Jalkapallokarnevaalit Super-Macin ja Pullan seurassa

Ensimmäinen näköispainoskattaus Busterin parhaita futissarjiksia upposi otolliseen maaperään. Nyt on toisen kokoelman aika pistää jalkapallohuumorin ystävien pelisukat väräjämään. 31. toukokuuta ilmestyvän Buster-kirjan sankareina tykittävät tällä kertaa Super-Mac ja Pulla.

Tri Tuomio on futishommissa alinta mahdollista sarjatasoa, joten on aika päästää vieraileva tähti ääneen. Suomen toistaiseksi ainoa jalkapallosta tohtoriksi väitellyt taho oli fiksuin mahdollinen valinta teoksen esipuhujaksi (Pauli Kalliolle kiitokset vinkistä!), joten virittelemme nyt yleisön makunystyrät oikeaan taajuuteen tarjoamalla kyseisen esipuheen kokonaisuudessaan täällä blogissammekin. Tri Tuomio siis vaikenee ja puheenvuoro siirtyy futistohtori Sami Kolamolle:

SUPER-MAC JA PULLA KARNEVALISOIMASSA JALKAPALLOA

Buster tuli kotiini Kotkan Aittakorpeen 1970- ja 1980-luvuilla isoveljeni nimellä, mikä tarkoitti sitä, että lehden ilmestymispäivänä hänellä oli oikeus lukea lehti ensin. Riemuitsin niinä päivänä, kun koulu päättyi aikaisin ja ehdin vähintäänkin silmäillä lehden ennen kuin veljeni saapui kotiin ja alkoi tiukkasanaisesti vaatia lehteä itselleen. Busteria ei luettu kymmenessä minuutissa vaan sen parissa saattoi vierähtää useampi tunti.

Busterin sarjakuvista suosikkeihini lukeutuivat Super-Mac Mahonyn ja Kevin ”Pulla” Mousen seikkailut kuningaspelin parissa. Näiden tarinoiden koukuttavuus liittyy niiden karnevalistisuuteen. Sekä Super-Macin että Pullan ruumiinrakenteelle on ominaista ylenmääräisyys eikä heidän temperamenttinsa ja peliesityksensä jätä katsojia kylmäksi. Super-Mac, jonka rinta- ja hauislihakset pursuavat pelipaidasta läpi kuin Jari ”Jallu” Rantasella konsanaan, antaa nahkakuulalle sellaista kyytiä, että maalikehikot rysähtävät kasaan. Pulla ratsastaa taklauksilla käyttämällä hyväksi ”ympäripyöreää” vartaloaan ja hajottaa keilapallon tavoin vastustavan joukkueen salpapuolustuksen. Karnevalistista liikkeen kieltä tehostavat lajityypilliset efektit: BANG! TJONG! ZONK! GNNURRR! Cup-peleissä pieni voi yllättää suuren ja toimittajat ovat ylienergisiä sekä seurajohtajat juonittelevat kulisseissa, kuten niin usein nykyisessäkin jalkapallossa

Hahmot ovat myös erilaisia. Super-Mac on lammaspaimen, joka värvätään Ulko-Hebridien saaristosta Glasgowiin Princes Parkiin. Ensimmäistä kertaa kaupungissa olevalle maalinsylkijälle autot, juna ja telsu eli televisio ovat uuden ajan hömpötyksiä. Skotlannin ylämailla jokamiehenoikeuksiin tottunut Super-Mac tekee nuotion keskelle katua. Luonnonlasta on koulutettava ”sivistyneen maailman metkuihin”. Jätin kasvatus ei ole ruusuilla tanssimista, vaikka personal traineriksi palkataan jalkapalloguru Alistair McBrain. Kun jalkapallokenttien Obelix hiiltyy, hän iskee vastustajan nyrkillä napaa myöten nurmikon sisään. Välillä asioita sotkee urakalla Super-Macin kiivasluonteinen ja erakkomainen isä, jonka hilseen yli menee se, että pelkästään juoksemalla pallon perässä voi tienata niinkin paljon kuin 60 puntaa viikossa. On Super-Macissa herkkyyttäkin. Tätä hän osoittaa parasta ystäväänsä MacMutton nimistä lammasta kohtaan, jonka määkiminen on lihaskimpulle ”sulosointuista musiikkia”. Eläinvertaukset – ”nopea kuin antilooppi”, ”balettitossuinen elefantti” ja ”ponkaisee kuin puuma” vilahtelevat tarinoissa tavalla, joka tuo mieleen Niki Juuselan surrealistisen selostuksen.

Pulla ei ole kouluja käymätön vaan lääketieteen opiskelija, joka kiitää kentällä silmälasit päässä ja laukoo tarkasti sekä tulisesti. Siirryttyään Alftown Hotcakes nimisestä amatöörijoukkueesta ”mestarijoukkue” Tottenford Roversiin, tuumailee Pulla uudessa yksiössään: ”Nyt minulla on lupaava pelisopimus ja asunto. Tarvitsen vielä jonkin sivutyöpaikan.” Jalkapalloilijan palkalla ei itseään elätä, mutta aivokirurgina voi tienata sievoiset summat. Pulla saa työpaikan sairaalan lastenosastolta, vaikka hänen lääketieteellinen asiantuntemuksensa ei vakuuta. Sairaalassa hän ei pääse helpolla, sillä työpaikkakiusaamisen piirteet täyttävä ylilääkäri pakottaa hänet sekä pelaamaan sairaalan joukkueessa että etsimään tähän ”rutusakkiin” uusia vahvistuksia.

Pulla on ilmeisen innostunut lääketieteestä, koska rajun taklauksen jälkeen hän jää pelikentälle seisoskelemaan ja mittailemaan pulssiaan sekä arvioimaan hengityksensä kulkua. Yhdessä pelissä hän diagnosoi vastustajan pelaajasta tuhkarokon ja passittaa hänet kotiin nukkumaan. Toisessa matsissa hän juksaa maalivahtia tiputtamaan nahkakuulan sylistään, koska se on täynnä bakteereita. Näin sankarillemme avautuu avoin maalipaikka. On vaikea pidätellä naurua, kun tuomari toimittaa Pullan pukukoppiin liiallisen linimentin käytön takia. Tämän lihaksia lämmittävän ja kipua lievittävän aineen pökerryttävän hajun muistavat koleissa syyskeleissä pelanneet Suomi-futaritkin.

Sarjakuvat ennakoivat myös tulevaisuuden kehityskulkuja. Super-Mac tekee ”eric cantonat” ja ryntää katsomoon pilkkahuutoja karjuvien fanien kimppuun. Pulla puolestaan esiintyy pelikentän laidalla liikkuvalle tv-kameralle. Siinä, missä nykytähdet rakentavat televisiolähetysten lähikuvissa henkilöbrändiään tatuointien, kampausten ja tuuletustyylien avulla, temppuilee Pulla tv-kameralle piristääkseen sairaalan lastenosaston potilaita. Super-Macin ja Pullan tarinat ovat kaikessa karnevalistisuudessaan myös terapeuttista luettavaa, sillä niiden kautta voi hyväntahtoisesti naureskella nykyfutiksen persoonattomille vakiomuoteille.

Sami Kolamo

maalinsylkijä ja jalkapallotohtori