Tex Willer ja kolmen värinumeron timanttiakin kovempi kimara!

Elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun auringonvalon määrä lisääntyy, linnut ryhtyvät konsertoimaan kevättä rinnat pullollaan ja Tex Willerin sivut muuttuvat hetkeksi värillisiksi. Texin numerot 2–4 ovat siis neliväriset, mikä monelle on kevään piristysruiske ja muutamalle kauhistus ja kiirastuli. Kummassakin tapauksessa tämä kolmen numeron putki on nopeasti ohitse, hieman kuten Suomen kesäkin taas piakkoin…

Kannattaako Texin kyytiin hypätä vaikkapa ihan vain tämän värillisen pätkän ajaksi? Meidän mielestämme vastaus on tietysti järkkymätön kyllä (ja Tex Willer pitää heti ja ihan salamana tilata TÄÄLTÄ), mutta perustellaanpa tätä mielipidettä nyt hieman.

Alkupalana toimii Jacopo Rauchin juonima ja Alessandro Boccin kuvittama tiivistunnelmainen toimintapala Kasvoton meskalero, joka ovelasti aloitetaan keskeltä toimintaa. Kit Carson on bandiittien vankina ja pian köysi kaulassaan. Konnien ajatuksena on saada Tex ansaan, mutta eiköhän jälleen kerran käy niin, että konnat ovat vain näppärästi kerääntyneet yhteen ja samaan paikkaan Texin kurmotettaviksi…

Alkupalana tämä tarina ei ole kevyt tai hienosteleva. Lempeän keiton sijaan tarjolla on riistan kuivalihaa. Pääpaino on räjähtävällä toiminnalla. Lisämausteena veitsitappelu komealla koreografialla. Enempi lyönti palleaan kuin päänsilittelyä. Toiminnan ystävä arvostaa.

Pääruokana tarjoiltava Rio Quemado päästää ääneen Mauro Bosellin. Kuvallisella puolella loistaa Maurizio Dotti. Keskelle toimintaa heitetään lukija tälläkin kertaa, sillä Winchester haukahtaa päin näköä jo ensimmäisellä sivulla. Pian Texin ja Kit Carsonin rosvojahti johdattaa sankarimme erään meksikolaisen suurtilallisen tiluksille.

Suurtilallisemme on kova koville, mutta kuka onkaan tarinan todellinen konna? Luvassa on suuria tunteita ja romantiikaltakaan ei vältytä. Alkupalaan verrattuna sivumäärä on lähes tuplattu, joten mukaan mahtuu myös nyansseja ja kiemuroita. Kyllä se Boselli vaan on Tex-velho parhaasta päästä. Ja sitten jälkiruuan kimppuun!

Luca Barbieri (teksti) ja Walter Venturi (kuvat) tarjoilevat lyhyen ja ytimekkään kostotarinan Huopahevonen, jonka alussa Tex hautaa murhatun uudisasukasperheen ja lähtee jäljittämään heidän tappajiaan.

Ennen tarinan vääjäämätöntä päätöstä herkuttelemme upeasti väritetyillä lännenmaisemilla, joita emme nyt vilauttele tämän hehkutuksen kuvituskuvissa, vaan säästelemme ne Texin tilaajille ja ostajille. Ja Facebook-sivujemme seuraajille.

Juuri sopiva jälkiruoka. Jättää tosin haikean sivumaun. Kosto on suloinen, mutta suru jää silti puseroon. Eli todella tehokas lyhäri tämäkin. Tämän Texin kanssa kannattaa olla nopea, sillä se poistuu Lehtipisteiden hyllyiltä jo 27. helmikuuta!

Numero 3/2018 käynnistellään Francesco Testin ja Mauro Laurentin takomin tunnelmin. Ystävät kuolemaan saakka vie lukijansa hieman vähemmän yllättäen keskelle toimintaa, eli nuori Tex Willer pakenee täyttä laukkaa etsintäpartiolta Dynamiitin siivittämänä, mutta hänelläpä on jäljillään myös tavallista taitavampi palkkionmetsästäjä.

Tämä Vincent Johnson onkin hieman erityisempi tapaus, kuten tarinan nimikin kenties jo lupailee. Texin sivuhenkilögalleria saa siis jälleen yhden mieleenpainuvan hahmon lisää. Pienenä ylimääräisenä bonuksena eräs tarinan konnista on lainannut habituksensa Klaus Kinskiltä. Elokuvan ystävä arvostaa.

30-sivuinen alkupala perinteisintä mahdollista Texiä siis. Juuri sopiva makupala ennen tämän värillisen Tex-kattauksen kruunua, eli pitkää tarinaa Karjatilallisen rakkaus, joka valtaa loppuosan numerosta 3 (ilmestyy 28. helmikuuta ) ja koko numeron 4/2018 (ilmestyy 21. maaliskuuta).

Pasquale Rujun käsikirjoittama ja Giacomo Danubion taiteilema Karjatilallisen rakkaus ei käynnisty keskeltä toimintaa, ellei toimintana pidä karjanajoa. Ja nyt tarina alkaa vieläpä cowboy-arjen kuvauksella, eli stampedea tai muuta jännää ei alkusivuilla tapahdu. Jos olet länkkärillisesti sivistynyt kuten allekirjoittanut, eli Larry McMurtryn Lonesome Doven (Vaarojen maa) fani ja ystävä, niin uskallan luvata tämän tarinan kolisevan koko matkaltaan.

Karjanajajien matkan varrelle sattuu pari tuttua herraa, eli Tex ja Kit, joista toisen vanha tuttu on karjalauman omistaja. Karjanajajien matkalle osuu myös vihamieliseltä vaikuttavia intiaaneja ja erittäin vihamielisiä karjavarkaita, joten pian herrojen Willer ja Carson Winchesterit saavat töitä.

McMurtryn antaman mallin mukaan Ruju tuo cowboyt lähelle lukijaa, jolloin he lakkaavat olemasta statisteja ja pian heidän mukanaan huomaa elävänsä ja jännittävänsä. Tarinassakin piisaa koukkuja, joten numeron kolme jälkeen nelonen ei tule yhtään liian nopeasti. Vinkataanpa hieman vitostakin. Silloinkin tarinaa iskee Ruju, mutta taiteiluvastuu on siirtynyt Alfonso Fontin leveille harteille. Mustavalkoisen Texin ystäville on siis todellinen makupala luvassa 11. huhtikuuta!

Tee itsellesi palvelus ja TILAA TEX WILLER!

Maalatulta aavikolta Montanan vuorille – Tex Willerin villin värikäs länsi

Nyt kun Tex Willerin perusjulkaisu on palannut vanhaan tuttuun mustavalkoiseen ilmiasuun, on aika räväyttää värillistä western-viihdettä lehtipisteitä ja kirjakauppojakin sulostuttamaan peruspokkaria huomattavasti kookkaammassa suuralbumiformaatissa. Luvassa on siis reiluin mitoin silmäkarkkia. Teitä on täten varoitettu!

Suuralbumien sarjassakin nämä värilliset seikkailut muodostavat oman kategoriansa. Viime kevään tuplakattauksen aloittanut Sankari ja legenda oli uuden uljaan sarjan lähtölaukaus ja Fronteran vanki ensimmäinen varsinainen tulitaistelu. Nyt vuorossa on seuraava tuplashotti tuli-, valo- ja alkuvoimaista Tex-seikkailuviihdettä, eli Tex Romanzi a Fumetti -sarjan osat 3 ja 4 yksissä kansissa. Viime vuoden satoa molemmat, joten suomalaiset fanit saavat nämä seikkailut eteensä ilahduttavan tuoreina.

Tämän tuplasatsin ensimmäinen tarina Painted Desert sijoittuu nimensä mukaisesti Pohjois-Arizonan maalauksellisen kauniisiin aavikkomaisemiin, jotka todellakin siis ovat kuvitusmateriaalia sanakirjan kohtaan kuvauksellisen maisema. Tarinasta vastaava Mauro Boselli on Tex-käsikirjoittajana ultraraskasta sarjaa, mutta uuden formaatin mukanaan tuoma innostus näkyy konkarinkin otteissa. Konkariosastoa tosin on kuvittajakin. Bonellin sarjakuvatalon tuotteista Dylan Dog on Angelo Stanolle tutuinta sarkaa, mutta vankan herkällä otteella tuntuu sujuvan myös Tex Willerin seikkailujen esillepano.

Stanon pitkä ura kansitaiteilijana näkyy Painted Desertin tunnelmissa. Väreillä kertominen ja niillä herkutteleminen tuntuu sujuvan herralta luonnostaan. Dylan Dogin myötä kauhutunnelmatkin ovat hanskassa ja lopun yliluonnollisillakin elementeillä tunnelmoiva välienselvittely luolastoissa saa esimerkiksi Dario Argenton kaltaisen väreillä pelottelijan fanit kehräämään. Ainakin yksi hahmoista vaikuttaisi kumartavan kunnioittavasti Larry McMurtryn suuntaan, joka saa kaltaiseni Lonesome Dove -saagan fanin kehräämään, joten myös Boselli ansaitsee fanipoikapisteitä.

Väreistä otetaan tehoja irti myös tarinan väkivaltaisten kohtien alleviivaajana, eli punaisena räiskähtelevä veri iskee silmille mustavalkoista ilmaisua tehokkaammin. Sam Peckinpahin fanit kiittävät! Punaisena hehkuva hurme herättää huomiota myös albumin jälkimmäisessä seikkailussa Uhka Montanassa, joka sijoittuu siis Montanan lumisiin maisemiin. Hanget eivät tosin enää albumin lopussa hehku yhtenäisen valkoisina, mikä ei Tex Willerin maailman tunteville tule yllätyksenä. Ruuti ja veri jättävät leimansa Montanan maisemiin.

Käsikirjoittaja on tässäkin tarinassa erittäin kokenutta osastoa. Gianfranco Manfredi on Texin ja Ukkostuulen lukijoille entuudestaan hyvinkin tuttu herra. Piirroksista vastaava Giulio De Vita syntyi samoihin aikoihin kun Angelo Stano jo aloitteli uraansa, eli 70-luvun alussa. Tämä suomalaisille lukijoille hieman oudompi nimi on esitellyt taitojaan muun muassa Thorgalin sivuilla. Väreistä vastaa Matteo Vattani, ja onpahan pakko todeta, että hyvin vastaakin. Alun masentuneen harmaista kansanmurhatunnelmista siirrymme syksyisen metsän vaarojen kautta lumimyrskyn suojissa hiipivään jännitykseen, komeita maisemia unohtamatta.

Erityismaininnan De Vitan ja Manfredin tiimi ansaitsee toimintakohtauksissa mukana olevista ratsuista. Mustangin räjähtävä lähtönopeus on hienosti kuvattu. Lännenratsastuksen faneille kenties siis erityissuositus. Ja kaikille klassisen lännenviihteen ystäville tämä tuhti albumikokonaisuus on luonnollisesti pakkorasti, vaikka perus-Texiä olisikin jo mitta täynnä, sillä näissä tarinoissa on villiä vaaran tuntua, eli aitoa Villin lännen henkeä.

Tex Willer -suuralbumi 35 lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 24.5.2017!

Värilliset Tex Willerit vuonna 2017 – kauhutunnelmointia ja tuimaa toimintaa

Pian koittaa vanhoillisimpien Tex-fanien kolmen numeron mittainen kiirastuli, sillä Tex Willerit 3–5/2017 ovat sisäsivuiltaan riemunkirjavia, eli värikkäitä. Mustavalkoisuuden nimiin vannoville tämä on ikävä aika vuodesta, mutta onneksi vaihtelun virkistämiä löytyy myös melkoinen joukko.

Värillinen Tex Willer tuo aina allekirjoittaneen mieleen Fingerpori-stripin, jossa Heimo Vesan vieno toive suosikkisarjan värimaailman suhteen saa hyvinkin afrotukkaisen tulkinnan. Klassikkopätkä. Tipahdin. Mutta palatkaamme itse asiaan. Järkytyksen pehmentämiseksi ja makuaistin herkistämiseksi tarjoamme nyt pienen silmäyksen värillisten Texien antiin vuonna 2017. Luvassa on muun muassa aaveita, demoneita, intiaaneja ja lainsuojattomia. Maustepussista löytyy myös naiskauneutta ja hyppysellinen romantiikkaa.

Aloitamme värillisen kattauksen kolmella lyhärillä, eli numero kolme sisältää kolme kokonaista seikkailua. Numerus est omen?

Aloitamme Bosellin juonimalla ja Franzellan taiteilemalla tarinalla Vaara piilee varjoissa. Mukana menossa häärää El Morisco, joten yliluonnollisia tapahtumia siis luvassa.

Seuraavaksi herkistelemme hieman, eli Rujun kässäröimä ja Tissellin akvarellein toteuttama Haaste vanhalla lähetysasemalla yhdistelee rajua toimintaa ja karua romantiikkaa. Suosittelemme eritoten Larry McMurtryn Lonesome Doven ystäville.

Sokerina pohjalla tai suolana pinnalla pohjalla toimii Simeonin kirjoittama ja kuvittama Hoganin kopla, joka tarjoaa konnajahtia Gran Canyonin uljaissa maisemissa.

Vuoden neljäs Tex korkataan Mignaccon (tarina) ja Vanninin (taide) kummitusjutulla Chindi. Huomattavasti maanläheisempi ote tässä haamuilussa kuin edellisen numeron avauksessa, mikä realismin ystäville tiedoksi.

Kummittelun jälkeen on luvassa pitkä tarina, sillä Faracin juonima ja Milanon taiteilema Siouxien mailla valtaa myös seuraavan numeron. Salapoliisijännäriä, karjanajoa ja intiaanien kanssa kahakointia. Muy bien!

Ja kun nämä värilliset seikkailut on tavattu, niin luvassa on Civitellin taiteilemaa kauhupainotteista Texiä. Voipojatvoipojatvoipojat…

Tex Willer 3/2017 lehtipisteissä ja tilaajilla 1. maaliskuuta. 4/2017 29. maaliskuuta ja 5/2017 20. huhtikuuta.