Mustanaamion seikkailut ikääntyvät kuin hyvä viini! (Kevään satoa osa 1)

Tuhdilla paketilla on tuhti nimi: Mustanaamio 1972 – Mustanaamio-lehden vuoden 1972 Mustanaamio-seikkailut on neljän sadan sivun paketti nostalgiaa puhkuvaa seikkailuviihdettä, jota ajan hammas ei ole jäystänyt, vaan pikemminkin jalostanut.

MN3

Mustanaamion vuoden 1972 seikkailut ovat ainakin kokoelman kasaan työstäneiden tahojen mielestä tähän mennessä mielenkiintoisin kattaus viidakkotoimintaa. Toki välillä unohdutaan aurinkorannalle puljaamaan ja hehkuttamaan perheidylliä, mutta sitten onkin aika hoidella jättiläismuurahaisten aiheuttama uhka muutaman sivun tiiviissä rytäkässä.

MN1

Kuvittajista fanien suosikki Sy Barry on tikeimmässä iskussa, mutta pohjoismaisten tekijöiden esiinmarssi tekee tästä kokoelmasta erityisen mielenkiintoisen. Ensimmäisenä marssijärjestyksessä on ruotsalaisen Bertil Wilhelmssonin ihastuttavan amatöörimäinen Kauhujen meri. Saman herran Kultakaappaus on jo monta piirua ammattimaisempaa jälkeä. Petollinen komentaja tarjoaa Wilhelmssonilta jo täysin kypsää seikkailusarjakuvaa, joten kokoelma tarjoaa hauskan ikkunan erään sarjakuvataiteilijan kypsymiseen täyteen mittaansa. Barryn ja Wilhelmssonin lisäksi näitä tarinoita ovat kuvittaneet muun muassa Fratelli Spadan tiimi Italiasta, tanskalaistunut espanjalainen Jaime Vallvé ja ruotsalaistunut turkkilainen Özcan Eralp. Sangen kansainvälistä meininkiä siis.

MN2

Nykyisestä virtaviivaisesta supersankarisarjakuvasta nämä seikkailut ovat kaukana. Ihastuttavan pöhköjä kuvakulmia riittää ja välillä merkittävä toimintakohtaus pilkotaan yhteen ruutuun usean sivun sijaan. Myös Mustanaamion arvomaailmassa on kaikuja menneen maailman viattomuudesta. Nykymaailmassa mittaamattomien kulta-aarteiden päällä pönöttävä valkoinen mies primitiivistä viidakon väkeä pomottamassa ei välttämättä saisi sankarin sädekehää hupun peittämiä kutrejaan koristamaan.

MN4

Mustanaamio 1972 todistaa siis piirtäjiensä kehittymisen lisäksi koko maailman nopeaa muutosta ja arvomaailman jalostumista. Näiden tarinoiden tärkein sanoma ei kuitenkaan koskaan vanhene: kauniin luonnon keskellä iisisti ottaminen on parasta elämässä ja pahinta kaikesta ovat viekkaudella ja vääryydellä valtaa ja varallisuutta tavoittelevat tyypit. Ja kun viinivertauksella aloitettiin, niin käytetään sitä myös kauniiksi lopuksi, sillä nämä seikkailut saavat jatkuvasti lisää nyansseja. Tahattomalle komiikalle voi olla mukava naureskella, mutta antoisaa on myös pohdiskella niitä hetkiä ajassa, jolloin nämä tarinat ovat syntyneet ja sitä maailmankuvaa, josta ne ponnistavat.

Mustanaamio1972

Mustanaamio 1972 hyvin varustelluissa kirjakaupoissa 18. 3. 2015!

Vaeltavan aaveen vanhat kujeet (Syksyn satoa osa 5)

Lee Falk, Sy Barry ja Fratelli Spada: Mustanaamio 1971

Vuoden 1971 Mustanaamioiden näköispainos kantaa paljon puhuvaa alaotsikkoa ”Mustanaamion seikkailut vuoden 1971 Mustanaamio-lehdessä”, joten kakkossarjojen ystävät jäävät tällä kertaa rannalle suremaan. Nyt keskitytään Lee Falkin luomaan sarjakuvaheerokseen ilman kilpailevia sivumakuja. Reilut 300 sivua puhtaan mustavalkoista seikkailusarjakuvaa, jossa sankarit ovat sankareita ja konnat tunnistaa jo kierosta habituksesta.
Mustanaamio1971
Sy Barry, Mustanaamion piirtäjistä kenties legendaarisin, on kuvittanut kahdeksan tämän opuksen tarinoista. Nämä tarinat ovat kaikki Lee Falkin kirjoittamia. Loput kuusi ovat italialaisen Fratelli Spada -kustantamon käsialaa. Kyseinen kustantamo ei kirjannut tekijöitä sarjoihinsa, joten käsikirjoittajat ja kuvittajat ovat sivistyneiden arvailujen varassa.

Kokoelman tarinoista mieleenjäävin lienee ”Gladiaattori”, jossa sekä muinaisesta kirouksesta kärsivä taistelija että Mustanaamio kohtaavat elämänsä vahvimman ja vaarallisimman vastustajan, eli toisensa. Mustanaamiolla on vaikeuksia uskoa gladiaattorin asussa miekkaa heiluttavan järkäleen todellakin vaeltaneen maan päällä 1800 vuotta, eikä sankarimme tahdo uskoa siihen edes vastustajan muututtua eläväksi kiveksi. Yliluonnoliset vastustajat eivät lopu tähän, sillä luvassa on myös noitarummulla wambesi-sotureita hallitseva häijy poppamies.

Maanläheisempää menoa kaipaavien ei kannata säikähtää, sillä pääosin Mustanaamio keskittyy pistämään kapuloita ihan tavallisten konnien rattaisiin, eli pääkallomerkkiä leukaperiin on tarjolla mm. merirosvoille ja Viidakkoliigan jäsenille. Mustis vuosimallia 1971 tarjoilee suoraviivaista toimintaa, eli toimii vinhana vastalääkkeenä nykyisten supersankareiden kimuranttien saippuaoopperasäätöjen aiheuttamiin aivosolmuihin.

Monelle kovallekin Mustis-diggarille rakkaimpia ovat juurikin nämä mustavalkoisen seikkailusarjakuvan ydinmehusta puristetut seikkailut. Riekaleiksi luetut alkuperäiset lehdet voi nyt arkistoida haluamallaan tavalla, kun suosikit löytyvät kovien kansien välistä näyttävämmässä muodossa. Tämän opuksen voi kaivaa pyhäpäivän ratoksi kirjahyllystä, kun nostalgian nälkä yllättää. Suosittelen kuitenkin varovaista maistelua, ettei ähky pääse yllättämään. Arvokas laitos tekee kunniaa arvokkaasti ikääntyneelle sankarille. Uskaltaako jo sanoa, että tämä on aika varma valinta pukinkonttiin, jos on tarkoitus lahjoa 60-luvulla syntynyt ja sarjakuvaa aikoinaan ahminut herrasmies…

Kirjakaupoissa juuri nyt!