Arizona – Lucky Luken ensiaskeleet

Lucky Luken ensimmäinen seikkailu Arizona näki päivänvalon joulukuussa 1946. Nyt tarjoamme lännensankarimme juhlavuoden peesissä tämän seikkailun uutena laitoksena. Uuden käännöksen ohella paketin silaa kakkostarina Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam.

Siitäkin on jo muutamahko vuosi, kun tämän artikkelin kirjoittaja väsäsi ala-asteen esitelmän Lucky Lukesta ja sen tekijästä. Toisen omaan muistiin jäljen jättäneen esitelmän aihe oli sioux-intiaanien kulttuuri, joten Villi länsi todellakin oli lähellä pienen Tuomion sydäntä. Sen myötä tuntuukin kunniatehtävältä hehkuttaa tätä lännensarjakuvan merkkipaalua täällä blogissa. Kasvuiässä nautitut Lucky Luket, Tex Willerit ja Kuukauden westernit näkyvät yhä tämän sarjakuvatoimittajan touhuissa pukeutumista myöten.

Morris, eli Maurice de Bevere, loi Lucky Luken hahmon Spirou-lehden sivuja sulostuttamaan, ja siinä määrin suuresta hitistä oli kyse, että herrasta tuli yksi lehden keskeisistä tekijöistä. Herra suhtautui Lucky Luken sen verran vakavasti, että muutti Yhdysvaltoihin kuudeksi vuodeksi imemään vaikutteita. Reissu osoittautui siinä määrin kohtalokkaaksi, että rapakon takana hän kohtasi toisen eurooppalaisen sarjakuvan suurmiehen, eli René Goscinnyn, josta tuli Lucky Luken käsikirjoittaja vuosiksi 1955–1977.

 

Arizona on kuitenkin puhtaasti Morrisin omaa käsialaa. Lucky Luken ensiaskeleet poikkeavat monellakin tapaa hahmon nykyisestä ilmiasusta. Animaatioelokuvan (ja varsinkin Disneyn) vaikutus hahmojen ulkonäössä ja kerronnassa on ilmeinen. Huumorikin on fyysisempää.

Nykylukijalle Arizonan sarjakuvakerronta saattaa olla liiankin elokuvallista. Kuvakäsikirjoitus lienee monelle ensimmäinen asia, joka Morrisin vuoden 1946 tyylistä tulee mieleen. Paljon on kuitenkin virrannut vettä Mississipissä Lucky Luken debyytin jälkeen.

Tätä albumia voikin käyttää esimerkkinä sarjakuvahahmon ulkonäön evoluutiosta ja tekijän kuvakerronnan kehittymisestä, sillä albumin toinen seikkailu Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam on hahmon seitsemäs esiintyminen. Aikajanalla se asettuu vuoteen 1951, jolloin Arizona ensimmäisen kerran ilmestyi albumiformaatissa.

Toiminta on lyhyempää ja ytimekkäämpää, eikä slapstick-huumori enää ole ainoa pääosanäyttelijä. Lucky Lukekin alkaa jo näyttämään Lucky Lukelta. Kaikista yllä mainituista syistä Arizona on pakko-ostos kaikille Lucky Luken ja eurooppalaisen sarjakuvahuumorin ystäville. Tarjolla on 48 sivua alkuvoimaista lännenhubaa ja viileää nostalgiaa. Tekisikin mieli korvata Arizona-tarinan viimeisen ruudun ”loppu” sanalla ”alku”.

Lucky Luke: Arizona lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 30.8.2017!

Asterix Hispaniassa ja kauhea kalabaliikki

Kun Asterix ja Obelix matkustavat, niin lukijalla on aina hauskaa. Ilmestymisjärjestyksessä neljästoista Asterix-albumi vie Asterixin ja Obelixin espanjalaisten erikoispiirteitä ihmettelemään, eli luvassa on lempeästi piikittelevään ilonpitoa sankarikaksikon eteläisen naapurimaan kustannuksella. Jättääpä kaksikko jälkensä myös vierailukohteeseensa, sillä Roomalaisten retuuttamisen ja uunottamisen ohessa Asterix tulee kehittäneeksi härkätaistelunkin. Tosin tämä ”urheilun” ja keekoilun yhdistelmä on hauska harrastus ainoastaan sarjakuvissa ja piirretyissä elokuvissa.

Monelle albumi on vanha tuttu ja ensimmäisen mieleen muistuu varmasti pieni ja pippurinen hispanialaisen kyläpäällikön poika, jolla on tapana pidättää hengitystään saadakseen tahtomansa. Poikasen kanssa ovat helisemässä sekä roomalaiset että gallialaiset. Juoni hakee siis alkuasetelmansa vanhasta tavasta ottaa pattivankeja rauhansopimusten varmistamiseksi, ja Caesar haluaa nyt varmistaa valtaansa kapinoivassa Hispaniassa.

Herrat Goscinny ja Uderzo loistavat tällä kertaa eritoten slapstick-komedian saralla. Merkillepantavinta kyseisellä rintamalla lienee Asterixin seikkailujen sarjan ensimmäinen Amaryllixin kalan käynnistämä joukkotappelu.

Mätkimisen lisäksi huumoria haetaan turismista, eritoten ranskalaisten ja saksalaisten tavasta karauttaa espanjaan asuntovaunuilla, jolloin Espanjan teiden huono kunto toi karavaanarien touhuiluun oman lisämausteensa. Toki myös espanjalaisten tulinen luonne ja tunteikas rytmimusiikki saavat myös paljon hersyvää huomiota.

Asterix Hispaniassa ei siis aivan turhaan taistele paikasta kymmenen parhaan Asterix-albumin kunniakkaassa katraassa. Uunituore uusintapainos nyt lehtipisteissä ja paremmissa kirjakaupoissa kautta maan. Jos aikoo tulevana talvena suunnata pakkasia pakoon Espanjan lämpöön, niin kannattaa todellakin sijoittaa tähän aina ajankohtaiseen espanjalaisen sielunelämän syväluotaukseen, on sitten lomalla helpompi hullutella paikallisten kanssa. Olé!

Kuvakirjojen kuningas – Asterixin XII urotyötä

Kun animaatioelokuva Asterix valloittaa Rooman sai vuonna 1976 suomenkielisen nimensä, niin jotain hämmentävää tapahtui elokuvaa levittäneen tahon markkinointipäässä, sillä Les Douze travaux d’Astérix ei millään muotoa viittaa Rooman valtaamiseen. Ehkä suomalaisten ei oletettu tuntevan Herakleen sankaritekoja? Piirrettyjen yleisön ei oletettu ymmärtävän viittauksia antiikin taruihin? Vai oliko urotekoja yksinkertaisesti liikaa? ”Yksi urotyö per elokuva riittää. Voisivat vaikka vallata Rooman. Se on kaikille tuttu juttu.”

Nyt natinasta itse pääasiaan. Elokuvasta tehtiin aikoinaan myös pieni kattaus oheistuotteita, joista yksi on tämä tässä juuri nyt hehkutuksen kohteena oleva kuvakirja. Ehkä oikeampi termi on kuitenkin taidekirja, sillä Albert Uderzon taide loistaa näillä sivuilla sarjakuvien ruutujaosta vapautettuna. René Goscinnyn tarinointi tarjoaa sekin vaihtelua Asterix-albuminsa ulkoa osaaville – muut Asterix-elokuvat perustuvat sarjakuvajulkaisuihin, mutta Asterixin XII urotyötä on oma ainutlaatuinen ja Asterix-kaanoniin kuuluva seikkailunsa.

Tarinassahan on siis kyse Caesarin ja Aladobixin välisestä nokittelusta, jonka seurauksena Asterix ja Obelix joutuvat jälleen kerran tien päälle urotekoja suorittamaan.

Luvassa on roomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Hämmentäviä urheilusuorituksia.

Todella hämmentäviä urheilusuorituksia.

Naiskauneutta ei unohdeta. Nautintojen saaren seireenit pistävä Asterixin ja Obelixin päät huolella pyörälle.

Kuvataidetta ymmärtäville ja arvostaville riittää bongattavaa.

Antiikin ajan merkkihenkilöitä ei myöskään unohdeta.

Summa summarum, tämä hykerryttävästi yleissivistävä kuvakirja sopii kaikille vauvasta vaariin!

Asterixin XII urotyötä lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 31.5.2017!

Kultainen sirppi – kymmenenneltä sijalta kakkoseksi

Kummallisehkon otsikon takana piilottelee nyt sellainen jännittävä ja sarjakuvakeräilijöitä liian aikaisin harmaannuttava tosiasia, että Asterixin seikkailujen sarjassa suomalaisessa julkaisujatkumossa Kultainen sirppi kantoi alunperin järjestyslukua 10. Nykyisin albumi on palautettu oikealle sijalleen, eli albumiksi numero 2. Tämä on kuitenkin kaikkien kannalta paras ratkaisu, sillä väärällä järjestysnumerolla albumi ei tuntisi oloaan kotoisaksi.

Ensimmäisen kerran tarina näki päivänvalon Piloten sivuilla vuonna 1960 ja albumiksi koottuna se ilmestyi 1962. Suomennoksen aika koitti 1971. Lieneekö aikalaislukijoita hämmentänyt hahmojen ulkonäön yllättävä taantuminen, tiettyjen kyläläisten kohdalla jopa täydellinen muuttuminen, ja tarinankin tarpominen Asterix-mittarilla hieman yksinkertaisemmalla ladulla? Luultavasti kyllä. Allekirjoittanut ei tiedä, koska kummitädin Asterix-kokoelmaan perehtyminen alkoi vasta 80-luvun alussa ja nuori sarjakuvaintoilija ei kiinnittänyt moisiin yksityiskohtiin isommin huomiota. Muistan kuitenkin asiaa kummastelleeni. Albumi nauratti kuten muutkin Asterixit ja muutamakin ruutu siitä on etsattu pysyvään muistiin. Eli niitä sitten selitetään vanhainkodissakin ruohonkorsien tarkkuudella jo ammattinsakin puolesta toivottavasti loputtoman kärsivälliselle hoivarobotille.

Täysipainoista viihdettä Kultainen sirppi tarjoilee joka tapauksessa, eli siitä ei ole syytä huolestua. Hahmokaartin sijaan tekijöiden työn alla on tässä vaiheessa Asterixin maailman rakentaminen, eli huumorin keskipisteessä on Goscinnyn ja Uderzon visio roomalaisajan Ranskasta, jonka avulla he lempeän humoristisesti kommentoivat menneitä ja tuleviakin kotkotuksia. Matkailuteemaankin tekijät ovat jatkossakin palanneet säännöllisesti ja menestyksekkäästi.

Asterix ja Obelix kantavat siis vetovastuun tässä seikkailussa ja muu hahmokaarti pysyy kiltisti statistin roolissa. Tulevissa seikkailuissa tähän tulee muutos, mutta vielä ei ole legendaaristen sivuhahmojen aika. Vastaantulijat ovat ennemminkin huvittavia yhden ominaisuuden veijareita. Mieleenpainuvin tapaus lienee Vercingetorixia ylistävä humalikko.

Hahmojen ja maailman hiomattomuus tekee tästä albumista myös erittäin mielenkiintoisen. Tulevan suuruuden kyntö- ja kylvöprosessi on tässä albumissa täydessä käynnissä. Nykylukija lukeekin tätä albumia myhäillen ja tietävä virne kasvoilla väreillen. Eivätpä tekijät tai varsinkaan silloisen lukijat osanneet aavistaakaan, mitä tästä kaikesta seuraisi. Nyt ollaan parhauden lähteillä!

 

Kultainen sirppi kuuluu siis jokaisen sivistyskodin sarjakuvakokoelmaan. Ja kyllä, jokaisesta sivistyskodista löytyy kattava sarjakuvakokoelma. Tämä klassikko palaa kirjakauppoihin ja lehtipisteisiin 12.4.2017, eli jos tylsyys uhkaa pääsiäisenä ja albumi ei ole vielä tuttu, niin tiedätte mitä tehdä!

Tampere Kuplii taas ja kevään uutuudet kukkivat jo!

Kuplivaa vilinää vuodelta 2016.

Tampere Kuplii jälleen! Varma kevään merkki on se. Tänään perjantaina paljastetaan Sarjakuva-Finlandian voittaja ja keskitytään akateemisen ohjelmaan, mutta varsinainen hulinointi keskittyy lauantaihin ja sunnuntaihin, jolloin sarjisharrastajat valtaavat Tampere-talon. Kannattaa raahautua paikalle kauempaakin, sillä tarjolla on runsaasti pukuilevien tahojen tarjoamaa ilmaista silmäniloa, unohtamatta mahdollisuutta OSTAA kilotolkulla uusia ja vanhoja sarjakuvia. Sorsapuistosalin sarjismarkkinoilla ovat tarjolla meidänkin uutuutemme.

Ja sitten näiden uutuuksien pikaesittely!

Tuore Lucky Luke -albumi Luvattu maa ilmestyi alkukielellä muutama kuukausi sitten, joten sangen tuore kaveri tarjolla. Piirroksesta vastaa Morrisin manttelia harteillaan kunnialla kantava vanha tuttu Tampere Kuplii -vieras Achdé. Kirjoituspuolella debytoi uusi tuttu Jul. Albumissa Luke opastaa maahanmuuttajaperheen halki Villin lännen. Moni ehtikin jo kaivata uutta pitkää Lucky Luke -seikkailua. Tässä se on!

Ei liene suuri salaisuus, että näiden esittelyjen kirjoittaja on todella kova Yannin ja Olivier Schwartzin toteuttaman Pikon ja Fantasion fani. Tätä uutuutta on siis kaipailtu Leopardinaisen viimeisen sivun tavaamisen jälkeen kuin kuuta nousevaa. Pettymystä ei tapahtunut. Huumorissa riittää asteikkoa sysimustasta slapstickiin. Kuvataidepuolella viiletetään suvereenisti vehreästä viidakkotoiminnasta kauhusynkistelyyn pysähtyen välillä ilkamoimaan urbaaneilla katumiljöillä. Noituutta, natseja, kauniita naisia ja villiä luontoa. Tri Tuomio suosittelee Mustien uhrien herraa täysin pidikkeettömästi!

Ja sokerina pohjalla klassikkouusinta Asterix ja ennustaja. Mahtuu monen Asterix-fanin kymmenen kärkeen. Jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka herrat Goscinny ja Uderzo ovat onnistuneet ajattoman sarjakuvaklassikon luomistyössä. Mieleenpainuvia yksittäisiä ruutuja, lohkaisuja ja juonikuviota piisaa. Ja tärkeä opetuskin on tarjolla, jos sen vain haluaa sisäistää. Allekirjoittanut on ihaillut tätä sarjakuva-albumia jo reilut 30 vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Koviin kansiin pakattu aikaa ja lukemista kestävä klassikko!

 

Kupliminen kannattaa aina! Myyntipöytäsali on avoinna lauantaina klo 10–18 ja sunnuntaina 11–17! Tapahtuman ohjelman löydät täältä.

Asterix ja ennustaja – opettavaista hupia herkkäuskoisuudesta

Asterix on jälleen kerran hämmentävästi ajan hermolla – monenlaiset helppoheikit ja karmivilla tulevaisuudenkuvilla pelottelijat saavat jälleen kerran yhä näkyvämpää sijaa politiikassa. Ja jälleen kerran René Goscinny on mies paikallaan, kun ihmiskunta kaipaa järjen ääntä vääntämään tiettyjä asioita rautalangasta. Liian imartelevaa tai liian karmivaa tarinaa kannattaa aina ihmetellä. Kertojalla kun saattaa olla oma lehmälauma ojassa.

Pieni Tri Tuomio ei Asterix ja ennustajan kaikkia tarinallisia hienouksia vielä osannut arvostaa 80-luvun alkuvuosina, mutta henkilökohtaisten suosikki-Asterixien kärkeen se nousi kauhunväreitä aiheuttaneen kuvallisen ilmaisunsa tähden. Albert Uderzo ei juuri tehokeinoja säästele, kun ennustaja-Propellix tekee vaikutusta kyläläisiin. Synkästä yöstä saapuu salamoinnin valaisema petomainen hahmo. Moni poliitikko unelmoi yhtä vaikuttavasta sisääntulosta. Alun kauhutunnelmoinnista siirrymme pian komedialliseen kohellukseen, mutta Propellix oli ja pysyi koko albumin keston hieman pelottavana hahmona pienen lukijan mielestä.

Tämä 19. albumi kuuluukin aikuisempien Asterixien kategoriaan – juonikuvio kun vaatii ihmismielen ikävämpienkin rakenteiden ymmärtämistä. Esimerkiksi roomalaiset ymmärtävät tarinan konnan konnaksi, mutta kokevat tämän olevan omalla puolellaan, eli heidän kannaltaan hyvien puolella. Myös roomalaispäällikön kyky uskoa jo paljastuneeseen huijariin aitona asiana on monesta tosielämän ikävästä tarinasta tuttu kuvio.

Asterix ja ennustaja on erityisen suositeltavaa luettavaa niille Asterixin ystäville, jotka haluavat nähdä toiminnan keskiössä muutakin kylänväkeä kuin varsinaisen sankarikaksikon. Esimerkiksi Smirgeline ja Aladobix saavat tässä albumissa mukavasti tilaa.

Taiteiden ystäville on taas piiloteltu muutamat pääsisäismunat bongattaviksi. Kuvataiteen puolella viittaillaan Rembrantin maalaukseen ja kääntäjä pistää Trubadurixin kailottamaan M. A. Nummista. Arkkitehtuurista innostuneille on tarjolla muun muassa Uderzon huvila.

Eli pidemmittä puheitta lämpimät suosittelut tällekin klassikkoseikkailulle. Ajan hammas ei tämän albumin sisältöä nakerra ja kovakantisena se on kestävämpi fyysisenä esineenäkin.

Asterix ja ennustaja kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 15.3.2017!