Roppakaupalla rytinää, eli Asterix ja Obelix vs. gootit!

Edellinen hehkutettava Asterix oli Caesarin lahja. Nyt hyppäämme reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja otamme käsittelyyn Asterixin seikkailujen kolmannen osan: 1960-luvun alkuvuosina jatkosarjana ilmestyneen ja 1964 albumiksi kootun Asterix ja gootit.

Suomessa albumi näki päivävalon vuonna 1970. Asterix ja gootit on malliesimerkki alkuaikojen Asterixeista. Yleinen meininki on yhä hyvinkin lastensarjakuvamainen ja hahmot hakevat yhä lopullista muotoaan, osan klassikkoveijareista puuttuessa yhä täysin kuvioista. Pääpaino on hyvinkin fyysisellä huumorilla ja ihmisiä tai paikkoja kolhitaan lähestulkoon joka sivulla. Vitsien rytmitys on albumimuodossa liiankin tiheä ja toisteinen. Toisaalta osa huumorista perustuu juurikin toisteisuuteen, joten välttämättä kyseessä ei ole valuvika vaan tekijöiden aikomus.

Albumin ainekset ovat tuttuja ja samat vitsit löytyvät hiotummassa muodossa tulevista albumeista. Koskapa goottien invaasiosta on kyse, niin saksalaisuudesta revitään paljon huumoria. Ja naamioitumisesta. Siinäkin saattaa olla oman kommenttinsa taustalla – kun pistää naapurikansan vetimet yllensä, niin käy naapurikansallisuuden edustajasta, kunhan ei erehdy puhumaan. Kieli merkitsee kansallisuuden, ja tästä tosiasiasta ponnistavaa kielellistä ilottelua ja ilotulittelua onkin luvassa – esimerkiksi vanha tuttu goottifontti on hyötykäytössä.

Naamioitumisen lisäksi myös rajojen ylittämistä tapahtuu albumissa paljon. Roomalaiset yrittävät epätoivoisesti vahtia rajaa, mutta maahantunkeutuja yllättää aina väärästä suunnasta. Yleensä vielä väärä maahantunkeutuja, joka tunkeutuu väärään maahan. Vähemmästäkin legioonalainen kummastuu.

Ja legioonalaisilla on todellakin syytä kummastella tässä albumissa. Harvoin on käskyjen noudattaminen ja esimiesten miellyttäminen yhtä haastavaa. Tai vaarallista. Taikajuomaa nauttineet gallialaiset pitävät siitä huolen. Väkivaltahuumoria ei tässä albumissa siis säästellä.

Armeijatouhujen ihmettelyyn hiipii albumin lopussa hieman vakavampaakin sävyä. 60-luvulla toinen maailmansota on ollut ranskalaisilla vielä tuoreessa muistissa. Ja miksei ensimmäinenkin, sillä goottien kypärämalli peesailee ensimmäisen rähinän saksamallia. Goottien päällikön lippumalli puolestaan tuo mieleen jälkimmäisen maailmanpalon tunnelmat. Ja miksei myös goottibarbaarien hinku valloittaa naapurimaita ja yleinen viehtymys kovaan kuriin ja järjestykseen.

Albumin tarjoama gootti-karikatyyri saksalaisista ei kuitenkaan ole tarpeettoman häijy ja julma, vaan lapsille sopivan huumorisarjakuva mukainen. Hassut sedät heiluu lystikkäästi. Militaristisimmat hihhulit kyllä saavat osansa pilkkakirveestä.

René Goscinny ja Albert Uderzo viihdyttävät siis jälleen kerran koko rahalla, mutta historiaa ei tämän teoksen avulla kannata opiskella. Aikajanat ovat siinä määrin hillittömästi vinksin ja vonksin. Goottejahan ei gallialaisten mailla Asterixin aikoihin vielä hillunut, enempi tässä albumissa viittaillaankin länsi- ja itäsaksalaisiin. Barbaarit paheksumassa toisia barbaareja on hienosti aikaa kestävää huumoria ja sitä tämä albumi tarjoilee paljon.

Asterix ja gootit ei ole Asterixien terävintä kärkeä, mutta tylsistymään sen kanssa ei pääse. Nuorisolaisen mielestä tämä saattaa jopa olla huomattavasti myöhempiä ja älykkäämpiä albumeita mielekkäämpää kohellusta. Eli jälleen yksi ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn mahtuva Asterix! Jos vanha painos on luettu hiirenkorvaiseksi irtolehtiversioksi, niin nyt siis tarjolla painotuore restauroitu laitos sarjishyllyn klassikko-osastolle.

Asterix ja gootit Lehtipisteissä, kirja- ja sarjakuvakaupoissa 21. maaliskuuta 2018!

Voit ostaa albumin täältä!

Ajankohtainen, ajankohtaisempi, Asterix!

Pahoittelemme kentiens hieman tekotaiteellista otsikointia, mutta jälleen kerran muutaman kymmenen vuoden ikäinen Asterix-albumi onnistuu yllättämään ajankohtaisuudellaan. Vuoden 1974 Asterix ja Caesarin lahja on siis täysin relevantti vuonna 2018, vaikka osa viittauksista julkimoihin ja Ranskan vuoden 1974 presidentinvaaleihin kenties ohi liiteleekin.

Leikittelemme ajankohtaisuusteemalla nyt myös siinä mielessä, että tämä presidentinvaaleja kommentoivaa albumia hehkuttava blogikirjoitus ilmestyy viikon myöhässä omiin vaaleihimme nähden, mutta tasapainon vuoksi olemme albumin ilmestymiseen nähden kuukauden etuajassa. Eli olemme juuri nyt sekä jäljessä että edellä aikaamme.

Palailemme itse asiaan… Tämä Asterixin seikkailujen 21. albumi on ensimmäinen tarinakokonaisuus, joka ei ilmestynyt jatkotarinana ennen albumiksi kokoamista, joten kerronnalliset ratkaisut vakavasti ottaville tämä albumi on hyvin mielenkiintoinen tutkittava. René Goscinny tosin on siinä määrin mestarillinen rytmittäjä, että lukija harvemmin pitkästyy niin pahasti, että ehtisi etsimään repsottavia saumakohtia tai äimistelemään häiritseväksi yltyvää episodimaisuutta. Joka tapauksessa kyseessä on kerrontateknillisessä mielessä keskimääräistä mielenkiintoisempi tapaus Asterixien jatkumossa.

Avataanpa hieman juontakin. Roomalainen sotilas nimeltä Dipsomanius kallistaa palveluksensa päättyessä hieman liikaa kuppia ja tulee möläytelleeksi muutaman Caesarin vastaisen kommentin. Caesar ei kuitenkaan heitätytä juoppolallia leijonille, vaan keksii vielä pahemman rangaistuksen: pienen maatilkun Galliasta. Oman kylän jopa. Caesarin juoni menee kuitenkin pieleen, sillä maatilkkuun oikeuttava asiakirja päätyykin erään ravintoloitsijan käsiin ja kepposesta sakenee aiottua sakeampi soppa.

Ortopedix perheineen päättää siis muuttaa Asterixin kylään, jossa osa väestöstä ei katso muualta tulleita hyvältä. Pian Aladobix ja Ortopedix eivät ole ainoa kylän päällikkyydestä kiistelevät tahot ja on vaaliväittelyiden aika. Roomalaiset tekevät parhaansa sekaantuakseen vaaleihin, järkeä puhuvaa Asterixia ei kuuntele kukaan ja pian on pienen kylän itsenäisyys ja yhtenäisyys todellakin uhattuna. Kuulostaako tutulta? Sitähän minäkin. Aina hämmentävän ajankohtaista kommentaaria tarjoilee siis tämäkin klassikko-Asterix.

Sen verran tiukkoja tarinallisia kiemuroita on tarjolla, että Asterix joutuu tarttumaan miekkaansakin. Tämä on harvinaista herkkua Asterixin lukijoille. Harvinaista herkkua on tarjolla myös Trubadurixille. Mitä herkkua? Se selviää lukemalla tämä albumi. Asterix ja Caesarin lahja on jokaisen kodin kirjahyllyyn kuuluva albumi, ja jos allekirjoittanut saisi päättää, niin pakollista luettavaan jokaiselle äänioikeutetulle kautta maapallon. Eli vankat suosittelut siis!

Kovat kannet takaavat omalta osaltaan arvokkaan ja kestävän lukukokemuksen. Luonnollisesti sisältö on huolellisesti restauroitu parhaimpaan mahdolliseen kuosiin.

Asterix ja Caesarin lahja kirjakaupoissa 7.3.2018!

Karvinen – 40 vuotta herkkuja ja nokosia!

Karvinen alkaa olla kissaksi vanha, mutta hyvin tuntuvat herkut maistuvan ja laiskottelu luistavan. Jim Davisin luomus täyttää kesäkuussa 40 vuotta, joten käynnistelläänpä juhlavuosi pienellä lehtiesittelyllä. Karvinen ei jaksa enää lehtipisteiden hyllyille kiivetä, mutta koteihinne hän tulee kyllä kutsuttuna. Posteljoonin kantamana tosin.

Karvinen downshiftasi eli leppoisti jo kauan ennen kuin trendiniilot olivat termistä kuulleetkaan. Kissaherra voidaan siis lukea jopa trendsetteriksi, kohtuullistamisen edelläkävijäksi. Kokkiohjelmien vallatessa yhä enemmän tilaa televisioruuduistamme voidaan kenties nähdä pientä edelläkävijyyttä myös herkuttelurintamalla. 80-luvun menestyshuumassa laiska ja iisisti ottava kissa oli kapinallinen hahmo, nyt melkein jo roolimalli.

Karvinen seikkailee edelleen säännöllisesti, mutta Lehtipisteiden hyllyillä kattia ei siis nähdä. Uskolliset fanit saavatkin Karvis-annoksensa postitse, eli Karvinen kuuluu tilattavien lehtiemme valikoimaan. Tilaus onnistuu näppärästi vaikkapa tilaajapalvelussamme!

Tilaamalla Karvisen kotiinsa saa muutakin kuin kissankarvoja, sillä julkaisussa vierailee muitakin eläinhahmoja. Pohjoismaita edustaa Lars Mortimerin Helge, tuo ajoittain hyvinkin masentunut hirvi. Juuri sopivasti synkkä hahmo maustamaan Karvisen laiskanpulskeampaa menoa ja meininkiä.

Karvisen luojan toinenkin hahmo saa tilaa Karvisen sivuilta, eli Orson kamuineen seikkailee säännöllisesti Karvisen taustatukena. Eläimellistä huumoria ei siis todellakaan säästellä!

Karvinen-lehti tarjoaa päähenkilönsä seikkailuja useammassakin sarjakuvan lajissa. Löytyy niin kolmen ruudun strippiä kuin useammankin sivun mittaista seikkailua, minijulisteita ja pin-uppeja unohtamatta. Kaikki taattua Karvis-laatua.

40-vuotias Karvinen jatkaa siis tyylilleen uskollisena, kaikessa rauhassa ja omalla painollaan. Vuoden ensimmäinen numero ehti jo ilmestyä 10. tammikuuta, mutta toisen numeron kyytiin ehdit vielä hypätä. Se kolahtaa postiluukusta 7. helmikuuta!

Tilaa Karvinen TÄÄLTÄ!

Asterix – miljoonien suosikki!

Eurooppalaisten sarjakuvasankarien raskaassa sarjassa on yksi sankari ylitse muiden, ja se on jälleen todistettu uuden albumin myyntiluvuilla. Miljoonan myydyn albumin raja meni rikki noin viikossa.Tuore Asterix Kilpa-ajo halki Italian liikkuu siis vauhdilla!

Kriitikot ovat ottaneet albumin suopeasti vastaan. Jean-Yves Ferrin ja Didier Conradin muodostamalle tekijätiimille tämä on jo kolmas albumi Asterixin puikoissa, joten hahmot ja maailma ovat herroilla jo hyvin hallussa. Asterix ja Obelix puskevat tuttuja latuja tasaisen varmasti suorittaen. Kokeellista nykysarjakuvaa odottavat joutuvat siis jälleen kerran pettymään.

Kilpa-ajo halki Italian ei säästele suosikki-Asterixeista tuttuja aineksia: tarinan moottorina toimii kisailu Roomalaisia vastaan ja vierailijoina käväisee väkeä kautta antiikin maailman. Uusille ja vanhoille stereotypioille ja muoti-ilmiöille naureskellaan lempeän ymmärtävästi ja knoppitiedon ystäville on paljon herkkuja tarjolla.

Kääntäjä Mirka Ulanto on tehnyt hyvää jälkeä. Eritoten nimet on kääntynyt hykerryttävästi, kuten Asterixeissa kuuluukin. Ensimmäinen allekirjoittaneesta tyrskähdyksen irrottanut oli tämä hammaslekuri.

Koskapa kilpa-ajoihin osallistuu väkeä ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa, niin nimillä todellakin herkutellaan.

Juonellisesti vai pitäisikö sanoa juonittelullisesti Kilpa-ajo halki Italian on hyvällä tavalla ennalta arvattava. Caesar haluaa varmistaa Rooman voiton Italian suurajoissa, joten luvassa on viekkauksia ja vääryyksiä, joita vastustetaan taikajuoman suomin voimin. Kilpavaunujen sabotointi avaa ovia muun muassa fyysiseen huumorin suhteen.

Asterixin ilmestyessä ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua ja urheilujuhlan henkeä välittävät myös herrat Ferri ja Conrad. Huumoria revitään muun muassa fanien hurmoksellisesta käyttäytymisestä ja sponsorien persoudesta näkyvyyden suhteen.

Vanhoja tuttuja vilahtelee kuvioissa mukavaan tahtiin. Allekirjoittaneen suosikeista esimerkiksi merirosvot käväisevät uppoamassa hieman. Uusien hahmojenkin joukosta löytyy väkeä, joiden toivoo tulevan tulevaisuudessakin vastaan. Otetaan tästä esimerkiksi vaikkapa Idefixiinkin vaikutuksen tekevät Kushin prinsessat, Kivakafer ja Venhafer.

Varmasti viihdyttävää Asterixia siis tarjolla. Juurikin passeli albumi isänpäiväpakettiin tai joululahjaksi! Kovissa kansissa kirjakaupoista! Pehmeissä kansissa kirjakaupoista ja Lehtipisteistä!

Tilaa kovakantisena!

Tilaa pehmeäkantisena!

Rubiinihäät – Mustanaamio romantiikan viidakossa

Mustanaamion ja Dianan häitä juhlittiin vuonna 1977, mutta pariskunta löysi toisensa jo aivan ensimmäisessä Mustanaamio-tarinassa vuonna 1936. Viidakon superhäitä jouduttiin siis odottelemaan muutamakin hetki. Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoileekin romantiikan kaikki sävyt ja kuviot yhdessä mahtavassa paketissa. Luvassa on kaihoa, kateutta, katkeruutta, kapuloita rattaissa, kohtalokkaita väärinkäsityksiä, urheaa ujostelua, väräjävää vaikeilua ja maailmanluokan jahkailua.

Vaikka alkuaikojen Mustanaamio olikin hanakka mies pussaamaan ja tuntui muutenkin tietävän mitä tahtoo, niin aika pian Vaeltavasta aaveesta kuoriutui omaan ujouteensa tikahtuva viidakon herrasmies.

Mustanaamion ujouden määrän voidaan nähdä korreloivan jossain määrin lukijakunnan ikähaarukan kanssa. Alkuaikojen räväkämpi Mustanaamio todellakin oli jossain määrin aikuisempi herrasmiesseikkailija. Kielipainiminen ainakin sujui.

Toisaalta seikkailijan veri tuntui vetävän sankariamme erikoisiin tilanteisiin. Esimerkkinä vaikkapa tämä omista häistä myöhästyminen, kun konnan kurittaminen meni laivaan ehtimisen edelle.

Mustanaamion ja Dianan suhteen tulisten alkutunnelmien jälkeen alkaakin vuosikymmeniä kestävä kaihoisa vaihe.

Kilpakosijoitahan Mustanaamiolta ei tule puuttuman. Tästä pitävät huolen Dianan sukulaiset, joista naamioitu mies viidakon sydämestä ei ole nuorelle uranaiselle viisain mahdollinen valinta.

Tosin yleensä kosijat ymmärtävät väistyä kohdattuaan sen ainoa oikean.

Kun kaikki mahdolliset esteet on raivattu avio-onnen tieltä, on Mustanaamion itsensä aika keräillä rohkeutta.

Rohkeuden keräily kestää siinä määrin kauan, että jopa Rex pelkää kuolevansa vanhuuteen ja turvautuu kavereineen vippaskonsteihin.

Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoaa siinä määrin kohtuuttoman paljon lystikästä kuvamateriaalia, että lopettelemme hehkutuksen tällä kertaa näihin kuviin, näihin tunnelmiin, vaikka mieli tekisi jatkaa ja jakaa kymmenittäin lisää toinen toistaan lystikkäämpiä lohkaisuja. Niitä nimittäin riittää.

Sirpa Alkusen lakoninen käännös ansaitsee tässä kohtaa erikoismaininnan. Allekirjoittanut on meinannut tuhota näppäimistönsä useaan otteeseen tämän teoksen parissa, sillä kahvit ovat uhanneet pärskähtää sorville sangen säännöllisesti tätä teosta toimitellessa.

Suosittelemme siis romantiikan ja huumorin ystäville. Tiukkaa toimintaakin on tarjolla. Ehkä palaamme konnien kolhimiseen vielä uudestaankin? Ensimmäinen kaksiosainen hehkutus? Ehkäpä… Jäämme siis jahkailemaan…

Mustanaamio & Diana– Rubiinihäät sarjakuvakauppiailla 25. lokakuuta 2017! Tilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Vinkeää viidakkotoimintaa ja notkeaa nostalgiaa – Mustanaamio 1974

Mustanaamion vuosikerta 1974 on sen verran riemastuttava tapaus, että tarjoilemme siitä nyt kesäisenä kevennyksenä vielä ainakin yhden kattauksen lystikästä sarjakuvanostalgiaa. Aloittakaamme romantiikasta ja kaunottarista, joihin lupailimme palaavamme jo edellisen kuvakavalkadin yhteydessä.

Albumin avaava todellinen klassikkotarina Viidakkopartion alku piilottelee toiminnan keskelle sangen vakavaksi osoittautuvaa flirttailua.

Voisi jopa sanoa, että Mustanaamiota niin sanotusti viedään.

Mustanaamio saa vastaansa jopa kokonaisen järjestöllisen kaunottaria…

Mutta viidakon komeimman könsikkään viehätysvoima riittää sumentamaan prinsessojenkin harkinnan, joten eipä rikollisjärjestölläkään ole toivoa.

Vaikka Mustis perso naiskauneudelle onkin, niin yksi on aina ylitse muiden. Jos sankarimme ajatukset on viekkaudella ja vääryydellä saatu suunnattua muualle, niin syyllisyys painaa leveitä harteita välittömästi.

Suoraselkäisestä sankaruudesta on myös etua taistelutilanteissa. Huonommilla elämäntavoilla raskautetut piraatit eivät pärjää yönsä nukkuvalle ja päihteitä välttelevälle Mustanaamiolle.

Mustanaamio ei aina malta olla saarnaamatta kaidalta polulta poikenneille. Maito se on, joka miehen tiellä pitää.

Vaikka romantiikka ja huumoria on annosteltu runsaalla kauhalla, niin sitä kaikkein perinteisintä toimintaakaan ei ole unohdettu. Nyrkit viuhuvat ja aseet puhuvat tiuhaan tahtiin.

Kaikkia vastustajia mustanaamiokaan ei päihitä maitoa juomalla ja pääkallomerkkejä leukaperiin lätkimällä. Hoksottimillekin on käyttöä…

…mutta välillä jopa Vaeltavan aaveen hoksottimet antavat periksi? Mikä saa Mustanaamio näin huolella ulalle? Se selviää, kun lukaiset Mustanaamion vuoden 1974 parhaat seikkailut. Komea kovakantinen viidakkotoimintajärkäle juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjisdiilereillä!