Maalatulta aavikolta Montanan vuorille – Tex Willerin villin värikäs länsi

Nyt kun Tex Willerin perusjulkaisu on palannut vanhaan tuttuun mustavalkoiseen ilmiasuun, on aika räväyttää värillistä western-viihdettä lehtipisteitä ja kirjakauppojakin sulostuttamaan peruspokkaria huomattavasti kookkaammassa suuralbumiformaatissa. Luvassa on siis reiluin mitoin silmäkarkkia. Teitä on täten varoitettu!

Suuralbumien sarjassakin nämä värilliset seikkailut muodostavat oman kategoriansa. Viime kevään tuplakattauksen aloittanut Sankari ja legenda oli uuden uljaan sarjan lähtölaukaus ja Fronteran vanki ensimmäinen varsinainen tulitaistelu. Nyt vuorossa on seuraava tuplashotti tuli-, valo- ja alkuvoimaista Tex-seikkailuviihdettä, eli Tex Romanzi a Fumetti -sarjan osat 3 ja 4 yksissä kansissa. Viime vuoden satoa molemmat, joten suomalaiset fanit saavat nämä seikkailut eteensä ilahduttavan tuoreina.

Tämän tuplasatsin ensimmäinen tarina Painted Desert sijoittuu nimensä mukaisesti Pohjois-Arizonan maalauksellisen kauniisiin aavikkomaisemiin, jotka todellakin siis ovat kuvitusmateriaalia sanakirjan kohtaan kuvauksellisen maisema. Tarinasta vastaava Mauro Boselli on Tex-käsikirjoittajana ultraraskasta sarjaa, mutta uuden formaatin mukanaan tuoma innostus näkyy konkarinkin otteissa. Konkariosastoa tosin on kuvittajakin. Bonellin sarjakuvatalon tuotteista Dylan Dog on Angelo Stanolle tutuinta sarkaa, mutta vankan herkällä otteella tuntuu sujuvan myös Tex Willerin seikkailujen esillepano.

Stanon pitkä ura kansitaiteilijana näkyy Painted Desertin tunnelmissa. Väreillä kertominen ja niillä herkutteleminen tuntuu sujuvan herralta luonnostaan. Dylan Dogin myötä kauhutunnelmatkin ovat hanskassa ja lopun yliluonnollisillakin elementeillä tunnelmoiva välienselvittely luolastoissa saa esimerkiksi Dario Argenton kaltaisen väreillä pelottelijan fanit kehräämään. Ainakin yksi hahmoista vaikuttaisi kumartavan kunnioittavasti Larry McMurtryn suuntaan, joka saa kaltaiseni Lonesome Dove -saagan fanin kehräämään, joten myös Boselli ansaitsee fanipoikapisteitä.

Väreistä otetaan tehoja irti myös tarinan väkivaltaisten kohtien alleviivaajana, eli punaisena räiskähtelevä veri iskee silmille mustavalkoista ilmaisua tehokkaammin. Sam Peckinpahin fanit kiittävät! Punaisena hehkuva hurme herättää huomiota myös albumin jälkimmäisessä seikkailussa Uhka Montanassa, joka sijoittuu siis Montanan lumisiin maisemiin. Hanget eivät tosin enää albumin lopussa hehku yhtenäisen valkoisina, mikä ei Tex Willerin maailman tunteville tule yllätyksenä. Ruuti ja veri jättävät leimansa Montanan maisemiin.

Käsikirjoittaja on tässäkin tarinassa erittäin kokenutta osastoa. Gianfranco Manfredi on Texin ja Ukkostuulen lukijoille entuudestaan hyvinkin tuttu herra. Piirroksista vastaava Giulio De Vita syntyi samoihin aikoihin kun Angelo Stano jo aloitteli uraansa, eli 70-luvun alussa. Tämä suomalaisille lukijoille hieman oudompi nimi on esitellyt taitojaan muun muassa Thorgalin sivuilla. Väreistä vastaa Matteo Vattani, ja onpahan pakko todeta, että hyvin vastaakin. Alun masentuneen harmaista kansanmurhatunnelmista siirrymme syksyisen metsän vaarojen kautta lumimyrskyn suojissa hiipivään jännitykseen, komeita maisemia unohtamatta.

Erityismaininnan De Vitan ja Manfredin tiimi ansaitsee toimintakohtauksissa mukana olevista ratsuista. Mustangin räjähtävä lähtönopeus on hienosti kuvattu. Lännenratsastuksen faneille kenties siis erityissuositus. Ja kaikille klassisen lännenviihteen ystäville tämä tuhti albumikokonaisuus on luonnollisesti pakkorasti, vaikka perus-Texiä olisikin jo mitta täynnä, sillä näissä tarinoissa on villiä vaaran tuntua, eli aitoa Villin lännen henkeä.

Tex Willer -suuralbumi 35 lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 24.5.2017!

Värilliset Tex Willerit vuonna 2017 – kauhutunnelmointia ja tuimaa toimintaa

Pian koittaa vanhoillisimpien Tex-fanien kolmen numeron mittainen kiirastuli, sillä Tex Willerit 3–5/2017 ovat sisäsivuiltaan riemunkirjavia, eli värikkäitä. Mustavalkoisuuden nimiin vannoville tämä on ikävä aika vuodesta, mutta onneksi vaihtelun virkistämiä löytyy myös melkoinen joukko.

Värillinen Tex Willer tuo aina allekirjoittaneen mieleen Fingerpori-stripin, jossa Heimo Vesan vieno toive suosikkisarjan värimaailman suhteen saa hyvinkin afrotukkaisen tulkinnan. Klassikkopätkä. Tipahdin. Mutta palatkaamme itse asiaan. Järkytyksen pehmentämiseksi ja makuaistin herkistämiseksi tarjoamme nyt pienen silmäyksen värillisten Texien antiin vuonna 2017. Luvassa on muun muassa aaveita, demoneita, intiaaneja ja lainsuojattomia. Maustepussista löytyy myös naiskauneutta ja hyppysellinen romantiikkaa.

Aloitamme värillisen kattauksen kolmella lyhärillä, eli numero kolme sisältää kolme kokonaista seikkailua. Numerus est omen?

Aloitamme Bosellin juonimalla ja Franzellan taiteilemalla tarinalla Vaara piilee varjoissa. Mukana menossa häärää El Morisco, joten yliluonnollisia tapahtumia siis luvassa.

Seuraavaksi herkistelemme hieman, eli Rujun kässäröimä ja Tissellin akvarellein toteuttama Haaste vanhalla lähetysasemalla yhdistelee rajua toimintaa ja karua romantiikkaa. Suosittelemme eritoten Larry McMurtryn Lonesome Doven ystäville.

Sokerina pohjalla tai suolana pinnalla pohjalla toimii Simeonin kirjoittama ja kuvittama Hoganin kopla, joka tarjoaa konnajahtia Gran Canyonin uljaissa maisemissa.

Vuoden neljäs Tex korkataan Mignaccon (tarina) ja Vanninin (taide) kummitusjutulla Chindi. Huomattavasti maanläheisempi ote tässä haamuilussa kuin edellisen numeron avauksessa, mikä realismin ystäville tiedoksi.

Kummittelun jälkeen on luvassa pitkä tarina, sillä Faracin juonima ja Milanon taiteilema Siouxien mailla valtaa myös seuraavan numeron. Salapoliisijännäriä, karjanajoa ja intiaanien kanssa kahakointia. Muy bien!

Ja kun nämä värilliset seikkailut on tavattu, niin luvassa on Civitellin taiteilemaa kauhupainotteista Texiä. Voipojatvoipojatvoipojat…

Tex Willer 3/2017 lehtipisteissä ja tilaajilla 1. maaliskuuta. 4/2017 29. maaliskuuta ja 5/2017 20. huhtikuuta.