Mestari kylvää kuolemaa – järkälemäistä lännenviihdettä

Syys saapuu ja sen mukana perinteinen Tex-järkäle. Kuluva vuosi on ollut Tex-julkaisuissa jossain määrin konnakeskeinen. Nyt on klassisista konnista Mestarin vuoro astua näyttämölle. Mefisto, Yama ja Proteus keräilevät voimia kulisseissa. Mestari kylvää kuolemaa tarjoilee tuhdin kattauksen katalaa myrkynlykkäystä ja räjähtävää terroria. Mestarin konnankoukkujen jälkeen tarjoamme vielä jälkiruuaksi upean tulkinnan intiaanisotien legendaarisimmasta taistelusta.

Tiiliskivi korkataan Gianluigi Bonellin juonimalla ja Guglielmo Letterin kuvittamalla tarinalla Mestari iskee – San Franciscon myrkkymurhat. Luvassa on dekkarimman ääripään Texiä, eli ulvovien luotien sijaan luvassa on paljon puhuvia päitä. Hieman jopa uiviakin päitä. Paljon puhuu sekin seikka, että ensimmäistä laukausta odottelemme sivulle 94 saakka. Synkän intron jälkeen seikkailua käynnistellään lystikkäissä saunatunnelmissa.

Alkukevennyksestä siirrymme tosin pian Mestarin terroritekoihin. Herran modus operandina on uhata kokonaista kaupunkia ja vaatia mehukkaat lunnaat. Myrkytysten ohella tämä San Franciscoon sijoittuva seikkailu sisältää tuhdin määrän turpasaunoja, joten toimintaakin on tarjolla, vaikka aseet pysyvät koteloissa.

Bonelli osoittaa rohkeuttaan tarinankertojana myös pihtaamalla pääkonnan näyttämistä. Ensimmäistä kunnon vilausta Mestarista odottelemme sivun 160 pakeille.

Tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä päättyy Texin ja San Franciscon kannalta onnekkaasti. Hyvää konnaa ei kuitenkaan kannata poistaa kuvioista, joten Mestari palaakolttosten pariin heti seuraavassa tarinassa Mestarin paluu – New Orleansin tuhopommit. Piirtäjän puikoissa jatkaa Letteri. Kirjoitushommissa vetovastuu siirtyy Mauro Bosellille. Boselli ei lähde peesailemaan Mestari-tarinan hiiviskeleviä tunnelmia ja tekstipainotteisuutta, vaan myrkky vaihtuu ruutiin ja räjähdyksiin. Eli vähemmän dekkaria ja enemmän toimintaa.

Mukana on myös aitoja Villin lännen hahmoja vierailevina tähtinä. Kit Carsonin sukat laittaa pyörimään eräskin Annie Oakley.

Buffalo Billin sirkus ajoittaa vierailunsa New Orleansiin todella epäonnekkaasti, mutta lukijan riemuksi se tietää vanhojen tuttuja turisemaan Texin ja Kitin kera.

Ensimmäisen seikkailun maanläheisempien tunnelmien jälkeen on virkistävääkin, että Mestarin paluu viettää Bond-konna -sfääreihin, eli pääkonnan megalomaniassa ja eksoottisia kykyjä omaavissa kätyreissä ei säästellä. Megalomaniasta saammekin passelin aasinsillan tämän tiiliskiven päättävään tarinakokonaisuuteen…

Kahden dekkarihenkisen kaupunkitarinan jälkeen pääsemme haukkaamaan happea avoimelle preerialle, kun käsikirjoittaja Claudio Nizzi ja kuvittaja Giovanni Ticci ottavat käsittelyynsä kenraali Custerin kohtalon intiaanisotien kenties merkittävimmässä taistelussa.

Nizzin rohkeutta tämän tarinan suhteen ei käy kiistäminen. Little Bighornin taistelu on Villin lännen harrastajille suurten tunteiden ja intohimojen temmellyskenttää, joten faktojen on oltava kuosissa. Custerin lopullista tragediaa pohjustetaan tarinalla, jossa Tex ja Kit tekevät tyhjäksi Custerin pään menoksi punotun salaliiton. Samalla Custer tuodaan lähelle lukijaa, jolloin Little Bighornin taisteluun johtaneet virheliikkeet saavat perustelunsa.

Kolmiosainen tarinakokonaisuus lienee kunnianhimoisimpia Texin historiassa. Lukijalle avataan poliittinen ja taloudellinen tilanne, joka johti valkoiset maahantunkeutujat intiaaneille luvatuille maille ja vei hiljalleen kyteneen konfliktin avoimeen sotaan.

Nizzi tekee Texistä taistelun kulkua seuraavan tarkkailijan todella osaavin liikkein. Ticcin onkin helppo rakentaa vankan käsikirjoituksen päälle huimaa elegiaa preeriaintiaanien elämäntavalle. Little Bighorn oli viimeinen todella tuntuva isku valkoisten etenemistä vastaan.

Tex-jätti päätetään siis todella painavalla tarinalla. Järkäle tarjoaakin jokaiselle jotakin, sillä tarjolla on älyllisempää dekkarointia, hulluja rikollisia, historiallisia hahmoja ja historiallisia tapahtumia. Vähän tavallista vakavampaa Texiä siis. Texin ja Kit Carsonin välisen sanailun ystäviä ei silti ole unohdettu, eli parivaljakko piruilee toisilleen totuttuun tapaansa,

Nämä seikkailut on julkaistu aikaisemmin suomeksi 1989, 1997 ja 2002. Jos eivät löydy jo hyllystä, niin pakollinen hankinta Tex-faneille. Suositellaan myös kaikille hyvän lännenviihteen ystäville. 784 sivua parasta mahdollista Tex Willeriä!

Tex Willer – Mestari kylvää kuolemaa sarjakuvakauppiailla 25.10.207! Ennakkotilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Yama ja Mefisto – nuo mainiot manifestoitujat

Mefisto ja Yama ovat saanee paljon huomiota tämän vuoden Tex-kattauksessa, ja nyt herrat pääsevät loistamaan konnantöissä myös Maxi-Texin sivuilla. Mefiston varjo tarjoilee 400 sivua näiden infernaalisten maagien metkuja. Tarinakokonaisuus on vanhimmille ja uskollisimmille lukijoille tuttu Tex Willerin numeroista 11–15/1983. Osuupa kattaukseen myös yksi allekirjoittaneen ensimmäisistä Tex Willereistä. Ja voi millä jännityksellä sitä aikoinaan luettiinkaan!

Näin aikuisempana lukijana Galleppinin taide ei enää säikyttele hiuksia pystyyn yhtä tehokkaasti, eikä Bonellin teksti uhkaa viedä yöunia, mutta kylmiä väreitä on silti rutosti luvassa. Sataprosenttista viihtyvyyttä unohtamatta. Mefiston mahtipontinen uhoaminen ja Yaman kroonisesti tuhoon tuomitut yritykset pistää Texille ja kumppaneille kapuloita rattaisiin tarjoavat osaaville tekijöille mahdollisuuden yhdistellä hurttia huumoria ja hiipiviä kauhutunnelmia, joten Mefiston varjo tenhoaa ja toimii kuin okkultismin kanssa flirttaileva heavympi rock vaikkapa Ghostin tai King Diamondin malliin.

Jos herrat Mefisto ja Yama jotain osaavat, niin leijuvina päinä operoimisen ja muuten vain erikoiset manifestoitumiset, joiden tarkoituksena on säikytellä sankareitamme ja yllyttää kätyreitä konnantöihin. Pahiksemme uhraavat siinä määrin aikaa ja vaivaa tällä rintamalla, että suomme heille nyt näihin päähommiin keskittyvän oman blogihehkutuksen. Tarjoilemme siis Mefiston varjon parhaimmat leijuvat päät ja muut manifestoitumiset. Nauttikaa! Kavalkadin aloittaa Mefisto, joka malttaa odottaa peräti sivulle 4 ennen ensimmäistä päänleijutustaan.

Poikkeamme heti ruodusta, ja tarjoilemme epärehellisin keinoin leijuvan Yaman, joka ei edes manifestoidu. Lepakoiden pelastuspartio ansaitsee silti erikoismainintansa.

Seuraavaksi siirrymme merellisiin tunnelmiin. Nyt kun toisella puolella maailmaa raivoavat hurrikaanit, niin tämä Yaman aaltonaamailu surffaa suorastaan trendin harjalla.

Myrskymanifestoituminen kaipaa pistettä iikin päälle, joten Yama aavelaivan kipparina hoitaa homman.

Jotta touhu ei menisi liian mahtipontiseksi, niin kynttilän liekkinä on myös hyvä uhota.

Kynttilää peesataan purkautuvalla minitulivuorella. Kyllä. Purkautuvalla minitulivuorella.

Tulisista touhuista siirrymme kosteampiin tunnelmiin. Lienee Moriscolla vahvaa viiniä, kun huurut houkuttelevat Yaman illanviettoa pilaamaan…

Vielä kosteampia tunnelmia on luvassa, kun manifestoituminen suoritetaan Kit Carsonin hatun alle muodostettuna vesipatsaana. Sankareiden hölmistyneille ilmeille on tällä kertaa todella hyvä syy.

Vihollisilleen Yama ilmaantuu lystikkäänä vesipatsaana, mutta kätyreille on tarjolla vähemmän lystikäs (?) kaktus.

Onneksi isäpappa ajoittain näyttää esimerkkiä oikein tehdystä pelottavasta ja kunnioitusta herättävästä manifestoitumisesta.

Mefiston varjolle siis helkkarin lämpimät suosittelut Tri Tuomion taholta. Päätämme kavalkadin näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ja annamme Yaman sanoa viimeiset sanat. Edes kerran.

Maxi-Tex Mefiston varjo nyt lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla!

Mefisto – pirullisuuden multihuipennus

 

Tex Willerin konnagallerian rakastetuin ja vihatuin tapaus lienee Mefisto. Tämä hampaankolonsa Texiin ja kumppaneihin kohdistuvalla kaunalla täyttänyt arkkikonna on juonikas ja hankalasti tapettava vastustaja. Lukijoiden riemuksi pujoparralla on tapana palata kuvioihin, vaikka edellisellä tapaamisella herra olisikin ollut tarjolla korppikotkien päivän lounaaksi.

Tex Willer Kirjasto 38 tarjoaakin tämän diabolisen partaveikon ystäville oikein mojovan kattauksen Mefisto-herkkua. Alkupaloina Tex ja Kit kurmoottavat kieroa lakimiestä ja juonikasta pohattaa kätyreineen, mutta tämän opuksen kohdalla pääruoka on legendaaristen herrojen Giovanni Luigi Bonelli ja Aurelio Galeppini käsialaa. Tex Willerin luojat ovat siis asialla, ja näillä herroilla todellakin on se maaginen kosketus, jolla Tex-seikkailu saadaan toimimaan. Tarina rullaa vaikka puhuvat päät juonittelisivat sivutolkulla. Puhuvaa päätä on luvassa ihan kirjaimellisestikin, sillä Mefiston tapoihin kuuluu leijailevan pään muodossa uhoaminen. Osan ajasta herra tosin tyytyy ihan vain valopallona mekastamiseen.

 

Mefiston huomaa tekijöidensä suosikiksi häneen uhratuista sivumääristäkin. Harvassa Tex-seikkailussa pääkonna käy pitkiä moraalikeskusteluja kostosta ja sen turhuudesta tiibetiläisen laman kanssa, mutta tässä seikkailussa Mefisto ja Padma vänkäävät asiasta huolella ja hartaasti. Kerrassaan näppärä tapa päästää lukija jyvälle pääpahiksen päänsisäisestä maailmasta. Kuuluu muutenkin Bonellin vahvuuksiin käsikirjoittajan juuri tämä kyky antaa tilaa konnille ja heidän kätyreilleen. Paljon jännittävämpää seurattavaa on luvassa, kun vastapuolen motiivit ja juonittelukuviot ovat lukijankin tiedossa.

 

Ja melkoisen monimutkaisiin juonittelukuvioihin pyyleväksi Fiesmot-nimiseksi peluriksi naamioitunut Mefisto kykeneekin. Jos joku lukijoista pyörittelee päätään salanimen Fiesmot kanssa, niin muistutellaanpa sankariosaston neronleimauksista tällä saralla: Ted Miller ja Kit Parson.

 

Mefisto/Fiesmot on nimisekoiluistaan huolimatta äärimmäisen pätevä juonittelija. Harvassa ovat ne Tex Willerin konnagallerian kaverit, jotka saavat korttinsa näin hyvin pelattua:

Tarjolla on siis reilu 200 sivua klassisinta mahdollista Texin ja Mefiston välistä mittelöä. Ruudissa ja tulikivessä ei säästellä. Erittäin lämpimät suosittelut siis satunnaisesti Tex-kirjastoja ostaville tahoille. Mefiston ja yliluonnollisen suuntaan taipuvien Tex-seikkailujen ystäville loppukaneettina vielä tiedoksi, että eräs tuttu palavasilmäinen ja suippopartainen hahmo palaa kuvioihin Tex Willerin numerossa 6/2017. Käsikirjoituksesta vastaa Mauro Boselli ja taiteesta varjojen mestari Fabio Civitelli!

Tex Willer Kirjasto 38 nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Tuhtiakin tuhdimpaa lännenviihdettä – Flagstaffin suuri vehkeily

Vuosi 2016 on ollut Tex Willerin ystäville hyvää aikaa. Perusjulkaisussa jatketaan tasaisen laadukkaalla linjalla. Suuralbumeissa on päästy ihailemaan muun muassa Paolo Eleuteri Serpierin ja Enrique Breccian taidetta. Kirjasto lataa klassikkoa klassikon perään ja Kronikat pitävät huolen nostalgiasäväreistä. Panini pukkasi markkinoille keräilykirjankin.

Vuoden ylivoimaistesti tuhdein Tex-julkaisu on kuitenkin mahtiopus Flagstaffin suuri vehkeily – 784 sivua jykevää lännenseikkailua. Sivumäärästä huolimatta giganttiin mahtuu vain kaksi seikkailua, joten nyt todellakin on pitkää seikkailua tarjolla. Nykyisin pisimmät tarinat mahtuva kolmeen perus-Texiin, mutta tämän albumin nimeä kantava tarinakokonaisuus on aikoinaan kattanut numerot 12/1985–1/1986. Alunperin 70-luvun alkupuolella julkaistu seikkailu on Gianluigi Bonellin ja Erio Nicolòn käsialaa.

texkirja

Päälle 500-sivuisen päätarinan lisäksi pakettiin mahtuu Flagstaffiin osittain sijoittuva Mies ilman menneisyyttä, joka on astetta nuoremman tekijäpolven taidonnäyte. Tarinasta vastaa Claudio Nizzi ja taiteesta Claudio Villa. Tex-diggareille erittäin tuttuja nimiä molemmat. Tämä Texeissä 15/1996–1/1997 julkaistu loppukevennyskin kellottaa sekin reilut 250 sivua, eli tällekin tarinalle on tarjolla syvyyttä ja kaikupohjaa.

texk1

Flagstaffin suuri vehkeily on vaatimattomasti kaikkien aikojen pisin yhtenäinen Tex-seikkailu. Tai ehkä Tex-seikkailu on tässä väärä termi, sillä Texin viruessa telkien takana molemmat Kitit ja Tiger Jack saavat myös runsaasti ruututilaa. Konnien eeppinen juonittelu ja sankareiden taistelu sitä vastaan rakennetaan huolellisesti, joten keskivertoon Tex-seikkailuun verrattuna tässä tarinassa on huomattavan vähän paikasta toiseen laukkaamista ammuskeluineen ja huomattavan paljon puhuvia päitä. Juonittelun panokset ovat sen verran kovat, että jännityskerroin pysyy katossa toiminnallisuuden ollessa sanallistakin.

texk2

Yritetäänpä juonitiivistelmää: Eräs mahtimies on iskenyt silmänsä navajojen mailla sijaitseviin kultaesiintymiin ja päättää häätää intiaanit mailtaan. Ensin tieltä raivataan Tex, joka saa riesakseen murhasyytteen ja päätyy pakkotyöhön. Julman juonen loppukaneettina Tex surmattaisiin ”pakoyrityksen” yhteydessä ja navajot ajetaan mailtaan reservaattiin. Konnat juonineen ovat sitä luokkaa, että silkkihansikkaat unohdetaan jo alkupään sivuilla. Erittäin kovaksi keitetty länkkäridekkari siis tarjolla.

Navajojen kulta käväisee mielessä myös seuraavan seikkailun aikana, kun Tex kapakkatappelun jälkeen jälleen kerran korvaa vahingot ruhtinaallisesti ja tarjoaa kierroksen kaikille. Kuinka iso osa navajojen kullasta onkaan vuosien varrella päätynyt juottoloiden peilien uusimiseen ja janoisten tappelupukarien kurkkujen kostutukseen?

texk3

Mies ilman menneisyyttä on tavallisesta huomattavastikin poikkeava Tex-seikkailu, sillä tällä kertaa on tarjolla romantiikkaa Kit Willerin rakastuessa ute-päällikön tyttäreen. Nuori rakkaus tosin lepattaa veristen välienselvittelyjen keskellä, joten hempeilyä tasapainotetaan kyyneleillä.

texk6

Nizzin tarina on parasta laatu Texiä, mutta kuninkuusluokkaan sen nostaa Claudio Villan taide. Kansitaiteen erikoismies hallitsee myös sarjakuvallisen ilmaisun. Ja jos puhutaan kasvojen piirtämisestä, niin Villan realismin, ilmeikkyyden ja ilmaisuvoiman yhdistelmään kykenee noin yksi sarjakuvapiirtäjä tuhannesta. Veitsitappeluiden dynamiikkaa yhtään väheksymättä. Eli jos ensimmäisen tarinan eeppinen hitaus syö hermoja, niin välipalaksi voi nautiskella lopun silmäkarkit.

texk5

Tästä jykevä paketti joulukuusen alle siis. Luettavaa riittää koko pyhiksi, jos malttaa olla ahmimatta. Se ahmimatta jättäminen tosin saattaa olla melkoinen haaste.

Flagstaffin suuri vehkeily nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Mannaa Tex-faneille Helsingin Kirjamessuilla!

Helsingin Kirjamessut käynnistyvät huomenna torstaina ja aivan erityisesti on syytä hehkuttaa ikisuosikki Tex Willeriä koskevaa ohjelmaa. Perjantaina Italian messuosaston lavalla kello 13:00 kohtaa kolmen kovan äijän kopla, eli Sergio Bonellista dokumenttielokuvan tehnyt Giancarlo Soldi, Texiä Egmontilla ansiokkaasti luotsannut Asko Alanen ja Täällähän lentää lyijyä! – Kaikki Tex Willeristä -tietokirjankin kirjoittanut raskaan sarjan Tex-entusiasti Janne Viitala.

Luvassa on siis ainutlaatuisen asiantunteva katsaus italialaisen seikkailusarjakuvan maailmaan. Tex Willerin luoja Giovanni Luigi Bonelli ja tämän poika Sergio Bonelli saavat arvatenkin erityisen paljon huomiota, sillä näiden herrojen luovan panoksen ja kovan työn ansiosta nautimme Texin seikkailuista säännöllisesti myös täällä kylmässä pohjolassa. Toki herrojen historiasta löytyy Texin, Kit Carsonin ja kumppaneiden lisäksi roima kattaus muitakin sarjakuvaheeroksia. Luulenpa huomiota liikenevän muidenkin italialaistekijöiden luomuksille lännenviihteen saralla, kuten vaikkapa Kapteeni Mikille ja Pecos Billille.

Ratsailla Tex Willerin kanssa siis Italian messuosastolla 6H100 perjantaina kello 13:00. Juontajana toimii Johanna Seppälä. Tri Tuomio saattaa hyvinkin löytyä yleisön joukosta sarjakuvallista yleissivistystä absorboimasta.

Tex-tietäjien turinatuokioon on hyvä varautua katsastamalla aikaisemmin perjantaina tuo jo mainittu Soldin dokkari, eli Come Tex nessuno mai (”Kaikki Tex Willeristä”). Se pyöräytetään Kullervo-salissa kello 10:50-12:00. Englanninkielinen tekstitys. Dokumentti keskittyy siis eritoten Sergio Bonelliin, joten sanomattakin pakollista kauraa Tex-fanaatikoille. Perjantai duunista vapaaksi ja Kirjamessuille siis! Ja ohjelman jälkeen läjä Texiä kainaloon Egmontin messuosastolta (6e129)!

13muumio

Parasta lomaluettavaa osa 8

Gianluigi Bonelli & Aurelio Galleppini: Tex Willer Kirjasto 25 – 13. muumio

Päätetäänpä kesälukemistosarja oikein kunnon nostalgiafiksillä. Uusi Tex Willer on parhaimmillaan maailman parasta toiminta- ja lännenviihdettä, mutta onpa Texin vanhoissakin seikkailuissa omat puolensa. Varsinkin fantasia- ja kauhuelementit tuovat texin ja Kit Carsonin seikkailuihin oman pikantin sivumakunsa, ja tällä kertaa yliluonnollisia ilmiöitä annostellaan isolla kauhalla. Nam!

13muumio

Värillisenä Texin alkupään seikkailuja paketoiva Tex Willer Kirjasto on nyt edennyt osaan 25 asti. Gianluigi Bonellin juonima ja Aurelio Galleppinin kuvittama roistopäällikkö El Moron tarina päättyy melkoisella rytinällä ja paukkeella ja tämän loppuhuipennuksen jälkeen on tämän osan nimitarinan vuoro. Kolmastoista muumio vie Texin ja Kitin Meksikoon, jossa vastaanotto ei ole ystävällinen. Turpasaunoja, luotikuuroja ja haamuilevia muumioita siis piisaa.

Meksikolaisten kuritusta seuratessa on ilo huomata Texinkin muuttuneen vuosien varrella: nykyinen Tex on paljon kohteliaampi ja väkivaltaisuudessaan harkitsevampi herra. Näitä vanhempia seikkailuja seuratessa uhkaa välillä jopa hirvittää holtiton sanallisen säilän heiluttelu ja ylenpalttinen väkivaltaisuus, mutta nämä tarinat tulevat erilaisesta ajasta ja kulttuurista, joten paheksumisen sijaan voimme keskittyä nauttimaan nostalgisesta räävittömyydestä.

Kirjan introna toimii Graziano Fredianin artikkeli Bonellin verikostosta inspiraationsa hakevista tarinoista. Suosittelen lukaisemaan. Seikkailut toki ovat pääroolissa ja tasapainohan on tällä kertaan mukavasti kohdillaan, kun El Moron rökitys hoitaa perinteisemmän western-toiminnan ja Kolmastoista muumio kauhutunnelmoinnin. Naiskauneutta on erittäin niukasti tarjolla, mutta yksi neito sentään on pulassa. Tosin hän pääsee esiintymään vain muutamalla sivulla, joten miehekkyysprosentti pysyy korkeana kautta linjan.

Kesälukemistojen sarja päättyy siis Pohjois-Amerikan eteläosan armottomille aavikoille. Kuivaan ympäristöön sijoittuva kauhu sopii sadepäivän ratoksi kuin Texin nyrkki roiston naamatauluun. Ei tosin suositella kukkahattutädeille tai muille piirrettyä väkivaltaa ja roisia puheenpartta kauhisteleville.