Tex Willer ja kolmen värinumeron timanttiakin kovempi kimara!

Elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun auringonvalon määrä lisääntyy, linnut ryhtyvät konsertoimaan kevättä rinnat pullollaan ja Tex Willerin sivut muuttuvat hetkeksi värillisiksi. Texin numerot 2–4 ovat siis neliväriset, mikä monelle on kevään piristysruiske ja muutamalle kauhistus ja kiirastuli. Kummassakin tapauksessa tämä kolmen numeron putki on nopeasti ohitse, hieman kuten Suomen kesäkin taas piakkoin…

Kannattaako Texin kyytiin hypätä vaikkapa ihan vain tämän värillisen pätkän ajaksi? Meidän mielestämme vastaus on tietysti järkkymätön kyllä (ja Tex Willer pitää heti ja ihan salamana tilata TÄÄLTÄ), mutta perustellaanpa tätä mielipidettä nyt hieman.

Alkupalana toimii Jacopo Rauchin juonima ja Alessandro Boccin kuvittama tiivistunnelmainen toimintapala Kasvoton meskalero, joka ovelasti aloitetaan keskeltä toimintaa. Kit Carson on bandiittien vankina ja pian köysi kaulassaan. Konnien ajatuksena on saada Tex ansaan, mutta eiköhän jälleen kerran käy niin, että konnat ovat vain näppärästi kerääntyneet yhteen ja samaan paikkaan Texin kurmotettaviksi…

Alkupalana tämä tarina ei ole kevyt tai hienosteleva. Lempeän keiton sijaan tarjolla on riistan kuivalihaa. Pääpaino on räjähtävällä toiminnalla. Lisämausteena veitsitappelu komealla koreografialla. Enempi lyönti palleaan kuin päänsilittelyä. Toiminnan ystävä arvostaa.

Pääruokana tarjoiltava Rio Quemado päästää ääneen Mauro Bosellin. Kuvallisella puolella loistaa Maurizio Dotti. Keskelle toimintaa heitetään lukija tälläkin kertaa, sillä Winchester haukahtaa päin näköä jo ensimmäisellä sivulla. Pian Texin ja Kit Carsonin rosvojahti johdattaa sankarimme erään meksikolaisen suurtilallisen tiluksille.

Suurtilallisemme on kova koville, mutta kuka onkaan tarinan todellinen konna? Luvassa on suuria tunteita ja romantiikaltakaan ei vältytä. Alkupalaan verrattuna sivumäärä on lähes tuplattu, joten mukaan mahtuu myös nyansseja ja kiemuroita. Kyllä se Boselli vaan on Tex-velho parhaasta päästä. Ja sitten jälkiruuan kimppuun!

Luca Barbieri (teksti) ja Walter Venturi (kuvat) tarjoilevat lyhyen ja ytimekkään kostotarinan Huopahevonen, jonka alussa Tex hautaa murhatun uudisasukasperheen ja lähtee jäljittämään heidän tappajiaan.

Ennen tarinan vääjäämätöntä päätöstä herkuttelemme upeasti väritetyillä lännenmaisemilla, joita emme nyt vilauttele tämän hehkutuksen kuvituskuvissa, vaan säästelemme ne Texin tilaajille ja ostajille. Ja Facebook-sivujemme seuraajille.

Juuri sopiva jälkiruoka. Jättää tosin haikean sivumaun. Kosto on suloinen, mutta suru jää silti puseroon. Eli todella tehokas lyhäri tämäkin. Tämän Texin kanssa kannattaa olla nopea, sillä se poistuu Lehtipisteiden hyllyiltä jo 27. helmikuuta!

Numero 3/2018 käynnistellään Francesco Testin ja Mauro Laurentin takomin tunnelmin. Ystävät kuolemaan saakka vie lukijansa hieman vähemmän yllättäen keskelle toimintaa, eli nuori Tex Willer pakenee täyttä laukkaa etsintäpartiolta Dynamiitin siivittämänä, mutta hänelläpä on jäljillään myös tavallista taitavampi palkkionmetsästäjä.

Tämä Vincent Johnson onkin hieman erityisempi tapaus, kuten tarinan nimikin kenties jo lupailee. Texin sivuhenkilögalleria saa siis jälleen yhden mieleenpainuvan hahmon lisää. Pienenä ylimääräisenä bonuksena eräs tarinan konnista on lainannut habituksensa Klaus Kinskiltä. Elokuvan ystävä arvostaa.

30-sivuinen alkupala perinteisintä mahdollista Texiä siis. Juuri sopiva makupala ennen tämän värillisen Tex-kattauksen kruunua, eli pitkää tarinaa Karjatilallisen rakkaus, joka valtaa loppuosan numerosta 3 (ilmestyy 28. helmikuuta ) ja koko numeron 4/2018 (ilmestyy 21. maaliskuuta).

Pasquale Rujun käsikirjoittama ja Giacomo Danubion taiteilema Karjatilallisen rakkaus ei käynnisty keskeltä toimintaa, ellei toimintana pidä karjanajoa. Ja nyt tarina alkaa vieläpä cowboy-arjen kuvauksella, eli stampedea tai muuta jännää ei alkusivuilla tapahdu. Jos olet länkkärillisesti sivistynyt kuten allekirjoittanut, eli Larry McMurtryn Lonesome Doven (Vaarojen maa) fani ja ystävä, niin uskallan luvata tämän tarinan kolisevan koko matkaltaan.

Karjanajajien matkan varrelle sattuu pari tuttua herraa, eli Tex ja Kit, joista toisen vanha tuttu on karjalauman omistaja. Karjanajajien matkalle osuu myös vihamieliseltä vaikuttavia intiaaneja ja erittäin vihamielisiä karjavarkaita, joten pian herrojen Willer ja Carson Winchesterit saavat töitä.

McMurtryn antaman mallin mukaan Ruju tuo cowboyt lähelle lukijaa, jolloin he lakkaavat olemasta statisteja ja pian heidän mukanaan huomaa elävänsä ja jännittävänsä. Tarinassakin piisaa koukkuja, joten numeron kolme jälkeen nelonen ei tule yhtään liian nopeasti. Vinkataanpa hieman vitostakin. Silloinkin tarinaa iskee Ruju, mutta taiteiluvastuu on siirtynyt Alfonso Fontin leveille harteille. Mustavalkoisen Texin ystäville on siis todellinen makupala luvassa 11. huhtikuuta!

Tee itsellesi palvelus ja TILAA TEX WILLER!

3 vastausta artikkeliin ”Tex Willer ja kolmen värinumeron timanttiakin kovempi kimara!

  1. Olen Tex fani jo 1950 luvulta lähtien ja innokas keräilijä myös. Nyt olen ensimmäistä kertaa oikeasti pettynyt Texin kustantajiin. Texistä on kasvatettu melkein puolijumalaa vastaava olento ja saman aikaisesti Hänen toverinsa menettävät arvoaan, varsinkin Carson näyttää joskus järjettömältä. Tex on ”hurjapää” ja Carson on ”vanha kameli tai pöllö”. Tilanne korostuu värillisissä lehdissä, joissa on tähän asti ollut yksinkertaiset ja hyvin ennalta arvattavat juonet. Myös piirustus ja väritys on joskus ollut vain harjoitelmia. Jos minulta kysyttäisiin, niin Tex jatkaisi ehdottomasti värittömänä..

  2. Bonellin mittakaavassa Suomi on pieni pisara valtameressä, joten meiltä ei isommin kysellä värillisyyteen liittyviä toiveita tai mielipiteitä. Ikävää, mutta kovin totta.

  3. Kylläkait suomentaja ainakin voisi vaikuttaa Tex Willer lehden puhekuplien kielen käyttöön. Annettaisiin ensimmäisenä Carson paralle parempi nimitys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *