Syksyn satoa lehtipisteissä

Seuraavia albumihehkutuksia odotellessa katsastamme syyskuun loppupuoliskolla lehtipisteistä löytyvää satoamme. Luvassa on totuttuun tapaan muun muassa supersankarointia, sotaviihdettä ja lännentoimintaa.

Aloitetaanpa kuitenkin jo ilmestyneestä toimintapaketista. Texin viideskymmenes Kronikka on yksi toimittajansa suosikkikattauksia. Parasta mahdollista Texiä, sano.

Tarjolla on esimerkillisen elokuvallista toimintaa.

Luotikuuroja ei unohdeta. Perinteinen kapakkakahakkakin on erityisen näyttävä.

Tex Willer Kronikka 50 nyt lehtipisteissä!

Nostalgialla maustetusta klassikko-Texistä siirrymme tuoreimpaan Tex-tuotantoon.

Numerossa 12 käynnistyy kahden numeron mittainen tarinakokonaisuus. Kahdella eri aikajanalla etenevä tarina tarjoaa todella kovaksi keitettyä toimintaa Mauro Bosellin ja Corrado Mastantuonon malliin.

Mustan miehen paluussa Tex pääsee kolhimaan Ku Klux Klanin huppupäitä. Vaikka Trump muuta väittäisi, niin tälläkään kertaa molemmilla puolilla ei ole hyviä ihmisiä. Yhä edelleen ajankohtainen aihe on sytyttänyt Texin tekijät liekkeihin, eli luvassa on synkkä ja väkivaltainen kostolänkkäri, jota jylhän kaunis taide korostaa.

Mastantuonon ilmeikkäät sankarit ja konnat saavat kokeneenkin sarjakuvakonkarin haukkomaan henkeä ihastuksesta. Jos ostat vuoden aikana vain kaksi Texiä, niin numerot 12 ja 13 ovat hyvä valinta.

Tex Willer 12/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Tex!

Mustavalkoista maailmankuvaa tarjoillaan myös Korkeajännityksissä, joista ensimmäisenä syyskuuta sulostuttaa miehitettyjen pikkuvaltioiden kohtalonhetkiin keskittyvä Korkkari-spessu.

Toisen maailmansodan sotatoiminta käynnistellään mukavalla hämäyksellä ja vielä mukavammalla tribuutilla Conanista tutulle legendaariselle mainoslauseelle.

Tanskaan sijoittuvan ensimmäisen tarinan jälkeen siirrymme Hollannin kamaralle. Haagin edustan uimarannan natsibunkkereita on allekirjoittanutkin käynyt pällistelemässä. Suositus kyseiselle reissukohteelle.

Korkeajännitys Erikoisnumero 6/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta!

Mustavalkoisesta ja maanläheisestä toiminnasta siirrymme väreillä briljeeraavaan kosmiseen supersankariviihteeseen. Hämähäkkiversumi etenee kolmanteen osaansa ja Peter Parker pääsee vihdoinkin fyysisesti vastatusten Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen kanssa. Kumpi mukkasee kumpaa ensin ja kuinka kovaa? Vastauksen löydätte sivulta 7.

Tämäkin numero tarjoaa kunnon tykitystä Marvelin hämähäkkivoimaisten heerosten ystäville. Olivier Coipelin moneen taipuva taide pitää huolen silmäkarkista.

Koskapa Hämiksiä piisaa, niin niitä ei säästellä pinupeissakaan. Ainakin Tri Tuomio kiittää.

Spider-Man – Hämähäkkimies 9/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Hämis!

Syyskuun lopuksi on luvassa ihan perus-Korkeajännitystä ilman temaattista venkoilua.

Ensimmäinen tarina tarjoilee hieman harvemmin Korkkarin sivuilla nähdyn hävittäjän rökittämässä natseja Puolan taivaalla. Varmasti virkistävää vaihtelua ilmailua ja sotahistoriaa arvostaville tahoille!

Puolalaisen ratsuväen ja ilmavoimien urhean kamppailun jälkeen pääsemme tutustumaan muun muassa sotakuvaajan vaaralliseen toimenkuvaan.

 

Korkeajännitys 6/2017 lehtipisteissä 27.syyskuuta! Tilaa Korkkari!

Siinäpä siis syyskuun kattausta. Lokakuussa on luvassa Mustanaamion hääalbumin ja Korkeajännityksen ensimmäisen vuosikerran kaltaista toimintasarjakuvan raskasta sarjaa, mutta niistä lisää myöhemmin! Nyt kokka kohti lehtipistettä ja sarjisostoksille!

Maalatulta aavikolta Montanan vuorille – Tex Willerin villin värikäs länsi

Nyt kun Tex Willerin perusjulkaisu on palannut vanhaan tuttuun mustavalkoiseen ilmiasuun, on aika räväyttää värillistä western-viihdettä lehtipisteitä ja kirjakauppojakin sulostuttamaan peruspokkaria huomattavasti kookkaammassa suuralbumiformaatissa. Luvassa on siis reiluin mitoin silmäkarkkia. Teitä on täten varoitettu!

Suuralbumien sarjassakin nämä värilliset seikkailut muodostavat oman kategoriansa. Viime kevään tuplakattauksen aloittanut Sankari ja legenda oli uuden uljaan sarjan lähtölaukaus ja Fronteran vanki ensimmäinen varsinainen tulitaistelu. Nyt vuorossa on seuraava tuplashotti tuli-, valo- ja alkuvoimaista Tex-seikkailuviihdettä, eli Tex Romanzi a Fumetti -sarjan osat 3 ja 4 yksissä kansissa. Viime vuoden satoa molemmat, joten suomalaiset fanit saavat nämä seikkailut eteensä ilahduttavan tuoreina.

Tämän tuplasatsin ensimmäinen tarina Painted Desert sijoittuu nimensä mukaisesti Pohjois-Arizonan maalauksellisen kauniisiin aavikkomaisemiin, jotka todellakin siis ovat kuvitusmateriaalia sanakirjan kohtaan kuvauksellisen maisema. Tarinasta vastaava Mauro Boselli on Tex-käsikirjoittajana ultraraskasta sarjaa, mutta uuden formaatin mukanaan tuoma innostus näkyy konkarinkin otteissa. Konkariosastoa tosin on kuvittajakin. Bonellin sarjakuvatalon tuotteista Dylan Dog on Angelo Stanolle tutuinta sarkaa, mutta vankan herkällä otteella tuntuu sujuvan myös Tex Willerin seikkailujen esillepano.

Stanon pitkä ura kansitaiteilijana näkyy Painted Desertin tunnelmissa. Väreillä kertominen ja niillä herkutteleminen tuntuu sujuvan herralta luonnostaan. Dylan Dogin myötä kauhutunnelmatkin ovat hanskassa ja lopun yliluonnollisillakin elementeillä tunnelmoiva välienselvittely luolastoissa saa esimerkiksi Dario Argenton kaltaisen väreillä pelottelijan fanit kehräämään. Ainakin yksi hahmoista vaikuttaisi kumartavan kunnioittavasti Larry McMurtryn suuntaan, joka saa kaltaiseni Lonesome Dove -saagan fanin kehräämään, joten myös Boselli ansaitsee fanipoikapisteitä.

Väreistä otetaan tehoja irti myös tarinan väkivaltaisten kohtien alleviivaajana, eli punaisena räiskähtelevä veri iskee silmille mustavalkoista ilmaisua tehokkaammin. Sam Peckinpahin fanit kiittävät! Punaisena hehkuva hurme herättää huomiota myös albumin jälkimmäisessä seikkailussa Uhka Montanassa, joka sijoittuu siis Montanan lumisiin maisemiin. Hanget eivät tosin enää albumin lopussa hehku yhtenäisen valkoisina, mikä ei Tex Willerin maailman tunteville tule yllätyksenä. Ruuti ja veri jättävät leimansa Montanan maisemiin.

Käsikirjoittaja on tässäkin tarinassa erittäin kokenutta osastoa. Gianfranco Manfredi on Texin ja Ukkostuulen lukijoille entuudestaan hyvinkin tuttu herra. Piirroksista vastaava Giulio De Vita syntyi samoihin aikoihin kun Angelo Stano jo aloitteli uraansa, eli 70-luvun alussa. Tämä suomalaisille lukijoille hieman oudompi nimi on esitellyt taitojaan muun muassa Thorgalin sivuilla. Väreistä vastaa Matteo Vattani, ja onpahan pakko todeta, että hyvin vastaakin. Alun masentuneen harmaista kansanmurhatunnelmista siirrymme syksyisen metsän vaarojen kautta lumimyrskyn suojissa hiipivään jännitykseen, komeita maisemia unohtamatta.

Erityismaininnan De Vitan ja Manfredin tiimi ansaitsee toimintakohtauksissa mukana olevista ratsuista. Mustangin räjähtävä lähtönopeus on hienosti kuvattu. Lännenratsastuksen faneille kenties siis erityissuositus. Ja kaikille klassisen lännenviihteen ystäville tämä tuhti albumikokonaisuus on luonnollisesti pakkorasti, vaikka perus-Texiä olisikin jo mitta täynnä, sillä näissä tarinoissa on villiä vaaran tuntua, eli aitoa Villin lännen henkeä.

Tex Willer -suuralbumi 35 lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 24.5.2017!

Kauneinta mahdollista kauhua!

Tällä kertaa hehkutuksemme on lyhyt ja ytimekäs, sillä hehkuttelijamme on siinä määrin täpinöissään, että ylisanoja ja ylenpalttista vaahtoamista säästelläkseen hän antaa kuvitusnäytteiden puhua puolestaan.

Pientä esimakua tästä nyt käsillä olevasta herkkuparhaudesta saatiin jo Helsinkin Sarjakuvafestivaaleilla 2013, kun mustavalkoisen sarjakuvan suurvisiiri ja valon ja varjon päällikkö Fabio Civitelli kertoili työn alla olevasta yliluonnolliseen kauhutunnelmointiin keskittyvästä Tex-tarinasta, jossa Texin vanhat vainoajat Yama ja kenties jopa Mefistokin pääsisivät pitkästä aikaa kiusaamaan suosikkilännensankareitamme. Rima oli kuulemamme mukaan todella korkealla, ja tämä mustien pintojen ja synkkien tunnelmien mestari hykertelikin ennakoidessaan mahdollisuuksia esittellä parasta osaamistaan.

Tarinapuolella suosikkkonnien myötä korkealle nousevat paineet asettuvat Mauro Bosellin leveille hartioille, ja herrahan pistää parasta mahdollista pitkää Texiä peliin. Kolmen numeron mittainen tarinakaari antaa mestarille pelivaraa, ja tälläkin kertaa lukija lasketaan hellästi kauhutarinan tummaan virtaan.

Jo tarinan alussa tehdään selväksi, että eräillä tahoilla ei kaikki ole päänsisäisessä maailmassa ihan niin kuin pitäisi. Blacky Deckart kytee hiljaisella liekillä preerian pikkukaupungissa, jota lähestyy tummana uhkaava myrsky.

Pyörremyrsky ei vaikuta olevan luonnollista alkuperää, joten matka hulluuden ja okkultismin syövereihin voi alkaa. Luvassa on näyttävää kauhukuvastoa ja upeita viittauksia eräänkin heavy-yhtyeen klassisimpiin levynkansiin.

Yliluonnollisia elementtejä vierastavia lännenviihteen ystäviä ei ole unohdettu, sillä luvassa on myös elokuvallista toimintaa aavalla preerialla. Hevoset ovat pahamaineisen vaikeita piirrettäviä, joten osaavan kynäilyn ystäville on silläkin rintamalla silmäkarkkia luvassa.

Ja juuri kun Yaman, Kitin ja Tigerin metkujen jäljiltä alkaa tulla Texiä ja vanhaa huuhkainta ikävä, niin pamautetaan tarjolle pienet yölliset toimintakohtaukset saluunaympäristössä. Tämä on siitä hieno numero, että tekisi mieli jakaa noin puolet sen ruuduista esimerkkeinä parhaasta mahdollisesta kauhusarjakuvasta. Ja tätä herkkua on luvassa vielä kaksi seuraavakin numeroa! Jahii!

Tex Willer 6/2017 lehtipisteissä 10.5.2017!

Mefisto – pirullisuuden multihuipennus

 

Tex Willerin konnagallerian rakastetuin ja vihatuin tapaus lienee Mefisto. Tämä hampaankolonsa Texiin ja kumppaneihin kohdistuvalla kaunalla täyttänyt arkkikonna on juonikas ja hankalasti tapettava vastustaja. Lukijoiden riemuksi pujoparralla on tapana palata kuvioihin, vaikka edellisellä tapaamisella herra olisikin ollut tarjolla korppikotkien päivän lounaaksi.

Tex Willer Kirjasto 38 tarjoaakin tämän diabolisen partaveikon ystäville oikein mojovan kattauksen Mefisto-herkkua. Alkupaloina Tex ja Kit kurmoottavat kieroa lakimiestä ja juonikasta pohattaa kätyreineen, mutta tämän opuksen kohdalla pääruoka on legendaaristen herrojen Giovanni Luigi Bonelli ja Aurelio Galeppini käsialaa. Tex Willerin luojat ovat siis asialla, ja näillä herroilla todellakin on se maaginen kosketus, jolla Tex-seikkailu saadaan toimimaan. Tarina rullaa vaikka puhuvat päät juonittelisivat sivutolkulla. Puhuvaa päätä on luvassa ihan kirjaimellisestikin, sillä Mefiston tapoihin kuuluu leijailevan pään muodossa uhoaminen. Osan ajasta herra tosin tyytyy ihan vain valopallona mekastamiseen.

 

Mefiston huomaa tekijöidensä suosikiksi häneen uhratuista sivumääristäkin. Harvassa Tex-seikkailussa pääkonna käy pitkiä moraalikeskusteluja kostosta ja sen turhuudesta tiibetiläisen laman kanssa, mutta tässä seikkailussa Mefisto ja Padma vänkäävät asiasta huolella ja hartaasti. Kerrassaan näppärä tapa päästää lukija jyvälle pääpahiksen päänsisäisestä maailmasta. Kuuluu muutenkin Bonellin vahvuuksiin käsikirjoittajan juuri tämä kyky antaa tilaa konnille ja heidän kätyreilleen. Paljon jännittävämpää seurattavaa on luvassa, kun vastapuolen motiivit ja juonittelukuviot ovat lukijankin tiedossa.

 

Ja melkoisen monimutkaisiin juonittelukuvioihin pyyleväksi Fiesmot-nimiseksi peluriksi naamioitunut Mefisto kykeneekin. Jos joku lukijoista pyörittelee päätään salanimen Fiesmot kanssa, niin muistutellaanpa sankariosaston neronleimauksista tällä saralla: Ted Miller ja Kit Parson.

 

Mefisto/Fiesmot on nimisekoiluistaan huolimatta äärimmäisen pätevä juonittelija. Harvassa ovat ne Tex Willerin konnagallerian kaverit, jotka saavat korttinsa näin hyvin pelattua:

Tarjolla on siis reilu 200 sivua klassisinta mahdollista Texin ja Mefiston välistä mittelöä. Ruudissa ja tulikivessä ei säästellä. Erittäin lämpimät suosittelut siis satunnaisesti Tex-kirjastoja ostaville tahoille. Mefiston ja yliluonnollisen suuntaan taipuvien Tex-seikkailujen ystäville loppukaneettina vielä tiedoksi, että eräs tuttu palavasilmäinen ja suippopartainen hahmo palaa kuvioihin Tex Willerin numerossa 6/2017. Käsikirjoituksesta vastaa Mauro Boselli ja taiteesta varjojen mestari Fabio Civitelli!

Tex Willer Kirjasto 38 nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Värilliset Tex Willerit vuonna 2017 – kauhutunnelmointia ja tuimaa toimintaa

Pian koittaa vanhoillisimpien Tex-fanien kolmen numeron mittainen kiirastuli, sillä Tex Willerit 3–5/2017 ovat sisäsivuiltaan riemunkirjavia, eli värikkäitä. Mustavalkoisuuden nimiin vannoville tämä on ikävä aika vuodesta, mutta onneksi vaihtelun virkistämiä löytyy myös melkoinen joukko.

Värillinen Tex Willer tuo aina allekirjoittaneen mieleen Fingerpori-stripin, jossa Heimo Vesan vieno toive suosikkisarjan värimaailman suhteen saa hyvinkin afrotukkaisen tulkinnan. Klassikkopätkä. Tipahdin. Mutta palatkaamme itse asiaan. Järkytyksen pehmentämiseksi ja makuaistin herkistämiseksi tarjoamme nyt pienen silmäyksen värillisten Texien antiin vuonna 2017. Luvassa on muun muassa aaveita, demoneita, intiaaneja ja lainsuojattomia. Maustepussista löytyy myös naiskauneutta ja hyppysellinen romantiikkaa.

Aloitamme värillisen kattauksen kolmella lyhärillä, eli numero kolme sisältää kolme kokonaista seikkailua. Numerus est omen?

Aloitamme Bosellin juonimalla ja Franzellan taiteilemalla tarinalla Vaara piilee varjoissa. Mukana menossa häärää El Morisco, joten yliluonnollisia tapahtumia siis luvassa.

Seuraavaksi herkistelemme hieman, eli Rujun kässäröimä ja Tissellin akvarellein toteuttama Haaste vanhalla lähetysasemalla yhdistelee rajua toimintaa ja karua romantiikkaa. Suosittelemme eritoten Larry McMurtryn Lonesome Doven ystäville.

Sokerina pohjalla tai suolana pinnalla pohjalla toimii Simeonin kirjoittama ja kuvittama Hoganin kopla, joka tarjoaa konnajahtia Gran Canyonin uljaissa maisemissa.

Vuoden neljäs Tex korkataan Mignaccon (tarina) ja Vanninin (taide) kummitusjutulla Chindi. Huomattavasti maanläheisempi ote tässä haamuilussa kuin edellisen numeron avauksessa, mikä realismin ystäville tiedoksi.

Kummittelun jälkeen on luvassa pitkä tarina, sillä Faracin juonima ja Milanon taiteilema Siouxien mailla valtaa myös seuraavan numeron. Salapoliisijännäriä, karjanajoa ja intiaanien kanssa kahakointia. Muy bien!

Ja kun nämä värilliset seikkailut on tavattu, niin luvassa on Civitellin taiteilemaa kauhupainotteista Texiä. Voipojatvoipojatvoipojat…

Tex Willer 3/2017 lehtipisteissä ja tilaajilla 1. maaliskuuta. 4/2017 29. maaliskuuta ja 5/2017 20. huhtikuuta.

 

Tex-piirtäjä Pasquale Del Vecchio Helsingissä

Meillä on jälleen vieraileva tähti täällä blogissa. Suomen virallisten Tex-tietäjien kovimpaan kärkeen kuuluva Janne Viitala käväisi Helsingin Kirjamessuilla moikaamassa tuoreen tarrakirjan paikalle tuomaa Tex-piirtäjää, jonka ansiosta useammankin Tex Willerin seikkailujen ystävän kokoelma kasvoi nimmarin ja luonnoksen verran. Tri Tuomio hiljenee nyt ja tästä eteenpäin teksti ja kuvat ovat Janne Viitalan käsialaa.

Helsingin Kirjamessut järjestettiin 26.-29.10.2016 totuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa. Kahtena viimeisenä päivänä vieraaksi oli saatu Egmontin osastolle ansioitunut Tex Willer-kuvittaja Pasquale Del Vecchio, joka on tähän mennessä saanut valmiiksi neljä tarinaa vuonna 2007 alkaneella Tex-urallaan. Del Vecchio oli tilattu paikalle markkinointimielessä, sillä Panini, Texin välitysfirma Euroopan markkinoille, oli joitakin viikkoja aiemmin julkaissut Tex Willerin keräilyalbumin, joihin voi kerätä sekä liimattavia tarroja että keräilykortteja.

delvecchio

Del Vecchio signeeraa keräilyalbumia.

Kiireinen Dell Vecchio ehti suoda signeerausten lomassa myös pienen haastattelun. Hän on vuonna 1965 Manfredonissa syntynyt milanolaistunut piirtäjä, jonka ensimmäiset sarjakuvat julkaistiin sanomalehdessä jo vuonna 1984. Tämän jälkeen hän kuvitti Il Giornalino -sanomalehteen Afrikkaan sijoittuvaa sarjakuvaa. Tuona aikana hän toimi idolinsa Gino D’Antonion, Lännentie-sarjan luojan, alaisuudessa. Pikkuhiljaa kuvittaja alkoi saada sen verran mainetta, että myös itse Sergio Bonelli kiinnostui hänestä. Vuonna 1992 Del Vecchio aloitti Bonelli Editoren julkaiseman Xona X -sarjan parissa. Hänen ensimmäistä tarinaansa ei kuitenkaan, syystä tai toisesta, koskaan julkaistu. Del Vecchio päätyi kuvittamaan Gino D’Antonion kirjoittaman New Yorkiin sijoittuvan Duri a morire -sarjakuvan, joka oli myös Bonelli Editoren julkaisema. Ura Bonellin palveluksessa jatkui Nick Raiderin, Xona X:n sekä hiukan myöhemmin Napoleonen parissa.

Del Vecchion ensimmäinen Tex-tarina ”Likaista rahaa” julkaistiin sekä Italiassa että Suomessa vuonna 2007. Hänen kaksi ensimmäistä tarinaansa olivat Claudio Nizzin kirjoittamia, kolmas Tito Faracin käsialaa ja neljäs, Color Texinä julkaistu seikkailu Roberto Recchionin käsikirjoittama. Del Vecchio kertoi messuilla, että tällä hetkellä hän työstää yli 300 sivuista, Mauro Bosellin kirjoittamaa tarinaa Maxi Texiin. Del Vecchio siis ilmeisesti pitää työskentelystä erilaisten kirjoittajien kanssa. Bosellin käsikirjoitusta Del Vecchio kehui, ja lupasi tarinasta tulevan todella kauniin.

messuema%cc%88nna%cc%88ttex

Egmontin iloiset messutytöt Miia ja Lotta olivat pukeutuneet Tex-henkisesti.

 

 

Verkkaisesta työtahdistaan tunnetulta, vain neljä valmistunutta tarinaa vajaassa vuosikymmenessä, Del Vecchiolta oli ihan pakko kysyä, että oliko hän ottanut töitä mukaan Suomeen. Kysymyksestä selvästi huvittunut piirtäjä totesi, että eipä tullut otettua. Del Vecchio kertoi saavansa valmiiksi yhden sivun yhden työpäivän aikana. Ei hänen työtahtinsa siis loppujen kovin hidas ole. Hänen Maxi Texinsä on tällä hetkellä suunnilleen puolivälissä, joten se valmistuu joskus ensi vuoden puolella. Ehkä se myös julkaistaan tuolloin tai viimeistään vuonna 2018. Del Vecchion kiireitä on lisännyt se, että hän on viime vuosina työskennellyt myös ranskalaiselle Dargaud-kustantamolle piirtämällä toiseen maailmansotaan liittyviä tarinoita. Tämä on tietenkin huono uutinen Tex-faneille, sillä onhan Del Vecchio tämän hetken parhaita ja tunnistettavimpia Tex-kuvittajia. Del Vecchio kuitenkin kertoi, ilmeisesti havaittuaan haastattelijan huolestuneen ilmeen, että pääpaino jatkossakin on Texin seikkailuissa. Texin suosimisessa saattaa olla takana se, että Del Vecchio tunnusti itsekin lapsuudesta lähtien olleensa Tex-fani, vaikka alalla ensirakkaus olikin toinen italialainen lännensarja Zagor.

delvecchio2

Del Vecchio suorastaan hämmästyi, kun häneltä kysyttiin, että käyttääkö hän avustajia kuvitustyössään. Ehdottomasti ei käytä, ei sellainen kannata. Del Vecchio ei tiennyt ketään Italialaista Tex-kuvittajaa, joka käyttäisi avustajaa. Hyvin harvassa nämä tuntuvat olevankin. Argentiinalainen Repetto oli lopulta ainut, jonka tiedettiin avustajia käyttävän. Aiemmin avustajien käyttäminen oli yleisempää, sillä esimerkiksi Giovanni Ticci käytti vakituisesti avustajia aina 1980-luvun puolelle, mutta ei käytä enää. Nykyään piirtäjien niskoille ei ole ilmeisesti ladattu kovia aikataulupaineita.

Seuraavaksi haastattelija ihmetteli ääneen, että mistä mahtaa johtua viimeaikainen uusien piirtäjien tulva Texin pariin. Reilussa kymmenessä vuodessa debyyttinsä on tehnyt yli 30 kuvittajaa. Monet lukijat muistavat, kun 1970- ja 80 -luvuilla piirtämisestä vastasi suunnilleen puolisen tusinaa kuvittajaa, jotka olivat omistautuneet Texille ja tuntuivat jatkavan sarjan parissa ikuisesti. Del Vecchio totesi, että 1970-luvulla piirtäjät olivat nopeampia, joten pienempi kuvittajien määrä riitti. Silloin oli myös vähemmän Tex-julkaisuja. Del Vecchio ei kuitenkaan maininnut syyksi sitä, että nykyään monet piirtäjät hänen tapaansa palvelevat useaa eri työnantajaa. Del Vecchio ei osannut vastata siihen, että oliko kustantaja muuttanut jollain tapaa omaa kustannuspolitiikkansa esimerkiksi kuvittajien palkkaamisen suhteen.

Del Vecchio asuu siis Milanossa, kaupungissa, jossa Texin kustantamo Bonelli Editore sijaitsee. Kysyttäessä, että onko kätevää työskennellä kustantamon läheisyydessä, Del Vecchio vastasi, että hän ei tee työtään kustantamon tiloissa, vaan studiossaan, jossa työskentelee muitakin kuvittajia. Kustantamoon on kuitenkin aina mukava poiketa viemään valmiita sarjakuvasivuja. Siellä tapaa tuttuja ja työtovereita, ja usein mennään yhdessä syömään. Uuden toimitusjohtaja Davide Bonellin alaisuudessa on miellyttävää työskennellä. Yhdistävä tekijä Bonellin ja Del Vecchion välillä on myös saman jalkapallojoukkueen, Inter Milanin, kannattaminen.

Hieman yli 50-vuotias Del Vecchio oli aluksi hieman ihmeissään, kun haastattelija sanoi tämän kuuluvan vielä Texin ns. nuoriso-osastoon. Del Vecchio lähti aluksi innokkaasti kiistämään väittämän, mutta hiukan pohdittuaan hänen oli myönnettävä, että Texin vakiopiirtäjistä vain Alessandro Piccinelli ja Cestaron veljekset ovat häntä selvästi nuorempia ja muutama muu on vain hieman nuorempi tai suunnilleen saman ikäinen hänen kanssaan. Pasquale Del Vecchio edustaa siis Texin tulevaisuutta. Toivottavasti saamme hänen tarinoistaan nauttia vielä usean vuosikymmenen ajan.

Janne Viitala