Vinkeä vankikuljetus – Saattue Uuteen Meksikoon

Sarjakuvatoimittaja uhkaa herkistyä aina kun lapsuuden suosikkeja uusitaan, eikä tämä kerta ole poikkeus. Lucky Luke -klassikko Saattue Uuteen Meksikoon oli ala-asteikäisen allekirjoittaneen mielestä parasta parhautta huumorisarjakuvan rintamalla, eikä sen hauskuus ole vuosien varrella päässyt rispaantumaan. Tämä mestariteos ei siis ole vanhentunut alkuperäisen ilmestymisvuotensa 1966 jälkeen sekuntiakaan, joten helppoa hehkuteltavaa tarjolla!René Goscinny oli huumorisarjakuvan käsikirjoittamisen suurvisiiri, paavi, imperaattori ja ylikeisari. Tämä albumi on siitä jälleen yksi todiste. Herran yhteistyö Albert Uderzon takasi Asterixin maagisen toimivuuden, ja maindi uhkaakin boglata, kun ajattelee Goscinnyn tahkonneen siinä monen muunkin työn ohessa myös myös äärimmäisen kovatasoista Lucky Lukea Maurice ”Morris” de Beveren kanssa. Ideamoottori on taipunut moneen laadun kärsimättä.Yritän tässä kirjoittaessani samalla pika-analysoida syitä Goscinnyn huumorin toimivuuteen, ja yksi sellainen tuli kuin tarjottimella tämän albumin alkusivuja selatessa, kun Daltonit käväisevät varastamassa huomion muutaman ruudun ajaksi. Kun hahmojen kuulumisia päivitetään säännöllisesti, niin heistä muodostuu kuin varkain vanhoja tuttuja, joiden edesottamuksia haluaa nähdä tulevaisuudessakin. Juuri näin rakennetaan kaikkien rakastamia ja tuntemia hahmoja. Goscinnyn ja Morrisin tulkinta Billy the Kidistä on myös aikasemmasta albumista tuttu vintiö, joten kaikupohjaa toverilliselle lukukokemukselle riittää myös päähenkilön suhteen.Huumorin rytmitys on sekin esimerkillisen kunnianhimoista ja onnistunutta. Visuaalisia ja sanallisia sutkautuksia tarjoillaan vähintään neljä per sivu isompaa petaamista vaativien vitsien vyöryessä lukijan päälle pauttiarallaa aukeamittain. Vitsien vaativuustaso myös elää koko ajan, eli yksinkertaisen muksimisen lomassa tarjoillaan tarkkaivaisuuttakin vaativaa venkoilua. Kun kaikki tämä tehdään lukijaa aliarvioimatta, niin lopputulemana on ehta huumoriklassikko, jonka parhaat heitot muistaa vuosikymmenien ajan.Saattue Uuteen Meksikoon tarjoaa siis mallisuorituksen sanallisen ja kuvallisen huumorin yhteispelistä mestaritekijöiden toteuttamana. Goscinnyn ja Morrisin tyylinäytteiden hellässä huomassa oli allekirjoittaneen hyvä opetella sarjakuvan ja kertomataiteen arvostamista 80-luvun alkumetreillä. Samalla syntyi myös syvä ja kestävä rakkkaus lännenviihteeseen. Luennoin Lucky Lukesta ala-asteella luokkatovereillenikin, joten toivottavasti tämä uusinta löytää tälle albumiklassikolle uusia nuoria intohimoisia arvostajia!Saattue Uuteen Meksikoon juuri nyt Lehtipisteissä, sarjakuvakaupoissa ja kirjastoissa! Voit ostaa sen omaan hyllyysi vaikkapa täältä!

Kuhmuja, kolhuja ja Kätketty luostari

Tämä syksy on mallia leppoisa, lempeä ja lämmin, joten annetaanpa sen vaikuttaa perjantaihehkutettavan sarjakuvankin valintaan. Jean-Claude Fournierin Piko & Fantasio -albumi Kätketty luostari huokuu huumoria ja hyvää meininkiä, vaikka on hahmojaan kohtaan hyvinkin kovakourainen. Rymistely ja slapstick ovat päivän sanat, joten konnat saavat kolhuja Yksin kotona -elokuvien murtovarkaiden tai Kelju K. Kojootin malliin.Fournier oli Franquinin itsensä valinta Pikon ja Fantasion ruoriin, kun maestro itse halusi keskittyä Niilo Pieliseen. Globaalin kohellushuumorikiintiön kannalta valinta osoittautui oikeaksi, sillä Fournier osaa taikoa menoa ja meininkiä sekä kuvituksen että käsikirjoituksen saralla.Kohellushuumori ei välttämättä vaadi toimiakseen kovin syväluotaavaa ja vakavaa pohjavirettä, joten elämää suurempia teemoja tai opettavaisia tarinakaaria ei tällä kertaa ole tarjolla. Keskiössä ovat fyysinen venkoilu ja revittely, joten vauhti pysyy yllä ja mutkat vedetään suoriksi mahdollisimman kimurantisti.Juonen peruskuvio on yksinkertainen. Piko, Fantasio ja Itoh Kata viettävät lokoisaa rentoiluhetkeä, jonka keskeyttää Paul Iru, Triangelin uusi ykkönen, joka pelmahtaa paikallle kätyrinsä kanssa ja yrittää värvätä sankarimme rikollisorganisaatioonsa. Piko ja Fantasio suhtautuvat vaatimukseen huumorilla, jolloin konnat päättävät kaapata Itoh Katan painostaakseen sankarikaksikon rikosten teille. Tämä on monellakin tapaa virheliike.Kaappauksen jälkeen pääsemme seuraamaan monellakin tapaa eskaloituvia pelastus- ja panttivankioperaatiota, joiden aikana sekä sankarit että konnat joutuvat kohtaamaan useita hämmentäviä ja terveyden kannalta vaarallisia tilanteita. Spip varsinkin on vauhdissa.Vauhtia ja vinkeitä tilanteita ei siis säästellä, ja sen myötä tämä alun perin vuonna 1972 ilmestynyt albumi onkin kestänyt ajan purukalustoa oikein mainiosti. Kaatuilu ja mekastaminen toimivat aina, kunhan tekijä osaa liioittelun ja rytmittämisen jalot taidot, ja nämä hommat ovat Fournierilla hallussa.Kääntäjä Mirka Ulannon pohdiskelut tämän albumin käännösprosessista löydät Sanahirviön mainiosta blogista.

Itse albumin löydät laadukkaista kirja- ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Tai vaikkapa täältä.

Syleillään! Komediaklassikko on täällä taas!

Heinäkuun viimeisen perjantain ja kesäilijöitä hemmottelevien helteiden kunniaksi hehkuttelemme nyt vanhaa tuttua sarjakuvaklassikkoa. Koska tämä vanha tuttu saattaa hyvinkin olla maailman hauskin yksittäinen sarjakuva-albumi, niin ainakin llekirjoittaneen mielestä heinäkuu 2019 saa ansaitsemansa jäähyväiset.
Tämä vuonna 1972 ilmestynyt merkkiteos on osoittautunut immuuniksi ajan hampaille. Asterix ja Caesarin laakeriseppele on Albert Uderzon notkeaa viivaa myöten rakennettu niin kestävistä palikoista, että se tuskin romahtaa pelkäksi kuriositeeksi edes satojenkaan vuosien aikahaarukalla. Joten esitelkäämme nyt lyhyesti niitä kestomaukkaita aineksia, joista tämä herkullinen keitos on koostettu. Esimerkiksi gastronominen päteminen ja pröystäily eivät ole ihan heti poistumassa naurattavien asioden listalta…
Humalatila, uhoaminen ja huutaminen ovat myöskin sangen ikuisia huumorin aiheita.
Orjuus onneksi alkaa olla mennyttä aikaa, mutta Asterixin, Obelixin ja orjakauppiaan sananvaihto on ikuista.
Juhliminen väärään aikaan ja muiden ihmisten mielestä täysin väärästä syystä kuuluvat nekin perusinhimillisiin toimintoihin.
Toiminta- ja jännitysviihde ovat aina toimivia ratkaisuja. Tämä albumi tarjoaa luonnollisesti sekä hiiviskelyä että kolhimiskomediaa.
Helppoa viihdettä hinkuvat massat tarjoavat ovat osaaville satiirikoille aina hyvän paikan lyödä kunnareita. Bonuksena lystikkäitä eläimiä ja René Goscinnyn cameo.
Tämä albumi hymyilyttää jokaisella sivullaan ja naurattaa ääneen pelottavan usein. Ei siis välttämättä suositella julkisella paikalla luettavaksi. Ainakaan tässä maassa. Asterix ja Caesarin laakeriseppele juuri nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla kautta maan! Voit ostaa sen myös täältä!

Yliluonnollisen ihana Nemi!

Ihanan Lise Myhren ihana Nemi on viihdyttänyt synkän, ulkopuolisen ja hyväsydämisen huumorin ystäviä jo vuodesta 1997. Sarjakuvasankarittarelle on siis ilmaantunut mittariin kunnioitettava määrä ikävuosia. On siis aika pistää pihalle best of -kokoelma, jossa keskitymme koko sivun strippeihin. Luvassa on siis sekä syvä- että pintaluotaavaa huumoria Nemin malliin, eli koko rahalla kirpsakkaa kommentointia, kaunosieluista kummastelua ja koomisia käänteitä.Vuoden 2002 strippi tarjoaa varmat nostalgiasävärit Xenan ystäville ja sympatiat hämähäkkejä kammoksuville. Osuu ja uppoaa useampaankin allekirjoittaneen tuttavaan.Kesään on enää noin kaksi kuukautta. Noin kolmen kuukauden kuluttua se alkaa olla ohitse. Tämän vuoden 2005 tunnelmointi auttaa asennoitumaan oikein suomenkin kesään.Kesä ja kärpäset… todellakin! Tämä vuoden 2007 taidonnäyte tarkastelee kuolevaisuutta kärpäsen näkökulmasta.Vuoden 2012 stripissä tarjotaan viisas parisuhdevinkki: mobiililaite ja sosiaalinen kanssakäyminen eivät välttämättä kulje käsi kädessä.Vuonna 2013 ruokimme trollia, eli tarkastelussa on internetissä tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen. Hyvinkin ajankohtainen strippi juuri nyt.

Yllä olevat kuvitusnäytteet tarjoavat kustakin stripistä maksimissaan kaksi kolmasosaa, joten kokeakseen näiden sarjakuvasivujen koko huumoripotentiaalin joudut hankkimaan tämän albumin. Tai vaatimaan sitä lähikirjaston sarjakuvaosastolle. Löydät albumin Lehtipisteistä ja sarjakuvakauppiailta. Voit ostaa sen myös täältä!

Varokaa hiidenkiviä!

Tässä blogissa on aikaisemminkin uhottu Asterixin ikuista ajankohtaisuutta ja teemojen iättömyyttä, mutta eritoten Asterixin seikkailujen 23. albumi Obelix ja kumpp. pysyy täysin relevanttina niin kauan kuin kapitalismi pyörittää maailmaa ja ihmiset sortuvat törsäämään rahansa turhanaikaisiin muotihömpötyksiin. Allekirjoittanut ei siis otaksu tämän sarjakuvateoksen parasta ennen -päiväyksen lähestyvän vielä muutamaan sataan vuoteen.Tämä vuonna 1976 ilmestynyt Asterix-klassikko jäi viimeiseksi René Goscinnyn ja Albert Uderzon yhdessä alusta loppuun työstämäksi albumiksi. Seuraavan albumin Asterix Belgiassa Uderzo joutui viimeistelemään ilman käsikirjoittajapartneriaan. Tätä albumia surutunnelmat eivät vielä mausta, joten luvassa on helpostikin Asterixin seikkailujen kärkikymmenikköön mahtuva sarjakuvahuumorin ilotulitus. Tekijäkaksikkokin käväisee kääntymässä albumin sivuilla. Herrat voi bongata albumin ensimmäiseltä sarjakuvasivulta ystäväänsä Pierre Tcherniaa kantamassa.Albumin voi lukea kapitalismin kritiikkinä, mutta tavallaan myös varsin rakastavana sellaisena. Teoksen juonimoottori käynnistyy, kun albumin tekohetkellä Pariisin pormestarina toimineelta Jacques Chiracilta habituksensa lainannut Gaius Genius ehdottaa Caesarille voittamattomien gallialaisten turmelemista kullanhimolla.Projekti saakin hyvän alun, kun nopeasti sestertiusten makuun pääsevä Obelix vaihtaa rennon metsästäjäkeräilijän elämänsä teolliseen hiidenkivien tuotantoon. Pian on pienen voittamattoman kylän elämäntapa perustavanlaatuisesti sekaisin, kun rahanhimo pistää muidenkin kyläläisten päät pyörälle. Asterix ja Akvavitix luonnollisesti pitävät jalat maassa, jäät hatussa ja kapulat roomalaisten rattaissa.Sellainenkin virstanpylväs tämän albumin sivuille mahtuu, että se sisältää Asterixin seikkailujen tuhannennen sivun. Sivu on helppo bongata hupaisan alaviitteen ansiosta, mutta onpahan kyseinen sivu koko sarjan hauskimpia muutenkin, sillä Gaius Geniuksen luento modernista markkinoinnista räjäyttää Caesarin ymmärryksen lisäksi lukijan naurupankin. Rajaamme loppuvitsin kyseiseltä sivulta tarjoamamme kuvitusnäytteen ulkopuolelle, joten joudutte siitä nauttiaksenne tarttumaan itse albumiin.Obelix ja kumpp. toimii siis sekä markkinoinnin ja myynnin oppimateriaalina että toivottavasti myös vastalääkkeenä kaikenlaisille rahaa imuroiviin muoti-ilmiöihin sortumisille. Talousoppiakin on tarjolla, sillä devalvaatio osuu ikävästi roomalaisten nilkkaan, kun tarinan opetuksia ryhdytään paketoimaan. Eli viisas ja äärimmäisen viihdyttävä sarjakuva-albumi siis tarjolla. Kun herrat Goscinny ja Uderzo pistävät oikein kunnolla parastaan, niin lopputulos kestää lukukertoja. Lukukertoja kestää tämänkertainen julkaisuformaattikin, eli nyt tarjoilemme albumin kovissa kansissa. Luonnollisesti restauroituna ja viimeisen päälle viilattuna laitoksena. Löydät albumin kirja- ja sarjakuvakaupoista 20. maaliskuuta 2019! Voit ostaa sen hyllyysi myös täältä!

Asterixin ja Obelixin kostein seikkailu?

Briteissä sataa aina, sanoo yleinen ennakkoluulo. Ennakkoluulot ja stereotyypit ovat jälleen herrojen René Goscinny ja Albert Udezo tähtäimessä tässä järjestysnumeroltaan kahdeksannessa Asterix-seikkailussa. Tällä kertaa tekijät väistelevät vakavampia teemoja ja täräyttävät tiskiin hyvinkin hulinapainotteisen seikkailun. Hulinointi ei tosin johdu kosteasta ilmastosta, vaan erinäisten tynnyrien sisällöistä.Juoni on tällä kertaa siis mallia ”yksinkertainen on kaunista”. Briteissä pieni kylä taistelee Caesarin joukkoja vastaan. Kylässä sattuu asustamaan Asterixin pikkuserkku Fritax, joka matkaa Galliaan hakemaan taikajuomasta tukea valloittajien vastaiseen taisteluun. Asterix ja Obelix lähtevät sitten avuksi kanaalin yli taikajuomatynnyriä roudaamaan.Kostea tämä albumi on siinäkin mielessä, että meritaisteluita tarjotaan useita. Merirosvojen ystäville tämä albumi onkin pakollinen hankinta hyllyyn. Maisemien vaihdos tekee hyvää myös Obelixin harrastustoiminnalle, sillä uusia tuoreita roomalaisia tulee matkaan jo kanaalia ylitettäessä.Asterixin ja Obelixin salainen tehtävä on tosin näiden ensimmäisten turpasanojen myötä roomalaistenkin tiedossa, joten albumin moottorina toimiva taikajuomajahti käynnistyy jo alkusivuilla. Toki Asterix, Obelix ja Fritax onnistuvat hukkaamaan kyseisen tynnyrin, ja pian potentiaalisten taikajuomatynnyrien testaaminen puolen jos toisenkin toimesta johtaa toinen toistaan hullunkurisempiin seurauksiin. Jos alkoholin liikakäytöstä ja krapulasta puristettu huumori ei naurata, niin tämän albumin heitoista monet menevät ohi sektorin.Väkivaltaakaan ei tässä albumissa säästellä. Se on mukana muun muassa brittien urheilu- ja fanikulttuuriin suuntautuvassa piikittelyssä.Ja luonnollisesti tarjolla on myös eeppinen lopputaistelu, joka on naurattanut allekirjoittanuttakin jokaisella lukukerralla kohta 40 vuotta, eli tämän albumin sinänsä yksinkertainen huumori on ajan hampaalle immuunia. Riippuen tietenkin lukijan huumorintajusta.Jos kukkahatun asettaa todella tiukasti päähänsä, niin jatkuva roomalaisten piekseminen ja alkoholijuomien nauttiminen muutenkin kuin maun takia saattaa hirvittää, mutta vuonna 1966 tämä albumi oli hitti Ranskassa ja vuonna 1971 myös Suomessa. Ja uskallanpa luvata albumin naurattavan aivan yhtä hersyvästi myös vuonna 2019. Ja tämähän on siis visuaaliselta ilmiasultaan restauroitu ja puleerattu laitos, eli sopii atomeiksi luetun vanhan painoksen kaveriksi kirjahyllyyn oikein mainiosti. Asterix Britanniassa löytyy Lehtipisteistä ja sarjakuvakauppiailta 30. tammikuuta 2019. Voit ostaa se kirjahyllyäsi sulostuttamaan myös täältä!