Maalatulta aavikolta Montanan vuorille – Tex Willerin villin värikäs länsi

Nyt kun Tex Willerin perusjulkaisu on palannut vanhaan tuttuun mustavalkoiseen ilmiasuun, on aika räväyttää värillistä western-viihdettä lehtipisteitä ja kirjakauppojakin sulostuttamaan peruspokkaria huomattavasti kookkaammassa suuralbumiformaatissa. Luvassa on siis reiluin mitoin silmäkarkkia. Teitä on täten varoitettu!

Suuralbumien sarjassakin nämä värilliset seikkailut muodostavat oman kategoriansa. Viime kevään tuplakattauksen aloittanut Sankari ja legenda oli uuden uljaan sarjan lähtölaukaus ja Fronteran vanki ensimmäinen varsinainen tulitaistelu. Nyt vuorossa on seuraava tuplashotti tuli-, valo- ja alkuvoimaista Tex-seikkailuviihdettä, eli Tex Romanzi a Fumetti -sarjan osat 3 ja 4 yksissä kansissa. Viime vuoden satoa molemmat, joten suomalaiset fanit saavat nämä seikkailut eteensä ilahduttavan tuoreina.

Tämän tuplasatsin ensimmäinen tarina Painted Desert sijoittuu nimensä mukaisesti Pohjois-Arizonan maalauksellisen kauniisiin aavikkomaisemiin, jotka todellakin siis ovat kuvitusmateriaalia sanakirjan kohtaan kuvauksellisen maisema. Tarinasta vastaava Mauro Boselli on Tex-käsikirjoittajana ultraraskasta sarjaa, mutta uuden formaatin mukanaan tuoma innostus näkyy konkarinkin otteissa. Konkariosastoa tosin on kuvittajakin. Bonellin sarjakuvatalon tuotteista Dylan Dog on Angelo Stanolle tutuinta sarkaa, mutta vankan herkällä otteella tuntuu sujuvan myös Tex Willerin seikkailujen esillepano.

Stanon pitkä ura kansitaiteilijana näkyy Painted Desertin tunnelmissa. Väreillä kertominen ja niillä herkutteleminen tuntuu sujuvan herralta luonnostaan. Dylan Dogin myötä kauhutunnelmatkin ovat hanskassa ja lopun yliluonnollisillakin elementeillä tunnelmoiva välienselvittely luolastoissa saa esimerkiksi Dario Argenton kaltaisen väreillä pelottelijan fanit kehräämään. Ainakin yksi hahmoista vaikuttaisi kumartavan kunnioittavasti Larry McMurtryn suuntaan, joka saa kaltaiseni Lonesome Dove -saagan fanin kehräämään, joten myös Boselli ansaitsee fanipoikapisteitä.

Väreistä otetaan tehoja irti myös tarinan väkivaltaisten kohtien alleviivaajana, eli punaisena räiskähtelevä veri iskee silmille mustavalkoista ilmaisua tehokkaammin. Sam Peckinpahin fanit kiittävät! Punaisena hehkuva hurme herättää huomiota myös albumin jälkimmäisessä seikkailussa Uhka Montanassa, joka sijoittuu siis Montanan lumisiin maisemiin. Hanget eivät tosin enää albumin lopussa hehku yhtenäisen valkoisina, mikä ei Tex Willerin maailman tunteville tule yllätyksenä. Ruuti ja veri jättävät leimansa Montanan maisemiin.

Käsikirjoittaja on tässäkin tarinassa erittäin kokenutta osastoa. Gianfranco Manfredi on Texin ja Ukkostuulen lukijoille entuudestaan hyvinkin tuttu herra. Piirroksista vastaava Giulio De Vita syntyi samoihin aikoihin kun Angelo Stano jo aloitteli uraansa, eli 70-luvun alussa. Tämä suomalaisille lukijoille hieman oudompi nimi on esitellyt taitojaan muun muassa Thorgalin sivuilla. Väreistä vastaa Matteo Vattani, ja onpahan pakko todeta, että hyvin vastaakin. Alun masentuneen harmaista kansanmurhatunnelmista siirrymme syksyisen metsän vaarojen kautta lumimyrskyn suojissa hiipivään jännitykseen, komeita maisemia unohtamatta.

Erityismaininnan De Vitan ja Manfredin tiimi ansaitsee toimintakohtauksissa mukana olevista ratsuista. Mustangin räjähtävä lähtönopeus on hienosti kuvattu. Lännenratsastuksen faneille kenties siis erityissuositus. Ja kaikille klassisen lännenviihteen ystäville tämä tuhti albumikokonaisuus on luonnollisesti pakkorasti, vaikka perus-Texiä olisikin jo mitta täynnä, sillä näissä tarinoissa on villiä vaaran tuntua, eli aitoa Villin lännen henkeä.

Tex Willer -suuralbumi 35 lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 24.5.2017!

Kavalia ansoja ja viekkaita virityksiä – Mustanaamio 1974

Kun Mustanaamio retroilee, nykylukijakin on aseeton. Tämän vanhan viidakon sananlaskun keksi toimittaja juuri nyt ihan itse. Mutta tottahan tuo tosin on – Mustanaamion näköispainoksen toimitustehtävien aikaa vievin osa on villeimpien käänteiden ja yksittäisten ruutujen aiheuttamista hysteerisistä hehkutuskohtauksista toipuminen.

Toukokuun lopussa ilmestyvässä vuoden 1974 kokoelmassa joudumme luopumaan aivan kaikkien kyseisen vuosikerran Mustanaamio-tarinoiden uusimisesta, eli mukaan on valikoitu parhaat ja mielenkiintoisimmat jutut. Osa alkuperäisen materiaalin painojäljestä on sen verran rujoa, että tämä päätös oli pakko tehdä. Kaksi tuhtia kirjaa puolittain lukukelvotonta sarjakuvaa olisi ollut kenties kovimpien kompletistien mieleen, mutta tarkoituksemme on kuitenkin tarjota viihdettä koko rahalla. Ja sitä todellakin on luvassa!

Aloittakaamme romantiikasta. Tämän kokoelman hahmokaartiin osuu kaksikin kuninkaallista kaunotarta, jotka ovat hyvin persoja Mustanaamion karskille habitukselle. Toinen prinsessoista saa tunteilleen jopa vastakaikua.

Toinen prinsessoista on epätoivoisempaa ja epäonnisempaa mallia. Ja tämä Mustanaamio on jo sitä paitsi Dianan rengastama (tähän aiheeseen palaamme vielä syksyllä).

Naiskauneutta ei muutenkaan säästellä, vaan Mustanaamio joutuu sekä pelastamaan että pakenemaan kaunottaria mukavan säännöllisesti. Voisimme palata näihin kaunottariin vielä kesällä, mutta nyt siirrymme konnagalleriaa kummastelemaan. Kaunottarien ohessa sinne mahtuu monenlaista vipeltäjää, ja tässä on muutama erityisen mieleenpainuva.

Haukkavaltias on kuullut viidakon sananlaskun, jonka mukaan hyvä tarina ei noudata fysiikan lakeja. Mustanaamiolla onkin paljon kummasteltavaa tämän kostajan edesottamuksia seuraillessaan. Onko Haukkavaltias edes konna?

Laakson jätti on oikeastaan konnakaksikko, eikä yksittäinen konna, mutta johdattaapa hänkin lukijansa ja sankarimme moraalisten dilemmojen äärelle. Onneksi Mustanaamio osaa myös rehabilitoida konnia, eli tarjolla on muitakin ratkaisuja kuin pelkkää kallon kuvaa leukaperiin.

Vuosikerran erikoisin vipeltäjä on Gollum. Ruotsalainen käsikirjoittaja kunnioittaa Tolkienia huilua soittavalla karvaisella riiviöllä, joka johdattaa Mustiksen psykedeeliselle matkalle tulivuoren uumeniin. Täysin älytöntä menoa, eli just hyvä.

Romantiikan ja viholaisten jälkeen siirrymme vaarallisiin tilanteisiin, sillä Mustanaamion työnkuvaan tuntuu kuuluvan jatkuva ansoihin lankeaminen.

Ansoja viritelleet konnat eivät tosin yleensä ole varautuneet Mustanaamion rutiinisuorituksiin kuolonloukoista selviytymisen suhteen. Ihan sääliksi käy.

Mustanaamiolle ansoihin joutuminen todellakin ON rutiinia.

Lukijan riemuksi parhaimmat ansojen virittelijät osaavat käyttää luovuuttaankin.

Mustanaamion seikkailut ovat siis villiä ja kahlitsematontakin luovuutta pullollaan, mutta sarjan perusta on valettu sen verran vankasta graniitista, että tahallisen ja tahattomankin ilottelun sekaan mahtuu jyhkeän ikonista toimintasarjakuvataidetta vähintäänkin lääkärin määräämä annostus.

Toukokuun lopussa kannattaa siis olla tarkkana kirjakaupan sarjakuvahyllyllä. Muikeimman mahdollisen mökkilukemiston voi toki myös tilata sarjakuvakauppiailta ennakkoonkin, niin sateen sattuessa on suunnitelma B valmiina odottamassa.

MUSTANAAMIO 1974 kirjakaupoissa ja sarjiskauppiailla 31.5.2017!

Kultainen sirppi – kymmenenneltä sijalta kakkoseksi

Kummallisehkon otsikon takana piilottelee nyt sellainen jännittävä ja sarjakuvakeräilijöitä liian aikaisin harmaannuttava tosiasia, että Asterixin seikkailujen sarjassa suomalaisessa julkaisujatkumossa Kultainen sirppi kantoi alunperin järjestyslukua 10. Nykyisin albumi on palautettu oikealle sijalleen, eli albumiksi numero 2. Tämä on kuitenkin kaikkien kannalta paras ratkaisu, sillä väärällä järjestysnumerolla albumi ei tuntisi oloaan kotoisaksi.

Ensimmäisen kerran tarina näki päivänvalon Piloten sivuilla vuonna 1960 ja albumiksi koottuna se ilmestyi 1962. Suomennoksen aika koitti 1971. Lieneekö aikalaislukijoita hämmentänyt hahmojen ulkonäön yllättävä taantuminen, tiettyjen kyläläisten kohdalla jopa täydellinen muuttuminen, ja tarinankin tarpominen Asterix-mittarilla hieman yksinkertaisemmalla ladulla? Luultavasti kyllä. Allekirjoittanut ei tiedä, koska kummitädin Asterix-kokoelmaan perehtyminen alkoi vasta 80-luvun alussa ja nuori sarjakuvaintoilija ei kiinnittänyt moisiin yksityiskohtiin isommin huomiota. Muistan kuitenkin asiaa kummastelleeni. Albumi nauratti kuten muutkin Asterixit ja muutamakin ruutu siitä on etsattu pysyvään muistiin. Eli niitä sitten selitetään vanhainkodissakin ruohonkorsien tarkkuudella jo ammattinsakin puolesta toivottavasti loputtoman kärsivälliselle hoivarobotille.

Täysipainoista viihdettä Kultainen sirppi tarjoilee joka tapauksessa, eli siitä ei ole syytä huolestua. Hahmokaartin sijaan tekijöiden työn alla on tässä vaiheessa Asterixin maailman rakentaminen, eli huumorin keskipisteessä on Goscinnyn ja Uderzon visio roomalaisajan Ranskasta, jonka avulla he lempeän humoristisesti kommentoivat menneitä ja tuleviakin kotkotuksia. Matkailuteemaankin tekijät ovat jatkossakin palanneet säännöllisesti ja menestyksekkäästi.

Asterix ja Obelix kantavat siis vetovastuun tässä seikkailussa ja muu hahmokaarti pysyy kiltisti statistin roolissa. Tulevissa seikkailuissa tähän tulee muutos, mutta vielä ei ole legendaaristen sivuhahmojen aika. Vastaantulijat ovat ennemminkin huvittavia yhden ominaisuuden veijareita. Mieleenpainuvin tapaus lienee Vercingetorixia ylistävä humalikko.

Hahmojen ja maailman hiomattomuus tekee tästä albumista myös erittäin mielenkiintoisen. Tulevan suuruuden kyntö- ja kylvöprosessi on tässä albumissa täydessä käynnissä. Nykylukija lukeekin tätä albumia myhäillen ja tietävä virne kasvoilla väreillen. Eivätpä tekijät tai varsinkaan silloisen lukijat osanneet aavistaakaan, mitä tästä kaikesta seuraisi. Nyt ollaan parhauden lähteillä!

 

Kultainen sirppi kuuluu siis jokaisen sivistyskodin sarjakuvakokoelmaan. Ja kyllä, jokaisesta sivistyskodista löytyy kattava sarjakuvakokoelma. Tämä klassikko palaa kirjakauppoihin ja lehtipisteisiin 12.4.2017, eli jos tylsyys uhkaa pääsiäisenä ja albumi ei ole vielä tuttu, niin tiedätte mitä tehdä!

Mefisto – pirullisuuden multihuipennus

 

Tex Willerin konnagallerian rakastetuin ja vihatuin tapaus lienee Mefisto. Tämä hampaankolonsa Texiin ja kumppaneihin kohdistuvalla kaunalla täyttänyt arkkikonna on juonikas ja hankalasti tapettava vastustaja. Lukijoiden riemuksi pujoparralla on tapana palata kuvioihin, vaikka edellisellä tapaamisella herra olisikin ollut tarjolla korppikotkien päivän lounaaksi.

Tex Willer Kirjasto 38 tarjoaakin tämän diabolisen partaveikon ystäville oikein mojovan kattauksen Mefisto-herkkua. Alkupaloina Tex ja Kit kurmoottavat kieroa lakimiestä ja juonikasta pohattaa kätyreineen, mutta tämän opuksen kohdalla pääruoka on legendaaristen herrojen Giovanni Luigi Bonelli ja Aurelio Galeppini käsialaa. Tex Willerin luojat ovat siis asialla, ja näillä herroilla todellakin on se maaginen kosketus, jolla Tex-seikkailu saadaan toimimaan. Tarina rullaa vaikka puhuvat päät juonittelisivat sivutolkulla. Puhuvaa päätä on luvassa ihan kirjaimellisestikin, sillä Mefiston tapoihin kuuluu leijailevan pään muodossa uhoaminen. Osan ajasta herra tosin tyytyy ihan vain valopallona mekastamiseen.

 

Mefiston huomaa tekijöidensä suosikiksi häneen uhratuista sivumääristäkin. Harvassa Tex-seikkailussa pääkonna käy pitkiä moraalikeskusteluja kostosta ja sen turhuudesta tiibetiläisen laman kanssa, mutta tässä seikkailussa Mefisto ja Padma vänkäävät asiasta huolella ja hartaasti. Kerrassaan näppärä tapa päästää lukija jyvälle pääpahiksen päänsisäisestä maailmasta. Kuuluu muutenkin Bonellin vahvuuksiin käsikirjoittajan juuri tämä kyky antaa tilaa konnille ja heidän kätyreilleen. Paljon jännittävämpää seurattavaa on luvassa, kun vastapuolen motiivit ja juonittelukuviot ovat lukijankin tiedossa.

 

Ja melkoisen monimutkaisiin juonittelukuvioihin pyyleväksi Fiesmot-nimiseksi peluriksi naamioitunut Mefisto kykeneekin. Jos joku lukijoista pyörittelee päätään salanimen Fiesmot kanssa, niin muistutellaanpa sankariosaston neronleimauksista tällä saralla: Ted Miller ja Kit Parson.

 

Mefisto/Fiesmot on nimisekoiluistaan huolimatta äärimmäisen pätevä juonittelija. Harvassa ovat ne Tex Willerin konnagallerian kaverit, jotka saavat korttinsa näin hyvin pelattua:

Tarjolla on siis reilu 200 sivua klassisinta mahdollista Texin ja Mefiston välistä mittelöä. Ruudissa ja tulikivessä ei säästellä. Erittäin lämpimät suosittelut siis satunnaisesti Tex-kirjastoja ostaville tahoille. Mefiston ja yliluonnollisen suuntaan taipuvien Tex-seikkailujen ystäville loppukaneettina vielä tiedoksi, että eräs tuttu palavasilmäinen ja suippopartainen hahmo palaa kuvioihin Tex Willerin numerossa 6/2017. Käsikirjoituksesta vastaa Mauro Boselli ja taiteesta varjojen mestari Fabio Civitelli!

Tex Willer Kirjasto 38 nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Tampere Kuplii taas ja kevään uutuudet kukkivat jo!

Kuplivaa vilinää vuodelta 2016.

Tampere Kuplii jälleen! Varma kevään merkki on se. Tänään perjantaina paljastetaan Sarjakuva-Finlandian voittaja ja keskitytään akateemisen ohjelmaan, mutta varsinainen hulinointi keskittyy lauantaihin ja sunnuntaihin, jolloin sarjisharrastajat valtaavat Tampere-talon. Kannattaa raahautua paikalle kauempaakin, sillä tarjolla on runsaasti pukuilevien tahojen tarjoamaa ilmaista silmäniloa, unohtamatta mahdollisuutta OSTAA kilotolkulla uusia ja vanhoja sarjakuvia. Sorsapuistosalin sarjismarkkinoilla ovat tarjolla meidänkin uutuutemme.

Ja sitten näiden uutuuksien pikaesittely!

Tuore Lucky Luke -albumi Luvattu maa ilmestyi alkukielellä muutama kuukausi sitten, joten sangen tuore kaveri tarjolla. Piirroksesta vastaa Morrisin manttelia harteillaan kunnialla kantava vanha tuttu Tampere Kuplii -vieras Achdé. Kirjoituspuolella debytoi uusi tuttu Jul. Albumissa Luke opastaa maahanmuuttajaperheen halki Villin lännen. Moni ehtikin jo kaivata uutta pitkää Lucky Luke -seikkailua. Tässä se on!

Ei liene suuri salaisuus, että näiden esittelyjen kirjoittaja on todella kova Yannin ja Olivier Schwartzin toteuttaman Pikon ja Fantasion fani. Tätä uutuutta on siis kaipailtu Leopardinaisen viimeisen sivun tavaamisen jälkeen kuin kuuta nousevaa. Pettymystä ei tapahtunut. Huumorissa riittää asteikkoa sysimustasta slapstickiin. Kuvataidepuolella viiletetään suvereenisti vehreästä viidakkotoiminnasta kauhusynkistelyyn pysähtyen välillä ilkamoimaan urbaaneilla katumiljöillä. Noituutta, natseja, kauniita naisia ja villiä luontoa. Tri Tuomio suosittelee Mustien uhrien herraa täysin pidikkeettömästi!

Ja sokerina pohjalla klassikkouusinta Asterix ja ennustaja. Mahtuu monen Asterix-fanin kymmenen kärkeen. Jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka herrat Goscinny ja Uderzo ovat onnistuneet ajattoman sarjakuvaklassikon luomistyössä. Mieleenpainuvia yksittäisiä ruutuja, lohkaisuja ja juonikuviota piisaa. Ja tärkeä opetuskin on tarjolla, jos sen vain haluaa sisäistää. Allekirjoittanut on ihaillut tätä sarjakuva-albumia jo reilut 30 vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Koviin kansiin pakattu aikaa ja lukemista kestävä klassikko!

 

Kupliminen kannattaa aina! Myyntipöytäsali on avoinna lauantaina klo 10–18 ja sunnuntaina 11–17! Tapahtuman ohjelman löydät täältä.

Lucky Luke ja kaikille avoin Amerikka

Viime vuosi oli Lucky Luken juhlavuosi ja pyöreitä juhlistettiin eritoten jo loppuunmyydyllä albumilla Mies joka ampui Lucky Luken. Tämän omia latujaan kulkeneen tulkinnan lisäksi myös ”perus-Luke” sai pienen kasvojenkohotuksen. Tosin ei kosmeettista sellaista, vaan enemmänkin sisällöllisen, sillä Luvatun maan käsikirjoittajana debytoi Jul, eli Julien Berjeaut. Tarvitseeko täsä olla huolissaan? No ei tarvitse. Lucky Luken maailma on yhä oma hersyvä itsensä, ja todistamme sen nyt pienellä kuvakavalkadilla.

Lucky Luke saa tehtäväkseen opastaa juutalaisperheen Saint Louisista Montanaan. Jo kesytetystä lännestä siirrymme siis kohti Villiä länttä ja matkalla siirtolaisia uhkaavat monet vaarat ja kommellukset. Vanha tuttumme Achdé pääseekin pistämään parastaan Pohjois-Amerikan rajaseudun kuvittamisen perinteikkäällä ja jalolla saralla.

Matkanteko Villissä lännessä vaatii luovuutta ja kykyä ottaa riskejä. Majavien pato toimii siltanakin. Majavien patoja nähneet bongaavat kuvasta tosin muutamia isohkoja virheitä.

Perinteiseen tapaan vahvoilla ja hemaisevilla naishahmoilla saattaa olla omia suunnitelmia erään yksinäisen lehmipojan parisuhdestatuksen suhteen.

Kapakkatappelu? No toki! Ja aika hieno sellainen.

Ystävällismielisiä intiaanejakin kohdataan…

Myös desperadot kuuluvat Villiin länteen. Ja luotisateet.

Totuttuun tapaan enemmän tai vähemmän piilossa luuraa lukuisia elokuvista ja historiasta tuttuja kasvoja.

Lucky Luke: Luvattu maa lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 15.3.2017!