Kuukauden karmaisevin western!

Halloween rantautuu meikäläisillekin rannoille kovaa vauhtia. Allekirjoittaneen mielestä hulvaton kauhukuvastolla ilottelu sopii synkkään syksyyn kuin Eppu Normaalin aivo Frankensteinin hirviöön, vaikka liika americanan apinoiminen kuuluukin lähtökohtaisesti pöljäilysektoriin. Osallistumme juhlaan uusimalla Lucky Luke -klassikon Kummitustalo juuri pyhäinpäivän kynnyksellä. Tämän neljän tarinan kokoelman taiteesta vastaavat Michel Janvier ja Morris ja se on alunperin vuodelta 1986. Kasarikauhua ja -toimintaa siis luvassa!Lännentarinakimaran korkkaa albumin nimitarina Kummitustalo, jonka on tekstinikkaroinut kokoon Claude Guylouïs. Kauhutunnelmiakin sisältävässä minijännärissä rouva Bluemarket etsii uutta kotia itselleen ja lemmikkibiisoneilleen, Whitneyn kaupunkipahanen kun on muuttunut asuinkelvottomaksi maasta esiin tunkevan öljyn ansiosta. Tutkaimeen osuu Batesin Ranch, jolla tuntuu oleva seutukunnalla pelottava maine. Itse asiassa paikallisten reaktio on niin väkevä, että Lucky Luke päättää saatella vanhan rouvan uusille tiluksilleen. Ja niinhän siinä käy, että tilan paha maine ei ole aivan tuulesta temmattu…Jolly Jumperille ja Lukelle riittää siis kauhistuttavia tunnelmia ihmeteltäväksi. Julkimoviittauksiakin on tarjolla, sillä tämä tarina sisältää kovastikin Christopher Leen ja Groucho Marxin näköiset hahmot…Yliluonnollisia tunnelmia sivutaan myös albumin toisessa tarinassa Ennustus. Xavier Fauche ja Jean Léturgie hoitavat tällä kertaa tarinoinnin. Vaeltava cowboymme päätyy Villin lännen pikkukaupunkiin, jonka asukkaat tuntuvat olevan kiertävän ennustajattaren lumoissa pankkiiria ja sheriffiä myöten.Madame Irma pelaa korttinsa niin hyvin, että pian Luke on tyrmässä pankkiryöstöstä syytettynä. Lukija saattaa arvata konnien juonen hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mutta tässä edetäänkin huumori edellä, eikä ennalta arvaamaton katu-uskottava jännitys ole millään muotoa homma juju…Mount Rushmore on työn alla albumin kolmannessa tarinassa Patsas. Claude Guylouïs kantaa käsikirjoitusvastuun. Nykyisin Rushmore tunnetaan presidenttien muotokuvista, mutta alkuperäinen visio oli toinen…Taiteilija Michelangelo Juniorin suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi, kun lusikkansa soppaan tunkevat luonnevikainen pohatta Mac Allister, tämän kätyri Sadiquito ja kätyrin kätyreinä toimivat Daltonit. Luonnollisesti projekti menee hulvattomalla tavalla pieleen.Albumin viimeinen tarina Kouru kertoo uittorännin keksijästä, ja se on Jean Léturgien käsialaa. Tukkeja vinhaa vauhtia kuljettavan kourun keksineellä nokkelaniilolla on vähemmän rehellisen ääripään massimies kimpussaan, joten Lucky Luke pääsee taas mielipuuhaansa eli altavastaajaa puolustamaan.Luoteja ja tukkeja singahtelee sakeana tässä lyhärissä ennen kuin kouru on testattu toimivaksi ja patenttipaperit oikeassa osoitteessa. Buster Keatonin ja Charlie Chaplinin lyhyet mykkäkomediat tulevat mieleen enemmän kuin kerran tämän kourukaahailukohelluksen aikana. Koomisen sarjakuvakerronnan mestarit kunnioittavat koomisen elokuvakerronnan mestareita siis.Kummitustalo sisältää siis neljän tarinan kattauksen koko perheelle sopivaa kauhusarjakuvaa ja Villin lännen juonittelua. Juuri nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla. Voit ostaa Kummitustalon sarjakuvahyllysi kauhuosastoa koristamaan vaikkapa täältä.

Lokakuu 2018 on sarjiskuu!

Lokakuu valmistelee meitä kuukausista ankeimpaan, eli marraskuuhun. Onneksi marraskuun jälkeen on luvassa joulukuu, joka yhdessä lokakuisten Helsingin Kirjamessujen kanssa takaa loppusyksyksi roppakaupalla herkkuja sarjakuvien ystäville. Seuraavaksi esittelyssä siis perinteinen lokakuun lopun sarjakuvasuma…

Lokakuun sarjiskattauksemme korkkasi Karvinen, joka kolisteli tilaajien postilaatikkoja jo 3. lokakuuta. Karvis-fanien onneksi tämä on kahden Karvisen kuukausi, eli kissahuumoria on luvassa vielä toinenkin satsi. Tilaa Karvinen!

10. lokakuuta juhlistamme Aleksis Kiveä ja suomalaista kirjallisuutta. Marvelin ystävillä on myös pieni juhlahetki, sillä on Hämähäkkimiehen vuoro kolistella tilaajien postiluukkuja. Hämis löytyy toki myös Lehtipisteestä. Melkoisella rytinällä kuvioihin palaavat tässä numerossa fanisuosikit Viitta ja Tikari. Muitakin vanhoja tuttuja on luvassa, mutta spoilailematta paras… Tilaa Hämähäkkimies!

Viikko Hämiksen jälkeen on luvassa toimintasarjakuvaa perheen pienimmille, eli Bamse 16/2018 kolistelee postiluukkuja ja koristaa Lehtipisteitä. Kannen perusteella uskaltaa luvata vekkulia meininkiä! Tilaa Maailman Vahvin Nalle!

17. lokakuuta on luvassa toimintasarjakuvaa myös varttuneemmille sarjakuvan ystäville, eli lännensarjakuvan ikijäärä Tex Willer pistää bandidot pakettiin ystäviensä avustuksella. Jos Kit ja kumppanit eivät riitä, niin taustatukea tarjoavat Colt ja Winchester sekä todella tiukoissa paikoissa dynamiitti. Tilaa Tex Willer!

24. lokakuuta on se päivä, kun kunnon rytinä alkaa. Torstaina aukeavat Kirjamessujen ovet, joten sinne kannattaa suunnata. Yksi odotetuimmista sarjakuvarintaman tuotteista siellä on Korkeajännityssarja 1954, joka paketoi yksiin kansiin viisi kyseisen vuosikerran vinkeintä numeroa. Luvassa on muun muassa jättiapinoita ja timmiä toimintaa Helsingin olympialaisissa! Tarkempi esittely tästä tuhdista seikkailukimarasta näillä sivuilla lähitulevaisuudessa!

Lucky Luken seikkailujen uusinnoissa on vuorossa neljän tarinan kimara Kummitustalo. Nimitarina on koko perheelle sopiva kauhujuttu, joten tällä teoksella on hyvä virittäytyä Halloween-tunnelmiin. Tämä albumi löytyy 24.10. sekä kirjakaupoista että Lehtipisteistä. Yksityiskohtaisempi esittely tulossa piakkoin!

Ei syksyä ilman Mustanaamion seikkailuja. Merirosvojen kauhu paketoi yksiin kansiin kattauksen merirosvoteemaisia seikkailuja maalla, merellä ja ilmassa. Huolella taustoitettu viihdepaketti sopii sekä satunnaisemmille faneille että kovan luokan entusiasteille. Kirjakaupoissa 24. lokakuuta. Tarkempi esittely täällä blogissa viimeistään Helsingin Kirjamessujen tienoilla.

Spiroun 80-vuotista taivalta juhlistava Yoannin ja Vehlmannin lyhyiden seikkailujen kimara Ikuinen pikkolopoika ja muita tarinoita karauttaa sarjiskauppiaiden hellään huomaan ja sieltä edelleen eurooppalaisen seikkailusarjakuvan ystävien hyllyihin 24.10. (yllätys)! Pikon ja Fantasion uusien seikkailujen 14. nide tarjoilee hervotonta kuittailua Amerikkalaisen supersankarisarjakuvan suuntaan ja lempeää sisäpiirin piikittelyä ranskankielisen sarjakuvan kilpakumppaneille. Pakollinen rasti Pikon ja Fantasion ystäville! Vain kirja- ja sarjiskaupoista! ja kyllä vain, isompi hehkutus tulossa vielä lokakuun aikana!

Tex Willer -kirjastojen sarja etenee jo kirjaan numero 46. Tämä kattaus kantaa nimeä Fort Apache ja ylpeästi kantaakin, sillä kyseinen tarina juhlisti aikoinaan sadatta Tex-lehteä! Liene sanomattakin selvää, että pakollista kauraa kaikille Tex-faneille! Vain kirja- ja sarjiskauppiailta. Vaikkapa täältä!

Klassikko-Texin rinnalla 24.10. kirjakauppoihin karauttaa myös syksyn Tex-suuralbumi Finneganin rangerit. Tämä Bosellin juonima ja Majon taiteilema julma lännenseikkailu löytyy tuolloin myös Lehtipisteistä. Texin toimittaja on tästä julkaisusta kovin täpinöissään, joten hehkuttelua on luvassa piakkoin.

Lokakuulle luvattiin kaksi Karvista ja kyllä vaan, numero 11 sujahtaa postiluukusta lokakuun viimeisenä päivänä! Tilaa Karvinen!

Lokakuun loppua sulostuttaa myös Korkeajännitys 7/2018, joka kantaa uljasta nimeä Operaatio kotka. Luvassa on tuttuun tapaan 4 sotaseikkailua, ja tämä jännityspaketti singahtaa siis tilaajille ja Lehtipisteisiin 31.10.2018! Tilaa Korkeajännitys!

Toivottavasti löydät tästä kattauksesta säpinää lokakuusi ratoksi! Kirjamessuilla tavataan!

Seuraa nuolta – Jolly Jumperin ensiaskeleet ja muita paljastuksia!

Lucky Luken uusien seikkailujen sarjassa tulee nyt tusina täyteen. Seikkailuvuorossa on tällä kertaa muksuikäinen Luke ja tekijänä vanha tuttu Achdé. Vanha Lucky Luke käy tosin vierailemassa albumin avaamassa pidemmässä seikkailussa, jonka uskaltaa luvata sisältävän paljastuksia tämän ikisuositun lännensankarin historiasta.Paljastuksia historiasta on tarjolla tutuksi tulleeseen tapaan myös tietoiskujen muodossa, joita piisaa musteen historiasta intiaaniheimojen käyttämään yhteiseen viittomakieleen. Käsitelläänpä Villin lännen aikaisia muotivirtauksiakin…Huumoriltaan albumi soveltuu Lucky Luken ystäville lähestulkoon vauvasta vaariin. Visuaaliset gagit ovat vahvassa roolissa lävitse albumin. Tarinoiden pituudet vaihtelevat useamman sivun kokonaisuuksista kahden ruudun timmeihin nasautuksiin.Seuraa nuolta soveltuu luettavaksi sekä useammassa annoksessa hitaasti nautiskellen että yhdellä kertaa ahmittavaksi. Pääosin albumin huumorin on tiivistä ja iskevää, eikä kattauksen avaavaa melankolisempaa tarinaa kannata siis säikähtää. Se antaa albumin myöhemmälle kohellukselle mukavasti kaikupohjaa ja syventää Lucky Luken historiaa. Saamme myös kunnian tutustua Lucky Luken uskollisimman ystävän ensiaskeleisiin.Käännöksestä vastaa Mirka Ulanto, jonka melkeinpä uskaltaa luvata kertovan käännösprosessista tarkemmin omassa blogissaan albumin ilmestyttyä. Laitamme linkin tämän artikkelin loppuun heti ja kun näin tapahtuu.Syksyn harmaina iltoina tämä albumi toimii piristävänä ilopillerinä. Ja eikös se joulukin ala pian uhkaavasti lähestyä, joten Lucky Luken ystäville tässä on luonnollisesti täysosuma tarjolla…Lucky Luke – Seuraa nuolta Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 29.8.2018! Voit ostaa albumin omaksesi myös täältä.

Ylempänä luvattu kääntäjän blogikommentaari löytyy täältä!

Elokuun 2018 sarjakuvasatoa!

Heinäkuu on hellinyt meitä helteillään. Elokuuksi lupaillaan tutumpia lämpötiloja. Sadettakin saisi ripautella, sillä tätä kirjoittaessa sääennuste on koristeltu pisaroiden sijaan lähes pelkästään auringon ja salaman kuvilla ja parilla hassulla pilvellä. Luvassa roihuavia ryteikköjä siis. Onneksi luvassa on myös sarjakuvia. Niitä on mukava lueskella varjossa puun alla puistonpenkillä…Korkataanpa elokuun kattaus Karvisella. Tämä vain tilaajille tarjolla oleva huumoripläjäys kolistelee postiluukkuja 1. elokuuta. Luvassa on muun muassa hieman liiankin elävää kuvaa tarjoilevaa televisioteknologiaa. Tilaa Karvinen!Karvisen jälkeen siirrymme Korkeajännityksen maailmaan, joka on totuttuun tapaan mallia sotaisa. Tarjolla on kuohahtelevaa viikinkiverta, sissitaistelijoiden ratsuväkeä, entisen kommandon pakomatka ja jo kannessakin luvattu kohtalokas käsikranaatti. Korkkari 5/2018 ilmestyy 1. elokuuta! Tilaa Korkeajännitys!Sotahommien jälkeen on seittisingon aika laulaa. Tai ainakin sanailla. Sanailuun riittää syytä, sillä Hämähäkkimies saa tavallistakin eläimellisemmän vastustavan Zodiacin muodossa. Y.P.K.V.V. ja eräs liekehtivä kaveri tarjoavat taustatukea. Tai yrittävät pistää seittiveijariamme pataan. Verkot ovat siis taas komealla tavalla solmussa ja meno sakean maittavaa Marvelin laatutakuulla. Hämähäkkimies 8/2018 lehtipisteissä 8. elokuuta! Tilaa Hämähäkkimies!Jos Marvelin meininki on ihan liian scifiä ja muutenkin jalat liian kaukana maankamarasta, niin Tex Willer 10/2018 iskee pöytään vanhan koulukunnan lännenviihdettä moderniin makuun sovitettuna. Pasquale Ruju tarinoi ja Ugolino Cossu kuvittaa, kun San Diegon kiinalaikortteleissa tapahtuu kauheita. Lehtipisteissä 8. elokuuta. Tilaa Tex Willer!Kuun puolivälissä perheen pienimpiä hemmottelee jälleen Bamse aka Maailman Vahvin Nalle. Lehtipisteistä erikoishintaan 15. elokuuta! Tilaa Bamse!Perheiden isoimpia poikiakaan ei unohdeta: 15.8. sarjakuvakauppiaiden valikoimaan karauttaa Tex Willer -kirjaston 45. epistola. Luvassa on Mefiston kolttosia ja uhkaavan intiaanisodan alkukahinointia. Voit ostaa Valkohampaan esimerkiksi täältä.Lisää Villin lännen rytinää on luvassa aivan kuun lopussa. Kovakantinen Asterix ja suuri merimatka palaa kirjakauppojen hyllyille 29. elokuuta. Klassikkoalbumi heittää Asterixin ja Obelixin rapakon taakse ja Amerikan intiaaneja ihmettelemään. Ja pian viikingitkin iskevät lusikkansa soppaan. Tuhat vuotta etuajassa tosin… Jos Asterix ja suuri merimatka puuttuu sarjakuvahyllystäsi, niin voit ostaa sen vaikkapa täältä.Länkkärikeskiviikko jatkuu nuoren Lucky Luken seikkailuilla. Tosin Seuraa nuolta sisältää pienen vierailun myös aikuiselta Lukelta. Achdé hoitelee tarinoinnin ja taiteen. Useamman humoristisen tarinan kimara kyseessä. Pelkän hauskuutuksen lisäksi mausteena on hieman melankoliaakin ja paljon tietoiskuja. Seuraa nuolta löytyy Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista 29. elokuuta.Länkkärikeskiviikon sinetöi Tex Willer 11/2018, joka pistää pakettiin edellisessä numerossa käynnistyneen seikkailun. Luvassa kohtalokkaita kaunottaria, terävähampaisia haikaloja ja paljon palavaa ruutia. Ja ilmestymispäivähän siis on 29. elokuuta! Tilaa Tex Willer!

Lukijat kysyvät, Asterix-kääntäjä vastaa!

Spontaani jutustelu Asterix-albumista Kilpa-ajo halki Italian kääntäjä Mirka Ulannon kanssa Turun Necrocomiconissa johti Facebook-kyselyyn ja lopulta haastatteluun Tampere Kupliissa. Koska mielenkiintoinen aihe ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, niin Mirka askarteli lukijoiden kysymyksistä jutun oman blogiinsa, joka julkaistaan nyt täällä Egmontin omassa blogissakin. Eli nyt Tri Tuomio vaikenee hetkeksi ja päästää Mirkan ja lukijat ääneen. Luvassa on vähän kuvia ja paljon asiaa!

Egmont Kustannus keräsi somekanavillaan lukijoiden kysymyksiä uusimman Asterix-albumin kääntämisestä Tampere Kupliissa pidettyä haastattelua varten. Lupasin vastata kysymyksiin myös blogissani, jotta muutkin kuin paikan päälle päässeet saisivat kysymyksiinsä vastauksen. Kiitos paljon kysymyksistä ja niiden yhteydessä annetusta palautteesta! Olen ryhmitellyt kysymyksiä hieman uudelleen sekä lyhennellyt niitä.

Onko kääntäjä lukenut Asterixinsa lapsena eli on tavallaan fanina oman lisänsä tuoja nauruhermoja herkistellen luonnos-/suunnitteluvaiheessa vai oliko työ pelkkää työtä?

Olen ehdottomasti ollut lapsesta saakka Asterix-fani, ja Asterixin saaminen käännettäväksi tuntui sellaiselta vuorenhuipulta, jota kohti tässä ammatissa kivutaan. Kun Asterix-suomennoksilla on ollut itselle niin suuri merkitys, työn tekeminen tuntui tärkeältä jollakin syvällä, sanattomalla tasolla.

Kyllä minulta pääsi parit röhönaurut, kun sain albumin ensi kertaa luettavakseni. Valitettavasti omat vitsit alkoivat jossain vaiheessa tuntua niin moneen kertaan nähdyiltä, että ne eivät tahdo enää naurattaa. Olin iloisesti yllättynyt uuden albumin laadusta, vaikka tekijät ovat vaihtuneet.

Millaista yhteistyötä alkuperäisen tekstin ja juonenlaatijan kanssa tai hänen edustamiensa tahojen kanssa on käyty pääpiirteittäin, onko valvonta tiukkaa ja sitä laadunvalvontaa suomennoksissa?

Onko sinulla niin sanotusti vapaat kädet kääntämisen suhteen vai annetaanko sinulle ohjeita, että minkä tyylinen käännöksen pitää suunnilleen olla?

Saiko kääntäjä avukseen vinkkilistaa albumin lukuisista, monesti nykyaikaan viittaavista karikatyyreistä ja vitseistä?

Albumin piirtäjään ja käsikirjoittajaan minulla ei ole mitään kontaktia. Sen sijaan ranskalainen oikeuksienomistaja oli hyvin aktiivinen, kun normaalisti olen yhteydessä vain albumin toimittajaan ja suomalaisen kustantamon edustajaan.

Käännettävän tekstin mukana tuli tosiaan vinkkilista, jossa selitettiin sanaleikit ja karikatyyrit. Tällaista ei ole minkään muun sarjan kohdalla annettu, enkä tiedä toimiiko mikään muu sarjakuva tällä tavalla. Se toi paljon mielenrauhaa, kun etenkin hahmojen nimet olivat melkoisia väännöksiä, jos olisi pitänyt lähteä itse niitä purkamaan osiin.

Ranskalainen kustantaja hallinnoi vahvalla kädellä albumin kansainvälistä lanseerausta eli kaikkien kieliversioiden ilmestymistä yhtä aikaa. Sen vuoksi minulle saatettiin lähettää ratkaisuja vaikeisiin kohtiin jo ennen kuin olin itse ehtinyt niitä kysellä, koska jokin toinen maa oli ilmoittanut ongelmasta. Valvonta oli tiukkaa etenkin salassapidon suhteen: kaikki materiaali pidettiin salasanojen takana eikä keskustelua saanut käydä tavallisten talliaisten sähköpostitse, vaan kaikki piti hoitaa salatuin yhteyksin.

Normaalisti toimittaja lukee käännöksen ja sillä selvä. Asterixin tapauksessa suomennokseni lähetettiin riippumattomalle ulkopuoliselle suomen oikolukijalle (eli jonnekin Egmontin ulkopuolelle). Oikolukija laati käännöksestä ranskaksi raportin, johon ranskalainen oikeuksienhaltija pedanttisesti perehtyi. Minun tuli sitten kirjelmöidä vuorostani sille englanninkielinen vastine (jotta myös Suomen edustajat pystyisivät seuraamaan keskustelua) jokaisesta kohdasta, jota en halunnut muuttaa oikolukijan ehdotusten mukaisesti.

Oikolukijaa oli selvästi ohjeistettu lukemaan suomennos nimenomaan siltä kantilta, vastaako suomennos alkutekstin sisältöä, joten minun piti vääntää sitten vastaan jokaisesta sanaleikistä, joka ei vastannut alkutekstiä. Esimerkiksi Amaryllixin kommentilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen merkityssisällön kanssa, koska tilalle piti sulloa mitä tahansa kaloihin liittyvää. Oikolukija teki huolellista työtä, ja teinkin tekstiin osan hänen ehdottamistaan muutoksista. En silti ole vakuuttunut, että tämä prosessi olisi tehokkain tapa kontrolloida käännösten laatua. Olen kuitenkin asiatekstejä kääntäessäni saanut usein kommentoitavakseni moniaita joutavia raportteja, joissa valitetaan, että käännöksessä on eri määrä sanoja kuin alkuperäisessä tai että käännöksen välimerkit eivät vastaa alkuperäisiä, joten niihin verrattuna tämä soutaminen oli sentään järjellisellä pohjalla.

Tekemääni vastaselvitykseen tuli sitten Ranskasta useita lisäkommentteja, joissa pyydettiin selvennystä, esimerkiksi ”eihän Morjès-nimen perustana oleva tervehdys ole liian tuttavallinen”. En vieläkään ymmärrä, miten tervehdys on liian tuttavallinen, etenkään kun sitä ei käytetä tervehdyksenä vaan hahmon nimenä…

Mitkä ovat suurimmat haasteet sarjakuvien käännöstyössä?

Miten paljon suomen pitkät sanat aiheuttavat ongelmia, eli joutuuko alkuperäisestä tekstistä jättämään välillä jotain kokonaan pois, että suomennos mahtuu puhekuplaan ?

Yleensä sarjakuvien kääntämisessä suurimmat haasteet liittyvät vaikeasti ymmärrettäviin tai vaikeasti ratkaistaviin sanaleikkeihin ja viittauksiin sekä nimenomaan käännöksen tiivistämiseen puhekupliin. Asterix oli tässäkin erilainen, kun vaikeasti ymmärrettäviin kohtiin annettiin valmiiksi selitykset ja sanaleikit olivat suurimmaksi osin ratkaistavissa kohtuullisella pähkäilyllä.

Käännös tuntui jostain syystä mahtuvan kupliin poikkeuksellisen kivuttomasti. Alkutekstissä käytettiin usein valtavan paksua huutofonttia, jonka ansiosta kuplissa oli paljon tilaa, jota hyödyntää. (Ehkä taittaja on eri mieltä, minä vedän vain silmämääräisesti…) Lisäksi kuplien muoto oli normaali, ei ollut ranskalaisen ilmauksen ympärille muotoiltuja spesiaalikuplia eikä moneen pikkukuplaan pilkottuja jatkoreploja. Asterixin kuplissa oli varmasti ajateltu kääntämistä jo piirtovaiheessa, niin paljon käännösversioihin panostettiin.

Käänsitkö albumin kokonaan yksin vai saitko apua, esim. hankaliin kohtiin?

Varsinaisen käännöstyön tein yksin. Tein kuitenkin muokkauksia oikolukijalta saamani palautteen perusteella ja lisäksi sain esittää kysymyksiä alkutekstistä Ranskan kustantamolle sekä pyytää mielipiteitä albumin toimittajalta ja Suomen kustantamolta.

Tiukka salassapitovelvollisuus teki vaikeaksi pallotella ongelmakohtia muiden kanssa. Erityisesti minulla oli kaksi murheenkryyniä, joista toiseen tarvittiin lauluviittaus ja toiseen poliittinen sitaatti. Lauluviittaukseen kyselin apua ystäviltäni somessa mahdollisimman epämääräisesti ja erittelemättä, mihin se tulisi. Lopulta siskoni keksi puhelimessa ratkaisun ”Kun päättyy tää, Capri vain jää”. Onneksi musiikin harrastajat innostuvat helposti kaivelemaan aivonystyröitään. Poliittisen viittauksen ”Tämä tuli pyytämättä ja yllättäen” hoksasi eräs ystäväni, kun toin sen harrastusryhmälleni aivoriiheen. Näistä suuri kiitos heille, joille se kuuluu.

Miten helppo on löytää alkuperäiskielisille sanaleikeille suomalaiset vastineet?

Osa sanaleikeistä syntyy helposti, kun taas osa on aivan mahdottomia.

Kielellä ja tyylillä leikittelyt, kuten eri hahmojen tai kansojen puhetyylit, löytyvät usein intuitiivisesti: hahmo vain kuulostaa tältä, kun katsoo sen ilmettä kuvasta. Varsinaiset sanaleikit saa yleensä päkistettyä pienen pohdinnan jälkeen (esimerkiksi torikauppias Gothmann). Toiset ovat väkinäisempiä, toiset luontevampia, mutta kun näkee alkuperäiset sanaleikit auki selitettyinä, on helpotus huomata, että melko ontuvia puujalkoja sitä alkutekstissäkin välillä viljellään. Jos juttu on käännöksessä köykäinen, niin ei se automaattisesti ole ollut alkutekstissäkään mitään ikiajoiksi marmoriin nakutettavan nerokasta. Esimerkiksi puheet ”kimbrien hinnasta” perustuvat siihen, että kimbri kuulostaa samalta kuin timbre, postimerkki. Ei siis mitään elämää suurempaa sanailua vaan ihan peruspuujalkaa.

Kaikkia sanaleikkejä ei voi kääntää. Ranskaksi kuoppa tiessä on nid-de-poule eli kananpesä. Kuvituksessa ajellaan kukkovaunuilla, jotka kapsahtavat tällaiseen kuoppaan, eli visuaalisesti kanalintu kököttää kuvassa pesässään. En voinut heitellä näiden viittausten tilalle mitään satunnaisia kana-/munavitsejä, kun juonen puolesta oli puhuttava nimenomaan niistä kuopista teissä. Mahdottomissa kohdissa yritin viritellä tilalle jotakin aivan omaa sanailuani, jos suomen ilmaukset siihen kannustivat, esimerkiksi ”olla ensimmäistä kertaa druidia kyydissä”. Joskus myös lisäsin tekstiin omia sanailujani, vaikka alkutekstissä ei olisi ollut siinä kohdassa mitään, korvatakseni puuttumaan jääviä juttuja. Näin tein ainakin kohdassa, jossa britannialainen sanoo ”tosi kuin vesi” keskustellessaan keitetyn veden mausta.

Miten käännetään uusien henkilöiden ja paikan nimet?

Varmaan henkilönnimet on haastavia?

Paikannimissä ei Asterixissa taida olla mitään kummallista, historialliset nimet jätetään latinaksi ja niiden selitykset eli vastaavat nykyiset kaupunginnimet suomennetaan normaalisti vakiintuneiden nimien mukaan. Yhdessä kohdassa piti pyytää, saisiko kuvituksesta poistettua selityslaatikon, kun tekstissä luki historiallisena nimenä ”Parma”, joka oli selitetty ruudun alareunassa ranskaksi ”Parme”. Selityslaatikon poistaminen ruudusta hyväksyttiin, mutta samalla tehtiin selväksi, että tällaisen muutoksen salliminen on sitten poikkeuksellista kajoamista pyhään kuvamateriaaliin.

Uusien henkilöiden nimien kääntämisessä riitti tässä albumissa puuhaa. Roomalaisten ja gallien lisäksi paikalla vilisi lusitanialaisia, kreikkalaisia, sarmaatteja, kimbrejä, kusheja ja vaikka ketä – joitakin kansoja ensimmäistä kertaa! Hahmoista huomautettiin vinkkilistassa erikseen, mitä kansaa he edustavat eli mitä päätettä nimissä tulee käyttää, mutta muuten sain pohtia itse tykönäni, miten nimet ratkaisen. Monet nimet jätin sinälleen, ne toimivat yhtä hyvin ranskaksi kuin suomeksikin. Tällaisia olivat esimerkiksi Coronavirus, Bacillus ja Mozzarella.

Huomattava osa nimistä vaati kuitenkin käsittelyä. Minulle ei ole luontaista luoda nimiä siten, että otetaan jokin satunnainen lainasana ja isketään siihen pääte perään (vrt. Amaryllix) vaan yritin etsiä nimiä joko hahmon funktioon jollain tavalla liittyen (hampaankiskoja Xylitolix) tai suomen kielen sanastoa suoraan hyödyntäen eli hakemalla sanoja, joissa olisi suoraan haluttu pääte, kuten Paatos tai Kariès. Roomalaiset olivat tältä kantilta helppoja, tutkailin vain käänteissanakirjastani merkitykseltään sopivia -us-päätteisiä sanoja. Sen sijaan esimerkiksi kushinmaan prinsessat (kuten Venehafer) tuottivat päänvaivaa, sillä ne vaativat eksoottisia -fer-äänteitä, joita suomen kielessä ei luontaisesti esiinny, mikä tekee sanaleikkien punomisesta tukalaa.

Täytyykö käännöstyössä huomioida paljonkin historiallisia faktoja ja paikkoja?

Lukion historianopettaja sanoi, että jos tulee ristiriitaa historian ja Asterixin välillä, Asterix on oikeassa. Huomasitko tätä faktaa kääntäessäsi?

Noudattelin historiallisten kohtien käännöksissä alkutekstiä enkä huomannut albumissa niiltä osin vikaa. Löysin kaikki haluamani termivastineet, garumit, cervisiat ja ombrit, enkä tarkistanut onko albumin sisältö historiallisesti oikein. Toivon, että se työ on tehty jo albumia laadittaessa, ja jos jotakin historiallista ristiriitaa on, niin se on tarkoituksellista ja tulee siirtää käännökseen.

Ainoa ongelmakohtani historian suhteen oli termi housujen esiasteelle, mutta koska kaikki aiemmat Asterix-suomennokset käyttävät sanaa ”pöksyt” niin minäkin menin sitten pöksylinjalla virallisempien tekstiilitermien sijaan. Saattaa olla, että jossakin toisessa albumissa historiaseikat olisivat olleet suurempi ongelma.

Oliko albumin nimen suomennos haastavaa? Oliko sinulla paljon muita vaihtoehtoisia nimiä?

Albumin nimi tulee ratkaista heti ensimmäisenä. Ensimmäisen kerran, kun sitä pyydettiin, itse albumia ei ollut vielä saatavilla vaan pelkkä kansikuva. Ehdotimme sen perusteella mahdollisimman yleisluontoista vaihtoehtoa Asterix Italiassa. Ranskan pää ei pitänyt sen geneerisyydestä, joten saimme albumin tutkittavaksemme. Tekstin näkeminen selvensi, mitä transitalique-sanalla haettiin, joten vääntelin sen pohjalta muutamia vaihtoehtoja. Valituksi tullut Kilpa-ajo halki Italian oli ehdotuksista minun ja albumin toimittaneen Janne Suomisen suosikki, mutta muina vaihtoehtoina heiteltiin sellaisia kuin Asterix ja matka halki Italian sekä Asterix ja Italian suurajot. Pidän albumien nimien keksimistä yleisesti ottaen hankalana, joten onneksi sitä ei tarvitse päättää yksin vaan siihen saa toimittajan ja kustantamon mielipiteen.

Onko ranskan kieli vaikeaa kääntää suomeksi? Käännätkö muita kieliä?

Ranskan kääntämisessä on helpot ja vaikeat puolensa. Ranskan sanaleikit eivät käänny suomeen helposti, koska ranskassa voi pelata paljon sillä, että sanat äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan. Sen sijaan normaali ranskankielinen teksti ei yleensä tuota mitään kummempia ongelmia, joten en pidä sitä sinänsä vaikeana. Kielellä on kuitenkin omat ominaispiirteensä, joiden kanssa saa aina olla tarkkana. Esimerkiksi teitittelyä käytetään paljon laajemmin ranskassa kuin suomessa, joten sitä ei kannata automaattisesti suomentaa samaan muotoon vaan harkita sinuttelua tai passiivirakenteita.

Käännän arjessani pääasiassa asiatekstejä englannista suomeen. Lisäksi olen opiskellut ruotsia ja venäjää, joista teen joskus käännöksiä suomeen. Asiatekstien kääntäminen englannista saattaa välillä tukea yllättävillä tavoilla sarjakuvien suomentamista ranskasta. Samat asiat voivat tulla vastaan niin opetusmateriaaleissa kuin agenttijännäreissäkin.

Kuinka pitkä sarjakuva-albumin käännösprosessi on, ja onko prosessissa joitakin tiettyjä työvaiheita? Jos on, niin onko jokin tietty työvaihe kääntäjälle mieluisin tai vastaavasti haastavin?

Normaalisti työskentelen sarjakuvien kanssa niin, että tulostan ensimmäiseksi alkutekstin ja käyn sen läpi kynän kanssa. Olen suttailija, kirjoitan marginaaleihin ylös mieleen saman tien pulpahtavia hyviä ilmauksia ja merkitsen ylös selvitettävät asiat, esimerkiksi viittaukset toisiin albumeihin. Tämä on ehkä mukavin vaihe, vaikka en itse osaa oikein laskea sitä kääntämisen työvaiheeksi, kun se ei ole työlästä.

Seuraavaksi käyn kirjastossa ja lueskelen saman sarjan albumeja etsien vastauksia bongaamiini ongelmakohtiin: miten joku otus on aiemmin äännellyt tai tunnetaanko tämänniminen hahmo ennestään? Siirrän työpisteeni työhuoneesta olohuoneeseen, jossa luovuus kulkee paremmin, ja aloitan ensimmäisen käännösversion.

Kirjoitan tekstitiedostoon raakakäännöksen, johon merkitsen kauttaviivoin eri vaihtoehtoja, jos en osaa tehdä päätöstä saman tien, sekä korostan punaisella hautumaan jätettäviä ongelmakohtia, jotka eivät ratkea peruskonstein. Seuraan silmä kovana alkutekstiä, ettei mitään jäisi kääntämättä.

Seuraavassa vaiheessa lähden käymään käännöstä läpi uudestaan alusta. Teen tekstistä mahdollisimman sujuvaa eli yritän irrottautua ranskan vaikutuksesta ja katsoa tuotosta itsenäisenä teoksena. Selvitän vaikeimmat ongelmakohdat, yleensä nuijimalla neliskanttisia palikoita väkisin pyöreisiin reikiin. Typistän ilmaukset sopivan mittaisiksi ja tarvittaessa karsin sisältöä. Tämä on raskas ja pikkutarkka vaihe, koska kaikki hauskat ja helpot hommat on jo tehty ja vain työläät ovat jäljellä, mutta koska valmis lopputulos siintää jo silmissä, on helppo löytää motivaatio hioa ja viilata. Lopuksi ajan käännökseen koneellisen oikoluvun ja silmäilen tekstin läpi, ettei siihen ole jäänyt mitään keskeneräisyyksiä.

Pystyn rutistamaan 48 sivun albumin kuuteen työpäivään, mutta se ei ole hyväksi kenellekään. Kymmenen työpäivää on jo hyvä: neljä päivää ensimmäiselle versiolle à 12 sivua päivä, neljä päivää toiselle versiolle ja kaksi päivää aikaa ratkoa ongelmia, sairastaa, plärätä sarjakuvia, tilata kirjaston varastokappaleita ja niin edelleen.

Asterixin kanssa en voinut työskennellä normaalisti. Suureellisen salassapidon vuoksi alkuteksti lähetettiin minulle erillisellä tietokoneella. En siis voinut ottaa albumista printtiä tai siirtää työpistettäni luovempaan huoneeseen, vaan survoin lähetetyn läppärin työpöydän laidalle niin, että pystyin tihrustamaan siitä albumin tekstiä ja sitten tekemään nettihakuja omalla tietokoneellani sen rinnalla. Olisi ollut huomattavasti nopeampaa, jos olisin voinut esimerkiksi kopioida selvittämiäni termejä netistä suoraan käännökseen sen sijaan, että pitää vaihtaa näppäimistöä ja kirjoittaa sana toiselle koneelle.

Asterixin osalta haastavinta olivat siis käännöksen ulkoiset (tietotekniset) puitteet. Suomentamiseen annettiin runsaasti aikaa, joten edes lukuisat palautekierrokset eivät tuottaneet aikatauluongelmia.

Asterixin suomentamisessa parasta oli silloin tällöin pilkahtava tunne, että onnistun kunnioittamaan itselleni tärkeitä hahmoja ja pitämään ne sellaisina kuin lukijat ovat ne jo vuosikymmeniä tunteneet, mutta silti lisäämään tekstiin jotain omaani, omaan suuhun sopivan sanan tai itseä huvittavan vitsin – jättämään palan minua voittamattomien kylän historiaan.

Ja sitten Tri Tuomio kaappaa jälleen viestikapulan. Jos Mirkan mietteet sarjakuvien kääntämisestä kiinnostavat laajemminkin, niin suosittelemme tutustumaan blogiinsa tarkemminkin. Ahkera sanaseppä on valaissut Asterixin lisäksi muun muassa Yoko Tsunon, Lucky Luken ja Piko ja Fantasion kääntämisen kiemuroita!

Puuttuuko Kilpa-ajo halki Italian yhä sarjakuvahyllystäsi? Voit hankkia sen vaikkapa täältä!

Ja vielä kerran kiitokset kysymyksistä Facebook-seuraajille!

Huhtikuun hitit Lehtipisteellä!

Kevät sai vihdoinkin kierroksia koneeseensa ja rynnii vauhdilla päälle. Luvassa lienee myös harmaita päiviä ja räntäsadetta. Niiden varalta on hyvä suojautua sarjakuvin. Kuvaa ja sanaa yhdistävä värikäs tai mustavalkoinen luettava pitää kevätmasennuksen loitolla. Tri Tuomion varma ja tutkittu tieto. Perjantaihehkuttelemme tällä kertaa siis Lehtipisteiden sarjakuvavalikoimaa juuri nyt ja lähitulevaisuudessa. Jos Lehtipisteelle on liian pitkä matka, niin tilaaminenkin onnistuu suuren osan tuotteista kohdalla.Aloitamme aakkosjärjestyksen myötä klassikolla Asterix ja gootit. Järjestysnumeroltaan kolmas Asterix-seikkailu tarjoaa vielä hieman hiomatonta ja alkuvoimaista Asterix-meininkiä. Roomalaisia kolkataan melkein joka sivulla. Tarkemman esittelyn löydät täältä. Lehtipisteiden ohella tämä albumi löytyy myös kirja- ja sarjakuvakaupoista. Tilaaminen onnistuu esimerkiksi täältä.Lehtipisteistä juuri nyt löytyvä Bamse 4-5/2018 on tuplanumero ja tarjoilee perheen pienimmillekin sopivaa jännitysviihdettä, jonka parissa aikuinenkaan ei pitkästy. Arvopohja on kunnossa, joten kaikki pelaavat ja reilusti. Tilaa Bamse täältä! Seuraava numero ilmestyy 3.5.2018!

Korkeajännitys 2/2018 ei nimellään lupaa hyvää kaikille sen keskushenkilöille. Sotajännityksen peruskallio jatkaa armotonta marssiaan toisen maailmansodan melskeissä. Tarkemman esittelyn tästä numerosta löydä täältä. Korkkarin tilaaminen puolestaan onnistuu täältä! Vuoden kolmas numero paukkaa Lehtipisteisiin 3.5.2018!Korkeajännityksen Erikoisnumero 2/2018 vie lukijansa toisen maailmanrähinän itärintaman taistelutantereille. Pokkarin kordiitinkatkuinen sisältö on jo esitelty täällä! Seuraava spessu Lehtipisteissä 30.5.2018!Kun Tri Tuomio sai mahdollisuuden sai mahdollisuuden vaikuttaa Lucky Luke -klassikkouusinnan valinnassa, niin Colt osoitti ensimmäisenä tätä teosta, jossa spagettilänkkärien raadollinen maailmankuva käy Morrisin mankelin lävitse ja naurattaa kaikkia muksusta mummoon. Lucky Luke – Palkkionmetsästäjä on jo rakkaudella esitelty täällä. Jos (ja kun) albumia ei löydy Lehtipisteistä, niin kannattaa katsastaa kirjakauppojen hyllyt. Tilaaminen onnistuu esimerkiksi täältä!Tex-faneja todellakin hemmotellaan päivämäärällä 25.4.2018. Maxi-Tex Nueces Valley on klassikko jo syntyessään! Tarinakaari kattaa laajemman ajan kuin yksikään aikaisempi Tex-seikkailu. Innostuneen ennakkohehkutuksen löydät täältä!Spider-Man – Hämähäkkimies 4/2018 jatkaa Salattujen sotien seuraamista. Mukana on yllättäviä hybridiversioita Kostajista ja paljon muuta äimisteltävää. Kolme tarinakaarta pitää huolen siitä, että kyyti on vuoristoratamaisen tasaista. Tiukimmissa kurveissa kannattaa pitää penkistä kiinni. Toukokuun Hämistä odottelemme 9. päivään saakka. Kotiin kannettuna Hämis järjestyy täältä!Tex Willerin vuoden viides numero on sitä kategoriaa, jolla voi korjailla Texiin skeptisesti suhtautuvien sarjakuvaharrastajien arvomaailmaa tolkullisempaan kuosiin. Tri Tuomio lupaileekin, että tässä numerossa käynnistyvä kahden numeron seikkailu on kuluvan vuoden perusjulkaisun tarinoiden kärkikolmikossa. Jos ei ole, niin sitten on todella kovaa Tex-sarjakuvaa tulossa ja Tri Tuomio äimempänä kuin koskaan. Murhamysteeri annoksella arktista kauhua. Pääpahiksessa riittää karismaa ja vaaran tuntua. Kätyriänsäkin rakastaa vihata. Aina hyviä merkkejä. Tarinan päättävä numero ilmestyy 9.5.2018! Tilaa Tex Willer!