Tuhtiakin tuhdimpaa lännenviihdettä – Flagstaffin suuri vehkeily

Vuosi 2016 on ollut Tex Willerin ystäville hyvää aikaa. Perusjulkaisussa jatketaan tasaisen laadukkaalla linjalla. Suuralbumeissa on päästy ihailemaan muun muassa Paolo Eleuteri Serpierin ja Enrique Breccian taidetta. Kirjasto lataa klassikkoa klassikon perään ja Kronikat pitävät huolen nostalgiasäväreistä. Panini pukkasi markkinoille keräilykirjankin.

Vuoden ylivoimaistesti tuhdein Tex-julkaisu on kuitenkin mahtiopus Flagstaffin suuri vehkeily – 784 sivua jykevää lännenseikkailua. Sivumäärästä huolimatta giganttiin mahtuu vain kaksi seikkailua, joten nyt todellakin on pitkää seikkailua tarjolla. Nykyisin pisimmät tarinat mahtuva kolmeen perus-Texiin, mutta tämän albumin nimeä kantava tarinakokonaisuus on aikoinaan kattanut numerot 12/1985–1/1986. Alunperin 70-luvun alkupuolella julkaistu seikkailu on Gianluigi Bonellin ja Erio Nicolòn käsialaa.

texkirja

Päälle 500-sivuisen päätarinan lisäksi pakettiin mahtuu Flagstaffiin osittain sijoittuva Mies ilman menneisyyttä, joka on astetta nuoremman tekijäpolven taidonnäyte. Tarinasta vastaa Claudio Nizzi ja taiteesta Claudio Villa. Tex-diggareille erittäin tuttuja nimiä molemmat. Tämä Texeissä 15/1996–1/1997 julkaistu loppukevennyskin kellottaa sekin reilut 250 sivua, eli tällekin tarinalle on tarjolla syvyyttä ja kaikupohjaa.

texk1

Flagstaffin suuri vehkeily on vaatimattomasti kaikkien aikojen pisin yhtenäinen Tex-seikkailu. Tai ehkä Tex-seikkailu on tässä väärä termi, sillä Texin viruessa telkien takana molemmat Kitit ja Tiger Jack saavat myös runsaasti ruututilaa. Konnien eeppinen juonittelu ja sankareiden taistelu sitä vastaan rakennetaan huolellisesti, joten keskivertoon Tex-seikkailuun verrattuna tässä tarinassa on huomattavan vähän paikasta toiseen laukkaamista ammuskeluineen ja huomattavan paljon puhuvia päitä. Juonittelun panokset ovat sen verran kovat, että jännityskerroin pysyy katossa toiminnallisuuden ollessa sanallistakin.

texk2

Yritetäänpä juonitiivistelmää: Eräs mahtimies on iskenyt silmänsä navajojen mailla sijaitseviin kultaesiintymiin ja päättää häätää intiaanit mailtaan. Ensin tieltä raivataan Tex, joka saa riesakseen murhasyytteen ja päätyy pakkotyöhön. Julman juonen loppukaneettina Tex surmattaisiin ”pakoyrityksen” yhteydessä ja navajot ajetaan mailtaan reservaattiin. Konnat juonineen ovat sitä luokkaa, että silkkihansikkaat unohdetaan jo alkupään sivuilla. Erittäin kovaksi keitetty länkkäridekkari siis tarjolla.

Navajojen kulta käväisee mielessä myös seuraavan seikkailun aikana, kun Tex kapakkatappelun jälkeen jälleen kerran korvaa vahingot ruhtinaallisesti ja tarjoaa kierroksen kaikille. Kuinka iso osa navajojen kullasta onkaan vuosien varrella päätynyt juottoloiden peilien uusimiseen ja janoisten tappelupukarien kurkkujen kostutukseen?

texk3

Mies ilman menneisyyttä on tavallisesta huomattavastikin poikkeava Tex-seikkailu, sillä tällä kertaa on tarjolla romantiikkaa Kit Willerin rakastuessa ute-päällikön tyttäreen. Nuori rakkaus tosin lepattaa veristen välienselvittelyjen keskellä, joten hempeilyä tasapainotetaan kyyneleillä.

texk6

Nizzin tarina on parasta laatu Texiä, mutta kuninkuusluokkaan sen nostaa Claudio Villan taide. Kansitaiteen erikoismies hallitsee myös sarjakuvallisen ilmaisun. Ja jos puhutaan kasvojen piirtämisestä, niin Villan realismin, ilmeikkyyden ja ilmaisuvoiman yhdistelmään kykenee noin yksi sarjakuvapiirtäjä tuhannesta. Veitsitappeluiden dynamiikkaa yhtään väheksymättä. Eli jos ensimmäisen tarinan eeppinen hitaus syö hermoja, niin välipalaksi voi nautiskella lopun silmäkarkit.

texk5

Tästä jykevä paketti joulukuusen alle siis. Luettavaa riittää koko pyhiksi, jos malttaa olla ahmimatta. Se ahmimatta jättäminen tosin saattaa olla melkoinen haaste.

Flagstaffin suuri vehkeily nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Kuuminta kesälukemista: Tex Willer -suuralbumi 31 – Kadonnut laiva

Texin suuralbumiin on tällä kertaa ahdettu tavallista enemmän toimintaa, sillä sisäkannetkin ovat sarjakuvakäytössä tavanomaisten tekijäesittelyiden sijaan. Tekijät ovat onneksi sen verran tuttuja Texin faneille, että ratkaisu tuskin aiheuttaa närästystä. Nyt on sarjakuva pääosassa.

TexSA1

Tuhti tarina on julkaistu suomeksi aikaisemminkin, vuonna 1990 Texin numeroissa 3 – 5. Kadonnut laiva todellakin ansaitsee uusintansa, sillä suuressa koossa Claudio Villan taide pääsee paremmin oikeuksiinsa. Texin kansitaiteilijana loistanut tekijämies antaa graafisen osaamisensa näkyä myös sisäsivuilla. Yksityiskohtaisia maisemia riittää, mutta aivan erityisesti Villa loistaa hahmojen uurteisissa kasvoissa. Nämä villin lännen asukkaat eivät ole kasvaneet pumpulissa pullamössöä syöden, eli elämä rankalla rajaseudulla on jättänyt jälkensä. Tämän albumin sivuhahmojenkin kasvonpiirteet muistaa siis kauan. Erityismaininnan arvoinen veijari on Texiä ja Kit Carsonia hartaasti väijyvä Yakali. Villa suorastaan herkuttelee tämän synkän hiipparin habituksella.

TexSA4

Albumi on kahden Claudion kauppa, sillä tällä(kin) kertaa käsikirjoitusvastuussa on Claudio Nizzi. Laatua takaava nimi hänelläkin. Tällä kerta Texin ja Kitin seikkailun käynnistäjänä toimii Morisco, joka pyytää kaksikkoa selvittämään autiomaahan kadonnutta laivaa ja sen ruumasta löytyvää aarretta jäljittämään lähteneen arkeologi-ystävänsä kohtalon. Ja kun Moriscosta on kyse, niin lievää voimakkaampaa kauhutunnelmointia on luvassa, mutta enpä paljastakaan enempää. Saattaapi olla mörmöjä pahiksina, vaan saattaapi olla olemattakin.

TexSa2

Kadonnut laiva on siis uusintansa ansainnut, eritoten liekeissä olevan Claudio Villan ansiosta. Hänen kuvittamansa hahmot tulevat niin mukavasti iholle. Elokuvafriikeillekin on bongattavaa, sillä erään konnan kasvonpiirteet vaikuttavat kovasti tutuilta. Jos mökkilukemisiksi hankkii vain yhden lännenlukemiston tänä kesänä, niin Kadonnut laiva tai tuorein Ken Parker kannattaa pitää kärkikahinoissa mukana. Mieluiten tietenkin molemmat, sillä kaksin aina kaunihimpi.

Tex Willer -suuralbumi 31 – Kadonnut laiva juuri nyt lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla kautta maan!