Armotonta oikeutta silmiä hivelevissä väreissä

Tex Willerin perusjulkaisun sivuilla pukkaa tätä kirjoitettaessa kenties vuoden parasta tarinakokonaisuutta, eikä Suuralbumikaan säästele iskuja tai luoteja. Jo perinteiseen tapaan samojen kansien välille pakataan kesän kunniaksi kaksi tuoretta värillistä seikkailua. Ensimmäinen niistä jatkaa kahdesta edellisestä suuralbumista tuttua tarinaa, toinen päästää ääneen amerikkalaisen sarjakuvan veteraanin, eli myös hieman harvinaisempaa herkkua tiedossa!Tuplakattauksen käynnistää siis Mauro Bosellin juonima tarina Oikeutta Corpus Christissä, joka jatkaa albumeista Loistava lainsuojaton ja Kostaja tuttua tarinakokonaisuutta, mutta toimii toki itsenäisenäkin seikkailuna. Piirtäjänä Stefano Andreucci vaihtuu Corrado Mastantuonoon, mutta ainakaan allekirjoittaneelle ei tule tästä paha mieli. Molempien jälkeä tutkailee innosta soikeana ihan koska tahansa.Tex jatkaa hänet murhaajaksi lavastaneiden tahojen ajojahtia. Vastassaan hänellä on syyllisten lähettämät tappajat ja tovereinaan kaksi kappaletta rajaseutujen kovaotteista oikeutta jakavia rangereita.Hauskana yksyiskohtana mainittakoon elämää nähneet konnat ja vanhemmat sankarit. Mastantuono onnistuu hyvin korostamaan Texin nuoruutta, kun vastassa on sangen ilmeikäs katras toinen toistaan kolhompia konnia ja taustatukia. Oikeutta Corpus Christissä on hyvä lisä entuudestaankin kovaa mainetta nauttivaan tarinajatkumoon. Suosittelemme siis niillekin, joita värit Tex Willereissä allergisoivat pahasti.Tarina Cinnamon Wells päästää Texin ruoriin amerikkalaisen sarjakuvakirjoittajan, eli tarinasta vastaa useamman genren ja kymmenien sankarien veteraani Chuck Dixon. Herra tarttuu tähän haasteeseen vankalla ”keep it simple, stupid” -otteella, eli pankkiryöstön jälkeen pikkukaupunki on vailla kokenutta sheriffiä, joten kokenyt ranger lähtee tähden rintaansa saavan nuoren miehen avuksi konnien jäljille.Chuck Dixonin osaamisen käsikirjoittajana huomaa helposti, jos yrittää napata jutusta kuvituskuvia albumista kertovaa blogijuttua sulostuttamaan. Se on nimittäin äärimmäisen hankalaa ilman ennakkopaljastuksia tarinan kiemuroista. Spoilaamatta kuitenkin paras. Hämäävän tiivistä on siis juonenkuljetus – vaikka kuvien tasolla kuinka fiilistellään aavikkomaisemilla, niin turhaa tekstiä ei juuri tapahdu.Tarina pistää Texinkin koville, eikä oikein mikään mene yhdenkään hahmon suunnitelmien mukaan. Mukavan realistista toimintaa ja Larry McMurtry tulee hyvällä tavalla mieleen useampaankin otteeseen. Taiteesta vastaa vanha tuttu Mario Alberti. Molempien tarinoiden väreista vastaa Matteo Vattani, joka alkaa olla näissä hommissa täyden kympin suorittaja. Toivottavasti herra pidetään työllistettynä Tex-rintamalla jatkossakin.Tex Willer Suuralbumi 39 Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla juuri nyt! Voit ostaa sen myös täältä!

Timanttiset tekijät ja timanttinen sankari

Tex Willeriä tehdään rautaisessa kurissa ja nuhteessa, mikä näkyy järkähtämättömänä laatuna. Tex on sarjakuvaviihteen peruskalliota, jota lukiessaan ei tarvitse pelätä joutuvansa metasarjakuvallisen kikkailun uhriksi, sankarin vaihtaneen yllättäen sukupuolta, tai piirtäjän tekevän työnsä vasemmalla kädellä. Tex on kuten AC/DC, timantti juuri sellaisena kuin se on, ja sen tekijät tiedostavat tämän, eivätkä turhaan lähde hiontoja muuttelemaan.

TexSL

Mutta nyt on tullut aika sekoittaa pakkaa hieman. Bonelli nimittäin antoi Paolo Eleuteri Serpierille vapaat kädet toteuttaa oma Tex-seikkailunsa. Vuosikymmeniä mietintähatun alla muhinut seikkailu näki päivänvalon painotuotteena helmikuussa 2015 ja saapuu nyt hellimään suomalaisten lukijoiden okulaareja intohimoisella lännenseikkailulla. Täkäläisille sarjakuvan ystäville Serpieri on entuudestaan tuttu Druuna-albumien kautta, joiden upea taide ja vähäpukeinen sankaritar tekivät lukijoihinsa takuuvarman vaikutuksen. Tarinaa harvempi muistaa.

TexSL_1

Scifi-haahuilut voimmekin nyt unohtaa, kun Serpieri pääsee villiin länteen. Tällä kertaa herra ottaa lukijansa lyhyesti ja rajusti, eli lukija tipautetaan suoraan keskelle seikkailua, jossa Tex Willer ja Kit Carson kohtaavat ensimmäisen kerran, comanchet ovat sotapolulla, neitoa pelastetaan pulasta ja ratsuväen upseeri yrittää hölmöillä kaikki hengiltä. Verileikeissä ei säästellä, mutta Serpierille epätyypillisesti naiskauneuden esittelyssä säästellään, sillä intiaanien kaappaamalla naisella pysyvät vaatteet yllä koko tarinan ajan. Lukijoita ei ole syytäkään kosiskella paljaalla pinnalla, sillä tarinassa on tyhjäkäyntiä ja suvantokohtia kuin AC/DC:n kappaleessa, eli ei laisinkaan.

TexSL_2

Spoilaamatta Sankarista ja legendasta on hankala kertoa enempään. Luvassa on upeaa sarjakuvataidetta ja paatuneimpiakin Texin lukijoita hätkähdyttäviä hetkiä. Nuoressa Texissä on vimmaa, jopa vanhan mestarin toteuttamana.

Bonellin fumettitehtaalla ymmärrettiin Serpierin suorituksen arvo ja päätettiin ottaa kunnarista koppi. Davide Bonelli valaisee tarkemmin: ”Jos Sankari ja legenda oli eräänlainen ’numero nolla’, Fronteran vankia voitaneen pitää numerona yksi uudessa ja toivoakseni ihastuttavassa Tex-sarjassa, jonka värilliset kertomukset ovat entistä yksinkertaisempia, ketterämpiä ja notkeampia, mutta joissa on aina keskipisteenä hän itse, jäljittelemätön ja voittamaton ranger.”

TexSL_5

Hemmottelemmekin siis suomalaisia lukijoita paketoimalla Fronteran vangin samojen kansien väliin Serpierin Texin kanssa. Tämäkin tarina sijoittuu aikajanalla huomattavasti perusjulkaisusta tuttuja seikkailuja varhaisempiin vuosiin, jolloin Texin status häilyi vielä rangerin ja lainsuojattoman välimaastossa.

TexSL_4

Tarinan kirjoitti Texin lukijoille tuttuakin tutumpi Mauro Boselli ja taiteesta vastaa Mario Alberti. Vaikka allekirjoittanut Serpieriä kovasti diggaileekin, niin tekisipä mieli melkein väittää Mario Albertin vetävän riittoisamman korren. Nyt on todella komeaa lännensarjakuvaa tarjolla! Vaikka Serpieri osaa länkkärimaisemat, kuten albumin esipuheessa hehkutetaan, niin Alberti ei jää laisinkaan kakkoseksi. Molempien tarinoiden värimaailmoja voisin myös helposti hehkutella päivän tai kaksi.

TexSL_6

Tarinallisesti Fronteran vanki samoaa tutumpia latuja, mutta Davide Bonellin maalailema tavoite saavutetaan kyllä. Ketterä ja notkea lyhyt rypistys. Faneja kohdellaan hellemmin kun Serpierin Tex-visiossa, eli niin sanottua järkyttävää materiaalia on säästeliäämmin. Pientä kiusantekoa kuitenkin. Mutta jälleen kerran spoilaamatta paras. Suosittelen vierailua Mario Albetin kotisivulla, niin saatte ennakkoaavistuksen silmäkarkin määrästä ja herkullisuudesta.

TexSL_3

96 sivua parasta mahdollista lännensarjakuvaa erittäin kohtuulliseen hintaan. Viihdyttää sekä aurinkoisena että sateisena kesäpäivänä.

Tex Willer -suuralbumi 33 lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 25.5.2016!