1977 seikkailuissa, mutta palaamme aiheeseen myöhemmin. Tätä sarjakuvaromantiikan juhlajulkaisua ei kannata parisuhdehuumorin ja/tai seikkailuviihteen ystävän jättää väliin. Mustanaamio & Diana: Rubiinihäät sarjakuvakauppiailla 25.10.2017!

Romantiikan lisäksi tarjoilemme juhlavan kattauksen jännitystä, sillä tarjoilemme Suomen toiseksi vanhimman jatkuvasti ilmestyvän sarjakuvalehden ensimmäisen vuosikerran yksissä kansissa! Luvassa on siis kauan kaivattua Korkeajännityssarjaa vuodelta 1953.

Ehkäpä pienenä yllätyksenä 1953 jännityskattaus tarjoilee sotaviihteen sijaan brittiläisen jännitysviihteen valioita herramiesseikkailijoista yliluonnolliseen kauhuun. Ensimmäisessä numerossa sarjakuvasovitetaan Edgar Wallacen kauhujännäri The Door with Seven Locks.

Tarjolla on siis yliluonnollisella maustettua kauhujännitystä.

Kauhusta siirrymme H. C. McNeilen kirjailijanimellä Sapper luoman herrasmiesseikkailija Bulldog Drummondin pariin.

Drummondin kolhittua konnat ketoon on herrasmiesetsivän aika ryhtyä samanhenkiseen toimintaan Ernest Dudleyn tarinassa Taistelu Sir Henry Frenshamin testamentista.

Herrasmiesten jälkeen on vuoro konnan varastaa huomio, kun Sax Rohmerin luomuksista kuuluisin pistää tuulemaan. Fu Manchulla onkin kunnon resurssit konnantöihin.

Hillityn tyylikästä ja arvonsa tuntevaa vanhan hyvän ajan toimintasarjakuvaa klassikoita arvostavaan makuun siis. Myös Korkeajännityssarja 1953:n antimiin palaamme tarkemmin lähitulevaisuudessa. Tämäkin tuhti sarjakuvakirja karauttaa sarjiskauppoihin 25.10.2017!

Painajaismainen lepohetki (Syksyn satoa osa 4)

Kirkman, Adlard & Rathburn: The Walking Dead – Viides kirja

The Walking Dead jatkaa vääjäämätöntä marssiaan. Raivokkaaksi yltyneen vankilakahakoinnin jälkeen on pienen lepotauon aika. Raastavan kirjaimellisesti, sillä Rick vaipuu syvään tajuttomuuteen ja Carl joutuu yksin pitämään isästään huolta aavekaupungissa, ilman selvityjätovereiden apua.

WD5

Isojen joukkojen toiminnasta siirrymme siis yksinäisyyteen ja isän ja pojan suhteeseen. Robert Kirkman tuo myös aikaisempaa kouraisevammin esiin kuolleiden maailmassa elämisen aiheuttaman henkisen paineen aiheuttamat kolhut. The Walking Deadissa ruhjotaan siis päähenkilöiden ruumiiden lisäksi näiden mieliä. Tässä saattaa myös olla suurin ero sarjakuva ja sen televisiosarjasovituksen välillä. Sarjakuva on hahmoilleen monella tavalla julmempi.

Tässä kohtaa joku pelkää, että sarjakuva lipsahtaa isän ja pojan väliseksi dialogiksi ajoittaisilla zombisäikäytyksillä, tai vieläkin potentiaalisesti tylsempää, koomassa olevan isän ja epätoivoisen pojan väliseksi monologiksi. Pelko pois. Kuvioihin ilmaantuu kyllä vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia ja mielenterveyden rakoilun lisäksi pääsemme miettimään hyväksyttävän väkivallan rajoja apokalyptisessä maailmassa.

Hyvän tuulen sarjakuvaksi The Walking Dead ei muutu edelleenkään. Charlie Adlardin taide ja Cliff Rathburnin harmaasävyt pitävät touhun maanläheisenä ja ankeana. Yksittäiset onnellisena hymyilevät hahmot toimivat hätkähdyttävänä tehokeinona, vähän niin kuin väkivalta romanttisessa komediassa. Ei Robert Kirkman romantiikkaa ja huumoria kuitenkaan kokonaan unohda. Ilman niitä kauheat tapahtumat muuttuisivat puuduttavaksi, eikä lukijaa sattuisi häijyissä kohdissa. Nyt sattuu. Ja voin taata, että seuraavissa osissa sattuu vielä enemmän. Eli nauttikaa tästä osasta. Tässä on vielä kaikki hyvin. Selviytyjien tarina jatkuu ensi vuonna!

The Walking Dead – Viides kirja nyt kirjakaupoissa!

Parasta lomaluettavaa osa 6

Brian K. Vaughan & Eduardo Risso: Wolverine – Logan

Pienen budjetin intiimi toimintapläjäys. Joskus tiivistäminen on näin helppoa. Jos Ryhmä-X:n laaja hahmokatras ja kosminen saippuaooppera käyvät hermojen päälle, niin Wolverine – Logan on kuin lääkärin määräämää suoraan asiaan menevää shokkiterapiaa.

Logan

Wolverine – Loganin tekijät ovat tämän päivän sarjakuvaviihteen kuumimpia nimiä. Käsikirjoittaja Brian K. Vaughan on hankkinut kannuksia TV-sarjojenkin puolella (Lost, Under the Dome), mutta onpahan herra takonut sarjakuvapuolellakin kasaan useammankin hittisarjan (Ex Machina, Y: The Last Man, Saga). Eduardo Risso on suomalaisillekin lukijoille mm. sarjasta 100 Bullets tuttu kauniiden naisten ja väkivaltaisen toiminnan erityisosaaja.

Pieni budjetti tulee tämän albumin puitteissa mieleen henkilökaartista. Käytännössä kolme riittää, kun perusasetelmaan panostetaan tarpeeksi. Tarvitaan Logan, Loganille lämpenevä kaunotar ja häijy antagonisti, jonka mutanttivoimilla pärjää Wolverinellekin. Intiimiys tulee siitä, että Logan menettää tässä tarinassa jotain, jonka voi menettää vain kerran. Samalla luvassa ovat melkoiset sydämenmurskajaiset. Albumin jo lukeneet pyörittelevät tässä kohtaa silmiään, että nyt Tri Tuomio lyö leikkipeliä vakavilla asioilla, mutta sarjakuvablogailuahan tämä vain on…

Suositellaan siis Wolverinen ja herkän romantiikan ystäville, jotka kestävät ajoittaista sarjakuvallista ultraväkivaltaakin. Tämän tarinan konna siis on TODELLA häijy. Dean Whiten värityksestä myös iso plussa. Mieleen tulevat Lynn Varleyn upeimmat onnistumiset Frank Millerin teosten ehostajana, etenkin Elektra elää. Extralisäbonusplussaa siitä, että Logan – Wolverine ei vaadi laaja Marvel-tietämystä toimiakseen, eikä jatko-osaan tarvitse ryhtyä säästämään pennosia. Lyhyt ja ytimekäs rykäisy, vähän niin kuin Ramonesin biisi. Tai ehkä Misfits on nyt oikeampi verrokki.