Korkeajännityssarja 1955 – eksotiikkaa ja hulluja tiedemiehiä

Korkeajännityssarjan historiaa paketoivassa näköispainosten sarjassa päästään nyt vuoteen 1955. Koska koko vuosikerta on juuri nyt mallia mahdoton tehtävä toteutettavaksi, niin tarjoamme tälläkin kertaa tiiviin viiden tarinan maistiaisen. Mitäpä Korkeajännityssarja 1955:n kansien välistä löytyykään? Kurkistakaamme…
Aloitamme vuoden ensimmäisestä numeriosta. Takaa-ajettuna (The Case of the Hunted Man) on tiheätunnelmainen jännäri, joka käynnistellään räväkästi jokeen syöksyvällä autolla.
Onneksi onnettomuuden silminnäkijöiksi osuvat Joe Chubb ja hänen morsiamensa Henrietta, sillä toiminnan miehenä Joe syösyy pelastamaan jontkaan ajaneen vanhuksen. Sivustakatsojaksi osuu hieman epäilyttävän oloinen herra Melton. Kun pulasta pelastettu vanhus paljastaa keräilevänsä jalokiviä, niin jännitysnäytelmän ainekset alkavat olla kasassa.Melton konnatovereineen murhaa vanhuksen, varastaa tämän timantit ja lavastaa Joe Chubbin syylliseksi. Joe ja Henrietta eivät kuitenkaan jää neuvottomaksi, vaan pistävät kovan kovaa vastaan sekä poliisien että konnien suuntaan. Lopputulemana tästä on tiukasti otteessaan pitävä jännäri, jossa ei juuri typerehditä. Oikein mainio kovakisikeitetty rikostarina siis kyseessä.Kakkostarinaa tähdittää edellisestäkin kokoelmasta tuttu Lesley Shane. Numeron 6/1955 Jättiläiskaappaus (Crime from the Sky) ruuvaa toimintaa alun maanläheisyydestä hieman jamesbondimpaan suuntaan. Upporikas kreivi järjestää hyperrikkaille kemut linnassaan. Takapiruna hääräilee gansterimenneisyyden omaava Arnold Schultz.Lesley Shane suhtautuu kemuihin äärimmäisen epäilevästi, eivätkä epäilykset turhiksi osoittaudukaan. Pian taivaalta laskeutuu raskaasti aseistautuneita laskuvarjojoukkoja, jotka ottavat haltuunsa sekä linnan että juhlaväen arvotavarat.Onneksi neuvokas sankarittaremme pysyy roistojen kannoilla. Näiden pakoreitissä kun on mutka jos toinenkin. Toisaalta kuinka käykään, kun Lesley huomaa olevaansa lentokoneessa keskellä Atanttia, ja löpökin on vähissä…?Aloitimme jalat tiukasti maankamaralla, sitten lennähdimme taivaan sineen, kolmanneksi singahdamme vieläkin kauemmaksi, eli on avaruuden vuoro. Kadonneet avaruusmiehet (The Riddle of the Vanishing Spacemen) on Rick Randomin tähdittämä seikkailu numerosta 9/1955. Avaruusseikkailijamme lähtee siinä Limanan avaruusasemalta kadonneen Otto Dedekindin ja tämän työntekijöiden jäljille. Liittyypä asiaan mystisesti kadonnut intiaaniheimokin. Kun keitokseen lisätää vielä yksi kadonnut tiedemies ja tämän morsian Lana Dane, niin sakean sopan ainekset ovat kasassa.On siis Rick Randomin aika suunnata avaruuden korpimaille ja kadonnutta planeettaa nimeltä Narm etsimään. Pienen etsiskelyn jälkeen kyseinen planeetta häämöttääkin avaruualuksen näytöllä.Planeetan pinnalla tulijoita tervehtivät mystiset toteemipaalut. Kun ne pystyttänyt heimo palvoo jumalaa nimeltä Dede, niin palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Hullulle tiedemiehelle juurikin asiallista toimintaa järjestellä oma planeetta ja intiaaniheimo. Tahdonhallintakin on pahiksella hanskassa, joten Rick Randomilla ja kumppaneilla riittää pulmatilanteita purtavaksi.Jatkamme Rick Randomin seurassa. Seuraava seikkailu Kuun valtias (The Case of the Man Who Owned the Moon) tarjoiltiin numerossa 9/1955.Panoksia korotetaan, sillä tässä tarinassa hulluja tiedemiehiä on kaksin kappalein. Eikä jättiläismäisiä lihansyöjäkasvejakaan unohdeta.Seikkailun upeinta antia on kuitenkin Kuun kuninkaan valtakunta. Art deco ja myöhäiskeskiaika yhdistyvät sopivan kuumeiseksi keitokseksi, joka on erittäin retro, mutta sopisi nykyisiinkin avaruusoopperoihin ilman isompaa säätämistä. Silmäkarkkia kerrakseen.Maan, ilman ja avaruuden jälkeen siirrymme merille. On siis kapteeni Dackin vuoro varastaa päärooli numeron 17/1955 tarinassa Vaarojen saari (Captain Dack and the Mystery of Peril Island). Bob Shaw sisarineen hoitaa tärkeimmät sivuosat. He löytävät isoisänsä jäämistöstä tiedon saaresta, jolla alkuasukkaat uhraavat jumalalleen valtavia määriä arvokkaita helmiä. Kuten ajankohdan seikkailuhenkeen kuuluu, niin helmet on toki haettava pois mokomien villien hallusta.Ja niinhän siinä käy, että pian helmijahdissa on Shaw’n sisaruksia häijympiäkin tahoja, joten Dack pääsee suorittamaan pelastustehtäviä. Luvassa on sekä viuhuvia keihäitä……että viuhuvia nyrkkejä. Konepistoolejakin laulatetaan. Eli kaiken kaikkiaan ihan perinteistä Korkeajännitys-viihdettä siis. Suosittelemme jälleen kerran vanhanaikaisen toimintasarjakuvan ja scifin ystäville. Näitä tarinoita lukiessa kelpaa vaikkapa sulatella joulukinkkua. Tai jouluseitania.Korkeajännityssarja 1955 juuri nyt sarjakuvakauppiailla kautta maan. Voit hankkia sen hyllyysi myös täältä!

 

 

 

 

Korkeajännityksen ensimmäiset iskut

Korkeajännitys hemmottelee nykyisin sotasarjakuvan ystäviä, mutta ennen kuin Commando valtasi Korkkarin sivut jännitysviihdettä tarjoiltiin laajemmalla skaalalla. Teksti ”maailmankuulu thriller” koristi ensimmäisten Korkeajännityssarjan kansia ja brittiläisen jännitysviihteen klassikoita todellakin oli luvassa. Nämä tekijämiehet ja sankarit on täällä päin maailmaa kenties jo suuren yleisön taholta unohdettu, mutta ilman näitä seikkailuja ja niiden britteihin jättämää jälkeä ei esimerkiksi Kingsman 2: Kultainen kehä nyt pyörisi elokuvateattereissa Suomessakin.

Korkeajännityssarja korkattiin Edgar Wallacen tarinalla Seitsemän lukon ovi. Edgar Wallace kannattaa muuten googletella. Tämä erittäin tuottelias kirjailija takoi elämänsä aikana kasaan 170 romaania, 18 näytelmää ja 957 novellia. Tai ehkä takomisen sijaan kuuluisi käyttää termiä höpötti, sillä sihteerit kirjoittivat puhtaaksi Wallacen savikiekoille kertoilemat tarinat.

Seitsemän lukon ovi käynnistää Korkeajännityssarjan yliluonnollisiakin elementtejä sisältävällä kauhujännärillä, joka tarjoilee muun muassa romantiikkaa, hullun tiedemiehen, ihmiskokeita ja runsaasti ovelaa juonittelua puolin ja toisin.

Tummanpuhuva taide tukee tarinan goottilaisempia kiemuroita ja nykylukijakin voi katsoa tulleensa viihdytetyksi. Ihastuttavalla tavalla oman aikansa tuote siis kyseessä.

Korkeajännityssarjan toisen numeron tarinan taustalla piileskelee nimimerkillä Sapper jännitysviihdettä tehtaillut H. C. McNeile. Sotatarinoilla uransa aloittanut kirjailija löi lävitse Bulldog Drummondin hahmolla. Tämä herrasmiesseikkailija osoittautui luojaansa pitkäikäisemmäksi, sillä McNeilen kuoleman jälkeen Bulldogin seikkailuja kirjoittivat toiset tekijät. McNeile oli sotien välisen Britannian suosituimpia kirjailijoita, joten tarjolla todellakin on oman aikansa suosituinta jännitysviihdettä.

 

Kuten ensimmäinen sivu jo vihjailee, herrasmiesseikkailijamme päättää ryhtyä salapoliisiksi ja pääsee heti pelastamaan neitoa pulasta. Luvassa on sekä hiipivää jännitystä…

….että räjähtävää toimintaa. Erään rikollisen vahtikoirana käyttämää gorillaa lukuun ottamatta meininki pysyy ihan mukavan maanläheisenä.

Kolmannen numeron kannessa koreilee jälleen yksi brittijännityksen ykköskaartilaisia, tällä kertaa Ernest Dudley. Dekkariviihteen hittinikkari seikkailee tässä tarinassa jopa ihan omalla nimellään.

Luvassa onkin taattua herramiestoimintaa hiipivästä jännityksestä…

…räjähtävään toimintaan. (Aivan oikein. Kaavamaisuutta tapahtuu ajoittain.) Jos Kingsmanin Eggsyyn vertaa, niin Dudleyn hahmo sentään yrittää olla telomatta vastustajiaan sairaalakuosin tuolle puolen.

Neljännen tarinan ideanikkarina on häärännyt Arthur Henry Sarsfield Ward, joka on lukevalle maailmalle paljon tutumpi kirjailijanimellään Sax Rohmer. Sotien välisen Britannian parhaiten tienanneita ja tunnetuimpia kirjailijoita hänkin.

Pienenä poikkeuksena sääntöön Sax Rohmer ei ole luonut nimeään sankarihahmolla, vaan rikollisnerolla. Fu Manchu tarjoili suurelle yleisölle eksotiikkaa ja uhkakuvan idästä. Ajoittain jopa näkymättömän sellaisen.

 

Eksotiikkaa ei tässä tarinassa Fu Manchun saari säästellä, sillä luvassa on voodoo-riittejä, scifi-aluksia ja hypnotisoituja kätyreitä. Vanhan hyvän ajan jännitysviihteen ainekset siis tukevasti hallussa.

Tiedä sitten kuinka harkittua näiden tarinoiden rytmitys on aikoinaan ollut, sillä aika mukavasti edetään yliluonnollisesta maanläheisen kautta eksotiikkaan… Koskapa sattuneista syistä tekee nyt mieli käyttää brittivertauksia, niin viides tarina ei kenties toimi sokerina pohjalla, vaan on ennemminkin etikalla maustettu perunalastu. Toiset tykkää, toiset ei.

Hapuilevasti piirretty ja todella jyhkeästi tekstipainotteinen Musta apotti saattaakin koetella nykylukijan jaksamista. Juonikuvio aatelisten ja näiden palkollisten aarrejahdista on myös melko mutkikasta seurattavaa, eli aika on iskenyt hampaansa tähän Edgar Wallacen tuotokseen ensimmäistä numeroa syvemmälle.

Toimimattomuutta voinee sysätä myös sarjakuvasovituksen tekijöiden piikkiin. Toisaalta tarina on hanka visualisoitava. Nimihahmon pönötykset ovat toteutuksen toimivin osuus. Sarjakuvaviihteen sijaan tähän tarinaan kannattaakin tarttua sarjakuvaviihteen, viihdekirjallisuuden ja sarjakuvasovitusten historiasta kiinnostuneen tahon otteella. Tämäkin tarina on yksi vaihe matkalla kohti Alan Mooren mestariteoksia.

Suosittelemme siis tätä jykevää kokoelmaa kaikille wanhan hyvän ajan seikkailuviihteen ystäville ja etenkin anglofiileille. Toiseksi vanhimman Suomessa jatkuvasti ilmestyneen sarjakuvajulkaisun ensimmäinen vuosikerta on myös sarjakuvahistoriallisesti ajatellen merkkiteos. Näköispainos, joten ajan patinaa ei ole siloteltu!

Korkeajännityssarja 1953 sarjakuvakauppiailla kautta maan 25. lokakuuta 2017! Tilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!