Syksyn satoa lehtipisteissä

Seuraavia albumihehkutuksia odotellessa katsastamme syyskuun loppupuoliskolla lehtipisteistä löytyvää satoamme. Luvassa on totuttuun tapaan muun muassa supersankarointia, sotaviihdettä ja lännentoimintaa.

Aloitetaanpa kuitenkin jo ilmestyneestä toimintapaketista. Texin viideskymmenes Kronikka on yksi toimittajansa suosikkikattauksia. Parasta mahdollista Texiä, sano.

Tarjolla on esimerkillisen elokuvallista toimintaa.

Luotikuuroja ei unohdeta. Perinteinen kapakkakahakkakin on erityisen näyttävä.

Tex Willer Kronikka 50 nyt lehtipisteissä!

Nostalgialla maustetusta klassikko-Texistä siirrymme tuoreimpaan Tex-tuotantoon.

Numerossa 12 käynnistyy kahden numeron mittainen tarinakokonaisuus. Kahdella eri aikajanalla etenevä tarina tarjoaa todella kovaksi keitettyä toimintaa Mauro Bosellin ja Corrado Mastantuonon malliin.

Mustan miehen paluussa Tex pääsee kolhimaan Ku Klux Klanin huppupäitä. Vaikka Trump muuta väittäisi, niin tälläkään kertaa molemmilla puolilla ei ole hyviä ihmisiä. Yhä edelleen ajankohtainen aihe on sytyttänyt Texin tekijät liekkeihin, eli luvassa on synkkä ja väkivaltainen kostolänkkäri, jota jylhän kaunis taide korostaa.

Mastantuonon ilmeikkäät sankarit ja konnat saavat kokeneenkin sarjakuvakonkarin haukkomaan henkeä ihastuksesta. Jos ostat vuoden aikana vain kaksi Texiä, niin numerot 12 ja 13 ovat hyvä valinta.

Tex Willer 12/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Tex!

Mustavalkoista maailmankuvaa tarjoillaan myös Korkeajännityksissä, joista ensimmäisenä syyskuuta sulostuttaa miehitettyjen pikkuvaltioiden kohtalonhetkiin keskittyvä Korkkari-spessu.

Toisen maailmansodan sotatoiminta käynnistellään mukavalla hämäyksellä ja vielä mukavammalla tribuutilla Conanista tutulle legendaariselle mainoslauseelle.

Tanskaan sijoittuvan ensimmäisen tarinan jälkeen siirrymme Hollannin kamaralle. Haagin edustan uimarannan natsibunkkereita on allekirjoittanutkin käynyt pällistelemässä. Suositus kyseiselle reissukohteelle.

Korkeajännitys Erikoisnumero 6/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta!

Mustavalkoisesta ja maanläheisestä toiminnasta siirrymme väreillä briljeeraavaan kosmiseen supersankariviihteeseen. Hämähäkkiversumi etenee kolmanteen osaansa ja Peter Parker pääsee vihdoinkin fyysisesti vastatusten Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen kanssa. Kumpi mukkasee kumpaa ensin ja kuinka kovaa? Vastauksen löydätte sivulta 7.

Tämäkin numero tarjoaa kunnon tykitystä Marvelin hämähäkkivoimaisten heerosten ystäville. Olivier Coipelin moneen taipuva taide pitää huolen silmäkarkista.

Koskapa Hämiksiä piisaa, niin niitä ei säästellä pinupeissakaan. Ainakin Tri Tuomio kiittää.

Spider-Man – Hämähäkkimies 9/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Hämis!

Syyskuun lopuksi on luvassa ihan perus-Korkeajännitystä ilman temaattista venkoilua.

Ensimmäinen tarina tarjoilee hieman harvemmin Korkkarin sivuilla nähdyn hävittäjän rökittämässä natseja Puolan taivaalla. Varmasti virkistävää vaihtelua ilmailua ja sotahistoriaa arvostaville tahoille!

Puolalaisen ratsuväen ja ilmavoimien urhean kamppailun jälkeen pääsemme tutustumaan muun muassa sotakuvaajan vaaralliseen toimenkuvaan.

 

Korkeajännitys 6/2017 lehtipisteissä 27.syyskuuta! Tilaa Korkkari!

Siinäpä siis syyskuun kattausta. Lokakuussa on luvassa Mustanaamion hääalbumin ja Korkeajännityksen ensimmäisen vuosikerran kaltaista toimintasarjakuvan raskasta sarjaa, mutta niistä lisää myöhemmin! Nyt kokka kohti lehtipistettä ja sarjisostoksille!

Yama ja Mefisto – nuo mainiot manifestoitujat

Mefisto ja Yama ovat saanee paljon huomiota tämän vuoden Tex-kattauksessa, ja nyt herrat pääsevät loistamaan konnantöissä myös Maxi-Texin sivuilla. Mefiston varjo tarjoilee 400 sivua näiden infernaalisten maagien metkuja. Tarinakokonaisuus on vanhimmille ja uskollisimmille lukijoille tuttu Tex Willerin numeroista 11–15/1983. Osuupa kattaukseen myös yksi allekirjoittaneen ensimmäisistä Tex Willereistä. Ja voi millä jännityksellä sitä aikoinaan luettiinkaan!

Näin aikuisempana lukijana Galleppinin taide ei enää säikyttele hiuksia pystyyn yhtä tehokkaasti, eikä Bonellin teksti uhkaa viedä yöunia, mutta kylmiä väreitä on silti rutosti luvassa. Sataprosenttista viihtyvyyttä unohtamatta. Mefiston mahtipontinen uhoaminen ja Yaman kroonisesti tuhoon tuomitut yritykset pistää Texille ja kumppaneille kapuloita rattaisiin tarjoavat osaaville tekijöille mahdollisuuden yhdistellä hurttia huumoria ja hiipiviä kauhutunnelmia, joten Mefiston varjo tenhoaa ja toimii kuin okkultismin kanssa flirttaileva heavympi rock vaikkapa Ghostin tai King Diamondin malliin.

Jos herrat Mefisto ja Yama jotain osaavat, niin leijuvina päinä operoimisen ja muuten vain erikoiset manifestoitumiset, joiden tarkoituksena on säikytellä sankareitamme ja yllyttää kätyreitä konnantöihin. Pahiksemme uhraavat siinä määrin aikaa ja vaivaa tällä rintamalla, että suomme heille nyt näihin päähommiin keskittyvän oman blogihehkutuksen. Tarjoilemme siis Mefiston varjon parhaimmat leijuvat päät ja muut manifestoitumiset. Nauttikaa! Kavalkadin aloittaa Mefisto, joka malttaa odottaa peräti sivulle 4 ennen ensimmäistä päänleijutustaan.

Poikkeamme heti ruodusta, ja tarjoilemme epärehellisin keinoin leijuvan Yaman, joka ei edes manifestoidu. Lepakoiden pelastuspartio ansaitsee silti erikoismainintansa.

Seuraavaksi siirrymme merellisiin tunnelmiin. Nyt kun toisella puolella maailmaa raivoavat hurrikaanit, niin tämä Yaman aaltonaamailu surffaa suorastaan trendin harjalla.

Myrskymanifestoituminen kaipaa pistettä iikin päälle, joten Yama aavelaivan kipparina hoitaa homman.

Jotta touhu ei menisi liian mahtipontiseksi, niin kynttilän liekkinä on myös hyvä uhota.

Kynttilää peesataan purkautuvalla minitulivuorella. Kyllä. Purkautuvalla minitulivuorella.

Tulisista touhuista siirrymme kosteampiin tunnelmiin. Lienee Moriscolla vahvaa viiniä, kun huurut houkuttelevat Yaman illanviettoa pilaamaan…

Vielä kosteampia tunnelmia on luvassa, kun manifestoituminen suoritetaan Kit Carsonin hatun alle muodostettuna vesipatsaana. Sankareiden hölmistyneille ilmeille on tällä kertaa todella hyvä syy.

Vihollisilleen Yama ilmaantuu lystikkäänä vesipatsaana, mutta kätyreille on tarjolla vähemmän lystikäs (?) kaktus.

Onneksi isäpappa ajoittain näyttää esimerkkiä oikein tehdystä pelottavasta ja kunnioitusta herättävästä manifestoitumisesta.

Mefiston varjolle siis helkkarin lämpimät suosittelut Tri Tuomion taholta. Päätämme kavalkadin näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ja annamme Yaman sanoa viimeiset sanat. Edes kerran.

Maxi-Tex Mefiston varjo nyt lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla!

Klassikko, klassikompi, Asterix ja Kleopatra

Vuosi 1969 on suomalaisen sarjakuvasivistymisen merkkivuosia, sillä Asterix saapui silloin sarjakuvahyllyjemme sankarikirjoa koristamaan. Suomalaiset hyppäsivät Asterixin kyytiin juuri sarjan päästessä kunnolla vauhtiin, sillä ensimmäisenä suomennettiin Asterix ja Kleopatra, eli Asterixin seikkailujen kuudes albumi. Pienellä viiveellä tosin sekin, sillä ranskaksi se ilmestyi 1965.Asterix ja Obelix maailmoineen esiteltiin siis kansallemme hyvinkin valmiina tapauksina. Sarjan aloittamiseen keskeltä lienee ollut muitakin syitä, kuin vain laadullinen varman päälle pelaaminen. Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin tähdittämä neljän Oscarin Kleopatra oli pehmittänyt maaperää juuri sopivasti, eli tietämystä ja uteliaisuutta antiikin maailman julkkisten suhteen oli ilmassa populaarimmankin kulttuurin puolella. René Goscinnyn ja Albert Uderzon sarjakuva esihistoriallisten gallialaisten törmäämisestä antiikin maailmaan oli varmasti helpompi myydä Kleopatran kaltaisella valmiiksi tutulla hahmolla täysin tuntemattomien palmikoitujen viiksiniekkojen sijaan. Kun kansikuvakin peesasi elokuvan julistetta, niin markkinointi oli sen myötä puoleksi hoidettuna.Asterixin ja Obelixin maailma löysi ainakin allekirjoittaneen mielestä lopullisen uomansa tämän albumin myötä, mitä kuvastaa ehkä pieneltäkin tuntuva yksityiskohta, eli Idefixin nimeäminen ja tämän aikaisempaa isompi rooli tarinan kannalta. Koiraa kun ei oteta hetken mielijohteesta ja siihen todellakin sitoudutaan, joten kenties tähän yksityiskohtaan on tekijöidenkin puolelta ladattu tiedostettua tai tiedostamatonta symboliikkaa – näiden hahmojen kanssa on nyt turvallinen olo ja näillä mennään vielä pitkälle.Tällä kertaa hahmot päätyvät siis Egyptiin pyramideja rakentamaan, ja sen myötä osaaville humoristeille löytyy paljon hyvin aikaa kestäviä aineksia muun muassa hieroglyfeistä, rakentamisesta ja työnjohtamisesta. Ja jos herrat Goscinny ja Uderzo jotain ovat, niin osaavia humoristeja.Kuvitus- ja huumorinäytteiden puolesta Asterix ja Kleopatra onkin siitä hankala tapaus, että jokaiselta sivulta löytyy vähintäänkin yksi hyvä murjaisu, yleensä ainakin yksi loistava ja pari hyvää taustatukea antamassa, joten tässä on täysi työ ja tuska pitää mopo kurissa. Jälleen kerran huumoria annostellaan kaikille vauvasta vaariin ja mukana on perinteinen yleissivistymisbonus. Ei tämä turhaan ole kahden elokuvasovituksen Asterix. Suosittelemmekin siis ihan kaikille. Asterix ja Kleopatra lehtipisteissä ja sarjakuvakaupoissa 6.9.2017!

 

Kovaa menoa Korsikassa

Seuraava Asterix-seikkailu Kilpa-ajo halki Italian saa näppärän lämmittelijän elokuun lopun kovakantisesta Asterix-julkaisusta. Asterix Korsikassa jakaa tulevan hittialbumin kanssa sekä matkailuteeman että välimerellisen tapahtumapaikan. Lokakuun loppua voi siis odotella lämpimissä tunnelmissa.

Ja mitä lämpimiin tunnelmiin tulee, niin niitä Asterix Korsikassa tarjoilee isolla kädellä. Mukana on useampikin aikaisemmista albumeista tuttu vierailija. Kahdeskymmenes seikkailu ja näihin aikoihin jätetyt hyvästit Pilote-lehdelle lienevät syinä nostalgiatunnelmiin. Herrat Goscinny ja Uderzo pistävät juhlan kunniaksi parastaan kautta linjan, ja kyseessä onkin yksi myydyimmistä Asterix-albumeista kautta aikojen.

Sarjakuvahuumorin oppituntina Asterix Korsikassa suorastaan loistaa. Visuaalisempi mätkintä on täydellisesti ajoitettua, mutta sama pätee dialogiinkin. Värikkäästä taistelukohtauksesta vaihdetaan puhuviin päihin taistelun taukoamatta. Mestarillinen näyte todellisesta osaamisesta.

Historiaa harrastavia hemmotellaan erityisesti Napoleoniin liittyvillä viittauksilla. Paljon painoarvoa annetaan myös korsikalaiset erityispiirteille, jotka aukeavat hyvin myös suomalaisillekin. Jäyhyys ja tietynlainen herkkänahkaisuus kuuluvat myös tämän pohjoisen kansamme ominaisuuksiin.

Myös Korsikan kasvillisuus ja maantiede saa oman osansa huumorista.

Jotenkin tekisi mieli sanoa tekijöiden olleen tavallista juonikkaammalla tuulella tätä seikkailua tehtäessä. Esimerkiksi Gallian kartta on korvattu Korsikan kartalla ja heti perään lukijalle isketään silmää Asterixia larppaavilla lapsosilla. Asterix Korsikassa hymyilyttää ja naurattaa koko kestonsa. Kestävää huumoria kovissa kansissa siis tarjolla!

Asterix Korsikassa kirjakaupoissa 30.8.2017!

 

Scifiä, gotiikkaa ja fantasiaa kelttimaustein – Yoko Tsuno: Kuolemattomien temppeli

Jos Khanyn salaisuus oli makuusi hieman liiankin viileän lennokasta avaruusseikkailua, niin nyt on luvassa maanläheisempää tunnelmointia. Varsinkin kun suurin osa seikkailusta tapahtuu Maan uumenissa – luvassa on uljasta goottilaista arkkitehtuuria, valtavia lohikäärmeitä ja kelttiläisvaikutteisia fantasiamaisemia. Täysi kattaus silmänruokaa vaativaan makuun.

Tarina alkaa tutuhkoon tapaan avunpyynnöllä – Khany kaipailee Yokoa taustatueksi ja pian matka käy ehjästä linnasta kohti raunioitunutta sellaista, jonka juurelta löytyy reitti Skotlannin alle louhittuun maanalaiseen maailmaan.

Tämän alisen maailman ihmeissä riittääkin sitten Yoko Tsunolla ja lukijalla äimisteltävää. Luvassa on muun muassa jättiläiskilpikonnia ja robottimunkkeja. Ja jälleen kerran kahden järjestelmän välistä kahinointia, jonka ratkomisessa Yokonkin hoksottimet ovat kovilla.

Kallioholvien syövereissä pakana-aikojen kelttitaide ja legendat kohtaavat keskiaikaisen kirkkogotiikan, joka antaa Roger Leloupin kaltaiselle visualistille paljon aineksia revittelyyn. Kuolemattomien temppeli onkin pakko-ostos ligne claire -tyylisuunnan ystäville, eli aikuiseen ja klassikkoja arvostavaan makuun suunnattua retrofuturista eurooppalaista toimintasarjakuvaa. Yoko Tsunoa lukevan herran vasempaan ranteeseen on helppo kuvitella sveitsiläinen pilottikello. Mekaaninen tai automaattinen sellainen.

Keinoauringon hämyssä kohoavia goottilaisia torneja, lohikäärmeellä ratsastavia kaunottaria, salaperäisiä munkkeja… itse asiassa tämä Yoko Tsunohan on aineksiltaan mitä trendikkäintä fantasiaviihdettä. Suosittelemme siis scifistien lisäksi myös fantsun ystäville. Tarinakin toimii ilman aikaisempien albumien tuntemusta. Mysteerin tuntua saattaa tosin olla enempi ilmassa, mutta sehän lienee vain plussaa!

Yoko Tsuno: Kuolemattomien temppeli parhaimmissa kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 30.8.2017!

Arizona – Lucky Luken ensiaskeleet

Lucky Luken ensimmäinen seikkailu Arizona näki päivänvalon joulukuussa 1946. Nyt tarjoamme lännensankarimme juhlavuoden peesissä tämän seikkailun uutena laitoksena. Uuden käännöksen ohella paketin silaa kakkostarina Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam.

Siitäkin on jo muutamahko vuosi, kun tämän artikkelin kirjoittaja väsäsi ala-asteen esitelmän Lucky Lukesta ja sen tekijästä. Toisen omaan muistiin jäljen jättäneen esitelmän aihe oli sioux-intiaanien kulttuuri, joten Villi länsi todellakin oli lähellä pienen Tuomion sydäntä. Sen myötä tuntuukin kunniatehtävältä hehkuttaa tätä lännensarjakuvan merkkipaalua täällä blogissa. Kasvuiässä nautitut Lucky Luket, Tex Willerit ja Kuukauden westernit näkyvät yhä tämän sarjakuvatoimittajan touhuissa pukeutumista myöten.

Morris, eli Maurice de Bevere, loi Lucky Luken hahmon Spirou-lehden sivuja sulostuttamaan, ja siinä määrin suuresta hitistä oli kyse, että herrasta tuli yksi lehden keskeisistä tekijöistä. Herra suhtautui Lucky Luken sen verran vakavasti, että muutti Yhdysvaltoihin kuudeksi vuodeksi imemään vaikutteita. Reissu osoittautui siinä määrin kohtalokkaaksi, että rapakon takana hän kohtasi toisen eurooppalaisen sarjakuvan suurmiehen, eli René Goscinnyn, josta tuli Lucky Luken käsikirjoittaja vuosiksi 1955–1977.

 

Arizona on kuitenkin puhtaasti Morrisin omaa käsialaa. Lucky Luken ensiaskeleet poikkeavat monellakin tapaa hahmon nykyisestä ilmiasusta. Animaatioelokuvan (ja varsinkin Disneyn) vaikutus hahmojen ulkonäössä ja kerronnassa on ilmeinen. Huumorikin on fyysisempää.

Nykylukijalle Arizonan sarjakuvakerronta saattaa olla liiankin elokuvallista. Kuvakäsikirjoitus lienee monelle ensimmäinen asia, joka Morrisin vuoden 1946 tyylistä tulee mieleen. Paljon on kuitenkin virrannut vettä Mississipissä Lucky Luken debyytin jälkeen.

Tätä albumia voikin käyttää esimerkkinä sarjakuvahahmon ulkonäön evoluutiosta ja tekijän kuvakerronnan kehittymisestä, sillä albumin toinen seikkailu Lucky Luke vastaan Sätkä-Sam on hahmon seitsemäs esiintyminen. Aikajanalla se asettuu vuoteen 1951, jolloin Arizona ensimmäisen kerran ilmestyi albumiformaatissa.

Toiminta on lyhyempää ja ytimekkäämpää, eikä slapstick-huumori enää ole ainoa pääosanäyttelijä. Lucky Lukekin alkaa jo näyttämään Lucky Lukelta. Kaikista yllä mainituista syistä Arizona on pakko-ostos kaikille Lucky Luken ja eurooppalaisen sarjakuvahuumorin ystäville. Tarjolla on 48 sivua alkuvoimaista lännenhubaa ja viileää nostalgiaa. Tekisikin mieli korvata Arizona-tarinan viimeisen ruudun ”loppu” sanalla ”alku”.

Lucky Luke: Arizona lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 30.8.2017!