Korkeajännityksen matkassa tulta päin!

Olemme täällä blogissa hehkutelleet näin alkuvuoden kunniaksi Bamsea, Karvista, Hämämähäkkimiestä ja Tex Willeriä, joten nyt on aika ottaa tähtäimeen tilattavien lehtiemme arsenaalin sotaisin kruununjalokivi, kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvä Korkeajännitys. Laitetaanpa samaan hehkuttelupakettiin myös sen sisarjulkaisu, temaattisia kokonaisuuksin samoihin kansiin lipastava ja kuusi kertaa vuodessa lehtipisteelle juoksumarssittava Korkeajännityksen erikoisnumero. Seuraavaksi siis syynissä kumpaisenkin julkaisun seuraavana ilmestyvät numerot.Numeron 2/2018 käynnistelevä salapoliisistarina Poliisi blitzissä tarjoaa hieman vaihtelua sotasankaritarinoihin. Konnana luimistelee armoton murhamies ja varas Ken Bagnall, joka livahtaa psykologisen seulan lävitse erikoisjoukkoihin. Kun Bragnall murhaa ylennystään uhkaavan jenkkisotilaan hän saa jäljilleen yhtä armottoman vihikoiran. Columbolta habituksensa ja hoksottimensa lainannut ylietsivä Ernie Hallows joutuu todellakin näkemään vaivaa saadakseen tihutöitä tehtailevan kieron kommandon kiikkiin.Mukavan kovaksi keitetty alkupala päättyy Lontoon pommitukseen ja pieneen yllätykseen. Tarinasta vastaa Mike Knowles ja kuvituksesta C. T. Rigby.

Unohdettu sotatanner marssittaa kirjoitusvastuuseen Richard Davisin, jonka käskyttämänä tarinan kuvittavat Rezzonico ja Morahin. Kersantti Bill Johnson yrittää koulia nuorista värvätyistä sotilaita ennen tulikoetta Aleuttien saarilla, mutta nuoret intomielet osoittautuvat huonolla tavalla jääräpäiksi vänkääjiksi. Rintama opettaa.Tyynenmeren saarilla käytyjen taistelun julmuus on kaikille sotahistoria harrastajille tuttua kauraa, joten lukija tietää varautua, että kaikki koulutusleirin veijarit eivät näe tarinan loppuhuipennusta.Kolmas seikkailu aloitetaan keskeltä toimintaa brittien puolalaisten vahvistusten höykyttäessä natseja Pohjois-Afrikan rintamalla. Kansikuvatarina Ei paluuta on Alan Hebdenin juonima ja Keith Shonen kuvittama. Legendaarinen Ian Kennedy vastaa kansitaiteesta.Puolalaiset joukot ovat hieman liiankin innokkaita hakiessaan revanssia sakemanneista, mikä johtaa kahnauksiin brittipäällystön kanssa. Kapteeni Jan Kaminski joutuu syystäkin silmätikuksi, mutta saa tilaisuuden todistaa luotettavuutensa kotiseudulleen suuntautuvassa erikoisoperaatiossa.Tästä seuraa jännittävä kissa-ja-hiiri -leikki, sillä puolalaiset taistelijat saavat pian peräänsä SS:n ja Luftwaffen turvajoukot. Todellakin taattua Korkkari-jännitystä luvassa!

Numeron päättävä tarina Piileskelevät pedot on Gearge Low’n käsialaa ja Manuel Benet hoitaa räjähtävän kuvituksen. Aivan aluksi saamme saksalaista näkökulmaa taisteluihin.Tiivistahtinen tarina hemmottelee lukijaansa myös hieman harvemmin nähdyllä aseistuksella. Ja muutenkin lukija saa kovaa kyytiä, sillä luvassa on sekä tankki-, ilma- että vakoilusotaa.Useampia aselajeja on edustettuna myös vuoden toisessa erikoisnumerossa, sillä Itärintaman Korkeajännitys lupailee muun muassa Jakolev- ja Hurricane-hävittäjiä sekä panssarisotaa.Ian Clark (tarina) ja Phil Gascoinen (taide) saavat kunnian avata tulen tarinallaan Yllätyshyökkäys. Siinä Aleksander Karenski taistelee saksalaisia vastaan poliittisten upseerien asetellessa kapuloita rattaisiin. Neuvosto-Venäjän sodanjohtoa ei tässä tarinassa arvosteta. Natsit saavat silti selkäänsä, ja hyvä niin.Ensimmäisestä tarinasta tuttuja teemoja käsitellään myös Steve Taylorin ja Jaume Fornsin jännärissä Patriootteja vai pettureita? Sodanjohdon pätevyyttä epäileville on vaikeuksia luvassa riippumatta heidän pätevyydestään varsinaisen sotimisen saralla. Sen saavat tämänkin tarinan sankarit tuntea nahoissaan. Mutkikkaiden kuvioiden kautta Luftwaffenkin pilotiksikin joutuva Viktor Petrovski pääsee tosin tutustumaan myös vastapuolen sisäisiin juonitteluihin.Jakolev-toiminnan jälkeen siirrymme ihailemaan Hurricaneja tarinassa Kotka Lentää aurinkoon. Ian Clark juonii ja Terry Patrick hoitaa tussisavotan. Parasta tarinassa ovat kuitenkin aina hupaisat Polikarpovit (tunnetaan myös nimillä Pieni muuli, Rotta ja Kärpänen).Sokerina pohjalla ryntäämme Tulta päin! Stephen Walshin tarinan on kuvittanut Vila ja tämän numeron kansikuvasta vastaa Janek Matysiak. Ilmasota vaihtuu nyt telaketjujen räminään. Ja jälleen on luvassa epäreiluutta armeijan riveissä, sillä lahjakas mekaanikko Justice Wade joutuu vaikutusvaltaisen luutnantin silmätikuksi. Ystävällisempi upseeri järjestää sankarimme ”turvaan” itärintamalle. Shermanien huoltaminen Venäjän talvessa osoittautuukin odotettua kimurantimmaksi urakaksi ja pian Justice löytää itsensä Kurskista…Melkoista rytinää tarjoilee siis tämäkin Korkkari-erikoinen! Molemmat numerot ilmestyvät pian tämän blogijutun ilmestymisen jälkeen, joten väijykäähän lähilehtipisteitänne erityisen tarkkaavaisesti seuraavan kahden viikon ajan. Seuraavien numeroiden ilmestymiset voi ruksia omaan kalenteriinsa julkaisukalenterimme avustuksella!

Korkeajännitys 2/2018 Ei paluuta Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 21.3.2018!

Tilaa Korkeajännitys!

Itärintaman Korkeajännitys Tulta päin Lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla 28.3.2018!

 

 

 

 

 

Roppakaupalla rytinää, eli Asterix ja Obelix vs. gootit!

Edellinen hehkutettava Asterix oli Caesarin lahja. Nyt hyppäämme reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja otamme käsittelyyn Asterixin seikkailujen kolmannen osan: 1960-luvun alkuvuosina jatkosarjana ilmestyneen ja 1964 albumiksi kootun Asterix ja gootit.

Suomessa albumi näki päivävalon vuonna 1970. Asterix ja gootit on malliesimerkki alkuaikojen Asterixeista. Yleinen meininki on yhä hyvinkin lastensarjakuvamainen ja hahmot hakevat yhä lopullista muotoaan, osan klassikkoveijareista puuttuessa yhä täysin kuvioista. Pääpaino on hyvinkin fyysisellä huumorilla ja ihmisiä tai paikkoja kolhitaan lähestulkoon joka sivulla. Vitsien rytmitys on albumimuodossa liiankin tiheä ja toisteinen. Toisaalta osa huumorista perustuu juurikin toisteisuuteen, joten välttämättä kyseessä ei ole valuvika vaan tekijöiden aikomus.

Albumin ainekset ovat tuttuja ja samat vitsit löytyvät hiotummassa muodossa tulevista albumeista. Koskapa goottien invaasiosta on kyse, niin saksalaisuudesta revitään paljon huumoria. Ja naamioitumisesta. Siinäkin saattaa olla oman kommenttinsa taustalla – kun pistää naapurikansan vetimet yllensä, niin käy naapurikansallisuuden edustajasta, kunhan ei erehdy puhumaan. Kieli merkitsee kansallisuuden, ja tästä tosiasiasta ponnistavaa kielellistä ilottelua ja ilotulittelua onkin luvassa – esimerkiksi vanha tuttu goottifontti on hyötykäytössä.

Naamioitumisen lisäksi myös rajojen ylittämistä tapahtuu albumissa paljon. Roomalaiset yrittävät epätoivoisesti vahtia rajaa, mutta maahantunkeutuja yllättää aina väärästä suunnasta. Yleensä vielä väärä maahantunkeutuja, joka tunkeutuu väärään maahan. Vähemmästäkin legioonalainen kummastuu.

Ja legioonalaisilla on todellakin syytä kummastella tässä albumissa. Harvoin on käskyjen noudattaminen ja esimiesten miellyttäminen yhtä haastavaa. Tai vaarallista. Taikajuomaa nauttineet gallialaiset pitävät siitä huolen. Väkivaltahuumoria ei tässä albumissa siis säästellä.

Armeijatouhujen ihmettelyyn hiipii albumin lopussa hieman vakavampaakin sävyä. 60-luvulla toinen maailmansota on ollut ranskalaisilla vielä tuoreessa muistissa. Ja miksei ensimmäinenkin, sillä goottien kypärämalli peesailee ensimmäisen rähinän saksamallia. Goottien päällikön lippumalli puolestaan tuo mieleen jälkimmäisen maailmanpalon tunnelmat. Ja miksei myös goottibarbaarien hinku valloittaa naapurimaita ja yleinen viehtymys kovaan kuriin ja järjestykseen.

Albumin tarjoama gootti-karikatyyri saksalaisista ei kuitenkaan ole tarpeettoman häijy ja julma, vaan lapsille sopivan huumorisarjakuva mukainen. Hassut sedät heiluu lystikkäästi. Militaristisimmat hihhulit kyllä saavat osansa pilkkakirveestä.

René Goscinny ja Albert Uderzo viihdyttävät siis jälleen kerran koko rahalla, mutta historiaa ei tämän teoksen avulla kannata opiskella. Aikajanat ovat siinä määrin hillittömästi vinksin ja vonksin. Goottejahan ei gallialaisten mailla Asterixin aikoihin vielä hillunut, enempi tässä albumissa viittaillaankin länsi- ja itäsaksalaisiin. Barbaarit paheksumassa toisia barbaareja on hienosti aikaa kestävää huumoria ja sitä tämä albumi tarjoilee paljon.

Asterix ja gootit ei ole Asterixien terävintä kärkeä, mutta tylsistymään sen kanssa ei pääse. Nuorisolaisen mielestä tämä saattaa jopa olla huomattavasti myöhempiä ja älykkäämpiä albumeita mielekkäämpää kohellusta. Eli jälleen yksi ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn mahtuva Asterix! Jos vanha painos on luettu hiirenkorvaiseksi irtolehtiversioksi, niin nyt siis tarjolla painotuore restauroitu laitos sarjishyllyn klassikko-osastolle.

Asterix ja gootit Lehtipisteissä, kirja- ja sarjakuvakaupoissa 21. maaliskuuta 2018!

Voit ostaa albumin täältä!

Wanted: Tuhannen taalan albumi!

Palkkionmetsästäjiä, intiaaneja, toteemipaaluja, tomahawkeja, mustangeja, tanssityttöjä… Kaikkea tätä on luvassa, kun käsikirjoittajanero René Goscinny ja piirtäjänero Morris lyövät menovaihteen silmään Lucky Luke -albumissa Palkkionmetsästäjä.

Lucky Luken uusintajulkaisuissa on nyt siis vuorossa allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki. Suuri syy suosioon on toki pääkonnan habituksen lainaaminen Sergio Leonen länkkäreistä, sillä Elliot Belt on ilmetty Lee Van Cleef. Karikatyyri toimii kuin häkä, eli elokuvarooleista tuttu ylenpalttinen viileys antaa oman mausteensa antisankarimme kohellukselle tässä albumissa.

Palkkionmetsästäjä ei Lucky Luken maailmassa ole arvostettu ammatti. Toistuvana vitsinä kulkee esimerkiksi palkkioiden ja juomien kierrättäminen lattian tai baaritiskin kautta. Myös Elliot Beltin sinnikkyys, juonikkuus ja opportunismi toimivat mainioin hupimoottoreina. Albumi on kokonaisuudessaankin toistuvien vitsien aarreaitta – muun muassa kenraali Custerin alkuperäiset satulahuovat jaksavat naurattaa kerrasta ja vuodesta toiseen.

Naurattavia sivuhahmoja ei myöskään säästellä. Hevosenkasvattaja Bronco Forthworth, joka käynnistelee albumin juonta kuljettavan tapahtumasarjan, on selkeästi viettänyt liian kauan aikaa suojattiensa seurassa.

Sivuhahmoista show’n varastajiksi nostetaan välillä myös cheyennet, poppamiehen oppipoikana tunaroiva Small Face, kipakka päällikkö Little Fish Knife ja ilmeetöntäkin ilmeettömämpi palkkionmetsästäjän ajojahdin kohde Tea Spoon etunenässä.

Loppujen lopuksi albumi on Elliot Beltin näytöstä. Herra tinkaa palkkio-osuuksista tiukassakin paikassa ja on aina valmis sukeltamaan allikkoon, jos ojan pohjalla häämöttää lainsuojaton, jonka päästä on luvattu palkkio. Tosin myös Jolly Jumper on liekeissä sarkastisen kommentaarinsa kanssa. Eli väittäisin kärkipään Lucky Luke -albumiksi ilman Lee Van Cleef -fanittamisen suomaa epäreilua etuakin. Sen verran sakean sopan herrat Goscinny ja Morris saavat aineksista keitetyksi.

Lucky Luke: Palkkionmetsästäjä ilmestyy 21. maaliskuuta 2018! Albumi löytyy silloin sekä Lehtipisteistä että kirjakaupoista! Kotoa hievahtamatta voit ostaa sen esimerkiksi täältä!