Mestari kylvää kuolemaa – järkälemäistä lännenviihdettä

Syys saapuu ja sen mukana perinteinen Tex-järkäle. Kuluva vuosi on ollut Tex-julkaisuissa jossain määrin konnakeskeinen. Nyt on klassisista konnista Mestarin vuoro astua näyttämölle. Mefisto, Yama ja Proteus keräilevät voimia kulisseissa. Mestari kylvää kuolemaa tarjoilee tuhdin kattauksen katalaa myrkynlykkäystä ja räjähtävää terroria. Mestarin konnankoukkujen jälkeen tarjoamme vielä jälkiruuaksi upean tulkinnan intiaanisotien legendaarisimmasta taistelusta.

Tiiliskivi korkataan Gianluigi Bonellin juonimalla ja Guglielmo Letterin kuvittamalla tarinalla Mestari iskee – San Franciscon myrkkymurhat. Luvassa on dekkarimman ääripään Texiä, eli ulvovien luotien sijaan luvassa on paljon puhuvia päitä. Hieman jopa uiviakin päitä. Paljon puhuu sekin seikka, että ensimmäistä laukausta odottelemme sivulle 94 saakka. Synkän intron jälkeen seikkailua käynnistellään lystikkäissä saunatunnelmissa.

Alkukevennyksestä siirrymme tosin pian Mestarin terroritekoihin. Herran modus operandina on uhata kokonaista kaupunkia ja vaatia mehukkaat lunnaat. Myrkytysten ohella tämä San Franciscoon sijoittuva seikkailu sisältää tuhdin määrän turpasaunoja, joten toimintaakin on tarjolla, vaikka aseet pysyvät koteloissa.

Bonelli osoittaa rohkeuttaan tarinankertojana myös pihtaamalla pääkonnan näyttämistä. Ensimmäistä kunnon vilausta Mestarista odottelemme sivun 160 pakeille.

Tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä päättyy Texin ja San Franciscon kannalta onnekkaasti. Hyvää konnaa ei kuitenkaan kannata poistaa kuvioista, joten Mestari palaakolttosten pariin heti seuraavassa tarinassa Mestarin paluu – New Orleansin tuhopommit. Piirtäjän puikoissa jatkaa Letteri. Kirjoitushommissa vetovastuu siirtyy Mauro Bosellille. Boselli ei lähde peesailemaan Mestari-tarinan hiiviskeleviä tunnelmia ja tekstipainotteisuutta, vaan myrkky vaihtuu ruutiin ja räjähdyksiin. Eli vähemmän dekkaria ja enemmän toimintaa.

Mukana on myös aitoja Villin lännen hahmoja vierailevina tähtinä. Kit Carsonin sukat laittaa pyörimään eräskin Annie Oakley.

Buffalo Billin sirkus ajoittaa vierailunsa New Orleansiin todella epäonnekkaasti, mutta lukijan riemuksi se tietää vanhojen tuttuja turisemaan Texin ja Kitin kera.

Ensimmäisen seikkailun maanläheisempien tunnelmien jälkeen on virkistävääkin, että Mestarin paluu viettää Bond-konna -sfääreihin, eli pääkonnan megalomaniassa ja eksoottisia kykyjä omaavissa kätyreissä ei säästellä. Megalomaniasta saammekin passelin aasinsillan tämän tiiliskiven päättävään tarinakokonaisuuteen…

Kahden dekkarihenkisen kaupunkitarinan jälkeen pääsemme haukkaamaan happea avoimelle preerialle, kun käsikirjoittaja Claudio Nizzi ja kuvittaja Giovanni Ticci ottavat käsittelyynsä kenraali Custerin kohtalon intiaanisotien kenties merkittävimmässä taistelussa.

Nizzin rohkeutta tämän tarinan suhteen ei käy kiistäminen. Little Bighornin taistelu on Villin lännen harrastajille suurten tunteiden ja intohimojen temmellyskenttää, joten faktojen on oltava kuosissa. Custerin lopullista tragediaa pohjustetaan tarinalla, jossa Tex ja Kit tekevät tyhjäksi Custerin pään menoksi punotun salaliiton. Samalla Custer tuodaan lähelle lukijaa, jolloin Little Bighornin taisteluun johtaneet virheliikkeet saavat perustelunsa.

Kolmiosainen tarinakokonaisuus lienee kunnianhimoisimpia Texin historiassa. Lukijalle avataan poliittinen ja taloudellinen tilanne, joka johti valkoiset maahantunkeutujat intiaaneille luvatuille maille ja vei hiljalleen kyteneen konfliktin avoimeen sotaan.

Nizzi tekee Texistä taistelun kulkua seuraavan tarkkailijan todella osaavin liikkein. Ticcin onkin helppo rakentaa vankan käsikirjoituksen päälle huimaa elegiaa preeriaintiaanien elämäntavalle. Little Bighorn oli viimeinen todella tuntuva isku valkoisten etenemistä vastaan.

Tex-jätti päätetään siis todella painavalla tarinalla. Järkäle tarjoaakin jokaiselle jotakin, sillä tarjolla on älyllisempää dekkarointia, hulluja rikollisia, historiallisia hahmoja ja historiallisia tapahtumia. Vähän tavallista vakavampaa Texiä siis. Texin ja Kit Carsonin välisen sanailun ystäviä ei silti ole unohdettu, eli parivaljakko piruilee toisilleen totuttuun tapaansa,

Nämä seikkailut on julkaistu aikaisemmin suomeksi 1989, 1997 ja 2002. Jos eivät löydy jo hyllystä, niin pakollinen hankinta Tex-faneille. Suositellaan myös kaikille hyvän lännenviihteen ystäville. 784 sivua parasta mahdollista Tex Willeriä!

Tex Willer – Mestari kylvää kuolemaa sarjakuvakauppiailla 25.10.207! Ennakkotilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Tuhtiakin tuhdimpaa lännenviihdettä – Flagstaffin suuri vehkeily

Vuosi 2016 on ollut Tex Willerin ystäville hyvää aikaa. Perusjulkaisussa jatketaan tasaisen laadukkaalla linjalla. Suuralbumeissa on päästy ihailemaan muun muassa Paolo Eleuteri Serpierin ja Enrique Breccian taidetta. Kirjasto lataa klassikkoa klassikon perään ja Kronikat pitävät huolen nostalgiasäväreistä. Panini pukkasi markkinoille keräilykirjankin.

Vuoden ylivoimaistesti tuhdein Tex-julkaisu on kuitenkin mahtiopus Flagstaffin suuri vehkeily – 784 sivua jykevää lännenseikkailua. Sivumäärästä huolimatta giganttiin mahtuu vain kaksi seikkailua, joten nyt todellakin on pitkää seikkailua tarjolla. Nykyisin pisimmät tarinat mahtuva kolmeen perus-Texiin, mutta tämän albumin nimeä kantava tarinakokonaisuus on aikoinaan kattanut numerot 12/1985–1/1986. Alunperin 70-luvun alkupuolella julkaistu seikkailu on Gianluigi Bonellin ja Erio Nicolòn käsialaa.

texkirja

Päälle 500-sivuisen päätarinan lisäksi pakettiin mahtuu Flagstaffiin osittain sijoittuva Mies ilman menneisyyttä, joka on astetta nuoremman tekijäpolven taidonnäyte. Tarinasta vastaa Claudio Nizzi ja taiteesta Claudio Villa. Tex-diggareille erittäin tuttuja nimiä molemmat. Tämä Texeissä 15/1996–1/1997 julkaistu loppukevennyskin kellottaa sekin reilut 250 sivua, eli tällekin tarinalle on tarjolla syvyyttä ja kaikupohjaa.

texk1

Flagstaffin suuri vehkeily on vaatimattomasti kaikkien aikojen pisin yhtenäinen Tex-seikkailu. Tai ehkä Tex-seikkailu on tässä väärä termi, sillä Texin viruessa telkien takana molemmat Kitit ja Tiger Jack saavat myös runsaasti ruututilaa. Konnien eeppinen juonittelu ja sankareiden taistelu sitä vastaan rakennetaan huolellisesti, joten keskivertoon Tex-seikkailuun verrattuna tässä tarinassa on huomattavan vähän paikasta toiseen laukkaamista ammuskeluineen ja huomattavan paljon puhuvia päitä. Juonittelun panokset ovat sen verran kovat, että jännityskerroin pysyy katossa toiminnallisuuden ollessa sanallistakin.

texk2

Yritetäänpä juonitiivistelmää: Eräs mahtimies on iskenyt silmänsä navajojen mailla sijaitseviin kultaesiintymiin ja päättää häätää intiaanit mailtaan. Ensin tieltä raivataan Tex, joka saa riesakseen murhasyytteen ja päätyy pakkotyöhön. Julman juonen loppukaneettina Tex surmattaisiin ”pakoyrityksen” yhteydessä ja navajot ajetaan mailtaan reservaattiin. Konnat juonineen ovat sitä luokkaa, että silkkihansikkaat unohdetaan jo alkupään sivuilla. Erittäin kovaksi keitetty länkkäridekkari siis tarjolla.

Navajojen kulta käväisee mielessä myös seuraavan seikkailun aikana, kun Tex kapakkatappelun jälkeen jälleen kerran korvaa vahingot ruhtinaallisesti ja tarjoaa kierroksen kaikille. Kuinka iso osa navajojen kullasta onkaan vuosien varrella päätynyt juottoloiden peilien uusimiseen ja janoisten tappelupukarien kurkkujen kostutukseen?

texk3

Mies ilman menneisyyttä on tavallisesta huomattavastikin poikkeava Tex-seikkailu, sillä tällä kertaa on tarjolla romantiikkaa Kit Willerin rakastuessa ute-päällikön tyttäreen. Nuori rakkaus tosin lepattaa veristen välienselvittelyjen keskellä, joten hempeilyä tasapainotetaan kyyneleillä.

texk6

Nizzin tarina on parasta laatu Texiä, mutta kuninkuusluokkaan sen nostaa Claudio Villan taide. Kansitaiteen erikoismies hallitsee myös sarjakuvallisen ilmaisun. Ja jos puhutaan kasvojen piirtämisestä, niin Villan realismin, ilmeikkyyden ja ilmaisuvoiman yhdistelmään kykenee noin yksi sarjakuvapiirtäjä tuhannesta. Veitsitappeluiden dynamiikkaa yhtään väheksymättä. Eli jos ensimmäisen tarinan eeppinen hitaus syö hermoja, niin välipalaksi voi nautiskella lopun silmäkarkit.

texk5

Tästä jykevä paketti joulukuusen alle siis. Luettavaa riittää koko pyhiksi, jos malttaa olla ahmimatta. Se ahmimatta jättäminen tosin saattaa olla melkoinen haaste.

Flagstaffin suuri vehkeily nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Ennakkohehkutus: Tex Willer ja Kapinan liekkejä Kanadassa

Nyt on pitkien Tex-tarinoiden ystäville mannaa luvassa! Kun sivuja Tex-järkäleessä on 784 ja opukseen mahtuu kokonaista kolme tarinaa, niin mahdollisuuksia viipyilevään tarinankerrontaan ja nyansseilla herkutteluun todellakin on tarjolla. Tilaisuutta tarjota klassikkotarinoita ei jätetä käyttämättä, eikä sillisalaattiefektiä tarvitse pelätä. Jyhkeät tarinakaaret ovat nyt pääosassa. Ja osaavat tekijät.

GigaTex1

Kapinan liekkejä Kanadassa aloittaa kattauksen ja ottaa kaikki tehot irti tuhdista sivumäärästään. Aikaa on jopa Texille epätyypillisen riehakkaaseen lystinpitoon kapakassa. Noin 200 sivua myöhemmin sankarimme joutuvat virumaan toteemipaaluun sidottuna ja kidutuksella uhattuna pidempään kuin pari sivua, jolloin jännitys ehtii kiristyä huomattavasti tiiviimmäksi kuin muutaman sivun pakollisessa kärvistelyssä ennen pikaista ihmepelastusta.

GigaTex

Avauksen kattavat eteemme Guido Nolitta ja Fernando Fusco, ja aivan erityiset pisteet pitää antaa erämaatunnelmoinnille. Fusco osaa jylhät pohjoiset metsämaisemat. Vaihtelua aavikkofiiliksille siis. Kanadan itsenäistymistä brittien vallasta halajavat tahot yllyttävät alueen intiaaniheimot kapinaan valkoisia vastaan ja kahakassa on mukana myös rikollista valkoista ainesta, jotka Tex haluaa saattaa vastuuseen teoistaan. Aisaparina toimii ratsupoliisi Jim Brandon. Virkistävää vaihtelua tietysti tämäkin. Seuraavissa tarinoissa Texin selustan turvaa vanha tuttu Kit Carson, joten harmaahapsen faneilla ei ole syytä mennä mököksi.

GigaTex2

Tarinan päätteeksi siirrymme hetkeksi haikeisiin tunnelmiin, sillä kirjan nimitarinan kuvituksesta vastaava Fernando Fusco poistui keskuudestamme 10. 8. 2015. Piirtäjämestarin muistoa kunnioitamme Janne Viitalan artikkelilla.

Seuraava seikkailu Aaveiden majatalo on Tex-seikkailuksi hieman epätyypillinen, sillä se on tyylipuhdas suljetun tilan mysteeri. Alussa tekijätiimi Claudio NizziGuglielmo Letteri herkuttelee jopa kauhuelementeillä.

GigaTex5

Myrskyisen yön jälkeen öykkärimäisesti käyttäytynyt herra Blackton katoaa ja jäljellä on vain verilammikko. Majatalon isäntä vetoaa kiroukseen, mutta Tex ja Kit ryhtyvät selvittämään josko Blacktonin mystisen katoamisen taustalla vaikuttaisivatkin maallisemmat tekijät. Pian luodit surisevat korvissa. Perustavanlaatuista Tex-viihdettä. Toiminee kaikilla Texin ystävillä. Keskitietä kuljetaan. Horjumatta.

GigaTex4

Tiiliskiven päättävä Lain yläpuolella esittelee astetta persoonallisemman taiteilijan Victor De La Fuenten päästessä Nizzin käsikirjoituksen kimppuun. Komeaa ja yksityiskohtaista jälkeä piisaa. Naiskauneuttakin on tarjolla, jopa hieman tavallisesta poikkeavassa roolissa. Mainittiinko sana ”vaihtelu” jo?

GigaTex6

Tarinassa salaperäinen järjestö tuomitsee moraalittomia liikemiehiä ennenaikaiseen hautaan. Reilu 200 sivua viilettää ohi kuin siivillä. Ylimääräisen bonuksena toimivat hait. Toki kunnon pääkonnalla pitää olla haikaloja ja intoa käyttää niitä.

GigaTex7

Tämän syksyn Tex-julkaisuissa on seikkailtu paljon San Franciscossa ja niin tässäkin tarinassa. Mukavaa vertailla eri tekijöiden ja vuosikymmenien tulkintoja samoista kaduista ja hahmoistakin.

Hauskana yksityiskohtana alleviivattakoon myös tämän kirjan tarinoiden alkuperäisiä ilmestymisvuosia. Aikajanalla pompimme 70-luvun lopusta 80-luvun lopun kautta ysärin loppuun. Eli kannattaa lukaista nämä tarinat silläkin silmällä – onko kymmenen vuotta Texin maailmassa pitkä aika vai ei? Muuttuvatko asiat, vai tapahtuuko pysymistä ja paranemista? Tarinat on suomentanut legendaarinen Renne Nikupaavola, joten siltäkin osin liikumme klassikkolinjalla.

Kapinan liekkejä Kanadassa löytyy kirjakaupoista ja sarjakuvakauppiailta 21. 10. 2015!

Kuuminta kesälukemista: Tex Willer -suuralbumi 31 – Kadonnut laiva

Texin suuralbumiin on tällä kertaa ahdettu tavallista enemmän toimintaa, sillä sisäkannetkin ovat sarjakuvakäytössä tavanomaisten tekijäesittelyiden sijaan. Tekijät ovat onneksi sen verran tuttuja Texin faneille, että ratkaisu tuskin aiheuttaa närästystä. Nyt on sarjakuva pääosassa.

TexSA1

Tuhti tarina on julkaistu suomeksi aikaisemminkin, vuonna 1990 Texin numeroissa 3 – 5. Kadonnut laiva todellakin ansaitsee uusintansa, sillä suuressa koossa Claudio Villan taide pääsee paremmin oikeuksiinsa. Texin kansitaiteilijana loistanut tekijämies antaa graafisen osaamisensa näkyä myös sisäsivuilla. Yksityiskohtaisia maisemia riittää, mutta aivan erityisesti Villa loistaa hahmojen uurteisissa kasvoissa. Nämä villin lännen asukkaat eivät ole kasvaneet pumpulissa pullamössöä syöden, eli elämä rankalla rajaseudulla on jättänyt jälkensä. Tämän albumin sivuhahmojenkin kasvonpiirteet muistaa siis kauan. Erityismaininnan arvoinen veijari on Texiä ja Kit Carsonia hartaasti väijyvä Yakali. Villa suorastaan herkuttelee tämän synkän hiipparin habituksella.

TexSA4

Albumi on kahden Claudion kauppa, sillä tällä(kin) kertaa käsikirjoitusvastuussa on Claudio Nizzi. Laatua takaava nimi hänelläkin. Tällä kerta Texin ja Kitin seikkailun käynnistäjänä toimii Morisco, joka pyytää kaksikkoa selvittämään autiomaahan kadonnutta laivaa ja sen ruumasta löytyvää aarretta jäljittämään lähteneen arkeologi-ystävänsä kohtalon. Ja kun Moriscosta on kyse, niin lievää voimakkaampaa kauhutunnelmointia on luvassa, mutta enpä paljastakaan enempää. Saattaapi olla mörmöjä pahiksina, vaan saattaapi olla olemattakin.

TexSa2

Kadonnut laiva on siis uusintansa ansainnut, eritoten liekeissä olevan Claudio Villan ansiosta. Hänen kuvittamansa hahmot tulevat niin mukavasti iholle. Elokuvafriikeillekin on bongattavaa, sillä erään konnan kasvonpiirteet vaikuttavat kovasti tutuilta. Jos mökkilukemisiksi hankkii vain yhden lännenlukemiston tänä kesänä, niin Kadonnut laiva tai tuorein Ken Parker kannattaa pitää kärkikahinoissa mukana. Mieluiten tietenkin molemmat, sillä kaksin aina kaunihimpi.

Tex Willer -suuralbumi 31 – Kadonnut laiva juuri nyt lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla kautta maan!

Kubertin Tex Willer nyt suuralbumina!

TexSuuralbumi0114
Tex Willer ratsastaa yksin. Pitkän kotimatkan pysähdyspaikkana on vanhan ystävän Ethan Colterin maatila, mutta julma kohtalo on johdattanut ensin paikalle neljän raa’an konnan tien. Julmuuksien todistajaksi joutunut matkamiehemme päätyy itsekin kuolleeksi luultuna tien sivuun, mutta hän palaa kuoleman porteilta kostajana paholaiskvartetin jäljille. Omiin suuntiinsa hajautuneiden tappajien saalistus jakautuu neljäksi kovaotteisen koston tarinaksi, jotka nivoutuvat toisiinsa kuumeisella vihalla ja vimmalla. Jahdatut kuoleman lähettiläät paikallisine kätyreineen joutuvat teoistaan ankarasti tilille ranchiseudulla, pikkutaajamissa ja aavekaupungissa sekä aina apachien vuorikylässä asti.
5929-tex@015-240#.qxd
Joe Kubert on seikkailusarjakuvan ihailluimpia ja arvostetuimpia piirtäjiä, jonka tiukkailmeiset sankarit ja lennokas viivankäyttö ovat tulleet tutuiksi Hurjan Lännen, Haukkamiehen, Tarzanin, Batmanin, Sgt. Rockin ja Tuomarin rajuimmista seikkailuista. Claudio Nizzi kirjoitti hänelle jämerän tarinan, jossa Tex joutuu toimimaan ilman tuttuja kumppaneitaan, tavallistakin päättäväisemmin ja suorasukaisemmin. Yksinäinen kostaja on merkkiteos Tex Willerin historiassa myös värillisenä suurteoksena ja avauksena Yhdysvaltain markkinoille. Tarina on julkaistu myös Suomessa nelivärisenä, kovakantisena kirjana, mutta nyt Kubertin hienoa viivaa pääsee ihailemaan mustavalkoisena versiona.

KubertTex1

”Tex on määrätietoisempi, kovempi ja jopa väkivaltaisempi, mikä soveltuu hyvin Joe Kubertin piirrostulkintaan. Siinä voi havaita heijastumia Sgt. Rockin melankoliasta, Tarzanin dynaamisuudesta sekä Tuomarin raivosta.”

Sergio Bonelli
KubertTex2

Tex Willer: Yksinäinen kostaja on mustavalkoinen, 224-sivuinen suuralbumi, ja se ilmestyy 21.05.2014. Albumi on myynnissä hyvin varustetuissa kirja- ja sarjakuvakaupoissa sekä lehtipisteissä. ISBN: 978-952-233-757-3

Tex Willer -suuralbumi 23: Villi Pohjola

Kanadan Saskatchewanin pohjoisissa metsissä lymyävä puoliverinen Jesus Zane elää kostaakseen valkoisen miehen vääryydet. Lähetysasemalla ankarasti kasvatettu orpopoika elättää täysikasvuisena leppymätöntä vihaa hyljeksityn äitivainajan jo kohtalokkaan perimänsä vuoksi. Valtavan erämaan suojissa paatunut tappaja on pitkään välttänyt lain sinnikkään kouran.

Ratsupoliisin punatakki, luutnantti Jim Brandon haavoittuu jahdissa pahasti ja kutsuu ystävänsä Tex Willerin ja Kit Carsonin apuun. Kolmikon täydentää tuttu metsästäjäkumppani Gros-Jean. He aloittavat jäljityksen lähetysasemalta, jonne Zanenkin tie on vienyt vanhoja ystäviä yllättämään. Panokset kovenevat kun Zane kaappaa entisen rakastettunsa Sheewan.

Claudio Nizzi kirjoitti Texille tavallista ankaramman erämaanseikkailun ja Goran Parlov (Ken Parker, Nick Raider) piirsi suuret pohjoiset maisemat ja rankan jahdin vahvalla kuvantajullaan. Seikkailu on julkaistu aiemmin pienemmässä sivukoossa Tex Willer -numeroissa 7-8/2001.

Tex Willer -suuralbumi 23: Villi Pohjola ilmestyi 23.6.2010. 224 sivua, suositushinta 11,90€. Jakelu: lehtipiste ja kirjakauppa.