Syksyn satoa lehtipisteissä

Seuraavia albumihehkutuksia odotellessa katsastamme syyskuun loppupuoliskolla lehtipisteistä löytyvää satoamme. Luvassa on totuttuun tapaan muun muassa supersankarointia, sotaviihdettä ja lännentoimintaa.

Aloitetaanpa kuitenkin jo ilmestyneestä toimintapaketista. Texin viideskymmenes Kronikka on yksi toimittajansa suosikkikattauksia. Parasta mahdollista Texiä, sano.

Tarjolla on esimerkillisen elokuvallista toimintaa.

Luotikuuroja ei unohdeta. Perinteinen kapakkakahakkakin on erityisen näyttävä.

Tex Willer Kronikka 50 nyt lehtipisteissä!

Nostalgialla maustetusta klassikko-Texistä siirrymme tuoreimpaan Tex-tuotantoon.

Numerossa 12 käynnistyy kahden numeron mittainen tarinakokonaisuus. Kahdella eri aikajanalla etenevä tarina tarjoaa todella kovaksi keitettyä toimintaa Mauro Bosellin ja Corrado Mastantuonon malliin.

Mustan miehen paluussa Tex pääsee kolhimaan Ku Klux Klanin huppupäitä. Vaikka Trump muuta väittäisi, niin tälläkään kertaa molemmilla puolilla ei ole hyviä ihmisiä. Yhä edelleen ajankohtainen aihe on sytyttänyt Texin tekijät liekkeihin, eli luvassa on synkkä ja väkivaltainen kostolänkkäri, jota jylhän kaunis taide korostaa.

Mastantuonon ilmeikkäät sankarit ja konnat saavat kokeneenkin sarjakuvakonkarin haukkomaan henkeä ihastuksesta. Jos ostat vuoden aikana vain kaksi Texiä, niin numerot 12 ja 13 ovat hyvä valinta.

Tex Willer 12/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Tex!

Mustavalkoista maailmankuvaa tarjoillaan myös Korkeajännityksissä, joista ensimmäisenä syyskuuta sulostuttaa miehitettyjen pikkuvaltioiden kohtalonhetkiin keskittyvä Korkkari-spessu.

Toisen maailmansodan sotatoiminta käynnistellään mukavalla hämäyksellä ja vielä mukavammalla tribuutilla Conanista tutulle legendaariselle mainoslauseelle.

Tanskaan sijoittuvan ensimmäisen tarinan jälkeen siirrymme Hollannin kamaralle. Haagin edustan uimarannan natsibunkkereita on allekirjoittanutkin käynyt pällistelemässä. Suositus kyseiselle reissukohteelle.

Korkeajännitys Erikoisnumero 6/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta!

Mustavalkoisesta ja maanläheisestä toiminnasta siirrymme väreillä briljeeraavaan kosmiseen supersankariviihteeseen. Hämähäkkiversumi etenee kolmanteen osaansa ja Peter Parker pääsee vihdoinkin fyysisesti vastatusten Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen kanssa. Kumpi mukkasee kumpaa ensin ja kuinka kovaa? Vastauksen löydätte sivulta 7.

Tämäkin numero tarjoaa kunnon tykitystä Marvelin hämähäkkivoimaisten heerosten ystäville. Olivier Coipelin moneen taipuva taide pitää huolen silmäkarkista.

Koskapa Hämiksiä piisaa, niin niitä ei säästellä pinupeissakaan. Ainakin Tri Tuomio kiittää.

Spider-Man – Hämähäkkimies 9/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Hämis!

Syyskuun lopuksi on luvassa ihan perus-Korkeajännitystä ilman temaattista venkoilua.

Ensimmäinen tarina tarjoilee hieman harvemmin Korkkarin sivuilla nähdyn hävittäjän rökittämässä natseja Puolan taivaalla. Varmasti virkistävää vaihtelua ilmailua ja sotahistoriaa arvostaville tahoille!

Puolalaisen ratsuväen ja ilmavoimien urhean kamppailun jälkeen pääsemme tutustumaan muun muassa sotakuvaajan vaaralliseen toimenkuvaan.

 

Korkeajännitys 6/2017 lehtipisteissä 27.syyskuuta! Tilaa Korkkari!

Siinäpä siis syyskuun kattausta. Lokakuussa on luvassa Mustanaamion hääalbumin ja Korkeajännityksen ensimmäisen vuosikerran kaltaista toimintasarjakuvan raskasta sarjaa, mutta niistä lisää myöhemmin! Nyt kokka kohti lehtipistettä ja sarjisostoksille!

Tex Willer Petri Hiltusen tähtäimessä

Suomalaisista lännensarjakuvan tekijöistä ylivoimaisesti tunnetuin ja tuotteliain on Petri Hiltunen. Villiä länttä ja sen mytologiaa harrastavalla herralla on ollut sillä saralla monta rautaa tulessa, joista mainittakoon Lännen Korkeajännitys Herrasmieskostaja, sioux-intiaaneista kertovat mahtialbumit Vala auringolle ja Aavetanssi sekä Tex Willerin harrastajille tutussa ja nostalgiamielessä rakkaassa liuskaformaatissa toteutettu Kalkkaro-sarja. Tri Tuomio sai tietoonsa, että tältä realistisen toimintasarjakuva hidalgolta on jäänyt Tex Willerin perusjulkaisun seuraaminen olemattomalle huomiolle, joten asiantilahan piti korjata. Kymmenen tämän vuoden ensimmäistä numeroa kolahti siis Hiltusen postilaatikkoon. Pian sen jälkeen sanavalmiilta mieheltä irtosi seuraava kommentaari Tex Willlerin nykykuosista. Nauttikaa!

Vuoden 2015 Tex Willerit Petri Hiltusen tähtäimessä

Kersana Tex Willeriä tuli luettua joka numero. Rehellisyyden nimessä, silloin 70-luvulla lehdessä saattoi myös tapahtui melkein mitä vaan! Tyypillisten intiaanien ja meksikolaisten bandiittien ohella sankariamme vastassa saattoi olla lentävällä lautasella liikkuva liskomies, paholaiselta voimansa saava velho tai meteoriitin mukana maahan saapuneet verta imevät tappajakaktukset.

Pääasia oli kuitenkin kovaksi keitetty lännenviihde. Meno oli todellakin aika armotonta moneen aikalaiseen verrattuna. Siinä missä Pecos Bill, Buffalo Bill tai Kapteeni Miki eivät koskaan tappaneet ketään, ampui rangerimme kovilla ja kohti. Kuulustelut Tex hoiti hakkaamalla vastaantulijaa turpaan, kunnes tämä liversi kaiken. Eikä koskaan turhaan, aina uhrilta tietoa myöskin löytyi.

80-luvulla lukeminen jäi, ja vuosien varrella on tullut seurattua lähinnä yksittäisiä tarinoita, jättikirjoja ja Maxi-Texejä. Nyt Tri Tuomion pyynnöstä tartuin uusimpaan vuosikertaan, ja katsoin miten vanha keltapaita on muuttunut. Vai onko mitenkään?

Numerot 1 ja 2

Vuoden aloitti Kiristäjä, Giovanni Brozzon todella komeasti piirtämä klassinen lännenseikkailu. Varsinkin karut maisemat hivelevät silmää. Hyvässä ja pahassa tämä on juuri sitä kamaa jota kuvittelitkin saavasi näiden kansien välissä. Kit Carson manailee ”Suuri Potifar”, nyrkit puhuvat ja pyssyt laulavat! (Potifar muuten oli egyptiläinen faaraon hoviherra ja henkivartijain päämies ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Ettäs tiedät)

tex1

Ensi silmäyksellä siis mikään ei näytä muuttuneen. Luodit sanovat yhä zip osuessaan, meksikolaiset ovat kieroja ja kapakassa piipahtaminen johtaa nopeasti nyrkkitappeluun. Kuitenkin, jos aivan tarkkoja ollaan, niin Tex ystävineen ei tunnu viljelevän yhtä värikkään rasistisia ilmauksia vastustajistaan kuin joskus menneinä vuosina.

Numerot 3 – 5

Aamukahvi meinaa kuitenkin korahtaa väärään kurkkuun numerossa kolme. Mitä hemmettiä? Texhän on väreissä! Enhän minä ole antanut lupaa mihinkään tämmöiseen! Järkytys kuitenkin laimenee nopeasti, kun huomaa että kyseessä on useiden eri tekijöiden lyhyistä tarinoista koostuva kokeilu.

Vaikka segmenttien taso vaihtelee, on suorastaan virkistävää lukea tällaisia miniseikkailuja. Yleensähän yhteen kertomukseen saadaan uppoamaan kevyesti reilut kaksisataa sivua, ja 30-sivuinen stoori ei sinällään ole lyhyt millään muulla kuin Tex Willerin mittapuulla.

Muutenkin huomaa että vanhaa muottia on haluttu potkia. Vain yksi kirjoittaja ottaa mukaan edes Kit Carsonin, muuten sankarinne ratsastelee ypöyksin. Yksinäisen rangerin edesottamuksissa irtoaa ihan erilaista dynamiikkaa kuin toverijoukon toilailuissa. Miestä ei ole kuitenkaan haluttu irrottaa liian kauas juuriltaan, eikä yhtään repäisevän revisionistista tulkintaa ole eksynyt joukkoon.

Konnajoukon viimeinen1

Ehkä silmiinpistävin ero väritarinoissa on veren näyttäminen. Perinteisesti sarjoissa luodit ovat uponneet siististi konniin rikkomatta paitaa, vanhojen lännenleffojen perinteitä kunnioittaen. Nyt kun punainen näkyy, niin konnista tussahtelee suorastaa peckinpahilaisia purskahduksia. Varsinkin tarinassa Konnajoukon viimeinen valkoiseen lumihankeen leviää kauniita karmiininpunaisia läikkiä.

Konnajoukon viimeinen2

Seuraava pitkä tarina Delta Queen jatkaa väreissä, mutta se taas vaikuttaa enemmän mustavalkoiselta taiteelta joka on jälkikäteen väritetty sangen innottomasti. Vain ehkä jopa entistä reippaammin räiskähtelevä hurme kertoo piirtäjän olleen tietoinen tulevasta formaatista.

Mukana on taas koko remmi, ja kaikki saavat liberaalisti paljon omaa ruutuaikaa. Tex roiskii luodikolla, Tiger hiiviskelee, Kit Willer on taas vankina ja Carson manailee ”Kautta Josafatin parran!” (Josafat oli Juudan neljäs kuningas, raamatun Kuninkaiden kirjassa. Ettäs tiedätte!)

Kirjoittaja Boselli yrittää sangen kunnianhimoisesti sekoittaa tarinaansa useita eri osapuolia, rotuja, kulttuureja ja toimijoita, mutta suhteellisen vähäinen sivumäärä ja kangistuminen tuttuihin Tex-kaavoihin torpedoivat kiinnostavan alkuasetelman. Loppu tulee liian nopeasti ja helposti. Tämän kattauksen heikoin tarina, millä mittapuulla tahansa.

delta queen

Numerot 6 – 8

Sen takia onkin erikoista, että vaikka seuraavakin tarina on Mauro Bosellin käsialaa, se kilahtaa mittarin kärkeen heti ensi lukemalta! Syvyyksien käärmeihmiset muistuttaa jälleen niistä muinaisaikojen villimmistä vuosista, olemalla H.P. Lovecraftin tuotannolle kumartava kauhutarina.

Suosikkihahmoni meksikolainen salatieteiden asiantuntija El Morisco tarvitsee jälleen rangereiden apua. Ystävykset kärsivät aluksi heille tyypillisestä kollektiivisesta muistinmenetyksestä ja huolimatta lukuisista yhteisistä seikkailuista yliluonnollisia vastustajia vastaan, ovat sankarimme valmiita leimaamaan Moriscon pelot silkaksi taikauskoksi. Onneksi he päättävät kuitenkin auttaa tuttavaansa, ja niin alkaa kutkuttava ja nopeatempoinen seikkailu halki Meksikon kohti Durangon osavaltion eteläosien suoalueella sijaitsevaa rappeutunutta kartanoa. Diegon sukua painaa kirous, jonka laatu paljastuu vasta pikkuhiljaa…. vaikka tarinan nimi saattaa antaa jo hiukan osviittaa.

käärmeihmiset1

Malariaa kuhiseva viidakko, synkät alkuasukkaat ja sokkeloinen sukulinna luovat hienot puitteet tummasävyiselle tarinalle. Alessandro Piccinelli piirtää penteleen hyvin, jälki on pikkutarkkaa ja ilmeikästä. Juoni alkaa iskevästi, ja jännite säilyy yli suvantokohtienkin. Lopun kliimaksi käydään jo niin suurilla kierroksilla, ettei lukija meinaa penkillä pysyä. Napakymppi!

käärmeihmiset2

Numerot 8 – 10

Lukukimaran päättää nimellä Verenkarvainen kuu alkava pitkä kokonaisuus, myöskin Bosellin kynästä. Edellisen tarinan vanhanmalliseen menoon otetaan nyt etäisyyttä, ja Texistä on jälleen tehty yksinäinen kulkija. Raakuudessaan ja realistisuudessaan stoori muistuttaa enemmän toista lännensarjaa, Ken Parkeria. Myös Corrado Mastantuonon luonnosmaisempi piirrosjälki vahvistaa tuota mielikuvaa.

charvez1

Aluksi tutustutaan nuoreen Willeriin, joka vasta aloittelee rangerina. Komanssit (joita tarinassa kutsutaan amerikkalaisittain Comancheiksi) ovat kaapanneet Ada-tytön, ja hänet pitäisi hakea takaisin, hinnalla millä hyvänsä. Pelastusretkikunta onnistuukin, mutta ilkeä intiaanipäällikkö Charvez jää hautomaan kostoa Texille muille ryhmän henkiin jääneille.

Kuudentoista vuoden kuluttua hän lopulta iskee, kaapaten Adan synnyttämän puoliverisen Daniel-pojan, oman raiskauksesta syntyneen esikoisensa. Jälleen lähtee partio matkaan, mutta hyvin suunniteltu kosto tuhoaa takaa-ajajan toisensa jälkeen. Löytyykö älykkäälle ja intiaanimagiaa harjoittavalle raakalaiselle pysäyttäjää?

Verinen kertomus onnistuu erinomaisesti jännityksen luomisessa, se oikeasti synnyttää illuusion siitä että sankarimme voivat epäonnistua. Arpinen Charvez on pelottava vastus ja saa jopa kivikovan lainvartijan epäilemään mahdollisuuksiaan. Kaiken kaikkiaan kovan kaliiberin seikkailu, joka on jonkun verran velkaa Robert Aldrichin westernille Ulzana – Verinen apassi, vuodelta 1972.

Kokonaisuudessaan sanoisin että yksi vanhimmista pyssymiehistämme on edelleen selvästi hyvässä vedossa, ja pitää lukea näitä lehtiä enemmänkin vastaisuudessa.

Petri Hiltunen 18. 9. 2015 Helsinki

Ennakkohehkutusta: Tex Willerin tuimaakin tuimempi syyssato!

Tex Willerin ystäviä hemmoteltiin kesällä, mutta eipä herkkulaari suinkaan tyhjene kesän aikana. Oikeastaan päinvastoin. Monta tavallistakin maistuvampaa tai ainakin uudella tavalla maustettua lännenseikkailua muhii juuri painotalojen syövereissä.

TEX111

Mielipiteitä jakaneen värillisen pätkän jälkeen perus-Tex on ainakin Tri Tuomion mielestä tarjonnut mitä parhainta mustavalkografiikkaa ja tarinointikin on ollut timanttista tasoa. Mielipiteiden jakautumista on tosin taas luvassa, sillä numeron 11/2015 ajaksi kuvitusvastuun ottaa värillisestä numerosta 3/2015 tuttu Sandro Scascitelli. Ainakin Tri tuomion mustavalkoinen ilmaisu tuntuu olevan herran ominta alaa. Värit syövät hieman tehoja hienovaraiselta viivalta ja dramaattinen musta käyttö jää paitsioon. Herran tyyli poikkeaa kuitenkin sen verran klassisimmasta Tex-taiteesta, että konservatiivit ärähtävät luultavasti ilman provosoivaa värillisyyttäkin. Liberaalit kiittävät tuoreesta henkäyksestä ja arvostavat eurooppalaisen perimän selkeää esillepanoa.

TEX112

Pääpahiksen habitus on hauskasti lainassa Lee Van Cleefiltä. Kyseessä on kostodraama, jossa Tex on sivuroolissa. Piristävää vaihtelua sekin. Tarinan konnalla riittää karismaa kantamaan koko pokkarin mitta. Mutta eipä spoilailla enempiä. Reilun kuukauden päästä hyllyssä. Juuri nyt lehtihyllyissä pönöttää Corrado Mastantuonon taiteilema Raakalainen Charvez (9/2015), joka allekirjoittaneen mielestä on parasta mahdollista Texiä.

TexKI1

Ensimmäisenä nyt hehkutetuista Texeistä ehtii kirjakauppoihin värillisen Kirjasto-sarjan osa 30, joka kantaa nimeä Hurja kopla. Yksi kirjan seikkailuista keskittyykin Butch Cassidyn johtaman Wild Bunch -jengin ajojahtiin. Todellisiin tapahtumiin perustuva tarina on piiskannut tekijät koville kierroksille, sillä Hurja joukko kiipeää Tri Tuomion henkilökohtaiseksi suosikiksi Kirjastoissa toistaiseksi ilmestyneistä seikkailuista. Kun konnat ovat älykästä väkeä, kykenevät strategiseen ajatteluun, eivätkä hönöile itseään jokaiseen mahdolliseen ansaan, niin jännitys pysyy tiiviinä ja Texillä ja Kit Carsonilla on muutakin puuhaa kuin vitsien laukominen.

TEXKI2

Harvinaisen hyvä konnahahmo toimii maukkaana mausteena myös Tex Willer Kronikassa 42. Päänahkojakin metsästävä Shady Bill pelaa omaa likaista peliään erään turkisyhtiön kätyrinä. Konnan kohtalo poikkeaa kuitenkin peruskaavasta ja sekä Tex että Kit Carson itsekin päivittelevät tätä ihmettä.

Tex1KR

Jälkimmäisessä tarinassa on tarjolla roimaksikin yltyvää hulinointia San Franciscon kiinalaiskortteleissa. Komediallinen kohkaaminen tasapainottaa hienosti edellisen tarinan synkempiä sävyjä. Poliittisesta korrektiudesta ei tosin ole tietoakaan, eikä nykyinen Tex välttämättä laukaisisi mellakkaa ihan vain tarinan konnia ärsyttääkseen. Mutta esimerkiksi Terence Hillin ja Bud Spencerin ystäville mitä lämpimimmät suosittelut.

TexKr3

Tex Willer 11/2015 ilmestyy 26. 8. 2015

Tex Willer Kirjasto 30­ – Hurja kopla ilmestyy 12. 8. 2015

Tex Willer Kronikka 42 ilmestyy 26. 8. 2015

Kuuminta kesälukemista: Tex Willer Kirjasto 29 – Terroria Rio Sonoralla

Toukokuu 2015 on todellakin ollut Tex Willerin kuukausi. Laadukkaan lännenviihteen ystäville ovat koittaneet todelliset kissanpäivät, koska Tex-julkaisujen suma on mallia korskea. Kirsikkana kakussa toimii vieläpä painotuore Ken Parker -pokkari, joten lehtipisteeltäkin haettu länkkärisäkillinen on laatua pullollaan.

TeK29_1

Perus-Texissä palattiin värillisten välipalojen jälkeen mustavalkoiseen ilmaisuun kovalla rytinällä. Ainakin Tri Tuomion mielestä juuri nyt on tarjolla parasta mahdollista nyky-Texiä. Numerossa 8/2015 käynnistyvä tarinakokonaisuus varsinkin on huumaavan jylhä takaa-ajodraama, jossa Mauro Boselli ja Corrado Mastantuono pistävät parastaan. Suosittelen sitä Tex-fanien lisäksi Texiin vasta tutustuville ja jopa jossain vaiheessa Texiin kyllästyneille. Nyt on ruuti kuivaa!

TexK29_2

Klassista Texiä ei kuitenkaan ole syytä unohtaa: Texin seikkailut järjestyksessä paketoivan Tex Willer Kirjasto -sarjan osa 29 Terroria Rio Sonoralla tihkuu lännenviihteen ydinmehua, minkä voi jo päätellä lukujen nimistäkin – Verta Laredossa, Kuoleman kilpajuoksu, Kaksintaistelu aamunkoitossa, Kuumaa lyijyä

TexK29_3

Artikkeliosuudessa esitellään ylityöllistetyn Aurelio Galeppinin avuksi tulleista apupiirtäjistä Mario Uggeri. Samalla valaistaan enemmänkin sitä prosessia, millä Texien toteuttaminen muuttui muutaman hengen hikipajasta tehokkaaksi käsityöläisten koneistoksi. Monet manga-sarjat toteutetaan muuten samalla systeemillä: mestari tekee tärkeimmät osuudet ja kisällit hoitavat taustat ja oppivat samalla seuraaviksi mestareiksi.

TexK29_4

Hienohelmoja varoitettakoon jälleen kerran. Näissä vanhoissa Texeissä on voimassa nykyajalle jo osittain vieraaksi muuttunut arvomaailma. Texin ja hänen tovereidensa puheet ja teot ovat ajoittain väkivaltaisempia kuin nykyhetken sankarihahmoilla. Tämä on sitä ajan patinaa, joka lisää näiden tarinoiden antia nykypäivän lukijalle.

Tex Willer Kirjasto 29 – Terroria Rio Sonoralla nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla kautta maan!