Korkeajännityksen ensimmäiset iskut

Korkeajännitys hemmottelee nykyisin sotasarjakuvan ystäviä, mutta ennen kuin Commando valtasi Korkkarin sivut jännitysviihdettä tarjoiltiin laajemmalla skaalalla. Teksti ”maailmankuulu thriller” koristi ensimmäisten Korkeajännityssarjan kansia ja brittiläisen jännitysviihteen klassikoita todellakin oli luvassa. Nämä tekijämiehet ja sankarit on täällä päin maailmaa kenties jo suuren yleisön taholta unohdettu, mutta ilman näitä seikkailuja ja niiden britteihin jättämää jälkeä ei esimerkiksi Kingsman 2: Kultainen kehä nyt pyörisi elokuvateattereissa Suomessakin.

Korkeajännityssarja korkattiin Edgar Wallacen tarinalla Seitsemän lukon ovi. Edgar Wallace kannattaa muuten googletella. Tämä erittäin tuottelias kirjailija takoi elämänsä aikana kasaan 170 romaania, 18 näytelmää ja 957 novellia. Tai ehkä takomisen sijaan kuuluisi käyttää termiä höpötti, sillä sihteerit kirjoittivat puhtaaksi Wallacen savikiekoille kertoilemat tarinat.

Seitsemän lukon ovi käynnistää Korkeajännityssarjan yliluonnollisiakin elementtejä sisältävällä kauhujännärillä, joka tarjoilee muun muassa romantiikkaa, hullun tiedemiehen, ihmiskokeita ja runsaasti ovelaa juonittelua puolin ja toisin.

Tummanpuhuva taide tukee tarinan goottilaisempia kiemuroita ja nykylukijakin voi katsoa tulleensa viihdytetyksi. Ihastuttavalla tavalla oman aikansa tuote siis kyseessä.

Korkeajännityssarjan toisen numeron tarinan taustalla piileskelee nimimerkillä Sapper jännitysviihdettä tehtaillut H. C. McNeile. Sotatarinoilla uransa aloittanut kirjailija löi lävitse Bulldog Drummondin hahmolla. Tämä herrasmiesseikkailija osoittautui luojaansa pitkäikäisemmäksi, sillä McNeilen kuoleman jälkeen Bulldogin seikkailuja kirjoittivat toiset tekijät. McNeile oli sotien välisen Britannian suosituimpia kirjailijoita, joten tarjolla todellakin on oman aikansa suosituinta jännitysviihdettä.

 

Kuten ensimmäinen sivu jo vihjailee, herrasmiesseikkailijamme päättää ryhtyä salapoliisiksi ja pääsee heti pelastamaan neitoa pulasta. Luvassa on sekä hiipivää jännitystä…

….että räjähtävää toimintaa. Erään rikollisen vahtikoirana käyttämää gorillaa lukuun ottamatta meininki pysyy ihan mukavan maanläheisenä.

Kolmannen numeron kannessa koreilee jälleen yksi brittijännityksen ykköskaartilaisia, tällä kertaa Ernest Dudley. Dekkariviihteen hittinikkari seikkailee tässä tarinassa jopa ihan omalla nimellään.

Luvassa onkin taattua herramiestoimintaa hiipivästä jännityksestä…

…räjähtävään toimintaan. (Aivan oikein. Kaavamaisuutta tapahtuu ajoittain.) Jos Kingsmanin Eggsyyn vertaa, niin Dudleyn hahmo sentään yrittää olla telomatta vastustajiaan sairaalakuosin tuolle puolen.

Neljännen tarinan ideanikkarina on häärännyt Arthur Henry Sarsfield Ward, joka on lukevalle maailmalle paljon tutumpi kirjailijanimellään Sax Rohmer. Sotien välisen Britannian parhaiten tienanneita ja tunnetuimpia kirjailijoita hänkin.

Pienenä poikkeuksena sääntöön Sax Rohmer ei ole luonut nimeään sankarihahmolla, vaan rikollisnerolla. Fu Manchu tarjoili suurelle yleisölle eksotiikkaa ja uhkakuvan idästä. Ajoittain jopa näkymättömän sellaisen.

 

Eksotiikkaa ei tässä tarinassa Fu Manchun saari säästellä, sillä luvassa on voodoo-riittejä, scifi-aluksia ja hypnotisoituja kätyreitä. Vanhan hyvän ajan jännitysviihteen ainekset siis tukevasti hallussa.

 

Tiedä sitten kuinka harkittua näiden tarinoiden rytmitys on aikoinaan ollut, sillä aika mukavasti edetään yliluonnollisesta maanläheisen kautta eksotiikkaan… Koskapa sattuneista syistä tekee nyt mieli käyttää brittivertauksia, niin viides tarina ei kenties toimi sokerina pohjalla, vaan on ennemminkin etikalla maustettu perunalastu. Toiset tykkää, toiset ei.

Hapuilevasti piirretty ja todella jyhkeästi tekstipainotteinen Musta apotti saattaakin koetella nykylukijan jaksamista. Juonikuvio aatelisten ja näiden palkollisten aarrejahdista on myös melko mutkikasta seurattavaa, eli aika on iskenyt hampaansa tähän Edgar Wallacen tuotokseen ensimmäistä numeroa syvemmälle.

Toimimattomuutta voinee sysätä myös sarjakuvasovituksen tekijöiden piikkiin. Toisaalta tarina on hanka visualisoitava. Nimihahmon pönötykset ovat toteutuksen toimivin osuus. Sarjakuvaviihteen sijaan tähän tarinaan kannattaakin tarttua sarjakuvaviihteen, viihdekirjallisuuden ja sarjakuvasovitusten historiasta kiinnostuneen tahon otteella. Tämäkin tarina on yksi vaihe matkalla kohti Alan Mooren mestariteoksia.

Suosittelemme siis tätä jykevää kokoelmaa kaikille wanhan hyvän ajan seikkailuviihteen ystäville ja etenkin anglofiileille. Toiseksi vanhimman Suomessa jatkuvasti ilmestyneen sarjakuvajulkaisun ensimmäinen vuosikerta on myös sarjakuvahistoriallisesti ajatellen merkkiteos. Näköispainos, joten ajan patinaa ei ole siloteltu!

Korkeajännityssarja 1953 sarjakuvakauppiailla kautta maan 25. lokakuuta 2017! Ennakkotilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Rubiinihäät – Mustanaamio romantiikan viidakossa

Mustanaamion ja Dianan häitä juhlittiin vuonna 1977, mutta pariskunta löysi toisensa jo aivan ensimmäisessä Mustanaamio-tarinassa vuonna 1936. Viidakon superhäitä jouduttiin siis odottelemaan muutamakin hetki. Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoileekin romantiikan kaikki sävyt ja kuviot yhdessä mahtavassa paketissa. Luvassa on kaihoa, kateutta, katkeruutta, kapuloita rattaissa, kohtalokkaita väärinkäsityksiä, urheaa ujostelua, väräjävää vaikeilua ja maailmanluokan jahkailua.

Vaikka alkuaikojen Mustanaamio olikin hanakka mies pussaamaan ja tuntui muutenkin tietävän mitä tahtoo, niin aika pian Vaeltavasta aaveesta kuoriutui omaan ujouteensa tikahtuva viidakon herrasmies.

Mustanaamion ujouden määrän voidaan nähdä korreloivan jossain määrin lukijakunnan ikähaarukan kanssa. Alkuaikojen räväkämpi Mustanaamio todellakin oli jossain määrin aikuisempi herrasmiesseikkailija. Kielipainiminen ainakin sujui.

Toisaalta seikkailijan veri tuntui vetävän sankariamme erikoisiin tilanteisiin. Esimerkkinä vaikkapa tämä omista häistä myöhästyminen, kun konnan kurittaminen meni laivaan ehtimisen edelle.

Mustanaamion ja Dianan suhteen tulisten alkutunnelmien jälkeen alkaakin vuosikymmeniä kestävä kaihoisa vaihe.

Kilpakosijoitahan Mustanaamiolta ei tule puuttuman. Tästä pitävät huolen Dianan sukulaiset, joista naamioitu mies viidakon sydämestä ei ole nuorelle uranaiselle viisain mahdollinen valinta.

Tosin yleensä kosijat ymmärtävät väistyä kohdattuaan sen ainoa oikean.

Kun kaikki mahdolliset esteet on raivattu avio-onnen tieltä, on Mustanaamion itsensä aika keräillä rohkeutta.

Rohkeuden keräily kestää siinä määrin kauan, että jopa Rex pelkää kuolevansa vanhuuteen ja turvautuu kavereineen vippaskonsteihin.

Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät tarjoaa siinä määrin kohtuuttoman paljon lystikästä kuvamateriaalia, että lopettelemme hehkutuksen tällä kertaa näihin kuviin, näihin tunnelmiin, vaikka mieli tekisi jatkaa ja jakaa kymmenittäin lisää toinen toistaan lystikkäämpiä lohkaisuja. Niitä nimittäin riittää.

Sirpa Alkusen lakoninen käännös ansaitsee tässä kohtaa erikoismaininnan. Allekirjoittanut on meinannut tuhota näppäimistönsä useaan otteeseen tämän teoksen parissa, sillä kahvit ovat uhanneet pärskähtää sorville sangen säännöllisesti tätä teosta toimitellessa.

Suosittelemme siis romantiikan ja huumorin ystäville. Tiukkaa toimintaakin on tarjolla. Ehkä palaamme konnien kolhimiseen vielä uudestaankin? Ensimmäinen kaksiosainen hehkutus? Ehkäpä… Jäämme siis jahkailemaan…

Mustanaamio & Diana– Rubiinihäät sarjakuvakauppiailla 25. lokakuuta 2017! Ennakkotilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Mestari kylvää kuolemaa – järkälemäistä lännenviihdettä

Syys saapuu ja sen mukana perinteinen Tex-järkäle. Kuluva vuosi on ollut Tex-julkaisuissa jossain määrin konnakeskeinen. Nyt on klassisista konnista Mestarin vuoro astua näyttämölle. Mefisto, Yama ja Proteus keräilevät voimia kulisseissa. Mestari kylvää kuolemaa tarjoilee tuhdin kattauksen katalaa myrkynlykkäystä ja räjähtävää terroria. Mestarin konnankoukkujen jälkeen tarjoamme vielä jälkiruuaksi upean tulkinnan intiaanisotien legendaarisimmasta taistelusta.

Tiiliskivi korkataan Gianluigi Bonellin juonimalla ja Guglielmo Letterin kuvittamalla tarinalla Mestari iskee – San Franciscon myrkkymurhat. Luvassa on dekkarimman ääripään Texiä, eli ulvovien luotien sijaan luvassa on paljon puhuvia päitä. Hieman jopa uiviakin päitä. Paljon puhuu sekin seikka, että ensimmäistä laukausta odottelemme sivulle 94 saakka. Synkän intron jälkeen seikkailua käynnistellään lystikkäissä saunatunnelmissa.

Alkukevennyksestä siirrymme tosin pian Mestarin terroritekoihin. Herran modus operandina on uhata kokonaista kaupunkia ja vaatia mehukkaat lunnaat. Myrkytysten ohella tämä San Franciscoon sijoittuva seikkailu sisältää tuhdin määrän turpasaunoja, joten toimintaakin on tarjolla, vaikka aseet pysyvät koteloissa.

Bonelli osoittaa rohkeuttaan tarinankertojana myös pihtaamalla pääkonnan näyttämistä. Ensimmäistä kunnon vilausta Mestarista odottelemme sivun 160 pakeille.

Tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä päättyy Texin ja San Franciscon kannalta onnekkaasti. Hyvää konnaa ei kuitenkaan kannata poistaa kuvioista, joten Mestari palaakolttosten pariin heti seuraavassa tarinassa Mestarin paluu – New Orleansin tuhopommit. Piirtäjän puikoissa jatkaa Letteri. Kirjoitushommissa vetovastuu siirtyy Mauro Bosellille. Boselli ei lähde peesailemaan Mestari-tarinan hiiviskeleviä tunnelmia ja tekstipainotteisuutta, vaan myrkky vaihtuu ruutiin ja räjähdyksiin. Eli vähemmän dekkaria ja enemmän toimintaa.

Mukana on myös aitoja Villin lännen hahmoja vierailevina tähtinä. Kit Carsonin sukat laittaa pyörimään eräskin Annie Oakley.

Buffalo Billin sirkus ajoittaa vierailunsa New Orleansiin todella epäonnekkaasti, mutta lukijan riemuksi se tietää vanhojen tuttuja turisemaan Texin ja Kitin kera.

Ensimmäisen seikkailun maanläheisempien tunnelmien jälkeen on virkistävääkin, että Mestarin paluu viettää Bond-konna -sfääreihin, eli pääkonnan megalomaniassa ja eksoottisia kykyjä omaavissa kätyreissä ei säästellä. Megalomaniasta saammekin passelin aasinsillan tämän tiiliskiven päättävään tarinakokonaisuuteen…

Kahden dekkarihenkisen kaupunkitarinan jälkeen pääsemme haukkaamaan happea avoimelle preerialle, kun käsikirjoittaja Claudio Nizzi ja kuvittaja Giovanni Ticci ottavat käsittelyynsä kenraali Custerin kohtalon intiaanisotien kenties merkittävimmässä taistelussa.

Nizzin rohkeutta tämän tarinan suhteen ei käy kiistäminen. Little Bighornin taistelu on Villin lännen harrastajille suurten tunteiden ja intohimojen temmellyskenttää, joten faktojen on oltava kuosissa. Custerin lopullista tragediaa pohjustetaan tarinalla, jossa Tex ja Kit tekevät tyhjäksi Custerin pään menoksi punotun salaliiton. Samalla Custer tuodaan lähelle lukijaa, jolloin Little Bighornin taisteluun johtaneet virheliikkeet saavat perustelunsa.

Kolmiosainen tarinakokonaisuus lienee kunnianhimoisimpia Texin historiassa. Lukijalle avataan poliittinen ja taloudellinen tilanne, joka johti valkoiset maahantunkeutujat intiaaneille luvatuille maille ja vei hiljalleen kyteneen konfliktin avoimeen sotaan.

Nizzi tekee Texistä taistelun kulkua seuraavan tarkkailijan todella osaavin liikkein. Ticcin onkin helppo rakentaa vankan käsikirjoituksen päälle huimaa elegiaa preeriaintiaanien elämäntavalle. Little Bighorn oli viimeinen todella tuntuva isku valkoisten etenemistä vastaan.

Tex-jätti päätetään siis todella painavalla tarinalla. Järkäle tarjoaakin jokaiselle jotakin, sillä tarjolla on älyllisempää dekkarointia, hulluja rikollisia, historiallisia hahmoja ja historiallisia tapahtumia. Vähän tavallista vakavampaa Texiä siis. Texin ja Kit Carsonin välisen sanailun ystäviä ei silti ole unohdettu, eli parivaljakko piruilee toisilleen totuttuun tapaansa,

Nämä seikkailut on julkaistu aikaisemmin suomeksi 1989, 1997 ja 2002. Jos eivät löydy jo hyllystä, niin pakollinen hankinta Tex-faneille. Suositellaan myös kaikille hyvän lännenviihteen ystäville. 784 sivua parasta mahdollista Tex Willeriä!

Tex Willer – Mestari kylvää kuolemaa sarjakuvakauppiailla 25.10.207! Ennakkotilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Korkeajännityksen ja viidakkoromantiikan lokakuu

Syksy syvenee ja lokakuun loppu lähestyy uhkaavasti. Tai ehkä uhkaavasti on väärä sana, sillä lokakuun lopulle osuvat Helsingin Kirjamessut varmistavat pienen viihtyvyyspiikin myös sarjakuvien ystäville!

Messutohinaa on luvassa siis sarjakuvahyllyillekin, sillä lokakuun viimeiselle neljännekselle osuu mukava kattaus uutta ja vanhaa sarjakuvaa Egmontin tallista. Aloittakaamme niistä kohkaaminen pikaisella vilkaisulla kyseisen kattauksen nostalgisimpaan kaksikkoon, eli Korkeajännityksen ensimmäisen vuosikerran näköispainokseen sekä Mustanaamion ja Dianan rubiinihääjuhlaa kunnioittavaan juhlajulkaisuun.

Mustanaamion ja Diana Palmerin välinen romanssi lienee sarjakuvamaailman tunnetuimia rakkaustarinoita. Ja siitä on todellakin on jo 40 vuotta, kun Vaeltava aave ja Diana sanoivat toisilleen kyllä. Tämä tapahtuma herätti huomiota ympäri maailman, ja nyt juhlistamme merkkivuotta tällä kirjalla, joka seuraa sankaripariskuntaamme sen myötä- ja vastoinkäymisissä. Luonnollisesti tarinakattaus kruunataan satuhäillä viidakon sydämessä!

Ennen satuhäitä on kuitenkin monta mutkaa matkassa. Suoran toiminnan miehenä Mustanaamio ei isommin peitellyt ihastumistaan. Viidakon romanttisin mies teki tahtonsa tiettäväksi jo vuonna 1938.

Dianan mielestä avioliitto viidakossa asustavan naamioidun miehen kanssa oli mitä parhain ajatus, mutta esimerkiksi sukulaiset eivät olleet samaa mieltä.

Ja jahkailuksihan se sittemmin meni, kuten nämä tunnelmat vuodelta 1955 todistavat.

Varsinaiseen juhlahumuun sukellamme luonnollisesti vuoden 1977 seikkailuissa, mutta palaamme aiheeseen myöhemmin. Tätä sarjakuvaromantiikan juhlajulkaisua ei kannata parisuhdehuumorin ja/tai seikkailuviihteen ystävän jättää väliin. Mustanaamio & Diana: Rubiinihäät sarjakuvakauppiailla 25.10.2017!

Romantiikan lisäksi tarjoilemme juhlavan kattauksen jännitystä, sillä tarjoilemme Suomen toiseksi vanhimman jatkuvasti ilmestyvän sarjakuvalehden ensimmäisen vuosikerran yksissä kansissa! Luvassa on siis kauan kaivattua Korkeajännityssarjaa vuodelta 1953.

Ehkäpä pienenä yllätyksenä 1953 jännityskattaus tarjoilee sotaviihteen sijaan brittiläisen jännitysviihteen valioita herramiesseikkailijoista yliluonnolliseen kauhuun. Ensimmäisessä numerossa sarjakuvasovitetaan Edgar Wallacen kauhujännäri The Door with Seven Locks.

Tarjolla on siis yliluonnollisella maustettua kauhujännitystä.

Kauhusta siirrymme H. C. McNeilen kirjailijanimellä Sapper luoman herrasmiesseikkailija Bulldog Drummondin pariin.

Drummondin kolhittua konnat ketoon on herrasmiesetsivän aika ryhtyä samanhenkiseen toimintaan Ernest Dudleyn tarinassa Taistelu Sir Henry Frenshamin testamentista.

Herrasmiesten jälkeen on vuoro konnan varastaa huomio, kun Sax Rohmerin luomuksista kuuluisin pistää tuulemaan. Fu Manchulla onkin kunnon resurssit konnantöihin.

Hillityn tyylikästä ja arvonsa tuntevaa vanhan hyvän ajan toimintasarjakuvaa klassikoita arvostavaan makuun siis. Myös Korkeajännityssarja 1953:n antimiin palaamme tarkemmin lähitulevaisuudessa. Tämäkin tuhti sarjakuvakirja karauttaa sarjiskauppoihin 25.10.2017!

Asterix ja ennustaja – opettavaista hupia herkkäuskoisuudesta

Asterix on jälleen kerran hämmentävästi ajan hermolla – monenlaiset helppoheikit ja karmivilla tulevaisuudenkuvilla pelottelijat saavat jälleen kerran yhä näkyvämpää sijaa politiikassa. Ja jälleen kerran René Goscinny on mies paikallaan, kun ihmiskunta kaipaa järjen ääntä vääntämään tiettyjä asioita rautalangasta. Liian imartelevaa tai liian karmivaa tarinaa kannattaa aina ihmetellä. Kertojalla kun saattaa olla oma lehmälauma ojassa.

Pieni Tri Tuomio ei Asterix ja ennustajan kaikkia tarinallisia hienouksia vielä osannut arvostaa 80-luvun alkuvuosina, mutta henkilökohtaisten suosikki-Asterixien kärkeen se nousi kauhunväreitä aiheuttaneen kuvallisen ilmaisunsa tähden. Albert Uderzo ei juuri tehokeinoja säästele, kun ennustaja-Propellix tekee vaikutusta kyläläisiin. Synkästä yöstä saapuu salamoinnin valaisema petomainen hahmo. Moni poliitikko unelmoi yhtä vaikuttavasta sisääntulosta. Alun kauhutunnelmoinnista siirrymme pian komedialliseen kohellukseen, mutta Propellix oli ja pysyi koko albumin keston hieman pelottavana hahmona pienen lukijan mielestä.

Tämä 19. albumi kuuluukin aikuisempien Asterixien kategoriaan – juonikuvio kun vaatii ihmismielen ikävämpienkin rakenteiden ymmärtämistä. Esimerkiksi roomalaiset ymmärtävät tarinan konnan konnaksi, mutta kokevat tämän olevan omalla puolellaan, eli heidän kannaltaan hyvien puolella. Myös roomalaispäällikön kyky uskoa jo paljastuneeseen huijariin aitona asiana on monesta tosielämän ikävästä tarinasta tuttu kuvio.

Asterix ja ennustaja on erityisen suositeltavaa luettavaa niille Asterixin ystäville, jotka haluavat nähdä toiminnan keskiössä muutakin kylänväkeä kuin varsinaisen sankarikaksikon. Esimerkiksi Smirgeline ja Aladobix saavat tässä albumissa mukavasti tilaa.

Taiteiden ystäville on taas piiloteltu muutamat pääsisäismunat bongattaviksi. Kuvataiteen puolella viittaillaan Rembrantin maalaukseen ja kääntäjä pistää Trubadurixin kailottamaan M. A. Nummista. Arkkitehtuurista innostuneille on tarjolla muun muassa Uderzon huvila.

Eli pidemmittä puheitta lämpimät suosittelut tällekin klassikkoseikkailulle. Ajan hammas ei tämän albumin sisältöä nakerra ja kovakantisena se on kestävämpi fyysisenä esineenäkin.

Asterix ja ennustaja kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 15.3.2017!

Bamse-lehden uusin numero opettaa lapsille lähdekritiikkiä

 

Lastenlehti Bamsen tuoreimmassa numerossa käsitellään polttavan ajankohtaista teemaa: lähdekritiikkiä ja valeuutisia. Lapsia opastetaan suhtautumaan kriittisyydellä Internetistä löytyvään tietoon.

Helmikuun numerossa Nallen ystävä Pomppi säikähtää Internetistä löytämäänsä uutista, jonka mukaan Nalle ei enää saisi voimia jymyhunajasta. Keksijä-Kilpinen kysyy Pompilta, tarkistiko hän uutisen lähteen, ja valistaa lisäksi, miten netissä kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa. Kaikkea ei kannata uskoa, ja uutisten taustoja voi tutkia. Mainitun valeuutisen takaa löytyykin epäluotettavaksi tiedetty Myyrä-Media Oy.

Lähdekritiikkiä käsittelevä tarina sai alkunsa Bamse-toimituksen tehdessä yhteistyötä koululaisten sekä Internet-tutkijoiden kanssa. Ruotsissa jo 7.2.2017 ilmestynyt numero on ehtinyt herättää kansainvälistä kiinnostusta: muun muassa Financial Times ja Buzzfeed ovat tarttuneet aiheeseen. Lisäksi tarina on kiinnostanut Ruotsissa opettajia tarkoituksena käyttää tarinaa opetusmateriaalina koulussa.

Bamse 2/2017 lehtipisteissä 15.2.2017!