Mestari kylvää kuolemaa – järkälemäistä lännenviihdettä

Syys saapuu ja sen mukana perinteinen Tex-järkäle. Kuluva vuosi on ollut Tex-julkaisuissa jossain määrin konnakeskeinen. Nyt on klassisista konnista Mestarin vuoro astua näyttämölle. Mefisto, Yama ja Proteus keräilevät voimia kulisseissa. Mestari kylvää kuolemaa tarjoilee tuhdin kattauksen katalaa myrkynlykkäystä ja räjähtävää terroria. Mestarin konnankoukkujen jälkeen tarjoamme vielä jälkiruuaksi upean tulkinnan intiaanisotien legendaarisimmasta taistelusta.

Tiiliskivi korkataan Gianluigi Bonellin juonimalla ja Guglielmo Letterin kuvittamalla tarinalla Mestari iskee – San Franciscon myrkkymurhat. Luvassa on dekkarimman ääripään Texiä, eli ulvovien luotien sijaan luvassa on paljon puhuvia päitä. Hieman jopa uiviakin päitä. Paljon puhuu sekin seikka, että ensimmäistä laukausta odottelemme sivulle 94 saakka. Synkän intron jälkeen seikkailua käynnistellään lystikkäissä saunatunnelmissa.

Alkukevennyksestä siirrymme tosin pian Mestarin terroritekoihin. Herran modus operandina on uhata kokonaista kaupunkia ja vaatia mehukkaat lunnaat. Myrkytysten ohella tämä San Franciscoon sijoittuva seikkailu sisältää tuhdin määrän turpasaunoja, joten toimintaakin on tarjolla, vaikka aseet pysyvät koteloissa.

Bonelli osoittaa rohkeuttaan tarinankertojana myös pihtaamalla pääkonnan näyttämistä. Ensimmäistä kunnon vilausta Mestarista odottelemme sivun 160 pakeille.

Tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä päättyy Texin ja San Franciscon kannalta onnekkaasti. Hyvää konnaa ei kuitenkaan kannata poistaa kuvioista, joten Mestari palaakolttosten pariin heti seuraavassa tarinassa Mestarin paluu – New Orleansin tuhopommit. Piirtäjän puikoissa jatkaa Letteri. Kirjoitushommissa vetovastuu siirtyy Mauro Bosellille. Boselli ei lähde peesailemaan Mestari-tarinan hiiviskeleviä tunnelmia ja tekstipainotteisuutta, vaan myrkky vaihtuu ruutiin ja räjähdyksiin. Eli vähemmän dekkaria ja enemmän toimintaa.

Mukana on myös aitoja Villin lännen hahmoja vierailevina tähtinä. Kit Carsonin sukat laittaa pyörimään eräskin Annie Oakley.

Buffalo Billin sirkus ajoittaa vierailunsa New Orleansiin todella epäonnekkaasti, mutta lukijan riemuksi se tietää vanhojen tuttuja turisemaan Texin ja Kitin kera.

Ensimmäisen seikkailun maanläheisempien tunnelmien jälkeen on virkistävääkin, että Mestarin paluu viettää Bond-konna -sfääreihin, eli pääkonnan megalomaniassa ja eksoottisia kykyjä omaavissa kätyreissä ei säästellä. Megalomaniasta saammekin passelin aasinsillan tämän tiiliskiven päättävään tarinakokonaisuuteen…

Kahden dekkarihenkisen kaupunkitarinan jälkeen pääsemme haukkaamaan happea avoimelle preerialle, kun käsikirjoittaja Claudio Nizzi ja kuvittaja Giovanni Ticci ottavat käsittelyynsä kenraali Custerin kohtalon intiaanisotien kenties merkittävimmässä taistelussa.

Nizzin rohkeutta tämän tarinan suhteen ei käy kiistäminen. Little Bighornin taistelu on Villin lännen harrastajille suurten tunteiden ja intohimojen temmellyskenttää, joten faktojen on oltava kuosissa. Custerin lopullista tragediaa pohjustetaan tarinalla, jossa Tex ja Kit tekevät tyhjäksi Custerin pään menoksi punotun salaliiton. Samalla Custer tuodaan lähelle lukijaa, jolloin Little Bighornin taisteluun johtaneet virheliikkeet saavat perustelunsa.

Kolmiosainen tarinakokonaisuus lienee kunnianhimoisimpia Texin historiassa. Lukijalle avataan poliittinen ja taloudellinen tilanne, joka johti valkoiset maahantunkeutujat intiaaneille luvatuille maille ja vei hiljalleen kyteneen konfliktin avoimeen sotaan.

Nizzi tekee Texistä taistelun kulkua seuraavan tarkkailijan todella osaavin liikkein. Ticcin onkin helppo rakentaa vankan käsikirjoituksen päälle huimaa elegiaa preeriaintiaanien elämäntavalle. Little Bighorn oli viimeinen todella tuntuva isku valkoisten etenemistä vastaan.

Tex-jätti päätetään siis todella painavalla tarinalla. Järkäle tarjoaakin jokaiselle jotakin, sillä tarjolla on älyllisempää dekkarointia, hulluja rikollisia, historiallisia hahmoja ja historiallisia tapahtumia. Vähän tavallista vakavampaa Texiä siis. Texin ja Kit Carsonin välisen sanailun ystäviä ei silti ole unohdettu, eli parivaljakko piruilee toisilleen totuttuun tapaansa,

Nämä seikkailut on julkaistu aikaisemmin suomeksi 1989, 1997 ja 2002. Jos eivät löydy jo hyllystä, niin pakollinen hankinta Tex-faneille. Suositellaan myös kaikille hyvän lännenviihteen ystäville. 784 sivua parasta mahdollista Tex Willeriä!

Tex Willer – Mestari kylvää kuolemaa sarjakuvakauppiailla 25.10.207! Ennakkotilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Tex-piirtäjä Pasquale Del Vecchio Helsingissä

Meillä on jälleen vieraileva tähti täällä blogissa. Suomen virallisten Tex-tietäjien kovimpaan kärkeen kuuluva Janne Viitala käväisi Helsingin Kirjamessuilla moikaamassa tuoreen tarrakirjan paikalle tuomaa Tex-piirtäjää, jonka ansiosta useammankin Tex Willerin seikkailujen ystävän kokoelma kasvoi nimmarin ja luonnoksen verran. Tri Tuomio hiljenee nyt ja tästä eteenpäin teksti ja kuvat ovat Janne Viitalan käsialaa.

Helsingin Kirjamessut järjestettiin 26.-29.10.2016 totuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa. Kahtena viimeisenä päivänä vieraaksi oli saatu Egmontin osastolle ansioitunut Tex Willer-kuvittaja Pasquale Del Vecchio, joka on tähän mennessä saanut valmiiksi neljä tarinaa vuonna 2007 alkaneella Tex-urallaan. Del Vecchio oli tilattu paikalle markkinointimielessä, sillä Panini, Texin välitysfirma Euroopan markkinoille, oli joitakin viikkoja aiemmin julkaissut Tex Willerin keräilyalbumin, joihin voi kerätä sekä liimattavia tarroja että keräilykortteja.

delvecchio

Del Vecchio signeeraa keräilyalbumia.

Kiireinen Dell Vecchio ehti suoda signeerausten lomassa myös pienen haastattelun. Hän on vuonna 1965 Manfredonissa syntynyt milanolaistunut piirtäjä, jonka ensimmäiset sarjakuvat julkaistiin sanomalehdessä jo vuonna 1984. Tämän jälkeen hän kuvitti Il Giornalino -sanomalehteen Afrikkaan sijoittuvaa sarjakuvaa. Tuona aikana hän toimi idolinsa Gino D’Antonion, Lännentie-sarjan luojan, alaisuudessa. Pikkuhiljaa kuvittaja alkoi saada sen verran mainetta, että myös itse Sergio Bonelli kiinnostui hänestä. Vuonna 1992 Del Vecchio aloitti Bonelli Editoren julkaiseman Xona X -sarjan parissa. Hänen ensimmäistä tarinaansa ei kuitenkaan, syystä tai toisesta, koskaan julkaistu. Del Vecchio päätyi kuvittamaan Gino D’Antonion kirjoittaman New Yorkiin sijoittuvan Duri a morire -sarjakuvan, joka oli myös Bonelli Editoren julkaisema. Ura Bonellin palveluksessa jatkui Nick Raiderin, Xona X:n sekä hiukan myöhemmin Napoleonen parissa.

Del Vecchion ensimmäinen Tex-tarina ”Likaista rahaa” julkaistiin sekä Italiassa että Suomessa vuonna 2007. Hänen kaksi ensimmäistä tarinaansa olivat Claudio Nizzin kirjoittamia, kolmas Tito Faracin käsialaa ja neljäs, Color Texinä julkaistu seikkailu Roberto Recchionin käsikirjoittama. Del Vecchio kertoi messuilla, että tällä hetkellä hän työstää yli 300 sivuista, Mauro Bosellin kirjoittamaa tarinaa Maxi Texiin. Del Vecchio siis ilmeisesti pitää työskentelystä erilaisten kirjoittajien kanssa. Bosellin käsikirjoitusta Del Vecchio kehui, ja lupasi tarinasta tulevan todella kauniin.

messuema%cc%88nna%cc%88ttex

Egmontin iloiset messutytöt Miia ja Lotta olivat pukeutuneet Tex-henkisesti.

 

 

Verkkaisesta työtahdistaan tunnetulta, vain neljä valmistunutta tarinaa vajaassa vuosikymmenessä, Del Vecchiolta oli ihan pakko kysyä, että oliko hän ottanut töitä mukaan Suomeen. Kysymyksestä selvästi huvittunut piirtäjä totesi, että eipä tullut otettua. Del Vecchio kertoi saavansa valmiiksi yhden sivun yhden työpäivän aikana. Ei hänen työtahtinsa siis loppujen kovin hidas ole. Hänen Maxi Texinsä on tällä hetkellä suunnilleen puolivälissä, joten se valmistuu joskus ensi vuoden puolella. Ehkä se myös julkaistaan tuolloin tai viimeistään vuonna 2018. Del Vecchion kiireitä on lisännyt se, että hän on viime vuosina työskennellyt myös ranskalaiselle Dargaud-kustantamolle piirtämällä toiseen maailmansotaan liittyviä tarinoita. Tämä on tietenkin huono uutinen Tex-faneille, sillä onhan Del Vecchio tämän hetken parhaita ja tunnistettavimpia Tex-kuvittajia. Del Vecchio kuitenkin kertoi, ilmeisesti havaittuaan haastattelijan huolestuneen ilmeen, että pääpaino jatkossakin on Texin seikkailuissa. Texin suosimisessa saattaa olla takana se, että Del Vecchio tunnusti itsekin lapsuudesta lähtien olleensa Tex-fani, vaikka alalla ensirakkaus olikin toinen italialainen lännensarja Zagor.

delvecchio2

Del Vecchio suorastaan hämmästyi, kun häneltä kysyttiin, että käyttääkö hän avustajia kuvitustyössään. Ehdottomasti ei käytä, ei sellainen kannata. Del Vecchio ei tiennyt ketään Italialaista Tex-kuvittajaa, joka käyttäisi avustajaa. Hyvin harvassa nämä tuntuvat olevankin. Argentiinalainen Repetto oli lopulta ainut, jonka tiedettiin avustajia käyttävän. Aiemmin avustajien käyttäminen oli yleisempää, sillä esimerkiksi Giovanni Ticci käytti vakituisesti avustajia aina 1980-luvun puolelle, mutta ei käytä enää. Nykyään piirtäjien niskoille ei ole ilmeisesti ladattu kovia aikataulupaineita.

Seuraavaksi haastattelija ihmetteli ääneen, että mistä mahtaa johtua viimeaikainen uusien piirtäjien tulva Texin pariin. Reilussa kymmenessä vuodessa debyyttinsä on tehnyt yli 30 kuvittajaa. Monet lukijat muistavat, kun 1970- ja 80 -luvuilla piirtämisestä vastasi suunnilleen puolisen tusinaa kuvittajaa, jotka olivat omistautuneet Texille ja tuntuivat jatkavan sarjan parissa ikuisesti. Del Vecchio totesi, että 1970-luvulla piirtäjät olivat nopeampia, joten pienempi kuvittajien määrä riitti. Silloin oli myös vähemmän Tex-julkaisuja. Del Vecchio ei kuitenkaan maininnut syyksi sitä, että nykyään monet piirtäjät hänen tapaansa palvelevat useaa eri työnantajaa. Del Vecchio ei osannut vastata siihen, että oliko kustantaja muuttanut jollain tapaa omaa kustannuspolitiikkansa esimerkiksi kuvittajien palkkaamisen suhteen.

Del Vecchio asuu siis Milanossa, kaupungissa, jossa Texin kustantamo Bonelli Editore sijaitsee. Kysyttäessä, että onko kätevää työskennellä kustantamon läheisyydessä, Del Vecchio vastasi, että hän ei tee työtään kustantamon tiloissa, vaan studiossaan, jossa työskentelee muitakin kuvittajia. Kustantamoon on kuitenkin aina mukava poiketa viemään valmiita sarjakuvasivuja. Siellä tapaa tuttuja ja työtovereita, ja usein mennään yhdessä syömään. Uuden toimitusjohtaja Davide Bonellin alaisuudessa on miellyttävää työskennellä. Yhdistävä tekijä Bonellin ja Del Vecchion välillä on myös saman jalkapallojoukkueen, Inter Milanin, kannattaminen.

Hieman yli 50-vuotias Del Vecchio oli aluksi hieman ihmeissään, kun haastattelija sanoi tämän kuuluvan vielä Texin ns. nuoriso-osastoon. Del Vecchio lähti aluksi innokkaasti kiistämään väittämän, mutta hiukan pohdittuaan hänen oli myönnettävä, että Texin vakiopiirtäjistä vain Alessandro Piccinelli ja Cestaron veljekset ovat häntä selvästi nuorempia ja muutama muu on vain hieman nuorempi tai suunnilleen saman ikäinen hänen kanssaan. Pasquale Del Vecchio edustaa siis Texin tulevaisuutta. Toivottavasti saamme hänen tarinoistaan nauttia vielä usean vuosikymmenen ajan.

Janne Viitala