Cheyenne Club – kiveäkin kovempi Tex-klassikko!

MTexCheyenne

Uutinen piirtäjämestari Ferdinando Fuscon poismenosta 10. elokuuta teki syksyn Maxi Texistä ikävällä tavalla ajankohtaisen. Guido Nolittan käsikirjoittama ja Fuscon kuvittama länneneepos Cheyenne Club julkaistiin alun perin Tex Willerin numeroissa 13–15 vuonna 1987, mutta tarinan loppu ikävällä tavalla typistettynä. Nyt pääsemme nauttimaan tarinasta kokonaisuudessaan ja ahmimaan sen kerralla ilman viikkokausien taukoja. Ja millainen tarina se onkaan!

MT1

Villin lännen fiktiona Cheyenne Club on raskasta sarjaa jo pituutensakin puolesta. 300 sivua takaa sen, että kirjoittajalla on mahdollisuus rakentaa jännitteitä ja lisätä hahmokatrasta kaikessa rauhassa. Myös Fuscolle annetaan tilaa fiilistellä villin lännen kuvastolla. Komeiden erämaamaisemien lisäksi herra herkuttelee muun muassa ökykartanoilla ja kovin viihtyisän oloisilla saluunoilla. Fuscon lännessä lukijan silmä todellakin lepää.

MT2

Guido Nolitta tietää tämän ja ottaa piirtäjästään kaikki tehot irti. Eritoten kaksintaisteluissa muutamaan sekuntiin käytetään monta sivua, joka tietää jännityksen kihelmöivää tiivistymistä. Tämä on erityisen merkittävä suoritus siinäkin mielessä, että itsevarma Tex vastaan hikoileva konna on lopputulemaa myöten mallia aika monta kertaa nähty juttu. Mutta niin vain nousee lukijan pulssi ja epäilyksen siemen kaihertaa kallopohjassa. Saako Tex nyt siipeensä? Koska lännenviihde toimii parhaiten annoksella realismia, niin eipä Texkään näistä kinkereistä selviä ilman kuhmua tai kahta.

MT3

Cheyenne Clubin konnia ovat karjaparonit, jotka pyrkivät savustamaan pienviljelijät pois mailtaan pyssymiesten ja lahjottujen lainvalvojien avulla. Konnat eivät kaihda edes tykin käyttämistä karjavarkaiksi lavastamiaan farmareita vastaan. Lukijan onneksi tämä tarkoittaa sitä, että Texilläkään ei juuri ole syytä pidätellä iskujaan. Tarinan suvantokohtia ja taiteen maisemilla ja miljöillä herkuttelua tasapainotetaan siis todella tuhdilla toiminnalla.

MT4

Sanomattakin siis selvää, että Cheyenne Clubia uskaltaa hehkuttaa kaikille lännenviihteen ystäville. Jos kerran kymmenessä vuodessa sijoittaa rahansa Texiin, niin tässä on hyvä vaihtoehto. Sopii myös vaikkapa USA:n historiaa harrastavan tahon joululahjontaan. Tämä jämerä lännenseikkailu ei mene vanhaksi taiteeltaan tai tarinaltaan, joten toimii myös sijoituksena tulevaisuuteen. Kestää useamman lukukerran ja saattaa jopa hyötyä niistä. Sääli että laatuviinivertaus on jo käytetty Mustanaamion kohdalla, mutta myös Cheyenne Club pysyy ja paranee.

Paketin silaa Rennen Nikupaavolan käännös. Oheislukemistoksi suosittelemme Janne Viitalan artikkelia R.I.P. Ferdinando Fusco giganttisesta Tex-kirjasta Kapinan liekkejä Kanadassa.

Lopuksi tiedotusluontoista asiaa:
Vuoden 2013 Helsingin sarjakuvafestivaaleilla hetkeksi hukkaan päätynyt Fabio Civitellin originaalipiirros on löytynyt ja koristaa nyt erään suomalaisen Tex-keräilijän kokoelmaa. Tällä katoamismysteerillä on siis onnellinen loppu!

Ennakkohehkutus: Tex Willer ja Kapinan liekkejä Kanadassa

Nyt on pitkien Tex-tarinoiden ystäville mannaa luvassa! Kun sivuja Tex-järkäleessä on 784 ja opukseen mahtuu kokonaista kolme tarinaa, niin mahdollisuuksia viipyilevään tarinankerrontaan ja nyansseilla herkutteluun todellakin on tarjolla. Tilaisuutta tarjota klassikkotarinoita ei jätetä käyttämättä, eikä sillisalaattiefektiä tarvitse pelätä. Jyhkeät tarinakaaret ovat nyt pääosassa. Ja osaavat tekijät.

GigaTex1

Kapinan liekkejä Kanadassa aloittaa kattauksen ja ottaa kaikki tehot irti tuhdista sivumäärästään. Aikaa on jopa Texille epätyypillisen riehakkaaseen lystinpitoon kapakassa. Noin 200 sivua myöhemmin sankarimme joutuvat virumaan toteemipaaluun sidottuna ja kidutuksella uhattuna pidempään kuin pari sivua, jolloin jännitys ehtii kiristyä huomattavasti tiiviimmäksi kuin muutaman sivun pakollisessa kärvistelyssä ennen pikaista ihmepelastusta.

GigaTex

Avauksen kattavat eteemme Guido Nolitta ja Fernando Fusco, ja aivan erityiset pisteet pitää antaa erämaatunnelmoinnille. Fusco osaa jylhät pohjoiset metsämaisemat. Vaihtelua aavikkofiiliksille siis. Kanadan itsenäistymistä brittien vallasta halajavat tahot yllyttävät alueen intiaaniheimot kapinaan valkoisia vastaan ja kahakassa on mukana myös rikollista valkoista ainesta, jotka Tex haluaa saattaa vastuuseen teoistaan. Aisaparina toimii ratsupoliisi Jim Brandon. Virkistävää vaihtelua tietysti tämäkin. Seuraavissa tarinoissa Texin selustan turvaa vanha tuttu Kit Carson, joten harmaahapsen faneilla ei ole syytä mennä mököksi.

GigaTex2

Tarinan päätteeksi siirrymme hetkeksi haikeisiin tunnelmiin, sillä kirjan nimitarinan kuvituksesta vastaava Fernando Fusco poistui keskuudestamme 10. 8. 2015. Piirtäjämestarin muistoa kunnioitamme Janne Viitalan artikkelilla.

Seuraava seikkailu Aaveiden majatalo on Tex-seikkailuksi hieman epätyypillinen, sillä se on tyylipuhdas suljetun tilan mysteeri. Alussa tekijätiimi Claudio NizziGuglielmo Letteri herkuttelee jopa kauhuelementeillä.

GigaTex5

Myrskyisen yön jälkeen öykkärimäisesti käyttäytynyt herra Blackton katoaa ja jäljellä on vain verilammikko. Majatalon isäntä vetoaa kiroukseen, mutta Tex ja Kit ryhtyvät selvittämään josko Blacktonin mystisen katoamisen taustalla vaikuttaisivatkin maallisemmat tekijät. Pian luodit surisevat korvissa. Perustavanlaatuista Tex-viihdettä. Toiminee kaikilla Texin ystävillä. Keskitietä kuljetaan. Horjumatta.

GigaTex4

Tiiliskiven päättävä Lain yläpuolella esittelee astetta persoonallisemman taiteilijan Victor De La Fuenten päästessä Nizzin käsikirjoituksen kimppuun. Komeaa ja yksityiskohtaista jälkeä piisaa. Naiskauneuttakin on tarjolla, jopa hieman tavallisesta poikkeavassa roolissa. Mainittiinko sana ”vaihtelu” jo?

GigaTex6

Tarinassa salaperäinen järjestö tuomitsee moraalittomia liikemiehiä ennenaikaiseen hautaan. Reilu 200 sivua viilettää ohi kuin siivillä. Ylimääräisen bonuksena toimivat hait. Toki kunnon pääkonnalla pitää olla haikaloja ja intoa käyttää niitä.

GigaTex7

Tämän syksyn Tex-julkaisuissa on seikkailtu paljon San Franciscossa ja niin tässäkin tarinassa. Mukavaa vertailla eri tekijöiden ja vuosikymmenien tulkintoja samoista kaduista ja hahmoistakin.

Hauskana yksityiskohtana alleviivattakoon myös tämän kirjan tarinoiden alkuperäisiä ilmestymisvuosia. Aikajanalla pompimme 70-luvun lopusta 80-luvun lopun kautta ysärin loppuun. Eli kannattaa lukaista nämä tarinat silläkin silmällä – onko kymmenen vuotta Texin maailmassa pitkä aika vai ei? Muuttuvatko asiat, vai tapahtuuko pysymistä ja paranemista? Tarinat on suomentanut legendaarinen Renne Nikupaavola, joten siltäkin osin liikumme klassikkolinjalla.

Kapinan liekkejä Kanadassa löytyy kirjakaupoista ja sarjakuvakauppiailta 21. 10. 2015!