Ajankohtainen, ajankohtaisempi, Asterix!

Pahoittelemme kentiens hieman tekotaiteellista otsikointia, mutta jälleen kerran muutaman kymmenen vuoden ikäinen Asterix-albumi onnistuu yllättämään ajankohtaisuudellaan. Vuoden 1974 Asterix ja Caesarin lahja on siis täysin relevantti vuonna 2018, vaikka osa viittauksista julkimoihin ja Ranskan vuoden 1974 presidentinvaaleihin kenties ohi liiteleekin.

Leikittelemme ajankohtaisuusteemalla nyt myös siinä mielessä, että tämä presidentinvaaleja kommentoivaa albumia hehkuttava blogikirjoitus ilmestyy viikon myöhässä omiin vaaleihimme nähden, mutta tasapainon vuoksi olemme albumin ilmestymiseen nähden kuukauden etuajassa. Eli olemme juuri nyt sekä jäljessä että edellä aikaamme.

Palailemme itse asiaan… Tämä Asterixin seikkailujen 21. albumi on ensimmäinen tarinakokonaisuus, joka ei ilmestynyt jatkotarinana ennen albumiksi kokoamista, joten kerronnalliset ratkaisut vakavasti ottaville tämä albumi on hyvin mielenkiintoinen tutkittava. René Goscinny tosin on siinä määrin mestarillinen rytmittäjä, että lukija harvemmin pitkästyy niin pahasti, että ehtisi etsimään repsottavia saumakohtia tai äimistelemään häiritseväksi yltyvää episodimaisuutta. Joka tapauksessa kyseessä on kerrontateknillisessä mielessä keskimääräistä mielenkiintoisempi tapaus Asterixien jatkumossa.

Avataanpa hieman juontakin. Roomalainen sotilas nimeltä Dipsomanius kallistaa palveluksensa päättyessä hieman liikaa kuppia ja tulee möläytelleeksi muutaman Caesarin vastaisen kommentin. Caesar ei kuitenkaan heitätytä juoppolallia leijonille, vaan keksii vielä pahemman rangaistuksen: pienen maatilkun Galliasta. Oman kylän jopa. Caesarin juoni menee kuitenkin pieleen, sillä maatilkkuun oikeuttava asiakirja päätyykin erään ravintoloitsijan käsiin ja kepposesta sakenee aiottua sakeampi soppa.

Ortopedix perheineen päättää siis muuttaa Asterixin kylään, jossa osa väestöstä ei katso muualta tulleita hyvältä. Pian Aladobix ja Ortopedix eivät ole ainoa kylän päällikkyydestä kiistelevät tahot ja on vaaliväittelyiden aika. Roomalaiset tekevät parhaansa sekaantuakseen vaaleihin, järkeä puhuvaa Asterixia ei kuuntele kukaan ja pian on pienen kylän itsenäisyys ja yhtenäisyys todellakin uhattuna. Kuulostaako tutulta? Sitähän minäkin. Aina hämmentävän ajankohtaista kommentaaria tarjoilee siis tämäkin klassikko-Asterix.

Sen verran tiukkoja tarinallisia kiemuroita on tarjolla, että Asterix joutuu tarttumaan miekkaansakin. Tämä on harvinaista herkkua Asterixin lukijoille. Harvinaista herkkua on tarjolla myös Trubadurixille. Mitä herkkua? Se selviää lukemalla tämä albumi. Asterix ja Caesarin lahja on jokaisen kodin kirjahyllyyn kuuluva albumi, ja jos allekirjoittanut saisi päättää, niin pakollista luettavaan jokaiselle äänioikeutetulle kautta maapallon. Eli vankat suosittelut siis!

Kovat kannet takaavat omalta osaltaan arvokkaan ja kestävän lukukokemuksen. Luonnollisesti sisältö on huolellisesti restauroitu parhaimpaan mahdolliseen kuosiin.

Asterix ja Caesarin lahja kirjakaupoissa 7.3.2018!

Asterix gallialainen – eurooppalainen klassikko

Vuoden 2017 ehdoton hittituote valikoimastamme oli uunituore Asterix: Kilpa-ajo halki Italian, joka kantaa järjestysnumeroa 37. Avatkaamme vuoden 2018 albumikattaus siis Asterixin ensimmäisellä seikkailulla Asterix gallialainen. Tarinan ensimmäinen sivu näki päivänvalon promolehdykässä kesäkuussa 1959 ja tarinakone käynnistyi kunnolla Piloten ensimmäisessä numerossa saman vuoden lokakuussa. Albumiksi koottuna Asterix gallialainen ilmestyi ensimmäisen kerran kesäkuussa 1961. Painos oli vaatimaton nykyisten myyntilukujen valossa: 6000 albumia. Nykyisissä painosmäärissä on kolme nollaa lisää.

Suomeksi Asterix gallialainen julkaistiin vuonna 1974 järjestyksessä neljäntenätoista albumina. Tämä lienee hämmentänyt asiaan tarkemmin perehtymättömiä lukijoita oikein huolella, sillä alkuaikojen Asterix poikkeaa monessakin asiassa siitä kenties kaikkein tutuimmasta versiosta. Mutta koska Asterix gallialainen ON Asterixin seikkailujen ensimmäinen opus, niin se mahtuu muun muassa Le Monden sadan merkittävimmän kirjallisen teoksen listalle, vaikka ei Asterixin parhaan seikkailun kärkipaikkaa havittelekaan.

Ensimmäisessä Asterixissa moni nykyisin tuttu asia hakee vielä muotoaan. Esimerkiksi Caesarin ulkonäkö muuttuu tämän seikkailun aikana. Obelix on vielä sivuhahmo. Akavavitix asuu luolassa. Idefixiä ei ole olemassa… Tämä tekee albumista myös penteleen mielenkiintoisen, varsinkin jos fiktiivisten maailmojen rakentaminen ja rakentuminen kiinnostaa. Sama pätee toki hahmojen luomiseenkin. Ja taiteeseen. Mitkä reunat pyöristyvät… Mitkä terävöityvät… Mitkä hahmot säilyvät… Mitkä hahmot lähtevät kehittymään… Mitkä hahmot ennakoivat tulevia hahmoja…

René Goscinny ja Albert Uderzo tuskin sitä vielä albumia tehdessään tiesivät, mutta Asterix gallialaisesta tuli alkusoitto Euroopan suosituimmalle sarjakuvasankarille. Tämä oveluutta ja voimaa yhdistelevä pieni voimanpesä kuuluu jokaiseen kirjahyllyyn. Noin kymmenen Asterix-albumin kattaus on pakko löytyä jokaisesta eurooppalaisesta sivistyskodista, ja tämä ensimmäinen seikkailu on luonnollisesti yksi niistä pakollisimmista.

Asterix gallialainen Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 17.1.2018!

Tilaa Asterix gallialainen!!!

Asterix – miljoonien suosikki!

Eurooppalaisten sarjakuvasankarien raskaassa sarjassa on yksi sankari ylitse muiden, ja se on jälleen todistettu uuden albumin myyntiluvuilla. Miljoonan myydyn albumin raja meni rikki noin viikossa.Tuore Asterix Kilpa-ajo halki Italian liikkuu siis vauhdilla!

Kriitikot ovat ottaneet albumin suopeasti vastaan. Jean-Yves Ferrin ja Didier Conradin muodostamalle tekijätiimille tämä on jo kolmas albumi Asterixin puikoissa, joten hahmot ja maailma ovat herroilla jo hyvin hallussa. Asterix ja Obelix puskevat tuttuja latuja tasaisen varmasti suorittaen. Kokeellista nykysarjakuvaa odottavat joutuvat siis jälleen kerran pettymään.

Kilpa-ajo halki Italian ei säästele suosikki-Asterixeista tuttuja aineksia: tarinan moottorina toimii kisailu Roomalaisia vastaan ja vierailijoina käväisee väkeä kautta antiikin maailman. Uusille ja vanhoille stereotypioille ja muoti-ilmiöille naureskellaan lempeän ymmärtävästi ja knoppitiedon ystäville on paljon herkkuja tarjolla.

Kääntäjä Mirka Ulanto on tehnyt hyvää jälkeä. Eritoten nimet on kääntynyt hykerryttävästi, kuten Asterixeissa kuuluukin. Ensimmäinen allekirjoittaneesta tyrskähdyksen irrottanut oli tämä hammaslekuri.

Koskapa kilpa-ajoihin osallistuu väkeä ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa, niin nimillä todellakin herkutellaan.

Juonellisesti vai pitäisikö sanoa juonittelullisesti Kilpa-ajo halki Italian on hyvällä tavalla ennalta arvattava. Caesar haluaa varmistaa Rooman voiton Italian suurajoissa, joten luvassa on viekkauksia ja vääryyksiä, joita vastustetaan taikajuoman suomin voimin. Kilpavaunujen sabotointi avaa ovia muun muassa fyysiseen huumorin suhteen.

Asterixin ilmestyessä ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua ja urheilujuhlan henkeä välittävät myös herrat Ferri ja Conrad. Huumoria revitään muun muassa fanien hurmoksellisesta käyttäytymisestä ja sponsorien persoudesta näkyvyyden suhteen.

Vanhoja tuttuja vilahtelee kuvioissa mukavaan tahtiin. Allekirjoittaneen suosikeista esimerkiksi merirosvot käväisevät uppoamassa hieman. Uusien hahmojenkin joukosta löytyy väkeä, joiden toivoo tulevan tulevaisuudessakin vastaan. Otetaan tästä esimerkiksi vaikkapa Idefixiinkin vaikutuksen tekevät Kushin prinsessat, Kivakafer ja Venhafer.

Varmasti viihdyttävää Asterixia siis tarjolla. Juurikin passeli albumi isänpäiväpakettiin tai joululahjaksi! Kovissa kansissa kirjakaupoista! Pehmeissä kansissa kirjakaupoista ja Lehtipisteistä!

Tilaa kovakantisena!

Tilaa pehmeäkantisena!

Klassikko, klassikompi, Asterix ja Kleopatra

Vuosi 1969 on suomalaisen sarjakuvasivistymisen merkkivuosia, sillä Asterix saapui silloin sarjakuvahyllyjemme sankarikirjoa koristamaan. Suomalaiset hyppäsivät Asterixin kyytiin juuri sarjan päästessä kunnolla vauhtiin, sillä ensimmäisenä suomennettiin Asterix ja Kleopatra, eli Asterixin seikkailujen kuudes albumi. Pienellä viiveellä tosin sekin, sillä ranskaksi se ilmestyi 1965.Asterix ja Obelix maailmoineen esiteltiin siis kansallemme hyvinkin valmiina tapauksina. Sarjan aloittamiseen keskeltä lienee ollut muitakin syitä, kuin vain laadullinen varman päälle pelaaminen. Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin tähdittämä neljän Oscarin Kleopatra oli pehmittänyt maaperää juuri sopivasti, eli tietämystä ja uteliaisuutta antiikin maailman julkkisten suhteen oli ilmassa populaarimmankin kulttuurin puolella. René Goscinnyn ja Albert Uderzon sarjakuva esihistoriallisten gallialaisten törmäämisestä antiikin maailmaan oli varmasti helpompi myydä Kleopatran kaltaisella valmiiksi tutulla hahmolla täysin tuntemattomien palmikoitujen viiksiniekkojen sijaan. Kun kansikuvakin peesasi elokuvan julistetta, niin markkinointi oli sen myötä puoleksi hoidettuna.Asterixin ja Obelixin maailma löysi ainakin allekirjoittaneen mielestä lopullisen uomansa tämän albumin myötä, mitä kuvastaa ehkä pieneltäkin tuntuva yksityiskohta, eli Idefixin nimeäminen ja tämän aikaisempaa isompi rooli tarinan kannalta. Koiraa kun ei oteta hetken mielijohteesta ja siihen todellakin sitoudutaan, joten kenties tähän yksityiskohtaan on tekijöidenkin puolelta ladattu tiedostettua tai tiedostamatonta symboliikkaa – näiden hahmojen kanssa on nyt turvallinen olo ja näillä mennään vielä pitkälle.Tällä kertaa hahmot päätyvät siis Egyptiin pyramideja rakentamaan, ja sen myötä osaaville humoristeille löytyy paljon hyvin aikaa kestäviä aineksia muun muassa hieroglyfeistä, rakentamisesta ja työnjohtamisesta. Ja jos herrat Goscinny ja Uderzo jotain ovat, niin osaavia humoristeja.Kuvitus- ja huumorinäytteiden puolesta Asterix ja Kleopatra onkin siitä hankala tapaus, että jokaiselta sivulta löytyy vähintäänkin yksi hyvä murjaisu, yleensä ainakin yksi loistava ja pari hyvää taustatukea antamassa, joten tässä on täysi työ ja tuska pitää mopo kurissa. Jälleen kerran huumoria annostellaan kaikille vauvasta vaariin ja mukana on perinteinen yleissivistymisbonus. Ei tämä turhaan ole kahden elokuvasovituksen Asterix. Suosittelemmekin siis ihan kaikille. Asterix ja Kleopatra lehtipisteissä ja sarjakuvakaupoissa 6.9.2017!

 

Asterix Hispaniassa ja kauhea kalabaliikki

Kun Asterix ja Obelix matkustavat, niin lukijalla on aina hauskaa. Ilmestymisjärjestyksessä neljästoista Asterix-albumi vie Asterixin ja Obelixin espanjalaisten erikoispiirteitä ihmettelemään, eli luvassa on lempeästi piikittelevään ilonpitoa sankarikaksikon eteläisen naapurimaan kustannuksella. Jättääpä kaksikko jälkensä myös vierailukohteeseensa, sillä Roomalaisten retuuttamisen ja uunottamisen ohessa Asterix tulee kehittäneeksi härkätaistelunkin. Tosin tämä ”urheilun” ja keekoilun yhdistelmä on hauska harrastus ainoastaan sarjakuvissa ja piirretyissä elokuvissa.

Monelle albumi on vanha tuttu ja ensimmäisen mieleen muistuu varmasti pieni ja pippurinen hispanialaisen kyläpäällikön poika, jolla on tapana pidättää hengitystään saadakseen tahtomansa. Poikasen kanssa ovat helisemässä sekä roomalaiset että gallialaiset. Juoni hakee siis alkuasetelmansa vanhasta tavasta ottaa pattivankeja rauhansopimusten varmistamiseksi, ja Caesar haluaa nyt varmistaa valtaansa kapinoivassa Hispaniassa.

Herrat Goscinny ja Uderzo loistavat tällä kertaa eritoten slapstick-komedian saralla. Merkillepantavinta kyseisellä rintamalla lienee Asterixin seikkailujen sarjan ensimmäinen Amaryllixin kalan käynnistämä joukkotappelu.

Mätkimisen lisäksi huumoria haetaan turismista, eritoten ranskalaisten ja saksalaisten tavasta karauttaa espanjaan asuntovaunuilla, jolloin Espanjan teiden huono kunto toi karavaanarien touhuiluun oman lisämausteensa. Toki myös espanjalaisten tulinen luonne ja tunteikas rytmimusiikki saavat myös paljon hersyvää huomiota.

Asterix Hispaniassa ei siis aivan turhaan taistele paikasta kymmenen parhaan Asterix-albumin kunniakkaassa katraassa. Uunituore uusintapainos nyt lehtipisteissä ja paremmissa kirjakaupoissa kautta maan. Jos aikoo tulevana talvena suunnata pakkasia pakoon Espanjan lämpöön, niin kannattaa todellakin sijoittaa tähän aina ajankohtaiseen espanjalaisen sielunelämän syväluotaukseen, on sitten lomalla helpompi hullutella paikallisten kanssa. Olé!

Kuvakirjojen kuningas – Asterixin XII urotyötä

Kun animaatioelokuva Asterix valloittaa Rooman sai vuonna 1976 suomenkielisen nimensä, niin jotain hämmentävää tapahtui elokuvaa levittäneen tahon markkinointipäässä, sillä Les Douze travaux d’Astérix ei millään muotoa viittaa Rooman valtaamiseen. Ehkä suomalaisten ei oletettu tuntevan Herakleen sankaritekoja? Piirrettyjen yleisön ei oletettu ymmärtävän viittauksia antiikin taruihin? Vai oliko urotekoja yksinkertaisesti liikaa? ”Yksi urotyö per elokuva riittää. Voisivat vaikka vallata Rooman. Se on kaikille tuttu juttu.”

Nyt natinasta itse pääasiaan. Elokuvasta tehtiin aikoinaan myös pieni kattaus oheistuotteita, joista yksi on tämä tässä juuri nyt hehkutuksen kohteena oleva kuvakirja. Ehkä oikeampi termi on kuitenkin taidekirja, sillä Albert Uderzon taide loistaa näillä sivuilla sarjakuvien ruutujaosta vapautettuna. René Goscinnyn tarinointi tarjoaa sekin vaihtelua Asterix-albuminsa ulkoa osaaville – muut Asterix-elokuvat perustuvat sarjakuvajulkaisuihin, mutta Asterixin XII urotyötä on oma ainutlaatuinen ja Asterix-kaanoniin kuuluva seikkailunsa.

Tarinassahan on siis kyse Caesarin ja Aladobixin välisestä nokittelusta, jonka seurauksena Asterix ja Obelix joutuvat jälleen kerran tien päälle urotekoja suorittamaan.

Luvassa on roomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Hämmentäviä urheilusuorituksia.

Todella hämmentäviä urheilusuorituksia.

Naiskauneutta ei unohdeta. Nautintojen saaren seireenit pistävä Asterixin ja Obelixin päät huolella pyörälle.

Kuvataidetta ymmärtäville ja arvostaville riittää bongattavaa.

Antiikin ajan merkkihenkilöitä ei myöskään unohdeta.

Summa summarum, tämä hykerryttävästi yleissivistävä kuvakirja sopii kaikille vauvasta vaariin!

Asterixin XII urotyötä lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 31.5.2017!