Silmänruokaa ja sitoutumiskammoa ranskalaisittain – Asterix ja Latraviata

Näin isänpäivän alla oli hetki pähkäiltävä sopivaa perjantaisen sarjakuvahehkutuksen kohdetta. Ikuinen pikkolopoika on yhä hehkuttamatta, ja sehän on paras mahdollinen isänpäivälahja eurooppalaisen seikkailusarjakuvan ystävälle. Tex Willer Kirjastot ja ensi vuoden Tex-erikoisjulkaisupaketti ovat myös isänpäivälahjavinkkien aatelisia. Silti pienen pähkäilyn jälkeen yksi tuore albumi nousi ylitse muiden… Asterix ja Latraviata!Asterixin seikkailujen 31. epistola on täydellinen isänpäivälahja kolmesta syystä. Aloittakaamme itsestään selvimmästä ja säästäkäämme sokerit pohjalle. Taitavana sarjakuvanikkarina Albert Uderzo kiskaisee ässän hihastaan ja esittelee tässä albumissa muutamat aikaisemmin salassa pidetyt hahmota, sillä parrasvaloihin pääsevät tässä seikkailussa Asterixin ja Obelixin vanhemmat. Ja näin marssivat kuvioihin Obelodalix ja Astronomix… …ja hoippumiseksihan se pian eskaloituu. Ja vaikeuksiksi roomalaisten kanssa.Asterix ja Latraviata sopii myös äitienpäivälahjaksi, sillä kuvioihin ilmestyvät myös päähenkilöiden äidit, joilla on vakavia aikeita päähenkilöidemme naimattomuuden suhteen. Ja pian Asterix ja Obelix todellakin ovat helisemässä aitimammojensa kera.Koskapa Albert Uderzo ei ole käsikirjoittajana Rene Goscinnyn kaltainen supervelho, niin elämää suurempia teemoja ja syväluotaavia katsauksia ihmisyyteen ei ole luvassa. Ikisinkkujen sitoutumiskauhistelu vaihtuukin salamana yleiseen slapstick-kohkaukseen, kun roomalaiset keksivät hämmentää voittamattoman gallialaiskylän kuvioita lähettämällä agentikseen kuvankauniin Mimosan yhtä kauniin kaksoisolennon.Uderzo käyttää siis kaksin käsin hyväksi päähenkilökaksikon heikkoutta naiskauneudelle. Teinihenkiset tunnekuohut johdattavat kaverukset tukkanuottasille ja pian Obelix kolhiikin Asterixilta tolkun pois.Tästä seurauksena on hyvinkin elokuvallista viilettämistä. Lienee Uderzolla jälleen häämöttänyt elokuvasovitus mielessä Asterixin singahdellessa pitkin poikin ruutusommitelmia. Asterixin pöljääninä riehuminen viihdyttää varmasti myös albumin nuorinta lukijakuntaa, jolla albumin aikuisempi tykkäystematiikka jää vielä tutkan alle.Ja kuten jo varmaan arvasittekin, niin ne sokerit pohjalla ovat Mimosa ja Latraviata. (Kyllä, kirjoittajan logiikassa on nyt puolueellisuutta havaittavissa, sillä päähenkilöiden isät lasketaan yhdeksi syyksi ja nuoret naishahmot saavat tuplasti saman painoarvon.) Uderzo tunnetusti hallitsee viehättävien naishahmojen piirtämisen ja nyt ruututilaa ovat varastamassa fanisuosikki Mimosa kaksoisolentoineen. Isiosastolle on siis tarjolla mukavasti silmänruokaa. Näissä kuvioissa pakollinen kissatappelukin löytyy.Albumi otettiin ilmestymisvuonaan 2001 varsin lämpimästi vastaan, sillä Ranskassa albumeita myytiin reippaasti yli 2 miljoonaa kappaletta. Lämpimiä tunnelmia on luvassa myös Idefixin ystäville – koiruli katoaa reiluksi kymmeneksi sivuksi albumin sivuilta keksiessään roomalaisten kanssa tappelemista hedelmällisempää tekemistä…

Asterix ja Latraviata nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla! Voit ostaa sen vaikkapa täältä!

Helvetiaan ja takaisin Asterixin ja Obelixin seurassa

Asterixia aikuisen makuun! Kuudestoista Asterix ei ansaitse K16-leimaa kylkeensä, vaikka sisältääkin runsaasti orgioita, väkivaltaa ja ruoskimista. Orgiat nimittäin tapahtuvat alkuperäisen merkityksensä puitteissa, eli mässäilystä siis on kyse. Siitäkin huolimatta meno on sangen rätväkkää. Kuppiakin kallistellaan ahkerasti sekä gallien että roomalaisten toimesta…Asterix ja alppikukka on marssijärjestykseltään periaatteessa hyvinkin klassinen Asterix-albumi. Konnamainen kuvernööri Gracchus Flunssavirus uhkaa jäädä kiinni verokierrosta, joten hän myrkyttää Caesarin rahainvartija Claudius Antabuksen. Tuskissaan viruva Claudius hankkii Akvavitixin avukseen. Akvavitix tarvitsee parantavaan keitokseensa vain Alpeilla kasvavan kukkasen, joten Asterix ja Obelix saavat tehtäväkseen noutaa sellaisen. Flunssavirus kätyreineen yrittää estää tätä tapahtumasta ja seurauksena on runsaasti sanallista ja fyysistä taistelua, vauhdikkaita takaa-ajoja unohtamatta.Vänkänä knoppitietona René Goscinny ja Albert Uderzo saivat idean sijoittaa albumin tapahtumat Sveitsiin (eli Helvetiaan) Ranskan silloiselta pääministeriltä ja tulevalta presidentiltä, Georges Pompidoulta. Ja jos Asterixin luojat jotain osaavat, niin kansallisilla erityispiirteillä ja stereotyypeillä leikittelyn ja. Luvassa on siis alppitorvia, jodlausta, fondueta, pankkitoimintaa, käkitiimalaseja, siisteyttä, taisteluissa kolhittujen puolueetonta auttamista ja paljon muuta. Helvetia saa siis oikein kunnon käsittelyn, tosin arvostavan sellaisen.Paljon kovempaa kyytiä saa tarinan konna, eli laajempana teemana albumissa kulkee ahneus, veronkierto ja häikäilemättömyys. Jäävätpä roomalaiset kiinni myös Egyptin kansallisaarteiden ryöstelystä. Albumi ilmestyi alunperin vuonna 1970, ja ainakin allekirjoittanut näkee varsinkin albumin loppupuolen hyvinkin elokuvallisessa toiminnassa kaikuja vuoden 1968 Asterix ja Kleopatra -elokuva työstämisestä. Ensimmäisen Asterix-elokuvan tekemiseen herrat Goscinny ja Uderzo eivät osallistuneet, mutta tässä albumifilmatisoinnissa he toimivat ohjaajina. Animaation ehdoilla ajatteleminen näyttäisi jättäneen jälkensä Uderzon kuvakulmiin ja -kerrontaan sekä myös hieman pitkitetyn oloisiin ajojahteihin, jotka voinee laittaa Goscinnyn piikkiin.Mieleenpainuvia sivuhahmoja ja yksittäisiä vitsejä piisaa tässäkin albumissa totuttuun tapaan, joten perilaadukas Asterix-klassikko jälleen tarjolla. Kolkuttelee kymmenen kärkeä ainakin allekirjoittaneen listalla.Asterix ja alppikukka kampanjahintaan Lehtipisteissä 12. syyskuuta 2018. Löydät albumin myös laadukkaista kirja- ja sarjakuvakaupoista. Verkossa voit ostaa sen hyllyysi esimerkiksi täältä.

Asterixin ja Obelixin herkkuhetki Amerikassa!

Elokuun lopussa kirjakauppoihin rymistelee vuoden 2018 toinen kovakantinen Asterix-uusinta. Tällä kertaa vuorossa on sarjan 22. albumi, joka toimi myös tekijäkaksikon lahjana vuonna 1976 200-vuotisjuhliaan viettäneelle Amerikan yhdysvalloille. Asterix ja suuri merimatka viekin Asterixin ja Obelixin ihmettelemään Manhattanin saaren meininkejä, eli intiaaneja, kalkkunoita ja loppuyllätyksenä myös viikinkejä. Viimeisenä mainitut ovat paikalla tosin noin 1000 vuotta etuajassa. Kuka sanoikaan, että Asterixin avulla voi klaarata historian tenttejä…Lieneekö mahdollisuus iskeä Amerikan markkinoille kajastanut herrojen Goscinny ja Uderzo silmissä, sillä Asterix ja suuri merimatka on monta pykälää lapsellisempi rymistely kuin sitä edeltävät albumit. Tappeluhuumoria ja huutamista ei tässä albumissa todellakaan säästellä!Elämää suuremmat teemat loistavat poissaolollaan ja paino on siis kohellushuumorissa, joka tosin on toteutettu ajan hampaalle immuuniksi osoittautuneella tavalla. Eli vaikka tämä albumi ei kympin kärkeä hätyyttelekään, niin peruslaadukas Asterix-seikkailu on kuitenkin kyseessä.Albumi heittää sankarimme valtameren yli melkoisen vähillä eväin. Akvavitix tarvitsee tuoretta kalaa voimajuomansa valmistukseen, kalakauppiaalta ei suostu sitä myymään ja sankarikaksikkomme lähtee myrskyn keskelle kalastamaan. Arvattavin seurauksin.Onneksi merimatkan varrelle sattuu vanhoja tuttuja, jotka epäonnekseen joutuvat vastaamaan sankareidemme muonahuollosta.Perille pääsyn jälkeen sankaritoverukset keskittyvät riistämään paikallisia luonnonvaroja syömällä kaikki vastaan tepastelevat eläinkunnan edustajat. Kuuma koirakin maittaa, mutta enempi vahingossa. Olisiko tässä kenties hieman vähemmän hienovarainen piikki tarjolla kolonialismin ajoista muistuttamaan?Alkukahnauksien jälkeen Asterix ja Obelix sopeutuvat elämään maalattujen ja sulkakoristeltujen ”roomalaisten” kanssa oikein mainiosti.Ehkä jopa liiankin mainiosti, sillä pian häämöttää se pahin mahdollinen mitä näille ikisinkuille sotureille voi tapahtua. Flirttailu ja mimsyjen vilkuilu uhkaa johtaa Obelixin avioliiton satamaan, joten kaveruksille tulee kiire karata takaisin kotia kohti.Onneksi leijonan aikaan paikalle karahtavat viikingit tarjoavat paluukyydin. Viikingit ovat muuten albumin aikoinaan ajankohtaisimpia vierailijoita, sillä albumin ilmestymisen aikoihin viikinkien vierailu Amerikan mantereella kauan ennen Kolumbusta aloitti oman matkansa saagojen usvasta kohti täysin varmasti todistettua faktaa myös laajemmassa tietoisuudessa. Todellisen maailman ja Asterixin aikajanat menevät tässä kohtaa melkoisen villiä siksakkia, mutta onpahan muun muassa Hamlet-viitteitä bongattavana ja paljon hupia Å:sta Ø:hön. Huumorisarjakuvan raskasta sarjaa, vaikka omassa kaanonissaan onkin hieman kevyempi remellys.Asterix ja suuri merimatka kirja- ja sarjakuvakaupoissa 29.8.2018! Muista niihin aikoihin myös Helsingin Sarjakuvafestivaalit, joilla vierailee muun muassa Nemin luoja Lise Myhre!

Voit hankkia tämän albumiklassikon hyllyysi myös täältä!

Maailman hauskin sarjakuva?

Asterixin seikkailujen suhteen parhaan albumin tittelistä kilpailee useampikin raskaan sarjan huumoriklassikko. Jos allekirjoittaneen olisi pitänyt valita niistä oma suosikkinsa heti lukemaan opittuaan, niin yksi oli ylitse muiden: Päälliköiden ottelu, tuo pöhköhuumorin Korkea veisu ja sarjakuvamuotoisen slapstickin Tonava. Albumi on monellakin tapaa Asterix-albumeista värikkäimpiä. Ehkä myös lapsellisimpia, mutta näin osaavaan lapsellisuuteen ei moni pysty. Albert Uderzo ja René Goscinny pystyvät!Juonikuviohan on kenties tavallistakin yksinkertaisempi. Roomalaiset keksivät juonen, jossa Aladobixin päällikkyys haastetaan kaksintaistelussa. Vastapuolena roomalaisten puolelle siirtyneen kylän päällikkö. Onnistumisen ehtona Akvavitixin pelaaminen pois pelilaudalta. Tässä onnistutaankin Obelixin tunarointien ansiosta, mutta aivan loppuun asti ei roomalaisten juoni tälläkään kertaa kanna.Koko albumi on yhtä kolhuhuumorin ja show’n varastavien sivuhahmojen juhlaa. Erityisesti roomalainen epäonnensoturi Kaukasus jaksaa naurattaa. Sekä ilman pöllöä……että pöllön kanssa.Päälliköiden ottelu on siitä hankala Asterix-albumi, että siitä on vaikea keksiä mitään analyyttistä sanottavaa. Mieli tekee vain esitellä yksittäisiä kaskuja, hohottaa ja hehkuttaa tekijöitä: ”Tämä nauratti pienenä ja totta vieköön se naurattaa vieläkin!”Eli niinpä tästä hehkuttelusta uhkaa tulla pelkkä kuvakavalkadi. Nyt kannattaa tosin muistaa se, että saman tason nokkeluutta ja huumoriparhautta tarjoillaan tämän albumin jokaisella sivulla. Eurooppalaiset sarjakuvasankarit hyvin tuntevat tahot voivat muuten bongata myös Marsupilamin tämän albumin sivuilta! Erittäin lämmin suositus ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn.Päälliköiden ottelu Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 18.7.2018! Voit ostaa albumin muun muassa täältä!

 

 

Hulluja nuo roomalaiset!

Kesän ratoksi on taas Asterix-klassikko tarjolla! Toukokuun 23. päivä Lehtipisteisiin ja kirjakauppoihin iskeytyy erittäin kovanyrkkinen uusintajulkaisu, kun Asterix gladiaattorina pamahtaa Lehtipisteisiin ja kirjakappoihin. Jos sadepäivä uhkaa aiheuttaa masentuneita tunnelmia mökillä tai kaupunkiympäristössä, niin kannattaa varata tämä albumi hyllyyn vastalääkkeeksi. Varsinainen naurumyräkkä nimittäin tarjolla!Jos allekirjoittaneelta kysytään, niin tämä albumi on ensimmäinen todellinen säänkestävä Asterix-klassikko. Ainekset ovat neljänteen albumiin mennessä kiehuneet kasaan ja sopasta alkaa löytyä huolella haudutettuja sattumia. Ja näiden sattumien määrä myös lisääntyy kovaa vauhtia. Ranskassa tämä tarina julkaistiin albumiksi koottuna vuonna 1964 ja Suomessa 1969. Ikä ei albumissa juuri näy, eikä sen hillittömään menoon ja meininkiin perustuva huumori vanhene koskaan. Vanhenemisesta puheen ollen Geriatrix suorittaa ensiesiintymisensä tässä albumissa.Tarinan peruskuvio on sangen yksinkertainen. Gallian prefekti Caligula Gaudeamusagiturus haluaa viedä Caesarille lahjaksi voittamattoman gallialaisen. Legioonalaiset valitsevat heistä omasta mielestään vaarattomimman, Trubadurixin…Bardin kaappaus onnistuukin, mutta Aladobix ei moista hyvällä katso, ja määrääkin Asterixin ja Obelixin matkaamaan Roomaan bardia vapauttamaan. Mutta ensin on pienen kostoretken paikka, jolloin Obelix keksii ryhtyä keräilemään roomalaisten kypäriä kisailumielessä. Tämä tapa jatkaa elämäänsä tulevissakin albumeissa.Laivamatkalla Roomaan kohtamme ensimmäistä kertaa merirosvot. Michel Charlierin ja Victor Hubinonin Punaparralle pokanneet piraattihahmot upposivat samoin tein lukijoiden sydämiin, joten herrojen ura merillä on jatkunut tuoreimpaan seikkailuun saakka, ja emmeköhän me kyseisen revohkan kohtaa vielä kerran jos toisenkin.Fraasipuolella debyyttinsä tekee todellinen klassikko, eli maaginen lausahdus ”hulluja nuo roomalaiset”, joka onkin Asterixin ja Obelixin ensivisiitillä Roomaan ahkerassa käytössä.Ahkerassa käytössä on myös Obelixin holtiton voimankäyttö, joka aiheuttaa paljon huutamiseen perustuvaa huumoria. Yletön rymy ja remeltäminen toimiikin tässä albumissa aikaisempia albumeita paremmin. Kokemus tekee mestarin jopa Asterixin tekijöistä.Huutamisen lisäksi tämän Asterixin huumori on hyvin väkivaltaista. Ympäristö muksimiskomiikkaan tosin on paras ja klassisin mahdollinen, sillä Circus Maximus oli hyvinkin väkivaltaisen viihteen näyttämö. Onneksi nykyajan väkivaltaviihteestä vastaavat piirretyt ja digitaaliset hahmot, eikä kehenkään oikeasti satu. Gladiaattorikouluttajaa uhkaa silti käydä sääliksi.Sääliksi käy myös Asterixin ja Obelixin vastustajia tämänkin albumin kilpa-ajoissa. Kisailu ei ole rehtiä, mutta viihdyttävää se ainakin on. Paitsi kenties tapahtumia tarkkailevan Caesarin mielestä.Odottelemme tämän albumin ilmestymistä siis vielä kuukauden päivät. Päättäkäämme tämä hehkutus odottelun aiheuttaman jännityksen maksimoimiseksi kahteen niin sanottuun cliff hangeriin… Miten Trubadurixin käykään? Saavatko leijonat jugurtin lisäksi myös bardia purtavaksi?Entä miten käykään Asterixin ja Obelixin Caesarin eliittisotilaiden käsittelyssä?René Goscinnyn ja Albert Uderzon mestariteos Asterix gladiaattorina Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 23.5.2018!

Roppakaupalla rytinää, eli Asterix ja Obelix vs. gootit!

Edellinen hehkutettava Asterix oli Caesarin lahja. Nyt hyppäämme reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja otamme käsittelyyn Asterixin seikkailujen kolmannen osan: 1960-luvun alkuvuosina jatkosarjana ilmestyneen ja 1964 albumiksi kootun Asterix ja gootit.

Suomessa albumi näki päivävalon vuonna 1970. Asterix ja gootit on malliesimerkki alkuaikojen Asterixeista. Yleinen meininki on yhä hyvinkin lastensarjakuvamainen ja hahmot hakevat yhä lopullista muotoaan, osan klassikkoveijareista puuttuessa yhä täysin kuvioista. Pääpaino on hyvinkin fyysisellä huumorilla ja ihmisiä tai paikkoja kolhitaan lähestulkoon joka sivulla. Vitsien rytmitys on albumimuodossa liiankin tiheä ja toisteinen. Toisaalta osa huumorista perustuu juurikin toisteisuuteen, joten välttämättä kyseessä ei ole valuvika vaan tekijöiden aikomus.

Albumin ainekset ovat tuttuja ja samat vitsit löytyvät hiotummassa muodossa tulevista albumeista. Koskapa goottien invaasiosta on kyse, niin saksalaisuudesta revitään paljon huumoria. Ja naamioitumisesta. Siinäkin saattaa olla oman kommenttinsa taustalla – kun pistää naapurikansan vetimet yllensä, niin käy naapurikansallisuuden edustajasta, kunhan ei erehdy puhumaan. Kieli merkitsee kansallisuuden, ja tästä tosiasiasta ponnistavaa kielellistä ilottelua ja ilotulittelua onkin luvassa – esimerkiksi vanha tuttu goottifontti on hyötykäytössä.

Naamioitumisen lisäksi myös rajojen ylittämistä tapahtuu albumissa paljon. Roomalaiset yrittävät epätoivoisesti vahtia rajaa, mutta maahantunkeutuja yllättää aina väärästä suunnasta. Yleensä vielä väärä maahantunkeutuja, joka tunkeutuu väärään maahan. Vähemmästäkin legioonalainen kummastuu.

Ja legioonalaisilla on todellakin syytä kummastella tässä albumissa. Harvoin on käskyjen noudattaminen ja esimiesten miellyttäminen yhtä haastavaa. Tai vaarallista. Taikajuomaa nauttineet gallialaiset pitävät siitä huolen. Väkivaltahuumoria ei tässä albumissa siis säästellä.

Armeijatouhujen ihmettelyyn hiipii albumin lopussa hieman vakavampaakin sävyä. 60-luvulla toinen maailmansota on ollut ranskalaisilla vielä tuoreessa muistissa. Ja miksei ensimmäinenkin, sillä goottien kypärämalli peesailee ensimmäisen rähinän saksamallia. Goottien päällikön lippumalli puolestaan tuo mieleen jälkimmäisen maailmanpalon tunnelmat. Ja miksei myös goottibarbaarien hinku valloittaa naapurimaita ja yleinen viehtymys kovaan kuriin ja järjestykseen.

Albumin tarjoama gootti-karikatyyri saksalaisista ei kuitenkaan ole tarpeettoman häijy ja julma, vaan lapsille sopivan huumorisarjakuva mukainen. Hassut sedät heiluu lystikkäästi. Militaristisimmat hihhulit kyllä saavat osansa pilkkakirveestä.

René Goscinny ja Albert Uderzo viihdyttävät siis jälleen kerran koko rahalla, mutta historiaa ei tämän teoksen avulla kannata opiskella. Aikajanat ovat siinä määrin hillittömästi vinksin ja vonksin. Goottejahan ei gallialaisten mailla Asterixin aikoihin vielä hillunut, enempi tässä albumissa viittaillaankin länsi- ja itäsaksalaisiin. Barbaarit paheksumassa toisia barbaareja on hienosti aikaa kestävää huumoria ja sitä tämä albumi tarjoilee paljon.

Asterix ja gootit ei ole Asterixien terävintä kärkeä, mutta tylsistymään sen kanssa ei pääse. Nuorisolaisen mielestä tämä saattaa jopa olla huomattavasti myöhempiä ja älykkäämpiä albumeita mielekkäämpää kohellusta. Eli jälleen yksi ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn mahtuva Asterix! Jos vanha painos on luettu hiirenkorvaiseksi irtolehtiversioksi, niin nyt siis tarjolla painotuore restauroitu laitos sarjishyllyn klassikko-osastolle.

Asterix ja gootit Lehtipisteissä, kirja- ja sarjakuvakaupoissa 21. maaliskuuta 2018!

Voit ostaa albumin täältä!