Kavalia ansoja ja viekkaita virityksiä – Mustanaamio 1974

Kun Mustanaamio retroilee, nykylukijakin on aseeton. Tämän vanhan viidakon sananlaskun keksi toimittaja juuri nyt ihan itse. Mutta tottahan tuo tosin on – Mustanaamion näköispainoksen toimitustehtävien aikaa vievin osa on villeimpien käänteiden ja yksittäisten ruutujen aiheuttamista hysteerisistä hehkutuskohtauksista toipuminen.

Toukokuun lopussa ilmestyvässä vuoden 1974 kokoelmassa joudumme luopumaan aivan kaikkien kyseisen vuosikerran Mustanaamio-tarinoiden uusimisesta, eli mukaan on valikoitu parhaat ja mielenkiintoisimmat jutut. Osa alkuperäisen materiaalin painojäljestä on sen verran rujoa, että tämä päätös oli pakko tehdä. Kaksi tuhtia kirjaa puolittain lukukelvotonta sarjakuvaa olisi ollut kenties kovimpien kompletistien mieleen, mutta tarkoituksemme on kuitenkin tarjota viihdettä koko rahalla. Ja sitä todellakin on luvassa!

Aloittakaamme romantiikasta. Tämän kokoelman hahmokaartiin osuu kaksikin kuninkaallista kaunotarta, jotka ovat hyvin persoja Mustanaamion karskille habitukselle. Toinen prinsessoista saa tunteilleen jopa vastakaikua.

Toinen prinsessoista on epätoivoisempaa ja epäonnisempaa mallia. Ja tämä Mustanaamio on jo sitä paitsi Dianan rengastama (tähän aiheeseen palaamme vielä syksyllä).

Naiskauneutta ei muutenkaan säästellä, vaan Mustanaamio joutuu sekä pelastamaan että pakenemaan kaunottaria mukavan säännöllisesti. Voisimme palata näihin kaunottariin vielä kesällä, mutta nyt siirrymme konnagalleriaa kummastelemaan. Kaunottarien ohessa sinne mahtuu monenlaista vipeltäjää, ja tässä on muutama erityisen mieleenpainuva.

Haukkavaltias on kuullut viidakon sananlaskun, jonka mukaan hyvä tarina ei noudata fysiikan lakeja. Mustanaamiolla onkin paljon kummasteltavaa tämän kostajan edesottamuksia seuraillessaan. Onko Haukkavaltias edes konna?

Laakson jätti on oikeastaan konnakaksikko, eikä yksittäinen konna, mutta johdattaapa hänkin lukijansa ja sankarimme moraalisten dilemmojen äärelle. Onneksi Mustanaamio osaa myös rehabilitoida konnia, eli tarjolla on muitakin ratkaisuja kuin pelkkää kallon kuvaa leukaperiin.

Vuosikerran erikoisin vipeltäjä on Gollum. Ruotsalainen käsikirjoittaja kunnioittaa Tolkienia huilua soittavalla karvaisella riiviöllä, joka johdattaa Mustiksen psykedeeliselle matkalle tulivuoren uumeniin. Täysin älytöntä menoa, eli just hyvä.

Romantiikan ja viholaisten jälkeen siirrymme vaarallisiin tilanteisiin, sillä Mustanaamion työnkuvaan tuntuu kuuluvan jatkuva ansoihin lankeaminen.

Ansoja viritelleet konnat eivät tosin yleensä ole varautuneet Mustanaamion rutiinisuorituksiin kuolonloukoista selviytymisen suhteen. Ihan sääliksi käy.

Mustanaamiolle ansoihin joutuminen todellakin ON rutiinia.

Lukijan riemuksi parhaimmat ansojen virittelijät osaavat käyttää luovuuttaankin.

Mustanaamion seikkailut ovat siis villiä ja kahlitsematontakin luovuutta pullollaan, mutta sarjan perusta on valettu sen verran vankasta graniitista, että tahallisen ja tahattomankin ilottelun sekaan mahtuu jyhkeän ikonista toimintasarjakuvataidetta vähintäänkin lääkärin määräämä annostus.

Toukokuun lopussa kannattaa siis olla tarkkana kirjakaupan sarjakuvahyllyllä. Muikeimman mahdollisen mökkilukemiston voi toki myös tilata sarjakuvakauppiailta ennakkoonkin, niin sateen sattuessa on suunnitelma B valmiina odottamassa.

MUSTANAAMIO 1974 kirjakaupoissa ja sarjiskauppiailla 31.5.2017!

Kultainen sirppi – kymmenenneltä sijalta kakkoseksi

Kummallisehkon otsikon takana piilottelee nyt sellainen jännittävä ja sarjakuvakeräilijöitä liian aikaisin harmaannuttava tosiasia, että Asterixin seikkailujen sarjassa suomalaisessa julkaisujatkumossa Kultainen sirppi kantoi alunperin järjestyslukua 10. Nykyisin albumi on palautettu oikealle sijalleen, eli albumiksi numero 2. Tämä on kuitenkin kaikkien kannalta paras ratkaisu, sillä väärällä järjestysnumerolla albumi ei tuntisi oloaan kotoisaksi.

Ensimmäisen kerran tarina näki päivänvalon Piloten sivuilla vuonna 1960 ja albumiksi koottuna se ilmestyi 1962. Suomennoksen aika koitti 1971. Lieneekö aikalaislukijoita hämmentänyt hahmojen ulkonäön yllättävä taantuminen, tiettyjen kyläläisten kohdalla jopa täydellinen muuttuminen, ja tarinankin tarpominen Asterix-mittarilla hieman yksinkertaisemmalla ladulla? Luultavasti kyllä. Allekirjoittanut ei tiedä, koska kummitädin Asterix-kokoelmaan perehtyminen alkoi vasta 80-luvun alussa ja nuori sarjakuvaintoilija ei kiinnittänyt moisiin yksityiskohtiin isommin huomiota. Muistan kuitenkin asiaa kummastelleeni. Albumi nauratti kuten muutkin Asterixit ja muutamakin ruutu siitä on etsattu pysyvään muistiin. Eli niitä sitten selitetään vanhainkodissakin ruohonkorsien tarkkuudella jo ammattinsakin puolesta toivottavasti loputtoman kärsivälliselle hoivarobotille.

Täysipainoista viihdettä Kultainen sirppi tarjoilee joka tapauksessa, eli siitä ei ole syytä huolestua. Hahmokaartin sijaan tekijöiden työn alla on tässä vaiheessa Asterixin maailman rakentaminen, eli huumorin keskipisteessä on Goscinnyn ja Uderzon visio roomalaisajan Ranskasta, jonka avulla he lempeän humoristisesti kommentoivat menneitä ja tuleviakin kotkotuksia. Matkailuteemaankin tekijät ovat jatkossakin palanneet säännöllisesti ja menestyksekkäästi.

Asterix ja Obelix kantavat siis vetovastuun tässä seikkailussa ja muu hahmokaarti pysyy kiltisti statistin roolissa. Tulevissa seikkailuissa tähän tulee muutos, mutta vielä ei ole legendaaristen sivuhahmojen aika. Vastaantulijat ovat ennemminkin huvittavia yhden ominaisuuden veijareita. Mieleenpainuvin tapaus lienee Vercingetorixia ylistävä humalikko.

Hahmojen ja maailman hiomattomuus tekee tästä albumista myös erittäin mielenkiintoisen. Tulevan suuruuden kyntö- ja kylvöprosessi on tässä albumissa täydessä käynnissä. Nykylukija lukeekin tätä albumia myhäillen ja tietävä virne kasvoilla väreillen. Eivätpä tekijät tai varsinkaan silloisen lukijat osanneet aavistaakaan, mitä tästä kaikesta seuraisi. Nyt ollaan parhauden lähteillä!

 

Kultainen sirppi kuuluu siis jokaisen sivistyskodin sarjakuvakokoelmaan. Ja kyllä, jokaisesta sivistyskodista löytyy kattava sarjakuvakokoelma. Tämä klassikko palaa kirjakauppoihin ja lehtipisteisiin 12.4.2017, eli jos tylsyys uhkaa pääsiäisenä ja albumi ei ole vielä tuttu, niin tiedätte mitä tehdä!

Mefisto – pirullisuuden multihuipennus

 

Tex Willerin konnagallerian rakastetuin ja vihatuin tapaus lienee Mefisto. Tämä hampaankolonsa Texiin ja kumppaneihin kohdistuvalla kaunalla täyttänyt arkkikonna on juonikas ja hankalasti tapettava vastustaja. Lukijoiden riemuksi pujoparralla on tapana palata kuvioihin, vaikka edellisellä tapaamisella herra olisikin ollut tarjolla korppikotkien päivän lounaaksi.

Tex Willer Kirjasto 38 tarjoaakin tämän diabolisen partaveikon ystäville oikein mojovan kattauksen Mefisto-herkkua. Alkupaloina Tex ja Kit kurmoottavat kieroa lakimiestä ja juonikasta pohattaa kätyreineen, mutta tämän opuksen kohdalla pääruoka on legendaaristen herrojen Giovanni Luigi Bonelli ja Aurelio Galeppini käsialaa. Tex Willerin luojat ovat siis asialla, ja näillä herroilla todellakin on se maaginen kosketus, jolla Tex-seikkailu saadaan toimimaan. Tarina rullaa vaikka puhuvat päät juonittelisivat sivutolkulla. Puhuvaa päätä on luvassa ihan kirjaimellisestikin, sillä Mefiston tapoihin kuuluu leijailevan pään muodossa uhoaminen. Osan ajasta herra tosin tyytyy ihan vain valopallona mekastamiseen.

 

Mefiston huomaa tekijöidensä suosikiksi häneen uhratuista sivumääristäkin. Harvassa Tex-seikkailussa pääkonna käy pitkiä moraalikeskusteluja kostosta ja sen turhuudesta tiibetiläisen laman kanssa, mutta tässä seikkailussa Mefisto ja Padma vänkäävät asiasta huolella ja hartaasti. Kerrassaan näppärä tapa päästää lukija jyvälle pääpahiksen päänsisäisestä maailmasta. Kuuluu muutenkin Bonellin vahvuuksiin käsikirjoittajan juuri tämä kyky antaa tilaa konnille ja heidän kätyreilleen. Paljon jännittävämpää seurattavaa on luvassa, kun vastapuolen motiivit ja juonittelukuviot ovat lukijankin tiedossa.

 

Ja melkoisen monimutkaisiin juonittelukuvioihin pyyleväksi Fiesmot-nimiseksi peluriksi naamioitunut Mefisto kykeneekin. Jos joku lukijoista pyörittelee päätään salanimen Fiesmot kanssa, niin muistutellaanpa sankariosaston neronleimauksista tällä saralla: Ted Miller ja Kit Parson.

 

Mefisto/Fiesmot on nimisekoiluistaan huolimatta äärimmäisen pätevä juonittelija. Harvassa ovat ne Tex Willerin konnagallerian kaverit, jotka saavat korttinsa näin hyvin pelattua:

Tarjolla on siis reilu 200 sivua klassisinta mahdollista Texin ja Mefiston välistä mittelöä. Ruudissa ja tulikivessä ei säästellä. Erittäin lämpimät suosittelut siis satunnaisesti Tex-kirjastoja ostaville tahoille. Mefiston ja yliluonnollisen suuntaan taipuvien Tex-seikkailujen ystäville loppukaneettina vielä tiedoksi, että eräs tuttu palavasilmäinen ja suippopartainen hahmo palaa kuvioihin Tex Willerin numerossa 6/2017. Käsikirjoituksesta vastaa Mauro Boselli ja taiteesta varjojen mestari Fabio Civitelli!

Tex Willer Kirjasto 38 nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Tampere Kuplii taas ja kevään uutuudet kukkivat jo!

Kuplivaa vilinää vuodelta 2016.

Tampere Kuplii jälleen! Varma kevään merkki on se. Tänään perjantaina paljastetaan Sarjakuva-Finlandian voittaja ja keskitytään akateemisen ohjelmaan, mutta varsinainen hulinointi keskittyy lauantaihin ja sunnuntaihin, jolloin sarjisharrastajat valtaavat Tampere-talon. Kannattaa raahautua paikalle kauempaakin, sillä tarjolla on runsaasti pukuilevien tahojen tarjoamaa ilmaista silmäniloa, unohtamatta mahdollisuutta OSTAA kilotolkulla uusia ja vanhoja sarjakuvia. Sorsapuistosalin sarjismarkkinoilla ovat tarjolla meidänkin uutuutemme.

Ja sitten näiden uutuuksien pikaesittely!

Tuore Lucky Luke -albumi Luvattu maa ilmestyi alkukielellä muutama kuukausi sitten, joten sangen tuore kaveri tarjolla. Piirroksesta vastaa Morrisin manttelia harteillaan kunnialla kantava vanha tuttu Tampere Kuplii -vieras Achdé. Kirjoituspuolella debytoi uusi tuttu Jul. Albumissa Luke opastaa maahanmuuttajaperheen halki Villin lännen. Moni ehtikin jo kaivata uutta pitkää Lucky Luke -seikkailua. Tässä se on!

Ei liene suuri salaisuus, että näiden esittelyjen kirjoittaja on todella kova Yannin ja Olivier Schwartzin toteuttaman Pikon ja Fantasion fani. Tätä uutuutta on siis kaipailtu Leopardinaisen viimeisen sivun tavaamisen jälkeen kuin kuuta nousevaa. Pettymystä ei tapahtunut. Huumorissa riittää asteikkoa sysimustasta slapstickiin. Kuvataidepuolella viiletetään suvereenisti vehreästä viidakkotoiminnasta kauhusynkistelyyn pysähtyen välillä ilkamoimaan urbaaneilla katumiljöillä. Noituutta, natseja, kauniita naisia ja villiä luontoa. Tri Tuomio suosittelee Mustien uhrien herraa täysin pidikkeettömästi!

Ja sokerina pohjalla klassikkouusinta Asterix ja ennustaja. Mahtuu monen Asterix-fanin kymmenen kärkeen. Jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka herrat Goscinny ja Uderzo ovat onnistuneet ajattoman sarjakuvaklassikon luomistyössä. Mieleenpainuvia yksittäisiä ruutuja, lohkaisuja ja juonikuviota piisaa. Ja tärkeä opetuskin on tarjolla, jos sen vain haluaa sisäistää. Allekirjoittanut on ihaillut tätä sarjakuva-albumia jo reilut 30 vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Koviin kansiin pakattu aikaa ja lukemista kestävä klassikko!

 

Kupliminen kannattaa aina! Myyntipöytäsali on avoinna lauantaina klo 10–18 ja sunnuntaina 11–17! Tapahtuman ohjelman löydät täältä.

Noituutta, natseja ja klassista seikkailumeininkiä – Pikon & Fantasion uudet seikkailut 13

Mustien uhrien herraa on ainakin Tri Tuomio odottanut kuin kuuta nousevaa, ja nyt maaliskuun puolivälissä se vihdoinkin valloittaa sarjakuvakauppojen hyllyt. Allekirjoittanut on aivan erityisen perso Yannin ja Olivier Schwartzin tulkinnalle Pikosta ja Fantasiosta, eli Tummanvihreä pikkolopoika ja Leopardinainen viihdyttivät viimeisen päälle, mutta nyt on siis kolmas kattaus tätä herkkua tarjolla. Alkavatko maut jo väljähtyä vai sakeutuuko soppa entisestään? Raksi ruutuun jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalle.

Tri Tuomio haluaakin nyt hillitä sisäistä fanipoikaansa ja tekstipainotteisen hehkuttelun sijaan antaa itse sarjakuvan puhua puolestaan. Luvassa on siis eurooppalaisen seikkailusarjakuvan rikasta perintöä kunnioittavaa taiten tehtyä nykysarjakuvaa, joka naittaa nostalgiaa tähän päivään. Kuvituksessa riittää yksityiskohtia tutkittavaksi useammallakin lukukerralle.

Tapahtumapaikkana on siis kolonialismin ikeestä irti pyristelevä Kongo. Poliittinen epävakaus on houkutellut maisemiin muun muassa natseja, jotka pyrkivät vaikuttamaan uusien vallanpitäjien tekemisiin, mutta onneksi paikalla ovat sankarimme Piko, Fantasio, Spip ja leopardinainen Aniota laittamassa kapuloita maailmanvalloittajien rattaisiin.

Luvassa on siis viidakkotoimintaa, jossa erityisesti Hergén perintö elää vahvana…

Mustaa huumoria ei säästellä.

Mustaa huumoria ei siis todellakaan säästellä.

Robottigorillat ovat Tri Tuomion aivan erityisiä suosikkeja ja ne saavat monta tilaisuutta laittaa oikein kunnolla ranttaliksi.

Aniota ja Tallulah Bankett ovat monellakin tapaa mainioita naishahmoja.

Afrikkalainen noituus on kuvattu tavalla, joka tuo mieleen Mike Mignolan tumman juhkeät Hellboy-visiot. Teos sopii siis okkultismia arvostaville synkistelijöillekin.

Upeasti piirretty seikkailukomedia, jonka puskafarssiaineksia tasapainotetaan hienosti synkemmillä ja surullisemmilla teemoilla. Suositellaan siis kaikille laatusarjakuvan ystäville, mutta perheen pienemmille pitää tosin keksiä muuta luettavaa. Enempi aikuisten lukijoiden hauskuuttaja on tämä teos.

Yann & Olivier Schwartz: Mustien uhrien herra kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 15.3.2017!

Asterix ja ennustaja – opettavaista hupia herkkäuskoisuudesta

Asterix on jälleen kerran hämmentävästi ajan hermolla – monenlaiset helppoheikit ja karmivilla tulevaisuudenkuvilla pelottelijat saavat jälleen kerran yhä näkyvämpää sijaa politiikassa. Ja jälleen kerran René Goscinny on mies paikallaan, kun ihmiskunta kaipaa järjen ääntä vääntämään tiettyjä asioita rautalangasta. Liian imartelevaa tai liian karmivaa tarinaa kannattaa aina ihmetellä. Kertojalla kun saattaa olla oma lehmälauma ojassa.

Pieni Tri Tuomio ei Asterix ja ennustajan kaikkia tarinallisia hienouksia vielä osannut arvostaa 80-luvun alkuvuosina, mutta henkilökohtaisten suosikki-Asterixien kärkeen se nousi kauhunväreitä aiheuttaneen kuvallisen ilmaisunsa tähden. Albert Uderzo ei juuri tehokeinoja säästele, kun ennustaja-Propellix tekee vaikutusta kyläläisiin. Synkästä yöstä saapuu salamoinnin valaisema petomainen hahmo. Moni poliitikko unelmoi yhtä vaikuttavasta sisääntulosta. Alun kauhutunnelmoinnista siirrymme pian komedialliseen kohellukseen, mutta Propellix oli ja pysyi koko albumin keston hieman pelottavana hahmona pienen lukijan mielestä.

Tämä 19. albumi kuuluukin aikuisempien Asterixien kategoriaan – juonikuvio kun vaatii ihmismielen ikävämpienkin rakenteiden ymmärtämistä. Esimerkiksi roomalaiset ymmärtävät tarinan konnan konnaksi, mutta kokevat tämän olevan omalla puolellaan, eli heidän kannaltaan hyvien puolella. Myös roomalaispäällikön kyky uskoa jo paljastuneeseen huijariin aitona asiana on monesta tosielämän ikävästä tarinasta tuttu kuvio.

Asterix ja ennustaja on erityisen suositeltavaa luettavaa niille Asterixin ystäville, jotka haluavat nähdä toiminnan keskiössä muutakin kylänväkeä kuin varsinaisen sankarikaksikon. Esimerkiksi Smirgeline ja Aladobix saavat tässä albumissa mukavasti tilaa.

Taiteiden ystäville on taas piiloteltu muutamat pääsisäismunat bongattaviksi. Kuvataiteen puolella viittaillaan Rembrantin maalaukseen ja kääntäjä pistää Trubadurixin kailottamaan M. A. Nummista. Arkkitehtuurista innostuneille on tarjolla muun muassa Uderzon huvila.

Eli pidemmittä puheitta lämpimät suosittelut tällekin klassikkoseikkailulle. Ajan hammas ei tämän albumin sisältöä nakerra ja kovakantisena se on kestävämpi fyysisenä esineenäkin.

Asterix ja ennustaja kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 15.3.2017!