Armotonta oikeutta silmiä hivelevissä väreissä

Tex Willerin perusjulkaisun sivuilla pukkaa tätä kirjoitettaessa kenties vuoden parasta tarinakokonaisuutta, eikä Suuralbumikaan säästele iskuja tai luoteja. Jo perinteiseen tapaan samojen kansien välille pakataan kesän kunniaksi kaksi tuoretta värillistä seikkailua. Ensimmäinen niistä jatkaa kahdesta edellisestä suuralbumista tuttua tarinaa, toinen päästää ääneen amerikkalaisen sarjakuvan veteraanin, eli myös hieman harvinaisempaa herkkua tiedossa!Tuplakattauksen käynnistää siis Mauro Bosellin juonima tarina Oikeutta Corpus Christissä, joka jatkaa albumeista Loistava lainsuojaton ja Kostaja tuttua tarinakokonaisuutta, mutta toimii toki itsenäisenäkin seikkailuna. Piirtäjänä Stefano Andreucci vaihtuu Corrado Mastantuonoon, mutta ainakaan allekirjoittaneelle ei tule tästä paha mieli. Molempien jälkeä tutkailee innosta soikeana ihan koska tahansa.Tex jatkaa hänet murhaajaksi lavastaneiden tahojen ajojahtia. Vastassaan hänellä on syyllisten lähettämät tappajat ja tovereinaan kaksi kappaletta rajaseutujen kovaotteista oikeutta jakavia rangereita.Hauskana yksyiskohtana mainittakoon elämää nähneet konnat ja vanhemmat sankarit. Mastantuono onnistuu hyvin korostamaan Texin nuoruutta, kun vastassa on sangen ilmeikäs katras toinen toistaan kolhompia konnia ja taustatukia. Oikeutta Corpus Christissä on hyvä lisä entuudestaankin kovaa mainetta nauttivaan tarinajatkumoon. Suosittelemme siis niillekin, joita värit Tex Willereissä allergisoivat pahasti.Tarina Cinnamon Wells päästää Texin ruoriin amerikkalaisen sarjakuvakirjoittajan, eli tarinasta vastaa useamman genren ja kymmenien sankarien veteraani Chuck Dixon. Herra tarttuu tähän haasteeseen vankalla ”keep it simple, stupid” -otteella, eli pankkiryöstön jälkeen pikkukaupunki on vailla kokenutta sheriffiä, joten kokenyt ranger lähtee tähden rintaansa saavan nuoren miehen avuksi konnien jäljille.Chuck Dixonin osaamisen käsikirjoittajana huomaa helposti, jos yrittää napata jutusta kuvituskuvia albumista kertovaa blogijuttua sulostuttamaan. Se on nimittäin äärimmäisen hankalaa ilman ennakkopaljastuksia tarinan kiemuroista. Spoilaamatta kuitenkin paras. Hämäävän tiivistä on siis juonenkuljetus – vaikka kuvien tasolla kuinka fiilistellään aavikkomaisemilla, niin turhaa tekstiä ei juuri tapahdu.Tarina pistää Texinkin koville, eikä oikein mikään mene yhdenkään hahmon suunnitelmien mukaan. Mukavan realistista toimintaa ja Larry McMurtry tulee hyvällä tavalla mieleen useampaankin otteeseen. Taiteesta vastaa vanha tuttu Mario Alberti. Molempien tarinoiden väreista vastaa Matteo Vattani, joka alkaa olla näissä hommissa täyden kympin suorittaja. Toivottavasti herra pidetään työllistettynä Tex-rintamalla jatkossakin.Tex Willer Suuralbumi 39 Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla juuri nyt! Voit ostaa sen myös täältä!

Achtung! Musta Spitfire!

Ilmasodan Korkeajännitykset ovat selkeitä fanisuosikkeja, ja allekirjoittaneen mielestä myös erittäin hyvästä syystä. Lentosota antaa osaaville piirtäjille paljon leikkikaluja. Sutjakoiden lentokoneiden hehkuttelun lisäksi myös toiminnan kuvaamisessa riittää mahdollisuuksia ja haasteita, kun vain taivas on rajana. Käsikirjoittajillekin on herkkua tarjolla, sillä lentokoneiden kehittelyssä tapahtunut tekninen kilpailu ja erilaisilla strategisilla vahvuuksilla operoivien koneiden ja lentäjien asettelu toisiaan vastaan on osaavalle tarinanikkarille varsinainen kultakaivos. Kurkistetaanpa siis tuoreimman erikoisnumeron konepellin alle. Millainen kone siellä jyskyttääkään? Entä riittääkö tykeissä tulivoimaa?Aloitustarina Lentävä lehmipoika saa lukijan kenties hieraisemaan silmiään. ”Otinko hyllystä Tex Willerin?” Arizonan tanhuvilta tarina siirtyy kuitenkin pian Eurooppaan ja ilmasodan alkuaskeleisiin. John ”Bronco” Bronson pääsee siis Bristolin ohjaimiin ja saa vastaansa sakujen Albatrosit.Kaksitasojen lentueet ottavat toisistaan mittaa Bill Stylesin ohjauksessa ja Vicente Alcazar tomii ampujana. Lentäjien egot kolisevat toisiaan vastaan sekä kotikentän messissä että varsinkin taivaalla. Styles osaa siis pippuroida tarinansa. Alcazarin kaksitasoissa lepää silmä oikein mukavasti ja ilmatappeluissaan on tekemisen meininkiä.Musta Spitfire päästää ääneen Iain McLaughlinin ja visuaalit hoitaa Jaume Forns. Toiminta tapahtuu Ranskan taivaalla lentokoneista päärooleissa ovat Spitfiret ja Messerschmittit. Eritoten yksi tietty Spitfire varastaa pääroolin.Ranskan vastarintaliike saa saa yllättävää apua kuin taikaiskusta ilmestyvältä Spitfirelta, joka ei kuuluu brittien sotakalustoon. Mistä oikein on kyse? Se selviää pokkarin lukaisemalla!Spitfiren ylistyksesta siirrytään hieman harvemmin nähtyjen koneiden pariin, kun Pohjois-Afrikan taivaalla ottavat yhteen Macchi C.202 Folgore ja Grumman Wildcat, brittinimeltään Martlet. Kansitarina Pikkupääsky ja Salama siis kyseessä.Tarinan on juoninut Staff ja taiteesta vastaa Amador. Nimimerkkien takaa löytyy vankkaa osaamista. Staff asettaa vastakkain italialaisen ja brittiläisen ässäpilotin, joista ensin mainittu on siinä määrin ketku konna, että lukija väkisinkin rakastuu hahmon aiheuttamaan vihantunteeseen. Luvassa on nokkapokkaa ja murhanhimoa sekä ilmassa että maankamaralla. Saako paha palkkansa? Se selviää pokkarin ostamalla.Voidaanko puhua loppuhuipennuksesta, kun viimeisen tarinan nimi on Surun siivet? Kun tekijöinä ovat George Low (tarina) ja Rezzonico (kuvitus), niin voidaan. Ässätekijöiltä irtoaa ässätarina, joka tarjoilee saksalaisen pommittaja/suunnistajan näkökulmaa toisen maailmansodan eri rintamilta.Luutnantti Jürgen Loden joutuu siis kohtaamaan sodan karua todellisuutta koko tarinan mitalta. Kavereita kuolee, natsien kohkaaminen ärsyttää ja sodan gloria karisee samaa vaihtia taistelumotivaation kanssa. Aivan loistava lopetus tälle ilmasotakattaukselle!Ilmasodan Korkeajännitys nyt Lehtipisteissä!