Varokaa hiidenkiviä!

Tässä blogissa on aikaisemminkin uhottu Asterixin ikuista ajankohtaisuutta ja teemojen iättömyyttä, mutta eritoten Asterixin seikkailujen 23. albumi Obelix ja kumpp. pysyy täysin relevanttina niin kauan kuin kapitalismi pyörittää maailmaa ja ihmiset sortuvat törsäämään rahansa turhanaikaisiin muotihömpötyksiin. Allekirjoittanut ei siis otaksu tämän sarjakuvateoksen parasta ennen -päiväyksen lähestyvän vielä muutamaan sataan vuoteen.Tämä vuonna 1976 ilmestynyt Asterix-klassikko jäi viimeiseksi René Goscinnyn ja Albert Uderzon yhdessä alusta loppuun työstämäksi albumiksi. Seuraavan albumin Asterix Belgiassa Uderzo joutui viimeistelemään ilman käsikirjoittajapartneriaan. Tätä albumia surutunnelmat eivät vielä mausta, joten luvassa on helpostikin Asterixin seikkailujen kärkikymmenikköön mahtuva sarjakuvahuumorin ilotulitus. Tekijäkaksikkokin käväisee kääntymässä albumin sivuilla. Herrat voi bongata albumin ensimmäiseltä sarjakuvasivulta ystäväänsä Pierre Tcherniaa kantamassa.Albumin voi lukea kapitalismin kritiikkinä, mutta tavallaan myös varsin rakastavana sellaisena. Teoksen juonimoottori käynnistyy, kun albumin tekohetkellä Pariisin pormestarina toimineelta Jacques Chiracilta habituksensa lainannut Gaius Genius ehdottaa Caesarille voittamattomien gallialaisten turmelemista kullanhimolla.Projekti saakin hyvän alun, kun nopeasti sestertiusten makuun pääsevä Obelix vaihtaa rennon metsästäjäkeräilijän elämänsä teolliseen hiidenkivien tuotantoon. Pian on pienen voittamattoman kylän elämäntapa perustavanlaatuisesti sekaisin, kun rahanhimo pistää muidenkin kyläläisten päät pyörälle. Asterix ja Akvavitix luonnollisesti pitävät jalat maassa, jäät hatussa ja kapulat roomalaisten rattaissa.Sellainenkin virstanpylväs tämän albumin sivuille mahtuu, että se sisältää Asterixin seikkailujen tuhannennen sivun. Sivu on helppo bongata hupaisan alaviitteen ansiosta, mutta onpahan kyseinen sivu koko sarjan hauskimpia muutenkin, sillä Gaius Geniuksen luento modernista markkinoinnista räjäyttää Caesarin ymmärryksen lisäksi lukijan naurupankin. Rajaamme loppuvitsin kyseiseltä sivulta tarjoamamme kuvitusnäytteen ulkopuolelle, joten joudutte siitä nauttiaksenne tarttumaan itse albumiin.Obelix ja kumpp. toimii siis sekä markkinoinnin ja myynnin oppimateriaalina että toivottavasti myös vastalääkkeenä kaikenlaisille rahaa imuroiviin muoti-ilmiöihin sortumisille. Talousoppiakin on tarjolla, sillä devalvaatio osuu ikävästi roomalaisten nilkkaan, kun tarinan opetuksia ryhdytään paketoimaan. Eli viisas ja äärimmäisen viihdyttävä sarjakuva-albumi siis tarjolla. Kun herrat Goscinny ja Uderzo pistävät oikein kunnolla parastaan, niin lopputulos kestää lukukertoja. Lukukertoja kestää tämänkertainen julkaisuformaattikin, eli nyt tarjoilemme albumin kovissa kansissa. Luonnollisesti restauroituna ja viimeisen päälle viilattuna laitoksena. Löydät albumin kirja- ja sarjakuvakaupoista 20. maaliskuuta 2019! Voit ostaa sen hyllyysi myös täältä!

Seuraa nuolta – Jolly Jumperin ensiaskeleet ja muita paljastuksia!

Lucky Luken uusien seikkailujen sarjassa tulee nyt tusina täyteen. Seikkailuvuorossa on tällä kertaa muksuikäinen Luke ja tekijänä vanha tuttu Achdé. Vanha Lucky Luke käy tosin vierailemassa albumin avaamassa pidemmässä seikkailussa, jonka uskaltaa luvata sisältävän paljastuksia tämän ikisuositun lännensankarin historiasta.Paljastuksia historiasta on tarjolla tutuksi tulleeseen tapaan myös tietoiskujen muodossa, joita piisaa musteen historiasta intiaaniheimojen käyttämään yhteiseen viittomakieleen. Käsitelläänpä Villin lännen aikaisia muotivirtauksiakin…Huumoriltaan albumi soveltuu Lucky Luken ystäville lähestulkoon vauvasta vaariin. Visuaaliset gagit ovat vahvassa roolissa lävitse albumin. Tarinoiden pituudet vaihtelevat useamman sivun kokonaisuuksista kahden ruudun timmeihin nasautuksiin.Seuraa nuolta soveltuu luettavaksi sekä useammassa annoksessa hitaasti nautiskellen että yhdellä kertaa ahmittavaksi. Pääosin albumin huumorin on tiivistä ja iskevää, eikä kattauksen avaavaa melankolisempaa tarinaa kannata siis säikähtää. Se antaa albumin myöhemmälle kohellukselle mukavasti kaikupohjaa ja syventää Lucky Luken historiaa. Saamme myös kunnian tutustua Lucky Luken uskollisimman ystävän ensiaskeleisiin.Käännöksestä vastaa Mirka Ulanto, jonka melkeinpä uskaltaa luvata kertovan käännösprosessista tarkemmin omassa blogissaan albumin ilmestyttyä. Laitamme linkin tämän artikkelin loppuun heti ja kun näin tapahtuu.Syksyn harmaina iltoina tämä albumi toimii piristävänä ilopillerinä. Ja eikös se joulukin ala pian uhkaavasti lähestyä, joten Lucky Luken ystäville tässä on luonnollisesti täysosuma tarjolla…Lucky Luke – Seuraa nuolta Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 29.8.2018! Voit ostaa albumin omaksesi myös täältä.

Ylempänä luvattu kääntäjän blogikommentaari löytyy täältä!

Roppakaupalla rytinää, eli Asterix ja Obelix vs. gootit!

Edellinen hehkutettava Asterix oli Caesarin lahja. Nyt hyppäämme reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja otamme käsittelyyn Asterixin seikkailujen kolmannen osan: 1960-luvun alkuvuosina jatkosarjana ilmestyneen ja 1964 albumiksi kootun Asterix ja gootit.

Suomessa albumi näki päivävalon vuonna 1970. Asterix ja gootit on malliesimerkki alkuaikojen Asterixeista. Yleinen meininki on yhä hyvinkin lastensarjakuvamainen ja hahmot hakevat yhä lopullista muotoaan, osan klassikkoveijareista puuttuessa yhä täysin kuvioista. Pääpaino on hyvinkin fyysisellä huumorilla ja ihmisiä tai paikkoja kolhitaan lähestulkoon joka sivulla. Vitsien rytmitys on albumimuodossa liiankin tiheä ja toisteinen. Toisaalta osa huumorista perustuu juurikin toisteisuuteen, joten välttämättä kyseessä ei ole valuvika vaan tekijöiden aikomus.

Albumin ainekset ovat tuttuja ja samat vitsit löytyvät hiotummassa muodossa tulevista albumeista. Koskapa goottien invaasiosta on kyse, niin saksalaisuudesta revitään paljon huumoria. Ja naamioitumisesta. Siinäkin saattaa olla oman kommenttinsa taustalla – kun pistää naapurikansan vetimet yllensä, niin käy naapurikansallisuuden edustajasta, kunhan ei erehdy puhumaan. Kieli merkitsee kansallisuuden, ja tästä tosiasiasta ponnistavaa kielellistä ilottelua ja ilotulittelua onkin luvassa – esimerkiksi vanha tuttu goottifontti on hyötykäytössä.

Naamioitumisen lisäksi myös rajojen ylittämistä tapahtuu albumissa paljon. Roomalaiset yrittävät epätoivoisesti vahtia rajaa, mutta maahantunkeutuja yllättää aina väärästä suunnasta. Yleensä vielä väärä maahantunkeutuja, joka tunkeutuu väärään maahan. Vähemmästäkin legioonalainen kummastuu.

Ja legioonalaisilla on todellakin syytä kummastella tässä albumissa. Harvoin on käskyjen noudattaminen ja esimiesten miellyttäminen yhtä haastavaa. Tai vaarallista. Taikajuomaa nauttineet gallialaiset pitävät siitä huolen. Väkivaltahuumoria ei tässä albumissa siis säästellä.

Armeijatouhujen ihmettelyyn hiipii albumin lopussa hieman vakavampaakin sävyä. 60-luvulla toinen maailmansota on ollut ranskalaisilla vielä tuoreessa muistissa. Ja miksei ensimmäinenkin, sillä goottien kypärämalli peesailee ensimmäisen rähinän saksamallia. Goottien päällikön lippumalli puolestaan tuo mieleen jälkimmäisen maailmanpalon tunnelmat. Ja miksei myös goottibarbaarien hinku valloittaa naapurimaita ja yleinen viehtymys kovaan kuriin ja järjestykseen.

Albumin tarjoama gootti-karikatyyri saksalaisista ei kuitenkaan ole tarpeettoman häijy ja julma, vaan lapsille sopivan huumorisarjakuva mukainen. Hassut sedät heiluu lystikkäästi. Militaristisimmat hihhulit kyllä saavat osansa pilkkakirveestä.

René Goscinny ja Albert Uderzo viihdyttävät siis jälleen kerran koko rahalla, mutta historiaa ei tämän teoksen avulla kannata opiskella. Aikajanat ovat siinä määrin hillittömästi vinksin ja vonksin. Goottejahan ei gallialaisten mailla Asterixin aikoihin vielä hillunut, enempi tässä albumissa viittaillaankin länsi- ja itäsaksalaisiin. Barbaarit paheksumassa toisia barbaareja on hienosti aikaa kestävää huumoria ja sitä tämä albumi tarjoilee paljon.

Asterix ja gootit ei ole Asterixien terävintä kärkeä, mutta tylsistymään sen kanssa ei pääse. Nuorisolaisen mielestä tämä saattaa jopa olla huomattavasti myöhempiä ja älykkäämpiä albumeita mielekkäämpää kohellusta. Eli jälleen yksi ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn mahtuva Asterix! Jos vanha painos on luettu hiirenkorvaiseksi irtolehtiversioksi, niin nyt siis tarjolla painotuore restauroitu laitos sarjishyllyn klassikko-osastolle.

Asterix ja gootit Lehtipisteissä, kirja- ja sarjakuvakaupoissa 21. maaliskuuta 2018!

Voit ostaa albumin täältä!

Asterix gallialainen – eurooppalainen klassikko

Vuoden 2017 ehdoton hittituote valikoimastamme oli uunituore Asterix: Kilpa-ajo halki Italian, joka kantaa järjestysnumeroa 37. Avatkaamme vuoden 2018 albumikattaus siis Asterixin ensimmäisellä seikkailulla Asterix gallialainen. Tarinan ensimmäinen sivu näki päivänvalon promolehdykässä kesäkuussa 1959 ja tarinakone käynnistyi kunnolla Piloten ensimmäisessä numerossa saman vuoden lokakuussa. Albumiksi koottuna Asterix gallialainen ilmestyi ensimmäisen kerran kesäkuussa 1961. Painos oli vaatimaton nykyisten myyntilukujen valossa: 6000 albumia. Nykyisissä painosmäärissä on kolme nollaa lisää.

Suomeksi Asterix gallialainen julkaistiin vuonna 1974 järjestyksessä neljäntenätoista albumina. Tämä lienee hämmentänyt asiaan tarkemmin perehtymättömiä lukijoita oikein huolella, sillä alkuaikojen Asterix poikkeaa monessakin asiassa siitä kenties kaikkein tutuimmasta versiosta. Mutta koska Asterix gallialainen ON Asterixin seikkailujen ensimmäinen opus, niin se mahtuu muun muassa Le Monden sadan merkittävimmän kirjallisen teoksen listalle, vaikka ei Asterixin parhaan seikkailun kärkipaikkaa havittelekaan.

Ensimmäisessä Asterixissa moni nykyisin tuttu asia hakee vielä muotoaan. Esimerkiksi Caesarin ulkonäkö muuttuu tämän seikkailun aikana. Obelix on vielä sivuhahmo. Akavavitix asuu luolassa. Idefixiä ei ole olemassa… Tämä tekee albumista myös penteleen mielenkiintoisen, varsinkin jos fiktiivisten maailmojen rakentaminen ja rakentuminen kiinnostaa. Sama pätee toki hahmojen luomiseenkin. Ja taiteeseen. Mitkä reunat pyöristyvät… Mitkä terävöityvät… Mitkä hahmot säilyvät… Mitkä hahmot lähtevät kehittymään… Mitkä hahmot ennakoivat tulevia hahmoja…

René Goscinny ja Albert Uderzo tuskin sitä vielä albumia tehdessään tiesivät, mutta Asterix gallialaisesta tuli alkusoitto Euroopan suosituimmalle sarjakuvasankarille. Tämä oveluutta ja voimaa yhdistelevä pieni voimanpesä kuuluu jokaiseen kirjahyllyyn. Noin kymmenen Asterix-albumin kattaus on pakko löytyä jokaisesta eurooppalaisesta sivistyskodista, ja tämä ensimmäinen seikkailu on luonnollisesti yksi niistä pakollisimmista.

Asterix gallialainen Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 17.1.2018!

Tilaa Asterix gallialainen!!!

Rubiinihäät – Mustanaamio romantiikan viidakossa

Mustanaamion ja Dianan häitä juhlittiin vuonna 1977, mutta pariskunta löysi toisensa jo aivan ensimmäisessä Mustanaamio-tarinassa vuonna 1936. Viidakon superhäitä jouduttiin siis odottelemaan muutamakin hetki. Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoileekin romantiikan kaikki sävyt ja kuviot yhdessä mahtavassa paketissa. Luvassa on kaihoa, kateutta, katkeruutta, kapuloita rattaissa, kohtalokkaita väärinkäsityksiä, urheaa ujostelua, väräjävää vaikeilua ja maailmanluokan jahkailua.

Vaikka alkuaikojen Mustanaamio olikin hanakka mies pussaamaan ja tuntui muutenkin tietävän mitä tahtoo, niin aika pian Vaeltavasta aaveesta kuoriutui omaan ujouteensa tikahtuva viidakon herrasmies.

Mustanaamion ujouden määrän voidaan nähdä korreloivan jossain määrin lukijakunnan ikähaarukan kanssa. Alkuaikojen räväkämpi Mustanaamio todellakin oli jossain määrin aikuisempi herrasmiesseikkailija. Kielipainiminen ainakin sujui.

Toisaalta seikkailijan veri tuntui vetävän sankariamme erikoisiin tilanteisiin. Esimerkkinä vaikkapa tämä omista häistä myöhästyminen, kun konnan kurittaminen meni laivaan ehtimisen edelle.

Mustanaamion ja Dianan suhteen tulisten alkutunnelmien jälkeen alkaakin vuosikymmeniä kestävä kaihoisa vaihe.

Kilpakosijoitahan Mustanaamiolta ei tule puuttuman. Tästä pitävät huolen Dianan sukulaiset, joista naamioitu mies viidakon sydämestä ei ole nuorelle uranaiselle viisain mahdollinen valinta.

Tosin yleensä kosijat ymmärtävät väistyä kohdattuaan sen ainoa oikean.

Kun kaikki mahdolliset esteet on raivattu avio-onnen tieltä, on Mustanaamion itsensä aika keräillä rohkeutta.

Rohkeuden keräily kestää siinä määrin kauan, että jopa Rex pelkää kuolevansa vanhuuteen ja turvautuu kavereineen vippaskonsteihin.

Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoaa siinä määrin kohtuuttoman paljon lystikästä kuvamateriaalia, että lopettelemme hehkutuksen tällä kertaa näihin kuviin, näihin tunnelmiin, vaikka mieli tekisi jatkaa ja jakaa kymmenittäin lisää toinen toistaan lystikkäämpiä lohkaisuja. Niitä nimittäin riittää.

Sirpa Alkusen lakoninen käännös ansaitsee tässä kohtaa erikoismaininnan. Allekirjoittanut on meinannut tuhota näppäimistönsä useaan otteeseen tämän teoksen parissa, sillä kahvit ovat uhanneet pärskähtää sorville sangen säännöllisesti tätä teosta toimitellessa.

Suosittelemme siis romantiikan ja huumorin ystäville. Tiukkaa toimintaakin on tarjolla. Ehkä palaamme konnien kolhimiseen vielä uudestaankin? Ensimmäinen kaksiosainen hehkutus? Ehkäpä… Jäämme siis jahkailemaan…

Mustanaamio & Diana– Rubiinihäät sarjakuvakauppiailla 25. lokakuuta 2017! Tilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Vinkeää viidakkotoimintaa ja notkeaa nostalgiaa – Mustanaamio 1974

Mustanaamion vuosikerta 1974 on sen verran riemastuttava tapaus, että tarjoilemme siitä nyt kesäisenä kevennyksenä vielä ainakin yhden kattauksen lystikästä sarjakuvanostalgiaa. Aloittakaamme romantiikasta ja kaunottarista, joihin lupailimme palaavamme jo edellisen kuvakavalkadin yhteydessä.

Albumin avaava todellinen klassikkotarina Viidakkopartion alku piilottelee toiminnan keskelle sangen vakavaksi osoittautuvaa flirttailua.

Voisi jopa sanoa, että Mustanaamiota niin sanotusti viedään.

Mustanaamio saa vastaansa jopa kokonaisen järjestöllisen kaunottaria…

Mutta viidakon komeimman könsikkään viehätysvoima riittää sumentamaan prinsessojenkin harkinnan, joten eipä rikollisjärjestölläkään ole toivoa.

Vaikka Mustis perso naiskauneudelle onkin, niin yksi on aina ylitse muiden. Jos sankarimme ajatukset on viekkaudella ja vääryydellä saatu suunnattua muualle, niin syyllisyys painaa leveitä harteita välittömästi.

Suoraselkäisestä sankaruudesta on myös etua taistelutilanteissa. Huonommilla elämäntavoilla raskautetut piraatit eivät pärjää yönsä nukkuvalle ja päihteitä välttelevälle Mustanaamiolle.

Mustanaamio ei aina malta olla saarnaamatta kaidalta polulta poikenneille. Maito se on, joka miehen tiellä pitää.

Vaikka romantiikka ja huumoria on annosteltu runsaalla kauhalla, niin sitä kaikkein perinteisintä toimintaakaan ei ole unohdettu. Nyrkit viuhuvat ja aseet puhuvat tiuhaan tahtiin.

Kaikkia vastustajia mustanaamiokaan ei päihitä maitoa juomalla ja pääkallomerkkejä leukaperiin lätkimällä. Hoksottimillekin on käyttöä…

…mutta välillä jopa Vaeltavan aaveen hoksottimet antavat periksi? Mikä saa Mustanaamio näin huolella ulalle? Se selviää, kun lukaiset Mustanaamion vuoden 1974 parhaat seikkailut. Komea kovakantinen viidakkotoimintajärkäle juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjisdiilereillä!