Mestari kylvää kuolemaa – järkälemäistä lännenviihdettä

Syys saapuu ja sen mukana perinteinen Tex-järkäle. Kuluva vuosi on ollut Tex-julkaisuissa jossain määrin konnakeskeinen. Nyt on klassisista konnista Mestarin vuoro astua näyttämölle. Mefisto, Yama ja Proteus keräilevät voimia kulisseissa. Mestari kylvää kuolemaa tarjoilee tuhdin kattauksen katalaa myrkynlykkäystä ja räjähtävää terroria. Mestarin konnankoukkujen jälkeen tarjoamme vielä jälkiruuaksi upean tulkinnan intiaanisotien legendaarisimmasta taistelusta.

Tiiliskivi korkataan Gianluigi Bonellin juonimalla ja Guglielmo Letterin kuvittamalla tarinalla Mestari iskee – San Franciscon myrkkymurhat. Luvassa on dekkarimman ääripään Texiä, eli ulvovien luotien sijaan luvassa on paljon puhuvia päitä. Hieman jopa uiviakin päitä. Paljon puhuu sekin seikka, että ensimmäistä laukausta odottelemme sivulle 94 saakka. Synkän intron jälkeen seikkailua käynnistellään lystikkäissä saunatunnelmissa.

Alkukevennyksestä siirrymme tosin pian Mestarin terroritekoihin. Herran modus operandina on uhata kokonaista kaupunkia ja vaatia mehukkaat lunnaat. Myrkytysten ohella tämä San Franciscoon sijoittuva seikkailu sisältää tuhdin määrän turpasaunoja, joten toimintaakin on tarjolla, vaikka aseet pysyvät koteloissa.

Bonelli osoittaa rohkeuttaan tarinankertojana myös pihtaamalla pääkonnan näyttämistä. Ensimmäistä kunnon vilausta Mestarista odottelemme sivun 160 pakeille.

Tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä päättyy Texin ja San Franciscon kannalta onnekkaasti. Hyvää konnaa ei kuitenkaan kannata poistaa kuvioista, joten Mestari palaakolttosten pariin heti seuraavassa tarinassa Mestarin paluu – New Orleansin tuhopommit. Piirtäjän puikoissa jatkaa Letteri. Kirjoitushommissa vetovastuu siirtyy Mauro Bosellille. Boselli ei lähde peesailemaan Mestari-tarinan hiiviskeleviä tunnelmia ja tekstipainotteisuutta, vaan myrkky vaihtuu ruutiin ja räjähdyksiin. Eli vähemmän dekkaria ja enemmän toimintaa.

Mukana on myös aitoja Villin lännen hahmoja vierailevina tähtinä. Kit Carsonin sukat laittaa pyörimään eräskin Annie Oakley.

Buffalo Billin sirkus ajoittaa vierailunsa New Orleansiin todella epäonnekkaasti, mutta lukijan riemuksi se tietää vanhojen tuttuja turisemaan Texin ja Kitin kera.

Ensimmäisen seikkailun maanläheisempien tunnelmien jälkeen on virkistävääkin, että Mestarin paluu viettää Bond-konna -sfääreihin, eli pääkonnan megalomaniassa ja eksoottisia kykyjä omaavissa kätyreissä ei säästellä. Megalomaniasta saammekin passelin aasinsillan tämän tiiliskiven päättävään tarinakokonaisuuteen…

Kahden dekkarihenkisen kaupunkitarinan jälkeen pääsemme haukkaamaan happea avoimelle preerialle, kun käsikirjoittaja Claudio Nizzi ja kuvittaja Giovanni Ticci ottavat käsittelyynsä kenraali Custerin kohtalon intiaanisotien kenties merkittävimmässä taistelussa.

Nizzin rohkeutta tämän tarinan suhteen ei käy kiistäminen. Little Bighornin taistelu on Villin lännen harrastajille suurten tunteiden ja intohimojen temmellyskenttää, joten faktojen on oltava kuosissa. Custerin lopullista tragediaa pohjustetaan tarinalla, jossa Tex ja Kit tekevät tyhjäksi Custerin pään menoksi punotun salaliiton. Samalla Custer tuodaan lähelle lukijaa, jolloin Little Bighornin taisteluun johtaneet virheliikkeet saavat perustelunsa.

Kolmiosainen tarinakokonaisuus lienee kunnianhimoisimpia Texin historiassa. Lukijalle avataan poliittinen ja taloudellinen tilanne, joka johti valkoiset maahantunkeutujat intiaaneille luvatuille maille ja vei hiljalleen kyteneen konfliktin avoimeen sotaan.

Nizzi tekee Texistä taistelun kulkua seuraavan tarkkailijan todella osaavin liikkein. Ticcin onkin helppo rakentaa vankan käsikirjoituksen päälle huimaa elegiaa preeriaintiaanien elämäntavalle. Little Bighorn oli viimeinen todella tuntuva isku valkoisten etenemistä vastaan.

Tex-jätti päätetään siis todella painavalla tarinalla. Järkäle tarjoaakin jokaiselle jotakin, sillä tarjolla on älyllisempää dekkarointia, hulluja rikollisia, historiallisia hahmoja ja historiallisia tapahtumia. Vähän tavallista vakavampaa Texiä siis. Texin ja Kit Carsonin välisen sanailun ystäviä ei silti ole unohdettu, eli parivaljakko piruilee toisilleen totuttuun tapaansa,

Nämä seikkailut on julkaistu aikaisemmin suomeksi 1989, 1997 ja 2002. Jos eivät löydy jo hyllystä, niin pakollinen hankinta Tex-faneille. Suositellaan myös kaikille hyvän lännenviihteen ystäville. 784 sivua parasta mahdollista Tex Willeriä!

Tex Willer – Mestari kylvää kuolemaa sarjakuvakauppiailla 25.10.207! Ennakkotilaa Suomalaisesta Kirjakaupasta!

Korkeajännityksen ja viidakkoromantiikan lokakuu

Syksy syvenee ja lokakuun loppu lähestyy uhkaavasti. Tai ehkä uhkaavasti on väärä sana, sillä lokakuun lopulle osuvat Helsingin Kirjamessut varmistavat pienen viihtyvyyspiikin myös sarjakuvien ystäville!

Messutohinaa on luvassa siis sarjakuvahyllyillekin, sillä lokakuun viimeiselle neljännekselle osuu mukava kattaus uutta ja vanhaa sarjakuvaa Egmontin tallista. Aloittakaamme niistä kohkaaminen pikaisella vilkaisulla kyseisen kattauksen nostalgisimpaan kaksikkoon, eli Korkeajännityksen ensimmäisen vuosikerran näköispainokseen sekä Mustanaamion ja Dianan rubiinihääjuhlaa kunnioittavaan juhlajulkaisuun.

Mustanaamion ja Diana Palmerin välinen romanssi lienee sarjakuvamaailman tunnetuimia rakkaustarinoita. Ja siitä on todellakin on jo 40 vuotta, kun Vaeltava aave ja Diana sanoivat toisilleen kyllä. Tämä tapahtuma herätti huomiota ympäri maailman, ja nyt juhlistamme merkkivuotta tällä kirjalla, joka seuraa sankaripariskuntaamme sen myötä- ja vastoinkäymisissä. Luonnollisesti tarinakattaus kruunataan satuhäillä viidakon sydämessä!

Ennen satuhäitä on kuitenkin monta mutkaa matkassa. Suoran toiminnan miehenä Mustanaamio ei isommin peitellyt ihastumistaan. Viidakon romanttisin mies teki tahtonsa tiettäväksi jo vuonna 1938.

Dianan mielestä avioliitto viidakossa asustavan naamioidun miehen kanssa oli mitä parhain ajatus, mutta esimerkiksi sukulaiset eivät olleet samaa mieltä.

Ja jahkailuksihan se sittemmin meni, kuten nämä tunnelmat vuodelta 1955 todistavat.

Varsinaiseen juhlahumuun sukellamme luonnollisesti vuoden 1977 seikkailuissa, mutta palaamme aiheeseen myöhemmin. Tätä sarjakuvaromantiikan juhlajulkaisua ei kannata parisuhdehuumorin ja/tai seikkailuviihteen ystävän jättää väliin. Mustanaamio & Diana: Rubiinihäät sarjakuvakauppiailla 25.10.2017!

Romantiikan lisäksi tarjoilemme juhlavan kattauksen jännitystä, sillä tarjoilemme Suomen toiseksi vanhimman jatkuvasti ilmestyvän sarjakuvalehden ensimmäisen vuosikerran yksissä kansissa! Luvassa on siis kauan kaivattua Korkeajännityssarjaa vuodelta 1953.

Ehkäpä pienenä yllätyksenä 1953 jännityskattaus tarjoilee sotaviihteen sijaan brittiläisen jännitysviihteen valioita herramiesseikkailijoista yliluonnolliseen kauhuun. Ensimmäisessä numerossa sarjakuvasovitetaan Edgar Wallacen kauhujännäri The Door with Seven Locks.

Tarjolla on siis yliluonnollisella maustettua kauhujännitystä.

Kauhusta siirrymme H. C. McNeilen kirjailijanimellä Sapper luoman herrasmiesseikkailija Bulldog Drummondin pariin.

Drummondin kolhittua konnat ketoon on herrasmiesetsivän aika ryhtyä samanhenkiseen toimintaan Ernest Dudleyn tarinassa Taistelu Sir Henry Frenshamin testamentista.

Herrasmiesten jälkeen on vuoro konnan varastaa huomio, kun Sax Rohmerin luomuksista kuuluisin pistää tuulemaan. Fu Manchulla onkin kunnon resurssit konnantöihin.

Hillityn tyylikästä ja arvonsa tuntevaa vanhan hyvän ajan toimintasarjakuvaa klassikoita arvostavaan makuun siis. Myös Korkeajännityssarja 1953:n antimiin palaamme tarkemmin lähitulevaisuudessa. Tämäkin tuhti sarjakuvakirja karauttaa sarjiskauppoihin 25.10.2017!

Syksyn satoa lehtipisteissä

Seuraavia albumihehkutuksia odotellessa katsastamme syyskuun loppupuoliskolla lehtipisteistä löytyvää satoamme. Luvassa on totuttuun tapaan muun muassa supersankarointia, sotaviihdettä ja lännentoimintaa.

Aloitetaanpa kuitenkin jo ilmestyneestä toimintapaketista. Texin viideskymmenes Kronikka on yksi toimittajansa suosikkikattauksia. Parasta mahdollista Texiä, sano.

Tarjolla on esimerkillisen elokuvallista toimintaa.

Luotikuuroja ei unohdeta. Perinteinen kapakkakahakkakin on erityisen näyttävä.

Tex Willer Kronikka 50 nyt lehtipisteissä!

Nostalgialla maustetusta klassikko-Texistä siirrymme tuoreimpaan Tex-tuotantoon.

Numerossa 12 käynnistyy kahden numeron mittainen tarinakokonaisuus. Kahdella eri aikajanalla etenevä tarina tarjoaa todella kovaksi keitettyä toimintaa Mauro Bosellin ja Corrado Mastantuonon malliin.

Mustan miehen paluussa Tex pääsee kolhimaan Ku Klux Klanin huppupäitä. Vaikka Trump muuta väittäisi, niin tälläkään kertaa molemmilla puolilla ei ole hyviä ihmisiä. Yhä edelleen ajankohtainen aihe on sytyttänyt Texin tekijät liekkeihin, eli luvassa on synkkä ja väkivaltainen kostolänkkäri, jota jylhän kaunis taide korostaa.

Mastantuonon ilmeikkäät sankarit ja konnat saavat kokeneenkin sarjakuvakonkarin haukkomaan henkeä ihastuksesta. Jos ostat vuoden aikana vain kaksi Texiä, niin numerot 12 ja 13 ovat hyvä valinta.

Tex Willer 12/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Tex!

Mustavalkoista maailmankuvaa tarjoillaan myös Korkeajännityksissä, joista ensimmäisenä syyskuuta sulostuttaa miehitettyjen pikkuvaltioiden kohtalonhetkiin keskittyvä Korkkari-spessu.

Toisen maailmansodan sotatoiminta käynnistellään mukavalla hämäyksellä ja vielä mukavammalla tribuutilla Conanista tutulle legendaariselle mainoslauseelle.

Tanskaan sijoittuvan ensimmäisen tarinan jälkeen siirrymme Hollannin kamaralle. Haagin edustan uimarannan natsibunkkereita on allekirjoittanutkin käynyt pällistelemässä. Suositus kyseiselle reissukohteelle.

Korkeajännitys Erikoisnumero 6/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta!

Mustavalkoisesta ja maanläheisestä toiminnasta siirrymme väreillä briljeeraavaan kosmiseen supersankariviihteeseen. Hämähäkkiversumi etenee kolmanteen osaansa ja Peter Parker pääsee vihdoinkin fyysisesti vastatusten Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen kanssa. Kumpi mukkasee kumpaa ensin ja kuinka kovaa? Vastauksen löydätte sivulta 7.

Tämäkin numero tarjoaa kunnon tykitystä Marvelin hämähäkkivoimaisten heerosten ystäville. Olivier Coipelin moneen taipuva taide pitää huolen silmäkarkista.

Koskapa Hämiksiä piisaa, niin niitä ei säästellä pinupeissakaan. Ainakin Tri Tuomio kiittää.

Spider-Man – Hämähäkkimies 9/2017 lehtipisteissä 20. syyskuuta! Tilaa Hämis!

Syyskuun lopuksi on luvassa ihan perus-Korkeajännitystä ilman temaattista venkoilua.

Ensimmäinen tarina tarjoilee hieman harvemmin Korkkarin sivuilla nähdyn hävittäjän rökittämässä natseja Puolan taivaalla. Varmasti virkistävää vaihtelua ilmailua ja sotahistoriaa arvostaville tahoille!

Puolalaisen ratsuväen ja ilmavoimien urhean kamppailun jälkeen pääsemme tutustumaan muun muassa sotakuvaajan vaaralliseen toimenkuvaan.

 

Korkeajännitys 6/2017 lehtipisteissä 27.syyskuuta! Tilaa Korkkari!

Siinäpä siis syyskuun kattausta. Lokakuussa on luvassa Mustanaamion hääalbumin ja Korkeajännityksen ensimmäisen vuosikerran kaltaista toimintasarjakuvan raskasta sarjaa, mutta niistä lisää myöhemmin! Nyt kokka kohti lehtipistettä ja sarjisostoksille!

Yama ja Mefisto – nuo mainiot manifestoitujat

Mefisto ja Yama ovat saanee paljon huomiota tämän vuoden Tex-kattauksessa, ja nyt herrat pääsevät loistamaan konnantöissä myös Maxi-Texin sivuilla. Mefiston varjo tarjoilee 400 sivua näiden infernaalisten maagien metkuja. Tarinakokonaisuus on vanhimmille ja uskollisimmille lukijoille tuttu Tex Willerin numeroista 11–15/1983. Osuupa kattaukseen myös yksi allekirjoittaneen ensimmäisistä Tex Willereistä. Ja voi millä jännityksellä sitä aikoinaan luettiinkaan!

Näin aikuisempana lukijana Galleppinin taide ei enää säikyttele hiuksia pystyyn yhtä tehokkaasti, eikä Bonellin teksti uhkaa viedä yöunia, mutta kylmiä väreitä on silti rutosti luvassa. Sataprosenttista viihtyvyyttä unohtamatta. Mefiston mahtipontinen uhoaminen ja Yaman kroonisesti tuhoon tuomitut yritykset pistää Texille ja kumppaneille kapuloita rattaisiin tarjoavat osaaville tekijöille mahdollisuuden yhdistellä hurttia huumoria ja hiipiviä kauhutunnelmia, joten Mefiston varjo tenhoaa ja toimii kuin okkultismin kanssa flirttaileva heavympi rock vaikkapa Ghostin tai King Diamondin malliin.

Jos herrat Mefisto ja Yama jotain osaavat, niin leijuvina päinä operoimisen ja muuten vain erikoiset manifestoitumiset, joiden tarkoituksena on säikytellä sankareitamme ja yllyttää kätyreitä konnantöihin. Pahiksemme uhraavat siinä määrin aikaa ja vaivaa tällä rintamalla, että suomme heille nyt näihin päähommiin keskittyvän oman blogihehkutuksen. Tarjoilemme siis Mefiston varjon parhaimmat leijuvat päät ja muut manifestoitumiset. Nauttikaa! Kavalkadin aloittaa Mefisto, joka malttaa odottaa peräti sivulle 4 ennen ensimmäistä päänleijutustaan.

Poikkeamme heti ruodusta, ja tarjoilemme epärehellisin keinoin leijuvan Yaman, joka ei edes manifestoidu. Lepakoiden pelastuspartio ansaitsee silti erikoismainintansa.

Seuraavaksi siirrymme merellisiin tunnelmiin. Nyt kun toisella puolella maailmaa raivoavat hurrikaanit, niin tämä Yaman aaltonaamailu surffaa suorastaan trendin harjalla.

Myrskymanifestoituminen kaipaa pistettä iikin päälle, joten Yama aavelaivan kipparina hoitaa homman.

Jotta touhu ei menisi liian mahtipontiseksi, niin kynttilän liekkinä on myös hyvä uhota.

Kynttilää peesataan purkautuvalla minitulivuorella. Kyllä. Purkautuvalla minitulivuorella.

Tulisista touhuista siirrymme kosteampiin tunnelmiin. Lienee Moriscolla vahvaa viiniä, kun huurut houkuttelevat Yaman illanviettoa pilaamaan…

Vielä kosteampia tunnelmia on luvassa, kun manifestoituminen suoritetaan Kit Carsonin hatun alle muodostettuna vesipatsaana. Sankareiden hölmistyneille ilmeille on tällä kertaa todella hyvä syy.

Vihollisilleen Yama ilmaantuu lystikkäänä vesipatsaana, mutta kätyreille on tarjolla vähemmän lystikäs (?) kaktus.

Onneksi isäpappa ajoittain näyttää esimerkkiä oikein tehdystä pelottavasta ja kunnioitusta herättävästä manifestoitumisesta.

Mefiston varjolle siis helkkarin lämpimät suosittelut Tri Tuomion taholta. Päätämme kavalkadin näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ja annamme Yaman sanoa viimeiset sanat. Edes kerran.

Maxi-Tex Mefiston varjo nyt lehtipisteissä ja sarjakuvakauppiailla!

Klassikko, klassikompi, Asterix ja Kleopatra

Vuosi 1969 on suomalaisen sarjakuvasivistymisen merkkivuosia, sillä Asterix saapui silloin sarjakuvahyllyjemme sankarikirjoa koristamaan. Suomalaiset hyppäsivät Asterixin kyytiin juuri sarjan päästessä kunnolla vauhtiin, sillä ensimmäisenä suomennettiin Asterix ja Kleopatra, eli Asterixin seikkailujen kuudes albumi. Pienellä viiveellä tosin sekin, sillä ranskaksi se ilmestyi 1965.Asterix ja Obelix maailmoineen esiteltiin siis kansallemme hyvinkin valmiina tapauksina. Sarjan aloittamiseen keskeltä lienee ollut muitakin syitä, kuin vain laadullinen varman päälle pelaaminen. Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin tähdittämä neljän Oscarin Kleopatra oli pehmittänyt maaperää juuri sopivasti, eli tietämystä ja uteliaisuutta antiikin maailman julkkisten suhteen oli ilmassa populaarimmankin kulttuurin puolella. René Goscinnyn ja Albert Uderzon sarjakuva esihistoriallisten gallialaisten törmäämisestä antiikin maailmaan oli varmasti helpompi myydä Kleopatran kaltaisella valmiiksi tutulla hahmolla täysin tuntemattomien palmikoitujen viiksiniekkojen sijaan. Kun kansikuvakin peesasi elokuvan julistetta, niin markkinointi oli sen myötä puoleksi hoidettuna.Asterixin ja Obelixin maailma löysi ainakin allekirjoittaneen mielestä lopullisen uomansa tämän albumin myötä, mitä kuvastaa ehkä pieneltäkin tuntuva yksityiskohta, eli Idefixin nimeäminen ja tämän aikaisempaa isompi rooli tarinan kannalta. Koiraa kun ei oteta hetken mielijohteesta ja siihen todellakin sitoudutaan, joten kenties tähän yksityiskohtaan on tekijöidenkin puolelta ladattu tiedostettua tai tiedostamatonta symboliikkaa – näiden hahmojen kanssa on nyt turvallinen olo ja näillä mennään vielä pitkälle.Tällä kertaa hahmot päätyvät siis Egyptiin pyramideja rakentamaan, ja sen myötä osaaville humoristeille löytyy paljon hyvin aikaa kestäviä aineksia muun muassa hieroglyfeistä, rakentamisesta ja työnjohtamisesta. Ja jos herrat Goscinny ja Uderzo jotain ovat, niin osaavia humoristeja.Kuvitus- ja huumorinäytteiden puolesta Asterix ja Kleopatra onkin siitä hankala tapaus, että jokaiselta sivulta löytyy vähintäänkin yksi hyvä murjaisu, yleensä ainakin yksi loistava ja pari hyvää taustatukea antamassa, joten tässä on täysi työ ja tuska pitää mopo kurissa. Jälleen kerran huumoria annostellaan kaikille vauvasta vaariin ja mukana on perinteinen yleissivistymisbonus. Ei tämä turhaan ole kahden elokuvasovituksen Asterix. Suosittelemmekin siis ihan kaikille. Asterix ja Kleopatra lehtipisteissä ja sarjakuvakaupoissa 6.9.2017!