Ken Parker on westernien aatelinen!

Alkuvuosi 2016 on lännenviihteen ystäville harvinaislaatuisen suopea. Elokuvateattereihin pelmahti juuri Quentin Tarantinon kehuttu The Hateful Eight ja pian on luvassa Alejandro G. Iñárritun vielä kehutumpi ja Golden Globeillakin kruunattu The Revenant. Tri Tuomio ainakin käväisee katsastamassa molemmat. Elävän kuvan puolella ruuti on kuivaa, mutta niin on sarjakuvarintamallakin.

Tex Willerin numerot 1 ja 2 valtaava tarinakokonaisuus on vankinta nyky-Texiä. Niiden jälkeen värit palaavat Texin sivuille muutaman numeron ajaksi ja vuoden 2015 värillinen kattaus kalpenee tämän vuoden rinnalla. Nyt on tulossa kovia luita järsittäväksi.

KP0116

Tammikuun kovin luu lännensarjakuvarintamalla ja oikeastaan millä tahansa sarjakuvarintamalla on kuitenkin Ken Parkerin 20.1. ilmestyvä pokkari Tuomitut. Tämä pokkari jatkaa numeron 1/2015 tarinaa, eli Ken Parker viruu edelleenkin vankilassa. Sankarimme on siirretty kärsimään tuomiotaan Yhdysvaltain syvän etelän suistomailla sijaitsevalle työleirille. Luvassa on siis alligaattoreita, käärmeitä ja ikäviä olosuhteita. Ja koska Ken Parkerin tekijöihin voi luottaa, niin vankien ja vartijoiden välisissä suhteissa on keskimääräiseen vankilatarinaan verrattuna monta ylimääräistä kierrepalloa. Jännitteitä lisäillään mestarin ottein, kunnes räjähtää. Tai on räjähtämättä. Ken Parker on päättänyt kärsiä lopun rangaistuksensa hiljaa ja epäkohtiin puuttumatta, mutta helppoa se ei tule olemaan.

KP0116_1

Giancarlo Berardin ja Maurizio Manteron juonima tarina siis pitää ruuvipihdeissään, mutta Pasquale Frisendan ja Laura Zuccherin taide pistää haukkomaan henkeä ja äimimään käkenä muutaman sivun välein. Vaikka ihmiset kärsivät, niin luonto ympärillä on kaunis tai ainakin rumankaunis.

KP0116_2

Tarjolla on siis jylhä vankilatarina, joka tarjoaa osaaville kertojille täyskäden ikuisesti ajankohtaisia ihmisyyden polttoaineita, sadismia, ahneutta, oveluutta, himoa… Jokaiselle jotain. Romantiikka tosin on tällä kertaa hyvin synkkää ja traagista. Toisaalta niinhän se Ken Parkerin maailmassa yleensä on. Ei Parkerin tekijöitä turhaan realismista kiitellä.

KP0116_3

Ja herkkuhan ei tältä vuodelta pääty tähän, vaan tämä on lähinnä alkupala. Seuraavissa numeroissa reilut kolmesataa sivua ja kaksi kokonaista tarinaa per pokkari. Laatulänkkäriähky! Jippikaijee!

Ken Parker 1/2016 lehtipisteissä 20.1.2106!

Cheyenne Club – kiveäkin kovempi Tex-klassikko!

MTexCheyenne

Uutinen piirtäjämestari Ferdinando Fuscon poismenosta 10. elokuuta teki syksyn Maxi Texistä ikävällä tavalla ajankohtaisen. Guido Nolittan käsikirjoittama ja Fuscon kuvittama länneneepos Cheyenne Club julkaistiin alun perin Tex Willerin numeroissa 13–15 vuonna 1987, mutta tarinan loppu ikävällä tavalla typistettynä. Nyt pääsemme nauttimaan tarinasta kokonaisuudessaan ja ahmimaan sen kerralla ilman viikkokausien taukoja. Ja millainen tarina se onkaan!

MT1

Villin lännen fiktiona Cheyenne Club on raskasta sarjaa jo pituutensakin puolesta. 300 sivua takaa sen, että kirjoittajalla on mahdollisuus rakentaa jännitteitä ja lisätä hahmokatrasta kaikessa rauhassa. Myös Fuscolle annetaan tilaa fiilistellä villin lännen kuvastolla. Komeiden erämaamaisemien lisäksi herra herkuttelee muun muassa ökykartanoilla ja kovin viihtyisän oloisilla saluunoilla. Fuscon lännessä lukijan silmä todellakin lepää.

MT2

Guido Nolitta tietää tämän ja ottaa piirtäjästään kaikki tehot irti. Eritoten kaksintaisteluissa muutamaan sekuntiin käytetään monta sivua, joka tietää jännityksen kihelmöivää tiivistymistä. Tämä on erityisen merkittävä suoritus siinäkin mielessä, että itsevarma Tex vastaan hikoileva konna on lopputulemaa myöten mallia aika monta kertaa nähty juttu. Mutta niin vain nousee lukijan pulssi ja epäilyksen siemen kaihertaa kallopohjassa. Saako Tex nyt siipeensä? Koska lännenviihde toimii parhaiten annoksella realismia, niin eipä Texkään näistä kinkereistä selviä ilman kuhmua tai kahta.

MT3

Cheyenne Clubin konnia ovat karjaparonit, jotka pyrkivät savustamaan pienviljelijät pois mailtaan pyssymiesten ja lahjottujen lainvalvojien avulla. Konnat eivät kaihda edes tykin käyttämistä karjavarkaiksi lavastamiaan farmareita vastaan. Lukijan onneksi tämä tarkoittaa sitä, että Texilläkään ei juuri ole syytä pidätellä iskujaan. Tarinan suvantokohtia ja taiteen maisemilla ja miljöillä herkuttelua tasapainotetaan siis todella tuhdilla toiminnalla.

MT4

Sanomattakin siis selvää, että Cheyenne Clubia uskaltaa hehkuttaa kaikille lännenviihteen ystäville. Jos kerran kymmenessä vuodessa sijoittaa rahansa Texiin, niin tässä on hyvä vaihtoehto. Sopii myös vaikkapa USA:n historiaa harrastavan tahon joululahjontaan. Tämä jämerä lännenseikkailu ei mene vanhaksi taiteeltaan tai tarinaltaan, joten toimii myös sijoituksena tulevaisuuteen. Kestää useamman lukukerran ja saattaa jopa hyötyä niistä. Sääli että laatuviinivertaus on jo käytetty Mustanaamion kohdalla, mutta myös Cheyenne Club pysyy ja paranee.

Paketin silaa Rennen Nikupaavolan käännös. Oheislukemistoksi suosittelemme Janne Viitalan artikkelia R.I.P. Ferdinando Fusco giganttisesta Tex-kirjasta Kapinan liekkejä Kanadassa.

Lopuksi tiedotusluontoista asiaa:
Vuoden 2013 Helsingin sarjakuvafestivaaleilla hetkeksi hukkaan päätynyt Fabio Civitellin originaalipiirros on löytynyt ja koristaa nyt erään suomalaisen Tex-keräilijän kokoelmaa. Tällä katoamismysteerillä on siis onnellinen loppu!

Kuuminta kesälukemista: Tex Willer Kirjasto 29 – Terroria Rio Sonoralla

Toukokuu 2015 on todellakin ollut Tex Willerin kuukausi. Laadukkaan lännenviihteen ystäville ovat koittaneet todelliset kissanpäivät, koska Tex-julkaisujen suma on mallia korskea. Kirsikkana kakussa toimii vieläpä painotuore Ken Parker -pokkari, joten lehtipisteeltäkin haettu länkkärisäkillinen on laatua pullollaan.

TeK29_1

Perus-Texissä palattiin värillisten välipalojen jälkeen mustavalkoiseen ilmaisuun kovalla rytinällä. Ainakin Tri Tuomion mielestä juuri nyt on tarjolla parasta mahdollista nyky-Texiä. Numerossa 8/2015 käynnistyvä tarinakokonaisuus varsinkin on huumaavan jylhä takaa-ajodraama, jossa Mauro Boselli ja Corrado Mastantuono pistävät parastaan. Suosittelen sitä Tex-fanien lisäksi Texiin vasta tutustuville ja jopa jossain vaiheessa Texiin kyllästyneille. Nyt on ruuti kuivaa!

TexK29_2

Klassista Texiä ei kuitenkaan ole syytä unohtaa: Texin seikkailut järjestyksessä paketoivan Tex Willer Kirjasto -sarjan osa 29 Terroria Rio Sonoralla tihkuu lännenviihteen ydinmehua, minkä voi jo päätellä lukujen nimistäkin – Verta Laredossa, Kuoleman kilpajuoksu, Kaksintaistelu aamunkoitossa, Kuumaa lyijyä

TexK29_3

Artikkeliosuudessa esitellään ylityöllistetyn Aurelio Galeppinin avuksi tulleista apupiirtäjistä Mario Uggeri. Samalla valaistaan enemmänkin sitä prosessia, millä Texien toteuttaminen muuttui muutaman hengen hikipajasta tehokkaaksi käsityöläisten koneistoksi. Monet manga-sarjat toteutetaan muuten samalla systeemillä: mestari tekee tärkeimmät osuudet ja kisällit hoitavat taustat ja oppivat samalla seuraaviksi mestareiksi.

TexK29_4

Hienohelmoja varoitettakoon jälleen kerran. Näissä vanhoissa Texeissä on voimassa nykyajalle jo osittain vieraaksi muuttunut arvomaailma. Texin ja hänen tovereidensa puheet ja teot ovat ajoittain väkivaltaisempia kuin nykyhetken sankarihahmoilla. Tämä on sitä ajan patinaa, joka lisää näiden tarinoiden antia nykypäivän lukijalle.

Tex Willer Kirjasto 29 – Terroria Rio Sonoralla nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla kautta maan!