Vinkeä vankikuljetus – Saattue Uuteen Meksikoon

Sarjakuvatoimittaja uhkaa herkistyä aina kun lapsuuden suosikkeja uusitaan, eikä tämä kerta ole poikkeus. Lucky Luke -klassikko Saattue Uuteen Meksikoon oli ala-asteikäisen allekirjoittaneen mielestä parasta parhautta huumorisarjakuvan rintamalla, eikä sen hauskuus ole vuosien varrella päässyt rispaantumaan. Tämä mestariteos ei siis ole vanhentunut alkuperäisen ilmestymisvuotensa 1966 jälkeen sekuntiakaan, joten helppoa hehkuteltavaa tarjolla!René Goscinny oli huumorisarjakuvan käsikirjoittamisen suurvisiiri, paavi, imperaattori ja ylikeisari. Tämä albumi on siitä jälleen yksi todiste. Herran yhteistyö Albert Uderzon takasi Asterixin maagisen toimivuuden, ja maindi uhkaakin boglata, kun ajattelee Goscinnyn tahkonneen siinä monen muunkin työn ohessa myös myös äärimmäisen kovatasoista Lucky Lukea Maurice ”Morris” de Beveren kanssa. Ideamoottori on taipunut moneen laadun kärsimättä.Yritän tässä kirjoittaessani samalla pika-analysoida syitä Goscinnyn huumorin toimivuuteen, ja yksi sellainen tuli kuin tarjottimella tämän albumin alkusivuja selatessa, kun Daltonit käväisevät varastamassa huomion muutaman ruudun ajaksi. Kun hahmojen kuulumisia päivitetään säännöllisesti, niin heistä muodostuu kuin varkain vanhoja tuttuja, joiden edesottamuksia haluaa nähdä tulevaisuudessakin. Juuri näin rakennetaan kaikkien rakastamia ja tuntemia hahmoja. Goscinnyn ja Morrisin tulkinta Billy the Kidistä on myös aikasemmasta albumista tuttu vintiö, joten kaikupohjaa toverilliselle lukukokemukselle riittää myös päähenkilön suhteen.Huumorin rytmitys on sekin esimerkillisen kunnianhimoista ja onnistunutta. Visuaalisia ja sanallisia sutkautuksia tarjoillaan vähintään neljä per sivu isompaa petaamista vaativien vitsien vyöryessä lukijan päälle pauttiarallaa aukeamittain. Vitsien vaativuustaso myös elää koko ajan, eli yksinkertaisen muksimisen lomassa tarjoillaan tarkkaivaisuuttakin vaativaa venkoilua. Kun kaikki tämä tehdään lukijaa aliarvioimatta, niin lopputulemana on ehta huumoriklassikko, jonka parhaat heitot muistaa vuosikymmenien ajan.Saattue Uuteen Meksikoon tarjoaa siis mallisuorituksen sanallisen ja kuvallisen huumorin yhteispelistä mestaritekijöiden toteuttamana. Goscinnyn ja Morrisin tyylinäytteiden hellässä huomassa oli allekirjoittaneen hyvä opetella sarjakuvan ja kertomataiteen arvostamista 80-luvun alkumetreillä. Samalla syntyi myös syvä ja kestävä rakkkaus lännenviihteeseen. Luennoin Lucky Lukesta ala-asteella luokkatovereillenikin, joten toivottavasti tämä uusinta löytää tälle albumiklassikolle uusia nuoria intohimoisia arvostajia!Saattue Uuteen Meksikoon juuri nyt Lehtipisteissä, sarjakuvakaupoissa ja kirjastoissa! Voit ostaa sen omaan hyllyysi vaikkapa täältä!

Syleillään! Komediaklassikko on täällä taas!

Heinäkuun viimeisen perjantain ja kesäilijöitä hemmottelevien helteiden kunniaksi hehkuttelemme nyt vanhaa tuttua sarjakuvaklassikkoa. Koska tämä vanha tuttu saattaa hyvinkin olla maailman hauskin yksittäinen sarjakuva-albumi, niin ainakin llekirjoittaneen mielestä heinäkuu 2019 saa ansaitsemansa jäähyväiset.
Tämä vuonna 1972 ilmestynyt merkkiteos on osoittautunut immuuniksi ajan hampaille. Asterix ja Caesarin laakeriseppele on Albert Uderzon notkeaa viivaa myöten rakennettu niin kestävistä palikoista, että se tuskin romahtaa pelkäksi kuriositeeksi edes satojenkaan vuosien aikahaarukalla. Joten esitelkäämme nyt lyhyesti niitä kestomaukkaita aineksia, joista tämä herkullinen keitos on koostettu. Esimerkiksi gastronominen päteminen ja pröystäily eivät ole ihan heti poistumassa naurattavien asioden listalta…
Humalatila, uhoaminen ja huutaminen ovat myöskin sangen ikuisia huumorin aiheita.
Orjuus onneksi alkaa olla mennyttä aikaa, mutta Asterixin, Obelixin ja orjakauppiaan sananvaihto on ikuista.
Juhliminen väärään aikaan ja muiden ihmisten mielestä täysin väärästä syystä kuuluvat nekin perusinhimillisiin toimintoihin.
Toiminta- ja jännitysviihde ovat aina toimivia ratkaisuja. Tämä albumi tarjoaa luonnollisesti sekä hiiviskelyä että kolhimiskomediaa.
Helppoa viihdettä hinkuvat massat tarjoavat ovat osaaville satiirikoille aina hyvän paikan lyödä kunnareita. Bonuksena lystikkäitä eläimiä ja René Goscinnyn cameo.
Tämä albumi hymyilyttää jokaisella sivullaan ja naurattaa ääneen pelottavan usein. Ei siis välttämättä suositella julkisella paikalla luettavaksi. Ainakaan tässä maassa. Asterix ja Caesarin laakeriseppele juuri nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla kautta maan! Voit ostaa sen myös täältä!

Varokaa hiidenkiviä!

Tässä blogissa on aikaisemminkin uhottu Asterixin ikuista ajankohtaisuutta ja teemojen iättömyyttä, mutta eritoten Asterixin seikkailujen 23. albumi Obelix ja kumpp. pysyy täysin relevanttina niin kauan kuin kapitalismi pyörittää maailmaa ja ihmiset sortuvat törsäämään rahansa turhanaikaisiin muotihömpötyksiin. Allekirjoittanut ei siis otaksu tämän sarjakuvateoksen parasta ennen -päiväyksen lähestyvän vielä muutamaan sataan vuoteen.Tämä vuonna 1976 ilmestynyt Asterix-klassikko jäi viimeiseksi René Goscinnyn ja Albert Uderzon yhdessä alusta loppuun työstämäksi albumiksi. Seuraavan albumin Asterix Belgiassa Uderzo joutui viimeistelemään ilman käsikirjoittajapartneriaan. Tätä albumia surutunnelmat eivät vielä mausta, joten luvassa on helpostikin Asterixin seikkailujen kärkikymmenikköön mahtuva sarjakuvahuumorin ilotulitus. Tekijäkaksikkokin käväisee kääntymässä albumin sivuilla. Herrat voi bongata albumin ensimmäiseltä sarjakuvasivulta ystäväänsä Pierre Tcherniaa kantamassa.Albumin voi lukea kapitalismin kritiikkinä, mutta tavallaan myös varsin rakastavana sellaisena. Teoksen juonimoottori käynnistyy, kun albumin tekohetkellä Pariisin pormestarina toimineelta Jacques Chiracilta habituksensa lainannut Gaius Genius ehdottaa Caesarille voittamattomien gallialaisten turmelemista kullanhimolla.Projekti saakin hyvän alun, kun nopeasti sestertiusten makuun pääsevä Obelix vaihtaa rennon metsästäjäkeräilijän elämänsä teolliseen hiidenkivien tuotantoon. Pian on pienen voittamattoman kylän elämäntapa perustavanlaatuisesti sekaisin, kun rahanhimo pistää muidenkin kyläläisten päät pyörälle. Asterix ja Akvavitix luonnollisesti pitävät jalat maassa, jäät hatussa ja kapulat roomalaisten rattaissa.Sellainenkin virstanpylväs tämän albumin sivuille mahtuu, että se sisältää Asterixin seikkailujen tuhannennen sivun. Sivu on helppo bongata hupaisan alaviitteen ansiosta, mutta onpahan kyseinen sivu koko sarjan hauskimpia muutenkin, sillä Gaius Geniuksen luento modernista markkinoinnista räjäyttää Caesarin ymmärryksen lisäksi lukijan naurupankin. Rajaamme loppuvitsin kyseiseltä sivulta tarjoamamme kuvitusnäytteen ulkopuolelle, joten joudutte siitä nauttiaksenne tarttumaan itse albumiin.Obelix ja kumpp. toimii siis sekä markkinoinnin ja myynnin oppimateriaalina että toivottavasti myös vastalääkkeenä kaikenlaisille rahaa imuroiviin muoti-ilmiöihin sortumisille. Talousoppiakin on tarjolla, sillä devalvaatio osuu ikävästi roomalaisten nilkkaan, kun tarinan opetuksia ryhdytään paketoimaan. Eli viisas ja äärimmäisen viihdyttävä sarjakuva-albumi siis tarjolla. Kun herrat Goscinny ja Uderzo pistävät oikein kunnolla parastaan, niin lopputulos kestää lukukertoja. Lukukertoja kestää tämänkertainen julkaisuformaattikin, eli nyt tarjoilemme albumin kovissa kansissa. Luonnollisesti restauroituna ja viimeisen päälle viilattuna laitoksena. Löydät albumin kirja- ja sarjakuvakaupoista 20. maaliskuuta 2019! Voit ostaa sen hyllyysi myös täältä!

Seuraa nuolta – Jolly Jumperin ensiaskeleet ja muita paljastuksia!

Lucky Luken uusien seikkailujen sarjassa tulee nyt tusina täyteen. Seikkailuvuorossa on tällä kertaa muksuikäinen Luke ja tekijänä vanha tuttu Achdé. Vanha Lucky Luke käy tosin vierailemassa albumin avaamassa pidemmässä seikkailussa, jonka uskaltaa luvata sisältävän paljastuksia tämän ikisuositun lännensankarin historiasta.Paljastuksia historiasta on tarjolla tutuksi tulleeseen tapaan myös tietoiskujen muodossa, joita piisaa musteen historiasta intiaaniheimojen käyttämään yhteiseen viittomakieleen. Käsitelläänpä Villin lännen aikaisia muotivirtauksiakin…Huumoriltaan albumi soveltuu Lucky Luken ystäville lähestulkoon vauvasta vaariin. Visuaaliset gagit ovat vahvassa roolissa lävitse albumin. Tarinoiden pituudet vaihtelevat useamman sivun kokonaisuuksista kahden ruudun timmeihin nasautuksiin.Seuraa nuolta soveltuu luettavaksi sekä useammassa annoksessa hitaasti nautiskellen että yhdellä kertaa ahmittavaksi. Pääosin albumin huumorin on tiivistä ja iskevää, eikä kattauksen avaavaa melankolisempaa tarinaa kannata siis säikähtää. Se antaa albumin myöhemmälle kohellukselle mukavasti kaikupohjaa ja syventää Lucky Luken historiaa. Saamme myös kunnian tutustua Lucky Luken uskollisimman ystävän ensiaskeleisiin.Käännöksestä vastaa Mirka Ulanto, jonka melkeinpä uskaltaa luvata kertovan käännösprosessista tarkemmin omassa blogissaan albumin ilmestyttyä. Laitamme linkin tämän artikkelin loppuun heti ja kun näin tapahtuu.Syksyn harmaina iltoina tämä albumi toimii piristävänä ilopillerinä. Ja eikös se joulukin ala pian uhkaavasti lähestyä, joten Lucky Luken ystäville tässä on luonnollisesti täysosuma tarjolla…Lucky Luke – Seuraa nuolta Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 29.8.2018! Voit ostaa albumin omaksesi myös täältä.

Ylempänä luvattu kääntäjän blogikommentaari löytyy täältä!

Roppakaupalla rytinää, eli Asterix ja Obelix vs. gootit!

Edellinen hehkutettava Asterix oli Caesarin lahja. Nyt hyppäämme reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja otamme käsittelyyn Asterixin seikkailujen kolmannen osan: 1960-luvun alkuvuosina jatkosarjana ilmestyneen ja 1964 albumiksi kootun Asterix ja gootit.

Suomessa albumi näki päivävalon vuonna 1970. Asterix ja gootit on malliesimerkki alkuaikojen Asterixeista. Yleinen meininki on yhä hyvinkin lastensarjakuvamainen ja hahmot hakevat yhä lopullista muotoaan, osan klassikkoveijareista puuttuessa yhä täysin kuvioista. Pääpaino on hyvinkin fyysisellä huumorilla ja ihmisiä tai paikkoja kolhitaan lähestulkoon joka sivulla. Vitsien rytmitys on albumimuodossa liiankin tiheä ja toisteinen. Toisaalta osa huumorista perustuu juurikin toisteisuuteen, joten välttämättä kyseessä ei ole valuvika vaan tekijöiden aikomus.

Albumin ainekset ovat tuttuja ja samat vitsit löytyvät hiotummassa muodossa tulevista albumeista. Koskapa goottien invaasiosta on kyse, niin saksalaisuudesta revitään paljon huumoria. Ja naamioitumisesta. Siinäkin saattaa olla oman kommenttinsa taustalla – kun pistää naapurikansan vetimet yllensä, niin käy naapurikansallisuuden edustajasta, kunhan ei erehdy puhumaan. Kieli merkitsee kansallisuuden, ja tästä tosiasiasta ponnistavaa kielellistä ilottelua ja ilotulittelua onkin luvassa – esimerkiksi vanha tuttu goottifontti on hyötykäytössä.

Naamioitumisen lisäksi myös rajojen ylittämistä tapahtuu albumissa paljon. Roomalaiset yrittävät epätoivoisesti vahtia rajaa, mutta maahantunkeutuja yllättää aina väärästä suunnasta. Yleensä vielä väärä maahantunkeutuja, joka tunkeutuu väärään maahan. Vähemmästäkin legioonalainen kummastuu.

Ja legioonalaisilla on todellakin syytä kummastella tässä albumissa. Harvoin on käskyjen noudattaminen ja esimiesten miellyttäminen yhtä haastavaa. Tai vaarallista. Taikajuomaa nauttineet gallialaiset pitävät siitä huolen. Väkivaltahuumoria ei tässä albumissa siis säästellä.

Armeijatouhujen ihmettelyyn hiipii albumin lopussa hieman vakavampaakin sävyä. 60-luvulla toinen maailmansota on ollut ranskalaisilla vielä tuoreessa muistissa. Ja miksei ensimmäinenkin, sillä goottien kypärämalli peesailee ensimmäisen rähinän saksamallia. Goottien päällikön lippumalli puolestaan tuo mieleen jälkimmäisen maailmanpalon tunnelmat. Ja miksei myös goottibarbaarien hinku valloittaa naapurimaita ja yleinen viehtymys kovaan kuriin ja järjestykseen.

Albumin tarjoama gootti-karikatyyri saksalaisista ei kuitenkaan ole tarpeettoman häijy ja julma, vaan lapsille sopivan huumorisarjakuva mukainen. Hassut sedät heiluu lystikkäästi. Militaristisimmat hihhulit kyllä saavat osansa pilkkakirveestä.

René Goscinny ja Albert Uderzo viihdyttävät siis jälleen kerran koko rahalla, mutta historiaa ei tämän teoksen avulla kannata opiskella. Aikajanat ovat siinä määrin hillittömästi vinksin ja vonksin. Goottejahan ei gallialaisten mailla Asterixin aikoihin vielä hillunut, enempi tässä albumissa viittaillaankin länsi- ja itäsaksalaisiin. Barbaarit paheksumassa toisia barbaareja on hienosti aikaa kestävää huumoria ja sitä tämä albumi tarjoilee paljon.

Asterix ja gootit ei ole Asterixien terävintä kärkeä, mutta tylsistymään sen kanssa ei pääse. Nuorisolaisen mielestä tämä saattaa jopa olla huomattavasti myöhempiä ja älykkäämpiä albumeita mielekkäämpää kohellusta. Eli jälleen yksi ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn mahtuva Asterix! Jos vanha painos on luettu hiirenkorvaiseksi irtolehtiversioksi, niin nyt siis tarjolla painotuore restauroitu laitos sarjishyllyn klassikko-osastolle.

Asterix ja gootit Lehtipisteissä, kirja- ja sarjakuvakaupoissa 21. maaliskuuta 2018!

Voit ostaa albumin täältä!

Asterix gallialainen – eurooppalainen klassikko

Vuoden 2017 ehdoton hittituote valikoimastamme oli uunituore Asterix: Kilpa-ajo halki Italian, joka kantaa järjestysnumeroa 37. Avatkaamme vuoden 2018 albumikattaus siis Asterixin ensimmäisellä seikkailulla Asterix gallialainen. Tarinan ensimmäinen sivu näki päivänvalon promolehdykässä kesäkuussa 1959 ja tarinakone käynnistyi kunnolla Piloten ensimmäisessä numerossa saman vuoden lokakuussa. Albumiksi koottuna Asterix gallialainen ilmestyi ensimmäisen kerran kesäkuussa 1961. Painos oli vaatimaton nykyisten myyntilukujen valossa: 6000 albumia. Nykyisissä painosmäärissä on kolme nollaa lisää.

Suomeksi Asterix gallialainen julkaistiin vuonna 1974 järjestyksessä neljäntenätoista albumina. Tämä lienee hämmentänyt asiaan tarkemmin perehtymättömiä lukijoita oikein huolella, sillä alkuaikojen Asterix poikkeaa monessakin asiassa siitä kenties kaikkein tutuimmasta versiosta. Mutta koska Asterix gallialainen ON Asterixin seikkailujen ensimmäinen opus, niin se mahtuu muun muassa Le Monden sadan merkittävimmän kirjallisen teoksen listalle, vaikka ei Asterixin parhaan seikkailun kärkipaikkaa havittelekaan.

Ensimmäisessä Asterixissa moni nykyisin tuttu asia hakee vielä muotoaan. Esimerkiksi Caesarin ulkonäkö muuttuu tämän seikkailun aikana. Obelix on vielä sivuhahmo. Akavavitix asuu luolassa. Idefixiä ei ole olemassa… Tämä tekee albumista myös penteleen mielenkiintoisen, varsinkin jos fiktiivisten maailmojen rakentaminen ja rakentuminen kiinnostaa. Sama pätee toki hahmojen luomiseenkin. Ja taiteeseen. Mitkä reunat pyöristyvät… Mitkä terävöityvät… Mitkä hahmot säilyvät… Mitkä hahmot lähtevät kehittymään… Mitkä hahmot ennakoivat tulevia hahmoja…

René Goscinny ja Albert Uderzo tuskin sitä vielä albumia tehdessään tiesivät, mutta Asterix gallialaisesta tuli alkusoitto Euroopan suosituimmalle sarjakuvasankarille. Tämä oveluutta ja voimaa yhdistelevä pieni voimanpesä kuuluu jokaiseen kirjahyllyyn. Noin kymmenen Asterix-albumin kattaus on pakko löytyä jokaisesta eurooppalaisesta sivistyskodista, ja tämä ensimmäinen seikkailu on luonnollisesti yksi niistä pakollisimmista.

Asterix gallialainen Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 17.1.2018!

Tilaa Asterix gallialainen!!!