Hulluja nuo roomalaiset!

Kesän ratoksi on taas Asterix-klassikko tarjolla! Toukokuun 23. päivä Lehtipisteisiin ja kirjakauppoihin iskeytyy erittäin kovanyrkkinen uusintajulkaisu, kun Asterix gladiaattorina pamahtaa Lehtipisteisiin ja kirjakappoihin. Jos sadepäivä uhkaa aiheuttaa masentuneita tunnelmia mökillä tai kaupunkiympäristössä, niin kannattaa varata tämä albumi hyllyyn vastalääkkeeksi. Varsinainen naurumyräkkä nimittäin tarjolla!Jos allekirjoittaneelta kysytään, niin tämä albumi on ensimmäinen todellinen säänkestävä Asterix-klassikko. Ainekset ovat neljänteen albumiin mennessä kiehuneet kasaan ja sopasta alkaa löytyä huolella haudutettuja sattumia. Ja näiden sattumien määrä myös lisääntyy kovaa vauhtia. Ranskassa tämä tarina julkaistiin albumiksi koottuna vuonna 1964 ja Suomessa 1969. Ikä ei albumissa juuri näy, eikä sen hillittömään menoon ja meininkiin perustuva huumori vanhene koskaan. Vanhenemisesta puheen ollen Geriatrix suorittaa ensiesiintymisensä tässä albumissa.Tarinan peruskuvio on sangen yksinkertainen. Gallian prefekti Caligula Gaudeamusagiturus haluaa viedä Caesarille lahjaksi voittamattoman gallialaisen. Legioonalaiset valitsevat heistä omasta mielestään vaarattomimman, Trubadurixin…Bardin kaappaus onnistuukin, mutta Aladobix ei moista hyvällä katso, ja määrääkin Asterixin ja Obelixin matkaamaan Roomaan bardia vapauttamaan. Mutta ensin on pienen kostoretken paikka, jolloin Obelix keksii ryhtyä keräilemään roomalaisten kypäriä kisailumielessä. Tämä tapa jatkaa elämäänsä tulevissakin albumeissa.Laivamatkalla Roomaan kohtamme ensimmäistä kertaa merirosvot. Michel Charlierin ja Victor Hubinonin Punaparralle pokanneet piraattihahmot upposivat samoin tein lukijoiden sydämiin, joten herrojen ura merillä on jatkunut tuoreimpaan seikkailuun saakka, ja emmeköhän me kyseisen revohkan kohtaa vielä kerran jos toisenkin.Fraasipuolella debyyttinsä tekee todellinen klassikko, eli maaginen lausahdus ”hulluja nuo roomalaiset”, joka onkin Asterixin ja Obelixin ensivisiitillä Roomaan ahkerassa käytössä.Ahkerassa käytössä on myös Obelixin holtiton voimankäyttö, joka aiheuttaa paljon huutamiseen perustuvaa huumoria. Yletön rymy ja remeltäminen toimiikin tässä albumissa aikaisempia albumeita paremmin. Kokemus tekee mestarin jopa Asterixin tekijöistä.Huutamisen lisäksi tämän Asterixin huumori on hyvin väkivaltaista. Ympäristö muksimiskomiikkaan tosin on paras ja klassisin mahdollinen, sillä Circus Maximus oli hyvinkin väkivaltaisen viihteen näyttämö. Onneksi nykyajan väkivaltaviihteestä vastaavat piirretyt ja digitaaliset hahmot, eikä kehenkään oikeasti satu. Gladiaattorikouluttajaa uhkaa silti käydä sääliksi.Sääliksi käy myös Asterixin ja Obelixin vastustajia tämänkin albumin kilpa-ajoissa. Kisailu ei ole rehtiä, mutta viihdyttävää se ainakin on. Paitsi kenties tapahtumia tarkkailevan Caesarin mielestä.Odottelemme tämän albumin ilmestymistä siis vielä kuukauden päivät. Päättäkäämme tämä hehkutus odottelun aiheuttaman jännityksen maksimoimiseksi kahteen niin sanottuun cliff hangeriin… Miten Trubadurixin käykään? Saavatko leijonat jugurtin lisäksi myös bardia purtavaksi?Entä miten käykään Asterixin ja Obelixin Caesarin eliittisotilaiden käsittelyssä?René Goscinnyn ja Albert Uderzon mestariteos Asterix gladiaattorina Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 23.5.2018!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *