Punaparran komea paluu!

Ensimmäinen kolmen tarinan Punaparta-kokoelma Karibian demoni ilmestyi 2013 ja jatkoa on siitä lähtien odotettu kuumeisesti. Kerran albumi kolkutteli jo painon oviakin, mutta silloin laiva karahti karille. Syksyllä 2019 puhalsivat suotuisammat tuulet ja toinen uljas kovakantinen albumi Kapteeni vailla nimeä karautti vihdoin täysin purjein sarjakuvakauppiaiden hyllyille.
Tätä Jean-Michel Charlierin ja Victor Hubinonin luomaa meriseikkailusarjaa uskaltaa suositella kaikille historiallisen toimintaviihteen ystäville. Jos esimerkiksi Bernard Cornwellin Uhtredit tai Sharpet uppoavat, niin Punaparran ja tämän ottopoika Ericin seikkailut ovat juurikin sinua varten. Ehkä tässä kohtaa on syytä lausua pieni varoituksen sana, sillä nämä kolme tarinaa ovat nimenomaan Ericin seikkailuja. Punaparta itse on enempi sivuroolissa. Dynaamista toimintaa riittää silti yllin kyllin.
Eric on rehellinen ja kaikin puolin kunnollinnen nuori mies, eikä elämä merirosvona tunnu nuorukaiselle oikein maistuvan. Ikävä kyllä lievään hyväuskoisuuteen taipuvainen Eric on myös taitava hankkimaan vihollisia. Tai ainakin osaava käsikirjoittaja on hyvä kehittelemään sellaisia hänen matkansa varrelle. Seikkailusarjakuvassa pitää olla inhoja konnia ja näillä ketkuja kätyreitä, ja Charlier ja Hubinon todellakin toimittavat tällä rintamalla. Lisäksi tarjolla on komeita näkyjä purjelaivojen ystäville.
Purjelaivojen lisäksi luvassa on myös komea kaleeri, sillä konnankoukkujen ja yleisen epäonnekkuutensa myötä Eric päätyy äärimmäisen alipalkattuihin airohommiinkin. Kaapparin ottopoikana Eric tosin on luontainen laivanvaltaaja, joten neuvokas nuorukainen luovii voittajaksi ikävimmistäkin tilanteista. Jos ei muuten, niin uskollisten aisapariensa avulla.
Tämän kokealman sivulla ei ruutia tai räjähdyksiä säästellä, joten seilaaminen on seeseistä vain hetkittäin. Suosittelemme siis täysin rinnoin ja purjeinkin klassisen seikkailusarjakuvan ja merirosvojen ystäville. Onkohan lukijoidemme joukossa esimerkiksi Black Sailsin faneja? Tarkkasilmäisimmät saattavat muuten huomata yhtäläisyyksiä tämän tarinan sankarien ja Asterixin merirosvojen suhteen!
Tämän albumin tarinat ovat Kapteeni vailla nimeä (Le Fils de Barbe-Rouge, 1963 ), Kuningasta uhmaten (Défi au Roy, 1964) ja Punaparran poika (Les Révoltés de l’Océane, 1965). Löydät tämän tuhdin merirosvoseikkailun laadukkaista kirja- ja sarjakuvakaupoista tai vaikkapa täältä!

Asterixin ja Obelixin kostein seikkailu?

Briteissä sataa aina, sanoo yleinen ennakkoluulo. Ennakkoluulot ja stereotyypit ovat jälleen herrojen René Goscinny ja Albert Udezo tähtäimessä tässä järjestysnumeroltaan kahdeksannessa Asterix-seikkailussa. Tällä kertaa tekijät väistelevät vakavampia teemoja ja täräyttävät tiskiin hyvinkin hulinapainotteisen seikkailun. Hulinointi ei tosin johdu kosteasta ilmastosta, vaan erinäisten tynnyrien sisällöistä.Juoni on tällä kertaa siis mallia ”yksinkertainen on kaunista”. Briteissä pieni kylä taistelee Caesarin joukkoja vastaan. Kylässä sattuu asustamaan Asterixin pikkuserkku Fritax, joka matkaa Galliaan hakemaan taikajuomasta tukea valloittajien vastaiseen taisteluun. Asterix ja Obelix lähtevät sitten avuksi kanaalin yli taikajuomatynnyriä roudaamaan.Kostea tämä albumi on siinäkin mielessä, että meritaisteluita tarjotaan useita. Merirosvojen ystäville tämä albumi onkin pakollinen hankinta hyllyyn. Maisemien vaihdos tekee hyvää myös Obelixin harrastustoiminnalle, sillä uusia tuoreita roomalaisia tulee matkaan jo kanaalia ylitettäessä.Asterixin ja Obelixin salainen tehtävä on tosin näiden ensimmäisten turpasanojen myötä roomalaistenkin tiedossa, joten albumin moottorina toimiva taikajuomajahti käynnistyy jo alkusivuilla. Toki Asterix, Obelix ja Fritax onnistuvat hukkaamaan kyseisen tynnyrin, ja pian potentiaalisten taikajuomatynnyrien testaaminen puolen jos toisenkin toimesta johtaa toinen toistaan hullunkurisempiin seurauksiin. Jos alkoholin liikakäytöstä ja krapulasta puristettu huumori ei naurata, niin tämän albumin heitoista monet menevät ohi sektorin.Väkivaltaakaan ei tässä albumissa säästellä. Se on mukana muun muassa brittien urheilu- ja fanikulttuuriin suuntautuvassa piikittelyssä.Ja luonnollisesti tarjolla on myös eeppinen lopputaistelu, joka on naurattanut allekirjoittanuttakin jokaisella lukukerralla kohta 40 vuotta, eli tämän albumin sinänsä yksinkertainen huumori on ajan hampaalle immuunia. Riippuen tietenkin lukijan huumorintajusta.Jos kukkahatun asettaa todella tiukasti päähänsä, niin jatkuva roomalaisten piekseminen ja alkoholijuomien nauttiminen muutenkin kuin maun takia saattaa hirvittää, mutta vuonna 1966 tämä albumi oli hitti Ranskassa ja vuonna 1971 myös Suomessa. Ja uskallanpa luvata albumin naurattavan aivan yhtä hersyvästi myös vuonna 2019. Ja tämähän on siis visuaaliselta ilmiasultaan restauroitu ja puleerattu laitos, eli sopii atomeiksi luetun vanhan painoksen kaveriksi kirjahyllyyn oikein mainiosti. Asterix Britanniassa löytyy Lehtipisteistä ja sarjakuvakauppiailta 30. tammikuuta 2019. Voit ostaa se kirjahyllyäsi sulostuttamaan myös täältä!

Mustanaamio – Merirosvojen kauhu!

”Mustanaamion seikkailut ikääntyvät kuin hienoin viini!” Jos tämä ei jo ole vanha viikon sanonta, niin ainakin sen pitäisi olla. Toimintasarjakuvan ikisuosikkisankari karauttaa jälleen kirjakauppoihin upean teema-albumin sivuilla. Vuosi sitten juhlistimme Mustanaamion ja Dianan romanssia, joten tämän syksyn kokoelmassa Mustanaamio – Merirosvojen kauhu on Vaeltavan aaveen rakkaimpien vihollisten vuoro varastaa show, eli tähtäimessä ovat merirosvot.Ilman merirosvoja ei olisi Mustanaamiotakaan. Tämän tekee selväksi jo tämän albumin esipuhe, joka avaa Vaeltavan aaveen ja piraattien vaiheikasta yhteistä historiaa. Aiheeseen palataan toki albumin sarjavalintoja avaavissa artikkeleissa esipuheen jälkeenkin, mutta siirrytäänpä tässä hehkutuksessa pidemmittä puheitta itse sarjakuvasisällön kimppuun. Kattaus avataan ruotsalaisella osaamisella, eli ruoria kääntelee Norman Worker ja purjeiden kimpussa häärää Hans Lindahl. Tämä Mustanaamio-lehdestä 23/1985 tuttu tarina kantaa ytimekästä nimeä Merirosvojen hyökkäys! ja ilahduttaa eritoten taiteellaan. Lindahl peesaa vanhoja mestareita oikein mallikkaasti.Merirosvo Morgan Leachin jälkeläinen lähtee aarrekartan opastamana esi-isänsä kätkemien rikkauksien perään, mutta saa itse peräänsä joukon tämän päivän merirosvoja. Tai ehkä pitäisi sanoa 80-luvun merirosvoja (ks. merirosvojen pukeutuminen). Joka tapauksessa sekä hyväntekeväisyyttä harrastava miljonääri että häntä seuraava rosvokaarti saavat oppia Mustanaamion olevan kova koville ja hyvä hyville lukijan hykerrellessä tyytyväisenä.Seuraavassa tarinassa Astronautti ja merirosvot päästetään irti maestrot Lee Falk ja Sy Barry. Tarjolla on siis osaavinta ja klassisinta mahdollista Mustanaamiota. Nostalgia siivet eivät nyt havise, vaan jylisevät kuin kantoraketit. Tässä vuoden 1962 seikkailussa ihminen kiertää ensimmäistä kertaa Kuun, joten tarina on vankasti oman aikansa hermolla.Aivan putkeen Kuun kiertäminen ei mene, joten pian urhea astronautti on Bengalin merirosvojen armoilla. Avaruusajan tunnelmoinnista ja Edenin ihmettelystä siirrymmekin pikapikaa kylmän sodan tunnelmiin, suurvaltapolitiikan kiemuroiden antaessa omat mausteensa tämän jännitysnäytelmän kiemuroihin. Tämä aikaisemmin Mustanaamio-lehdessä 2/1975 julkaistu tarina on mainiolla tavalla oman aikansa lapsi. Kokoelman sarjavalinnoista vastaaville tahoille siis papukaijamerkki tästä oivasta osumasta.Koskapa herrat Lee Falk ja Sy Barry takaavat laadun, niin sunnuntaisarjan jälkeen on päivälehtisarjan vuoro. Tämä vuoden 1976 seikkailu on julkaistu suomeksi Mustanaamiossa 26/2002. Merirosvolaiva S/S Blitz on sekä tarinan nimi että tarinan konnien liikkuva päämaja.Ovelat konnat keksivät parkkeerata paattinsa Bengalin ja Morristownin poliisivoimien toimivallan ulottumattomiin kansainvälisille vesille. Presidentti Luaga joutuu jälleen soittamaan luottopakkinsa apuun ja pian alkaa pahaa merkkiä sadella leukaperiin. Voiko väkivaltaviihde olla viatonta? Jos voi, niin tämä on sellaista. Lämmin suositus Bud Spencerin ja Terence Hillin ystäville.Kun parhaita tarinoita kerran paketoidaan, niin hieman vähemmän yllättäen neljättäkin tarinaa ovat mestaroimassa herrat Falk ja Barry. Tällä kertaa tarinointivuosi on 1967 ja päivälehtisarja kyseessä. Mustanaamio-lehdistä 14–15/2001 tuttu rymistely kyseessä. Lentorosvot alkaa lempeissä pastoraalitunnelmissa……mutta pian ovelat lentokonerosvot iskevät ja ajavat Mustanaamionkin niinkin epätoivoiseen tekoon, kuin puolipukeisen lentoemännän kaappaamiseen. Onneksi se tilanne päättyy onnellisesti. Lentoemäntä tietenkin ihastuu hieman, joten hänelle tosin on sydänsuruja luvassa. Lievästi todellisuuspohjainen jännäri saattaa olla jopa tämän teoksen vakavin tarina, mutta viihdyttää silti koko rahalla.Albumin loppua kohti panokset vain kovenevat. Herrat ja hidalgot Falk ja Barry ovat jälleen asialla, kun tulirosvot iskevät tarinassa Tulirosvot. (Pahoittelemme väsynyttä huumoria.) Edenin ihmeiden ihmettely vaihtuu jälleen tiukkaan toimintaan, kun kansainväliset huippurikolliset keksivät kiristää tankkilaivoja palopommeilla uhkailemalla.Eikä toiminta jää vain uhkailun asteelle. Tämä tarina sisältää tämän albumin ehdottomasti häijyimmät konnat ja joudunkin perumaan puheeni edellisen tarinan suhteen. Tämä on ehdottomasti tämän kokoelman tuimailmeisin toimintakimara. Niin tuimailmeinen, että tekniset tiedot meinasivat unohtua: päivälehtisarja vuodelta 1972, julkaistu Mustanaamio-lehdissä 24/1981 ja 10/2001.Sokerina pohjana tarjoillaan tämän kattauksen tuorein helmi, Kapteeni Amazon, sunnuntaisarja vuosien 1989 ja -90 vaihteesta, joka julkaistiin tuoreeltaan Mustanaamiossa 22/1990. Vaikka johdannossa uhosin tämän kattauksen keskittyvän merirosvoihin romantiikan sijaan, niin lopussapa sitten kuitenkin on roima latinki merirosvoromantiikkaa. Herrat Falk ja Barry ovat jälleen asialla, kun Mustanaamioiden vaimokuvioita käydään lävitse. Hämmentävän usein merirosvoilla on ollut lusikka Vaeltavan aaveen hääkeitoksissa, ja aivan erityisesti viidennen Mustanaamion kohdalla.Ihana Juliet kun on kohtalon oikuteltua oikein kunnolla päätynyt merirosvokuningattareksi. Merirosvokuningattarella on usean maan merivoimien lisäksi perässään myös lauma ihastuneita merirosvopäällikköjä, joten Mustanaamiolla on muutama este edessä ennen avioliiton satamaan purjehtimista. Onneksi morsiamen ammatinvalinta ei ole yksi niistä esteistä. Tämäkin albumi sinetöidään siis häätunnelmilla viidakossa. Miten käykään ensi vuonna?Mustanaamio – Merirosvojen kauhu kirja- ja sarjakuvakauppiailla 24.10.2018!

Voit ostaa sen myös täältä tai vaikkapa osastoltamme (6f10) Helsingin Kirjamessuilla 25.–28.10.2018!

 

 

Hulluja nuo roomalaiset!

Kesän ratoksi on taas Asterix-klassikko tarjolla! Toukokuun 23. päivä Lehtipisteisiin ja kirjakauppoihin iskeytyy erittäin kovanyrkkinen uusintajulkaisu, kun Asterix gladiaattorina pamahtaa Lehtipisteisiin ja kirjakappoihin. Jos sadepäivä uhkaa aiheuttaa masentuneita tunnelmia mökillä tai kaupunkiympäristössä, niin kannattaa varata tämä albumi hyllyyn vastalääkkeeksi. Varsinainen naurumyräkkä nimittäin tarjolla!Jos allekirjoittaneelta kysytään, niin tämä albumi on ensimmäinen todellinen säänkestävä Asterix-klassikko. Ainekset ovat neljänteen albumiin mennessä kiehuneet kasaan ja sopasta alkaa löytyä huolella haudutettuja sattumia. Ja näiden sattumien määrä myös lisääntyy kovaa vauhtia. Ranskassa tämä tarina julkaistiin albumiksi koottuna vuonna 1964 ja Suomessa 1969. Ikä ei albumissa juuri näy, eikä sen hillittömään menoon ja meininkiin perustuva huumori vanhene koskaan. Vanhenemisesta puheen ollen Geriatrix suorittaa ensiesiintymisensä tässä albumissa.Tarinan peruskuvio on sangen yksinkertainen. Gallian prefekti Caligula Gaudeamusagiturus haluaa viedä Caesarille lahjaksi voittamattoman gallialaisen. Legioonalaiset valitsevat heistä omasta mielestään vaarattomimman, Trubadurixin…Bardin kaappaus onnistuukin, mutta Aladobix ei moista hyvällä katso, ja määrääkin Asterixin ja Obelixin matkaamaan Roomaan bardia vapauttamaan. Mutta ensin on pienen kostoretken paikka, jolloin Obelix keksii ryhtyä keräilemään roomalaisten kypäriä kisailumielessä. Tämä tapa jatkaa elämäänsä tulevissakin albumeissa.Laivamatkalla Roomaan kohtamme ensimmäistä kertaa merirosvot. Michel Charlierin ja Victor Hubinonin Punaparralle pokanneet piraattihahmot upposivat samoin tein lukijoiden sydämiin, joten herrojen ura merillä on jatkunut tuoreimpaan seikkailuun saakka, ja emmeköhän me kyseisen revohkan kohtaa vielä kerran jos toisenkin.Fraasipuolella debyyttinsä tekee todellinen klassikko, eli maaginen lausahdus ”hulluja nuo roomalaiset”, joka onkin Asterixin ja Obelixin ensivisiitillä Roomaan ahkerassa käytössä.Ahkerassa käytössä on myös Obelixin holtiton voimankäyttö, joka aiheuttaa paljon huutamiseen perustuvaa huumoria. Yletön rymy ja remeltäminen toimiikin tässä albumissa aikaisempia albumeita paremmin. Kokemus tekee mestarin jopa Asterixin tekijöistä.Huutamisen lisäksi tämän Asterixin huumori on hyvin väkivaltaista. Ympäristö muksimiskomiikkaan tosin on paras ja klassisin mahdollinen, sillä Circus Maximus oli hyvinkin väkivaltaisen viihteen näyttämö. Onneksi nykyajan väkivaltaviihteestä vastaavat piirretyt ja digitaaliset hahmot, eikä kehenkään oikeasti satu. Gladiaattorikouluttajaa uhkaa silti käydä sääliksi.Sääliksi käy myös Asterixin ja Obelixin vastustajia tämänkin albumin kilpa-ajoissa. Kisailu ei ole rehtiä, mutta viihdyttävää se ainakin on. Paitsi kenties tapahtumia tarkkailevan Caesarin mielestä.Odottelemme tämän albumin ilmestymistä siis vielä kuukauden päivät. Päättäkäämme tämä hehkutus odottelun aiheuttaman jännityksen maksimoimiseksi kahteen niin sanottuun cliff hangeriin… Miten Trubadurixin käykään? Saavatko leijonat jugurtin lisäksi myös bardia purtavaksi?Entä miten käykään Asterixin ja Obelixin Caesarin eliittisotilaiden käsittelyssä?René Goscinnyn ja Albert Uderzon mestariteos Asterix gladiaattorina Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 23.5.2018!

Vinkeää viidakkotoimintaa ja notkeaa nostalgiaa – Mustanaamio 1974

Mustanaamion vuosikerta 1974 on sen verran riemastuttava tapaus, että tarjoilemme siitä nyt kesäisenä kevennyksenä vielä ainakin yhden kattauksen lystikästä sarjakuvanostalgiaa. Aloittakaamme romantiikasta ja kaunottarista, joihin lupailimme palaavamme jo edellisen kuvakavalkadin yhteydessä.

Albumin avaava todellinen klassikkotarina Viidakkopartion alku piilottelee toiminnan keskelle sangen vakavaksi osoittautuvaa flirttailua.

Voisi jopa sanoa, että Mustanaamiota niin sanotusti viedään.

Mustanaamio saa vastaansa jopa kokonaisen järjestöllisen kaunottaria…

Mutta viidakon komeimman könsikkään viehätysvoima riittää sumentamaan prinsessojenkin harkinnan, joten eipä rikollisjärjestölläkään ole toivoa.

Vaikka Mustis perso naiskauneudelle onkin, niin yksi on aina ylitse muiden. Jos sankarimme ajatukset on viekkaudella ja vääryydellä saatu suunnattua muualle, niin syyllisyys painaa leveitä harteita välittömästi.

Suoraselkäisestä sankaruudesta on myös etua taistelutilanteissa. Huonommilla elämäntavoilla raskautetut piraatit eivät pärjää yönsä nukkuvalle ja päihteitä välttelevälle Mustanaamiolle.

Mustanaamio ei aina malta olla saarnaamatta kaidalta polulta poikenneille. Maito se on, joka miehen tiellä pitää.

Vaikka romantiikka ja huumoria on annosteltu runsaalla kauhalla, niin sitä kaikkein perinteisintä toimintaakaan ei ole unohdettu. Nyrkit viuhuvat ja aseet puhuvat tiuhaan tahtiin.

Kaikkia vastustajia mustanaamiokaan ei päihitä maitoa juomalla ja pääkallomerkkejä leukaperiin lätkimällä. Hoksottimillekin on käyttöä…

…mutta välillä jopa Vaeltavan aaveen hoksottimet antavat periksi? Mikä saa Mustanaamio näin huolella ulalle? Se selviää, kun lukaiset Mustanaamion vuoden 1974 parhaat seikkailut. Komea kovakantinen viidakkotoimintajärkäle juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjisdiilereillä!

Asterix veronkiertäjän jäljillä

Tänään on 13. päivä ja perjantai. Pistetäänpä sen kunniaksi kasaan pienoinen esittely järjestysnumeroltaan kolmannestatoista Asterix-albumista. Onko epäonnenluku jättänyt jälkensä albumin sisältöön? Ei ole. Asterix ja rahapata on alusta loppuun vankkaa René Goscinnyn ja Albert Uderzon yhteispeliä. Ja luonnollisesti myös Asterixin ja Obelixin yhteispeliä.

Goscinnyn nerous käsikirjoittajana näkyy erityisesti siinä, että hänen kirjoittamansa Asterix-albumit ovat sangen immuuneja ajan hampaalle. Tässä auttavat ikuisesti ajankohtaiset aihevalinnat. Tällä kertaa käsittelyssä ovat verot, niiden maksaminen, raha ja yrittäminen. Caesar korottaa veroja ja naapurikylän viekas päällikkö keksii piilottaa rahansa verottajalta Asterixin kylään, jossa ei roomalaisille juuri veroja maksella. Koskapa päällikkö on todella viekas, keksii hän vielä varastaa omat rahansa ja syyttää niiden katoamisesta Asterixia, jonka kontolle jää kadonneiden rahojen hankkiminen takaisin. Tämähän on tuttu kuvio kaikille tänäänkin uutisia seuraavalle.

Asterix lähtee siis jäljittämään kadonnutta rahapataa uskollisen ystävänsä Obelixin kanssa. Koska rahoja ei löydy, niin ne yritetään myös ansaita villisikoja kauppaamalla, kilpaa ajamalla, näyttelemällä ja gladiaattoritoiminnalla. Kaikessa tässä lystikkäästi epäonnistuen. Kauniiksi lopuksi raha haiskahtaa hieman, pääkonna saa opetuksensa ja kyläläiset juhlansa.

Albumiin mahtuu paljon pientä kivaa bongattavaa. Esimerkiksi merirosvot selviävät tästä albumista historiallisen vähillä vaurioilla. Ajan ja paikan etäisyys vaikeuttavat jo hieman julkimoiden bongausta (esimerkiksi Valéry Giscard d’Estaing alkaa olla suomalaiselle nykylukijalle vaikea tapaus), mutta albumin tekijät löytyvät helposti.

Jos etsit tapahtumarikasta Asterix-albumia, niin tässä sinulla on sellainen. Suosittelemme jokaiseen kotiin ilman ikärajoituksia.

Asterix ja rahapata kirjakaupoissa ja lehtipisteissä 8. helmikuuta 2017!