Lukijat kysyvät, Asterix-kääntäjä vastaa!

Spontaani jutustelu Asterix-albumista Kilpa-ajo halki Italian kääntäjä Mirka Ulannon kanssa Turun Necrocomiconissa johti Facebook-kyselyyn ja lopulta haastatteluun Tampere Kupliissa. Koska mielenkiintoinen aihe ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, niin Mirka askarteli lukijoiden kysymyksistä jutun oman blogiinsa, joka julkaistaan nyt täällä Egmontin omassa blogissakin. Eli nyt Tri Tuomio vaikenee hetkeksi ja päästää Mirkan ja lukijat ääneen. Luvassa on vähän kuvia ja paljon asiaa!

Egmont Kustannus keräsi somekanavillaan lukijoiden kysymyksiä uusimman Asterix-albumin kääntämisestä Tampere Kupliissa pidettyä haastattelua varten. Lupasin vastata kysymyksiin myös blogissani, jotta muutkin kuin paikan päälle päässeet saisivat kysymyksiinsä vastauksen. Kiitos paljon kysymyksistä ja niiden yhteydessä annetusta palautteesta! Olen ryhmitellyt kysymyksiä hieman uudelleen sekä lyhennellyt niitä.

Onko kääntäjä lukenut Asterixinsa lapsena eli on tavallaan fanina oman lisänsä tuoja nauruhermoja herkistellen luonnos-/suunnitteluvaiheessa vai oliko työ pelkkää työtä?

Olen ehdottomasti ollut lapsesta saakka Asterix-fani, ja Asterixin saaminen käännettäväksi tuntui sellaiselta vuorenhuipulta, jota kohti tässä ammatissa kivutaan. Kun Asterix-suomennoksilla on ollut itselle niin suuri merkitys, työn tekeminen tuntui tärkeältä jollakin syvällä, sanattomalla tasolla.

Kyllä minulta pääsi parit röhönaurut, kun sain albumin ensi kertaa luettavakseni. Valitettavasti omat vitsit alkoivat jossain vaiheessa tuntua niin moneen kertaan nähdyiltä, että ne eivät tahdo enää naurattaa. Olin iloisesti yllättynyt uuden albumin laadusta, vaikka tekijät ovat vaihtuneet.

Millaista yhteistyötä alkuperäisen tekstin ja juonenlaatijan kanssa tai hänen edustamiensa tahojen kanssa on käyty pääpiirteittäin, onko valvonta tiukkaa ja sitä laadunvalvontaa suomennoksissa?

Onko sinulla niin sanotusti vapaat kädet kääntämisen suhteen vai annetaanko sinulle ohjeita, että minkä tyylinen käännöksen pitää suunnilleen olla?

Saiko kääntäjä avukseen vinkkilistaa albumin lukuisista, monesti nykyaikaan viittaavista karikatyyreistä ja vitseistä?

Albumin piirtäjään ja käsikirjoittajaan minulla ei ole mitään kontaktia. Sen sijaan ranskalainen oikeuksienomistaja oli hyvin aktiivinen, kun normaalisti olen yhteydessä vain albumin toimittajaan ja suomalaisen kustantamon edustajaan.

Käännettävän tekstin mukana tuli tosiaan vinkkilista, jossa selitettiin sanaleikit ja karikatyyrit. Tällaista ei ole minkään muun sarjan kohdalla annettu, enkä tiedä toimiiko mikään muu sarjakuva tällä tavalla. Se toi paljon mielenrauhaa, kun etenkin hahmojen nimet olivat melkoisia väännöksiä, jos olisi pitänyt lähteä itse niitä purkamaan osiin.

Ranskalainen kustantaja hallinnoi vahvalla kädellä albumin kansainvälistä lanseerausta eli kaikkien kieliversioiden ilmestymistä yhtä aikaa. Sen vuoksi minulle saatettiin lähettää ratkaisuja vaikeisiin kohtiin jo ennen kuin olin itse ehtinyt niitä kysellä, koska jokin toinen maa oli ilmoittanut ongelmasta. Valvonta oli tiukkaa etenkin salassapidon suhteen: kaikki materiaali pidettiin salasanojen takana eikä keskustelua saanut käydä tavallisten talliaisten sähköpostitse, vaan kaikki piti hoitaa salatuin yhteyksin.

Normaalisti toimittaja lukee käännöksen ja sillä selvä. Asterixin tapauksessa suomennokseni lähetettiin riippumattomalle ulkopuoliselle suomen oikolukijalle (eli jonnekin Egmontin ulkopuolelle). Oikolukija laati käännöksestä ranskaksi raportin, johon ranskalainen oikeuksienhaltija pedanttisesti perehtyi. Minun tuli sitten kirjelmöidä vuorostani sille englanninkielinen vastine (jotta myös Suomen edustajat pystyisivät seuraamaan keskustelua) jokaisesta kohdasta, jota en halunnut muuttaa oikolukijan ehdotusten mukaisesti.

Oikolukijaa oli selvästi ohjeistettu lukemaan suomennos nimenomaan siltä kantilta, vastaako suomennos alkutekstin sisältöä, joten minun piti vääntää sitten vastaan jokaisesta sanaleikistä, joka ei vastannut alkutekstiä. Esimerkiksi Amaryllixin kommentilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen merkityssisällön kanssa, koska tilalle piti sulloa mitä tahansa kaloihin liittyvää. Oikolukija teki huolellista työtä, ja teinkin tekstiin osan hänen ehdottamistaan muutoksista. En silti ole vakuuttunut, että tämä prosessi olisi tehokkain tapa kontrolloida käännösten laatua. Olen kuitenkin asiatekstejä kääntäessäni saanut usein kommentoitavakseni moniaita joutavia raportteja, joissa valitetaan, että käännöksessä on eri määrä sanoja kuin alkuperäisessä tai että käännöksen välimerkit eivät vastaa alkuperäisiä, joten niihin verrattuna tämä soutaminen oli sentään järjellisellä pohjalla.

Tekemääni vastaselvitykseen tuli sitten Ranskasta useita lisäkommentteja, joissa pyydettiin selvennystä, esimerkiksi ”eihän Morjès-nimen perustana oleva tervehdys ole liian tuttavallinen”. En vieläkään ymmärrä, miten tervehdys on liian tuttavallinen, etenkään kun sitä ei käytetä tervehdyksenä vaan hahmon nimenä…

Mitkä ovat suurimmat haasteet sarjakuvien käännöstyössä?

Miten paljon suomen pitkät sanat aiheuttavat ongelmia, eli joutuuko alkuperäisestä tekstistä jättämään välillä jotain kokonaan pois, että suomennos mahtuu puhekuplaan ?

Yleensä sarjakuvien kääntämisessä suurimmat haasteet liittyvät vaikeasti ymmärrettäviin tai vaikeasti ratkaistaviin sanaleikkeihin ja viittauksiin sekä nimenomaan käännöksen tiivistämiseen puhekupliin. Asterix oli tässäkin erilainen, kun vaikeasti ymmärrettäviin kohtiin annettiin valmiiksi selitykset ja sanaleikit olivat suurimmaksi osin ratkaistavissa kohtuullisella pähkäilyllä.

Käännös tuntui jostain syystä mahtuvan kupliin poikkeuksellisen kivuttomasti. Alkutekstissä käytettiin usein valtavan paksua huutofonttia, jonka ansiosta kuplissa oli paljon tilaa, jota hyödyntää. (Ehkä taittaja on eri mieltä, minä vedän vain silmämääräisesti…) Lisäksi kuplien muoto oli normaali, ei ollut ranskalaisen ilmauksen ympärille muotoiltuja spesiaalikuplia eikä moneen pikkukuplaan pilkottuja jatkoreploja. Asterixin kuplissa oli varmasti ajateltu kääntämistä jo piirtovaiheessa, niin paljon käännösversioihin panostettiin.

Käänsitkö albumin kokonaan yksin vai saitko apua, esim. hankaliin kohtiin?

Varsinaisen käännöstyön tein yksin. Tein kuitenkin muokkauksia oikolukijalta saamani palautteen perusteella ja lisäksi sain esittää kysymyksiä alkutekstistä Ranskan kustantamolle sekä pyytää mielipiteitä albumin toimittajalta ja Suomen kustantamolta.

Tiukka salassapitovelvollisuus teki vaikeaksi pallotella ongelmakohtia muiden kanssa. Erityisesti minulla oli kaksi murheenkryyniä, joista toiseen tarvittiin lauluviittaus ja toiseen poliittinen sitaatti. Lauluviittaukseen kyselin apua ystäviltäni somessa mahdollisimman epämääräisesti ja erittelemättä, mihin se tulisi. Lopulta siskoni keksi puhelimessa ratkaisun ”Kun päättyy tää, Capri vain jää”. Onneksi musiikin harrastajat innostuvat helposti kaivelemaan aivonystyröitään. Poliittisen viittauksen ”Tämä tuli pyytämättä ja yllättäen” hoksasi eräs ystäväni, kun toin sen harrastusryhmälleni aivoriiheen. Näistä suuri kiitos heille, joille se kuuluu.

Miten helppo on löytää alkuperäiskielisille sanaleikeille suomalaiset vastineet?

Osa sanaleikeistä syntyy helposti, kun taas osa on aivan mahdottomia.

Kielellä ja tyylillä leikittelyt, kuten eri hahmojen tai kansojen puhetyylit, löytyvät usein intuitiivisesti: hahmo vain kuulostaa tältä, kun katsoo sen ilmettä kuvasta. Varsinaiset sanaleikit saa yleensä päkistettyä pienen pohdinnan jälkeen (esimerkiksi torikauppias Gothmann). Toiset ovat väkinäisempiä, toiset luontevampia, mutta kun näkee alkuperäiset sanaleikit auki selitettyinä, on helpotus huomata, että melko ontuvia puujalkoja sitä alkutekstissäkin välillä viljellään. Jos juttu on käännöksessä köykäinen, niin ei se automaattisesti ole ollut alkutekstissäkään mitään ikiajoiksi marmoriin nakutettavan nerokasta. Esimerkiksi puheet ”kimbrien hinnasta” perustuvat siihen, että kimbri kuulostaa samalta kuin timbre, postimerkki. Ei siis mitään elämää suurempaa sanailua vaan ihan peruspuujalkaa.

Kaikkia sanaleikkejä ei voi kääntää. Ranskaksi kuoppa tiessä on nid-de-poule eli kananpesä. Kuvituksessa ajellaan kukkovaunuilla, jotka kapsahtavat tällaiseen kuoppaan, eli visuaalisesti kanalintu kököttää kuvassa pesässään. En voinut heitellä näiden viittausten tilalle mitään satunnaisia kana-/munavitsejä, kun juonen puolesta oli puhuttava nimenomaan niistä kuopista teissä. Mahdottomissa kohdissa yritin viritellä tilalle jotakin aivan omaa sanailuani, jos suomen ilmaukset siihen kannustivat, esimerkiksi ”olla ensimmäistä kertaa druidia kyydissä”. Joskus myös lisäsin tekstiin omia sanailujani, vaikka alkutekstissä ei olisi ollut siinä kohdassa mitään, korvatakseni puuttumaan jääviä juttuja. Näin tein ainakin kohdassa, jossa britannialainen sanoo ”tosi kuin vesi” keskustellessaan keitetyn veden mausta.

Miten käännetään uusien henkilöiden ja paikan nimet?

Varmaan henkilönnimet on haastavia?

Paikannimissä ei Asterixissa taida olla mitään kummallista, historialliset nimet jätetään latinaksi ja niiden selitykset eli vastaavat nykyiset kaupunginnimet suomennetaan normaalisti vakiintuneiden nimien mukaan. Yhdessä kohdassa piti pyytää, saisiko kuvituksesta poistettua selityslaatikon, kun tekstissä luki historiallisena nimenä ”Parma”, joka oli selitetty ruudun alareunassa ranskaksi ”Parme”. Selityslaatikon poistaminen ruudusta hyväksyttiin, mutta samalla tehtiin selväksi, että tällaisen muutoksen salliminen on sitten poikkeuksellista kajoamista pyhään kuvamateriaaliin.

Uusien henkilöiden nimien kääntämisessä riitti tässä albumissa puuhaa. Roomalaisten ja gallien lisäksi paikalla vilisi lusitanialaisia, kreikkalaisia, sarmaatteja, kimbrejä, kusheja ja vaikka ketä – joitakin kansoja ensimmäistä kertaa! Hahmoista huomautettiin vinkkilistassa erikseen, mitä kansaa he edustavat eli mitä päätettä nimissä tulee käyttää, mutta muuten sain pohtia itse tykönäni, miten nimet ratkaisen. Monet nimet jätin sinälleen, ne toimivat yhtä hyvin ranskaksi kuin suomeksikin. Tällaisia olivat esimerkiksi Coronavirus, Bacillus ja Mozzarella.

Huomattava osa nimistä vaati kuitenkin käsittelyä. Minulle ei ole luontaista luoda nimiä siten, että otetaan jokin satunnainen lainasana ja isketään siihen pääte perään (vrt. Amaryllix) vaan yritin etsiä nimiä joko hahmon funktioon jollain tavalla liittyen (hampaankiskoja Xylitolix) tai suomen kielen sanastoa suoraan hyödyntäen eli hakemalla sanoja, joissa olisi suoraan haluttu pääte, kuten Paatos tai Kariès. Roomalaiset olivat tältä kantilta helppoja, tutkailin vain käänteissanakirjastani merkitykseltään sopivia -us-päätteisiä sanoja. Sen sijaan esimerkiksi kushinmaan prinsessat (kuten Venehafer) tuottivat päänvaivaa, sillä ne vaativat eksoottisia -fer-äänteitä, joita suomen kielessä ei luontaisesti esiinny, mikä tekee sanaleikkien punomisesta tukalaa.

Täytyykö käännöstyössä huomioida paljonkin historiallisia faktoja ja paikkoja?

Lukion historianopettaja sanoi, että jos tulee ristiriitaa historian ja Asterixin välillä, Asterix on oikeassa. Huomasitko tätä faktaa kääntäessäsi?

Noudattelin historiallisten kohtien käännöksissä alkutekstiä enkä huomannut albumissa niiltä osin vikaa. Löysin kaikki haluamani termivastineet, garumit, cervisiat ja ombrit, enkä tarkistanut onko albumin sisältö historiallisesti oikein. Toivon, että se työ on tehty jo albumia laadittaessa, ja jos jotakin historiallista ristiriitaa on, niin se on tarkoituksellista ja tulee siirtää käännökseen.

Ainoa ongelmakohtani historian suhteen oli termi housujen esiasteelle, mutta koska kaikki aiemmat Asterix-suomennokset käyttävät sanaa ”pöksyt” niin minäkin menin sitten pöksylinjalla virallisempien tekstiilitermien sijaan. Saattaa olla, että jossakin toisessa albumissa historiaseikat olisivat olleet suurempi ongelma.

Oliko albumin nimen suomennos haastavaa? Oliko sinulla paljon muita vaihtoehtoisia nimiä?

Albumin nimi tulee ratkaista heti ensimmäisenä. Ensimmäisen kerran, kun sitä pyydettiin, itse albumia ei ollut vielä saatavilla vaan pelkkä kansikuva. Ehdotimme sen perusteella mahdollisimman yleisluontoista vaihtoehtoa Asterix Italiassa. Ranskan pää ei pitänyt sen geneerisyydestä, joten saimme albumin tutkittavaksemme. Tekstin näkeminen selvensi, mitä transitalique-sanalla haettiin, joten vääntelin sen pohjalta muutamia vaihtoehtoja. Valituksi tullut Kilpa-ajo halki Italian oli ehdotuksista minun ja albumin toimittaneen Janne Suomisen suosikki, mutta muina vaihtoehtoina heiteltiin sellaisia kuin Asterix ja matka halki Italian sekä Asterix ja Italian suurajot. Pidän albumien nimien keksimistä yleisesti ottaen hankalana, joten onneksi sitä ei tarvitse päättää yksin vaan siihen saa toimittajan ja kustantamon mielipiteen.

Onko ranskan kieli vaikeaa kääntää suomeksi? Käännätkö muita kieliä?

Ranskan kääntämisessä on helpot ja vaikeat puolensa. Ranskan sanaleikit eivät käänny suomeen helposti, koska ranskassa voi pelata paljon sillä, että sanat äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan. Sen sijaan normaali ranskankielinen teksti ei yleensä tuota mitään kummempia ongelmia, joten en pidä sitä sinänsä vaikeana. Kielellä on kuitenkin omat ominaispiirteensä, joiden kanssa saa aina olla tarkkana. Esimerkiksi teitittelyä käytetään paljon laajemmin ranskassa kuin suomessa, joten sitä ei kannata automaattisesti suomentaa samaan muotoon vaan harkita sinuttelua tai passiivirakenteita.

Käännän arjessani pääasiassa asiatekstejä englannista suomeen. Lisäksi olen opiskellut ruotsia ja venäjää, joista teen joskus käännöksiä suomeen. Asiatekstien kääntäminen englannista saattaa välillä tukea yllättävillä tavoilla sarjakuvien suomentamista ranskasta. Samat asiat voivat tulla vastaan niin opetusmateriaaleissa kuin agenttijännäreissäkin.

Kuinka pitkä sarjakuva-albumin käännösprosessi on, ja onko prosessissa joitakin tiettyjä työvaiheita? Jos on, niin onko jokin tietty työvaihe kääntäjälle mieluisin tai vastaavasti haastavin?

Normaalisti työskentelen sarjakuvien kanssa niin, että tulostan ensimmäiseksi alkutekstin ja käyn sen läpi kynän kanssa. Olen suttailija, kirjoitan marginaaleihin ylös mieleen saman tien pulpahtavia hyviä ilmauksia ja merkitsen ylös selvitettävät asiat, esimerkiksi viittaukset toisiin albumeihin. Tämä on ehkä mukavin vaihe, vaikka en itse osaa oikein laskea sitä kääntämisen työvaiheeksi, kun se ei ole työlästä.

Seuraavaksi käyn kirjastossa ja lueskelen saman sarjan albumeja etsien vastauksia bongaamiini ongelmakohtiin: miten joku otus on aiemmin äännellyt tai tunnetaanko tämänniminen hahmo ennestään? Siirrän työpisteeni työhuoneesta olohuoneeseen, jossa luovuus kulkee paremmin, ja aloitan ensimmäisen käännösversion.

Kirjoitan tekstitiedostoon raakakäännöksen, johon merkitsen kauttaviivoin eri vaihtoehtoja, jos en osaa tehdä päätöstä saman tien, sekä korostan punaisella hautumaan jätettäviä ongelmakohtia, jotka eivät ratkea peruskonstein. Seuraan silmä kovana alkutekstiä, ettei mitään jäisi kääntämättä.

Seuraavassa vaiheessa lähden käymään käännöstä läpi uudestaan alusta. Teen tekstistä mahdollisimman sujuvaa eli yritän irrottautua ranskan vaikutuksesta ja katsoa tuotosta itsenäisenä teoksena. Selvitän vaikeimmat ongelmakohdat, yleensä nuijimalla neliskanttisia palikoita väkisin pyöreisiin reikiin. Typistän ilmaukset sopivan mittaisiksi ja tarvittaessa karsin sisältöä. Tämä on raskas ja pikkutarkka vaihe, koska kaikki hauskat ja helpot hommat on jo tehty ja vain työläät ovat jäljellä, mutta koska valmis lopputulos siintää jo silmissä, on helppo löytää motivaatio hioa ja viilata. Lopuksi ajan käännökseen koneellisen oikoluvun ja silmäilen tekstin läpi, ettei siihen ole jäänyt mitään keskeneräisyyksiä.

Pystyn rutistamaan 48 sivun albumin kuuteen työpäivään, mutta se ei ole hyväksi kenellekään. Kymmenen työpäivää on jo hyvä: neljä päivää ensimmäiselle versiolle à 12 sivua päivä, neljä päivää toiselle versiolle ja kaksi päivää aikaa ratkoa ongelmia, sairastaa, plärätä sarjakuvia, tilata kirjaston varastokappaleita ja niin edelleen.

Asterixin kanssa en voinut työskennellä normaalisti. Suureellisen salassapidon vuoksi alkuteksti lähetettiin minulle erillisellä tietokoneella. En siis voinut ottaa albumista printtiä tai siirtää työpistettäni luovempaan huoneeseen, vaan survoin lähetetyn läppärin työpöydän laidalle niin, että pystyin tihrustamaan siitä albumin tekstiä ja sitten tekemään nettihakuja omalla tietokoneellani sen rinnalla. Olisi ollut huomattavasti nopeampaa, jos olisin voinut esimerkiksi kopioida selvittämiäni termejä netistä suoraan käännökseen sen sijaan, että pitää vaihtaa näppäimistöä ja kirjoittaa sana toiselle koneelle.

Asterixin osalta haastavinta olivat siis käännöksen ulkoiset (tietotekniset) puitteet. Suomentamiseen annettiin runsaasti aikaa, joten edes lukuisat palautekierrokset eivät tuottaneet aikatauluongelmia.

Asterixin suomentamisessa parasta oli silloin tällöin pilkahtava tunne, että onnistun kunnioittamaan itselleni tärkeitä hahmoja ja pitämään ne sellaisina kuin lukijat ovat ne jo vuosikymmeniä tunteneet, mutta silti lisäämään tekstiin jotain omaani, omaan suuhun sopivan sanan tai itseä huvittavan vitsin – jättämään palan minua voittamattomien kylän historiaan.

Ja sitten Tri Tuomio kaappaa jälleen viestikapulan. Jos Mirkan mietteet sarjakuvien kääntämisestä kiinnostavat laajemminkin, niin suosittelemme tutustumaan blogiinsa tarkemminkin. Ahkera sanaseppä on valaissut Asterixin lisäksi muun muassa Yoko Tsunon, Lucky Luken ja Piko ja Fantasion kääntämisen kiemuroita!

Puuttuuko Kilpa-ajo halki Italian yhä sarjakuvahyllystäsi? Voit hankkia sen vaikkapa täältä!

Ja vielä kerran kiitokset kysymyksistä Facebook-seuraajille!

Huhtikuun hitit Lehtipisteellä!

Kevät sai vihdoinkin kierroksia koneeseensa ja rynnii vauhdilla päälle. Luvassa lienee myös harmaita päiviä ja räntäsadetta. Niiden varalta on hyvä suojautua sarjakuvin. Kuvaa ja sanaa yhdistävä värikäs tai mustavalkoinen luettava pitää kevätmasennuksen loitolla. Tri Tuomion varma ja tutkittu tieto. Perjantaihehkuttelemme tällä kertaa siis Lehtipisteiden sarjakuvavalikoimaa juuri nyt ja lähitulevaisuudessa. Jos Lehtipisteelle on liian pitkä matka, niin tilaaminenkin onnistuu suuren osan tuotteista kohdalla.Aloitamme aakkosjärjestyksen myötä klassikolla Asterix ja gootit. Järjestysnumeroltaan kolmas Asterix-seikkailu tarjoaa vielä hieman hiomatonta ja alkuvoimaista Asterix-meininkiä. Roomalaisia kolkataan melkein joka sivulla. Tarkemman esittelyn löydät täältä. Lehtipisteiden ohella tämä albumi löytyy myös kirja- ja sarjakuvakaupoista. Tilaaminen onnistuu esimerkiksi täältä.Lehtipisteistä juuri nyt löytyvä Bamse 4-5/2018 on tuplanumero ja tarjoilee perheen pienimmillekin sopivaa jännitysviihdettä, jonka parissa aikuinenkaan ei pitkästy. Arvopohja on kunnossa, joten kaikki pelaavat ja reilusti. Tilaa Bamse täältä! Seuraava numero ilmestyy 3.5.2018!

Korkeajännitys 2/2018 ei nimellään lupaa hyvää kaikille sen keskushenkilöille. Sotajännityksen peruskallio jatkaa armotonta marssiaan toisen maailmansodan melskeissä. Tarkemman esittelyn tästä numerosta löydä täältä. Korkkarin tilaaminen puolestaan onnistuu täältä! Vuoden kolmas numero paukkaa Lehtipisteisiin 3.5.2018!Korkeajännityksen Erikoisnumero 2/2018 vie lukijansa toisen maailmanrähinän itärintaman taistelutantereille. Pokkarin kordiitinkatkuinen sisältö on jo esitelty täällä! Seuraava spessu Lehtipisteissä 30.5.2018!Kun Tri Tuomio sai mahdollisuuden sai mahdollisuuden vaikuttaa Lucky Luke -klassikkouusinnan valinnassa, niin Colt osoitti ensimmäisenä tätä teosta, jossa spagettilänkkärien raadollinen maailmankuva käy Morrisin mankelin lävitse ja naurattaa kaikkia muksusta mummoon. Lucky Luke – Palkkionmetsästäjä on jo rakkaudella esitelty täällä. Jos (ja kun) albumia ei löydy Lehtipisteistä, niin kannattaa katsastaa kirjakauppojen hyllyt. Tilaaminen onnistuu esimerkiksi täältä!Tex-faneja todellakin hemmotellaan päivämäärällä 25.4.2018. Maxi-Tex Nueces Valley on klassikko jo syntyessään! Tarinakaari kattaa laajemman ajan kuin yksikään aikaisempi Tex-seikkailu. Innostuneen ennakkohehkutuksen löydät täältä!Spider-Man – Hämähäkkimies 4/2018 jatkaa Salattujen sotien seuraamista. Mukana on yllättäviä hybridiversioita Kostajista ja paljon muuta äimisteltävää. Kolme tarinakaarta pitää huolen siitä, että kyyti on vuoristoratamaisen tasaista. Tiukimmissa kurveissa kannattaa pitää penkistä kiinni. Toukokuun Hämistä odottelemme 9. päivään saakka. Kotiin kannettuna Hämis järjestyy täältä!Tex Willerin vuoden viides numero on sitä kategoriaa, jolla voi korjailla Texiin skeptisesti suhtautuvien sarjakuvaharrastajien arvomaailmaa tolkullisempaan kuosiin. Tri Tuomio lupaileekin, että tässä numerossa käynnistyvä kahden numeron seikkailu on kuluvan vuoden perusjulkaisun tarinoiden kärkikolmikossa. Jos ei ole, niin sitten on todella kovaa Tex-sarjakuvaa tulossa ja Tri Tuomio äimempänä kuin koskaan. Murhamysteeri annoksella arktista kauhua. Pääpahiksessa riittää karismaa ja vaaran tuntua. Kätyriänsäkin rakastaa vihata. Aina hyviä merkkejä. Tarinan päättävä numero ilmestyy 9.5.2018! Tilaa Tex Willer!

Roppakaupalla rytinää, eli Asterix ja Obelix vs. gootit!

Edellinen hehkutettava Asterix oli Caesarin lahja. Nyt hyppäämme reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja otamme käsittelyyn Asterixin seikkailujen kolmannen osan: 1960-luvun alkuvuosina jatkosarjana ilmestyneen ja 1964 albumiksi kootun Asterix ja gootit.

Suomessa albumi näki päivävalon vuonna 1970. Asterix ja gootit on malliesimerkki alkuaikojen Asterixeista. Yleinen meininki on yhä hyvinkin lastensarjakuvamainen ja hahmot hakevat yhä lopullista muotoaan, osan klassikkoveijareista puuttuessa yhä täysin kuvioista. Pääpaino on hyvinkin fyysisellä huumorilla ja ihmisiä tai paikkoja kolhitaan lähestulkoon joka sivulla. Vitsien rytmitys on albumimuodossa liiankin tiheä ja toisteinen. Toisaalta osa huumorista perustuu juurikin toisteisuuteen, joten välttämättä kyseessä ei ole valuvika vaan tekijöiden aikomus.

Albumin ainekset ovat tuttuja ja samat vitsit löytyvät hiotummassa muodossa tulevista albumeista. Koskapa goottien invaasiosta on kyse, niin saksalaisuudesta revitään paljon huumoria. Ja naamioitumisesta. Siinäkin saattaa olla oman kommenttinsa taustalla – kun pistää naapurikansan vetimet yllensä, niin käy naapurikansallisuuden edustajasta, kunhan ei erehdy puhumaan. Kieli merkitsee kansallisuuden, ja tästä tosiasiasta ponnistavaa kielellistä ilottelua ja ilotulittelua onkin luvassa – esimerkiksi vanha tuttu goottifontti on hyötykäytössä.

Naamioitumisen lisäksi myös rajojen ylittämistä tapahtuu albumissa paljon. Roomalaiset yrittävät epätoivoisesti vahtia rajaa, mutta maahantunkeutuja yllättää aina väärästä suunnasta. Yleensä vielä väärä maahantunkeutuja, joka tunkeutuu väärään maahan. Vähemmästäkin legioonalainen kummastuu.

Ja legioonalaisilla on todellakin syytä kummastella tässä albumissa. Harvoin on käskyjen noudattaminen ja esimiesten miellyttäminen yhtä haastavaa. Tai vaarallista. Taikajuomaa nauttineet gallialaiset pitävät siitä huolen. Väkivaltahuumoria ei tässä albumissa siis säästellä.

Armeijatouhujen ihmettelyyn hiipii albumin lopussa hieman vakavampaakin sävyä. 60-luvulla toinen maailmansota on ollut ranskalaisilla vielä tuoreessa muistissa. Ja miksei ensimmäinenkin, sillä goottien kypärämalli peesailee ensimmäisen rähinän saksamallia. Goottien päällikön lippumalli puolestaan tuo mieleen jälkimmäisen maailmanpalon tunnelmat. Ja miksei myös goottibarbaarien hinku valloittaa naapurimaita ja yleinen viehtymys kovaan kuriin ja järjestykseen.

Albumin tarjoama gootti-karikatyyri saksalaisista ei kuitenkaan ole tarpeettoman häijy ja julma, vaan lapsille sopivan huumorisarjakuva mukainen. Hassut sedät heiluu lystikkäästi. Militaristisimmat hihhulit kyllä saavat osansa pilkkakirveestä.

René Goscinny ja Albert Uderzo viihdyttävät siis jälleen kerran koko rahalla, mutta historiaa ei tämän teoksen avulla kannata opiskella. Aikajanat ovat siinä määrin hillittömästi vinksin ja vonksin. Goottejahan ei gallialaisten mailla Asterixin aikoihin vielä hillunut, enempi tässä albumissa viittaillaankin länsi- ja itäsaksalaisiin. Barbaarit paheksumassa toisia barbaareja on hienosti aikaa kestävää huumoria ja sitä tämä albumi tarjoilee paljon.

Asterix ja gootit ei ole Asterixien terävintä kärkeä, mutta tylsistymään sen kanssa ei pääse. Nuorisolaisen mielestä tämä saattaa jopa olla huomattavasti myöhempiä ja älykkäämpiä albumeita mielekkäämpää kohellusta. Eli jälleen yksi ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn mahtuva Asterix! Jos vanha painos on luettu hiirenkorvaiseksi irtolehtiversioksi, niin nyt siis tarjolla painotuore restauroitu laitos sarjishyllyn klassikko-osastolle.

Asterix ja gootit Lehtipisteissä, kirja- ja sarjakuvakaupoissa 21. maaliskuuta 2018!

Voit ostaa albumin täältä!

Ajankohtainen, ajankohtaisempi, Asterix!

Pahoittelemme kentiens hieman tekotaiteellista otsikointia, mutta jälleen kerran muutaman kymmenen vuoden ikäinen Asterix-albumi onnistuu yllättämään ajankohtaisuudellaan. Vuoden 1974 Asterix ja Caesarin lahja on siis täysin relevantti vuonna 2018, vaikka osa viittauksista julkimoihin ja Ranskan vuoden 1974 presidentinvaaleihin kenties ohi liiteleekin.

Leikittelemme ajankohtaisuusteemalla nyt myös siinä mielessä, että tämä presidentinvaaleja kommentoivaa albumia hehkuttava blogikirjoitus ilmestyy viikon myöhässä omiin vaaleihimme nähden, mutta tasapainon vuoksi olemme albumin ilmestymiseen nähden kuukauden etuajassa. Eli olemme juuri nyt sekä jäljessä että edellä aikaamme.

Palailemme itse asiaan… Tämä Asterixin seikkailujen 21. albumi on ensimmäinen tarinakokonaisuus, joka ei ilmestynyt jatkotarinana ennen albumiksi kokoamista, joten kerronnalliset ratkaisut vakavasti ottaville tämä albumi on hyvin mielenkiintoinen tutkittava. René Goscinny tosin on siinä määrin mestarillinen rytmittäjä, että lukija harvemmin pitkästyy niin pahasti, että ehtisi etsimään repsottavia saumakohtia tai äimistelemään häiritseväksi yltyvää episodimaisuutta. Joka tapauksessa kyseessä on kerrontateknillisessä mielessä keskimääräistä mielenkiintoisempi tapaus Asterixien jatkumossa.

Avataanpa hieman juontakin. Roomalainen sotilas nimeltä Dipsomanius kallistaa palveluksensa päättyessä hieman liikaa kuppia ja tulee möläytelleeksi muutaman Caesarin vastaisen kommentin. Caesar ei kuitenkaan heitätytä juoppolallia leijonille, vaan keksii vielä pahemman rangaistuksen: pienen maatilkun Galliasta. Oman kylän jopa. Caesarin juoni menee kuitenkin pieleen, sillä maatilkkuun oikeuttava asiakirja päätyykin erään ravintoloitsijan käsiin ja kepposesta sakenee aiottua sakeampi soppa.

Ortopedix perheineen päättää siis muuttaa Asterixin kylään, jossa osa väestöstä ei katso muualta tulleita hyvältä. Pian Aladobix ja Ortopedix eivät ole ainoa kylän päällikkyydestä kiistelevät tahot ja on vaaliväittelyiden aika. Roomalaiset tekevät parhaansa sekaantuakseen vaaleihin, järkeä puhuvaa Asterixia ei kuuntele kukaan ja pian on pienen kylän itsenäisyys ja yhtenäisyys todellakin uhattuna. Kuulostaako tutulta? Sitähän minäkin. Aina hämmentävän ajankohtaista kommentaaria tarjoilee siis tämäkin klassikko-Asterix.

Sen verran tiukkoja tarinallisia kiemuroita on tarjolla, että Asterix joutuu tarttumaan miekkaansakin. Tämä on harvinaista herkkua Asterixin lukijoille. Harvinaista herkkua on tarjolla myös Trubadurixille. Mitä herkkua? Se selviää lukemalla tämä albumi. Asterix ja Caesarin lahja on jokaisen kodin kirjahyllyyn kuuluva albumi, ja jos allekirjoittanut saisi päättää, niin pakollista luettavaan jokaiselle äänioikeutetulle kautta maapallon. Eli vankat suosittelut siis!

Kovat kannet takaavat omalta osaltaan arvokkaan ja kestävän lukukokemuksen. Luonnollisesti sisältö on huolellisesti restauroitu parhaimpaan mahdolliseen kuosiin.

Asterix ja Caesarin lahja kirjakaupoissa 7.3.2018!

Asterix gallialainen – eurooppalainen klassikko

Vuoden 2017 ehdoton hittituote valikoimastamme oli uunituore Asterix: Kilpa-ajo halki Italian, joka kantaa järjestysnumeroa 37. Avatkaamme vuoden 2018 albumikattaus siis Asterixin ensimmäisellä seikkailulla Asterix gallialainen. Tarinan ensimmäinen sivu näki päivänvalon promolehdykässä kesäkuussa 1959 ja tarinakone käynnistyi kunnolla Piloten ensimmäisessä numerossa saman vuoden lokakuussa. Albumiksi koottuna Asterix gallialainen ilmestyi ensimmäisen kerran kesäkuussa 1961. Painos oli vaatimaton nykyisten myyntilukujen valossa: 6000 albumia. Nykyisissä painosmäärissä on kolme nollaa lisää.

Suomeksi Asterix gallialainen julkaistiin vuonna 1974 järjestyksessä neljäntenätoista albumina. Tämä lienee hämmentänyt asiaan tarkemmin perehtymättömiä lukijoita oikein huolella, sillä alkuaikojen Asterix poikkeaa monessakin asiassa siitä kenties kaikkein tutuimmasta versiosta. Mutta koska Asterix gallialainen ON Asterixin seikkailujen ensimmäinen opus, niin se mahtuu muun muassa Le Monden sadan merkittävimmän kirjallisen teoksen listalle, vaikka ei Asterixin parhaan seikkailun kärkipaikkaa havittelekaan.

Ensimmäisessä Asterixissa moni nykyisin tuttu asia hakee vielä muotoaan. Esimerkiksi Caesarin ulkonäkö muuttuu tämän seikkailun aikana. Obelix on vielä sivuhahmo. Akavavitix asuu luolassa. Idefixiä ei ole olemassa… Tämä tekee albumista myös penteleen mielenkiintoisen, varsinkin jos fiktiivisten maailmojen rakentaminen ja rakentuminen kiinnostaa. Sama pätee toki hahmojen luomiseenkin. Ja taiteeseen. Mitkä reunat pyöristyvät… Mitkä terävöityvät… Mitkä hahmot säilyvät… Mitkä hahmot lähtevät kehittymään… Mitkä hahmot ennakoivat tulevia hahmoja…

René Goscinny ja Albert Uderzo tuskin sitä vielä albumia tehdessään tiesivät, mutta Asterix gallialaisesta tuli alkusoitto Euroopan suosituimmalle sarjakuvasankarille. Tämä oveluutta ja voimaa yhdistelevä pieni voimanpesä kuuluu jokaiseen kirjahyllyyn. Noin kymmenen Asterix-albumin kattaus on pakko löytyä jokaisesta eurooppalaisesta sivistyskodista, ja tämä ensimmäinen seikkailu on luonnollisesti yksi niistä pakollisimmista.

Asterix gallialainen Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 17.1.2018!

Tilaa Asterix gallialainen!!!

Lehtipisteeltä eväät joulunviettoon

Joulun pyhinä voi olla todella tylsää. Ja ennen niitä pyhiä voi tapahtua ns. lahjapaniikkia, jolloin nerokkaat lahjat ovat kiven alla tai muuten hyvässä piilossa. Lehtipisteestä saattaa löytyä lääkettä molempiin ongelmiin, eli jännittävää luettavaa tai lystikkäitä lahjaideoita. Nyt framille siis muutama poiminta joulukuussa 2017 Lehtipisteiden hyllyjä koristavista sarjakuvalukemistoista.

Aloittakaamme kirjaimellisestikin jännityksellä, tarkemmin sanoen Piirtäjämestarien Korkeajännityksellä. Tämä erikoisnumero on takuuvarma hankinta Korkkarien ystävälle, joko lahjaksi tai pitkästymisen torjuntaan. Piirtäjistä mukana ovat Gordon Livingstone, Victor de la Fuente, ja Josè Maria Jorge. 19.6.2017 kuolleelta Livingstonelta on ansaitusti mukana kaksi tarinaa ja tästä numerosta löydät myös hänen muistokirjoituksensa.

Piirtäjämestarien Korkeajännitys – Vakoojien koulu nyt Lehtipisteissä!

Korkeajännitys on sotaviihteen peruskallio ja työmyyrä. Uusi numero paukahtaa Lehtipisteisiin juuri sopivasti joulun alla, joten todella tuoretta toimintaa tarjolla siis. Perinteinen neljän tarinan kattaus – Kommandon kosto, Verilöyly Malaijilla, Varastettu pommikone ja Kasakoiden kosto. Kostolla sekä liikkeelle että maaliin siis. Kersantti Kiven palstalla opimme asioita tutkan sotahistoriasta! Tilaa Korkeajännitys!

Korkeajännitys 8/2017 Lehtipisteissä 20.12.2017!

Hämähäkkimies puolestaan on supersankariviihteen peruskallio ja työmyyrä. Vuoden viimeinen numero pistää pakettiin Hämähäkkiversumin, eli kosmisen kokoluokan loppukahina siis luvassa. Kuka suosikki-Hämiksistäsi on tämän rytinän jälkeen hengissä ja kuka manan majoilla? Sen saamme tietää ensi viikolla! Tilaa Spider-Man!

Spider-Man 12/2017 Lehtipisteissä 20.12.2017!

Tex Willer on lännenviihteen perus… no, rajansa toistoon perustuvalla huumorillakin. Vuoden viimeinen Willer kuuluu toimittajansa suosikeihin tältä vuodelta. Bosellin teksti ja Piccinellin kuvitus pelaavat kuin unelma ja tarina tarjoilee Texin mittapuulla varsin runsaskätisesti sekä naiskauneutta että romantiikkaa. Pitkän tarinan ensimmäinen puolikas, eli juuri sopiva kohta hypätä Texin kyytiin. Tilaa Tex Willer!

Tex Willer 16/2017 Lehtipisteissä 20.12.2017!

Nostalgisempaakin Texiä on tarjolla, siitä pitää vuoden viimeinen Kronikka huolen. Ensin kuritetaan bandiitteja Meksikon rajalla ja sitten siirrytään viidakkotunnelmiin Mefiston ja Yaman metkujen saattelemina. Mureaa ja mahtavasti maustettua lännenviihdettä valikoivaan ja nostalgian päälle ymmärtävään makuun. Tilaa Tex Willerin erikoisnumerot!

Tex Willer Kronikka 51 Lehtipisteissä 20.12.2017!

Toistaiseksi tämä vinkkilista on tarjonnut lähes pelkkää toimintaa. Toisaalta sekä Hämähäkkimiehen että Tex Willerin pitkään lestäneen suosion salaisuus on runsaalla kädellä annosteltu huumori. Pitkään on tosin kestänyt Neminkin suosio, sillä Lise Myhre on kutonut rokkimimsynsä seikkailuja strippimuotoon jo vuodesta 1997. 20 vuotta on jättänyt jälkensä sarjan huumoriinkin, eli aikuisempiakaan teemoja ei vältellä. Tarkemman esittelyn uudesta albumista löydät täältä! Tilaa Suuria salaisuuksia!

Nemi – Suuria salaisuuksia Lehtipisteissä nyt!

Vuoden myydyin käännössarjakuva on luonnollisesti pakko mahduttaa mukaan. Asterix – Kilpa-ajo halki Italian jyrää meillä ja maailmalla. Myynti lasketaan jo useissa miljoonissa. Lehtipisteistä löydät pehmeäkantisen laitoksen vielä tammikuun puoleen väliin saakka. Tarkempi esittely albumista täällä. Kovakantisen laitoksen voit tilata vaikkapa täältä!

Asterix – Kilpa-ajo halki Italian Lehtipisteissä nyt!

Eikä tässä todellakaan kaikki! Kannattaa muistaa Lehtipisteellä myös Bamse, Hevoshullu, Ninjago, Nexo Knights, Muumi, Barbie…

Yhtä sankaria et tosin lehtipisteistä löydä. Karvinen tulee hyllyysi vain tilaamalla!