Klassikko, klassikompi, Asterix ja Kleopatra

Vuosi 1969 on suomalaisen sarjakuvasivistymisen merkkivuosia, sillä Asterix saapui silloin sarjakuvahyllyjemme sankarikirjoa koristamaan. Suomalaiset hyppäsivät Asterixin kyytiin juuri sarjan päästessä kunnolla vauhtiin, sillä ensimmäisenä suomennettiin Asterix ja Kleopatra, eli Asterixin seikkailujen kuudes albumi. Pienellä viiveellä tosin sekin, sillä ranskaksi se ilmestyi 1965.Asterix ja Obelix maailmoineen esiteltiin siis kansallemme hyvinkin valmiina tapauksina. Sarjan aloittamiseen keskeltä lienee ollut muitakin syitä, kuin vain laadullinen varman päälle pelaaminen. Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin tähdittämä neljän Oscarin Kleopatra oli pehmittänyt maaperää juuri sopivasti, eli tietämystä ja uteliaisuutta antiikin maailman julkkisten suhteen oli ilmassa populaarimmankin kulttuurin puolella. René Goscinnyn ja Albert Uderzon sarjakuva esihistoriallisten gallialaisten törmäämisestä antiikin maailmaan oli varmasti helpompi myydä Kleopatran kaltaisella valmiiksi tutulla hahmolla täysin tuntemattomien palmikoitujen viiksiniekkojen sijaan. Kun kansikuvakin peesasi elokuvan julistetta, niin markkinointi oli sen myötä puoleksi hoidettuna.Asterixin ja Obelixin maailma löysi ainakin allekirjoittaneen mielestä lopullisen uomansa tämän albumin myötä, mitä kuvastaa ehkä pieneltäkin tuntuva yksityiskohta, eli Idefixin nimeäminen ja tämän aikaisempaa isompi rooli tarinan kannalta. Koiraa kun ei oteta hetken mielijohteesta ja siihen todellakin sitoudutaan, joten kenties tähän yksityiskohtaan on tekijöidenkin puolelta ladattu tiedostettua tai tiedostamatonta symboliikkaa – näiden hahmojen kanssa on nyt turvallinen olo ja näillä mennään vielä pitkälle.Tällä kertaa hahmot päätyvät siis Egyptiin pyramideja rakentamaan, ja sen myötä osaaville humoristeille löytyy paljon hyvin aikaa kestäviä aineksia muun muassa hieroglyfeistä, rakentamisesta ja työnjohtamisesta. Ja jos herrat Goscinny ja Uderzo jotain ovat, niin osaavia humoristeja.Kuvitus- ja huumorinäytteiden puolesta Asterix ja Kleopatra onkin siitä hankala tapaus, että jokaiselta sivulta löytyy vähintäänkin yksi hyvä murjaisu, yleensä ainakin yksi loistava ja pari hyvää taustatukea antamassa, joten tässä on täysi työ ja tuska pitää mopo kurissa. Jälleen kerran huumoria annostellaan kaikille vauvasta vaariin ja mukana on perinteinen yleissivistymisbonus. Ei tämä turhaan ole kahden elokuvasovituksen Asterix. Suosittelemmekin siis ihan kaikille. Asterix ja Kleopatra lehtipisteissä ja sarjakuvakaupoissa 6.9.2017!

 

Kovaa menoa Korsikassa

Seuraava Asterix-seikkailu Kilpa-ajo halki Italian saa näppärän lämmittelijän elokuun lopun kovakantisesta Asterix-julkaisusta. Asterix Korsikassa jakaa tulevan hittialbumin kanssa sekä matkailuteeman että välimerellisen tapahtumapaikan. Lokakuun loppua voi siis odotella lämpimissä tunnelmissa.

Ja mitä lämpimiin tunnelmiin tulee, niin niitä Asterix Korsikassa tarjoilee isolla kädellä. Mukana on useampikin aikaisemmista albumeista tuttu vierailija. Kahdeskymmenes seikkailu ja näihin aikoihin jätetyt hyvästit Pilote-lehdelle lienevät syinä nostalgiatunnelmiin. Herrat Goscinny ja Uderzo pistävät juhlan kunniaksi parastaan kautta linjan, ja kyseessä onkin yksi myydyimmistä Asterix-albumeista kautta aikojen.

Sarjakuvahuumorin oppituntina Asterix Korsikassa suorastaan loistaa. Visuaalisempi mätkintä on täydellisesti ajoitettua, mutta sama pätee dialogiinkin. Värikkäästä taistelukohtauksesta vaihdetaan puhuviin päihin taistelun taukoamatta. Mestarillinen näyte todellisesta osaamisesta.

Historiaa harrastavia hemmotellaan erityisesti Napoleoniin liittyvillä viittauksilla. Paljon painoarvoa annetaan myös korsikalaiset erityispiirteille, jotka aukeavat hyvin myös suomalaisillekin. Jäyhyys ja tietynlainen herkkänahkaisuus kuuluvat myös tämän pohjoisen kansamme ominaisuuksiin.

Myös Korsikan kasvillisuus ja maantiede saa oman osansa huumorista.

Jotenkin tekisi mieli sanoa tekijöiden olleen tavallista juonikkaammalla tuulella tätä seikkailua tehtäessä. Esimerkiksi Gallian kartta on korvattu Korsikan kartalla ja heti perään lukijalle isketään silmää Asterixia larppaavilla lapsosilla. Asterix Korsikassa hymyilyttää ja naurattaa koko kestonsa. Kestävää huumoria kovissa kansissa siis tarjolla!

Asterix Korsikassa kirjakaupoissa 30.8.2017!

 

Arizona – Lucky Luken ensiaskeleet

Lucky Luken ensimmäinen seikkailu Arizona näki päivänvalon joulukuussa 1946. Nyt tarjoamme lännensankarimme juhlavuoden peesissä tämän seikkailun uutena laitoksena. Uuden käännöksen ohella paketin silaa kakkostarina Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam.

Siitäkin on jo muutamahko vuosi, kun tämän artikkelin kirjoittaja väsäsi ala-asteen esitelmän Lucky Lukesta ja sen tekijästä. Toisen omaan muistiin jäljen jättäneen esitelmän aihe oli sioux-intiaanien kulttuuri, joten Villi länsi todellakin oli lähellä pienen Tuomion sydäntä. Sen myötä tuntuukin kunniatehtävältä hehkuttaa tätä lännensarjakuvan merkkipaalua täällä blogissa. Kasvuiässä nautitut Lucky Luket, Tex Willerit ja Kuukauden westernit näkyvät yhä tämän sarjakuvatoimittajan touhuissa pukeutumista myöten.

Morris, eli Maurice de Bevere, loi Lucky Luken hahmon Spirou-lehden sivuja sulostuttamaan, ja siinä määrin suuresta hitistä oli kyse, että herrasta tuli yksi lehden keskeisistä tekijöistä. Herra suhtautui Lucky Luken sen verran vakavasti, että muutti Yhdysvaltoihin kuudeksi vuodeksi imemään vaikutteita. Reissu osoittautui siinä määrin kohtalokkaaksi, että rapakon takana hän kohtasi toisen eurooppalaisen sarjakuvan suurmiehen, eli René Goscinnyn, josta tuli Lucky Luken käsikirjoittaja vuosiksi 1955–1977.

 

Arizona on kuitenkin puhtaasti Morrisin omaa käsialaa. Lucky Luken ensiaskeleet poikkeavat monellakin tapaa hahmon nykyisestä ilmiasusta. Animaatioelokuvan (ja varsinkin Disneyn) vaikutus hahmojen ulkonäössä ja kerronnassa on ilmeinen. Huumorikin on fyysisempää.

Nykylukijalle Arizonan sarjakuvakerronta saattaa olla liiankin elokuvallista. Kuvakäsikirjoitus lienee monelle ensimmäinen asia, joka Morrisin vuoden 1946 tyylistä tulee mieleen. Paljon on kuitenkin virrannut vettä Mississipissä Lucky Luken debyytin jälkeen.

Tätä albumia voikin käyttää esimerkkinä sarjakuvahahmon ulkonäön evoluutiosta ja tekijän kuvakerronnan kehittymisestä, sillä albumin toinen seikkailu Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam on hahmon seitsemäs esiintyminen. Aikajanalla se asettuu vuoteen 1951, jolloin Arizona ensimmäisen kerran ilmestyi albumiformaatissa.

Toiminta on lyhyempää ja ytimekkäämpää, eikä slapstick-huumori enää ole ainoa pääosanäyttelijä. Lucky Lukekin alkaa jo näyttämään Lucky Lukelta. Kaikista yllä mainituista syistä Arizona on pakko-ostos kaikille Lucky Luken ja eurooppalaisen sarjakuvahuumorin ystäville. Tarjolla on 48 sivua alkuvoimaista lännenhubaa ja viileää nostalgiaa. Tekisikin mieli korvata Arizona-tarinan viimeisen ruudun ”loppu” sanalla ”alku”.

Lucky Luke: Arizona lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 30.8.2017!

Asterix Hispaniassa ja kauhea kalabaliikki

Kun Asterix ja Obelix matkustavat, niin lukijalla on aina hauskaa. Ilmestymisjärjestyksessä neljästoista Asterix-albumi vie Asterixin ja Obelixin espanjalaisten erikoispiirteitä ihmettelemään, eli luvassa on lempeästi piikittelevään ilonpitoa sankarikaksikon eteläisen naapurimaan kustannuksella. Jättääpä kaksikko jälkensä myös vierailukohteeseensa, sillä Roomalaisten retuuttamisen ja uunottamisen ohessa Asterix tulee kehittäneeksi härkätaistelunkin. Tosin tämä ”urheilun” ja keekoilun yhdistelmä on hauska harrastus ainoastaan sarjakuvissa ja piirretyissä elokuvissa.

Monelle albumi on vanha tuttu ja ensimmäisen mieleen muistuu varmasti pieni ja pippurinen hispanialaisen kyläpäällikön poika, jolla on tapana pidättää hengitystään saadakseen tahtomansa. Poikasen kanssa ovat helisemässä sekä roomalaiset että gallialaiset. Juoni hakee siis alkuasetelmansa vanhasta tavasta ottaa pattivankeja rauhansopimusten varmistamiseksi, ja Caesar haluaa nyt varmistaa valtaansa kapinoivassa Hispaniassa.

Herrat Goscinny ja Uderzo loistavat tällä kertaa eritoten slapstick-komedian saralla. Merkillepantavinta kyseisellä rintamalla lienee Asterixin seikkailujen sarjan ensimmäinen Amaryllixin kalan käynnistämä joukkotappelu.

Mätkimisen lisäksi huumoria haetaan turismista, eritoten ranskalaisten ja saksalaisten tavasta karauttaa espanjaan asuntovaunuilla, jolloin Espanjan teiden huono kunto toi karavaanarien touhuiluun oman lisämausteensa. Toki myös espanjalaisten tulinen luonne ja tunteikas rytmimusiikki saavat myös paljon hersyvää huomiota.

Asterix Hispaniassa ei siis aivan turhaan taistele paikasta kymmenen parhaan Asterix-albumin kunniakkaassa katraassa. Uunituore uusintapainos nyt lehtipisteissä ja paremmissa kirjakaupoissa kautta maan. Jos aikoo tulevana talvena suunnata pakkasia pakoon Espanjan lämpöön, niin kannattaa todellakin sijoittaa tähän aina ajankohtaiseen espanjalaisen sielunelämän syväluotaukseen, on sitten lomalla helpompi hullutella paikallisten kanssa. Olé!

Kuvakirjojen kuningas – Asterixin XII urotyötä

Kun animaatioelokuva Asterix valloittaa Rooman sai vuonna 1976 suomenkielisen nimensä, niin jotain hämmentävää tapahtui elokuvaa levittäneen tahon markkinointipäässä, sillä Les Douze travaux d’Astérix ei millään muotoa viittaa Rooman valtaamiseen. Ehkä suomalaisten ei oletettu tuntevan Herakleen sankaritekoja? Piirrettyjen yleisön ei oletettu ymmärtävän viittauksia antiikin taruihin? Vai oliko urotekoja yksinkertaisesti liikaa? ”Yksi urotyö per elokuva riittää. Voisivat vaikka vallata Rooman. Se on kaikille tuttu juttu.”

Nyt natinasta itse pääasiaan. Elokuvasta tehtiin aikoinaan myös pieni kattaus oheistuotteita, joista yksi on tämä tässä juuri nyt hehkutuksen kohteena oleva kuvakirja. Ehkä oikeampi termi on kuitenkin taidekirja, sillä Albert Uderzon taide loistaa näillä sivuilla sarjakuvien ruutujaosta vapautettuna. René Goscinnyn tarinointi tarjoaa sekin vaihtelua Asterix-albuminsa ulkoa osaaville – muut Asterix-elokuvat perustuvat sarjakuvajulkaisuihin, mutta Asterixin XII urotyötä on oma ainutlaatuinen ja Asterix-kaanoniin kuuluva seikkailunsa.

Tarinassahan on siis kyse Caesarin ja Aladobixin välisestä nokittelusta, jonka seurauksena Asterix ja Obelix joutuvat jälleen kerran tien päälle urotekoja suorittamaan.

Luvassa on roomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Hämmentäviä urheilusuorituksia.

Todella hämmentäviä urheilusuorituksia.

Naiskauneutta ei unohdeta. Nautintojen saaren seireenit pistävä Asterixin ja Obelixin päät huolella pyörälle.

Kuvataidetta ymmärtäville ja arvostaville riittää bongattavaa.

Antiikin ajan merkkihenkilöitä ei myöskään unohdeta.

Summa summarum, tämä hykerryttävästi yleissivistävä kuvakirja sopii kaikille vauvasta vaariin!

Asterixin XII urotyötä lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 31.5.2017!

Kultainen sirppi – kymmenenneltä sijalta kakkoseksi

Kummallisehkon otsikon takana piilottelee nyt sellainen jännittävä ja sarjakuvakeräilijöitä liian aikaisin harmaannuttava tosiasia, että Asterixin seikkailujen sarjassa suomalaisessa julkaisujatkumossa Kultainen sirppi kantoi alunperin järjestyslukua 10. Nykyisin albumi on palautettu oikealle sijalleen, eli albumiksi numero 2. Tämä on kuitenkin kaikkien kannalta paras ratkaisu, sillä väärällä järjestysnumerolla albumi ei tuntisi oloaan kotoisaksi.

Ensimmäisen kerran tarina näki päivänvalon Piloten sivuilla vuonna 1960 ja albumiksi koottuna se ilmestyi 1962. Suomennoksen aika koitti 1971. Lieneekö aikalaislukijoita hämmentänyt hahmojen ulkonäön yllättävä taantuminen, tiettyjen kyläläisten kohdalla jopa täydellinen muuttuminen, ja tarinankin tarpominen Asterix-mittarilla hieman yksinkertaisemmalla ladulla? Luultavasti kyllä. Allekirjoittanut ei tiedä, koska kummitädin Asterix-kokoelmaan perehtyminen alkoi vasta 80-luvun alussa ja nuori sarjakuvaintoilija ei kiinnittänyt moisiin yksityiskohtiin isommin huomiota. Muistan kuitenkin asiaa kummastelleeni. Albumi nauratti kuten muutkin Asterixit ja muutamakin ruutu siitä on etsattu pysyvään muistiin. Eli niitä sitten selitetään vanhainkodissakin ruohonkorsien tarkkuudella jo ammattinsakin puolesta toivottavasti loputtoman kärsivälliselle hoivarobotille.

Täysipainoista viihdettä Kultainen sirppi tarjoilee joka tapauksessa, eli siitä ei ole syytä huolestua. Hahmokaartin sijaan tekijöiden työn alla on tässä vaiheessa Asterixin maailman rakentaminen, eli huumorin keskipisteessä on Goscinnyn ja Uderzon visio roomalaisajan Ranskasta, jonka avulla he lempeän humoristisesti kommentoivat menneitä ja tuleviakin kotkotuksia. Matkailuteemaankin tekijät ovat jatkossakin palanneet säännöllisesti ja menestyksekkäästi.

Asterix ja Obelix kantavat siis vetovastuun tässä seikkailussa ja muu hahmokaarti pysyy kiltisti statistin roolissa. Tulevissa seikkailuissa tähän tulee muutos, mutta vielä ei ole legendaaristen sivuhahmojen aika. Vastaantulijat ovat ennemminkin huvittavia yhden ominaisuuden veijareita. Mieleenpainuvin tapaus lienee Vercingetorixia ylistävä humalikko.

Hahmojen ja maailman hiomattomuus tekee tästä albumista myös erittäin mielenkiintoisen. Tulevan suuruuden kyntö- ja kylvöprosessi on tässä albumissa täydessä käynnissä. Nykylukija lukeekin tätä albumia myhäillen ja tietävä virne kasvoilla väreillen. Eivätpä tekijät tai varsinkaan silloisen lukijat osanneet aavistaakaan, mitä tästä kaikesta seuraisi. Nyt ollaan parhauden lähteillä!

 

Kultainen sirppi kuuluu siis jokaisen sivistyskodin sarjakuvakokoelmaan. Ja kyllä, jokaisesta sivistyskodista löytyy kattava sarjakuvakokoelma. Tämä klassikko palaa kirjakauppoihin ja lehtipisteisiin 12.4.2017, eli jos tylsyys uhkaa pääsiäisenä ja albumi ei ole vielä tuttu, niin tiedätte mitä tehdä!