Ken ja Teddy Parker – italowesternin perilliset

Italialaisessa hanavedessä lienee jotain lännenviihdettä aiheuttavaa ja sille altistavaa. Pakostikin. Mikään muu ei selitä siltä suunnalta ponnistavaa laadukkaan western-meiningin määrää. Intohimoisten harrastajien määrä näkyy osaamisen tasossa. Sergio Leonen elokuvat ja Tex Willer lienevät suomalaiselle suurellekin yleisölle tutuimmat alan edustajat. Jättiläisten varjosta on ponnistanut tiheä aluskasvillisuus. Elokuvien puolella tuoretta satoa tosin ei ole enää tarjolla, mutta sarjakuvarintamalla kyllä. Näistä Suomessa näkyvimpänä kulttisuosikki Ken Parker.

KP0216

 

Ken Parker on hahmona kiehtova väliinputoaja. Hän ei ole spagettiwesterneille tyypillinen vähintään puoliksi lainsuojaton ja moraaliltaan häilyvä antisankari, eikä Tex Willerin kaltainen voittamaton oikeuden puolustaja. Ken on vankasti hyvien puolella, mutta jatkuvasti siipeensä saaden. Ken on myös toiminnalliseksi sankariksi harvinaisen pasifistinen. Tätä alleviivataan asevalinnalla: uskollinen metsästyskivääri ei vaihdu tulivoimaisempaan arsenaaliin, vaikka vaihtoehtoja on tarjolla. Nyrkit puhuvat tarvittaessa kovaäänisesti, mutta eivät laisinkaan ylivoimaisesti. Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo ovat luomuksessaan yhdistäneet realismin ja romanttisen haihattelun äärimmäisen tehokkaasti. Älykäs ja omaa aikaansa hieman viistosti tarkkaileva ja luonnosta nauttiva lännenmieskirjailija, joka ei selviydy kaikista seikkailuistaan voittajana.

KP0216_5

Juuri nyt lehtipisteistä löytyvä Ken Parker 2/2016 on double feature, eli tarjolla on kaksi tarinaa. Ensimmäinen tarina Aikaan Pony Expressin tarjoaa lukijoilla välähdyksen Ken Parkerin nuoruudesta. Humoristisena vinjettinä käynnistyvä tarina yltyy loppua kohden huiman toiminnalliseksi takaa-ajoksi. Aikuistumisriitit käydään lävitse lukijalle silmää iskien. On toveruutta, olutta, naisen kanssa vehtaamista ja vastuun kantamista. Milazzo herkuttelee tilannekuvilla. Räiskyvää toimintaa kaipaavat tosin saattavat pettyä, sillä mestari tunnelmoi mangalta tuoksahtavasti ajoittain sivutolkulla ”epäolennaisten” asioiden parissa. Osaavaa toimintaa arvostavat tosin nauttivat jokaisesta hetkestä. Kun piirtäjämies herkuttelee hevosen kesyttämisellä sivutolkulla, niin siinä silmä lepää dynaamisesti rakennettua toimintaa seuratessaan.

KP0216_4

Beradin ja Milazzon luomukselle pitää antaa myös roppakaupalla ylimääräisiä bonuspisteitä siitä tosiasiasta, että Ken Parkerin seikkailuiden taustalla näemme Pohjois-Amerikan maantieteen koko kirjon, emmekä vain Nevadan aavikkomaisemia. Navajojen päällikkönä ja Texasin rangerina Tex Willerillä on järkisyynsä jumittaa aavikkomaisemissa, mutta Ken Parkerin vaeltajan luonne vie päähenkilöä ympäri Pohjois-Amerikkaa. Etelän suistomaisematkin tulevat tutuksi, tosin siellä sankarimme viruu kahleissa. Ivo Milazzoa parempaa maiseman ja villin luonnon kuvaajaa saa hakea. Ja kun rima on sitä myöten korkealla, niin eivät muutkaan kuvittajat uskalla ammuskella sinne päin.

KP0216_7

Tuhdin pokkarin toisessa tarinassa Teddy Parkerin seikkailut Milazzon rento viiva vaihtuu Giorgio Trevisanin huolitellumpaan ilmaisuun. Liikaa yhdenlaista parhautta olisikin saattanut aiheuttaa visuaalisen ähkyn. Molemmat tarina alkavat metsän keskeltä ja saalista väijyen. Hauska rinnastus. Temaattisestikin astellaan rinnakkain, sillä Teddy Parkerin seikkailut on myös nuoren miehen aikuistumiseen keskittyvä ajojahti. Isänsä poika, selkeästi.

KP0216_8

Useammastakin western-klassikosta ammentava tarina edustaa erittäin hyvällä tavalla elokuvallista sarjakuvaa. Kerronnassa sekä valojen ja varjon leikissä on paljon Leonea, puhumattakaan konnajoukon ilmeikkyydestä. Leone ymmärsi persoonallisten ja elämään nähneiden kasvojen arvon, ja niin tekee Trevisankin. Näitä herroja on mukava vihata.

KP0216_9

Tarinan edetessä konnagalleria myös kasvaa ihastuttavaa tahtia, eikä naiskauneuttakaan unohdeta sillä saralla. Eeppinen lännenseikkailu ei tästä juuri parane, vaikka päähenkilöllä onkin polvihousut ja lippalakki stetsonin ja Coltin sijaan. Ja sivuhenkilöiden katraalle todellakin kunniamaininta ja kasa papukaijamerkkejä.

KPo216_10

Loppukaneetiksi suosittelemme Giorgio Trevisanin blogia silmänruokamielessä.

Ken Parker 2/2016 juuri nyt lehtipisteissä kautta maan!

Ken Parker on westernien aatelinen!

Alkuvuosi 2016 on lännenviihteen ystäville harvinaislaatuisen suopea. Elokuvateattereihin pelmahti juuri Quentin Tarantinon kehuttu The Hateful Eight ja pian on luvassa Alejandro G. Iñárritun vielä kehutumpi ja Golden Globeillakin kruunattu The Revenant. Tri Tuomio ainakin käväisee katsastamassa molemmat. Elävän kuvan puolella ruuti on kuivaa, mutta niin on sarjakuvarintamallakin.

Tex Willerin numerot 1 ja 2 valtaava tarinakokonaisuus on vankinta nyky-Texiä. Niiden jälkeen värit palaavat Texin sivuille muutaman numeron ajaksi ja vuoden 2015 värillinen kattaus kalpenee tämän vuoden rinnalla. Nyt on tulossa kovia luita järsittäväksi.

KP0116

Tammikuun kovin luu lännensarjakuvarintamalla ja oikeastaan millä tahansa sarjakuvarintamalla on kuitenkin Ken Parkerin 20.1. ilmestyvä pokkari Tuomitut. Tämä pokkari jatkaa numeron 1/2015 tarinaa, eli Ken Parker viruu edelleenkin vankilassa. Sankarimme on siirretty kärsimään tuomiotaan Yhdysvaltain syvän etelän suistomailla sijaitsevalle työleirille. Luvassa on siis alligaattoreita, käärmeitä ja ikäviä olosuhteita. Ja koska Ken Parkerin tekijöihin voi luottaa, niin vankien ja vartijoiden välisissä suhteissa on keskimääräiseen vankilatarinaan verrattuna monta ylimääräistä kierrepalloa. Jännitteitä lisäillään mestarin ottein, kunnes räjähtää. Tai on räjähtämättä. Ken Parker on päättänyt kärsiä lopun rangaistuksensa hiljaa ja epäkohtiin puuttumatta, mutta helppoa se ei tule olemaan.

KP0116_1

Giancarlo Berardin ja Maurizio Manteron juonima tarina siis pitää ruuvipihdeissään, mutta Pasquale Frisendan ja Laura Zuccherin taide pistää haukkomaan henkeä ja äimimään käkenä muutaman sivun välein. Vaikka ihmiset kärsivät, niin luonto ympärillä on kaunis tai ainakin rumankaunis.

KP0116_2

Tarjolla on siis jylhä vankilatarina, joka tarjoaa osaaville kertojille täyskäden ikuisesti ajankohtaisia ihmisyyden polttoaineita, sadismia, ahneutta, oveluutta, himoa… Jokaiselle jotain. Romantiikka tosin on tällä kertaa hyvin synkkää ja traagista. Toisaalta niinhän se Ken Parkerin maailmassa yleensä on. Ei Parkerin tekijöitä turhaan realismista kiitellä.

KP0116_3

Ja herkkuhan ei tältä vuodelta pääty tähän, vaan tämä on lähinnä alkupala. Seuraavissa numeroissa reilut kolmesataa sivua ja kaksi kokonaista tarinaa per pokkari. Laatulänkkäriähky! Jippikaijee!

Ken Parker 1/2016 lehtipisteissä 20.1.2106!

Kuuminta kesälukemista: Laatulänkkärit!

Jos tästä maasta pitää valita yksi aivan liian vähälle huomiolla jäänyt sarjakuva, niin se on Ken Parker. Kulttisuosikki, jolla on omat intohimoiset faninsa, mutta joka todellakin ansaitsisi paljon nykyistä suuremman yleisön. Tuorein numero on elokuun puolen välin tienoille saakka lehtipisteissä tyrkyllä, joten tutustumaan ehtii mainiosti.

KP1

Kyseinen numero on vieläpä malliesimerkki siitä miten taidesarjakuva ja viihdesarjakuva paiskaavat kättä. Villin lännen seikkailusta on kyse, mutta toteutus on kunnianhimoinen sekä kirjoittamisen että kuvittamisen saralla. Piirtämistä harrastavat itkevät ja nauravat yhtaikaa tätä lukiessaan. Jälki on niin hienoa.

KP11

Avaustarinassa Väärään aikaan käsikirjoittaja Giancarlo Berardi herkuttelee aikatasoilla ja siirtymillä lukijan sitä lähes huomaamatta. Tällä saralla tarjotaan myös yksi iso yllätys, mutta spoilaamatta paras. Kenin kasvattipoika karkaa Kenin siskon huomasta ja lukee isänsä seikkailuista junamatkalla Bostonista kohti villiä rajaseutua. Tarinan alkupuolen humoristisetkin kommellukset vain korostavat lopun traagisuutta. Giorgio Trevisanin ja Pasquale Frisendan hienovarainen ja nostalgialla herkutteleva taide sulattavat ainakin tämän lukijan sielun ja sydämen.

KP12

Kakkostarinassa piirrosvastuu palaa Ivo Milazzon hoteisiin, joka maestron ottein räjäyttää ne osat pankista, jotka edeltävän parivaljakon jäljiltä olivat yhä pystyssä. Ja kaksi naapuripankkia siinä samalla. Tämä maailman mukavin seuramies on nimittäin suoraan sanottuna liekeissä tässä vankilatarinassa. Tuulahdus vapautta tarjoaa armotonta klaustrofobiaa, pimeitä sellejä, tuskaisia ilmeitä ja vankilan pihan armotonta valoa koko mittansa ajan.

KP13

Berardi ei säästele paukkuja tarinaosastolla, vaan vankilan asukkaat motivoidaan puolin ja toisin sangen. Hyvin ei mene vartijoilla, näiden esimiehillä, eikä varsinkaan vangeilla. Mallivankilassa valta on lipsahtanut vääriin käsiin ja luvassa on verinen räjähdys. Ken Parker luonnollisesti tapahtumien ytimessä. Suuri sydän ja kovat nyrkit saavat molemmat töitä.

KP14

Sydämestä puheen ollen se on juuri se, joka tekee näistä tarinoista ajattomia klassikoita. Nämä tekijät rakastavat hahmojaan ja lukijoitaan. Sen lisäksi heillä on sanoma. Suvaitsevaisuutta yrittää nykyisin moni maalata pahaksi asiaksi. Ken Parkerin tekijät eivät jätä epäselväksi omaa kantaansa asiaan. Jyrkkä ei rasismille ja muiden potkijoille.

MTex1

Hieman kevyempää lännenviihdettä hakeville on myös tuhti herkkupaketti kahden viikon ajan tarjolla. Maxi-Tex 29: Luopioden etuvartio tarjoaa reilut kolmesataa sivua kovaksi pureskeltua toimintaviihdettä. Joukko sotilaskarkureita kaappaa rahalähetyksen ja pakenee intiaanien maille. Tex ja Tiger painuvat perään ja yrittävät estää intiaanisodan käynnistymisen.

MTex2

Allekirjoittanut tykästyi eritoten tarinan pääkonnaan, kapteeni Eric Spenceriin. Mielenterveysongelmien ja syyllisyyden riivaama mies on uskottava hahmo konnarykmentin johtajana. Älykkyydestä myös plussaa. Liian usein käsikirjoittajat tekevät konnista hölmöläisiä, mutta Pasquale Ruju ei sorru siihen ansaan. Epätoivoinen mies tekee epätoivoisia ratkaisuja, mutta pyrkii pelaamaan kortit niin hyvin kuin mahdollista, eikä aliarvioi vihollistaan heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Tex vääjäämättömänä luonnonvoimana tuodaan hyvin esiin myös konnien näkökulmasta. Intiaanit jäävät ikävästi statistin rooliin. Lähinnä ottavat pataansa ja tulevat Texin pelastamiksi. Välillä molempia yhtaikaa.

MTex3

Taiteesta vastaa vanha konkari Roberto Diso. Voisin melkein vannoa tämän 1932 syntyneen piirtäjän imeneen vaikutteita myös manga-osastolta, sillä Goseki Kojima (Lone Wolf & Cub, Samurai Executioner…) tulee kuvakerronnasta mieleen muutamaankin otteeseen. Jos yhtä Tex-julkaisua pitäisi suositella mangaa harrastavalle, niin se saattaisi olla tämä. Persoonallisen näköiset ja ajoittain karikatyyrimäiset hahmot tuovat nekin mieleen aikuisemman mangan.

MTex4

Eli tästä siis tuhdit lukupaketit esimerkiksi mökkielämää sulostuttamaan. Ken Parker varsinkin kestää monta syventävää lukukertaa. Olisi sadepäiviksi aina parhautta tarjolla.

Ken Parker 1/2015 ja Maxi Tex 29: Luopioiden etuvartio nyt lehtipisteissä!

Ennakkohehkutusta: Ken Parker!

KP1

Iloisia uutisia Ken Parkerin faneille. Tuotantoa riivanneet ongelmat on nyt setvitty ja seuraavan osan ilmestymispäivän voi hakata kiveen. 20. toukokuuta pamahtaa lehtipisteisiin tuhti lukupaketti kunnianhimoisesti toteutettua lännenviihdettä. 288-sivuinen opus sisältää kaksi kokonaista tarinaa, joten luettava ei heti lopu kesken. Massiivinen paketti laadukkainta mahdollista lännenviihdettä on luvassa syksylläkin, eli kahden ja puolensadan sivun raja rikotaan silloinkin komeasti.

KP2

Väärään aikaan aloittaa opuksen ja tällä kertaa luvassa on intiaanisotaa ja höyryveturien ihastelua. Giancarlo Berardi kuljettaa mestarillisesti kahta tarinaa rinnakkain ja Giorgio Trevisanin ja Pasquale Frisendan grafiikka hivelee silmää. Sokeri on kuitenkin pohjalla, sillä Berardin juonima ja Ivo Milazzon taiteilema hurja Tuulahdus vapautta on piinkova tarinakokonaisuus, jossa jännitysruuvi kiristyy äärimmilleen Kenin viruessa vankilassa sadististen vartijoiden armoilla. Kylmäävää kyytiä kerrassaan… Palaamme aiheeseen vielä toukokuussa!

KP3

Ken Parker 1/2015 lehtipisteissä 20.5.2015!

Parasta lomaluettavaa osa 7

Giancarlo Berardi & Ivo Milazzo: Ken Parker 23

Koulut ovat jo alkaneet, joten sen kunniaksi viikon kesälukemistoksi tarttuu teos, jonka yhteydessä pääsemme käyttämään satunnaista lukijaa pelottavia termejä intertekstuaalisuus ja metasarjakuva. Ken Parker on aina ollut älyköille maittavaa lännenviihdettä, mutta tässä pokkarissa älyllisyys menee yhdelletoista.

Ken Parker

Pokkarin aloittavassa tarinassa Sankareiden maa Ken Parker kohtaa luojansa. Kirjaimellisesti, sillä tässä seikkailussa ovat mukana Giancarlo Berardi ja Ivo Milazzo. Sankareiden maa on myös kunnianosoitus tarinan ilmestymishetkellä satavuotiaalle elokuvalle, joten tässä erikoislaatuisessa tarinassa näyttäytyy myös melkoinen joukko valkokankaan tunnetuimpia kasvoja.

Luvassa on siis metasarjakuvallista ilottelua, jossa tekijät miettivät vastuutaan sankarin koettelemuksista. Ken Parker pääsee myös sanomaan luojilleen muutaman valitun sanasen. Sankaruuden ja konnuuden teemaa pohdiskellaan osaavasti elokuvahistorian valovoimaisimpien hahmojen avulla. Tekijät ovat selvästi nauttineet tästä hieman erilaisemmasta välipalasta, eikä kikkailun määrä ylitä viihdearvoja, eli kokeellisuutta taiteessaan vierastavat eivät siis tarvitse allergialääkkeitään. Jos odottaa Ken Parkerilta aina lännenseikkailua, niin sitten Sankareiden maa saattaa aiheuttaa pettymyksen. Tämä toimittaja ainakin viihtyi kybällä. Ja jos seikkailu vaikuttaa liian omituiselta, niin se on helppo jättää lukematta. Tarina on siis täysin irrallinen Ken Parkerin juonellisesta jatkumosta.

Erikoisen aloituslaukauksen jälkeen pokkarin toinen tarina McCormackin merkki tasapainottaa meininkiä mukavasti, sillä nyt mennään mitä klassisimman lännenviihteen nuotituksella, kuten pokkarin takakannen tekstikin toteaa: ”Uudisraivaajien uuttera työ vaihtuu veriseksi taisteluksi selviytymisestä, kun armottomat keinottelijat kiinnostuvat heidän maistaan. Vakavasta haavoittumisesta toipuva ja todellisen henkilöllisyytensä salaava Ken ajautuu sheriffin tähti rinnassaan keskelle konfliktia ja murhamysteeriä selvittelemään.”

Luonnollisesti Berardin ja M. Manteron juonimatarina ja G. Freghierin taide jatkavat tämän sarjan lukijan älykkyyttä arvostavaa peruslinjaa perinteisemmänkin seikkailun merkeissä. Oikeastaan tämä osa 23 onkin melkoisen täydellinen kattaus Ken Parkeria: yhtaikaa perinteitä kunnoittavaa ja rajoja rikkovaa lännenviihdettä, joka on kulttimaineensa ansainnut. Sääli vain, että tämäkin kultti on turhan harvojen huvia, mutta minkäs sille voi, että suuri yleisö ei aina ymmärrä hyvän päälle…