Asterixin ja Obelixin kostein seikkailu?

Briteissä sataa aina, sanoo yleinen ennakkoluulo. Ennakkoluulot ja stereotyypit ovat jälleen herrojen René Goscinny ja Albert Udezo tähtäimessä tässä järjestysnumeroltaan kahdeksannessa Asterix-seikkailussa. Tällä kertaa tekijät väistelevät vakavampia teemoja ja täräyttävät tiskiin hyvinkin hulinapainotteisen seikkailun. Hulinointi ei tosin johdu kosteasta ilmastosta, vaan erinäisten tynnyrien sisällöistä.Juoni on tällä kertaa siis mallia ”yksinkertainen on kaunista”. Briteissä pieni kylä taistelee Caesarin joukkoja vastaan. Kylässä sattuu asustamaan Asterixin pikkuserkku Fritax, joka matkaa Galliaan hakemaan taikajuomasta tukea valloittajien vastaiseen taisteluun. Asterix ja Obelix lähtevät sitten avuksi kanaalin yli taikajuomatynnyriä roudaamaan.Kostea tämä albumi on siinäkin mielessä, että meritaisteluita tarjotaan useita. Merirosvojen ystäville tämä albumi onkin pakollinen hankinta hyllyyn. Maisemien vaihdos tekee hyvää myös Obelixin harrastustoiminnalle, sillä uusia tuoreita roomalaisia tulee matkaan jo kanaalia ylitettäessä.Asterixin ja Obelixin salainen tehtävä on tosin näiden ensimmäisten turpasanojen myötä roomalaistenkin tiedossa, joten albumin moottorina toimiva taikajuomajahti käynnistyy jo alkusivuilla. Toki Asterix, Obelix ja Fritax onnistuvat hukkaamaan kyseisen tynnyrin, ja pian potentiaalisten taikajuomatynnyrien testaaminen puolen jos toisenkin toimesta johtaa toinen toistaan hullunkurisempiin seurauksiin. Jos alkoholin liikakäytöstä ja krapulasta puristettu huumori ei naurata, niin tämän albumin heitoista monet menevät ohi sektorin.Väkivaltaakaan ei tässä albumissa säästellä. Se on mukana muun muassa brittien urheilu- ja fanikulttuuriin suuntautuvassa piikittelyssä.Ja luonnollisesti tarjolla on myös eeppinen lopputaistelu, joka on naurattanut allekirjoittanuttakin jokaisella lukukerralla kohta 40 vuotta, eli tämän albumin sinänsä yksinkertainen huumori on ajan hampaalle immuunia. Riippuen tietenkin lukijan huumorintajusta.Jos kukkahatun asettaa todella tiukasti päähänsä, niin jatkuva roomalaisten piekseminen ja alkoholijuomien nauttiminen muutenkin kuin maun takia saattaa hirvittää, mutta vuonna 1966 tämä albumi oli hitti Ranskassa ja vuonna 1971 myös Suomessa. Ja uskallanpa luvata albumin naurattavan aivan yhtä hersyvästi myös vuonna 2019. Ja tämähän on siis visuaaliselta ilmiasultaan restauroitu ja puleerattu laitos, eli sopii atomeiksi luetun vanhan painoksen kaveriksi kirjahyllyyn oikein mainiosti. Asterix Britanniassa löytyy Lehtipisteistä ja sarjakuvakauppiailta 30. tammikuuta 2019. Voit ostaa se kirjahyllyäsi sulostuttamaan myös täältä!

Hulluja nuo roomalaiset!

Kesän ratoksi on taas Asterix-klassikko tarjolla! Toukokuun 23. päivä Lehtipisteisiin ja kirjakauppoihin iskeytyy erittäin kovanyrkkinen uusintajulkaisu, kun Asterix gladiaattorina pamahtaa Lehtipisteisiin ja kirjakappoihin. Jos sadepäivä uhkaa aiheuttaa masentuneita tunnelmia mökillä tai kaupunkiympäristössä, niin kannattaa varata tämä albumi hyllyyn vastalääkkeeksi. Varsinainen naurumyräkkä nimittäin tarjolla!Jos allekirjoittaneelta kysytään, niin tämä albumi on ensimmäinen todellinen säänkestävä Asterix-klassikko. Ainekset ovat neljänteen albumiin mennessä kiehuneet kasaan ja sopasta alkaa löytyä huolella haudutettuja sattumia. Ja näiden sattumien määrä myös lisääntyy kovaa vauhtia. Ranskassa tämä tarina julkaistiin albumiksi koottuna vuonna 1964 ja Suomessa 1969. Ikä ei albumissa juuri näy, eikä sen hillittömään menoon ja meininkiin perustuva huumori vanhene koskaan. Vanhenemisesta puheen ollen Geriatrix suorittaa ensiesiintymisensä tässä albumissa.Tarinan peruskuvio on sangen yksinkertainen. Gallian prefekti Caligula Gaudeamusagiturus haluaa viedä Caesarille lahjaksi voittamattoman gallialaisen. Legioonalaiset valitsevat heistä omasta mielestään vaarattomimman, Trubadurixin…Bardin kaappaus onnistuukin, mutta Aladobix ei moista hyvällä katso, ja määrääkin Asterixin ja Obelixin matkaamaan Roomaan bardia vapauttamaan. Mutta ensin on pienen kostoretken paikka, jolloin Obelix keksii ryhtyä keräilemään roomalaisten kypäriä kisailumielessä. Tämä tapa jatkaa elämäänsä tulevissakin albumeissa.Laivamatkalla Roomaan kohtamme ensimmäistä kertaa merirosvot. Michel Charlierin ja Victor Hubinonin Punaparralle pokanneet piraattihahmot upposivat samoin tein lukijoiden sydämiin, joten herrojen ura merillä on jatkunut tuoreimpaan seikkailuun saakka, ja emmeköhän me kyseisen revohkan kohtaa vielä kerran jos toisenkin.Fraasipuolella debyyttinsä tekee todellinen klassikko, eli maaginen lausahdus ”hulluja nuo roomalaiset”, joka onkin Asterixin ja Obelixin ensivisiitillä Roomaan ahkerassa käytössä.Ahkerassa käytössä on myös Obelixin holtiton voimankäyttö, joka aiheuttaa paljon huutamiseen perustuvaa huumoria. Yletön rymy ja remeltäminen toimiikin tässä albumissa aikaisempia albumeita paremmin. Kokemus tekee mestarin jopa Asterixin tekijöistä.Huutamisen lisäksi tämän Asterixin huumori on hyvin väkivaltaista. Ympäristö muksimiskomiikkaan tosin on paras ja klassisin mahdollinen, sillä Circus Maximus oli hyvinkin väkivaltaisen viihteen näyttämö. Onneksi nykyajan väkivaltaviihteestä vastaavat piirretyt ja digitaaliset hahmot, eikä kehenkään oikeasti satu. Gladiaattorikouluttajaa uhkaa silti käydä sääliksi.Sääliksi käy myös Asterixin ja Obelixin vastustajia tämänkin albumin kilpa-ajoissa. Kisailu ei ole rehtiä, mutta viihdyttävää se ainakin on. Paitsi kenties tapahtumia tarkkailevan Caesarin mielestä.Odottelemme tämän albumin ilmestymistä siis vielä kuukauden päivät. Päättäkäämme tämä hehkutus odottelun aiheuttaman jännityksen maksimoimiseksi kahteen niin sanottuun cliff hangeriin… Miten Trubadurixin käykään? Saavatko leijonat jugurtin lisäksi myös bardia purtavaksi?Entä miten käykään Asterixin ja Obelixin Caesarin eliittisotilaiden käsittelyssä?René Goscinnyn ja Albert Uderzon mestariteos Asterix gladiaattorina Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 23.5.2018!