Ennakkohehkutusta: Ken Parker!

KP1

Iloisia uutisia Ken Parkerin faneille. Tuotantoa riivanneet ongelmat on nyt setvitty ja seuraavan osan ilmestymispäivän voi hakata kiveen. 20. toukokuuta pamahtaa lehtipisteisiin tuhti lukupaketti kunnianhimoisesti toteutettua lännenviihdettä. 288-sivuinen opus sisältää kaksi kokonaista tarinaa, joten luettava ei heti lopu kesken. Massiivinen paketti laadukkainta mahdollista lännenviihdettä on luvassa syksylläkin, eli kahden ja puolensadan sivun raja rikotaan silloinkin komeasti.

KP2

Väärään aikaan aloittaa opuksen ja tällä kertaa luvassa on intiaanisotaa ja höyryveturien ihastelua. Giancarlo Berardi kuljettaa mestarillisesti kahta tarinaa rinnakkain ja Giorgio Trevisanin ja Pasquale Frisendan grafiikka hivelee silmää. Sokeri on kuitenkin pohjalla, sillä Berardin juonima ja Ivo Milazzon taiteilema hurja Tuulahdus vapautta on piinkova tarinakokonaisuus, jossa jännitysruuvi kiristyy äärimmilleen Kenin viruessa vankilassa sadististen vartijoiden armoilla. Kylmäävää kyytiä kerrassaan… Palaamme aiheeseen vielä toukokuussa!

KP3

Ken Parker 1/2015 lehtipisteissä 20.5.2015!

Parasta lomaluettavaa osa 7

Giancarlo Berardi & Ivo Milazzo: Ken Parker 23

Koulut ovat jo alkaneet, joten sen kunniaksi viikon kesälukemistoksi tarttuu teos, jonka yhteydessä pääsemme käyttämään satunnaista lukijaa pelottavia termejä intertekstuaalisuus ja metasarjakuva. Ken Parker on aina ollut älyköille maittavaa lännenviihdettä, mutta tässä pokkarissa älyllisyys menee yhdelletoista.

Ken Parker

Pokkarin aloittavassa tarinassa Sankareiden maa Ken Parker kohtaa luojansa. Kirjaimellisesti, sillä tässä seikkailussa ovat mukana Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo. Sankareiden maa on myös kunnianosoitus tarinan ilmestymishetkellä satavuotiaalle elokuvalle, joten tässä erikoislaatuisessa tarinassa näyttäytyy myös melkoinen joukko valkokankaan tunnetuimpia kasvoja.

Luvassa on siis metasarjakuvallista ilottelua, jossa tekijät miettivät vastuutaan sankarin koettelemuksista. Ken Parker pääsee myös sanomaan luojilleen muutaman valitun sanasen. Sankaruuden ja konnuuden teemaa pohdiskellaan osaavasti elokuvahistorian valovoimaisimpien hahmojen avulla. Tekijät ovat selvästi nauttineet tästä hieman erilaisemmasta välipalasta, eikä kikkailun määrä ylitä viihdearvoja, eli kokeellisuutta taiteessaan vierastavat eivät siis tarvitse allergialääkkeitään. Jos odottaa Ken Parkerilta aina lännenseikkailua, niin sitten Sankareiden maa saattaa aiheuttaa pettymyksen. Tämä toimittaja ainakin viihtyi kybällä. Ja jos seikkailu vaikuttaa liian omituiselta, niin se on helppo jättää lukematta. Tarina on siis täysin irrallinen Ken Parkerin juonellisesta jatkumosta.

Erikoisen aloituslaukauksen jälkeen pokkarin toinen tarina McCormackin merkki tasapainottaa meininkiä mukavasti, sillä nyt mennään mitä klassisimman lännenviihteen nuotituksella, kuten pokkarin takakannen tekstikin toteaa: ”Uudisraivaajien uuttera työ vaihtuu veriseksi taisteluksi selviytymisestä, kun armottomat keinottelijat kiinnostuvat heidän maistaan. Vakavasta haavoittumisesta toipuva ja todellisen henkilöllisyytensä salaava Ken ajautuu sheriffin tähti rinnassaan keskelle konfliktia ja murhamysteeriä selvittelemään.”

Luonnollisesti Berardin ja M. Manteron juonimatarina ja G. Freghierin taide jatkavat tämän sarjan lukijan älykkyyttä arvostavaa peruslinjaa perinteisemmänkin seikkailun merkeissä. Oikeastaan tämä osa 23 onkin melkoisen täydellinen kattaus Ken Parkeria: yhtaikaa perinteitä kunnoittavaa ja rajoja rikkovaa lännenviihdettä, joka on kulttimaineensa ansainnut. Sääli vain, että tämäkin kultti on turhan harvojen huvia, mutta minkäs sille voi, että suuri yleisö ei aina ymmärrä hyvän päälle…