Syyskuun 2018 sarjakuvasatoa!

Hellekesä alkaa olla lusittuna ja on syksyn viilentävien tuulosten ja raikkaiden rankkasateiden aika. Sarjakuvien ilmestyminen jatkuu onneksi totuttuun tapaan, satoi tai paistoi. Seuraavaksi esittelemme syykuun satoamme. Aloittakaamme hehkuttelut keskiviikkona 5. syyskuuta ilmestyvällä Bamsella!Tässä numerossa loppuhuipentelee edellisessä numerossa käynnistynyt avaruusseikkailu Pitkä matka kotiin. Bamse on korvillaan syövien ulkoavaruuden muukalaisten vankina, eikä jymyhunajaakaan ole tarjolla… Tilaa Bamse!Syyskuun Karvinen tarjoilee supersankaritoimintaa Karvisen malliin. Hirvi nimeltä Helge hoitaa vierailevan tähden pestin ja pistää nukkumahommissa Karvisenkin koville. Sanooko lukijakin ”Zzz…”? Sen saat selville tilaamalla Karvisen! Lehtipisteistä et tätä herkkua siis löydä.Bamsen ja Karvisen lisäksi syyskuun viidentenä tiensä lukijoiden riemuksi löytää myös vuoden kolmas Tex-kronikka! 250 sivua wanhan koulukunnan Willeriä kohtuulliseen hintaan ja erittäin vähällä vaivalla, jos verrataan alkuperäisten numeroiden jahtaamiseen antikvariaattien syövereistä. Tilaaminen onnistuu jälleen joulukuun pakeilla, kun laitellaan Texin erikoisjulkaisupaketti tarjolle. Seuratkaa ilmoitteluamme sen suhteen.Kuun puolen välin hujakoilla, tarkemmin sanoen 12.9. Lehtipisteisiin ja sarjakuvakauppoihin paukahtaa uusi ja huippukuosiin puleerattu laitos Asterix ja alppikukasta. Tarkempi esittely ilmestyy tänne blogiimme toivon mukaan viikon päästä tämän jutun julkaisusta, joten kannattaa pysytellä kanavalla! Voit ostaa opuksen hyllyysi vaikkapa täältä!Uskallamme luvata nyrkkien viuhuvan Galliassa, mutta niin ne luultavasti tekevät myös Hämiksessä, kun mukana Marvelin meiningeissä hyörivät ja pyörivät Hämähäkkimiehen lisäksi, Liekki ja runsas kattaus YPKVV:n väkeä. Edellisessä numerossa kansitaiteet jäivät paitsioon mutta nyt on Alex Rossia luvassa! Nam! Tämä herkku Lehtipisteissä siis 12. syyskuuta! Tilaa Spider-Man – Hämäkäkkimies!Viikko Asterixin ja Hämiksen jälkeen Lehtipisteistä taattua, turvallista ja miljoonan voltin lailla iskevää sotasarjakuvaa! Korkeajännitys 6/2018 kantaa vinkeää nimeä Vaara vaanii vuoristossa ja sisältää nimitarinansa lisäksi seikkailut Vääriä syytöksiä, Tuhattaiturit ja Yhä ylös yrittää. Puuttuuko elämästäsi äksöniä? Tilaa Korkeajännitys! Tämä numero tilaajilla, Lehtipisteissä ja sarjiskauppiailla 19.9. tai pian sen jälkeen.Uskallamme päätellä Bamsen numeron 17/2018 kannesta, että avaruusvankila ei pystynyt pidättelemään Maailman Vahvinta Nallea! Bamse siis jatkaa perheen pienimmille suunnatun opettavaisen toimintaviihteen merkeissä 26. syyskuuta! Tilaa Bamse!26.9 on karkkipäivä lentokonein tapahtuvan sodankäynnin ystäville, sillä luvassa on Ilmasodan Korkeajännitys Keskiyön lento. Tri Tuomion kaveripiirissä ilmasota on ehdottomasti suosituin erikoisnumeron teema ja tämän julkaisun sivuilla ilmojen halki viilettääkin melkoisen laaja kattaus klassisia lentäviä tappokoneita. Muun muassa Bristol Beaufighterin ystäville uskaltaa luvata extrajännitystä. Nämä ilmasotaisat tunnelmat löydät sekä Lehtipisteistä että sarjakuviin erikoistuneilta kauppiailta!Karkkipäiväteemalla mennään Tex Willerinkin suhteen, sillä numerossa 12/2018 Tex-kuvittajadebyyttinsä tekee Giuseppe Prisco. Mukavan naturalistista jälkeä luvassa, eikä yksityiskohdissa säästellä. Erittäin lupaava ensikertalainen siis! Vanha kettu Pasquale Ruju hoitaa tarinoinnin. Apasseja sotapolulla, kieroja intiaaniagentteja ja luotikuuroja Lehtipisteissä 26. syyskuuta! Tilaa Tex Willer!Keskiviikkona 26.9. ei Tex Willer -viihde ihan heti kesken lopu, sillä syksyn Maxi-Tex karauttaa sekin Lehtipisteisiin ja kirjakauppoihin. Guido Nolittan ja Giovanni Ticcin klassikkotarinassa Tex ja Kit matkaavat Coloradoon kullankaivajien maille, joilta he löytävätkin varsinaisen käärmeiden pesän. Melkein 400 sivua parasta mahdollista Texiä! Nam! Voit ostaa tämän Maxin vaikkapa täältä!

Siinäpä syyskuun sato! Lokakuussa luvassa ovat muun muassa Helsingin Kirjamessuille aikataulutetut tuotteet, mutta niistä lisää noin kuukauden kuluttua!

Tex Willer ja kolmen värinumeron timanttiakin kovempi kimara!

Elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun auringonvalon määrä lisääntyy, linnut ryhtyvät konsertoimaan kevättä rinnat pullollaan ja Tex Willerin sivut muuttuvat hetkeksi värillisiksi. Texin numerot 2–4 ovat siis neliväriset, mikä monelle on kevään piristysruiske ja muutamalle kauhistus ja kiirastuli. Kummassakin tapauksessa tämä kolmen numeron putki on nopeasti ohitse, hieman kuten Suomen kesäkin taas piakkoin…

Kannattaako Texin kyytiin hypätä vaikkapa ihan vain tämän värillisen pätkän ajaksi? Meidän mielestämme vastaus on tietysti järkkymätön kyllä (ja Tex Willer pitää heti ja ihan salamana tilata TÄÄLTÄ), mutta perustellaanpa tätä mielipidettä nyt hieman.

Alkupalana toimii Jacopo Rauchin juonima ja Alessandro Boccin kuvittama tiivistunnelmainen toimintapala Kasvoton meskalero, joka ovelasti aloitetaan keskeltä toimintaa. Kit Carson on bandiittien vankina ja pian köysi kaulassaan. Konnien ajatuksena on saada Tex ansaan, mutta eiköhän jälleen kerran käy niin, että konnat ovat vain näppärästi kerääntyneet yhteen ja samaan paikkaan Texin kurmotettaviksi…

Alkupalana tämä tarina ei ole kevyt tai hienosteleva. Lempeän keiton sijaan tarjolla on riistan kuivalihaa. Pääpaino on räjähtävällä toiminnalla. Lisämausteena veitsitappelu komealla koreografialla. Enempi lyönti palleaan kuin päänsilittelyä. Toiminnan ystävä arvostaa.

Pääruokana tarjoiltava Rio Quemado päästää ääneen Mauro Bosellin. Kuvallisella puolella loistaa Maurizio Dotti. Keskelle toimintaa heitetään lukija tälläkin kertaa, sillä Winchester haukahtaa päin näköä jo ensimmäisellä sivulla. Pian Texin ja Kit Carsonin rosvojahti johdattaa sankarimme erään meksikolaisen suurtilallisen tiluksille.

Suurtilallisemme on kova koville, mutta kuka onkaan tarinan todellinen konna? Luvassa on suuria tunteita ja romantiikaltakaan ei vältytä. Alkupalaan verrattuna sivumäärä on lähes tuplattu, joten mukaan mahtuu myös nyansseja ja kiemuroita. Kyllä se Boselli vaan on Tex-velho parhaasta päästä. Ja sitten jälkiruuan kimppuun!

Luca Barbieri (teksti) ja Walter Venturi (kuvat) tarjoilevat lyhyen ja ytimekkään kostotarinan Huopahevonen, jonka alussa Tex hautaa murhatun uudisasukasperheen ja lähtee jäljittämään heidän tappajiaan.

Ennen tarinan vääjäämätöntä päätöstä herkuttelemme upeasti väritetyillä lännenmaisemilla, joita emme nyt vilauttele tämän hehkutuksen kuvituskuvissa, vaan säästelemme ne Texin tilaajille ja ostajille. Ja Facebook-sivujemme seuraajille.

Juuri sopiva jälkiruoka. Jättää tosin haikean sivumaun. Kosto on suloinen, mutta suru jää silti puseroon. Eli todella tehokas lyhäri tämäkin. Tämän Texin kanssa kannattaa olla nopea, sillä se poistuu Lehtipisteiden hyllyiltä jo 27. helmikuuta!

Numero 3/2018 käynnistellään Francesco Testin ja Mauro Laurentin takomin tunnelmin. Ystävät kuolemaan saakka vie lukijansa hieman vähemmän yllättäen keskelle toimintaa, eli nuori Tex Willer pakenee täyttä laukkaa etsintäpartiolta Dynamiitin siivittämänä, mutta hänelläpä on jäljillään myös tavallista taitavampi palkkionmetsästäjä.

Tämä Vincent Johnson onkin hieman erityisempi tapaus, kuten tarinan nimikin kenties jo lupailee. Texin sivuhenkilögalleria saa siis jälleen yhden mieleenpainuvan hahmon lisää. Pienenä ylimääräisenä bonuksena eräs tarinan konnista on lainannut habituksensa Klaus Kinskiltä. Elokuvan ystävä arvostaa.

30-sivuinen alkupala perinteisintä mahdollista Texiä siis. Juuri sopiva makupala ennen tämän värillisen Tex-kattauksen kruunua, eli pitkää tarinaa Karjatilallisen rakkaus, joka valtaa loppuosan numerosta 3 (ilmestyy 28. helmikuuta ) ja koko numeron 4/2018 (ilmestyy 21. maaliskuuta).

Pasquale Rujun käsikirjoittama ja Giacomo Danubion taiteilema Karjatilallisen rakkaus ei käynnisty keskeltä toimintaa, ellei toimintana pidä karjanajoa. Ja nyt tarina alkaa vieläpä cowboy-arjen kuvauksella, eli stampedea tai muuta jännää ei alkusivuilla tapahdu. Jos olet länkkärillisesti sivistynyt kuten allekirjoittanut, eli Larry McMurtryn Lonesome Doven (Vaarojen maa) fani ja ystävä, niin uskallan luvata tämän tarinan kolisevan koko matkaltaan.

Karjanajajien matkan varrelle sattuu pari tuttua herraa, eli Tex ja Kit, joista toisen vanha tuttu on karjalauman omistaja. Karjanajajien matkalle osuu myös vihamieliseltä vaikuttavia intiaaneja ja erittäin vihamielisiä karjavarkaita, joten pian herrojen Willer ja Carson Winchesterit saavat töitä.

McMurtryn antaman mallin mukaan Ruju tuo cowboyt lähelle lukijaa, jolloin he lakkaavat olemasta statisteja ja pian heidän mukanaan huomaa elävänsä ja jännittävänsä. Tarinassakin piisaa koukkuja, joten numeron kolme jälkeen nelonen ei tule yhtään liian nopeasti. Vinkataanpa hieman vitostakin. Silloinkin tarinaa iskee Ruju, mutta taiteiluvastuu on siirtynyt Alfonso Fontin leveille harteille. Mustavalkoisen Texin ystäville on siis todellinen makupala luvassa 11. huhtikuuta!

Tee itsellesi palvelus ja TILAA TEX WILLER!

Värilliset Tex Willerit vuonna 2017 – kauhutunnelmointia ja tuimaa toimintaa

Pian koittaa vanhoillisimpien Tex-fanien kolmen numeron mittainen kiirastuli, sillä Tex Willerit 3–5/2017 ovat sisäsivuiltaan riemunkirjavia, eli värikkäitä. Mustavalkoisuuden nimiin vannoville tämä on ikävä aika vuodesta, mutta onneksi vaihtelun virkistämiä löytyy myös melkoinen joukko.

Värillinen Tex Willer tuo aina allekirjoittaneen mieleen Fingerpori-stripin, jossa Heimo Vesan vieno toive suosikkisarjan värimaailman suhteen saa hyvinkin afrotukkaisen tulkinnan. Klassikkopätkä. Tipahdin. Mutta palatkaamme itse asiaan. Järkytyksen pehmentämiseksi ja makuaistin herkistämiseksi tarjoamme nyt pienen silmäyksen värillisten Texien antiin vuonna 2017. Luvassa on muun muassa aaveita, demoneita, intiaaneja ja lainsuojattomia. Maustepussista löytyy myös naiskauneutta ja hyppysellinen romantiikkaa.

Aloitamme värillisen kattauksen kolmella lyhärillä, eli numero kolme sisältää kolme kokonaista seikkailua. Numerus est omen?

Aloitamme Bosellin juonimalla ja Franzellan taiteilemalla tarinalla Vaara piilee varjoissa. Mukana menossa häärää El Morisco, joten yliluonnollisia tapahtumia siis luvassa.

Seuraavaksi herkistelemme hieman, eli Rujun kässäröimä ja Tissellin akvarellein toteuttama Haaste vanhalla lähetysasemalla yhdistelee rajua toimintaa ja karua romantiikkaa. Suosittelemme eritoten Larry McMurtryn Lonesome Doven ystäville.

Sokerina pohjalla tai suolana pinnalla pohjalla toimii Simeonin kirjoittama ja kuvittama Hoganin kopla, joka tarjoaa konnajahtia Gran Canyonin uljaissa maisemissa.

Vuoden neljäs Tex korkataan Mignaccon (tarina) ja Vanninin (taide) kummitusjutulla Chindi. Huomattavasti maanläheisempi ote tässä haamuilussa kuin edellisen numeron avauksessa, mikä realismin ystäville tiedoksi.

Kummittelun jälkeen on luvassa pitkä tarina, sillä Faracin juonima ja Milanon taiteilema Siouxien mailla valtaa myös seuraavan numeron. Salapoliisijännäriä, karjanajoa ja intiaanien kanssa kahakointia. Muy bien!

Ja kun nämä värilliset seikkailut on tavattu, niin luvassa on Civitellin taiteilemaa kauhupainotteista Texiä. Voipojatvoipojatvoipojat…

Tex Willer 3/2017 lehtipisteissä ja tilaajilla 1. maaliskuuta. 4/2017 29. maaliskuuta ja 5/2017 20. huhtikuuta.

 

Kuuminta kesälukemista: Laatulänkkärit!

Jos tästä maasta pitää valita yksi aivan liian vähälle huomiolla jäänyt sarjakuva, niin se on Ken Parker. Kulttisuosikki, jolla on omat intohimoiset faninsa, mutta joka todellakin ansaitsisi paljon nykyistä suuremman yleisön. Tuorein numero on elokuun puolen välin tienoille saakka lehtipisteissä tyrkyllä, joten tutustumaan ehtii mainiosti.

KP1

Kyseinen numero on vieläpä malliesimerkki siitä miten taidesarjakuva ja viihdesarjakuva paiskaavat kättä. Villin lännen seikkailusta on kyse, mutta toteutus on kunnianhimoinen sekä kirjoittamisen että kuvittamisen saralla. Piirtämistä harrastavat itkevät ja nauravat yhtaikaa tätä lukiessaan. Jälki on niin hienoa.

KP11

Avaustarinassa Väärään aikaan käsikirjoittaja Giancarlo Berardi herkuttelee aikatasoilla ja siirtymillä lukijan sitä lähes huomaamatta. Tällä saralla tarjotaan myös yksi iso yllätys, mutta spoilaamatta paras. Kenin kasvattipoika karkaa Kenin siskon huomasta ja lukee isänsä seikkailuista junamatkalla Bostonista kohti villiä rajaseutua. Tarinan alkupuolen humoristisetkin kommellukset vain korostavat lopun traagisuutta. Giorgio Trevisanin ja Pasquale Frisendan hienovarainen ja nostalgialla herkutteleva taide sulattavat ainakin tämän lukijan sielun ja sydämen.

KP12

Kakkostarinassa piirrosvastuu palaa Ivo Milazzon hoteisiin, joka maestron ottein räjäyttää ne osat pankista, jotka edeltävän parivaljakon jäljiltä olivat yhä pystyssä. Ja kaksi naapuripankkia siinä samalla. Tämä maailman mukavin seuramies on nimittäin suoraan sanottuna liekeissä tässä vankilatarinassa. Tuulahdus vapautta tarjoaa armotonta klaustrofobiaa, pimeitä sellejä, tuskaisia ilmeitä ja vankilan pihan armotonta valoa koko mittansa ajan.

KP13

Berardi ei säästele paukkuja tarinaosastolla, vaan vankilan asukkaat motivoidaan puolin ja toisin sangen. Hyvin ei mene vartijoilla, näiden esimiehillä, eikä varsinkaan vangeilla. Mallivankilassa valta on lipsahtanut vääriin käsiin ja luvassa on verinen räjähdys. Ken Parker luonnollisesti tapahtumien ytimessä. Suuri sydän ja kovat nyrkit saavat molemmat töitä.

KP14

Sydämestä puheen ollen se on juuri se, joka tekee näistä tarinoista ajattomia klassikoita. Nämä tekijät rakastavat hahmojaan ja lukijoitaan. Sen lisäksi heillä on sanoma. Suvaitsevaisuutta yrittää nykyisin moni maalata pahaksi asiaksi. Ken Parkerin tekijät eivät jätä epäselväksi omaa kantaansa asiaan. Jyrkkä ei rasismille ja muiden potkijoille.

MTex1

Hieman kevyempää lännenviihdettä hakeville on myös tuhti herkkupaketti kahden viikon ajan tarjolla. Maxi-Tex 29: Luopioden etuvartio tarjoaa reilut kolmesataa sivua kovaksi pureskeltua toimintaviihdettä. Joukko sotilaskarkureita kaappaa rahalähetyksen ja pakenee intiaanien maille. Tex ja Tiger painuvat perään ja yrittävät estää intiaanisodan käynnistymisen.

MTex2

Allekirjoittanut tykästyi eritoten tarinan pääkonnaan, kapteeni Eric Spenceriin. Mielenterveysongelmien ja syyllisyyden riivaama mies on uskottava hahmo konnarykmentin johtajana. Älykkyydestä myös plussaa. Liian usein käsikirjoittajat tekevät konnista hölmöläisiä, mutta Pasquale Ruju ei sorru siihen ansaan. Epätoivoinen mies tekee epätoivoisia ratkaisuja, mutta pyrkii pelaamaan kortit niin hyvin kuin mahdollista, eikä aliarvioi vihollistaan heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Tex vääjäämättömänä luonnonvoimana tuodaan hyvin esiin myös konnien näkökulmasta. Intiaanit jäävät ikävästi statistin rooliin. Lähinnä ottavat pataansa ja tulevat Texin pelastamiksi. Välillä molempia yhtaikaa.

MTex3

Taiteesta vastaa vanha konkari Roberto Diso. Voisin melkein vannoa tämän 1932 syntyneen piirtäjän imeneen vaikutteita myös manga-osastolta, sillä Goseki Kojima (Lone Wolf & Cub, Samurai Executioner…) tulee kuvakerronnasta mieleen muutamaankin otteeseen. Jos yhtä Tex-julkaisua pitäisi suositella mangaa harrastavalle, niin se saattaisi olla tämä. Persoonallisen näköiset ja ajoittain karikatyyrimäiset hahmot tuovat nekin mieleen aikuisemman mangan.

MTex4

Eli tästä siis tuhdit lukupaketit esimerkiksi mökkielämää sulostuttamaan. Ken Parker varsinkin kestää monta syventävää lukukertaa. Olisi sadepäiviksi aina parhautta tarjolla.

Ken Parker 1/2015 ja Maxi Tex 29: Luopioiden etuvartio nyt lehtipisteissä!

Tex Willer lyö kovempaa kuin koskaan! (Syksyn satoa osa 10)

Pasquale Ruju ja Ernesto R. García Seijas: Tex Willer 15/2014

Tex Willer lehtimuodossaan on siitä jännä tapaus, että sillä on komea määrä intohimoisia faneja, mutta se on silti aliarvostettu sarjakuva varsinkin nykykuosissaan. Lehtipisteistä ei löydy paremmin tehtyä jatkuvasti ilmestyvää sarjakuvaviihdettä missään genressä. Yhtä hyvin tehtyä kyllä. Kirjakauppojen vakavan sarjakuvan osastollakin vain harva tekijä pystyy pistämään kampoihin Tex Willerin taustavoimien rautaiselle ammattitaidolle. Tex Willerin laatu on joskus saattanut notkahdella, mutta muutaman vuoden ajan tarjolla on ollut vähintäänkin puhdasta hopeaa ajoittaisilla timanteilla.
Tex15
Seuraavana lehtipisteisiin pelmahtaa numero 15/2014. Raivoisan Comanchen on juoninut Pasquale Ruju ja piirroksista vastaa Ernesto R. García Seijas (mm. Tex Willer -suuralbumi Lamontin hyeenat). Tarjolla on malliesimerkki peruslaadukkaasta Tex-viihteestä. Käsikirjoituksen ja taiteen tasolla pistetään kampoihin nykyisille lännenelokuville ja -televisiosarjoille oikein komeasti. Elokuvallisuus on Texin tekijöillä erityisen hienosta hallussa kautta linjan, sillä tomintakohtauksissa piirtäjät on selkeästi pistetty miettimään hahmojen sijainnit hyvin tarkasti. Lukijan on helppo pysyä toiminnassa kärryillä, sillä hänelle visualisoidaan tapahtumapaikka ja toimijoiden asema siinä. Nykyelokuville ominaista toimintakohtausten sillisalaattieditointia ei siis tarvitse pelätä. Tex Willereissä toiminta ei aiheuta migreeniä, vaan sitä on mukava seurata.
Tex151
Juonikuovioden variaatio on toki käyty aika tasan tarkkaan läpi, joten yllätysmomentilla Texin tekijät eivät ole voineet leikkiä piiiiiiiitkään aikaan. Tämä on onnistuttu kääntämään vahvuudeksi, eli se mitä tehdään, tehdään niin hyvin kuin mahdollista. Musiikkipuolella verrokkina voisi toimia AC/DC. Tex Willerin kohdalla makuasioista kiistely keskittyy tarinoiden sijaan taiteeseen, sillä kuvataiteessa yhden suosikki on aina toisen inhokki. Nyt alkavasta tarinasta vastaava Seijas on äkkiseltään tuomittuna parin edeltävän tarinakokonaisuuksien tekijöiden puolivälissä. Numeroiden 9–12 taiteesta vastaava Alfonso Font on hyvinkin pikkutarkka tekijä ja taustojenkin viivakäytössä riittää ihailtavaa moneksi toviksi. Jos kuluneen vuoden tarinat laitetaan riviin, niin tämä Mauro Bosellin juonima tarina on allekirjoittaneelle se kaikista kovin paketti. Suuria tunteita, ankaraa väkivaltaa ja uskottavasti rakenneltuja henkilöhahmoja. Hyvässä Tex-tarinassa vieraileva sankari- ja konnakaarti uhkuu karismaa, ja tällä kertaa tässä onnistutaan yli äyräiden.

Kulmikkaamman taiteen ystäville uskallan suositella numeroiden 13 ja 14 taiteesta vastaavan José Ortizin (mm. Hombre, Burton & Cyb) Tex-tulkintaan tutustumista. Jos taiteesta tulee Jordi Bernet mieleen, niin silloin ei olla pahasti metsän puolella.

Jos Tex Willerin lueskelussa on ollut syystä tai toisesta pitkäksi venynyt tauko, niin suosittelen siis tutustumaan tuoreimpaan tarjontaan. Ilahduttava yllätys saattaa lymyillä lehtipisteessä. Sama suositus sarjakuvia ennakkoluulottomasti harrastaville tahoille. Joskus liukuhihnatuote voi tarjota parhaan mahdollisen oppitunnin sarjakuvakerrontaan. Ja Tex tarjoaa perusjulkaisuissaankin eurooppalaisen sarjakuvaosaamisen kovinta kärkeä, joka pistää luun poikittain kurkkuun japanilaisille ja jenkeille ihan koska vain. Tex on voimiensa tunnossa. Tsekkaa jos et usko.

Tex152

Goottikauhua villissä lännessä (Syksyn satoa osa 9)

Pasquale Ruju & Corrado Roi: Auringonlaskun paholaiset (Tex Willer Suuralbumi 30)

Eritoten piirtäjät valokeilaan nostava tuhtien Tex-albumien sarja on saavuttanut jo sangen kypsän lukeman ja kolmikymppisille osuukin sopivasti hieman Texin peruslinjasta poikkeava tarina. Peruslänkkäröinnin ohella Auringonlaskun paholaiset tarjoaa yliluonnollisempaakin tunnelmointia, kun kauhusarjakuvan erikoismies Corrado Roi pääsee leikkimään selkäpiitä värisyttelevillä valoilla ja varjoilla.
TWAP
Pasquale Rujun tarina hiihtää melkoisen tuttuja latuja, mutta se ei olekaan tällä kertaa pääroolissa, eli visuaalinen toteutus vie selkeän voiton taistelussa lukijan sielusta. Roin kuvituksen teatraalinen asetelmallisuus korostaa albumin tummanpuhuvaa tunnelmaa. Korostuneen asetelmallisuuden myötä esimerkiksi klaffivirheitä löytyy ilman isompaa hakemista, mutta sehän kuuluu italialaisen esimerkiksi kauhuviihteen tavaramerkkeihin, eli vaikea laskea miinukseksi.

Albumin henkilökaartikin on kuin goottilaisen kauhuromantiikan käsikirjasta: mielipuolinen ja susimainen albiinojättiläinen, salaperäinen aristokraatti, vielä salaperäisempi tumma kaunotar, melko salaperäinen keskiaikainen linna ja viaton vaalea tyttöraasu ripauksella nuorta ja tietenkin kiellettyä rakkautta. Ruumiita syntyy sangen vinhaan tahtiin, joten esimerkiksi irtopäitä vierastaville teosta ei uskalla suositella.

Tuttuun tapaan albumi taustoitetaan tekijähaastattelulla. Corradoi Roin kommentoit alleviivaavat hienosti sitä pieteetttiä, millä Tex Willeriä tehdään, eli kovalla työmoraalilla ja rakkaudesta lajiin. Sergio Bonellin perintö elää voimakkaana, eli riman laskemista on turha pelätä.

Roin hahmojen ilmeettömyys saattaa jakaa mielipiteitä, eli herra tuskin tulee ikinä hätyyttelemään suosituimpien Tex-kuvittajien kymmenen kärkeä, mutta tällaiseen hieman erikoisempaan tarinaan hänen siveltimensä sopii kuin Texin nyrkki konnan leukaperiin. Tarinan kohtalokkain kaunotar on hänkin sangen onnistunut luomus, eikä Willerin miehisessä maailmassa ole koskaan liian runsaati naiskauneutta kontrastia tarjoamassa.

Toivottavasti sekä kauhusarjakuvan että italokauhun ystävät löytävä Auringonlaskun paholaiset. Heille on pieni herkkupala tarjolla. Tai siis suuri herkkupala, kun suuralbumista kuitenkin on kyse.

Auringonlaskun paholaiset nyt kirjakaupoissa!