Ajankohtainen, ajankohtaisempi, Asterix!

Pahoittelemme kentiens hieman tekotaiteellista otsikointia, mutta jälleen kerran muutaman kymmenen vuoden ikäinen Asterix-albumi onnistuu yllättämään ajankohtaisuudellaan. Vuoden 1974 Asterix ja Caesarin lahja on siis täysin relevantti vuonna 2018, vaikka osa viittauksista julkimoihin ja Ranskan vuoden 1974 presidentinvaaleihin kenties ohi liiteleekin.

Leikittelemme ajankohtaisuusteemalla nyt myös siinä mielessä, että tämä presidentinvaaleja kommentoivaa albumia hehkuttava blogikirjoitus ilmestyy viikon myöhässä omiin vaaleihimme nähden, mutta tasapainon vuoksi olemme albumin ilmestymiseen nähden kuukauden etuajassa. Eli olemme juuri nyt sekä jäljessä että edellä aikaamme.

Palailemme itse asiaan… Tämä Asterixin seikkailujen 21. albumi on ensimmäinen tarinakokonaisuus, joka ei ilmestynyt jatkotarinana ennen albumiksi kokoamista, joten kerronnalliset ratkaisut vakavasti ottaville tämä albumi on hyvin mielenkiintoinen tutkittava. René Goscinny tosin on siinä määrin mestarillinen rytmittäjä, että lukija harvemmin pitkästyy niin pahasti, että ehtisi etsimään repsottavia saumakohtia tai äimistelemään häiritseväksi yltyvää episodimaisuutta. Joka tapauksessa kyseessä on kerrontateknillisessä mielessä keskimääräistä mielenkiintoisempi tapaus Asterixien jatkumossa.

Avataanpa hieman juontakin. Roomalainen sotilas nimeltä Dipsomanius kallistaa palveluksensa päättyessä hieman liikaa kuppia ja tulee möläytelleeksi muutaman Caesarin vastaisen kommentin. Caesar ei kuitenkaan heitätytä juoppolallia leijonille, vaan keksii vielä pahemman rangaistuksen: pienen maatilkun Galliasta. Oman kylän jopa. Caesarin juoni menee kuitenkin pieleen, sillä maatilkkuun oikeuttava asiakirja päätyykin erään ravintoloitsijan käsiin ja kepposesta sakenee aiottua sakeampi soppa.

Ortopedix perheineen päättää siis muuttaa Asterixin kylään, jossa osa väestöstä ei katso muualta tulleita hyvältä. Pian Aladobix ja Ortopedix eivät ole ainoa kylän päällikkyydestä kiistelevät tahot ja on vaaliväittelyiden aika. Roomalaiset tekevät parhaansa sekaantuakseen vaaleihin, järkeä puhuvaa Asterixia ei kuuntele kukaan ja pian on pienen kylän itsenäisyys ja yhtenäisyys todellakin uhattuna. Kuulostaako tutulta? Sitähän minäkin. Aina hämmentävän ajankohtaista kommentaaria tarjoilee siis tämäkin klassikko-Asterix.

Sen verran tiukkoja tarinallisia kiemuroita on tarjolla, että Asterix joutuu tarttumaan miekkaansakin. Tämä on harvinaista herkkua Asterixin lukijoille. Harvinaista herkkua on tarjolla myös Trubadurixille. Mitä herkkua? Se selviää lukemalla tämä albumi. Asterix ja Caesarin lahja on jokaisen kodin kirjahyllyyn kuuluva albumi, ja jos allekirjoittanut saisi päättää, niin pakollista luettavaan jokaiselle äänioikeutetulle kautta maapallon. Eli vankat suosittelut siis!

Kovat kannet takaavat omalta osaltaan arvokkaan ja kestävän lukukokemuksen. Luonnollisesti sisältö on huolellisesti restauroitu parhaimpaan mahdolliseen kuosiin.

Asterix ja Caesarin lahja kirjakaupoissa 7.3.2018!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *