Hämähäkkiversumi – massiivisinta mahdollista Marvelia

Edellistä massiivista Hämähäkkimies-tarinakokonaisuutta voidaan pitää sukelluksen Hämiksenä toimimisen sisäavaruuteen. Peter Parkerin ja Otto Octaviuksen kamppaillessa Hämähäkkimiehen mielen ja kehon hallinnasta tarjolla oli runsaasti pohdintaa sankarina toimimisesta, sankaruuden etiikasta, oman käden oikeuden rajoista ja kaikesta muusta naamioituna oikeudenpuolustajana operoimiseen liittyvästä painolastista. Tarina oli periaatteessa kahden henkilön ulkoisen ja päänsisäisen toiminnan tarkastelua. Toki mehukkaalla sivuhenkilökattauksella kuorrutettuna.

Hämähäkkimiehen numerosta 7/2017 käynnistyvä Hämähäkkiversumi puolestaan on tämän… öh… sanotaan nyt vaikka pienimuotoisuuden vastakohta. Käsikirjoittajavelho Dan Slott ottaa käsittelyynsä Marvelin universumin mahdollistat kosmiset kuviot, eli kamppailu siirtyy kahden mielen välisestä valtakamppailusta vaihtoehtoisten maailmojen hämähäkkivoimaisten olentojen ja Perijöiksi kutsutun hämähäkeistä elinvoimansa saavan sadistisen ja luonnollisesti erittäin supervoimaisen aatelisperheen väliseksi sodaksi. Kun kaksi tai kolme Hämähäkkimiestä ei riitä ja yksi pahis ei ole tarpeeksi…

Lukijoita hemmotellaan siis laittamalla samaan pakettiin lukemattomista erikoisjulkaisuista tuttuja vaihtoehtoisia Hämähäkkimiehiä, -naisia ja -eläimiä. Näitä sankareita ja sankarittaria laitetaan tosin pakettiin myös sanan toisessakin merkityksessä, eli Morlun perheineen pistää seittisankareita kylmäksi häijyllä tehokkuudella.

Häijy tehokkuus on konnissa aina hieno ominaisuus, ja Perijät todellakin pätevät tällä saralla. Ahnetta ja sadistista porukkaa. Perheen sisäiset kiistat ja kahinat tuovat pahiskeitokseen omat mausteensa. Odotamme innolla sopan sakenemista. Todellista herkkua luvassa!

Kirjoitushommissa hallinnoi siis Dan Slott ja kuvituspuolen pääjehuna voidaan pitää Olivier Coipelia, joka on kosmisen supersankaroinnin erikoismiehiä. Herralta tosin on vaikea valita kuvitusnäytteitä, koska paino on aina sivun tai koko aukeaman sommitelmissa, eikä Tri tuomio haluaisi paljastaa liikaa edes yksittäisistä kohtauksista. Spoilaamatta paras.

Joka tapauksessa numero 7/2017 on mitä mainion paikka hypätä Hämiksen kyytiin. Hämähäkkiversumin henkilökatras esitellään kuin varkain ja numerossa 8/2017 tutustumme tarkemmin myös fanisuosikki Hämähäkki-Gweniin. Kyllä. Gwen Stacy Hämähäkkinaisena. Toimii.

 

Koskapa edelleen spoilaamatta paras, niin valaistakoon tarinan mittakaavaa siinä käytettyjen termien avulla. Perijöiden tähtäimessä ovat Valittu, Morsian ja Jälkeläinen. Suuren mittakaavan fantasiaeeppisyyttä siis tarjolla. Vaatimattomana kaverina meidän parhaiten tuntemallanne Peter Parkeilla on hieman nieleskelemistä Valittuna toimimisen suhteen. Sanavalmis Hämisten joukko saa toki tästä myös arsenaalia pieneen kuittailuun. Totuttuun tapaan huumoria ei siis unohdeta, vaikka tapahtumat paisuvatkin kosmisen mittakaavan tragediaksi. Tai sankaritarinaksi. Spoilaamatta paras.

Sen verran on kuitenkin pakko spoilata, että elokuun numerossa kuvioihin palaa eräs vanha tuttu Hämähäkkimiehen vermeiden avulla moraalisen selkärankansa löytänyt Peter Parkerin verivihollinen. Perijöitä vastaan kaikki mahdollinen taustatuki onkin tarpeen!

Eli ottakaa ihmeessä Hämähäkkiversumista koppi! Parasta mahdollista Marvelia. Vähintäänkin elokuvien veroista viihteen ilotulitusta. Lopuksi vielä iso käsi, eli kosmisen mittaluokan aplodit Rami Rautkorvelle, joka on tehnyt melkoisen savotan sekä kääntäjänä että toimittajana valitessaan Hämähäkkiversumiin liittyvät alkuperäisjulkaisut. Odottelemme täällä sometoimituksessakin tarinan jatkoa kieli vyön alla…

Spider-Man – Hämähäkkimies 7/2017 lehtipisteissä juuri nyt!

Spider-Man – Hämähäkkimies 8/2917 lehtipisteissä 23.8.2017!

Hämähäkkiversumi tulee, oletko valmis?

Marvelin universumi saattaa olla hämmentävä paikka. Sankarit tai konnat eivät ihan heti lopu kesken, ja kun pakkaan sekoitetaan vielä rinnakkaisten maailmojen sankarit ja konnat, niin johan riittää tapahtumia ja hahmoja seurattavaksi. Hämähäkkimiehen suhteen olemme juuri nyt seuraavan suuremman tarinakaaren äärellä, jonka kuluessa sankariosastoa karsitaan kovalla kädellä kautta Marvelin maailmojen. Varsinkin hämähäkkivoimia omaavat sankarit ovat helisemässä, sillä heitä huvikseen tai hyödykseen naposteleva Morlun on herännyt kuolleista ja palannut mielipuuhaansa.

Hämiksen numero 4/2017 muuten on sangen näppärä kohta hypätä seittisingon matkaan, vaikka ihan uutena fanina tai aikaisemmin kärryiltä pudonneena vanhana Marvel-jääränä. Sivuilla pyörii koherentti määrä hahmoja ja juonikuviot ovat käynnistelyvaiheessa. Ensialkuun palaamme edellisen numeron päättäneen jänskätyslopetuksen ääreen. Musta Kissa on valmis paljastamaan Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden suorassa lähetyksessä J. Jonah Jamesonin suureksi riemuksi.

Lukijan riemuksi Jamesonin ukko joutuu nielemään tappion karvaan kalkin jälleen kerran. Tosin myös seittisankarimme arvokkuus kärsii useita kolauksia. Kalabaliikki viimeistellään Mustan Kissan ja Silkin… noh, kai sitä on pakko sanoa kissatappeluksi.

Musta Kissa muuten on selkeästi kyllästynyt toimimaan Hämiksen kainalokarkkina ja punoo omia juoniaan kuten kunnon superkonnan kuuluukin. Onko Felicia Hardy siis siirtymässä lopullisesti pahiskategoriaan? Käsikirjoittaja Dan Slott uskaltaa tehdä rohkeitakin vetoja hahmojen suhteen, joten jäämme jännityksellä odottelemaan. Luottokuvittajana jatkaa Humberto Ramos, jonka toimintakohtauksia voimme kuvata vaikkapa sanalla vinkeä.

Vinkeä on myös ratkaisu, joilla lukijat autetaan kärryille vuoden 2099 Hämähäkkimiehen suhteen:

2099 Hämähäkkimiehen osuuden on kirjoittanut Peter David ja taiteesta vastaa vanha konkari Rick Leonardi. Morlun pistää kunnolla tuulemaan ja muun muassa Kostajat saavat herralta kunnolla köniinsä, vaikka ensialkuun ovat osaamisensa suhteen kovinkin luottavaisia.

Hyppää siis kyytiin. Tarjolla on hersyvää huumoria, huimaavaa toimintaa ja hyytävää tragediaa, eli Stan Leen askelmerkkejä seurataan tyylillä ja taidolla. Ja seuraavaa numeroa jää jälleen odottelemaan varpaat jännityksestä kippurassa.

Hämähäkkimies 4/2017 lehtipisteissä 20.4.2017. Tilaajilla myös, jos posteljoonit sen sallivat. Tilaamalla Hämiksen säästät irtonumeroihin verrattuna sievoisen summan rahulia, joten ehkä kannattaa harkita tilailua, joka onnistuu esimerkiksi osoitteessa tilaa.egmont.fi/spider-man.

Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen hyvästit

Hämähäkkimiehen toimittajan, Tri Tuomion ja toivottavasti lukijoidenkin suosikiksi muodostunut viimeisin pitkä Hämähäkkimies-saaga on nyt saatettu kunnialliseen päätökseen. Otto Octavius ei siis enää heilu Hämähäkkimiehenä Peter Parkerin viruessa haudassa, limbossa tai oman syrjäytetyn mielensä sokkeloissa. Sen verran merkittävä käännekohta onkin nyt kyseessä, että se ansaitsee hieman kuvioita avaavan blogijuttunsakin, eiks jeh?

Numerossa 12/2016 kurkistetaan Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen tärkeimmän konnan ja sankarin sielunmaisemaan ennen varsinaisen ryminän alkamista. Suurennuslasin alle joutuu siis Otto Octavius, joka Hämähäkkimiehenä toimiessaan todellakin yrittää parhaansa hyvisten puolella operoidessaan, mutta Norman Orborn Vihreänä Menninkäisenä asettelee parhaansa mukaan kapuloita Mustekalamme rattaisiin jo tässä sekä outrona että intronakin toimivassa tarinassa.

Käsikirjoituksesta vastaava Kevin Shinick tekee siis parhaansa valaistakseen superkonnien sisäistä logiikkaa ja tunteen paloa. Ron Frenzin ja Marco Checchetton vanhan koulukunnan kulmikas kuvitus pysyttelee kärryillä mielipuolisten päähenkilöiden mökötysten ja virnistysten tulvassa. Näillä tyypeillä todellakin vilkkuvat valot vintillä. Ja sivulliset kärsivät. Ja juuri viattoman sivullisen kärsimys on Otto Octaviuksen oljenkorsi, johon takertumalla hän lunastaa itsensä ainakin Peter Parkerin silmissä.

Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen loppusynkistelyjen jälkeen alkaakin sitten kunnon tuuletus. Numerossa 1/2017 Peter Parker on taas oman mielensä ruorissa, mutta sekä arki- että supersankarielämä ovat Tohtori Mustekalan jäljiltä enemmän tai vähemmän sivuraiteilla. Traagisen tarinakolossinsa jälkeen Dan Slott pääseekin pitkästä aikaa keskittymään huumoriin, jota tarjoillaankin sitten kahmalokaupalla. Ja huumorihan nyt kuuluu Hämähäkkimieheen kuin verkko ammattikalastajan työkalupakkiin. (Pahoittelemme tuota vertausta. Se haisee. Kalalle.)

 

Luvassa on muun muassa lystikkäitä ensikertalaisia superkonnia, joista yksi onnistuu voimillaan riisumaan Hämiksen. Kyllä, kirjaimellisesti riisumaan. Luvassa on siis alastonta supersankarointia sekä sivustakatselijoiden että lukijan riemuksi. Peter joutuu myös tekemään runsaasti töitä päästäkseen kärryille työelämässään tapahtuneiden muutosten suhteen. (Pahoittelemme taas. Kovin työlästä on nyt huumori.) Ne tosin ovat pientä rakkauselämän mullistusten rinnalla.

Entiset heilat ovat Octaviuksen jäljiltä vähintäänkin vihaisia, Musta Kissa jopa äärimmäisen kostonhimoinen, mutta kirsikkana kakussa toimii vakava ja hyvinkin intiimi parisuhde ihanan Anna Marian kanssa, jota Peter ei siis laisinkaan tunne. Pete Parkerilla riittää siis luovimista ihmissuhteiden karikoissa. Varsinkin tuo kuvio Anna Marian kanssa on Dan Slottin puolelta niin pirullisen taitavasti juonittua sadismia, että hattu päästä!

 

Jotta touhu ei menisi yleiseksi koheloinniksi ja ihmissuhdeihmettelyksi, niin Hämiksen vanhoista vihollisista Elektro osoittaa vakavan aktivoitumisen merkkejä, joiden seurauksen eräskin Felicia Hardy pääsee luikahtamaan vapaalle jalalle ja vieläpä Peter Parkerin kannalta erittäin ikävissä aikeissa. Ainakin allekirjoittanut odottaa seuraavaa numeroa vesi kieleltä valuen, eikä se siis ole pelkästään Mustan Kissan ansiota.

 

Hämähäkkimies – Spider-Man 1/2017 lehtipisteissä 25.1.2017! Numeron 12/2016 ehtii vielä noukkia lehtipisteestä, jos on nopea!

Hämähäkkimiehen 400. numero!

Hamis0213kansi

Dan Slottin parhaillaan käynnissä olevaa suoritusta Hämähäkkimiehen vakituisena kirjoittajana on kehuttu ennenkuulumattoman kekseliääksi ja pitkäjänteiseksi (Näin olen kuullut… joku niin sanoi… se olin minä!), mutta uusimman numeromme perusteella tekee mieli lisätä meriitteihin jonkin sortin selvänäköisyys.

Katsokaas, Hämähäkkimiehen numero 2/2013 on kyseistä nimeä kantavan lehden 400. numero — ensimmäisestä lehdestä 1/1980 alkaen ja poislukien kaikki säännöllisen julkaisun lisäksi ilmestyneet erikoisjulkaisut — ja juhlan kunniaksi mukana on aivan erityinen tarina Slottilta ja kuvittaja Marcos Martínilta.

Tutkiessani tasasataisten juhlanumeroidemme historiaa huomasin, että ne ovat perinteisesti myös osuneet yhteen alkuperäisjulkaisujen tasasatojen kanssa. Sanon ”perinteisesti” enkä ”säännönmukaisesti”, koska oikeastaan vain 100. numeromme sisältämä tarina Peter Parker, the Spectacular Spider-Man #100:sta sekä 200. numeromme tarina The Amazing Spider-Man #400:sta vastaavat kuvausta. Mistään ihmeellisestä sattumasta ei tarvitse tietenkään olla kyse, vaan yksinkertaisesti hyvästä toimitustyöstä: jos jonkin amerikkalaisen lehden juhlanumero osuu kronologisesti riittävän lähelle, sen voi pienellä tarinoiden uudelleenjärjestelyllä saada sopimaan tismalleen haluttuun julkaisuun.

Marcos_aukeama

Näinpä siis 400. numerossamme näette huikean juhlatarinan, jossa tragedian jälkimainingeissa Hämähäkkimies kohtaa muistoissaan kaikki, jotka hän on vuosien varrella menettänyt. Kuvituspuolella Martín on palannut tekemään ehkä uransa parhaat koko aukeaman ruudut, vain tämän merkkihetken kunniaksi.

Paitsi että se ei voi mitenkään pitää paikkaansa.

Tarinaa ei ole valittu erityisesti Hämähäkkimiehen 400. numeroa varten — se vain oli seuraavana vuorossa. Ainoa suunnitelmiin tehty muutos sen jälkeen, kun laskelmat vahvistivat, että kyseinen virstanpylväs todellakin oltiin saavuttamassa, oli nostaa sivumääräksi 68, jotta tämä tavanomaista pidempi tarina mahtuisi yksien kansien väliin.

Kaiken lisäksi, vaikka kyseessä on selvästi aivan erityislaatuinen tarina, sen alkuperäisjulkaisussa ei ole mitään erityistä aihetta juhlaan: numero 655 on kyllä viidellä jaollinen, mutta sellaisesta harvemmin pidetään kovin suurta meteliä. Vuosissa Hämähäkkimies oli tuolloin arkiset 48 vuotta vanha.

Eli mitä tällä jaarittelulla oikein ajan takaa? Yksinkertaisesti sitä, että näin hienon juhlanumeron olemassaolo on selitettävissä vain sillä, että Dan Slott tiesi kyseisen tarinan tulevan suomalaisen Hämähäkkimies-lehden 400. numeroon jo kauan ennen kuin kukaan meistä lehden toimituksessa sitä tiesi!

Hyvä on, pelkät faktat sitten. Lehden aloitustarinassa Dan Slottin käsikirjoitusapuna on Fred Van Lente, ja kuvituksesta vastaavat Stefano Caselli ja värittäjä Marte Gracia. Toisen tarinan on kuvittanut Marcos Martín, värittänyt Muntsa Vicente ja kirjoittanut Dan Slott… joka on velho!

– Rami Rautkorpi, Hämiksen suomentaja & toimittaja

Casellisivu

Hämis! Romita! Osborn! Venom!

Vuosi sitten Hämähäkkimiehessä julkaistu UPOUUSI PÄIVÄ, jossa seittisankarin maailma pistettiin uusiin kuosiin, herätti heti alusta alkaen suomalaisissa lukijoissa sanoisimmeko aika voimakkaita tunteita. Monet pitivät siitä, että tarinat alkoivat ”puhtaalta pöydältä” sekä arvostivat uusia tekijöitä & näiden kehittelemiä uusia vihollisia. Yhtä monet kokivat, että se Hämähäkkimies, jonka elämää he olivat vuosikaudet seuranneet, olikin kadonnut tai ainakin muuttunut joksikin toiseksi.

Minusta uudet Hämis-tarinat ovat olleet jämeriä, vauhdikkaita ja hauskoja, ja olen nauttinut kaikkien uusien piirtäjien tulkinnoista täysin rinnoin. Mutta voi vitsi, silti kyllä pulssi kohosi, kun näin numerosta 7/09 alkavan ”Uusia tapoja kuolla” -tarinan ensimmäiset sivut. Ne (samoin kuin koko 3 numeroa kattavan  tarinan) on piirtänyt John Romita JR, joka on vuosien saatossa kohonnut ihan vastaavan legendaariseksi Hämis-piirtäjäksi kuin isänsä 60-luvulla. Romitan kuvituksessa on kaikki kohdallaan: se on selkeää ja tarinankerronta on helposti seurattavaa – silti joka ikinen sivu uhkuu voimaa ja dynamiikkaa, jollaisesta suurin osa nykypiirtäjistä voi vain haaveilla. Kun tussaajana vielä sattuu olemaan Klaus Janson (joka muistetaan varmaan parhaiten Frank Millerin aisaparina mm. Yön ritarin sivuilta), on luvassa henkeäsalpaavan räväkkä sarjakuvakokemus.

Mutta paraskaan kuvitus ei olisi mitään ilman kunnon tarinaa. Ja Dan Slott on kyllä nakannut juttuunsa sellaiset ainekset, että heikompaa kirjoittajaa varmaan hirvittäisi: hän on onnistunut mahduttamaan yhteen kertomukseen Ukonnuolet, Venomin, Norman Osbornin sekä… no, spoilataan sen verran, että esitellään tarinan toisen osan (eli numeron 8/09) kansi. Mitäs tuosta sanotte? Olisiko nyt aika ottaa Hämähäkkimies kesälukemiseksi?

Romitan kansitaidetta elokuun numeroon

Romitan kansitaidetta elokuun numeroon