Hulluja nuo roomalaiset!

Kesän ratoksi on taas Asterix-klassikko tarjolla! Toukokuun 23. päivä Lehtipisteisiin ja kirjakauppoihin iskeytyy erittäin kovanyrkkinen uusintajulkaisu, kun Asterix gladiaattorina pamahtaa Lehtipisteisiin ja kirjakappoihin. Jos sadepäivä uhkaa aiheuttaa masentuneita tunnelmia mökillä tai kaupunkiympäristössä, niin kannattaa varata tämä albumi hyllyyn vastalääkkeeksi. Varsinainen naurumyräkkä nimittäin tarjolla!Jos allekirjoittaneelta kysytään, niin tämä albumi on ensimmäinen todellinen säänkestävä Asterix-klassikko. Ainekset ovat neljänteen albumiin mennessä kiehuneet kasaan ja sopasta alkaa löytyä huolella haudutettuja sattumia. Ja näiden sattumien määrä myös lisääntyy kovaa vauhtia. Ranskassa tämä tarina julkaistiin albumiksi koottuna vuonna 1964 ja Suomessa 1969. Ikä ei albumissa juuri näy, eikä sen hillittömään menoon ja meininkiin perustuva huumori vanhene koskaan. Vanhenemisesta puheen ollen Geriatrix suorittaa ensiesiintymisensä tässä albumissa.Tarinan peruskuvio on sangen yksinkertainen. Gallian prefekti Caligula Gaudeamusagiturus haluaa viedä Caesarille lahjaksi voittamattoman gallialaisen. Legioonalaiset valitsevat heistä omasta mielestään vaarattomimman, Trubadurixin…Bardin kaappaus onnistuukin, mutta Aladobix ei moista hyvällä katso, ja määrääkin Asterixin ja Obelixin matkaamaan Roomaan bardia vapauttamaan. Mutta ensin on pienen kostoretken paikka, jolloin Obelix keksii ryhtyä keräilemään roomalaisten kypäriä kisailumielessä. Tämä tapa jatkaa elämäänsä tulevissakin albumeissa.Laivamatkalla Roomaan kohtamme ensimmäistä kertaa merirosvot. Michel Charlierin ja Victor Hubinonin Punaparralle pokanneet piraattihahmot upposivat samoin tein lukijoiden sydämiin, joten herrojen ura merillä on jatkunut tuoreimpaan seikkailuun saakka, ja emmeköhän me kyseisen revohkan kohtaa vielä kerran jos toisenkin.Fraasipuolella debyyttinsä tekee todellinen klassikko, eli maaginen lausahdus ”hulluja nuo roomalaiset”, joka onkin Asterixin ja Obelixin ensivisiitillä Roomaan ahkerassa käytössä.Ahkerassa käytössä on myös Obelixin holtiton voimankäyttö, joka aiheuttaa paljon huutamiseen perustuvaa huumoria. Yletön rymy ja remeltäminen toimiikin tässä albumissa aikaisempia albumeita paremmin. Kokemus tekee mestarin jopa Asterixin tekijöistä.Huutamisen lisäksi tämän Asterixin huumori on hyvin väkivaltaista. Ympäristö muksimiskomiikkaan tosin on paras ja klassisin mahdollinen, sillä Circus Maximus oli hyvinkin väkivaltaisen viihteen näyttämö. Onneksi nykyajan väkivaltaviihteestä vastaavat piirretyt ja digitaaliset hahmot, eikä kehenkään oikeasti satu. Gladiaattorikouluttajaa uhkaa silti käydä sääliksi.Sääliksi käy myös Asterixin ja Obelixin vastustajia tämänkin albumin kilpa-ajoissa. Kisailu ei ole rehtiä, mutta viihdyttävää se ainakin on. Paitsi kenties tapahtumia tarkkailevan Caesarin mielestä.Odottelemme tämän albumin ilmestymistä siis vielä kuukauden päivät. Päättäkäämme tämä hehkutus odottelun aiheuttaman jännityksen maksimoimiseksi kahteen niin sanottuun cliff hangeriin… Miten Trubadurixin käykään? Saavatko leijonat jugurtin lisäksi myös bardia purtavaksi?Entä miten käykään Asterixin ja Obelixin Caesarin eliittisotilaiden käsittelyssä?René Goscinnyn ja Albert Uderzon mestariteos Asterix gladiaattorina Lehtipisteissä ja kirjakaupoissa 23.5.2018!

Lukijat kysyvät, Asterix-kääntäjä vastaa!

Spontaani jutustelu Asterix-albumista Kilpa-ajo halki Italian kääntäjä Mirka Ulannon kanssa Turun Necrocomiconissa johti Facebook-kyselyyn ja lopulta haastatteluun Tampere Kupliissa. Koska mielenkiintoinen aihe ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, niin Mirka askarteli lukijoiden kysymyksistä jutun oman blogiinsa, joka julkaistaan nyt täällä Egmontin omassa blogissakin. Eli nyt Tri Tuomio vaikenee hetkeksi ja päästää Mirkan ja lukijat ääneen. Luvassa on vähän kuvia ja paljon asiaa!

Egmont Kustannus keräsi somekanavillaan lukijoiden kysymyksiä uusimman Asterix-albumin kääntämisestä Tampere Kupliissa pidettyä haastattelua varten. Lupasin vastata kysymyksiin myös blogissani, jotta muutkin kuin paikan päälle päässeet saisivat kysymyksiinsä vastauksen. Kiitos paljon kysymyksistä ja niiden yhteydessä annetusta palautteesta! Olen ryhmitellyt kysymyksiä hieman uudelleen sekä lyhennellyt niitä.

Onko kääntäjä lukenut Asterixinsa lapsena eli on tavallaan fanina oman lisänsä tuoja nauruhermoja herkistellen luonnos-/suunnitteluvaiheessa vai oliko työ pelkkää työtä?

Olen ehdottomasti ollut lapsesta saakka Asterix-fani, ja Asterixin saaminen käännettäväksi tuntui sellaiselta vuorenhuipulta, jota kohti tässä ammatissa kivutaan. Kun Asterix-suomennoksilla on ollut itselle niin suuri merkitys, työn tekeminen tuntui tärkeältä jollakin syvällä, sanattomalla tasolla.

Kyllä minulta pääsi parit röhönaurut, kun sain albumin ensi kertaa luettavakseni. Valitettavasti omat vitsit alkoivat jossain vaiheessa tuntua niin moneen kertaan nähdyiltä, että ne eivät tahdo enää naurattaa. Olin iloisesti yllättynyt uuden albumin laadusta, vaikka tekijät ovat vaihtuneet.

Millaista yhteistyötä alkuperäisen tekstin ja juonenlaatijan kanssa tai hänen edustamiensa tahojen kanssa on käyty pääpiirteittäin, onko valvonta tiukkaa ja sitä laadunvalvontaa suomennoksissa?

Onko sinulla niin sanotusti vapaat kädet kääntämisen suhteen vai annetaanko sinulle ohjeita, että minkä tyylinen käännöksen pitää suunnilleen olla?

Saiko kääntäjä avukseen vinkkilistaa albumin lukuisista, monesti nykyaikaan viittaavista karikatyyreistä ja vitseistä?

Albumin piirtäjään ja käsikirjoittajaan minulla ei ole mitään kontaktia. Sen sijaan ranskalainen oikeuksienomistaja oli hyvin aktiivinen, kun normaalisti olen yhteydessä vain albumin toimittajaan ja suomalaisen kustantamon edustajaan.

Käännettävän tekstin mukana tuli tosiaan vinkkilista, jossa selitettiin sanaleikit ja karikatyyrit. Tällaista ei ole minkään muun sarjan kohdalla annettu, enkä tiedä toimiiko mikään muu sarjakuva tällä tavalla. Se toi paljon mielenrauhaa, kun etenkin hahmojen nimet olivat melkoisia väännöksiä, jos olisi pitänyt lähteä itse niitä purkamaan osiin.

Ranskalainen kustantaja hallinnoi vahvalla kädellä albumin kansainvälistä lanseerausta eli kaikkien kieliversioiden ilmestymistä yhtä aikaa. Sen vuoksi minulle saatettiin lähettää ratkaisuja vaikeisiin kohtiin jo ennen kuin olin itse ehtinyt niitä kysellä, koska jokin toinen maa oli ilmoittanut ongelmasta. Valvonta oli tiukkaa etenkin salassapidon suhteen: kaikki materiaali pidettiin salasanojen takana eikä keskustelua saanut käydä tavallisten talliaisten sähköpostitse, vaan kaikki piti hoitaa salatuin yhteyksin.

Normaalisti toimittaja lukee käännöksen ja sillä selvä. Asterixin tapauksessa suomennokseni lähetettiin riippumattomalle ulkopuoliselle suomen oikolukijalle (eli jonnekin Egmontin ulkopuolelle). Oikolukija laati käännöksestä ranskaksi raportin, johon ranskalainen oikeuksienhaltija pedanttisesti perehtyi. Minun tuli sitten kirjelmöidä vuorostani sille englanninkielinen vastine (jotta myös Suomen edustajat pystyisivät seuraamaan keskustelua) jokaisesta kohdasta, jota en halunnut muuttaa oikolukijan ehdotusten mukaisesti.

Oikolukijaa oli selvästi ohjeistettu lukemaan suomennos nimenomaan siltä kantilta, vastaako suomennos alkutekstin sisältöä, joten minun piti vääntää sitten vastaan jokaisesta sanaleikistä, joka ei vastannut alkutekstiä. Esimerkiksi Amaryllixin kommentilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen merkityssisällön kanssa, koska tilalle piti sulloa mitä tahansa kaloihin liittyvää. Oikolukija teki huolellista työtä, ja teinkin tekstiin osan hänen ehdottamistaan muutoksista. En silti ole vakuuttunut, että tämä prosessi olisi tehokkain tapa kontrolloida käännösten laatua. Olen kuitenkin asiatekstejä kääntäessäni saanut usein kommentoitavakseni moniaita joutavia raportteja, joissa valitetaan, että käännöksessä on eri määrä sanoja kuin alkuperäisessä tai että käännöksen välimerkit eivät vastaa alkuperäisiä, joten niihin verrattuna tämä soutaminen oli sentään järjellisellä pohjalla.

Tekemääni vastaselvitykseen tuli sitten Ranskasta useita lisäkommentteja, joissa pyydettiin selvennystä, esimerkiksi ”eihän Morjès-nimen perustana oleva tervehdys ole liian tuttavallinen”. En vieläkään ymmärrä, miten tervehdys on liian tuttavallinen, etenkään kun sitä ei käytetä tervehdyksenä vaan hahmon nimenä…

Mitkä ovat suurimmat haasteet sarjakuvien käännöstyössä?

Miten paljon suomen pitkät sanat aiheuttavat ongelmia, eli joutuuko alkuperäisestä tekstistä jättämään välillä jotain kokonaan pois, että suomennos mahtuu puhekuplaan ?

Yleensä sarjakuvien kääntämisessä suurimmat haasteet liittyvät vaikeasti ymmärrettäviin tai vaikeasti ratkaistaviin sanaleikkeihin ja viittauksiin sekä nimenomaan käännöksen tiivistämiseen puhekupliin. Asterix oli tässäkin erilainen, kun vaikeasti ymmärrettäviin kohtiin annettiin valmiiksi selitykset ja sanaleikit olivat suurimmaksi osin ratkaistavissa kohtuullisella pähkäilyllä.

Käännös tuntui jostain syystä mahtuvan kupliin poikkeuksellisen kivuttomasti. Alkutekstissä käytettiin usein valtavan paksua huutofonttia, jonka ansiosta kuplissa oli paljon tilaa, jota hyödyntää. (Ehkä taittaja on eri mieltä, minä vedän vain silmämääräisesti…) Lisäksi kuplien muoto oli normaali, ei ollut ranskalaisen ilmauksen ympärille muotoiltuja spesiaalikuplia eikä moneen pikkukuplaan pilkottuja jatkoreploja. Asterixin kuplissa oli varmasti ajateltu kääntämistä jo piirtovaiheessa, niin paljon käännösversioihin panostettiin.

Käänsitkö albumin kokonaan yksin vai saitko apua, esim. hankaliin kohtiin?

Varsinaisen käännöstyön tein yksin. Tein kuitenkin muokkauksia oikolukijalta saamani palautteen perusteella ja lisäksi sain esittää kysymyksiä alkutekstistä Ranskan kustantamolle sekä pyytää mielipiteitä albumin toimittajalta ja Suomen kustantamolta.

Tiukka salassapitovelvollisuus teki vaikeaksi pallotella ongelmakohtia muiden kanssa. Erityisesti minulla oli kaksi murheenkryyniä, joista toiseen tarvittiin lauluviittaus ja toiseen poliittinen sitaatti. Lauluviittaukseen kyselin apua ystäviltäni somessa mahdollisimman epämääräisesti ja erittelemättä, mihin se tulisi. Lopulta siskoni keksi puhelimessa ratkaisun ”Kun päättyy tää, Capri vain jää”. Onneksi musiikin harrastajat innostuvat helposti kaivelemaan aivonystyröitään. Poliittisen viittauksen ”Tämä tuli pyytämättä ja yllättäen” hoksasi eräs ystäväni, kun toin sen harrastusryhmälleni aivoriiheen. Näistä suuri kiitos heille, joille se kuuluu.

Miten helppo on löytää alkuperäiskielisille sanaleikeille suomalaiset vastineet?

Osa sanaleikeistä syntyy helposti, kun taas osa on aivan mahdottomia.

Kielellä ja tyylillä leikittelyt, kuten eri hahmojen tai kansojen puhetyylit, löytyvät usein intuitiivisesti: hahmo vain kuulostaa tältä, kun katsoo sen ilmettä kuvasta. Varsinaiset sanaleikit saa yleensä päkistettyä pienen pohdinnan jälkeen (esimerkiksi torikauppias Gothmann). Toiset ovat väkinäisempiä, toiset luontevampia, mutta kun näkee alkuperäiset sanaleikit auki selitettyinä, on helpotus huomata, että melko ontuvia puujalkoja sitä alkutekstissäkin välillä viljellään. Jos juttu on käännöksessä köykäinen, niin ei se automaattisesti ole ollut alkutekstissäkään mitään ikiajoiksi marmoriin nakutettavan nerokasta. Esimerkiksi puheet ”kimbrien hinnasta” perustuvat siihen, että kimbri kuulostaa samalta kuin timbre, postimerkki. Ei siis mitään elämää suurempaa sanailua vaan ihan peruspuujalkaa.

Kaikkia sanaleikkejä ei voi kääntää. Ranskaksi kuoppa tiessä on nid-de-poule eli kananpesä. Kuvituksessa ajellaan kukkovaunuilla, jotka kapsahtavat tällaiseen kuoppaan, eli visuaalisesti kanalintu kököttää kuvassa pesässään. En voinut heitellä näiden viittausten tilalle mitään satunnaisia kana-/munavitsejä, kun juonen puolesta oli puhuttava nimenomaan niistä kuopista teissä. Mahdottomissa kohdissa yritin viritellä tilalle jotakin aivan omaa sanailuani, jos suomen ilmaukset siihen kannustivat, esimerkiksi ”olla ensimmäistä kertaa druidia kyydissä”. Joskus myös lisäsin tekstiin omia sanailujani, vaikka alkutekstissä ei olisi ollut siinä kohdassa mitään, korvatakseni puuttumaan jääviä juttuja. Näin tein ainakin kohdassa, jossa britannialainen sanoo ”tosi kuin vesi” keskustellessaan keitetyn veden mausta.

Miten käännetään uusien henkilöiden ja paikan nimet?

Varmaan henkilönnimet on haastavia?

Paikannimissä ei Asterixissa taida olla mitään kummallista, historialliset nimet jätetään latinaksi ja niiden selitykset eli vastaavat nykyiset kaupunginnimet suomennetaan normaalisti vakiintuneiden nimien mukaan. Yhdessä kohdassa piti pyytää, saisiko kuvituksesta poistettua selityslaatikon, kun tekstissä luki historiallisena nimenä ”Parma”, joka oli selitetty ruudun alareunassa ranskaksi ”Parme”. Selityslaatikon poistaminen ruudusta hyväksyttiin, mutta samalla tehtiin selväksi, että tällaisen muutoksen salliminen on sitten poikkeuksellista kajoamista pyhään kuvamateriaaliin.

Uusien henkilöiden nimien kääntämisessä riitti tässä albumissa puuhaa. Roomalaisten ja gallien lisäksi paikalla vilisi lusitanialaisia, kreikkalaisia, sarmaatteja, kimbrejä, kusheja ja vaikka ketä – joitakin kansoja ensimmäistä kertaa! Hahmoista huomautettiin vinkkilistassa erikseen, mitä kansaa he edustavat eli mitä päätettä nimissä tulee käyttää, mutta muuten sain pohtia itse tykönäni, miten nimet ratkaisen. Monet nimet jätin sinälleen, ne toimivat yhtä hyvin ranskaksi kuin suomeksikin. Tällaisia olivat esimerkiksi Coronavirus, Bacillus ja Mozzarella.

Huomattava osa nimistä vaati kuitenkin käsittelyä. Minulle ei ole luontaista luoda nimiä siten, että otetaan jokin satunnainen lainasana ja isketään siihen pääte perään (vrt. Amaryllix) vaan yritin etsiä nimiä joko hahmon funktioon jollain tavalla liittyen (hampaankiskoja Xylitolix) tai suomen kielen sanastoa suoraan hyödyntäen eli hakemalla sanoja, joissa olisi suoraan haluttu pääte, kuten Paatos tai Kariès. Roomalaiset olivat tältä kantilta helppoja, tutkailin vain käänteissanakirjastani merkitykseltään sopivia -us-päätteisiä sanoja. Sen sijaan esimerkiksi kushinmaan prinsessat (kuten Venehafer) tuottivat päänvaivaa, sillä ne vaativat eksoottisia -fer-äänteitä, joita suomen kielessä ei luontaisesti esiinny, mikä tekee sanaleikkien punomisesta tukalaa.

Täytyykö käännöstyössä huomioida paljonkin historiallisia faktoja ja paikkoja?

Lukion historianopettaja sanoi, että jos tulee ristiriitaa historian ja Asterixin välillä, Asterix on oikeassa. Huomasitko tätä faktaa kääntäessäsi?

Noudattelin historiallisten kohtien käännöksissä alkutekstiä enkä huomannut albumissa niiltä osin vikaa. Löysin kaikki haluamani termivastineet, garumit, cervisiat ja ombrit, enkä tarkistanut onko albumin sisältö historiallisesti oikein. Toivon, että se työ on tehty jo albumia laadittaessa, ja jos jotakin historiallista ristiriitaa on, niin se on tarkoituksellista ja tulee siirtää käännökseen.

Ainoa ongelmakohtani historian suhteen oli termi housujen esiasteelle, mutta koska kaikki aiemmat Asterix-suomennokset käyttävät sanaa ”pöksyt” niin minäkin menin sitten pöksylinjalla virallisempien tekstiilitermien sijaan. Saattaa olla, että jossakin toisessa albumissa historiaseikat olisivat olleet suurempi ongelma.

Oliko albumin nimen suomennos haastavaa? Oliko sinulla paljon muita vaihtoehtoisia nimiä?

Albumin nimi tulee ratkaista heti ensimmäisenä. Ensimmäisen kerran, kun sitä pyydettiin, itse albumia ei ollut vielä saatavilla vaan pelkkä kansikuva. Ehdotimme sen perusteella mahdollisimman yleisluontoista vaihtoehtoa Asterix Italiassa. Ranskan pää ei pitänyt sen geneerisyydestä, joten saimme albumin tutkittavaksemme. Tekstin näkeminen selvensi, mitä transitalique-sanalla haettiin, joten vääntelin sen pohjalta muutamia vaihtoehtoja. Valituksi tullut Kilpa-ajo halki Italian oli ehdotuksista minun ja albumin toimittaneen Janne Suomisen suosikki, mutta muina vaihtoehtoina heiteltiin sellaisia kuin Asterix ja matka halki Italian sekä Asterix ja Italian suurajot. Pidän albumien nimien keksimistä yleisesti ottaen hankalana, joten onneksi sitä ei tarvitse päättää yksin vaan siihen saa toimittajan ja kustantamon mielipiteen.

Onko ranskan kieli vaikeaa kääntää suomeksi? Käännätkö muita kieliä?

Ranskan kääntämisessä on helpot ja vaikeat puolensa. Ranskan sanaleikit eivät käänny suomeen helposti, koska ranskassa voi pelata paljon sillä, että sanat äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan. Sen sijaan normaali ranskankielinen teksti ei yleensä tuota mitään kummempia ongelmia, joten en pidä sitä sinänsä vaikeana. Kielellä on kuitenkin omat ominaispiirteensä, joiden kanssa saa aina olla tarkkana. Esimerkiksi teitittelyä käytetään paljon laajemmin ranskassa kuin suomessa, joten sitä ei kannata automaattisesti suomentaa samaan muotoon vaan harkita sinuttelua tai passiivirakenteita.

Käännän arjessani pääasiassa asiatekstejä englannista suomeen. Lisäksi olen opiskellut ruotsia ja venäjää, joista teen joskus käännöksiä suomeen. Asiatekstien kääntäminen englannista saattaa välillä tukea yllättävillä tavoilla sarjakuvien suomentamista ranskasta. Samat asiat voivat tulla vastaan niin opetusmateriaaleissa kuin agenttijännäreissäkin.

Kuinka pitkä sarjakuva-albumin käännösprosessi on, ja onko prosessissa joitakin tiettyjä työvaiheita? Jos on, niin onko jokin tietty työvaihe kääntäjälle mieluisin tai vastaavasti haastavin?

Normaalisti työskentelen sarjakuvien kanssa niin, että tulostan ensimmäiseksi alkutekstin ja käyn sen läpi kynän kanssa. Olen suttailija, kirjoitan marginaaleihin ylös mieleen saman tien pulpahtavia hyviä ilmauksia ja merkitsen ylös selvitettävät asiat, esimerkiksi viittaukset toisiin albumeihin. Tämä on ehkä mukavin vaihe, vaikka en itse osaa oikein laskea sitä kääntämisen työvaiheeksi, kun se ei ole työlästä.

Seuraavaksi käyn kirjastossa ja lueskelen saman sarjan albumeja etsien vastauksia bongaamiini ongelmakohtiin: miten joku otus on aiemmin äännellyt tai tunnetaanko tämänniminen hahmo ennestään? Siirrän työpisteeni työhuoneesta olohuoneeseen, jossa luovuus kulkee paremmin, ja aloitan ensimmäisen käännösversion.

Kirjoitan tekstitiedostoon raakakäännöksen, johon merkitsen kauttaviivoin eri vaihtoehtoja, jos en osaa tehdä päätöstä saman tien, sekä korostan punaisella hautumaan jätettäviä ongelmakohtia, jotka eivät ratkea peruskonstein. Seuraan silmä kovana alkutekstiä, ettei mitään jäisi kääntämättä.

Seuraavassa vaiheessa lähden käymään käännöstä läpi uudestaan alusta. Teen tekstistä mahdollisimman sujuvaa eli yritän irrottautua ranskan vaikutuksesta ja katsoa tuotosta itsenäisenä teoksena. Selvitän vaikeimmat ongelmakohdat, yleensä nuijimalla neliskanttisia palikoita väkisin pyöreisiin reikiin. Typistän ilmaukset sopivan mittaisiksi ja tarvittaessa karsin sisältöä. Tämä on raskas ja pikkutarkka vaihe, koska kaikki hauskat ja helpot hommat on jo tehty ja vain työläät ovat jäljellä, mutta koska valmis lopputulos siintää jo silmissä, on helppo löytää motivaatio hioa ja viilata. Lopuksi ajan käännökseen koneellisen oikoluvun ja silmäilen tekstin läpi, ettei siihen ole jäänyt mitään keskeneräisyyksiä.

Pystyn rutistamaan 48 sivun albumin kuuteen työpäivään, mutta se ei ole hyväksi kenellekään. Kymmenen työpäivää on jo hyvä: neljä päivää ensimmäiselle versiolle à 12 sivua päivä, neljä päivää toiselle versiolle ja kaksi päivää aikaa ratkoa ongelmia, sairastaa, plärätä sarjakuvia, tilata kirjaston varastokappaleita ja niin edelleen.

Asterixin kanssa en voinut työskennellä normaalisti. Suureellisen salassapidon vuoksi alkuteksti lähetettiin minulle erillisellä tietokoneella. En siis voinut ottaa albumista printtiä tai siirtää työpistettäni luovempaan huoneeseen, vaan survoin lähetetyn läppärin työpöydän laidalle niin, että pystyin tihrustamaan siitä albumin tekstiä ja sitten tekemään nettihakuja omalla tietokoneellani sen rinnalla. Olisi ollut huomattavasti nopeampaa, jos olisin voinut esimerkiksi kopioida selvittämiäni termejä netistä suoraan käännökseen sen sijaan, että pitää vaihtaa näppäimistöä ja kirjoittaa sana toiselle koneelle.

Asterixin osalta haastavinta olivat siis käännöksen ulkoiset (tietotekniset) puitteet. Suomentamiseen annettiin runsaasti aikaa, joten edes lukuisat palautekierrokset eivät tuottaneet aikatauluongelmia.

Asterixin suomentamisessa parasta oli silloin tällöin pilkahtava tunne, että onnistun kunnioittamaan itselleni tärkeitä hahmoja ja pitämään ne sellaisina kuin lukijat ovat ne jo vuosikymmeniä tunteneet, mutta silti lisäämään tekstiin jotain omaani, omaan suuhun sopivan sanan tai itseä huvittavan vitsin – jättämään palan minua voittamattomien kylän historiaan.

Ja sitten Tri Tuomio kaappaa jälleen viestikapulan. Jos Mirkan mietteet sarjakuvien kääntämisestä kiinnostavat laajemminkin, niin suosittelemme tutustumaan blogiinsa tarkemminkin. Ahkera sanaseppä on valaissut Asterixin lisäksi muun muassa Yoko Tsunon, Lucky Luken ja Piko ja Fantasion kääntämisen kiemuroita!

Puuttuuko Kilpa-ajo halki Italian yhä sarjakuvahyllystäsi? Voit hankkia sen vaikkapa täältä!

Ja vielä kerran kiitokset kysymyksistä Facebook-seuraajille!

Huhtikuun hitit Lehtipisteellä!

Kevät sai vihdoinkin kierroksia koneeseensa ja rynnii vauhdilla päälle. Luvassa lienee myös harmaita päiviä ja räntäsadetta. Niiden varalta on hyvä suojautua sarjakuvin. Kuvaa ja sanaa yhdistävä värikäs tai mustavalkoinen luettava pitää kevätmasennuksen loitolla. Tri Tuomion varma ja tutkittu tieto. Perjantaihehkuttelemme tällä kertaa siis Lehtipisteiden sarjakuvavalikoimaa juuri nyt ja lähitulevaisuudessa. Jos Lehtipisteelle on liian pitkä matka, niin tilaaminenkin onnistuu suuren osan tuotteista kohdalla.Aloitamme aakkosjärjestyksen myötä klassikolla Asterix ja gootit. Järjestysnumeroltaan kolmas Asterix-seikkailu tarjoaa vielä hieman hiomatonta ja alkuvoimaista Asterix-meininkiä. Roomalaisia kolkataan melkein joka sivulla. Tarkemman esittelyn löydät täältä. Lehtipisteiden ohella tämä albumi löytyy myös kirja- ja sarjakuvakaupoista. Tilaaminen onnistuu esimerkiksi täältä.Lehtipisteistä juuri nyt löytyvä Bamse 4-5/2018 on tuplanumero ja tarjoilee perheen pienimmillekin sopivaa jännitysviihdettä, jonka parissa aikuinenkaan ei pitkästy. Arvopohja on kunnossa, joten kaikki pelaavat ja reilusti. Tilaa Bamse täältä! Seuraava numero ilmestyy 3.5.2018!

Korkeajännitys 2/2018 ei nimellään lupaa hyvää kaikille sen keskushenkilöille. Sotajännityksen peruskallio jatkaa armotonta marssiaan toisen maailmansodan melskeissä. Tarkemman esittelyn tästä numerosta löydä täältä. Korkkarin tilaaminen puolestaan onnistuu täältä! Vuoden kolmas numero paukkaa Lehtipisteisiin 3.5.2018!Korkeajännityksen Erikoisnumero 2/2018 vie lukijansa toisen maailmanrähinän itärintaman taistelutantereille. Pokkarin kordiitinkatkuinen sisältö on jo esitelty täällä! Seuraava spessu Lehtipisteissä 30.5.2018!Kun Tri Tuomio sai mahdollisuuden sai mahdollisuuden vaikuttaa Lucky Luke -klassikkouusinnan valinnassa, niin Colt osoitti ensimmäisenä tätä teosta, jossa spagettilänkkärien raadollinen maailmankuva käy Morrisin mankelin lävitse ja naurattaa kaikkia muksusta mummoon. Lucky Luke – Palkkionmetsästäjä on jo rakkaudella esitelty täällä. Jos (ja kun) albumia ei löydy Lehtipisteistä, niin kannattaa katsastaa kirjakauppojen hyllyt. Tilaaminen onnistuu esimerkiksi täältä!Tex-faneja todellakin hemmotellaan päivämäärällä 25.4.2018. Maxi-Tex Nueces Valley on klassikko jo syntyessään! Tarinakaari kattaa laajemman ajan kuin yksikään aikaisempi Tex-seikkailu. Innostuneen ennakkohehkutuksen löydät täältä!Spider-Man – Hämähäkkimies 4/2018 jatkaa Salattujen sotien seuraamista. Mukana on yllättäviä hybridiversioita Kostajista ja paljon muuta äimisteltävää. Kolme tarinakaarta pitää huolen siitä, että kyyti on vuoristoratamaisen tasaista. Tiukimmissa kurveissa kannattaa pitää penkistä kiinni. Toukokuun Hämistä odottelemme 9. päivään saakka. Kotiin kannettuna Hämis järjestyy täältä!Tex Willerin vuoden viides numero on sitä kategoriaa, jolla voi korjailla Texiin skeptisesti suhtautuvien sarjakuvaharrastajien arvomaailmaa tolkullisempaan kuosiin. Tri Tuomio lupaileekin, että tässä numerossa käynnistyvä kahden numeron seikkailu on kuluvan vuoden perusjulkaisun tarinoiden kärkikolmikossa. Jos ei ole, niin sitten on todella kovaa Tex-sarjakuvaa tulossa ja Tri Tuomio äimempänä kuin koskaan. Murhamysteeri annoksella arktista kauhua. Pääpahiksessa riittää karismaa ja vaaran tuntua. Kätyriänsäkin rakastaa vihata. Aina hyviä merkkejä. Tarinan päättävä numero ilmestyy 9.5.2018! Tilaa Tex Willer!

Nueces Valley – parasta mahdollista Villiä länttä!

Nyt on käsillä sellainen Tex-seikkailu, että se ansaitsee kaksikin blogihehkutusta. Tätä voi siis pitää kevyesti pintaa raapaisevana ennakkohehkutuksena. Tarkempaa analyysiä luvassa teoksen ilmestyttyä, niin emme vahingossakaan pilaa kenenkään lukunautintoa. Tekisi mieli julistaa tämä Maxi vuoden merkittävimmäksi Tex-julkaisuksi jo nyt, mutta tässä vuosien varrella on oppinut varovaiseksi. Vielä tykimpi tarina saattaa väijyä seuraavassa suuralbumissa tai Maxissa tai Kirjastossa tai perusjulkaisun sivuilla…Maxi-Tex Nueces Valley on mallia eeppinen lännenseikkailu. Italian päässä on kaivettu juhlavuoden kunniaksi todella kovat panokset esiin. Alkuteos ehti ilmestyä viime syksynä, eli jos heikäläistä 70-vuotisuhlavuotta lämmitellään näin kovatasoisilla tarinoilla, niin herramunjee mitä sieltä vielä onkaan tulossa!Mauro Boselli on tämä tarinan pääarkkitehti ja visuaalisesta osaamisesta vastaa Pasquale Del Vecchio. Timanttisinta mahdollista Tex-osaamista siis tarjolla. Ja koska sana eeppinen on jo mainittu, niin perustellaanpa sitä hieman. Aikajana on tässä teoksessa siis pitkä. Vuodesta 1838 vuoden 1880 tienoille. Ajalta ennen Texin syntymää sankarimme kultaisimpiin vuosiin siis. Ja samalla etenemme Jim Bridgerin nuoruudesta elämän ehtooseen.Tarina sotkee mallikkaasti totta ja tarua, eli yksi tarinan tai ehkä ennemminkin tarinakimaran päähenkilöistä on siis Jim Bridger, todellinen Villin lännen pioneeri, jonka tosielämän seikkailuihinkin kannattaa tutustua. Tässä tarinassa miekkonen antaa roolimallia nuorelle Tex Willerille. Tarinakaareen mahtuu kaksikin karjanajoa, joiden aikana miehuuteen kasvava Tex oppii tärkeitä läksyjä Villin lännen armottomuudesta. Monikin taho on aina valmiina viemään rehelliseltä lehmipaimenelta joko koko karjan tai viimeistään sen myymisestä saadut rahat.San Franciscokin osoittautuu varsinaiseksi vaarojen pesäksi, jossa nuori Tex tovereineen meinaa joutua shanghaijatuiksikin. Onneksi sankareillamme on lujanyrkkinen partio kasassa.Kauniiksi lopuksi saamme koko klassisen sankarinelikon kokoon, eli molemmat Kitit ja Tiger tähdittävät seikkailun viimeistä episodia. Ja ihan lopussa saattaa kyynel vierähtää jäyhimmänkin Tex-fanin poskelle. Teitä on varoitettu!Maxi-Tex Nueces Valley Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 25.4.2018!