Yama ja Mefisto – nuo mainiot manifestoitujat

Mefisto ja Yama ovat saanee paljon huomiota tämän vuoden Tex-kattauksessa, ja nyt herrat pääsevät loistamaan konnantöissä myös Maxi-Texin sivuilla. Mefiston varjo tarjoilee 400 sivua näiden infernaalisten maagien metkuja. Tarinakokonaisuus on vanhimmille ja uskollisimmille lukijoille tuttu Tex Willerin numeroista 11–15/1983. Osuupa kattaukseen myös yksi allekirjoittaneen ensimmäisistä Tex Willereistä. Ja voi millä jännityksellä sitä aikoinaan luettiinkaan!

Näin aikuisempana lukijana Galleppinin taide ei enää säikyttele hiuksia pystyyn yhtä tehokkaasti, eikä Bonellin teksti uhkaa viedä yöunia, mutta kylmiä väreitä on silti rutosti luvassa. Sataprosenttista viihtyvyyttä unohtamatta. Mefiston mahtipontinen uhoaminen ja Yaman kroonisesti tuhoon tuomitut yritykset pistää Texille ja kumppaneille kapuloita rattaisiin tarjoavat osaaville tekijöille mahdollisuuden yhdistellä hurttia huumoria ja hiipiviä kauhutunnelmia, joten Mefiston varjo tenhoaa ja toimii kuin okkultismin kanssa flirttaileva heavympi rock vaikkapa Ghostin tai King Diamondin malliin.

Jos herrat Mefisto ja Yama jotain osaavat, niin leijuvina päinä operoimisen ja muuten vain erikoiset manifestoitumiset, joiden tarkoituksena on säikytellä sankareitamme ja yllyttää kätyreitä konnantöihin. Pahiksemme uhraavat siinä määrin aikaa ja vaivaa tällä rintamalla, että suomme heille nyt näihin päähommiin keskittyvän oman blogihehkutuksen. Tarjoilemme siis Mefiston varjon parhaimmat leijuvat päät ja muut manifestoitumiset. Nauttikaa! Kavalkadin aloittaa Mefisto, joka malttaa odottaa peräti sivulle 4 ennen ensimmäistä päänleijutustaan.

Poikkeamme heti ruodusta, ja tarjoilemme epärehellisin keinoin leijuvan Yaman, joka ei edes manifestoidu. Lepakoiden pelastuspartio ansaitsee silti erikoismainintansa.

Seuraavaksi siirrymme merellisiin tunnelmiin. Nyt kun toisella puolella maailmaa raivoavat hurrikaanit, niin tämä Yaman aaltonaamailu surffaa suorastaan trendin harjalla.

Myrskymanifestoituminen kaipaa pistettä iikin päälle, joten Yama aavelaivan kipparina hoitaa homman.

Jotta touhu ei menisi liian mahtipontiseksi, niin kynttilän liekkinä on myös hyvä uhota.

Kynttilää peesataan purkautuvalla minitulivuorella. Kyllä. Purkautuvalla minitulivuorella.

Tulisista touhuista siirrymme kosteampiin tunnelmiin. Lienee Moriscolla vahvaa viiniä, kun huurut houkuttelevat Yaman illanviettoa pilaamaan…

Vielä kosteampia tunnelmia on luvassa, kun manifestoituminen suoritetaan Kit Carsonin hatun alle muodostettuna vesipatsaana. Sankareiden hölmistyneille ilmeille on tällä kertaa todella hyvä syy.

Vihollisilleen Yama ilmaantuu lystikkäänä vesipatsaana, mutta kätyreille on tarjolla vähemmän lystikäs (?) kaktus.

Onneksi isäpappa ajoittain näyttää esimerkkiä oikein tehdystä pelottavasta ja kunnioitusta herättävästä manifestoitumisesta.

Mefiston varjolle siis helkkarin lämpimät suosittelut Tri Tuomion taholta. Päätämme kavalkadin näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ja annamme Yaman sanoa viimeiset sanat. Edes kerran.

Maxi-Tex Mefiston varjo nyt lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla!

Vampirella – kuvitettuja tarinoita, jotka viehättävät ja vaivaavat mieltä!

Vampirella4

Vampirella on yksi kauhusarjakuvan ikonisimpia ja hekumallisimpia hahmoja. Hehkeän avaruusvampyyrin ideoi scifi-harrastamisen kulttisankari Forrest J Ackerman. Itse asiassa kyseinen herra keksi myös termin scifi, eli melkoinen populaarikulttuurimeriitti hänellä jo siinä. Toki Vampirellan kestävä suosio on pääosin Trina Robbinsin ja Frank Frazettan ansiota. Robbins loi hahmon kampauksen ja vaatetuksen ja Frazetta löi siltä pohjalta kunnarin, joka kääntää päitä yhtä tänäkin päivänä. Vampirella-lehden kannet ovat syystäkin legendaarisia.

Vampirella6

Näin ensialkuun Vampirella lähinnä toimii lehtensä kansikuvatyttönä ja juontajana, eli hahmo pohjustaa tarinat ja tarjoaa lopuksi purevat loppukommentit. Vampirella osoittautui kuitenkin liian suosituksi hahmoksi pysyäkseen statistina omassa lehdessään. Pian hänestä tuleekin lehden ykköstarinan vakituinen sankaritar ja numerosta 12 eteenpäin José González ottaa vetovastuun Vampirellan seikkailujen kuvittajana. Hyvä niin, sillä ensimmäisten numeroiden tarinoista vastaavan Tim Suttonin jälki on kauniisti ilmaistuna amatöörimäistä ja vertailu on pahasti epäreilua. Sama suomeksi: Gonzálezin jumalaista jälkeä pääsemme ihailemaan seuraavassa kokoelmassa, jos hyvin käy.

Vampirella5

Vampirella Kirjasto 1 siis päästää raskaan sarjaan Vampirellan tekijöistä irti vasta Frank Frazettan kansineen. Kuvittajien kaartiin mahtuu muutama kova nimi, muun muassa Neal Adams, Reed Crandall ja Jeff Jones. Osin Vampirellan ensimmäisen vuosikerran kuvittajat edustavat ennemminkin innokkaita fanipoikia kuin osaamisellaan briljeeraavia pitkän linjan ammattilaisia. Tämä asiaintila korjautuu jatkossa pian, mutta Vampirellan seikkailujen ensiaskeleet ovat viihdyttäviä ja kiihdyttäviä juurikin siitä syystä, että sekä tarinat että kuvitukset ovat sangen pidäkkeettömästi toteutettua hirviöhulvattomuutta. Lukijan kannattaa varata jotain pehmeää allensa, sillä leuan uskaltaa luvata loksahtavan lattiaan asti säännöllisesti näiden tarinoiden ja niiden toteutusten yleisen älyttömyyden äärellä.

VampiAvaruusVampirella2

Vampirella Kirjasto 1 ei siis ole fantasiasarjakuvan ykkösnimien temmellyskenttä, vaan nyt ollaan visusti b-elokuvista tutun rehellisen viihdehömpän parissa. Näitä tarinoita ei ole tehty pelkästään rahasta, vaan myös rakkaudesta lajiin ja välillä jopa oman osaamisen rajat iloisesti unohtaen. Sarjaa ei siis ole toteutettu vaativaan ja herraskaiseen makuun, vaan rehdisti roisin kauhuviihteen ja krouvin huumorin ystäville. Koska 60-luvun lopusta ja 70-luvun alusta on kyse, niin tietyiltä osin huumori on kesympää ja tietyiltä rankempaa, kuin nykyisin on totuttu. Samoin monet nykyisin puhki kalutut teemat olivat tuohon aikaan mehevimmillään. Erittäin virkistävää vaihtelua, jos allekirjoittaneelta kysytään. Kunhan vanhan Vampirellan ilmastoon tottuu, niin siellä viihtyy aivan erinomaisesti. Tosin koko ajan on pieni hymynkare huulilla ja lievästi äimistynyt olo.

VampirellaDino

Elikkä mitä sydämellisimmät suosittelut niille tahoille, jotka arvostavat kalkkunaelokuvia, kovaa meininkiä, hottiksia misuja, klassisia kauhuelokuvahirviöitä ja tasoltaan villisti heittelevää huumoria. Vampirella Kirjasto 1 on ikkuna vapaampaan ja villimpään aikaan, ripauksella underground-sarjakuvan hulluinta luovuutta. Jatkossa taiteen ja tarinoinnin laatu nousee dramaattisesti, mutta menetetäänkö siinä samalla jotain näiden ensimmäisten tarinoiden mielipuolisesta energisyydestä? Lue ja ota selvää, jos uskallat!

Vampirella3

Antti Poussan vinkeä suomennos ansaitsee tällä kertaa erityismaininnan. Kirjan toimittajalla uhkasi mennä kahvi hengityselimiin enemmän kuin kerran, sillä sanailu todellakin tavoittaa alkutekstin ilkamoivan rekisterin. Kääntäjän suorituksesta uskaltaakin käyttää hersyvän ja hekumoivan kaltaisia termejä. Repeilyyn kannattaa siis varautua. Ainakin allekirjoittanut on saanut tästä teoksesta enemmän hyvää tuulta elämäänsä kuin mistään muusta painotuotteesta vuonna 2015, mutta toisaalta Tri Tuomio on omituinen. Nytkin yrittää puhua itsestään kolmannessa persoonassa.

Jyrkkä suositus isänpäivälahjaksi tai viimeistään kovaksi paketiksi kuusen alle.

Vampirella Kirjasto 1 nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla

Shokki – kolmas Creepy-kokoelma

Kurkkaapa vain, millaisen muhkean määrän hurmetta ja hirveyksiä olen koonnut tarjolle tämänkertaiseen kauhukattaukseen, mutta pidä varasi… etteivät silmämunat putoa parkuen päästä! –Slemmy

Kolmas Shokki-kokoelma sisältää kaikkien aikojen parhaita kauhusarjakuvia mainekkaan Creepy-lehden sivuilta. Tekijöinä loistavat Gene Nolan, Neal Adams, Angelo Torres, Steve Ditko, John Severin sekä lukuisat muut veriset virtuoosit!

Järisyttävä kokoelma sisältää amerikkalaisen alkuperäissarjan Creepy-numerot 11-15. Sarjakuvien lisäksi kirjassa on alkuperäiskansien galleria, sarjakuvataiteilija Timo ”Tekri” Niemen johdando sekä kertomus siitä, miten Dan Braun ja Craig Haffner pääsivät monien mutkien kautta julkaisemaan klassisia Shokki-sarjoja nykypäivän lukijoille.

Shokki-kokoelma 3 ilmestyi kirjakauppoihin 7.9.2011. Suositushinta 39,95 €, 288 sivua.

SHOKKI – Toinen karmea Creepy-kokoelma

Vuoden 2010 jymymenestys SHOKKI saa jatkoa! Toinen verenkarvainen kokoelma klassista kauhusarjaa pitää sisällään amerikkalaisen CREEPY-lehden numerot 6-10. Tälläkin kertaa puistattavista sarjoista vastaavat sarjakuvamaailman legendat kuten Archie Goodwin, Alex Toth, Reed Crandall, Gray Morrow sekä Steve Ditko.

Alkuperäisten kertomusten lisäksi mukana on myös sarjakuvasovituksia kirjallisuuden klassikoista, kuten Edgar Allan Poen novelleista. Tarinat on uudelleen suomennettu ja painettu huolellisesti entisöidystä digitaalimateriaalista. Kirjasta löytyvät myös lehtien alkuperäiskannet, jotka on maalannut maailmankuulu Frank Frazetta.

SHOKKI-sarjakuvat herättivät aikanaan laadukkaan kauhufiktion henkiin Suomessa. Legendaarisen käsikirjoittajan ja toimittajan Archie Goodwinin johdolla verraton kaarti jo mainittuja sarjakuvateollisuuden suurnimiä loivat erään sarjakuvan historian maineikkaimmasta sarjoista.

Kirja tulee myyntiin Helsingin sarjakuvafestivaaleille.

SHOKKI 2 ilmestyi kirjakauppoihin 8.9.2010. Suositushinta 39,90 €, 296 sivua.

Ihmissusi yössä!

Alkuperäinen jenkkilehden kansi.

Ah, noita 70-luvun kultaisia aikoja, kun viaton suomalaislapsi ei tiennyt kauhuviihteestä yhtikäs mitään. Elokuvateatterit saati sitten televisio eivät esittäneet kauhuelokuvia, ja vaikka Frankenstein kuten myös Dracula olivat saatavilla kirjastossa alkuperäisromaaneina, kukapa niitä olisi sieltä osannut etsiä?

Mutta sarjakuvahyllyissä sentään tapahtui kummia. Siellä vilahteli Shokkia, Draculaa, Aaveajajaa… sekä kumman raflaavalta kuulostava omituisuus nimeltä ”Frankenstein & ihmissusi”. Toisin kuin nimestä saattaisi päätellä, lehden tähdet eivät suinkaan seikkailleet yhdessä, vaan mustavalkoinen 52-sivuinen julkaisu piti sisällään yhden jakson per hahmo – ja mitä huikeaa tavaraa nuo sarjakuvat olivatkaan! Nuo sarjathan olivat osa amerikkalaisen Marvel-yhtiön paluuta kauhun pariin. Hirviöiden esittäminen jenkkiläisissä sarjakuvissa oli pitkään kiellettyä, mutta 50-luvulla asetettu ”Comics Code” alkoi tuolloin 70-luvulla hieman löyhätä otettaan, ja niin ihmissusia ja vampyyreja passasi taas laittaa sarjakuviin.

Roy Thomasin ja Gerry Conwayn ideoima Ihmissusi yössä (Werewolf by Night) oli yksi menestyksekkäimpiä yrittäjiä. Jonnekin supersankariseikkailun ja puhdasverisen kauhun välimaastoon sijoittuva sarja kertoi Jack Russellista, joka peri isältään ikävän taipumuksen muuttua aina täysikuun aikaan raivoavaksi karvaturriksi. Ihmissuden hahmossa Russell sitten törmää jos minkälaisiin hirviöihin ja pahiksiin, aina tavallisista asehulluista ja prätkäjätkistä pimeyden voimia palvoviin munkkeihin. Vaikka sarja muodostuu periaatteessa yhden tai kahden jakson mittaisista episodeista, kulkee taustalla jatkuvampaa juonikuviota, jonka puitteissa ratkotaan Jackin äidin murhaa, isäpuolen konnuuksia, sisaren kohtaloa (muuttuuko kaunis Lissa aikanaan myös ihmissudeksi?) ja muuta jännittävää.

Sarjaa piirsi pitkään Will Eísnerilta oppinsa saanut Mike Ploog, joka toi tarinoihin sekä pelottavaa todentuntua että myös taidokasta karrikointia. Kokonaisuuden kruunaa hienosti taltioitu 70-luvun San Francisco, jonka leveät lahkeet, aurinkoiset uimarannat sekä koukeroiset valtatiet tuovat susihahmon tarinaan aivan oman tunnelmansa. Nyt Ihmissuden alkutaival on koottu hienoksi mustavalkoiseksi albumiksi, joka sisältää myös sarjan ensimmäiset, aiemmin suomentamattomat episodit. Mahtava lukupaketti kesäöitä varten!

PS. Kun Mike Ploog vuonna 2006 piipahti Helsingin kirjamessuilla, hän muisteli lämmöllä aikojaan ihmissuden kuvittajana. ”Ihmissusi oli hyvä hahmo, koska hänellä oli persoonallisuutta”, Ploog totesi. Vanhana fanina nöyrä toimittajanne oli sangen otettu saadessaan oheisen piirroksen mestarilta!

Ihmissusi yössä – sarjakuva-albumi myynnissä lehtipisteissä 9.6.2010 alkaen. Suositushinta 14,90€, 224 s.

Vampyyrejä varttuneempaan makuun

Kevään hyytävin kirjakauppauutuus on ehdottomasti ensikertaa suomeksi saatava Raatelijat (Rapaces).  Se on ehtaa eurooppalaista laatusarjakuvaa vaikka tapahtumapaikkana onkin New York.  Luvassa on häikäisevää toimintaa, goottilaista romanssia ja värisyttävää kauhutunnelmaa.

New Yorkissa kuohuu. Kaupungissa tuntuu riehuvan sarjamurhaaja, joka tappaa uhrinsa korvan taakse isketyllä piikillä. Metsästääkö joku alamaailman edustajia? Ja yhdistääkö murhattuja kenties jokin muukin kuin se, että he ovat tekemisissä rikollisten kanssa? Etsivä Lenoren kumppaneineen pitää selvittää asia, ennen kuin tiedossa on verilöyly… mutta vastassa on jotakin, mihin poliisi ei ole lainkaan varautunut.  Se viekottelee Lenoren uuteen, kauhistuttavaan maailmaan…

Raatelijat sarjakuva- ja kirjakaupoissa alkaen viikolla 17.